Saaripalsta

Nyt ollaan taas herkun äärellä, viimeksi oltiin tuoreiden parsojen kanssa toukokuun alussa. Tämä on samanveroinen herkku: uudet perunat! Ensi sadon nosto viivästyi, kun olin poissa kotoa.
Kylmän kevään vuoksi myös istutin nämä myöhään, vasta reippaasti toukokuun puolella. Sain HZPC Kantaperunalta kokeiluun kahta varhaisperunaa, Annabelleä ja Colombaa. Nyt maistoin Colombaa, sillä Annabelle oli tuttu herkkuperuna kauppojen perunalaareista jo viime vuodelta (vaan voiko sitä edes verrata suoraan maasta kattilaan nostettuihin?). Tässä Colombat vasta nostettuina, näille vain kevytpesu ja kiehuvaan veteen. Mikä makuelämys! Koostumus oli täydellinen. Kiinteä ja silti hiukan tahmea, silleen ihanan uusiperunaisella tavalla.
Tänään pilkoin loput eilisistä keitetyistä salaattiin ja ne olivat erinomaisia niinkin. Colomba on kauniin keltainen peruna niin kuoreltaan kuin sisältäkin. Maku on mieto, parasta olikin suutuntuma. Omasta maastani nousi yllättävän pitkulaista perunaa, olin odottanut pyöreämpää, mutta ei ole perunaakaan muotoon katsominen.

New Potato Season
Is there a tastier delicacy than fresh harvest new potatoes? The harvest is late due to very cold spring, but there is no beating the new potato. The taste, the texture! World class.

Olen niin iloinen siitä, että perunat saivat kasvattaa naattinsa tänä vuonna, kenties peuraverkon ansiosta, vaikka se ei vielä koko tontin ympäri yletäkään. Vasta nyt peurat ovat käyneet syömässä naatit, kuten kuvan taustalta voi ehkä hahmottaa. Silti, kahden kuukauden rauhassa kasvaneet lehdet ovat varmasti kasvattaneet ennennäkemättömän perunasadon tällä tontilla.
Etualalla on penkki, jossa pitäisi olla salaatteja ja punajuuria, mutta niitä ei siinä juuri kasva – sen sijaan unikot ja korianterit onnistuvat aina kylvämään itsensä seuraavallekin vuodelle. Ja ne ovat niin kauniita, ettei niitä raaski kylvää, kierre jatkuu.

Suuri syy surkealle itämiselle on vanhoissa siemenissä sekä kuivuudessa. Olisi pitänyt kastella reilummin ja etenkin pyytää jotakuta kastelemaan poissaoloni ajaksi. Onneksi härkäpavuista on vielä suurin osa vihreinä. Tänä vuonna kokeilen 'Crimson-Flowered' -lajiketta, jolla on hurjan kauniin väriset kukat.
Tätä samaa näyttää olevan Päivänpesän Katjalla. Hän oli hankkinut siemenet Hyötykasviyhdistykseltä, minä taas tilasin omani Chiltern Seedsiltä. Saa nähdä, millaisilta pavut maistuvat.
Näitä eivät onneksi ole peurat käyneet napsimassa, viereisiä ruusupapujen versoja on kyllä syöty. Onneksi osa niistä kasvaa tukilankahäkkyrän sisällä suojassa.

Peuran terveisiä: villin palsternakan korkein kukkavarsi on syöty poikki. Sillä ei tässä ole niin väliä, mutta joskus tuntuu, että ne tekevät vain kiusaa!

Palsternakalla on kauneimpia kukintoja, mitä tiedän. Keräsin tätä Paraisilta, missä palsternakkaa kasvaa tietyssä kohdassa tienvarret vihreänään. Nämä yksilöt kasvavat kukkapenkissä, tositarkoituksella.

Mutta takaisin peuransyömistä omiin herkkuihin. Mustaseljoissa on jo kukat, on siis seljankukkamehun teon aika!

Luin juuri, että sikurin kukkia voi käyttää esimerkiksi salaatin maustamiseen ja koristamiseen. No niinpä tietysti, onhan sen juurikin syötävää! Ja lehdet endiiviä, tosin hieman eri lajikkeet kuin tämä luonnonkanta. Mutta tämänkin lehtiä voi syödä, voi apua, olen kitkenyt niitä urakalla... mitä typeryyttä.
Elämme sellaista yltäkylläisyyden aikaa, että joka puolella kasvaa herkkuja. Osaakohan tätä edes riittävästi arvostaakaan saati sitten käyttää hyödyksi.

Päivänpesän blogissa oli muuten myös kiva juttu kiitollisuudesta. Puutarhassa kasvavasta ruuasta, jos mistä, on aihetta olla kiitollinen.

Härkäpapu – Vicia faba
Mustaselja – Sambucus nigra
Palsternakka – Pastinaca sativa
Sikuri – Cichorium intybus

Ihanaa! Ihanaa! Ihanaa! Ruusujen kukoistuskausi on täällä, selvästi myöhemmin kuin muina vuosina, mutta mitä sen on väliä, sillä se on NYT. The Pilgrim olisi runsaassa kukassa jo, ellei peura olisi syönyt latvan kaikki nuput, mutta onneksi puskan alaosassa on kaksi kukkaa ja latvassakin joitakin nuppuja jäljellä – ellei ne kohta taas syödä. Kukat ovat ison teelautasen kokoisia.

Now It Is – It Is Now
It's Rose Time!

Köynnöskaaressa kiipeilee 'Flammentanz', hyvä loistavan värinen köynnösruusu, jolle olen lämmennyt hitaasti. Tänä vuonna pidän siitä, sillä se kukkii kaaren huipulla asti. Muuten en niinkään ole modernien ruusujen ystävä.
Etualalla kukkii tarhamarskinlilja 'Romance', romanttisissa tunnelmissa mennään – ihan huippusellaisissa. Tästä ei kesäpäivä parane (paitsi että puutarhani kaipaa kipeästi vettä)!

Portlandruusu 'Comte de Chambord'.

Ranskanruusu 'Hippolyte', yllättäjä, on vasta minipieni ja silti teki kaksi minipientä kukkaa. Niistä saa jo hailean käsityksen kukkien ihanuudesta sitten, kun puska on isompi. Kuivuudessa viereiset unikotkin jäävät vain parikymmensenttisiksi.

Heinäkuun alussa ehtivät kukkia orjanruusut, tonttini luonnonkasvustoa. Ne ovat komeita, pitkälle kaartuvaoksaisia pensaita, joita voisi takuulla kasvattaa myös köynnöskaaressa – suuressa sellaisessa. Jokunen viimeinen kukka on vielä oksissa, ihanan pitkä kukinta-aika tänä kesänä.

Hieman villi on myös apteekkarinruusu eli ranskanruusu 'Officinalis', villissä punaisessa penkissä. Sen tuoksu on niin taivaallinen, että jos ehdin, teen tästäkin ruusuvettä – tein jo sellaista juhannusruususta. Jääkaappikylmällä ruusuvedellä on ihana pyyhkiä liikaa aurinkoa saaneet kasvot päivän päätteeksi ja on mukavaa tietää, ettei siinä ole mitään lisäaineita eikä "kasvinsuojelu"aineita. Valistuneet lukijat ymmärtänevät ironiset lainausmerkit.
Jos jotakuta kiinnostaa, ohje löytyy täältä.

'Rosa Mundi' eli kirjoapteekkarinruusu, toisin sanoen myös ranskanruusu (miksi kaikilla täytyy olla niin monta nimeä?) kukkii edelleen – suuri ihastuksen huokaus!

Siirrytään sitten Rohaniin, sillä siellä on seuraava laajempi ruusukeskittymä. Tulee olemaan vieläkin laajempi, kun saan aloitettua uuden puolen, johon olen toistaiseksi suunnitellut vain ruusua ja heinää!
Neidonruusu 'Félicité Parmentier' on hieman vaikea kuvattava, sillä peura söi tästäkin latvaosan ja kukkia on vain alempana. Laitoin verkon puskan suojaksi, jonka yli kurottumalla ei oikein saa kunnon kuvaa. Mutta tässä hieman kalpean lämpimän vaaleanpunaista väriä havaittavissa, toivottavasti saan vielä parempia kuvia, jokunen nuppu on onneksi säästynyt!

Ihastuttava William Shakespeare 2000.

Onneksi otin muistoksi nämä kuvat, sillä seuraavana yönä kukat oli syöty... Vieressä komeilee hohtopiikkiputki 'Silver Ghost', eikö ole hieno pari ruusulle!

Winchester Cathedral ja jättipoimulehti. David Austin -ruusuista on ihanan tumma The Prince vielä nupulla ja se kasvaa verkon suojissa, joten saamme kohta ihailla kukkia.

Voimakas pinkki ei sovi Rohan-puutarhani värimaailmaan, niinpä 'Duchesse de Rohan' kasvaa penkereellä Rohanin ja kasvimaan välimaastossa, joka on vasta work-in-progress -aluetta. Tämä on niin vanha ruusu, ettei alkuperää oikein tiedetä ja luokittelukin on hankalaa. Tämä voidaan laskea portlandiksi, kartanoruusuksi, syysdamaskoksi tai remontantiksi. Englantilainen Peter Beales katsoo tämän olevan kartanoruusu.

