Saaripalsta

Kitkin vuokko-esikkopuutarhan tässä eräänä päivänä – luultavasti se on taas yhtä täynnä juolavehnää ja muita kutsumattomia ystäviä. Olen perustanut tämän istutusalueen niin, että olen vain istutellut ja kitkenyt heinää, kääntänyt varovasti maata kunnes sitä ei enää voinut kääntää, kun taimia ja kukkasipuleita oli jo niin paljon. Pari kertaa kesässä toteutettu kitkentä pitää istutuksen ihan siedettävänä, jos se on tarkoituskin pitää villinpuoleisena. Sopii epätäydellisyydentavoittelijalle.

Wild Bits
Sometimes I feel that there are no other kinds...! Well. There are two areas in my garden that are more high-maintenance, but the rest can have a mixture of acquired and otherwise arrived plants. They can make rather nice combinations.

Espanjansinililja on suloinen noustessaan valkotäpläimikkäkasvustosta.

Kitkentähomaa hankaloittaa ruohonkorsimainen sipulikasvusto. Käärmeenlaukka on hieno ja herkullinen kasvi, jota en halua tuhota, vaikka se onkin jo tehnyt runsaasti siementaimia. Tästä huolimatta perustin juuri uuden istutusalueen samalla tavoin, käänsin vain maata viime vuonna ja nyt uudestaan, ihan kuin heinä sillä talttuisi.
Kuvassa on kuitenkin laukan sijaan juolavehnää luonnon metsäkurjenpolven seassa – se on yksi syy, miksi en halua poistaa vanhaa maata ja tuoda uutta multaa, tässä on liian kaunis luonnonkukkakasvusto sellaiseen. Kurjenpolven lisäksi tässä kasvaa luonnostaan mm. kevätesikkoa, keltamataraa ja aho-orvokkia.

Valkopeippikin on löytänyt tiensä tähän aivan itse. Se on todella kaunis kukkiessaan. Oikealla on japaninvaahtera 'Osakazuki' ja tarhakalliokielo.

Raunioyrtti 'Goldsmith' on tosi nätti, mutta vain osa sen lehdistä on kirjavia. Ne pitäisi tietysti poistaa koko versoineen, mutta en raaski. Samaa muuten tekee 'Variegata' -rotkolemmikki tässä samassa penkissä. Sen kokonaan vihreälehtinen kasvusto alkaa jo olla enemmistönä, mutta en raaski pienentää reheväkasvuista puskaa. Mieluummin katselen isoja puskia.
Oikealla näkyy ojakärsämön versoja, sekin on lemppareitani luonnonkukissa.

Vielä yksi kuva, jossa näkyy saarnen runkoon nojaava riistaverkkorulla. Tuohon asti olen nyt päässyt aidan vetämisessä tontin yläkulmalta, ja uskallanko sanoa, että peuratuhoja on jo nähtävissä edellisvuosia vähemmän... verkon laittamisen jälkeen ei liljanvarsia ole enempää syöty, eikä edellämainittuja kalliokieloja eikä imiköitä. Yhtenä päivänä huomasin hajulaukkojen hävinneet kukkavarret, mutta ne kasvavat tontin alaosassa lähellä tietä, mistä vielä on suora pääsy tontilleni.

Musti fiilistelee sinivalkoisissa tunnelmissa – silloin, kun villi omppupuu vielä kukki.

Suomi sata -meininkiä löytyy parhaillaan saunan ja liiterin kulmalta, kun saksankirveli, raunioyrtti ja raparperi kukkivat.

Myös toiseen suuntaan näkymä on isänmaallinen, kun kotipihlaja ja naapurin pihan syreeni jatkavat sinivalkoista teemaa. Raparperin edessä kukkii lehtosinilatva.

Kosteaa kevätniittyä ei vielä voi niittää, sillä tähtihyasintit kukkivat. Tätä kukkii kukkapenkissäkin, missä se on korkeampi ja tekee enemmän kukkavarsia, kun ei ole kilpailua. Mutta minusta nämä niityllä kukkivat yksittäiset ja matalammat kukkavarret ovat kauniimpia. Niityllä kukinnot ovat iloinen ja näyttäväkin yllätys tuolla heinän seassa.

Ransu toivottaa siedettäviä hellepäiviä kaikille!

Espanjansinililja – Hyacinthoides hispanica
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kotipihlaja – Sorbus aucuparia
Lehtosinilatva – Polemonium caeruleum
Metsäkurjenpolvi – Geranium sylvaticum
Raparperi – Rheum✕hybridum
Raunioyrtti – Symphytum
Saksankirveli – Myrrhis odorata
Tarhakalliokielo – Polygonatum✕hybridum
Tähtihyasintti – Camassia
Valkopeippi – Lamium album
Valkotäpläimikkä – Pulmonaria saccharata

Tulppaanien aika alkaa olla ohi, ellei Tulipa sprengeri vielä lykkää kukkaa. Se on jostakin syystä tänä keväänä varsin kärsineen näköinen, vain yksi käppyräinen lehti. Mutta papukaija 'Texas Flame' kukoistaa, viimeisiä kukkia viedään. Onneksi kohta avautuu viereen uusi... idänunikko!

Endings and Beginnings
One has to love this – when one bloom withers, another bursts open.

Laitan vielä kuvan muutaman päivän takaa, kun oli ihanat virkistävät ja tarpeelliset sadepäivät (voisiko tästä joku ehkä rivien välistä lukea, että uutta sadetta jo kaivataan...). Havainnoin, että tänä vuonna 'Texas Flamet' eivät vaihtaneet väriä oranssiin yhtä voimakkaasti kuin viime vuonna. Voisiko se olla ensimmäisen kukintakevään erikoisominaisuus? Tai sitten se johtuu hyvin erilaisista säistä. Nyt on ollut viileää. Ehkä kuumuus saa kellan punastumaan.
Taustalla mainiosti ilman suojausta talvehtinut japaninvaahtera 'Enkan'. Se on hienolehtinen pienikasvuinen lajike.

Rohanissa ripsureunaiset 'Curly Sue' -tulppaanit sinnittelevät yhä vain kukassa, viereinen pioni tuli ja meni. Silkkipioni teki tänä vuonna neljä kukkaa, eikä kukaan käynyt puraisemassa kukkavarsia poikki. Laitoin häkkyrän pionin ylle varmuudeksi, sillä psyyke ei olisi kestänyt kukkavarsien syömistä kahtena peräkkäisenä vuotena (viime vuonna se vieläpä teki ensimmäiset kukkavartensa).

Kukat olivat lyhytaikainen mutta suloinen ilo.

Edelleen Rohanissa: espanjansinililja 'White City' kukkii vielä täysillä – näillä on kivan pitkä kukkimisaika – ja vieressä tulee kukkaan lehtoakileija 'Tower White'.

Kylmänkukka ehti kukkia niin, että en sitä nähnyt, mutta ensi vuonna uusi yritys... takana ihastuttava 'William Guiness' -lehtoakileija, jonka juuri istutin. Herra Guinessillä ei liene mitään tekemistä Rohanin kanssa. Väri vain sopii tänne. Guinessistä oikealle nousee valkokukkaisen tähtihyasintin kukkavarsia.

Pienten kivikkokasvien alppipenkissä ovat 'Düsseldorfer Stolz' -rusolaukkaneilikat kukkineet jo pitkään. Kääpiöneilikka on runsastunut viime vuodesta söpöksi mättääksi ja aloittanut hempeänvaalean kukinnan.

Seuraavaksi alkaa laukkojen kausi. Ukkolaukka 'Purple Sensation' ja lehtoängelmä kukkivat kohta rinta rinnan.

Voi, kun tuli lämpimät päivät. Ovat ne ihaniakin, mutta nopeuttavat kukintaa tarpeettoman paljon... Kun marjaomenapensas 'Marleena' avaa ensimmäisiä kukkiaan, saisi aika pysähtyä viikoiksi.

Mutta niin vain kävi, että kukinta on kohta loppusuoralla, tämänkin kuvan ottamisesta on jo pari päivää. Onneksi on muuta tulossa kukkaan, mutta kukkivat puut alkoivat olla tässä.

Idänunikko – Papaver orientale
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kylmänkukka – Pulsatilla
Kääpiöneilikka – Dianthus subacaulis
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Lehtoängelmä – Thalictrum aquilegiifolium
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Papukaijatulppaani – Tulipa Papukaija-Ryhmä
Ripsureunatulppaani – T. Crispa-Ryhmä
Rusolaukkaneilikka – Armeria maritima
Silkkipioni – Paeonia wittmanniana
Ukkolaukka – Allium hollandicum

Ihanaa, että olen saanut valeangervot viimein viihtymään puutarhassani! Nyt niitä kasvaa neljin kappalein. Vaahteran alla, hankalassa savimaassa, kasvaa sormivaleangervo.

