Saaripalsta

Täältä tullaan, sanoi parsa ja puski pintaan. Seuraavana päivänä sillä oli kaksi kaveria ja sitä seuraavana viereisetkin parsat olivat tehneet versoja. Kohta saadaan parsarisottoa!

Here We Come Again
Here we come, said the first asparagus, and the next day there were many more! I have a mind to make this spring's first risotto con crema di asparagi very soon. Yummmm...

Parsat viihtyvät kaivonrenkaassa. Viereiseen renkaaseen kylvin retiisiä ja hajuhernettä. Taimmainen penkki olisi tarkoitus saada valmiiksi mitä pikimmin, sillä siihen olisi tulossa perunaa, joka on jo itämässä. Ransu esittelee.

Huh, kauheen rankkaa tää esittely!

Ah kevätillan valoa! Ensimmäisen kukintavuoron narsissit alkavat olla täydessä kukassa.

Light Evenings
Is there a more glorious sight than fresh daffodils in late evening spring light?

Kauluskukkainen 'Orangerie', seuranaan balkaninvuokko 'Charmer'.

Sitten avautuu uusia lajeja. Viime keväänä kukkivana ruukussa ostettu 'Genève'. Rakastan näitä valkoisia torvinarsisseja! Tai ei tämäkään puhtaanvalkoinen ole, mutta ihana hailakka kermanvaalea, viilin samettipinta.

Narcissus moschatus, toinen lähesvalkoinen torvinarsissi. Joidenkin lähteiden mukaan tämä on keltanarsissin alalaji N. pseudonarcissus ssp. moschatus.

Saniaistarhakin sai syksyllä ensimmäiset narsissinsa – olen toden teolla vakavasti aloittanut puutarhani kansoittamisen niillä. Tämä on ihastuttava sirokukkainen 'Sailboat', nunnannarsissi. Kaikissa nunnissa taitaa olla kauniin kapeat lehdet ja sirot kukat.

Syklaaminarsissi 'Jetfire' pistää parastaan. Tätä ei voi olla rakastamatta.

Sitten tärkeä tiedotusasia. Edellisessä narsissijutussa mietin tämän lajiketta. Löysin 'Cotinga'-syklaaminarsissin etiketin, mutta avautuvat kukat olivat liian keltaisia. Kunnolla avauduttuaan näissä on kuitenkin 'Cotingan' värit: valkoiset kehälehdet ja oranssiin vivahtava torvi, eli kyllä nämä ovat sitä (vaikka istutuskiireissä olinkin kirjannut nämä eri penkkiin, mutta viime syksyn istutussessio olikin tavanomaista hätäisempi).
Torven hailakka verigreippimehu-sävy on todella herkku, vai mitä? Verigreippisorbettia? Vesi herahtaa kielelle!
Iloisia narsissilöytöjä kaikille muillekin!

Balkaninvuokko – Anemone blanda
Keltanarsissi – Narcissus pseudonarcissus
Nunnannarsissi – N. Jonquilla-Ryhmä
Syklaaminarsissi – N. Cyclamineus-Ryhmä

Ensiksi ihan muu kasvi kuin orvokki. Viime vuonna alppipenkkiin istutettu mätäslaukkaneilikka on talvehtinut erinomaisesti ja on alkanut kukkia!

Small Is Beautiful
Need I say more – just look.

Sitten vuokkoasiaa. Monin paikoin on raportoitu valkovuokkojen kukinnasta, meillä täällä ne ovat aina hieman myöhäisempiä. Ensimmäinen valkovuokko, joka tulee kukkaan, on 'Virescens'.

Valkokukkaisissa ei näy vielä edes nuppuja, mutta valoisalla paikalla kasvava hämyvuokko (punertavakukkainen valkovuokko) on jo nupulla.

Balkaninvuokot ovat tänä keväänä vedossa. Ne vaihtelevat kovasti, eivät kuki kaikkina vuosina lainkaan ja joskus en löydä edes lehtiä, tai en vain huomaa.

Vaaleanpunakukkainen 'Charmer' on todellinen hurmuri.

Keltavuokkokin ailahtelee, luulin sen jo hävinneen puutarhastani, kun tänä keväänä löysinkin sitä sekä alkuperäisestä paikasta että kohdasta, johon olin hieman jakanut sitä joskus. Ensimmäinen kukkanuppukin on esillä!