Säästin herkut loppuun... Siirrytään kasvimaalle, jossa ensimmäiset kukat 'Beaujolais' -tuoksuherneeseen avautuivat eilen. Mikä väri! Ooooooh. Tummempi kuin osasin odottaa!

Sitten ensimmäistä kertaa kukkiva ranskanruusu 'Cardinal de Richelieu'. Ostin tämän viime vuonna Kauppilasta, kun siellä oli iso satsi tätä suhteellisen edullisesti ja kyltissä luki jotakin sellaista kuin: "Tarjoa meille koti, tulimme vääränä tilauksena" tms. Eihän sellaista voinut vastustaa... Ja kyllähän tämäkin on tumma, voi mahoton. Yksi tummimmista ranskanruusuista, oikein upottava samettiruusu.

Pakko laittaa toinenkin kuva, kukka on sivusta yhtä kaunis kuin päältä.
Nyt mukavaa ja ruusuntuoksuista maanantaita, täällä ei vaihteeksi ole pilvenhattaraakaan ja lähden yrittämään pelastaa puutarhaa sekä ystävien kasvihuonetta kuivuudelta.

David Austin -ruusut The Pilgrim (='Auswalker'), William Shakespeare 2000 (='Ausromeo'), Winchester Cathedral (='Auscat') ja The Prince (='Ausvelvet') kuuluvat puistoruusuihin, Rosa Puistoruusu-Ryhmä
Hohtopiikkiputki – Eryngiun giganteum
Jättipoimulehti – Alchemilla mollis
Kartanoruusu – Rosa Centifolia-Ryhmä
Neidonruusu – R. Alba-Ryhmä
Orjanruusu – R. dumalis
Portlandruusu – R. Portland-Ryhmä
Ranskanruusu – R. Gallica-Ryhmä
Tarhamarskinlilja – Eremurus✕isabellinus
Tuoksuherne – Lathyrus odoratus

Kun suunnittelin Rohan-puutarhan tumma-vaaleaa tunnelmaa, ei ajatuksissa ollut ehkä ihan näin villi meininki. Mutta minkäs teet, kun lempikasvit näyttävät olevan luonnonkukkamaisia...

In The Rohan
My Rohan-border was just meant to be dark and white, quite interesting and neat – no, wipe that out, it was never planned to be neat. But neither did I plan it to look so wild, that just happened.

Joitakin selkeitä kasveja on mukana, tilanne varmaan rauhoittuu, kun ne runsastuvat. Kiinanpioni 'Moon of Nippon', esimerkiksi.

Marhanlilja 'Claude Shride' ja nurmilauha.

Etelänruusuruoho ja helmikkä, joka kai sittenkin on tähkähelmikkää kuten pussissa lukikin, transsilvanialainen olisi matalampi. Anteeksi, Pirkko! Saat kyllä tästäkin jälkeläisen, jos sellaisia ilmaantuu. Ihana pari ruusuruoholle. Taustalla lipstikka alkaa näyttää väsyneeltä.

Etelänruusuruoho on ihan huippu. Siinä pörrää jatkuvasti hyönteisiä ja se on jo onnistunut tekemään siementaimia. Eikä sitä peura syö. Juhuu, täytän puutarhani sillä!

Rohtosormustinkukatkin ovat ihania. 'Pam's Choice', taustalla palsternakan kukinto ja kukkaan tuleva tummanpunainen väriminttu.

Jossain vaiheessa nurmikäytävän apilatkin olivat kuin värikoodatut penkin värien kanssa, mutta sitten ne kasvoivat niin korkeiksi ja yrittivät vyöryä kukkapenkkiin, että oli jo pakko leikata ruoho.

Ripottelin luonnon villin palsternakan siemeniä Rohanin päätyyn joskus viime tai sitä edellisenä vuonna ja nyt se palkitaan. Ihanaa limenvihreää kukkahattaraa! Mukana myös hohtopiikkiputki ja väriminttu. Tällainen hullu mutta kevyt viidakko on niin mieleeni.

Ja koska rakastan sarjakukkaisia, kylvin viime vuonna myös rikkaporkkanaa, syötävän porkkanan kantamuotoa. Enpä tajunnut, että jokainen yksittäinen kasvi tuottaa ainakin kymmenen kukintoa! Ja miten kauniita ne ovatkaan.

Tässäkin on yksi rikkaporkkana, 'Rohan Weeping' -pyökin vierellä. Sen takana on helminukkajäkkärä.

Loppuun liljakaunotar, josta sain pari sivusipulia viime vuonna Päivölän koeniityltä. Tämä on jokin Peter Joyn risteyttämä versio, eli kulkee puutarhassani nimellä Peterin lilja. Tästä tuskin koskaan tulee kauppoihin lajiketta, mutta minusta tämä on aivan ihanan värinen.

Kohta täytyy ottaa uudet kuvat, kun pallerolaukkojen kukinnot saavat väriä ja saman värinen väriminttu avaa kukkansa – ja The Prince -ruusu, siitäkin tulee tummaa viininpunaa. Siihen asti mukavaa viikon jatkoa!

Etelänruusuruoho – Knautia macedonica
Helminukkajäkkärä – Anaphalis margaritacea
Hohtopiikkiputki – Eryngium giganteum
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Lipstikka – Levisticum officinale
Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä
Nurmilauha – Deschampsia cespitosa
Palsternakka – Pastinaca sativa
Rikkaporkkana – Daucus carota
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Tähkähelmikkä – Melica ciliata
Väriminttu – Monarda

Koska edellisessä kirjoituksessa sivuttiin jo kahta ihanaa keveää kukkaa, palsternakkaa ja rikkaporkkanaa, täytyy aiheesta heti jatkaa. Tähän kukkamuotoon olen viime vuosina hullaantunut, tai olen varmaan aina tykännyt, mutta nyt olen tietoisesti hankkinut tämänlaisia kasveja.
Kuvassa on rikkaporkkana ja rohtosormustinkukkia ison katajan alla. Voiko tämän kauniimpaa enää olla – kesäilta ja nämä unenomaiset kukat.

Apiaceae Love
Their softness, texture, elegance, airiness, capacity to fill gaps and attract bees and butterflies – need I say more?

Kuten jo aiemmin totesin, pääsi rikkaporkkana yllättämään toden teolla. Tässäkin on vain yksi taimi! Ja siinä on... montako kukintoa? En pysy laskuissa. Ihan mieletön! Nyt pitäisi äkkiä kylvää, jotta olisi ensi vuodellekin rikkaporkkanoita. Pelkään pahoin, että keväällä kylvetty ja alkukesällä istutettu tummakukkainen 'Dara' on kuollut kuivuuteen. En ole löytänyt sen pieniä lehtiä enää...

Tässä vielä kaksi ihanaa, rikkaporkkana ja palsternakka, sekä hohtopiikkiputki.

Tänä vuonna onnistuin yhdessä siemenkylvössä hyvin: Ridolfia segetum, hyvin paljon tilliä muistuttava yksivuotinen Välimeren kasvi, on kestänyt kuivuutta erinomaisesti ja tuottanut kukintoja! Samaa ei voi sanoa monesta muusta. Vaikka taimet eivät ole näyttäviä, ovat ne hengissä ja kukkivat.

Ridolfialla ei vielä ole suomenkielistä nimeä. Aion kerätä siemenet talteen. Voi toki kysyä, miksi ei voi saman tien kylvää tilliä kukkapenkkiin, kun tämä niin muistuttaa sitä. Hyvä kysymys. Tillikin on niin nätti. Minulla sitä kasvaa portaanpielessä isossa ruukussa yhdessä tuoksuherneiden kanssa.

Ridolfia segetum lähikuvassa.

Kasvimaalla kukkivat uskolliset korianterit, näitä kylväytyy aina itsekseen seuraavalle vuodelle ja hyvä niin. Käytän näitä todella paljon: salaattiin ja leivän päälle, gazpachoon, perunoiden kanssa... niin, siinä ne olivatkin, muita ruokia en tee kesällä!

Sitten vähän aasinsiltaa sarjakukkaisista sipulikukkiin. Mietin alkukesällä, mihin mustalaukat ovat hävinneet. Eivät mihinkään, tässähän ne kukkivat! Lehdet ja varret osaavat joskus lymyillä hyvin huomaamattomasti muiden kasvien seassa.

Kärsämöt ovat asterikasveja, mutta niissäkin on ihanan luonnonkukkamaisia kukkaterttuja. Toinenkin viime vuoden siemenkylvö-siankärsämö tulee kukkaan ja sekin on tumman pinkki. Kävipä tuuri, että istutin ne juuri tähän 'Rosa Mundin' lähelle, missä on hyvä värimätsäys. Kerrotut ojakärsämöt raikastavat kokonaisuuden ja sinipiikkiputkien varret sinistyvät hiljalleen. Piikkiputket kuuluvat muuten sarjakukkaisten heimoon.

Loppuun jännittyneen odottava tunnelma. Toissa vuonna kylvetyt kaukasiankirahvinkukat ovat kasvattaneet lähes parimetrisiä varsiaan ja odottelen kukkia...