Siinä vieressä on kastanjakolmilehti tekemässä ekaa kukkanuppua ikinä. Tosin nyt nuppu on alkanut näyttää hieman näivettyneeltä, puun alla on kuivaa. Tämän lajin pitäisi kylläkin sietää savimaata, mutta se tarvinnee myös kosteutta.

Vaahteran toisella puolella kasvavat ihanimmat saniaiseni, kaksi kappaletta kivikkoalvejuurta 'Linearis Polydactyla'. Ihanat keveät lehdet, nostavat lehtensä korkealle ja sietävät kuivaa varjoa. Täydellinen kasvi siis! Särkynytsydän kukkii minulla aina myöhään, koska se kasvaa niin varjossa.

Kesäpikkusydän on monelle peruskasvi, mutta minun on ollut vaikea saada sitä viihtymään. Nyt 'Bacchanal' on viimein tehnyt kukinnon! Tätä on odotettu viitisen vuotta.

Mäntyjen alla varjossa ja betonintiiviissä savimaassa eivät olosuhteet tietenkään ole parhaat mahdolliset.

Keltapeippi tuntuu pärjäävän missä vain. Vaahteran alla leviää 'Florentinum' joka suuntaan, mäntyjen alla tämä hienosti kuviollinen 'Herman's Pride' tekee komeat tuppaat, mutta ei leviä 'Florentinumin' tapaan pitkillä lonkeroilla lainkaan.

Ystäväni arvelevat nyt olevan hyvän alppiruusun- ja syreeninkukkavuoden. Ainakin 'Catawbiense Grandiflorum' -puistoalppiruusu on täynnä kukkia, vaikka pensas ei juuri kasvakaan.

Rotkolemmikki kasvaa, jos se on hieman kostealla paikalla. Kuivempien paikkojen taimet ovat paljon hillitympiä. Tosin tämä 'Silver Wings' on myös pihani ensimmäinen. Sillä on ollut monta vuotta kasvuaikaa.
Rotkolemmikkien kukinta-aika on pitkä. Alkaa toukokuussa ja, kiitos kylmän alkukesän, on täydessä vedossa edelleen. Kukkavarsi vain kasvaa pituutta, kun yhä uusia kukkanuppuja syntyy edellisten ylle.

Kirjosiepot ovat siirtyneet haudontavaiheesta siihen, että vanhemmat lentävät yhtä mittaa pönttöön ja ulos – poikasia lienee kuoriutunut.

Loppuun vielä uusi ihastukseni kohde, joka vie meidät saniaistarhaan. Siitä täytyy tehdä ihan oma juttunsa, sillä kerrottavaa on paljon. En kuitenkaan voinut vastustaa tämän laittamista, eikö ole ihanaakin ihanampi saniainen. Tämä on kilpihärkylä 'Herrenhausen'. Eikä tämä ole ainoa saniaistarhan herkku!
Siihen asti, hyvää yötöntä yötä ja iloista juhannusta!

Kastanjakolmilehti – Trillium sessile
Keltapeippi – Lamium galeobdolon
Kesäpikkusydän – Dicentra formosa
Kilpihärkylä – Polystichum setiferum
Kivikkoalvejuuri – Dryopteris filix-mas
Puistoalppiruusu – Rhododendron Catawbiense-Ryhmä
Sormivaleangervo – Rodgersia aesculifolia
Särkynytsydän – Lamprocapnos spectabilis
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla

Aloitetaan siitä, mihin eilen jäätiin. Kilpihärkylä 'Herrenhausen'.
Saniaistarhani on vain muutaman neliömetrin kokoinen paikka kahden ison pihakuusen alla. Jos yritän ottaa kokonaiskuvaa, ei siinä näy kuin risuinen ja töhnäinen paikka kuusen varjossa, joten otin tähän lähes pelkkiä yksittäisten kasvien kuvia.

In the Fernery
I have a tiny fernery that I started last year (or was it the year before that). There is a small but enchanting little collection of ferns and other woodland plants.

Olen saanut aikaiseksi kirjoittaa taimille nimikyltit, jotka eivät tosin montaa vuotta kestä. Mutta jos nämä auttaisivat pysymään kärryillä. Heti tuli probleemi. Olen kirjoittanut nimen väärin... tämä on Cystopteris fragilis eli haurasloikko, eikä Dryopteris eli alvejuuri. Äh!

Tämä on alvejuuri vailla suomenkielistä nimeä, Dryopteris dilatata'Stansfieldi'. Myös ruska-alvejuuri näyttää olevan juuri ja juuri elossa.

Soreahiirenporras 'Frizelliae'.

Saniaistarhassa on muutakin kuin saniaisia. Esimerkiksi pantterililja.

Pantteri esittelee saniaistarhan sisääntulokiveystä. Oikealla on kalliokielo Polygonatum roseum.

Roseumin kukat ovat hyvin pienet mutta kauniin väriset.

Sen vieressä kasvaa voimakaskuvioinen valkotäpläimikkä, jolla on hyvin hailakat vaaleansiniset kukat. Tämän lajiketta en valitettavasti tiedä.

Siinä ne ovat, risujen ja mujun seassa. Edessä näkyy uutuus...

... hiirenporras Athyrium otophorum var. okanum. Todella kauniit viininpunaiset keskisuonet!

Toisella puolella sisääntulokiveystä on vuosikausia sitten hankittu soreahiirenporras Athyrium filix-femina var. angustatum'Lady in Red', jonka keskisuonet eivät vain ota muuttuakseen punaisiksi. Ehkä tämä ei olekaan kyseistä saniaista. Ostin juurakon Amsterdamin kukkatorilta. Edessä on kuunlilja 'Stained Glass'.

Edellisten kanssa kasvaa tellima.

Telliman kukat ovat syötävän suloiset.

Saniaistarhan yläosassa ei vielä ole paljon mitään, paitsi pätkä saarnen runkoa, jolla voi istuskella. Istuksimmekin siinä Ransun kanssa pitkät tovit eilen. Ilta-auringon säteet osuvat tähän kauniisti, vaikka paikka on varjoisa.

Uusin ostos pääsi rungon edustalle, jotta sitä voi ihailla istualtaan: tiarella 'Pink Skyrocket'.

Eipä kierros vielä tähänkään loppunut. Kaunislehtinen lehtotaponlehti kukkii sisääntulokivien ja kannon välissä. Tästä kiitos Rikkaruohoelämää -blogin Betweenille!
Kannon edessä viime kesänä ihanasti kukkinut 'Rebecca' -orvokki ei valitettavasti ollut monivuotinen eikä siementaimiakaan näy.

Tähtirotkokielo. Tämä on entinen Smilacina, nykyinen Maianthemum eli samaa sukua kuin oravanmarja. Olen siirtänyt sitäkin tähän metsästä. Entisen opinahjoni näytepuutarhassa Englannissa oli suuri yllätys löytää oravanmarjaa puiden alta arvostettuna maanpeitekasvina. Kaunishan se on kuin mikä! Kun nyt viihtyisi.
Yritän myös saada ketunleipää viihtymään, olen siirtänyt sitä nyt kolmannen, tai olisiko jo neljännen kerran puutarhaani. Jospa tällä kerralla tärppäisi...
Alakulmassa näkyy jännittävä kartioakankaali 'Metallica Crispa'. Taempana tuskin erottuu yksi tarhavaleunikon varsi, niillä on ollut vaikeuksia selvitä puutarhassani, mutta jospa tässä paikassa onnistuisi. Ainakin yksi taimi neljästä on selvinnyt talven yli.

Tämän talvehtimisesta olen ylen onnellinen: tarha-adiantumi. Tämän vieressä on myös Cyrtomium fortunei elossa, mutta siinä on niin minipieni lehti, että en ottanut kuvaa. Kasvakoon vähän ensin.

Hyvää juhannusta, toivottavasti näemme saniaisen kukkivan!