Sitten ihaniin orvokkeihin. Kukkakaupan ruukkuorvokitkin ovat ihan kivoja, mutta ei ole näiden pienikukkaisten luonnonlajien voittanutta. Tämä tyyppi on pihani alkuasukas, aho-orvokki.

Ensimmäinen kukassa oli kuitenkin ystävältä saatu jokuorvokki, joka asustaa saniaistarhan uumenissa. Tämä on aivan ihana tummansininen, joka alkoi kukkia jo yli viikko sitten. Metsäorvokki kenties.

Räntäsateisessa aamupäivässä löysin viimeisen ilostuttajan. Muotopuutarhassa ruusun alla on alkanut kukkia "Toves viol" -nimellä hankittu orvokki. Miten nämä voivatkin olla niin mahdottoman kauniita!

Viimeksi kaivattiin esittelijää. Sehän tiedetään, mitä puutarhaesittelijät räntäsateella tekevät. Tämän parempaan he eivät pysty, anteeksi vain.
Nyt aurinko jo pilkahtelee, mukavaa viikon alkua!

Aho-orvokki – Viola canina
Balkaninvuokko – Anemone blanda
Keltavuokko – A. ranunculoides
Metsäorvokki – Viola riviniana
Mätäslaukkaneilikka – Armeria juniperifolia
Valkovuokko – Anemone nemorosa

Kylmyydestä huolimatta alppikärhöt ovat jo tehneet kukkanuppuja! Tässä kirsikkapuuhun kiivennyt yksilö.

Clematis in the Snow
Thank heavens for the Clematis alpina. They are preparing to flower even if it is freezing!

Kirsikkapuu on tuolla huussista oikealle, jos tuiskussa sen erotat...

Istuskelin ilta-auringossa uudella puutarhapenkillä, jonka alle sain tehtyä tilapäislaatoituksen (laastit laitan myöhemmin joku kerta, kun autoon mahtuu laastisäkkejä). Viereinen ruotsinköynnöskuusama puhkeaa lehteen.

Penkin toisella puolella myös tarha-alppikärhö 'Ruby' on puhkeamassa! Samoin viime syksynä istutettu 'Lemon Dream'. Ihanaa!

Ransuli Karvapehva lähettää terveiset siemenkylvöpuuhien lomasta.

Loppuun söpöläinen valkotäpläimikkä 'Mrs Moon'. Tämä kasvaa nyt verkon suojissa, toivottavasti paljon kukintaa siis luvassa.

Alppikärhö – Clematis alpina
Ruotsinköynnöskuusama – Lonicera periclymenum
Tarha-alppikärhö – Clematis Atragene-Ryhmä
Valkotäpläimikkä – Pulmonaria saccharata

Tadaa! Ihanan Sametti Hortensian syksyllä antamista sipuleista kukkivat nyt 'Quebec'-raitatulppaanit. Tai kukkii yksi, jonka nuppua ei syöty. Ihana!

First Tulips
At last they are in bloom: the very earliest tulips.

Tähtitulppaani 'Persian Pearl' hehkuu auringossa. Tämä on pikkuisista tulppaaneista aivan ensimmäinen kukassa.

Ihanan värinen muun muassa helmililjojen kanssa. Tämä on Muscari aucheri'Ocean Magic'.

Hyasintitkin alkavat olla täydessä kukassa, hyvä väriyhdistelmä Persian helmen ja helmililjojen kanssa. Nämä kaikki pitäisi suojata verkolla, mutta tässä tapauksessa verkkohuppu suojaa kukkaan tulevaa kalvaspikarililjaa. Oikealla muuten näkyy, mitä suurimmalle osalle tulppaaneista tapahtuu.

Puutarhurointia raekuurojen lomassa. Kukkapenkeissä on jo väriä, kiitos hyasinttien. Nurmikko täytyy kohta leikata...

Poikien terveiset: kun kohtaat raekuuron, tee näin.

Lempikukka tulppaani esiintyy myös uusimmissa keramiikkatöissä. Osallistun kurssille, jossa opeteltiin kuvan siirtoa savelle. Reunakuviot on tosin tehty vain leimasimen kanssa.

Vanhasta maanviljelyä kuvaavasta piirroksesta tuli aika kiva iso laatta.

Oma viivapiirros toteutui aika hyvin. Hämmästyttävää, miten ohuet viivat siirtyivät laatalle ja säilyivät aika hyvin poltossakin, hieman haalistumista vain havaittavissa. Näissä on kiva vanhojen kauhtuneiden piirustusten tuntu.
Taidan jatkaa tätä tekniikkaa itsekseni!