Hohtopiikkiputki – Eryngium giganteum
Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea
Korianteri – Coriandrum sativum
Mustalaukka – Allium nigrum
Ojakärsämö – Achillea ptarmica
Palsternakka – Pastinaca sativa
Rikkaporkkana – Daucus carota
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Siankärsämö – Achillea millefolium
Sinipiikkiputki – Eryngium planum
Tilli – Anethum graveolens

Tänään juttelin ihanan mummelin kanssa, joka on syntynyt tällä saarella. Hän sanoo, että aina täällä on kesäisin tällaista. Kuivaa.
Ketoni voi hyvin, niin kuin kedot voivat poutakaudella. Ruusutkin voivat hyvin kedon takaisessa muotopuutarhassa.

Waiting for the Rain
Last month's rainfall has been some 12 mm, which is rather little. Today I talked with a lovely little old lady, who is born on this island. She says this is how it's supposed to be. It's always dry in the summer. Actually, I remember this too, from my own childhood sailing in this archipelago. It always rains less here than on the mainland. Tonight it should rain, waiting for that lovely sound on the tin roof...

Muotopuutarhassa on ihan kaunista, mutta olenkin kastellut kasveja jonkin verran. Tämä on muuten piilokuva Mustista!
Keltainen kasvi on keltalehtinen mäkimeirami 'Aureum', jota taannoin hehkutin.

Kukkapenkkien lähempi tarkastelu paljastaa asioiden todellisen laidan. Idänkurjenmiekka kukki, mutta kuihtui saman tien. Jalopähkämöt, nuo luottokukkijat, lakoavat maata vasten. Taustalla erottuu pari puolikuollutta kellastunutta kasvinraaskua. Ruskeat lehdet maassa ovat sentään suurimmaksi osaksi peräisin viime syksyltä, jätän ne katteeksi pitämään multaa kosteampana.

Metsäpuutarhapenkissäkin on ankea tunnelma. Lännenpagodikanukka roikuttaa lehtiään, sitä se tekee joka kesä jossakin vaiheessa. Tähtiputket ovat etenkin aivan näännyksissä, ne selvästi kaipaisivat kosteutta.

Koristeraparperi. Akileijat (lehtiä vasemmalla) muuten sietävät yllättävän hyvin kuivuutta.

Mutapuutarhassa ei ole ollut vettä enää viikkoihin.

Yleisnäkymä on vielä vihreä, kiitos alkukesän säännöllisten sateiden. Koivuista alkaa kuitenkin hiljalleen kellastua ja putoilla lehtiä.

Myyräsatoa on saatu säännöllisesti, toteaa Musti. Siitä on tullut täysin ulkoilmapantteri, käy sisällä vain pikaisesti syömässä ja heti ulos. Jospa yösade toisi sen mamman kainaloon, mammalla on jo ikävä.

Oranssissa penkissä on kiva väritys nyt. Kanadanliljat kukkivat, samoin punaiset siankärsämöt, 'Rosa Mundi', kerrotut ojakärsämöt, kiinanritarinkannukset ja sinipiikkiputket. Taustalla on punaisen villin penkin apteekkarinruusu.

Tässä on se, josta minulla on suuria toiveita... voisiko tämä olla ruskosormustinkukka? Tai sitten tämä on joku piharatamo...

Alarinteessä on paahdepenkin multa muuttunut betoniksi. Se on todella savista ja näillä keleillä siihen on turha kuvitella saavansa istutusreikää edes rautakangella. Mutta ajattelin jossain vaiheessa laajentaa penkkiä alhaalla, tekemällä leveämmän kaarteen. Se vaihe saattaa hyvinkin olla vasta ensi vuonna. Paahdepenkin takana on keto, eli päästään takaisin tämän kirjoituksen ensimmäiseen kuvaan.

Mutta ei lopeteta vielä, täytyy lopettaa kukkasiin. Onneksi on kasveja, jotka viihtyvät erinomaisesti kuivissa oloissa. Niin kuin tähkälaventeli!

Ransu pusupoika esittelee.

Sadevesitynnyrit kumisevat tyhjyyttään. Varjolilja onneksi viihtyy talon pohjoispuolen viileissä olosuhteissa.
Sateen suloista ääntä odotellessa – hyvää yötä!

Apteekkarinruusu – Rosa'Officinalis'
Idänkurjenmiekka – Gladiolus imbricatus
Jalopähkämö – Stachys macrantha
Kanadanlilja – Lilium canadense
Kiinanritarinkannus – Delphinium grandiflorum
Koristeraparperi – Rheum palmatum
Lännenpagodikanukka – Cornus alternifolia
Mäkimeirami – Origanum vulgare
Ojakärsämö – Achillea ptarmica
Ruskosormustinkukka – Digitalis ferruginea
Siankärsämö – Achillea millefolium
Sinipiikkiputki – Eryngium planum
Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia
Tähtiputki – Astrantia
Varjolilja – Lilium martagon

Kaupunkireissuihini mahtuu aina mukaan jokunen taimistokäynti. Edellisellä reissulla mahtui parikin, joiden satoa tässä.
Porissa kävin Taimimoisiolla. Sieltä mukaan tarttui:

Kiinansipuli (Allium tuberosum)
Siniheinä 'Variegata' (Molinia caerulea)
Päivänlilja 'Burgundy Love' (Hemerocallis)
Turkinkaihonkukka 'Starry Eyes' (Omphalodes cappadocica)
Sekä sitruunaverbena (Aloysia triphylla), jos nyt onnistuisin tämän ihanan yrtin talvettamisessa! Siitä saa niin hyvää teetä.

Tuo turkinkaihonkukka on ollut ostoslistallani vuosikaudet. Kuvasin sen kerran toukokuussa Englannissa, siitä pitäen on kasvi ollut ostoslistalla. Tämä ostoslista on pitkä ja sijaitsee vain mielen sopukoissa... ihania kasveja, joita täytyy hankkia sitten, kun vastaan tulee.

Tässä se on: turkinkaihonkukka 'Starry Eyes' Arley Hallin puutarhassa Manchesterin seudulla.

Joskus must-have-kasveja täytyy etsiä nettihaulla, ja toisinaan lykästää. Havittelemani valkokukkainen rotkolemmikki 'Mr Morse' löytyi kotimaiselta taimistolta, jonka kautta minun oli nyt mahdollista koukata! Morse on yksi parhaista kirjallisuuden ja tv:n hahmoista ikinä, niin raivostuttava ja rakastettava. Ja samaistun niin hänen kärttyisyyteensä!
Tämä onnenpotku tapahtui Inkoossa. Lähellä Fagervikin tienhaaraa sijaitseva Grönbacka plantskola vaikutti nettisivujensa sortimentin perusteella Erittäin Kiinnostavalta. Kirjoitin ostoslistan valmiiksi, jotta mitään kiinnostavaa ei jää huomaamatta. Ja kaikki listani kasvit löytyivät, mikä on oikeastaan aika harvinaista:

Rotkolemmikki 'Mr Morse' (Brunnera macrophylla)
Tarhaidänunikko 'Beauty of Livermere' (Papaver Orientale-Ryhmä)
Alppivarjohiippa (Epimedium alpinum)
Rusokapinsäde (Berkheya purpurea), ihana ohdakkeen tyyppinen kasvi, ohdakkeet ovat lemppareitani sarjakukkaisten ohella
sekä
Hurmesilkkiheinä 'Red Baron' (Imperata cylindrica), tämä oli heräteostos, mutta kokeilen taas sen talvehtimista, kun edellinenkin menestyi monta vuotta.

Osa oli vasta pieniä ja vastikään isompiin purkkeihin ruukutettuja, eivätkä oikeastaan olleet varsinaisella myyntialueella, mutta puutarhuri oli erittäin huomaavainen ja kävimme hakemassa taimet kaikkiin toivomiini kasveihin.

Nyt olenkin viettänyt viime viikon istuttaen ja miettien kasvupaikkoja. Tai mieluummin toisinpäin.

Joskus löytyy sellainen kasvi, joka on pakko saada. Vuosikausia sitten Gardens Illustrated -lehteä lukiessani törmäsin artikkeliin päivänliljoista ja kuvaan, joka salpasi hengen. Kuivuneen veren punainen 'Béla Lugosi' löytyi lopulta brittiläiseltä kurjenmiekka- ja päivänliljataimistolta Aulden Farmilta.
Tämän vuoden kukinta alkoi nyt!

Taimimoision nettisivut löytyvät täältä
Grönbacka plantskola täältä

Tässä hieman vertailevaa tutkimusta siitä, millä tavoin aurinkotuolia voi käyttää.

One Chair, Two Cats
One hunter, one lounger...

Kumpi on sinun tapasi käyttää tuolia?

Heinäkuun viimeisinä päivinä puutarha on täynnä vahvoja värejä, vastavärejäkin. Oranssissa penkissä kukkivat kanadanliljat, kiinanritarinkannukset ja ojakärsämöt.

Strong Colours
As the summer draws to August there are some great colours in the garden, including opposite colours that really bring each other to life.

Vuokko-esikkopuutarha on loppukesällä lähinnä luonnonkukkapenkkinä: keltamatara, ojakärsämö, ahdekaunokki ja kurjenkello. Tämä on oikeasti hallittu kaaos, kitkennän tulos.

Keltamatara kukkii kedollakin, samoin sikuri.