Haurasloikko – Cystopteris fragilis
Kartioakankaali – Ajuga pyramidalis
Ketunleipä – Oxalis acetosella
Kilpihärkylä – Polystichum setiferum
Lehtotaponlehti – Asarum europaeum
Oravanmarja – Maianthemum bifolium
Pantterililja – Lilium pardalinum
Ruska-alvejuuri – Dryopteris erythrosora
Soreahiirenporras – Athyrium filix-femina
Tarha-adiantumi – Adiantum pedatum
Tarhavaleunikko – Meconopsis✕sheldonii
Tellima – Tellima grandiflora
Tiarella – Tiarella
Tähtirotkokielo – Maianthemum stellatum
Valkotäpläimikkä – Pulmonaria saccharata

Huomasin tänään, että tumman 'Dark Towers' -täpläpipon viereen oli ilmestynyt hyvin vaalealehtinen hopeatäpläpeippi. Joskus, aika useinkin, puutarha osoittaa täydellistä tilannetajua.

Great Combinations
Sometimes the garden shows great design skills all on its own.

Samassa penkissä eli Rohanissa alkaa 'Green Apples' -lehtoakileija avata ensimmäisiä kukkiaan tummakurjenpolvi 'Samoborin' vierellä.

Penkin alkupää on rehevöitynyt parissa vuodessa ihanasti. Maata ei enää näy. Kohta avautuvat rohtosormustinkukat, ja jännitän, ovatko ne 'Pam's Split' -lajiketta, jota olen kylvänyt, vai 'Pam's Choicea', jonka istutin kerran taimena, vaiko mahdollisesti itsekseen levinnyttä valkokukkaista.

Penkin toisessa päässä on ystävältä saatu siemenkasvatustaimi Aquilegia atrovinosa tehnyt ensimmäiset nuppunsa, mutta ne näivettyvät. En tiedä, johtuuko se näistä munista tai jostakin muusta, mutta ei näitä tohdi tuhota, kun ovat niin hienosti rivissäkin.

Lisää Rohanin värejä löytyy keittiöstä, kun alkuviikon tuuli puhalsi kukkavarsia kumoon nurmelle, jota piti päästä leikkaamaan. Saksin nämä talteen: 'Black Barlow' -lehtoakileija sekä isotähtihyasintti 'Alba'. Luin jostain, että sysiakileija olisi akileijoista tummin, mutta minulla kukkii sekin, ja 'Black Barlow' on paljon mustempi.

Katajan alla kukkii puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum' täyttä häkää. Täydellinen aluskasvi violettikukkaiselle alppiruusulle on tumman violettiin vivahtava purppuraorvokki.

Tummien orvokinlehtien ylle kohoaa 'Hewitt's Double' -jaloängelmän lehti. Siinäkin on samaa sävyä, ihastuttavaa!

Tumman vastapainoksi tässäkin on valkoista: turkintähdikki. Tässä on myös runsaasti valkokukkaisen sormustinkukan taimia!

Aivan vieressä on mutapuutarha, jonka kirjosorsimo tuo mukavaa vaaleutta rodon vierelle.

Valkokukkaisen jaloängelmän lehdet ovat vaaleanvihreät. Tummat 'Chameleon' -metsätyräkin lehdet vierellä korostavat vaaleutta.

Tänään avautui, sateesta huolimatta, ensimmäinen idänunikko. Tämäpä hassua: luulin siirtäneeni oranssiin penkkiin vain oranssinpunaisia unikoita, mutta nyt siellä kukkiikin tämä! Olin varmaan siirtänyt joskus muotopuutarhassa asustanutta ja sen värimaailmaan sopimatonta 'Cedar Hill' -tarhaidänunikkoa villiin punaiseen penkkiin, sitten unohtanut tehneeni niin ja kun siirsin siitä unikoita tähän, luulin niiden olevan vain peruspunaisia.
Tämä on mukava yllätys, kyllähän lohenpunainen oranssiin penkkiin sopii, se sointuu myös taustan punalehtiseen japaninvaahteraan mainiosti!

Tänään olikin niin hämärä ilta sateesta johtuen, että sytytin uuden valosarjan. Tämä saa nyt toimia tuossa kesät talvet ilostuttamassa iltoja.
Tunnelmallista pyhää!

Hopeatäpläpeippi – Lamium maculatum
Isotähtihyasintti – Camassia leichtlinii
Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Kirjosorsimo – Glyceria maxima'Variegata'
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Puistoalppiruusu – Rhododendron Catawbiense-Ryhmä
Purppuraorvokki – Viola riviniana'Purpurea'
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Sysiakileija – Aquilegia atrata
Tarhaidänunikko – Papaver Orientale-Ryhmä
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum
Turkintähdikki – Ornithogalum oligophyllum
Täpläpipo – Penstemon digitalis

Ihastuttava 'Moskovan Kaunotar' on pitkään kukassa, kiitos viileiden kesäsäiden.

Lovely Lilacs
... among other lovely flowering shrubs. This summer has so far been record cool, which is rather cool. It preserves flowers that normally wither fast.

Onko kauniimpaa syreeninkukkaa keksitty? Ehkä onkin...

... 'Andeken an Ludwig Späth': toinen ihastuttava jalosyreeni, joka kukkii tänä vuonna ensimmäistä kertaa sitten istuttamisensa (2009). Tässä sen kukintoja alkuvaiheessa, nyt ne ovat edelleen täydessä kukassa, tosin voi olla, että tämän aamun rankkasateet höystettynä muutamalla rakeella ovat varisuttaneet kukkia.

Olen istuksinut monet hetket kasvimaan penkillä ja ihastellut syreeninkukkien täydellistä sointuvuutta ruijanruoholaukkaan (hieman tavallista ruoholaukkaa rotevampi versio pohjoisesta). Ludwig Späthissä on kauneimman väriset syreeninkukat ikinä. Niin täyteläinen purppura, että siihen voisi upota.
Lajike tuli markkinoille 1883 ja nimettiin saksalaisen taimistoviljelijä Ludwig Späthin kunniaksi, sillä hän menehtyi samana vuonna. Jo 1700-luvulla perustettua taimistoa jatkoi poika Franz Ludwig Späth. Maineikkaan taimiston toiminta lakkasi siihen, kun Franzin poika teloitettiin keskitysleirillä.

(Hiljaisuus maailman järjettömyyden äärellä.)

Franz Späthin perustama puulajipuisto ja jonkinlainen taimisto sijaitsevat edelleen Berliinissä.

Juhannusruusu oli täydessä loistossaan juuri juhannuksena, kerrankin.

Ransu esittelee (silloin kun puska oli vielä pääosin nupulla).

Ystävän kanssa tuli puhetta 'Tove Janssonista'. Hän mietti, joutuisiko se peuran suuhun heidän pihallaan. Täällä, kun peurat syövät kaikkea mahdollista, ovat pimpinellaruusut kuitenkin saaneet elää ihmeen rauhassa, toisin sanoen juhannusruusu, 'Tove Jansson' ja 'Papula' (joka alkaa viimein näyttää pienen pieneltä pensaalta parin korren sijaan, jihuu!). Johtuisiko se noista oksien tiheistä piikeistä. Toki on aina vaara, että peurat napsivat kukat, ne kun ärsyttävästi riipivät kaikkia oksankärkiä, mutta hyvin vähän juuri näistä ruusuista, ihme kyllä.

Tänään näyttää kuuroja tulevan vartin välein. Hyvä niin, saan tehtyä sisähommia ja vaikkapa raparperimehua, joka onkin ollut työlistalla jo kuukauden... en ole katkonut puskasta vielä varttakaan tänä kesänä – ei vain ole ehtinyt. Piirakkaan ne voivat olla jo puisevia, mutta ehkä niistä jokunen mehupisara irtoaa.
Mukavaa sadepäivää sellaista viettäville, ja aurinkoa kaikille muille!

Jalosyreeni – Syringa Vulgaris-Ryhmä
Juhannusruusu – Rosa spinosissima'Plena'
Ruijanruoholaukka – Allium schoenoprasum ssp. sibiricum
Tarhapimpinellaruusu – Rosa Pimpinellafolia-Ryhmä

Oranssissa penkissä ei nyt kuki juuri muuta kuin oranssikeltano, joka onkin vallan hurmaava. Se on jo alkanut levitä, mutta toistaiseksi sopivasti. Kuivan kedon luonnonkasvi innostuu, kun käytössä onkin vapaata muhevaa multatilaa.

In the Orange Bed
Just about the only flower right now in my orange bed is Pilosella aurantiaca, but it is just lovely especially in the setting sun.

Kun kuvasin keltanoa, saapui Musti paikalle. Sillä oli asiaa.

Tässä kasvaa Tärkeä Kasvi. Onnin lähettämä kissanminttu!