Antoisia tulppaaninlöytöhetkiä!

Hyasintti – Hyacinthus orientalis
Kalvaspikarililja – Fritillaria pallidiflora
Raitatulppaani – Tulipa Greigii-Ryhmä
Tähtitulppaani – Tulipa humilis

Olen kasvatellut pikkuisia taimia talvesta alkaen. Onnistumisprosentti vaihtelee, kun ei ole kasvivaloja tai muita erikoistarvikkeita. Lisäksi kuljetan taimilaareja kaupunki- ja saarikotien väliä, sillä eihän niitä voi jättää yksin paria päivää pidemmäksi aikaa. Automatkojen aikana saattavat laarit hieman lytistyä etenkin, jos kissa asettuu päälle, mutta ihan hyvin on suurin osa taimista tänäkin keväänä siitä selvinnyt.
Tässä laarissa on kelta- ja musta-apilaa Kivipellon Sailan lähettämistä siemenistä. Ihania hentoja! Kakkoslehdissä oli jo havaittavissa söpöä apilanlehtimuotoa.

Seedlings
As I don't have very good growing space nor equipment, and during transport between my island and city homes some young plants inevitably get a bit squashed, I still sow every winter. It just feels essential. Talking about this with a friend I realised that the point of the whole affair is not seeing the end product, eg. flowers – it is the sowing and seeing the miracle of a shoot emerging from bare soil.

Rakkaus sarjakukkaisiin ei osoita laantumisen merkkejä. Tänä vuonna kylvin punakukkaista rikkaporkkana 'Daraa' ja Ridolfia segetumia. Tässä jälkimmäistä, muistuttaa kovasti tilliä.

Kierrätän joskus potteja, joista ei ole itänyt mitään. Syksyllä laitoin Canna tuerckheimiin siemeniä potteihin, mutta mitään ei noussut kevääseen mennessä. Nyt hieman hämmästyin, kun purppurakukkaisen harjaneilikan (Hollandia Purple Crown) potista nousi tällainen tötterö, ennen kuin tajusin sen olevan ilmiselvä kanna. Jihuu! Toistaiseksi niitä on noussut vain yksi, mutta eipä sitä enempää tarvitakaan.

Toisen ilostuttavan tötterön löysin puutarhasta, punaisesta villistä penkistä. Tämä pilkkulehti kasvaa aivan yhden pionin kupeessa. Mitä ihmettä – selvästi joku kämmekkä, maariankämmekkämäiset lehdet! Lehtien kärjet ovat ehkä vähän kapeat, mutta se voi johtua siitä, että ne ovat vasta puhkeamassa. En yhtään muista tällaista istuttaneeni. Kerran istutin maariankämmekän sukulaisen Dactylorhiza praetermissan, mutta se oli eri paikassa eikä sillä ole pilkullisia lehtiä. Se on hävinnyt, ellei putkahda jonakin vuonna taas esiin – kämmekät tekevät sellaista.
On mahdollista, että maariankämmekkä on ilmestynyt itsestään, sillä todennäköisesti sitä saarella kasvaa. On myös mahdollista, että se on tullut vaikkapa siemenenä jonkun toisen kasvin mukana. Tässä penkissä kasvaa mm. Raakkilasta saatuja varjoliljoja, ja Raakkilassa kyllä kasvaa maariankämmekkää. Olen asiaa tutkiakseni aloittanut puutarhapäiväkirjan lukemisen alusta asti, ja siinä kuluukin vielä viikko jos toinenkin...
Hieno löytö joka tapauksessa, skumpan arvoinen. Skool!

Palaan ihanaan kaimaani (joka ei ole kaimaani) Kivipellon Sailaan. Hän toi viime kesän bloggaajatapaamiseen kylvämiään esikontaimia oikein avokätisesti. Tässä kaksi niistä kukassa, ihastuttavia tarhakääpiöesikoita!