Tienpientareet ovat täynnä hiirenvirnaa ja keltamataraa.

Rohanissa kukkii palsternakka, väriminttu 'Kardinal', pallerolaukka ja rikkaporkkana.

The Prince -ruususta katkesi yksi varsi, tein siitä pienen kimpun, tosin tässä kimppu on vasta vaiheessa... rikkaporkkana on huippu-upea leikkokukka!

Muotopuutarhassa kukkivat mm. köynnösruusu 'Flammentanz' ja tähkälaventeli.

Vihdoinkin olen saanut iison viihtymään puutarhassani! Tämän hankin viime vuonna Uudenkaupungin kukkamessuilta ja se kukkii jopa usean kukkavarren voimin. Hyvä väripari on yksivuotinen, tillimäinen Ridolfia segetum. Taustalla häämöttää myös varsankelloa.

Hurraa, keväisestä taimikasvatuksesta on pari maurinkiiltomalvaa tullut kukkaan! Keltalehtinen mäkimeirami 'Aureum' on tälle loistava taustaväri. Puutarhalleni ominaiseen tapaan näistäkin tuli vain noin 30 cm korkeita, tuulessa ja kuivuudessa eivät yksivuotiset aina uskalla kasvaa isommiksi, luulevat raukat varmaan kuolevansa huomenna. Ja onhan se aina mahdollista...
Suuri ilo pienestä kukasta.
Hyvää heinäkuun häntäpäätä!

Ahdekaunokki – Centaurea jacea
Hiirenvirna – Vicia cracca
Iiso – Agastache
Kanadanlilja – Lilium canadense
Keltamatara – Galium verum
Kiinanritarinkannus – Delphinium grandiflorum
Kurjenkello – Campanula persicifolia
Maurinkiiltomalva – Malva sylvestris ssp. mauritiana
Mäkimeirami – Origanum vulgare
Ojakärsämö – Achillea ptarmica
Pallerolaukka – Allium sphaerocephalon
Palsternakka – Pastinaca sativa
Rikkaporkkana – Daucus carota
Sikuri – Cichorium intybus
Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia
Varsankello – Campanula trachelium
Väriminttu – Monarda

Lupailin kuvia 'Félicité Parmentier' -neidonruususta, kun se avaa uudet nuppunsa peuran syömien tilalle. Onneksi puska on kasvanut jo suureksi ja nuppuja riitti meillekin.

Pale Pink
There are also plenty of ethereal pastel tones, not all is bold as in the previous post.

Peterin liljat haalistuivat kukinnan edetessä vaaleanpunaisiksi. Kaunis sävy! Pallerolaukat pitävät Rohanin kohtalokasta väriteemaa yllä, kun vieruskaveri sortuu hempeilemään.

Viereisessä mutapuutarhassa kukkii ihana sarjarimpi taustanaan kirjosorsimo.

Saunan vierustan kosteassa maassa kukkii hennon vaaleanpunainen ketoangervo 'Elegans' kuin meren vaahto, josta Venus nousee.

Kuivalla kedolla puolestaan sinnittelevät viimeiset kirkonruusun kukat ennen varisemistaan. Vieressä kukkii ahdekaunokki.

Kuistin kulmalla on 'Hagley Hybrid' -loistokärhö avannut ensimmäiset kukkansa. Taustalla kukkii apteekkarinruusu, karmea neonpinkki ilmestys, mutta siedän sitä kasvin historian vuoksi – muuten se saisi lähtöpassit. Sitä paitsi se on paras ruusu oman kosmetiikan valmistamiseen, silloinhan pääsee kukistakin näppärästi eroon...

Muotopuutarhan on tarkoitus olla puutarhani viilein ja hempein osa. Ihastuttavat violettikukkaiset tähkäverbenat avaavat ensimmäisiä kukkiaan.

Viime vuonna näihin aikoihin tuskailin typeryyttäni, kun olin jättänyt ostamatta vaaleanpunakukkaisen tähkäverbenan Paratiisin taimitarhalla, kerrankin kun sellaisen näkee! Tähkäverbena on talvenkestävä perenna ja silti sitä ei tunnu löytyvän taimimyymälöistä kuin aniharvoin.
Olin rekisteröinyt tämän vaaleanpunakukkaisuuden mieleni sopukoille, mutta jätin ostamatta, koska olin jo hankkinut kaksi tavallista violettia tähkäverbenaa samana kesänä. Vasta kotiin palattuani asia kirkastui: Niin. Se olisi ollut vaaleanpunainen!
Blogini ihana lukija sitten meni ja osti tämän ja lähetti minulle. Eikö ole uskomattoman ystävällistä! Mistä hämäläinen kärsii, satakuntalainen tulee ja pelastaa.
Verbenan toinen kukkavarsi kuihtui kesän kuivuudessa, mutta onneksi on vielä toinen, joka kukkii, ja nyt kasvi saakin säännöllistä kastelua. Ihana ilmestys! Odottakaas vain, kun kukkia avautuu enemmän.

Söpö mutta talvenarka köynnösruusu 'Climbing Cécile Brunner' nousi yhden hennon verson voimalla keväällä ja on nyt tehnyt polvenkorkuiseen varteensa kolmisenkymmentä kukkanuppua. Laitoin sen suojaksi verkon, sillä emme toki halua menettää tätä esitystä! Kukissa on äärimmäisen hento vaaleanpunainen sävy, samanlainen kuin papulanruusussa, hurmaavuuden huippu.
Ehkäpä tämä jaksaa kasvattaa korkeampaa vartta tulevina vuosina, kun juuristo vankistuu. Versojen on turha toivoa selviävän talven yli, uusi kasvu tulee selvästi aina tyveltä, vaikka edellisen vuoden kasvun kuinka suojaisi.

Pelargonikokoelmakin on ryhtynyt hempeilemään: 'Prins Nikolai' ja 'Natalie'.

Muotopuutarhan penkillä on tuoksuvat ja kuumat tunnelmat, kun aurinko paistaa siihen pilvettömältä taivaalta ja vieressä kukkii ruotsinköynnöskuusama 'Serotina'. Tänään join aamukahvia seuranani Ransu ja kuusamassa pörräävä matarakiitäjä.

Metrin päässä kasvava The Pilgrim tuoksuu monen David Austin -ruusun tapaan ihanasti makealta ruusulta. Tuuli kuljettaa tuoksun nenään.

Kesäistä elokuun alkua!

Ahdekaunokki – Centaurea jacea
Apteekkarinruusu – Rosa'Officinalis'
Ketoangervo – Filipendula purpurea
Kirjosorsimo – Glyceria maxima'Variegata'
Kirkonruusu – Rosa Francofurtana-Ryhmä
Loistokärhö – Clematis Patens-Ryhmä
Neidonruusu – Rosa Alba-Ryhmä
Pallerolaukka – Allium sphaerocephalon
Ruotsinköynnöskuusama – Lonicera periclymenum
Sarjarimpi – Butomus umbellatus
Tähkäverbena – Verbena hastata

Hieman aiemmin kävi ilmi, että Ransu on aurinkotuolissa lojuja -tyyppiä. Niinpä laitamme nämä jo viime kesänä kuvatut, mutta julkaisematta jääneet, kuvat toivotukseksi kaikille: rentoa elokuuta!

August Calendar Boy
For the ones who are having holidays: take it easy. For the ones who are not having holidays: take it easy!

Pusu kaikille näteille tytöille ja nautinnollista loppukesää!

Vaalean vihreää lähetti kiitollisuushaasteen, jossa kirjataan kiitollisuuden aiheita viikon ajan. Ihana haaste! Vaikka aiheen piti olla puutarhaa, päätin kirjoittaa elämästä pienen pienellä saarella. Täällä eläminen on paljon sosiaalisempaa kuin kaupungissa. Vaikka olen erakko ja halusin asumaan syrjäiseen paikkaan, ei erakoituminen täällä onnistu sitten millään. Hyvässä ja pahassa.
Olen kirjannut viikon mittaan joka päivä sen päivän aiheet, tämä onkin muuten mukavaa puuhaa, jota voisi harjoittaa jatkossakin! Joka päivä tuntuu tapahtuvan jotakin pientä mutta tärkeää.

Lauantai
Saan yllätysvierailulle ihanan mummelin, joka tietää paljon kasveista. Kierrämme puutarhaa ja juttelemme kukista. Lisäksi juttelemme kissoista. Hän on hyvin kissarakas mummeli ja käynyt aiemmin, kun oli vielä liikuntakykyisempi, auttamassa löytökissatalossa. Ihana ihminen! Elämä viskaa tielleni vanhempia, viisaampia ja elämään positiivisesti suhtautuvia ihmisiä, joista saan esimerkkiä omalle polulleni.

Sunnuntai
Ystävät kutsuvat minut syömään herkullista peurapaistia – miten ihanaa, että on ystäviä, joiden kanssa jaamme niin monet elämänarvot, huumorin ja herkuttelun. Syömme hyvin ja puhumme aivan kaikesta.
Ihastuttavaa, että he tulevat ajatelleeksi, että Sailalle varmaan maistuisi pala peuraa. Ja otan kyllä lisääkin, useaan kertaan: "Tämä on vielä niistä tulppaaneista!"