Keltano kasvaa liljaviidakossa. Viime yönä on joku syönyt toisen tiikerililjan korkeimman latvan, mutta onneksi nupulla olevat kanadanliljat ovat vielä ehjiä. Nyt tarvitaan järeitä puolustuskeinoja – aitaprojekti jatkukoon.

Nuuh nuuh nuuh.

Kurr! Terkut Onnipantterille!

Olen epätoivoisena yrittänyt etsiä viime vuonna siemenestä kasvattamiani ruskosormustinkukkia. Istutin minipienet taimet syksyllä penkkiin. Ne eivät kuivana kesänä oikein kasvaneet – ihme, että olivat elossakaan, kun olin välillä poissa tiluksilta. En vain löydä sen näköistä lehtiruusuketta nyt mistään.
Tällaisen kyllä löysin, josta ei ihan heti tullut rikkaruoho mieleen. Tai olisiko tämä sittenkin viime viikolla istuttamiani limenvihreäkukkaisia koristetupakoita? Voi hyvänen aika tätä dementian määrää. Mielestäni istutin niitä vain penkin toiselle laidalle, mutta enpä menisi vannomaan.

Pyjamabileet!

Ötökästä aasinsilta sormustinkukkaan (koska tässäkin kuvassa on ötökkä): Rohanin rohtosormustinkukkien nupuissa näkyy lupaavia tummia läiskiä. Ettei vain olisi 'Pam's Choicen' suvunjatkaminen onnistunut!

Kanadanlilja – Lilium canadense
Kissanminttu – Nepeta cataria
Koristetupakka – Nicotiana Sanderae-Ryhmä
Oranssikeltano – Pilosella aurantiaca
Pyjamalude – Graphosoma lineatum
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Ruskosormustinkukka – Digitalis ferruginea
Tiikerililja – Lilium lancifolium

Löysin yhtenä päivänä vanhan talon edustalta asian, jota kutsun maailman kahdeksanneksi ihmeeksi. Molemmat hehkusoihtuliljat ovat hengissä! Täysin ilman talvisuojauksia. Tämä reippaampi pysyi vihreänä koko talven, mikä on oikea ihme, sillä talvi tuli ja meni ja sitten se tuli vielä uudestaan huhtikuussa. Voiko Afrikan kasvi sellaisesta selvitä. Kaverina tällä soihtuliljalla on haisukurjenpolvi.

Kniphofias
Actually I'm not at all fond of red hot pokers, but as these two were a bargain in the autumn I could not resist trying their hardiness. We had a nightmare winter: it came and went, and in April came again for several weeks. Against all odds they are both alive – without any winter protection. I do hope they never flower though...

Toinen soihtulilja ruskistui, kun kevät heitti niskaamme uuden talven. Silti se nyt puskee vihreitä lehtiä. Kylläpä on sitkeä!
Tekisivätpä ihanat erikoiset esikotkin näin... mutta vielä ei ole näkyvissä elämää muissa kuin kahdessa. Saa nähdä, kukkiiko niistä kumpikaan. Tuplatalvi ja sen päälle rutisevan kuiva kevät oli niille varmaankin liikaa.

Onneksi on muita ihania, joista saa iloita. Kerrottu idänkurjenpolvi talvehti hyvin ja teki jo ensimmäisen kukan.

Syksyllä istutetut 'Cameleon' -laukat kukkivat muotopuutarhan kuivimmassa penkissä. Kiva vaaleanpunaisen ja valkoisen kirjava kukinto!

Lehtolaukka alkoi kukoistaa vasta, kun siirsin sen rehevämmältä paikalta tähän kuivaan. Se muodostaa ihanan tuppaan, jonka voisi jo jakaakin.

Alppipenkissä on partamehitähti ryhtynyt kukkimaan. Taustalla kukkivat rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz' ja kääpiöneilikka.

Laukkaneilikoilla on ihanan pitkä kukinta-aika. Mätäslaukkaneilikka on vieläkin kukassa, jonka se aloitti 6. toukokuuta! Uusia kukkia vain tulee kuihtuneita korvaamaan. Ihanaakin ihanampi kasvi – olen niin onnellinen, että alppipenkin myötä minulla on paikka tällaisille miniaarteille.

Neulatyynymäisen pikku mättään on tehnyt myös punakukkainen hopearikko. Keveät kukkavarret nousevat tyynyn ylle. Ihana ihana kasvi! Tämän lajikenimeä minulla ei ole tiedossa, kun se myytiin tavallisena hopearikkona. Voisi olla 'Rosea' tai 'Millstream', esimerkiksi.

Uusin hankinta on kangasajuruoho 'Coccineus', joka alkaa juuri kukkia.

Kasvimaalla on pieniä timjami-ihmeitä. Kaikki syksyllä istutetut, kirjavalehtiset sun muut, ovat selvinneet talvesta hengissä. Ja tämä jo kymmenvuotias nestori, joka jossain vaiheessa päätti jatkaa elämää vain yhden oksan voimin, on kasvattanut siitä oksasta näin satoisan. Kavereina sillä on sileälehtinen persilja ja keltalehtinen mäkimeirami.

Haisukurjenpolvi – Geranium robertianum
Hehkusoihtulilja – Kniphofia uvaria
Hopearikko – Saxifraga paniculata
Idänkurjenpolvi – Geranium himalayense
Kangasajuruoho – Thymus serpyllum
Kääpiöneilikka – Dianthus subacaulis
Lehtolaukka – Allium oreophilum
Mätäslaukkaneilikka – Armeria juniperifolia
Partamehitähti – Sempervivum ciliosum
Rusolaukkaneilikka – Armeria maritima
Timjami – Thymus vulgaris

Vielä yksi spontaani kasvipari liittyen aiempaan postaukseeni. Tai istutin kyllä nämä kasvit vierekkäin, mutta en arvannut, että tarhaillakko laskee yhden kukkavarsistaan tumman 'Midnight Ghost' -kyläkurjenpolven päälle näin täydellisesti!

Keltaneidonkannus ei ole joka vuosi kovin edustava, mutta tänä vuonna se on ihan kiva pikku tupas. Useimmiten tämä on kuivuudesta kärsivä käntty.

Ihana sinikuunlilja 'Great Expectations' on rehevöitynyt ilahduttavasti. Tämä on niin kaunis ja mahtava nimi!

Illakko ja kurjenpolvi kasvavat mäntyjen alla yhdessä lukemattomien akileijojen kanssa. Taustalla on muotopuutarha. Kukkivia valkoapiloita ei voi leikata, mikä tekee nurmen leikkuun haastavaksi. Ja kiinnostavaksi. Muita tänään väisteltyjä olivat mm. vaaleanpunakukkainen siankärsämö ja niittyhumala.

Näkymä muotopuutarhasta vastakkaiseen suuntaan eli kohti mäntyjen alustan metsäpuutarhaa. Tässä on kyseessä ihan normaali saaristotuuli, riipputuoli heiluu tuolleen ihan normaalisti, paitsi niinä kahtena päivänä, jolloin on tyyntä.

Huomiselle onkin luvassa vähän reippaampaa tuulta. Mukavaa tuulipäivää!

Keltaneidonkannus, keltakiurunkannus – Pseudofumaria lutea
Kyläkurjenpolvi – Geranium pratense
Sinikuunlilja – Hosta sieboldiana
Tarhaillakko – Hesperis matronalis

Otsikko viittaa Rohan-penkkini värimaailmaan, ja siellä liikutaan. Tummakurjenpolvi 'Samobor' ja lehtoakileija 'Green Apples', jonka kukat ovat tuoreina vihreitä ja haalistuvat sitten valkoisiksi.

Dark and White
My Rohan border plays with contrasts.

Laajemmin kaksikko muistuttaa dramaattista kukkaniittyä. Etualalla pieni pyökki 'Rohan Weeping', josta koko tämä osa puutarhaa sai alkunsa.

Lehtoakileija 'Black Barlow'.

'Tower White'.

Jihuu, sormustinkukan siementaimi on kuin onkin 'Pam's Choice'! Ja näitä on monta.

Isotähtihyasintti 'Alba'. Upean väriset nuo heteet! Kukkien lähitarkastelu kannattaa aina.

Nyt tähtihyasintit alkavat olla ohi ja uusia kukkia avautuu tilalle. Tumman viininpunaiset viinilaukat ja etelänruusuruoho avaavat ensimmäisiä kukkiaan. Oikeassa reunassa kukkii ihana heinä, jonka nimilapussa lukee Melica ciliata eli tähkähelmikkä, mutta ei tämä ihan siltä näytä. Pikemminkin isohelmikkä tai sitten jopa korkea transsilvanianhelmikkä. Saa nähdä, minkä kokoiseksi tämä lopulta kasvaa. Luulen, että sain tämänkin siemenet muutama vuosi sitten Pirkolta Elämää ja elämyksiä -blogista. Transsilvanialainen kyllä sopisi sen osoitteen teemaan...