Rajallisen tilan takia suurin osa näidenkin kuvien taimista on jo istutettu puutarhaan. Enkä juuri harrasta mitään karaisua; maahan vain, lämpimänä päivänä, ja herran haltuun.
Tässä laatikossa on serkukset, molemmat malvakasveja: maurinkiiltomalva ja nukkasalkoruusu, joilla on aivan saman näköiset lehdet. Vasemmalla on eri kasvia kuin oikealla, mutta nehän ovat kuin kaksi marjaa! Todella kivan näköisiä. Taimiakasvatuksessa taitaakin minulle olla tärkeintä mullan kanssa puljaamisen ilo ja se, että mullasta nousee taimia. Se on joka kerta yhtä ihmeellistä; lähes ihanampaa kuin aikanaan kukkiva kukka.

Ehkä minulle sopiikin paremmin valmiiden taimien hankkiminen, kun olen niin suurpiirteinen julmuri kylvösten kanssa. Pääsin kaupunkiin auvoisten taimilaarien äärelle, ja vaikka ei ollut tarkoitus tuhlata (tässä kuussa on yrittäjälle kamalat maksut), niin näinhän siinä kävi. Puolikerrottua keltavuokkoa ja muuta mukavaa. Laitanpa tähän listan ostoskassin sisällöstä uteliaita kanssabloggaajia varten, mutta olen huomannut, että itsekin käyn usein tarkistamassa hankintoja ja istutuksia täältä blogista:

Keltavuokko 'Semiplena' (Anemone ranunculoides)

Keijunkukka 'Pewter Moon' (Heuchera), talvella mahdollisesti menehtyneen viereen, tai vaikka ei olisi menehtynytkään

Kuningassaniainen (Osmunda regalis), toissa talvena menehtyneen tilalle

Mantšurianakileija (Aquilegia oxysepala)

Mirrinminttu 'Six Hills Gold' (Nepeta✕faassenii)

Preeriaväriminttu Monarda fistulosa ssp. menthifolia

Saniainen Athyrium otophorum var. okanum

Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Kelta-apila – Trifolium aureum
Maariankämmekkä – Dactylorhiza maculata
Maurinkiiltomalva – Malva sylvestris ssp. mauritiana
Musta-apila – Trifolium spadiceum
Nukkasalkoruusu – Alcea rugosa
Rikkaporkkana – Daucus carota
Tarhakääpiöeskko – Primula Vulgaris-Ryhmä

Kärsimyspassion talvehtiminen sujui hyvin. Pidin sen sisällä talven pahimpien pakkasten aikaan, mutta aina kun lämpötila oli plussalla (ja satuin olemaan paikalla), siirsin sen lasitetulle parvekkeelle. Tämä ei ole mikään trooppinen kasvi, vaan pärjää puutarhakasvina esimerkiksi Etelä-Englannissa. Noin viiden asteen pakkanen ei tätä tapa, joten passio on viettänyt koko kevään parvekkeella maaliskuusta asti.
Vilpoisasta talvetuspaikasta on etua, sillä viileässä kasvi vaipuu lepotilaan sen sijaan, että kasvattaisi honteloita talviversoja. Nyt lämpimien päivien aikana ovat uudet versot kasvaneet valtavalla vauhdilla. Vanhoissa lehdissä, jotka pysyivät kasvissa koko talven, on kuivumisen ja pakkasen aiheuttamia vaurioita, mutta ne varmaan pian varisevat, kun uusia lehtiä puhkeaa.

Totoron talvipuutarhaan kuuluu uutta. Ana lähetti Totorolle mm. pussin luonnonlannoitetta perunalle ja juureksille.

Ehkä tomaateille käy sama ravinne. Totoron ystävä, japanilainen kissa, sai puutarhalehden luettavakseen.

Totoron talvipuutarhassa on kaikki hyvin, paitsi palmu yrittää kuolla taas (tämä on jo toinen). Leikkasin kuivuneet lehdet pois ja toivon, että uudet jaksavat puhjeta. Hiukan huonolta näyttää.

Pojille kuuluu sellaista, että uudella Tassulinnan emännän tuomalla lelulla on kiva leikkiä.

Viime päivinä on manuleiden helleraja ylittynyt.

Puuh. Masuvilloihin saa puhallella viilentävästi. Siitä Ransu nauttii.

Lelu sopii myös retkityynyksi.

Onneksi parvekkeella voi viilentyä.

Kesäisiä päiviä kaikille!

Kärsimyspassio – Passiflora caerulea

Vihdoin kotona! Ja mikä ilo, monta narsissia on vielä kukassa. En ole menettänyt kovin paljon, varsinkaan niitä, joita olen viime syksynä istuttanut. Jokunen uusi pikkutulppaani on ehtinyt kukkia poissaoloni aikana, mikä harmittaa tietenkin vietävästi.
Riemunhuudahdus oli raikuva, kun löysin pitkästä aikaa – jo menehtyneeksi luulin – pikkuruisen 'Minnow' -tasetin!