Maanantai
Minulla on lähesnaapuri (naapurin naapuri), jolla on kadehdittava, suuren riista-aidan ympäröimä hyötytarha. Saan häneltä monta litraa mansikoita, joista syntyy mansikkamehua senkin jälkeen, kun popsin niitä kunnes tulen kylläiseksi. Sen jälkeen saan vielä herneitä!
Saan houkuteltua ystävän kylään hakemaan ruusun terälehtiä kasvoveden tekoa varten, kun heillä ovat peurat syöneet kaikki ruusut. Näin kesällä on kullakin omat kiireet eikä saaren toisessa päässä asuvia ihmisiä näe viikkotolkulla, siinä missä talvisin tapaamme viikoittain. On mukavaa nähdä edes pikaisesti.

Tiistai
Olen kiitollinen siitä, että tänä vuonna peuratuhot ovat selvästi normaalia pienempiä. Olen saanut ihailla liljoja ja ruusuja pääosin ilman, että niitä tarvitsee katsoa suojaverkon läpi. Nyt tähkäverbenat ovat tulleet kukkaan eikä niitä ole vielä syöty. Tosin loppukesän ihastuttava virginiantädyke-suopayrtti-kellopeippikasvusto on taas kerran parturoitu perusteellisesti. Odotan sitä päivää, kun saan nähdä sen korkean kukinnan koko loistossaan.

Keskiviikko
Pullotan oman ruusuveteni. Ystävän käynti oli kiva siksikin, että se sai minutkin keräämään ruususatoa ennen kuin on liian myöhäistä! On ihanaa saada monenlaista satoa puutarhasta.
Sitten kokoan paperit kirjanpitäjää varten, menen hakemaan kirjekuorta makuuhuoneesta ja näen Mustin kiepsahtavan selälleen sängyllä, kerjää masurapsuja. Menen viereen rapsuttamaan masua... ja herään parin tunnin kuluttua siihen, kun ihana naapurini tuo ruokaa, kun heiltä jäi yli. Minua ruokitaan puoli kesää ihanien naapurieni toimesta.

Torstai
Käyn postitus-, kauppa- ja kirjanpitäjäreissulla Nauvossa. Ystävä tulee samaan laivaan ja tuo kirjaston poistomyynnistä ostamansa Hanna Tuurin kirjan Vihreän saaren puutarhoissa. Aiemmin tämä ystävä on antanut Tuulen maan, sillä tulin siitä hänelle mieleen ja hän tuumi, että voisin kirjoittaa samantyyppisiä tarinoita. Ehkä voisinkin, ehkä en, mutta nautin kirjasta paljon ja mietin, että haluan lukea lisää Hanna Tuuria – ja silti en ollut lukenut.
Vihreän saaren puutarhoissa on hykerryttävän ihana kirja ympäristöään havainnoivasta naisesta, jonka kanssa tunnen jonkinlaista hengenheimolaisuutta: hänkin kylvää eksoottisia puita (voi miksei lännenambrapuun kylvös koskaan itänyt!) ja vaikuttaa laillani olevan myös kävelevä jukeboksi.
Päivän kruunaa ihana ilta ystävien luona hyvän ruuan äärellä. Saan myös ihastella vastarakennettua kasvihuonetta – vanhoista kasvihuoneen laseista ja rakenteista koottu uusi, pienempi ja todella viihtyisä versio.

Perjantai
Sataa! Ihanaa. Pitkästä aikaa sataa kunnolla! Yön ja aamun saldo on noin 10 mm. Ystävät saaren toisessa päässä uskaltavat sytyttää saunan ja kutsuvat minutkin saunomaan. Juttelemme sen jälkeen kaikenlaista ja syömme herkullista piirasta, jossa on oman puutarhan tomaatteja.

Vielä yksi lauantai
Naapurit tuovat säkin betonia, josta ovat käyttäneet vain osan. Teen kiitokseksi laventelipikkuleipiä, sillä mieleni tekee kokeilla niitä, piti jo viime kesänä, mutta laventeliaika tuli ja meni. Nyt nappaan laventelihetkestä kiinni ja kokeilen. En uskalla laittaa ihan riittävästi laventelia, sillä pelkään sen tuovan kitkeryyttä. Enemmän ensi kerralla!

Lähetän haasteen eteenpäin Skarpäng-blogiin, luulen, että tämä tehtävä on siellä mieleinen.

Tässä vielä puutarhaihmisen kiitollisuuspäiväkirja-haasteen säännöt, vaikka en niitä noudattanutkaan:

Pidä puutarha-aiheista kiitollisuuspäiväkirjaa seitsemän päivän ajan ja tee siitä postaus. Kerro postauksessasi kuka sinut haastoi, ja haasta kolme tai useampia puutarhaihmisiä mukaan haasteeseen.

Muotopuutarhaan on avautunut vallan uusia kukkia. Ensinnäkin upea valkoinen ranskantulikukka, joita Mama's garden -blogin Minna toi viime kesänä pieneen ruusutapaamiseen. Toivottavasti tämä viihtyy ja tuottaa paljon jälkeläisiä!
Kuivuudessa kukkavarsi on vain 30 cm korkea, mutta ei se mitään, kyllä tämäkin näkyy. Kukissa on ihastuttava väritys: purppuraiset emit ja oranssit heteet (meniköhän osat nyt oikein...), minikokoinen värien ilotulitus.

New Flowers
This year there are a couple of novelties in my English garden: a white nettle-leaved mullein that a blogger colleague gave last year, and some Cephalaria gigantea that have finally come to bloom, after two years from sowing!

Toissa kesänä kylvämäni kaukasiankirahvinkukat ovat sen sijaan venyneet lähes luvattuun kahden metrin pituuteen, mikä ei välttämättä ole järkevää tuulisessa saaristossa.

Lähikuvassa: kaukasiankirahvi.
Pitkässä varressa huojuvien kukkien kuvaaminen on lisäksi äärimmäisen haastavaa! Tämä on ainoa tarkanpuoleinen otos paristakymmenestä yrityksestä.
Heteen ponsien tumma väritys on jännittävä, etenkin, kun joissakin kukissa ponnet ovat vaaleat.

Osa kirahveista on sentään enemmän pysty- kuin vaakasuorassa.

Vasta kukkimaan ryhtyneitä edustaa myös harmaaminttu. Taustalla The Pilgrim -ruusu, joka on valtavan kauniin sävyinen ja kukkii aika pitkään.

Osa sen kukkavarsista on matalia ja heiveröisiä, jolloin kukinnot ovat laskeutuneet aluskasvina kasvavan keltalehtisen mäkimeiramin päälle. Siirsin meiramista jakopaloja muidenkin ruusujen alle, sillä ne todella tarvitsevat aluskasveja. Muuten ruusun tyvellä on kalju multapinta, johon nokkonen tai ohdake pääsee pian pesiytymään.

Ritarinkannuskin sointuu The Pilgrimiin kivasti. Taustalla keto ja paahdepenkin vaaleansinisenä hohtava sikuri.

Muotopuutarhassa on muitakin ruusuja kukassa. Neilikkaruusu 'Pink Grootendorst' on aloittanut kukinnan ja köynnösruusu 'Flammentanz' kukkii yhä vain!

Eläköön helteetön kesä: kuukausi kukassa!

Ihastuttava tähkäverbena tuntuu tekevän joka yö salaa uusia kukkahaaroja. Olen niin iloinen näistä. Tähänkin kasviin ihastuin jo vuonna 2007 – joskus ihastumishetki tarkentuu tiettyyn kohtaan – ja viime kesänä sain tätä viimein omaan puutarhaani kolmin kappalein: kaksi violettia ja yhden vaaleanpunaisen. Oi onnea!

Tästä tulee maratooni, jaksatko vielä...
Tähkälaventelit kukkivat täyttä häkää. Ransu esittelee (jos näet laventelit Ransun takaa).

Lisää sinistä tulee 'Taplow Blue' -sinipallo-ohdakkeista. Taustalla tarhasarjalilja 'Sweet Surrender'. Tätäkin, kuten montaa muuta nuokkuvakukkaista liljaa, myydään tiikerililjana, mutta eivät nämä ole tiikeriä nähneetkään, monien lajien risteymiä ja jalosteita ovat, jolloin ne luetaan tarhasarjoiksi. Mutta valkoinen tiikerililja on toki hieno nimi ja sopii Ransun nimikkokasviksi.

Seuraavaksi kukkaan tulee keltakaunokki, oranssin pyyhkeen edessä. Kirjoukonhattu siitä vasemmalle on kukkinut kaikessa hiljaisuudessa aika vaisusti, voi olla, että se kaipaa lisää elintilaa. Syksymmällä saattaa keltakaunokki lähteä, sillä se on jo tuottanut jälkeläisiä ja tuo alkuperäinen puska uhkaa syödä alleen myös viereisen 'Wladyslawa' -kiinanpionin. Jossa on muuten vielä yksi kukkanuppu, huomasin eilen!

Näkymä muotopuutarhaan Rohanista käsin + Ransuli Karvapehvan iltahepuli.
Aurinkoisia elokuun päiviä!