Aidan toiselta puolelta kurottavat koiranputket tällekin puolelle. Cirsium rivulare'Atropurpureum' -ohdake kukkii hieman harvempana kuin yleensä, mutta se on joka tapauksessa ihastuttava partasutikukka.

Sitten mysteeri. Tämän on täytynyt kukkia toukokuussa, kun olin poissa. Nyt se on tehnyt siemenkotia. Varsien alaosat ovat tummatäplikkäät. Vaikuttaa sipulikasvilta, mutta enpä menisi vannomaan. Päässä raksuttaa ihan tyhjää. Mitä ihmettä tämä voisi olla...?

Siinä se pääosin oli, Rohan. Tässä vielä iltakuvassa. Ruusuja luvassa, ellei nuppuja syödä.

Etelänruusuruoho – Knautia macedonica
Isohelmikkä – Melica altissima
Isotähtihyasintti – Camassia leichtlinii
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Pyökki – Fagus
Sormustinkukka – Digitalis purpurea
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum
Viinilaukka – Allium atropurpureum

Puutarha on täynnä kukkia, jotka ovat mainioita pionien ja ruusujen naapurikasveja, mutta itse kiinanpionit ja ruusut ovat yhä nupulla. Pisimmällä on kuvassa näkyvä 'Wladyslawa', jonka pari ensimmäistä terälehteä alkoi eilen raottua. Tämä on varmaan pisin pionien nuppuvaihe ikinä, eikä ihme, kun mittarissa on tälläkin hetkellä 13,8 astetta. Ainakin lupaavia nuppuja on saanut ihailla, nättejähän nekin ovat. Mutta mikään näyttävä pioni, ruusu tai lilja ei nyt ollut auki Avointen puutarhojen päivänä.
Kuvassa näkyvät välikasvit (suurikukkaisten lajien välien täyttäjät) ovat lehtoakileija ja vuorikaunokki 'Amethyst in Snow', ihana violetti-valkoinen kukkanen.

Waiting for the Peonies to Come
This year the peony, rose and lily buds take forever to open – it is still very cold. Funny, we had the coldest ever May and June and it just goes on. When ever will the summer come?

Yksi ihastuttava välikasvi, joka avasi eilen ensimmäiset kukkansa, on harjaneilikka. Ystäväni Carita juuri kertoi blogissaan Skarpäng ihastuksesta siihen, ja koska oli mieltänyt sen mummokasviksi, kokee nyt mummoutuneensa. Positiivisessa mielessä.

Mutta voiko tätä mummokasviksi kutsua? Punkkarimummon kukaksi, ehkä? Sametti Hortensia lähetti 'Onyx' -harjaneilikan siemeniä jonakin vuonna. Ensimmäinen kukka avautui eilen ja voi miten mieletön se onkaan! Aivan huippu! Tikahdun ja pakahdun.

'Onyx' kasvaa tietenkin Rohanissa, missä värimaailmaa jatkaa muun muassa 'Pam's Choice' -rohtosormustinkukka, tässä lähikuvassa. Tällä on tosin hillitymmät tummat läikät kuin joillakuilla toisilla kasveilla, näissä näyttää olevan paljon vaihtelua yhdenkin lajikkeen sisällä.

Taisin hermostua siihen, ettei 'Pam's Split' ikinä itänyt ja ripottelin puutarhassani laajemmin kasvavan valkokukkaisen 'Alban' siemeniä tännekin jonakin vuonna. Nyt mietin, pitäisikö nämä kitkeä, jotta Pamsut pysyvät puhtaampina. Muuten tulee risteymätaimia, joiden joukossa on aina punaisia, ja vaikka kukka pysyisi valkoisenakin, tulevat makeat tummat läikät taantumaan. Eipä tätä kasvia kovin hyvin pysty hallitsemaan, mutta ainakaan vaaleanpunaiset eivät kuulu juuri tähän...

Tässä kuvassa näkyy sormustinkukkien sävyero hyvin. Taustalla on 'Pam's Choice' ja edempänä 'Alba', joka on selvästi kellertävä.
Edessä on purppuratulikukka 'Rosetta', sen kukat alkavat kuivuudessa repsottaa rumasti. Onneksi aamulla tuli pari rivakkaa kuuroa, kukat ovat tästä eilisillan tilanteesta terhakoituneet. Tällä 3 mm sademäärällä meidän pitäisi nyt pärjätä ensi maanantaihin, jolloin on seuraava sade tiedossa. Onneksi tänä kesänä on saatu sadetta edes jotakuinkin säännöllisesti.

Odotan myös eräitä pienempiä kukkia kiihkeästi, ja toivon, ettei kukaan käy rouskuttamassa nuppuja yön hiljaisina tunteina. Viime vuonna kylvetyt rikkaporkkanat ovat kasvattaneet kukkavarsiaan jo pari viikkoa, varret ovat haarautuneet ja nuppuisia kukintoja on koko ajan enemmän, mutta yksikään ei vielä ole avautunut – hirmuista jännitystä, hyvä kun pystyy nukkumaan!

Tarhamarskinlilja 'Romance' on myös nuppuillut jo pitkään. Tämäkin on syöntivaarassa, mutta tänä vuonna olen ottanut riskejä ja suihkutellut peuroille maistuvia kasveja saippua-maito-öljyluioksella iltaisin, sillä noin puolet tontistani on jo aidattu riistaverkolla. Lähes joka aamu huomaan jonkun syödyn kasvin, mutta vain yhden tai kaksi siinä missä aiemmin on parturoitu kokonaisia kukkapenkkejä. Outoa kyllä – esimerkiksi perunoista on syöty vain yhden kasvin naatit, esimerkiksi.

Moni ihana pensas- ja puistoruusu on vielä nupulla, mutta suloinen 'Papula' -tarhapimpinellaruusu on vihdoin kasvanut noin metrisesti ja kukkii viimeinkin niin, että kukat näkyvät... aiemmin kukat ovat olleet puskan alaosassa. Odotan tästä isoa pensasta riippumaton viereen. Kasvu on äärimmäisen hidasta, sillä paikka on hyvin kuiva.

Muotopuutarhassa jalopähkämö ja mirrinminttu jo odottelevat ruusunkukkia ja pioneita seurakseen...

Loppuun mamman pieni karvakukkanen, joka koristaa vaahteraa.
Iloisia pioni- ja ruusuhetkiä, blogeista päätellen ne jo kukkivat mantereella!

Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Jalopähkämö – Stachys macrantha
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Mirrinminttu – Nepeta ✕ faassenii
Purppuratulikukka – Verbascun phoeniceum
Rikkaporkkana – Daucus carota
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Tarhamarskinlilja – Eremurus✕isabellinus
Tarhapimpinellaruusu – Rosa Pimpinellifolia-Ryhmä
Vuorikaunokki – Centaurea montana

Hankin viimein suklaakosmoksen. Tämän olisi aivan ihana perenna, mutta kun se vaatii sisällä talvettamista, mikä ei ainakaan jättiverbenan kanssa ole ikinä onnistunut. Saa nähdä... ehkä jätän tämän maahan ja kiedon villavilttiin...?

Dark Red
Isn't velvety red one of the best flower colours?

Suklis sointuu täydellisesti The Prince -ruusun uusiin versoihin. Ja koko kukkapenkkiin, sillä se asuu nyt Rohanissa.

Sain ystävältä tummaa 'Lars' -isotähtiputkea, ja hauskasti siinä on tummimmat kukat alimpana! Tai olisiko pari eri taimea samassa nipussa. Joka tapauksessa: ihana. Tykkään kovasti tähtiputken vaaleammistakin väreistä, niissäkin on niin monta sävyä samassa.

Isotähtiputki 'Venice' kasvaa muotopuutarhassa. Yhden tämän kavereista siirsin jo viime vuonna Rohaniin, sillä muotopuutarhaan haluan enempi pastellia, ja sitten violettia ja valkoista.. toki nämä väriteemat eivät ikinä toteudu, muitakin ripauksia täytyy olla. Muotopuutarhassa kasvaa muun muassa hehkuvanpunainen 'Flammentanz' -köynnösruusu, jonka istutin ennen mitään värisuunnitelmaa. Mutta tämän putken voisin vielä siirtää Rohaniin.