Advantages of a cold May
I've been away from home for weeks on end, a subject of great grief since this is my favourite month in the garden. Luckily it has been an incredibly cold May; some daffodils are still in flower!

Samassa paikassa, kostealla kevätniityllä, kukkii "vihreätorvinen" tähtinarsissi 'Green Eyes'. Kyllähän tuolla hieman vihreää näkyy, kun tarkasti torveen sihtaa...

Nunnannarsissiristeymiin kuuluva 'Regeneration' on yksi lemppareistani, lyhyt torvi ja tuo raikas valkoinen torven juuressa, niin nätti.

Orkideanarsissi 'Thalia' alkaa olla förbi.

Pikkuinen 'Hawera' on sen sijaan täydessä vedossa, orkideanarsissi tämäkin. Tämä on ehkä kaikkien aikojen ihanin narsissi. Mahtava tuoksu, jota varten täytyy käydä makuulleen tämän viereen, sillä kukkavarret ovat alle 20-senttisiä.

Siinä kostea kevätniitty, eli aikamoinen heinikko. Mutta ihana sellainen.

Onneksi narsisseja on muuallakin. Viereisessä metsäpuutarhapenkissä kukkii toinen (vai kolmas) suosikki, vihkotasetti 'Geranium'. Ihastuttava oranssi lyhyt torvi!

Niin eikun tämä on sittenkin lemppari... lyhyttorvinen tähtinarsissi 'Barrett Browning'! Aivan ihana. Kerran jätin tämän sipulit ostamatta, ja sittemmin etsin tätä monta vuotta. Runoilijatar Elizabeth Barrett Browning oli kiinnostava persoona, lisäksi kaikenlaiset viktoriaanisen nimiset kasvit pitäisi empimättä ostaa, kun ne kuitenkin kiehtovat. Lähellä tätä kasvaa 'Great Expectations', kuunlilja siis...

Viktoriaanisessa saniaistarhassa kukkii edelleen nunnannarsissi 'Sailboat'! Olisikohan tämä jonkinlainen ennätys: kolme viikkoa kukassa! Mahtava juttu, että on ollut viileää.

Nämäkin istutin viime syksynä. Harmittelin, että ne ehtivät varmaan kukkia ohi poissa ollessani. Onneksi ei! Nunnannarsissi 'Golden Echo' kukkii pienen punahevoskastanjan alla, kastanja on tuskin narsisseja korkeampi.

Musti esittelee...

Eivätkä ne loppuneet siihenkään! On ihanat tuoksuvat valkonarsissit, narsisseista viimeiset. Tässä 'Ornatus'.

Tässä taas Koso-tädin lähettämä ihana, joka on jo runsastunut kimpuksi.

Viime syksynä istutin vielä 'Recurvus'-lajiketta. Kun eihän näitä kerta kaikkiaan voi olla liikaa. Vaikka ovatkin lähes ihan samanlaisia... Tuoksu vie lapsuudenkodin pihaan.

Eikä siinäkään vielä kaikki. Rohanissa kukkii isotorvinen 'Elrond'. Sitten, kun istutan Rivendellin (se on jossain vaiheessa tulossa tonttini ylälaitaan), täytyy Elrondia siirtää tietenkin sinne.

Narsisseista ainoastaan kauluskukkainen 'Palmares' teki oharit. Sen näivettyneitä kukkia sihtaillessani totesin, että puna-ailakki sointuu ihanasti rusotuomipihlajaan.

Nyt on muutenkin kauneuden huippuhetket, sirotuomipihlaja, kirsikkapuut ja kevätesikot kukkivat ja paljon muuta... tästä tuli maratonpostaus, mutta pahoin pelkään, että samanmoisia on tulossa ja paljon.