Harmaaminttu – Mentha longifolia
Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Kirjoukonhattu – Aconitum✕stoerkianum'Bicolor'
Mäkimeirami, keltalehtinen – Origanum vulgare'Aureum'
Ranskantulikukka, valkoinen – Verbascum chaixii var. album
Ritarinkannus – Delphinium
Sikuri – Cichorium intybus
Sinipallo-ohdake – Echinops bannaticus
Tarhasarjalilja – Lilium Hollandicum-Ryhmä
Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia
Tähkäverbena – Verbena hastata

Eilen oli kansainvälinen kissojen päivä. Sen kunniaksi brittiläinen puutarhatarvikevalmistaja Burgon & Ball julkaisi kuvan Ransusta twitterissä ja facebookissa. Ransu on kansainvälinen puutarhakissakuuluisuus. Otin siitä uusia kuvia omenapuun leikkuun ohessa, mutta ne eivät ehtineet vielä kansainväliseen levitykseen.

International Cat Day
Well, we know... it was yestarday. But never too late to celebrate a worthy subject!

Ransua ei ole mitenkään vaikea kuvata, se seuraa minua kuin hai laivaa.

Tässä yhtenä päivänä perkasin ojan ja täytin sen salaojaksi. Tai siis perkasimme ja täytimme, ilman Ransua ei mikään homma onnistu.

Sitten siirtelin vähän kiviä ja maata vanhan talon edessä olevasta kasasta. Ransu metsästi hyttysiä illalla.

Aasinsilta hyttysestä lentäviin söpöläisiin. Menin kuvaamaan kukinnan aloittanutta 'Avant Garde' -viinikärhöä, kun huomasin pienen ruskean linnun seipään nokassa. Siinä se tapitti minua pitkän tovin suurilla hieman surumielisen näköisillä silmillään. Kyseessä on nuori pikkulepinkäinen, kiitos tunnistuksesta ystävälle.
Täällä näkyy paljonkin pikkulepinkäisiä, mutta tunnistan vain komean väriset koiraat, joilla on Karhukoplan naamio. Niitä istuskelee kylälaitumen laidalla sähkölangalla lähes aina, kun kylätietä kulkee. Siis kesäaikaan. Talveksi nämä pyrähtävät Afrikan tropiikkiin!

Talon räystään alta kuuluu lähes taukoamaton meteli. Tällä hetkellä haarapääskyn poikasilla oli tosin suut kiinni.

Ruokaaaaaa!!!

Lisää ruokaaaaaaaa!!!

Sitten kukkasöpöläinen, yksi ihanimmista, jos niistä voi edes valita. Riippaorvokki.

Tämä ylisöpö taimi löytyi kasvimaalta, mutta en alkuunkaan käsitä, miten se on sinne joutunut. Se kasvaa kohdassa, johon kylvin kissanminttua. Tämä on ilmiselvä pelargonin taimi, lehden tummaa vyöhykettä myöten. Mysteeri! Mutta tämähän täytyy säästää tietenkin, ja katsoa, mikä tästä tulee.
Söpöyttä elokuun päiviin!

Riippaorvokki – Viola hederacea
Viinikärhö – Clematis viticella

Talon seinustalla, lauta- ja pöllipinojen välissä, kasvaa kaksi komeaa piikkiohdaketta, vai olisivatko sittenkin joitakin karhiaisia. Tai okakruunuohdakkeita.
Kasvit ovat lähes parimetrisiä. Kukat sointuvat täydellisesti keltaiseen talooni! Kun huomasin näiden lehtiruusukkeet, ei tullut mieleenkään kitkeä niitä. Ohdakkeet ovat erinomaisia perhoskasveja, vaikka nyt perhosia vähän onkin. Kukissa surisee kimalaisia jatkuvasti.

Koska kasvi on kaksivuotinen, oli se sitten mikä yllä mainituista tahansa, tulevat nämä komeat kasvustot häviämään talven aikana. Olisi mukavaa, jos näin sopivalla kasvupaikalla sattuisi joku taimi jatkamaan sukua.

Ohdake on kaunis kukka, Skotlannin kansalliskukka. Sitä se on ollut niin pitkään, ettei ole oikein tietoa siitä, miten siitä tuli skottien symboli. Ei tiedetä sitäkään, mikä ohdake on kyseessä – jotkut väittävät sen oikean olevan nimenomaan piikkiohdake, toiset vannovat okakruunuohdakkeen nimeen (Scotch thistle, skottiohdake). Tämän kaltainen rotevakasvuinen ohdake ainakin on joidenkin punnan kolikoiden kääntöpuolella (Britanniassa käyneet tietävät, että pian vanhentuvissa vanhoissa punnan kolikoissa on muutamia erilaisia kuvia kääntöpuolella, myös esimerkiksi Walesin lohikäärme).

Kaunokit kuuluvat ohdakkeiden kanssa samaan asterikasvien heimoon, ja yhdennäköisyys etenkin keltakaunokin ja ohdakkeiden välillä on ilmeinen. Keltakaunokissakin pörisee jatkuvasti kimalaisia.

Piikkiputketkin ovat suosiossa! Hohtopiikkiputki 'Silver Ghost'.

Ja ihana sinertynyt sinipiikkiputki oranssissa penkissä. Siitä olisi tullut oiva väripari tiikerililjoille, mutta peura kävi syömässä liljojen kukkanuput tässä yhtenä yönä. Olin onneksi ottanut kuvan sitä ennen. Olivathan nuo oranssit nuputkin ihan makeat...

Siinä missä piikkiputket ovat sarjakukkaisia, palataan pallo-ohdakkeiden kanssa takaisin asterikasvien heimoon. Ihana sinipallo-ohdake 'Taplow Blue' on avannut ensimmäiset syvän siniset kukkansa.

Ja karstaohdake! Tämä taas on kuusamakasvien heimossa, jos jotakuta kiinnostaa. Kun nyt kerran tuli aloitettua tästä aiheesta... Näennäisesti samanlaiset kasvit voivat kuulua täysin eri heimoihin, sillä kukan muoto tai niiden järjestys tai lehtien asento saattavatkin paljastaa läheisemmän sukulaisuuden jonkun ihan toisen kasvin kanssa kuin luulisi.
Karstaohdake on ainoa näistä ohdakkeen tapaisista kasveista, jota peurat syövät, mutta onneksi ne eivät ikinä parturoi koko penkkiä, syövät vain muutaman ja toteavat ne ilmeisesti mauttomiksi.

Laidunkarstaohdakkeet kukassa ja lehmät laitumella. Paahdepenkissä kukkii karstaohdakkeiden lisäksi sikuria ja pallo-ohdaketta sekä keltamataraa, joka tuoksuu kaikkialla.

Tässä yhtenä päivänä kuvasin tällaisenkin piikkipallukan. Orjanruusussa on punainen takkuäkämä. Aika hieno!

Hohtopiikkiputki – Eryngium giganteum
Karhiainen – Carduus
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum
Okakruunuohdake – Onopordum acanthium
Orjanruusu – Rosa dumalis
Piikkiohdake – Cirsium vulgare
Sikuri – Cichorium intybus
Sinipallo-ohdake – Echinops bannaticus
Sinipiikkiputki – Eryngium planum
Takkuäkämä – Diplolepis rosae
Tiikerililja – Lilium lancifolium

Eilen ei tullut mitään ukkosentapaista tänne päin. Vähän satoi (2 mm). Onneksi tänään saimme enemmän sadetta! Vuoroin paistoi aurinko, vuoroin satoi, usein yhtä aikaa.

Blessed Rain
The summer has been dry so far. Yesterday there was a promise of heavy thunderstorms and a lot of rain, but in the end it hit much further east and we only got a mere drizzle. Luckily, today it has rained more. We have had alternating sun and showers all day and sometimes simultaneously.

Peurat jättivät toiseen tiikerililjaan onneksi muutaman nupun jäljelle, ensimmäinen niistä avautui raikkaassa kesäsateessa.

Oranssiin penkkiin tuo lisää väriä myös päivänsilmä 'Asahi', oikea herkku.

Portaanpielen ruukussa kasvaa sama tuoksuherne kuin kasvimaalla: tummakukkainen 'Beaujolais', sekoittumassa kärhön lehdistöön.

Kuistin kupeessa on ihana sinikuunlilja 'Frances Williams'. Kuunliljat ovat peurojen herkkua, useinkaan ei saa ihailla näin kokonaisia lehtiä, on vain nysät jäljellä. Tänä kesänä tilanne on hieman parempi kuin useimpina vuosina, laskin äkkiä viisi kuunliljaa, jotka ovat vielä ehjiä!

Tämä on ihan tavis-kirjokuunlilja 'Mediovariegata', Oma PIHA -lehden lukijalahja jostakin kymmenisen vuoden takaa... En usko, että olen aiemmin nähnyt tätä kukassa.
Aiemmin tämä kasvoi sinikuunliljan vieressä eikä ollut siinä lainkaan edukseen, erilaiset ja kuitenkin liian samanlaiset lehdet eivät natsanneet yhtään. Siirsin tämän laadun sitten kansoittamaan toivotonta paikkaa vaahteran alla, missä ei lähes mikään viihdy ja kas – siinä tämä on oikein passeli. Miten kaunis kukkakin!

Kuistin kulmalla hempeilee 'Hagley Hybrid', loistokärhöistä suloisimpia.

Ransu vietti sadepäivän pääosin kuistilla.