Viime vuonna siirsin myös viinilaukkaa muotopuutarhasta Rohaniin ja istutin sinne syksyllä monta lisää. Nyt ne alkavat kukkia – mikä täydellinen mustanpuhuvuus!

Alun perin mietin, että Rohanissa saisi olla ripaus vanhaa roosaa tumman ja valkoisen lisäksi. Purppuratulikukka 'Rosetta' on täydellinen pehmentäjä kohtalokkaalle väriteemalle.

Villiin punaiseen penkkiin odotellaan 'Nippon Beauty' -kiinanpionien avautumista. Toistaiseksi täällä kukkivat vain puna-ailakit ja idänunikko taustalla.

Sekä tämä! Ihanaakin ihanampi vaaleanpunakukkainen isopukinjuuri 'Rosea'. Oi että! Olen odotellut tämän tulemista kukkaan jo pari vuotta. Kylläpä onkin ihana! Kukintoja on useita, toivottavasti siementaimia syntyy, sillä niitä kuulemma pitäisi tulla.

Luulen, että siirryn vähitellen metodiin, jossa kitken rikat vasta sitten, kun ne ovat tulossa kukkaan, jotta varmasti tiedän, mitä ne ovat. Puutarhassa alkaa olla niin paljon siementäviä herkkuja.

Joskus kukintaa ei tarvitse odotella yhtään. Ostin vastikään tämän Wine & Roses -komeakotakuusaman, joka tunnetaan myös nimellä 'Alexandra'. Puska oli nuppuinen ja kotona nuput ovat avautuneet yksi toisensa perään ja lisää tulee. Toivottavasti tämä pärjää talvien yli.
Jostain syystä en aiemmin ole innostunut näistä, kukan muoto ei ole mieleeni eikä pensaan risuinen kasvutapa. Mutta tämä oli edullinen ja nimi kolahti, seliseli.

Tänä vuonna yksi akileijan siementaimi on ylitse muiden: tämä mielettömän viininpunainen 'Nora Barlow' -risteymä. Olen aivan rakastunut.

Ransu esittelee tumman pinkkiä punapietaryrttiä, se on lajiketta 'Duro'. Kukat ovat ihana väriläiskä!

Tämä kuva on jatkoa eiliselle. Iloista keskiviikkoa!

Idänunikko – Papaver orientale
Isopukinjuuri – Pimpinella major
Isotähtiputki – Astrantia major
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Komeakotakuusama – Weigela florida
Puna-ailakki – Silene dioica
Punapietaryrtti – Tanacetum coccineum
Purppuratulikukka – Verbascum phoeniceum
Suklaakosmos – Cosmos atrosanguineus
Viinilaukka – Allium atropurpureum

Kirjosiepon poikaset ovat lähteneet pesästä! Katselin niitä keittiön ikkunan läpi keikkumassa köynnöskaaressa.

Today's Headlines
Pied flycatcher chicks have come out of the nesting box! On their first morning in the big wide world the parents were still very busy feeding. Also, the first peony flowers have finally opened.

Isukki anna ruokaaaaa!

Otettuani suhruisia kuvia ikkunan läpi päätin siirtyä varovasti ulos...

Piilouduin omenapuun taakse. Kaksi poikasta nuokkui hieman uneliaina orrellaan.

Sitten alkoi pesuhetki. Toista alkoi nukuttaa oikein kunnolla.

Venyttelykin onnistui jo. Varmaan ihana tunne peseytyä ja venytellä, kun ei ole enää ahtaassa pesässä!

Isukkiiii... taas on nälkä!

Tullaan tullaan!

Ensimmäinen kiinanpioni, 'Wladyslawa', on avannut kukkansa!

Violetti ei ole yhtään värini, mutta Anun puutarha -blogin kirjoitus sai miettimään, kuinka paljon pidänkään violetista puutarhassa. Kukkapenkeissä violetti on suorastaan lempiväri!
Tämä ihana tarhakurjenpolvi on 'Rosemoor', jonka ostin viime syksynä alennuksesta tietämättä kovin tarkasti, miltä tämä näyttää. Tämänkin kohdalla kävi niin, että nimi aiheutti ostopäätöksen – olen käynyt Rosemoorin puutarhassa lounaisessa Englannissa ja halusin nyt palan sitä kotiin.

Lovely Lilac
It is not at all my colour, but in the garden it is a definite favourite!

Kurjenpolvissa on hyviä violetteja sävyjä. Tässä taustalla 'Rosemoor', etualalla taimivaihdosta saatu korkea kurjenpolvi, jonka kukissa on hailakampi sävy.

Muotopuutarhaan yritän saada violettia ja valkoista, siinä on ihanan raikas väripari paahteiselle paikalle, ja se sointuu keltaiseen taloonkin mitä parhaiten. Valkokukkainen loistokurjenmiekka 'Shirley's Choice' avasi ensimmäisen kukkansa, taustalla vuorikaunokki 'Amethyst in Snow'.

Jalopähkämö on täydellinen kasvi, se kasvaa ja kukkii paahteessa ja varjossa. Nyt olen joutunut aloittamaan sen kurittamisen (eräällä puutarhavierailulla opittu hauska termi), kun se on alkanut vyörytä viereisten, hidaskasvuisempien tyyppien päälle. Keskellä kukkii tummanliila purppuratulikukka 'Violetta', taustalla näkyy alppipiikkiputkia, joiden kukinnot vähitellen sinertyvät.

Mirrinminttu 'Six Hills Giant' on muodostanut valtavan pehkon. Sen lomasta nousee kyläkurjenpolvi 'Splish-Splash', jonka valkoisissa kukissa on violetteja raitoja, kuin pensselillä vedettyjä.

Ransu esittelee...

Muotopuutarhan sävyihin sointuu täydellisesti tämä viileän utuinen sinileimu 'Chattahoochee', jonka vaalean sinivioletit kukat ovat täydellisen väriset. Niin viileät, virkistävät kuin minttujäätelö kielellä! Ja tuo violetti keskusta. Onko täydellisempää kukkaa?

Viime vuonna innostuin hankkimaan tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheeliä' kolmin kappalein. Se oli oikea ratkaisu, sillä tämä on aivan täydellinen muotopuutarhaan! Taustalla taitaa kukkia morsiusleinikki sekä akileijoja.

Violettia löytyy toki muualtakin kuin muotopuutarhasta. Harakankello kukkii vähän siellä sun täällä.

Rappujen pielessä oli varsinainen violetti-vaaleanpunainen unelma ukkolaukka 'Purple Sensationin' ja lehtoängelmän kukkiessa, nyt ne alkavat jo olla lopuillaan. Akileijat kyllä jaksavat jatkaa vaikka kuinka pitkään, kun ohikukkineet kukat poistetaan.

Yrttipenkissä kukkii ihan tavallinen syötävä ryytisalvia, jossa on syötävän kauniit (ja syötävät!) kukat. Tämä talvehtii loistavasti kohopenkissä, vaikka se ei saa siinä juuri lainkaan lunta suojakseen.

Akileija – Aquilegia
Alppipiikkiputki – Eryngium alpinum
Harakankello – Campanula patula
Jalopähkämö – Stachys macrantha
Kyläkurjenpolvi – Geranium pratense
Lehtoängelmä – Thalictrum aquilegiifolium
Loistokurjenmiekka – Iris Sibirica-Ryhmä
Mirrinminttu – Nepeta ✕ faassenii
Morsiusleinikki – Ranunculus aconitifolius'Flore Pleno'
Purppuratulikukka – Verbascum phoeniceum
Ryytisalvia – Salvia officinalis
Sinileimu – Phlox divaricata
Tarhakurjenpolvi – Geranium✕magnificum
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum
Ukkolaukka – Allium hollandicum
Vuorikaunokki – Centaurea montana

Jatkan ja syvennän edellistä teemaa violetinvärisistä kukista... Tässä ihanasti puskana kukkiva ryytisalvia yrttipenkissä, salvian tyvellä kasvaa matala mäkimeirami 'Aureum'.
Näin keltalehtisen mäkimeiramin ekaa kertaa Englannissa parikymmentä vuotta sitten maanpeittokasvina keltakukkaisen ruusun alla. Kun näin sen taimia kotimaisessa puutarhaliikkeessä, ostin heti. Vain yhden, mutta onneksi se lähti kasvuun ja leviää kasvullisesti kohtalaisella vauhdilla. Itävää siementä tämä lajike ei tee, joten ei synny tuhansia siementaimia, kuten tavallisen mäkimeiramin kanssa.