Kevätesikko – Primula veris
Nunnannarsissi – Narcissus Jonquilla-Ryhmä
Orkideanarsissi – N. Triandrus-Ryhmä
Puna-ailakki – Silene dioica
Punahevoskastanja – Aesculus ✕ carnea
Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii
Sirotuomipihlaja – A. laevis
Tasetti – Narcissus Tazetta-Ryhmä
Tähtinarsissi – N. ✕incomparabilis
Valkonarsissi – N. poëticus

Sitä saa mitä tilaa... moni sanoi, ettei narsissimaratooni haitannut, niinpä tässä seuraava heti perään ennen kuin ehdimme laiskistua. Tänään hoksasin tämän ilahduttavan pienen hyasintinkukan muotopuutarhassa. Kyseessä on kerrottukukkainen 'Hollyhock', joka on aika surkea. Se kukkii harvana joka vuosi, mutta toisaalta se on kukkinut edes joten kuten jo viitenä vuotena, joten ihan hirveästi sitä ei voi haukkua.

Hyacinths and It's Supposed to be Summer
I know – hyacinths flower in March in many places. Due to super cold May (that seems to end likewise; 10 day forecast is not much over ten degrees) some are still in bloom! Here are pictures taken in early May as well as now.

Tästäpä tajusin, että en ole muistanut tehdä hyasinttiraporttia. Nyt seuraa kuvia toukokuun alkupuolelta. Huippulemppari 'Woodstock', upean värinen ja lisäksi hyvä esiintyjä vuodesta toiseen. Nimen puolesta sopii tällaiselle hipille. Lisäksi tämä on sähäkkä kukkiessaan keltaisten mukulaleinikkien ja pikkukäenrieskojen keskellä. Taustalla on tummahelmililjaa.

Viereisessä penkissä kukkivat bokharankurjenmiekat ja hyasintit ('Amethyst' ja 'Purple Sensation') yhtä aikaa, oivallinen väripari.

Tässä 'Top Hit', huippuesiintyjä vuodesta toiseen. Istutin tätä lisää syksyllä samaan penkkiin, mutta kuvasta näkyy, että taustan kukka on jotakin aivan muuta. Väri on ihan eri. Top Hitissä on hieno hempeä syreeninsävy. Tätä on nimittäin viereisessäkin penkissä, oli kahta vertailuerää tuohon uusimpaan.

Tässä äskeisen kuvan taustan hyasintti eilen, uskomatonta, että se on vieläkin kukassa! Mikähän lajike lieneekään oikeasti. Hieno sävy! Jossakin välissä ovat kukkineet myös 'Delft Blue', 'Splendid Cornelia', 'City of Haarlem', 'Apricot Passion' ja 'Gipsy Queen', jonka istutin muista poiketen villiin punaiseen penkkiin. Siitä en tiedä, onko enää elossa. Voi olla, että se penkki on kesällä liian varjoisa. Muotopuutarhan paahteinen olosuhde näyttää olevan näiden mieleen.

Sitten muotopuutarhan tulppaaneihin, ne kukkivat parhaillaan (ne, joita ei ole syöty). Italiantulppaani 'Peppermint Stick'.

Kreikantulppaani, tämä on lemppari – niin siro ja upea oranssinsävy. Nupussa on viherrystä ulkopuolella, kuten villilajeissa usein. Très élégante!

Ihanaa, että ehdin juuri ja juuri todistaa myöhäisen pikkutulppaaniristeymä 'Little Beautyn' kukinnan! Syksyllä istutetut syreenitulppaanit, jotka ehtivät kukkia poissa ollessani, harmittavat – toisaalta ensi kevääseen mennessä aion saada puutarhani peurattomaksi alueeksi, joten syksyllä maahan uponnee sata tsiljoonaa ihanaa uutta tulppaania... Suuruudenhulluna on hyvä olla.
Näistä tuli muuten aina vitsikäs kimppu tulikukan lehtiruusukkeen kanssa.

Kaunista 'Balladea' (liljakukkainen) oli muotopuutarhassa jo ennestään, mutta hyvää on hyvä istuttaa lisää, ja niin tein viime syksynä.

Ransu esittelee illan hämyssä.

Mustikin esittelee! Keltaiset matalat ovat huippuihanat keltalehtinen mäkimeirami ja kirjopuntarpää. Ihan ässät vaaleanpunaisten tulppaanien kanssa!
Tuossa kulmalla verkon sisässä on muuten samettihortensia, joka versoo ihan hyvin oksankärjistä, vaikka oli kauhukevät. Ei se ihan hirveän talvenarka olekaan. Olisin luullut sen versovan vain tyveltä tänä vuonna, kuten jalohortensia ja aika monet kärhöt näyttävät nyt tekevän.