Sopivia sadepäiviä kaikille!

Kirjokuunlilja – Hosta undulata, kirjavalehtiset lajikkeet
Loistokärhö – Clematis, isokukkaiset lajikkeet
Päivänsilmä – Heliopsis helianthoides
Sinikuunlilja – Hosta sieboldiana
Tiikerililja – Lilium lancifolium
Tuoksuherne – Lathyrus odoratus

Jotkut päivät vain ovat parempia kuin toiset. Tässä ritarilude rikkaporkkanalla. Joka muuten kukkii edelleen täyttä häkää, yhä uusia kukintoja syntyy edellisten kukkavarsien haaroista.

Great Bug Day
Just look at the pictures to see why!

Monesti rikkaporkkanan kukinnon keskellä on yksi tumma kukka, tai mikä lie kukinnon napa. Tosi hieno! Kukinnot ovat keveyden ja sirouden huippu.

Pyjamalude.

Kirsikkana kakun päällä vielä söpöliini minihämppy.

Pallerolaukassa havaitsin oudon pitkulaisen tyypperön, joka on ehkä hietapistiäinen.

Ihailin muurahaisten työskentelyä kirvojen parissa kurkkuyrtin varressa. Härkäpavuissakin on kirvoja, mutta en nähnyt murkkuja eikä leppäkerttuja. Ehkä niillä kesti hetken löytää kirva-apajat. Koskahan muuten härkäpavut ovat sadonkorjuukypsiä? Mistä sen tietää? Tästä saisi nyt tuplaproteiinit yhdellä iskulla, pavut ja kirvat...

Musti, mamman musta karvamato, vartioi kasvimaata mutta ei sentään ryhdy kirvajahtiin. Johonkin se on pantterinkin toimenkuvan raja vedettävä.

Sitten kiersin pihan toiseen päähän paahdepenkin ääreen kuvaamaan karstaohdakkeita. Sieltä löytyi upea jäärä.

Laidunkarstaohdake on mainio ötökkäkasvi. Bongasin muuten tänään kaksi neitoperhoa ja yhden mielestäni ritariperhosen toukan, ei se perhoskesä ehkä niin surkea olekaan!

Lempiöttiäisiäni eivät suinkaan ole perhoset, vaan kimalaiset. Niin ihania lentäviä karvapalleroita! Niitä on tänä vuonna ollut runsaasti pihallani, kuten joka vuosi, onneksi. Tähkälaventeli on aina täynnä surinaa ja siipien lepatusta.

Sinipallo-ohdake 'Taplow Blue' ja muutkin pallo-ohdakkeet ovat avanneet ensimmäisiä kukkiaan ja sen huomaa heti ötököiden määrästä. Tällä tyypillä ovat takakoipien vasut jo aika täynnä. Jotkut villimehiläiset taputtelevat siitepölyn masukarvoihinsa – miten söpöä.
Satoisaa viikkoa!

Härkäpapu – Vicia faba
Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum
Pallerolaukka – Allium sphaerocephalon
Rikkaporkkana – Daucus carota
Sinipallo-ohdake – Echinops bannaticus
Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia

Tummanpunainen on yksi ihanimmista väreistä puutarhassa. Keväällä, kesällä, syksyllä. Olisi talvellakin, jos olisi olemassa vaikkapa joku tummanpunainen havukasvi...
Keväällä kylvetty isoköynnöskrassi 'Black Velvet' saa papukaijamerkin siitä, että tungin sen siemenet pieniin peltipurkkeihin, joissa ei ole pohjareikiä. Huussin räystään alla oleviin purkkeihin ei sada, ja olen pääosin unohtanut kastella näitä. Silti siemenet itivät ja kasvoivat taimiksi ja kukkivat nyt ihanan värisinä!

Dark Red
One of the greatest flower colours, innit?

Lähes samaa sävyä tarjoilee meksikonhanhikki, upea loppukesän kukkija.

Puistoruusu William Shakespeare 2000 on tehnyt kaksi uutta kukkaa, joissa on kaunis tummanpunainen sävy. Täytyy ottaa uusia kuvia nyt pilvisellä säällä, ilta-auringossa oikean sävyn saaminen kuvaan on mahdotonta.

The Prince on selvästi violetimman sävyinen, silti nämä kaksi sointuvat nätisti yhteen.

Väriminttu 'Kardinal', sävy korostuu palsternakan kellanvihreiden kukintojen keskellä.

Edellisten lähellä kasvaa pallerolaukkoja. Mustipallero esittelee.

Siirrytään kasvimaalle. Purppurainen silkkikukka Clarkia purpurea ssp. quadrivulnera'Burgundy Wine' kukkii matalana, kun peurat laiduntavat siitä kaiken yli 10 cm korkuisen. Onneksi kukka osaa tehdä nuppuja alempanakin!

Pihatien varressa kukkivat päivänliljat: rusopäivänlilja ja tumma tarhapäivis 'Béla Lugosi', joka tekee yhä uusia kukkia koko ajan. Ihanaa, että näitä ei kerrankin ole syöty!

Täpläpunalatva 'Atropurpureum' on kaikessa hiljaisuudessa venynyt kukintavalmiuteen. Taustalla kukkii keltakaunokki.

Mitäs vielä... pelargonikokoelmasta löytyy Pelargonium sidoides. Voisin kyllä tehdä ihan oman pelargonipostauksenkin.

Loppuun tämän hetken ihanin: tarhaviinikärhö. Ostin tämän nimellä 'Purpurea Plena Elegans', mutta tämä on jotakin muuta, esimerkiksi 'Avant Garde'. Aivan ihana, eikö ole.
Suloista keskiviikkoa!

Isoköynnöskrassi – Tropaeolum majus
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Meksikonhanhikki – Potentilla thurberi
Pallerolaukka – Allium sphaerocephalon
Palsternakka – Pastinaca sativa
Rusopäivänlilja – Hemerocallis fulva
Tarhapäivänlilja – Hemerocallis Hybrida-Ryhmä
Täpläpunalatva – Eupatorium maculatum
Tarhaviinikärhö – Clematis Viticella-Ryhmä
Väriminttu – Monarda

Muotopuutarhan hempeä pastellimaailma jatkuu. Monissa kasveissa pörrää ötököitä, mutta kaikkiin kuviin en onnistunut saamaan vierailevia tähtiä. Tässä puistoruusu The Pilgrim, taustalla kukkii keltakaunokki.

Hailakan keltaiset kukat sopivat pastellimaailmaan hienosti. Kaukasiankirahvinkukka on vähemmän keltainen kuin luulin, mutta joka tapauksessa se on tosi nätti ja selvästi hyvä pölyttäjäkasvi.

Vihertävänvalkoiset 'Green Jewel' -punahatut ovat toistaiseksi vielä tallella. Edellisen kirjoituksen punaiset ruusunkukat nimittäin syötiin seuraavana yönä. Punahatutkin kuuluvat peurojen lempiruokiin.

Kalvakan keltaisen lisäksi muotopuutarhassa on violettia. Hietalaukka ei ole laukoista näyttävimmästä päästä ja sen ohuet varret kaatuilevat sinne tänne. Mutta meneehän se muiden kasvien lomassa. Ja kun katsoo läheltä, se on aika hassu.

Muotopuutarhan lähelle päätyi keväällä parilla eurolla hankittu tarhakellokärhö 'Arabella'. Miten luulin tämän olevan vaaleansininen? Ei se haittaa, tosi nätti on. Kukka alkoi eilen avautua eikä tänäänkään ole vielä täysin auki.

Toinen yhtä edullinen uutuus on 'Comtesse de Bouchaud', loistokärhö varmaankin.

Siitä päästiinkin näppärästi vaaleanpunaiseen. Tähkäverbenan vaaleanpunainen versio ei lakkaa ihastuttamasta. Onko somempaa kukkaa nähty!

Tarhajalomalva 'Purpetta' on onneksi tehnyt uusia kukkavarsia peuran syömien tilalle ja kukkii nyt korkean kurjenpolven suojissa piilossa.

Pieni polyantha-köynnösruusu 'Climbing Mlle Cécile Brunner' selvisi toisesta talvestaan villapaitaan käärittynä. Se on nyt alkanut avata muutamia lukemattomista nupuistaan, jotka ovat vain polven korkeudella. Täytynee alkaa kutoa isompaa villapaitaa neiti Brunnerille. Hän on hempeistä hempein, vain häivähdys vaaleanpunaa.

Neiti Brunnerin takana kukkivat sinipallo-ohdake 'Taplow Blue' ja komealuppio.

Pallo-ohdakkeet ovat hyviä perhos- & pörriäiskasveja, mutta ensimmäisen palkinnon vetää tänäkin vuonna harmaaminttu.

Nokkosperhosten uusi sukupolvi on kaiketi syntynyt, kun niitä on näkynyt useita.

Tämä tyyppi ei suostunut leväyttämään siipiään auki, niinpä määrittämiseen kului pitkä tovi, kun en tunne perhosia kovin hyvin. Lopulta tulin siihen tulokseen, että tämä on ruostenopsasiipi.

Kukkakimppu päiväänne!