The Best Ground Cover Ever
Yellow-leaved Origanum is a plant that I hade never seen until I started studying in England. It was glorious as underplanting for a yellow-flowered rose 'Canary Bird'. In my own garden, I have it under The Pilgrim and also in the herb garden. Yellow leaves lift lilac flowers like no other colour.

Parhaillaan yrttipenkissä kukkivat salvian lisäksi timjamit. Keltainen mäkimeirami täyttää puskamaisten kasvien välin näin täydellisesti. Se pujottautuu niiden väliin.

Pillisipulikin kukkii ihanasti, ja ruohosipuleissakin on vielä kukinnot, tosin kuivumaan päin. Ranskalainen rakuuna kasvaa tuolla keskellä.

Siinäpä yrttipenkki koko kesäisessä loistossaan.

Kun yrttipenkin mäkimeiramikasvusto oli hieman laajentunut, otin siitä jakopaloja muotopuutarhaan keltaisen ruusun alle. Keltalehtiset korostuskasvit toimivat älyttömän hyvin violetti-valkoisen kukkaväriteeman kanssa. Tummalehtiset kasvit eivät minusta niin soinnu violettiin, niinpä sellaisia ei muotopuutarhassa näy.
Iso ruukkukasvi taustalla on pasuuna, joka viettää talvet olohuoneessa ja kesät ulkona.

Tässä näkyy hyvin, miten kasvusto laajenee pikku hiljaa. Korkean ruusupuskan kohdalla on keltainen mäkimeirami onnistunut kasvattamaat varsia ylöspäin ruusun tyven lomaan, mikä on mainiota, sillä ruusun alaosa on muuten kovin kalju.

Keltainen on loistava korostusväri violettien kukkien lisäksi myös vaaleanpunaiselle. Tässä 'Wladyslawa' -kiinanpioni nupulla.

Ja sitten kukat aukesivat!

Vielä kerran edellisen postauksen ihana tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheel' taustanaan keltalehtinen mäkimeirami. Eikö vaan olekin hyvä pari tämäkin!

Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Mäkimeirami, keltalehtinen – Origanum vulgare'Aureum'
Pasuuna – Brugmansia
Pillisipuli – Allium fistulosum
Ranskalainen rakuuna – Artemisia dracunculus'Sativa'
Ruohosipuli – Allium schoenoprasum
Ryytisalvia – Salvia officinalis
Timjami – Thymus
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum

Olen kirjoittanut akileijoista tänäkin kesänä muutamaan kertaan, mutta Suuri Akileijakatsaus on vielä pitämättä. Heti alkukesällä koitti iloinen yllätys, kun kääpiöjapaninakileija oli tehnyt hennon vaaleanpunaisen siementaimen! Näitä oli alun perin vain yksi, tumman violetti (näkyy taka-alalla), sitten se teki itselleen samanvärisen kaverin ja nyt tuli tämä. Akileijojen järjestämiin yllätyksiin ei voi olla ihastumatta.

Versatile Columbines
Plant one, then another – and soon your garden is filled with most surpirising colours and flower forms in most surpirising places.

Sitten alkoi lehtoakileijojen kukoistuskausi. Tässä rykelmässä on lapsuudenkodistani salamatkustajana tullutta akileijaa ja istuttamaani 'Nora Barlowia' ja niiden siementaimien lukemattomia väri- ja muotomuunnoksia. Oikeassa alanurkassa on tosin puna-ailakki. Isot lehtituppaat kuuluvat keltakaunokeille.

Alkukesän ihana ilta, jolloin syreeni ja akileija kukkivat... tätä on jo ikävä.

Rohan-penkin tumma-vaaleaan teemaan sopivasti istutin alkukesällä lehtoakileija 'William Guinessin'.

Samassa penkissä 'Tower White'.

'Green Apples' ja tummalehtinen pyökki 'Rohan Weeping'.

Portaanpielen penkissä spontaanisti siementaimena syntynyt tumma kerrottu kaunotar, yksi pihani hienoimmista akileijoista. Ukkolaukka 'Purple Sensation' on hyvä tuki tuulessa ja tuiverruksessa.

Vuokko-esikkopuutarhassa kukkii sysiakileija.

Muotopuutarhassa kukkii lapsuudenkotini akileijakannan lisäksi puhtaanvalkoista lehtoakileijaa, ystävän lähettämistä siemenistä rapakon takaa. Tässä kaverina on morsiusleinikki.

Tämä suloinen on vanha akileija samasta kylästä, jo hävinneen talon pihapiiristä. Naapurina kukkii vuorikaunokki.

Eikä tässä vielä kaikki... olen unohtanut kuvata hobittipenkin 'Red Hobbitin', eikä näissä kuvissa ole dokumentoituna koko siementaimien värikirjoa muutenkaan. Aquilegia atrovinosa voisi myös tehdä uudet kukat näivettyneiden nuppujen tilalle, jotta päästäisiin ihailemaan niitäkin. Ja siemenkylvössä on taas tulossa jotakin uutta väriä... kukassa kenties ensi vuonna.

Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Kääpiöjapaninakileija – Aquilegia flabellata var. pumila
Lehtoakileija – A. vulgaris
Morsiusleinikki – Ranunculus aconitifolius'Flore Pleno'
Puna-ailakki – Silene dioica
Pyökki – Fagus
Sysiakileija – A. atrata
Ukkolaukka – Allium hollandicum
Vuorikaunokki – Centaurea montana

Viime viikon lopulla pidin perinteisen Porin-loman. Tällä kertaa ohjelmassa olivat jazzit, mutta muutakin ehdittiin. Ystäväni Leena esitteli Kauttuankosken. Upea paikka!

West Coast Vacation
Last week I started towards Pori region, with great scenery, some lovely garden centres and Pori Jazz Festival. We had booked the tickets well in advance – last winter – after finding out that Jethro Tull is performing there. Never mind the rest!
Here are some images of Kauttua rapids.

Joenuoman yllä on Alvar Aallon suunnittelema sauna- ja pesutuparakennus, jossa toimii kahvila. Söimme siellä maittavan paellalounaan. Terassilta käsin voi ihailla jylhää joenvarsimaisemaa.

Rakennuksessa on tallella paljon alkuperäistä: ovia, panelointia, kylpyhuoneiden laattoja... entisiin pukuhuoneisiin on sisustettu viihtyisä ravintolatila Artekin kalustein. Tuntui kuin olisi lapsuudenkotiinsa sukeltanut, meillä oli noita kaikkia kotona, jalkalamppu vain oli eri mallia.

Yksi paikka on sellainen, jossa ei voi jättää käymättä Porin seudulla. Taimimoisio!
Pelkästään tämä parkkipaikan viereinen pioni-purppuraheisiangervopenkki on nähtävyys, mutta näytepuutarha on muutenkin kiva ja taimivalikoimassa on joka vuosi jotakin uutta.

Ransulle tuli pari viikkoa sitten postia. Kirjekuoresta paljastui tällainen viesti!

Arvaako kukaan, kuka mahtaa olla kyseessä... paljastan, että neito harmittelee kirjeessä tulleensa yliherkäksi sianosille ja nauttivansa monia kanoja nykyään. Valitettavasti hän on estynyt pääsemään Ransun kanssa enemmille kyljysaterioille. Lisäksi hän pahoittelee sitä, ettei pääse blogiin läheskään tarpeeksi.
Kyllä, kyseessä on Ransun sydänkäpylehmä Unna Tuutikki Penninraha!

Kirjeessä oli myös salaperäinen salkku, jonka sisällön neiti Penninraha arveli olevan laiton maahantulija ja hän suositteli tullitarkastusta. Laitoin salkun Totoron residenssin eteen, sillä laukun kyljessä oleva tarra I ♥ Japan viittasi siihen, että Totoro saattaisi selvittää asian äidinkielellään.

Kas kummaa!
(Huomaa myös laukun tarra My other ride is a Catbus)

Totoron naamalle levisi iloinen virne. Kyseessä onkin jotakin tuttua...

Mini-Totoro!

Totoron talvipuutarhassa vallitsee suorastaan juhlatunnelma, vaikka palmu onkin henkitoreissaan parvekkeella. Totorot viettävät monia mukavia hetkiä kroketin ja puutarhapuuhien parissa.

Palataanpa kalenteripoikaan. Kuvan ohjeiden mukaisesti Ransu pussasi, mutta en ihan ehtinyt saada siitä kuvaa.

Lisäksi Ransu on taas kunnostautunut esittelemään Burgon & Ballin puutarhatyökaluja heidän twitter-sivuillaan (täällä: KLIK). Julkisuus ei tunnu Ransua kovin hetkauttavan.