Harmaaminttu – Mentha longifolia
Hietalaukka – Allium vineale
Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea
Komealuppio – Sanguisorba hakusanensis
Loistokärhö – Isokukkaisten kärhöjen ryhmä
Polyantharuusu – Rosa Polyantha-Ryhmä
Punahattu – Echinacea
Sinipallo-ohdake – Echinops bannaticus
Tarhajalomalva – Sidalcea✕cultorum
Tarhakellokärhö – Clematis Integrifolia-Ryhmä
Tähkäverbena – Verbena hastata

Erittäin ikävistä uutisista huolimatta, tai ehkäpä vielä paremmin niiden vuoksi, katsotaan kauneutta ja pehmeyttä. Katsotaan valoisasti tulevaisuuteen ja tehdään se, mitä voidaan lähimmäisten auttamiseksi hädän hetkellä. Tässä kukkia kaikille surun ja huolen murtamille, joita olemme kaikki, jossakin määrin. Barcelonan isku tapahtui aivan entisen kotini edustalla, Turun isku osuu lähelle niin monia naapureita ja ystäviä.

♥

Persikkainen tarhapäivänlilja 'Janice Brown' avasi kukkansa. Päivänliljojen kanssa saa harjoittaa kärsivällisyyttä, sillä niillä tuntuu kuluvan ainakin pari vuotta ennen kuin alkavat kukkia. Hankin tämän ihanan hempukan kaksi vuotta sitten, silloin toki kukkivana, sillä ihastuin silmittömästi kukan väriin. Nyt nousee ensimmäinen kukkavana omassa puutarhassani, se on aina juhlan paikka!
Olen muuten istuttanut niin monta päivänliljaa ja kurjenmiekkaa ja niillä kestää niin kauan tulla ensi kertaa kukkaan, että sinä päivänä, kun ne kaikki kukkivat, on todellisia vaikeuksia selvittää, muistella ja kaivaa muistiinpanoja: mikä mikäkin on!

Vaikka juuri julistin lempiväriksi tummanpunaisen, saa mieltä muuttaa... eikö? Aprikoosit, persikat, puuterit ja pehmeät roosat eli mummon kalsarit ovat niin iki-ihania. Punaluppio 'Pink Tanna' kukkii ensimmäistä kertaa näin runsaana. Siinä on hemaiseva lämmin ja pehmeä sävy. Luppion kukintojen muotoa toistaa täydellisesti tähkähelmikkä, jonka vaaleita tähkiä näkyy vasemmassa reunassa.

Astuin muutaman askelen taaksepäin ja yritin saada viereisestä kaukasiankirahvinkukasta muotokuvaa, sillä siitä oli edellisen kirjoituksen kommenteissa puhetta. Kasvi on niin korkea ja keveä, ettei siitä kuvassa oikein erota mitään – ei ainakaan sen tuulessa huojuvaa siroa sulokkuutta. Helmikkä ja luppio kasvavat kirahvinkukan edustalla ulottuen sitä vain noin puoleenväliin.

Lähellä, mutapuutarhan laidalla, kukkii palavarakkaus 'Carnea'.

Ystävältä saatu perintöpelargoni on ehdottomasti mummonkalsariosastoa. Aivan ihanan pehmeän värinen!

Kylvin keväällä kedolle silkkiunikko 'Pandoraa', jotenkin tämä ei ihan vastaa mielikuvaani verkkokaupan sivuilla olleesta kuvasta... Mutta unikoiden puolustukseksi täytyy sanoa, että olen muistanut kastella niitä hirmu vähän. Kukkavarret ovat kymmensenttisiä ja kukat lähinnä yksinkertaisia. Siten makaa kuin petaa, vai kuinka. Jospa siemeniä kylväytyisi ja jonakin toisena vuonna olisi hienompi kukkaloisto.

The Pilgrim -ruusu alkaa olla kukintansa lopuillaan, mutta laitetaan siitä vielä yksi kuva sillä verukkeella, että kukkiin on ilmestynyt mummonkalsarin värisiä pilkkuja. Kultakuoriaiset olivat vetäytyneet kukkaan päikkäreille, voi kunpa voisi itse tehdä samoin.

Loppuun kalsariyllätys: viime vuonna lottosekoituksessa kylvetty krysanteemin näköinen tyyppi on tulossa kukkaan ja sieltäkin avautuu pehmeän värinen paketti!

En keksi, mitä tämä on, olin siinä luulossa, että kaikki krysanteemit ovat meidän ilmastossamme yksivuotisia. Tällä on ihan krysanteemin lehdet, joten joku lähisukulainen tämä vähintään on. Näitä on talvehtinut useita puutarhassani, joten ihan talvenkestäväkin tämä näyttää olevan. On mukavaa, kun joskus siemenkylvöistä nousee onnistumisia, yllätyksiä ja suorastaan hämmästyttäviä juttuja.

Pehmeyttä ja toiveikkuutta päivääsi!

Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea
Krysanteemi – Chrysanthemum
Palavarakkaus – Lychnis chalcedonica
Punaluppio – Sanguisorba officinalis
Silkkiunikko – Papaver rhoeas
Tarhapäivänlilja – Hemerocallis Hybrida-Ryhmä
Tähkähelmikkä – Melica ciliata

Tänään innostuin kuvaamaan värejä, toisiaan korostavia värejä, vastavärejä. Siitä aiheesta on artikkelini uusimmassa Oma PIHA -lehdessä. Sen lisäksi oli erinomainen perhospäivä!
Keltakaunokki ja täpläpunalatva 'Atropurpureum' ovat tulossa kukkaan puolivarjon penkissä. Mainio korkea kasvipari.

Colours and Butterflies
Today I photographed some complementary colours and to my joy it was a great butterfly day too.

Oranssissa penkissä kukkii puoliksi syöty tiikerililja – odotan ihanaa kukkaloistoa sinä päivänä, kun koko tonttini on riista-aidan suojissa. Tällä viikolla sain pystytettyä noin 15 metrin matkan yli kahden metrin korkuista aitaa yhteen reunaan, siitäpä eivät enää pääse mitenkään kulkemaan.
Tiikerililjan täydellinen väripari on sinipiikkiputki.

Muilta osin oranssissa penkissä kasvaa riemunkirjavaa joukkoa. Siankärsämöiden värejä en tiennyt viime vuonna tähän istuttaessani, kun olin itse ne kylvänyt yllätysseoksesta. Päivänsilmä 'Asahi' on ihana voinappikukka.

Muotopuutarhassa voi olla hillitympi meno, mutta vastavärejä sieltäkin löytyy: keltakaunokki on täällä paahteessa jo täydessä kukassa, kaverina harmaaminttu.

Jos haluan löytää perhosia, suuntaan harmaamintun ääreen. Tänään siitä löytyi reissussa rähjääntynyt neitoperho...

... sekä amiraali. Moni luulee, että vain nokkosperhosen toukat syövät nokkosta, mutta se on elintärkeää ravintoa myös neitoperhon ja amiraalin toukille, samoin karttaperhosille. Kaikkia nokkosia ei siksi saa hävittää puutarhasta. Ja ovathan ne herkullisia ihmisellekin.

Tässä kuvassa on pari neitoperhoa mintun kimpussa, amiraali lennähti The Pilgrim -ruusuun.

Kelta-violettiin väriteemaan osuu myös pasuuna, joka ryhtyy kukkimaan. Tuulessa sen ja perhosten kuvaaminen oli hieman haastavaa.

Tässä yhtenä päivänä löysin keisarinviitan minttukasvustosta mutapuutarhan laidalta. Tästä mintusta ei ole selvyyttä, sain sitä ystäviltäni, joiden pihassa tätä kasvaa luonnonvaraisena kostealla paikalla. Ehkä tämä on jokin rantaminttutyyppi tai -risteymä. Laji on kuulemma monimuotoinen.

Sitten kurkkasin kasvimaalle. Rucolakasvustossa lepatti kaaliperhonen, mutta sitä tästä kuvasta tuskin erottaa: se on taimmaisesta lapionvarresta vasemmalle, alhaalla.

Tummalehtinen salaatti ja korianteri tuottavat ihanan tumma-vaalean elämyksen. Kasvimaallakin voi olla värisuunnittelua, vaikka tämä on ihan onnellinen vahinko.

Päivän kruunasi perunapenkin laidalle lennähtänyt suruvaippa, perhosista kaunein (sinisiiven lisäksi). Yleensä nämä aina karkaavat, kun yritän ottaa kuvaa – kerrankin onnistui!

Harmaaminttu – Mentha longifolia
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Pasuuna – Brugmansia
Päivänsilmä – Heliopsis helianthoides
Siankärsämö – Achillea millefolium
Sinipiikkiputki – Eryngium planum
Tiikerililja – Lilium lancifolium
Täpläpunalatva – Eupatorium maculatum

Syötävää

Se on täällä tänään - ruusujen aika

Rohan villinä

Sarjakukkaisrakkautta

Sadetta odotellessa

Pari hyvää taimistoa

Yksi tuoli, kaksi tapaa

Värejä

Hempeillään

Elokuun kalenteripoika

Kiitollisuutta

Muotopuutarhan vinot kirahvit

Söpöjä

Ohdakkeentapaisia

Ihana sade tuli

Hyvä ötökkäpäivä

Tummanpunaista

Muotopuutarhan elämää

Mummon kalsareita

Värejä