Tänään yritin ottaa kuvia uusista keramiikkakipoista, joita tein myyntiin. Ransu osallistui siihenkin, tietysti.
Toistaiseksi sain ne vasta Etsy-kauppaani (linkki täällä: KLIK), mutta laitan ne Elsan lempituoliinkin, kunhan ennätän!

Kuten huomaatte, heinäkuun kalenteripojan työt ovat kaikenkattavat. Hän on ruokansa ja leponsa ansainnut, ja vähän enemmänkin.

Puolentoista viikon poissaoloni aikana oli satanut vähän. Itse asiassa oli satanut tuskin lainkaan. Nurmikko ei kaipaa leikkuuta, sillä se näyttää tältä. Osa kasveista on melkoisen nääntynyt ja pelkään, että olen menettänyt osan tämänvuotisista taimista. Onneksi viime viikolla talooni majoittautunut biologi oli kastellut ruukkukasvit, mutta sen jälkeen en arvannut pyytää ketään kastelemaan, sillä mantereella tuli vettä säännöllisesti.

Here Comes the Drought Again
Well, it's the same thing every summer, no need to repeat oneself. The archipelago is dry when on the mainland there has been plenty of rain. Luckily some plants are very good with drought.

Onneksi on kasveja, jotka kestävät kuivuutta. Ruusujen juuret ulottuvat syvälle, kunhan ne selviävät ensimmäisestä vuodestaan. Tänä kesänä istutettu valkokukkainen neilikkaruusu on kuivattanut kaikki nuppunsa, mutta tuskin puska siihen kuolee ja voi olla, että se tekee uusia nuppuja, kun nyt kastelen sitä säännöllisesti.
Ihana 'Rosa Mundi' kukkii täyttä häkää, upeaa, ettei tämä ehtinyt mennä ohi.

Tonttini vanha asukki kirkonruusu pistää parastaan ja tuoksuu niin ihanasti ruusulle kuin vain ikivanha ruusu voi.

David Austin -ruusuista kukkii Winchester Cathedral.

William Shakespeare 2000 ja hohtopiikkiputki 'Silver Ghost'.

Piikkiputket kestävät kuivuutta erinomaisesti. Oranssissa penkissä kanadanlilja tukeutuu sinipiikkiputkeen.

Alppipiikkiputket kukkivat aiemmin ja ovat jo sinertyneet.

Viime vuonna hankittu koreapiikkiputki kukkii tavallisen sinisenä. Koreaa tässä ovat lehdet, joissa on hieno vaalea suonitus.

Köynnösruusu 'Flammentanz' selvisi viime talvesta erinomaisesti. Joidenkin talvien jälkeen tämä versoaa vain tyveltään, mutta nyt versoja tuli myös köynnöskaaren huipulla olevaan oksaan, seurauksena ylös asti kukkiva könnöskaari.

Nyt toivon poutaa kaikille sateeseen tympääntyneille ja tänne kaikkien heidän sateet!

Alppipiikkiputki – Eryngium alpinum
Hohtopiikkiputki – E. giganteum
Kanadanlilja – Lilium canadense
Kirkonruusu – Rosa Francofurtana-Ryhmä
Koreapiikkiputki – Eryngium bourgatii
Sinipiikkiputki – E. planum

Totesin taannoin, että oranssissa penkissä ei kuki muuta kuin oranssikeltano. Olin väärässä! Hentoinen kellukka 'Bell Bank' kukki kyllä koko ajan, mutta sen sulokkuutta täytyy erikseen etsiä, jotta sen huomaa. Mikä ei suinkaan vähennä kasvin kauneutta, päinvastoin.

The Orange Border
It is still very small, but it already has what I envisaged: strong colours (well, originally it was only orange, rust, some yellow and blue) in a spot that gets evening sun.

Pari hanhikkia on kukkinut myös jo hyvän tovin. Tein virheen istuttaessani nämä liian lähelle penkin reunaa, sillä kukkavarret ovat pitkät ja lakoavat nurmelle. Mutta penkki tulee laajenemaan, joten en turhaan siirrä – mieluummin kylvän uusia kasveja ja laajennan jo nyt. Tämä tulenlieska on silkkihanhikki.

Japaninvaahtera 'Enkan' tarjoaa hyvän väriparin silkkihanhikin lisäksi myös verihanhikille.

Löysin jättiyllärin japaninvaahteran tyveltä. Tämä voi olla 'Enkanin' siementaimi, mutta luulen, että vielä todennäköisemmin tämä on 'Bloodgood', jota kylvin kaksi vuotta sitten. Viime kesänä, kun taimia ei noussut, kylvin samaan astiaan ruskosormustinkukkaa ja istutin sen siementaimet tähän penkkiin, suunnilleen tälle kulmalle.
Valitettavasti olen tainnut kadottaa ruskosormustinkukat, tai voi olla, että yksi niistä on tallella, yritän kastella sitä, jotta se kasvaisi. Voi olla, että paapon rikkaruohoa, mutta minkäs teet.

Tällä hetkellä osassa penkkiä on varsinainen bleu-blanc-rouge -tunnelma, joka toivottavasti kukki jo Ranskan kansallispäivänä. Viime vuonna blogiystävän lähettämät (muistaakseni arvontavoittona tulleet) kiinanritarinkannukset ovat ihanan puhtaansiniset. Niiden kanssa kukkivat punaiset hapsuiset unikot, joiden siemenet sain ystävältä toissa syksynä ja viskelin ne silloin saman tien tähän vastaperustettuun penkkiin.
Valkoinen on ojakärsämöä, yksi kauneimmista luonnonkukista.

Tässä vielä raikas kiinanritarinkannus-ojakärsämö-kaksikko.

En muutenkaan kitke luonnon ojakärsämöitä kovin tehokkaasti, mutta etenkin viimevuotisen perennakylvön jälkeen, josta tuli kerrottuja ojakärsämöitä, ei näitä ole voinut kitkeä ennen kuin näkee, kummat kukat ovat kyseessä. Tämä lienee lajiketta 'Double Diamond', joka tekee kerrottuja ja puolikerrottuja kukkia.

Oranssin penkin toisella laidalla on puolestaan tällainen värimaailma juuri nyt. Etualalla kukkii 'Rosa Mundi', sitten kerrottua ojakärsämöä ja kanadanlilja, joka ainoana edustaa oranssia... mielessäni oli iltavalossa kylpevä istutus, jossa olisi oranssia, ruosteenruskeaa ja lämmintä keltaista sekä vastavärinä sinistä, mutta tästä tuli hieman rönsyilevämpi... Siankärsämöitäkään en voi tästä penkistä kitkeä, sillä kylvin niitäkin viime kesänä.

Tässä ensimmäinen niistä kukassa (japaninvaahtera 'Enkanin' kanssa). Kärsämö lienee 'Flowerburst Red Shades' -sarjaa. Perennakylvös tuli nimettömänä yllätyssekoituksena, ja täytyy tutkia myyjän sortimentista, mitä lajikkeita kasvit voivat olla.

Seuraavaksi kukkiaan aukoo kanadanliljan takana oleva violetti väriminttu. Kyllä se taitaa olla niin, että oranssin kanssa sopivat vahvat värit. Räikeä pinkkikin menee, vaikka muualla siitä saa migreenin.
Värikästä viikonloppua!

Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kanadanlilja – Lilium canadense
Kellukka – Geum
Kiinanritarinkannus – Delphinium grandiflorum
Ojakärsämö – Achillea ptarmica
Oranssikeltano – Pilosella aurantiaca
Ruskosormustinkukka – Digitalis ferruginea
Siankärsämö – Achillea millefolium
Silkkihanhikki – Potentilla atrosanguinea var. argyrophylla
Verihanhikki – P. atrosanguinea
Väriminttu – Monarda

Villiä menoa

Loppuu ja alkaa

Metsäpuutarhapenkkien kingit

Pieni saniaistarha

Korostuskasvit

Kukkapuskat

Oranssia menoa

Pieniä ja ihmeellisiä

Varjoa, aurinkoa ja tuulta

Tummaa ja vaaleaa

Hillitöntä ihastusta pionipamauksia odotellessa

Tummanpunaista

Päivän tärkeimmät uutiset

Ihanat violetit

Oodi keltalehtiselle mäkimeiramille

Akileijaa akileijan perään

Länsirannikon loma

Heinäkuun kalenteripoika sai rakkauskirjeen

Kuivuutta kestävät

Oranssin penkin vahvat värit