Tässä vielä todistusaineistoa värimätsäyksestä. Tämä on aikainen (!) yksinkertainen 'Purple Prince'.

Iltapäivällä muotopuutarhan ylle lankeaa vaahteran varjo, mikä on kesähelteellä tervetullut. Tässä näkymä muotopuutarhaan metsäpuutarhasta mäntyjen alta.
Koleudesta huolimatta aurinkoisia kevätpäiviä!

Bokharankurjenmiekka – Iris bucharica
Hyasintti – Hyacinthus orientalis
Italiantulppaani – Tulipa clusiana
Kirjopuntarpää – Alopecurus pratensis'Aureovariegatus'
Kreikantulppaani – Tulipa orphanidea
Mukulaleinikki – Ranunculus ficaria
Mäkimeirami, keltalehtinen – Origanum vulgare'Aureum'
Pikkukäenrieska – Gagea minima
Samettihortensia – Hydrangea aspera ssp. sargentiana
Tulikukka – Verbascum
Tummahelmililja – Muscari armeniacum

Sirotuomipihlaja iltahämyssä. Takana kaukana kukkii pilvikirsikka!

The Time of Year
Quite often we get a May heatwave and it takes cherry blossoms away maddeningly soon. This year, however, thanks to rather Siberian spring (I'm writing this by a fireplace wearing a jumper) the blooms last an age. Can't complain, really, not at all.

Lähellä kasvava rusotuomipihlaja on tehnyt elämänsä ensimmäiset pari kukkaa, söpöä.

Tämä on tuulensuojainen ja lämmin kohta, niinpä minun ja naapurin tonttien rajalla kukkii jo omenapuu, joku puolivilli, linnun kylvämä todennäköisesti. Pikkuinen sieppo katseli rauhassa kuvaustouhujani puun sisältä. Hyvä suojaväri sillä.

Sirotuomipihlaja, ruusuherukat ja omenapuu. Tuntuu, että mitä tahansa yritän kirjoittaa, alentaa tämän kauneuden kliseeksi tai latteudeksi. Sanat eivät riitä.

Tontin alkuperäiset kirsikat, jotakin hapankirsikkaa varmaan, kukkivat ihanasti ylärinteessä. Huussista vasemmalle on vuokko-esikkopuutarha, taempana keltaisena kukkiva esikkopelto ja oikealla villi punainen penkki.

Ihana kirsikkahetki kestää pitkään, kiitos viileyden!

Anteeksi vain kuvatulva, mutta nämä ovat niin ihania. Näitä kasvaa niin oudoissa paikoissa, että linnut lienevät näitä kylväneet. Juurivesoistakin näitä nousee runsaasti.

Sade tiputteli jo osan terälehdistä kiinanpionin päälle.

Kääpiömantelit eivät yleensä kuki näin pitkään. Sattuu joku toukohelle, joka vie kukat kahdessa päivässä. Nyt ei, onni ja autuus. Musti esittelee. Taustalla näkyy saniaistarhan narsisseja.

En voi kertoakaan, miten onnellinen olen, että pääsin näkemään ruusumantelini ekan kukinnan ikinä! Hankin tämän Lahden puutarhamessuilta viime vuonna, jolloin tämä oli ohikukkinut, kun nämä tuotetaan Hollannissa, missä nämä kukkivat aiemmin keväällä. Taimilapussa luki pelkkä Prunus triloba, joka on tietenkin yksinkertaiskukkainen luonnonversio. Tämä kerrottu on 'Multiplex', lapun kuvassa oli kyllä tämän kukan kuva, joten uskalsin odottaa kerrottua. Ihanaa. Todellakin kuin pieniä ruusunkukkia!

Vielä on mitä odottaa. Japaninkirsikka 'Royal Burgundy' on tuottanut enemmän kukkanuppuja kuin ne viimevuotiset ensimmäiset kaksi!

Ja sitten vasta tulevat omenat – tässä marjaomenapensas 'Marleena' viimevuotisten karstaohdakkeen kukintojen keskellä.
Sietämättömän ihanaa. Koetetaan kestää!

Hapankirsikka – Prunus cerasus
Japaninkirsikka – P. Sato Zakura -Ryhmä
Kääpiömanteli – P. tenella
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Pilvikirsikka – Prunus pensylvanica
Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Ruusumanteli – Prunus triloba'Multiplex'
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis

Vuosi sitten istutettu tarha-alppikärhö 'Albina Plena' on tulossa kukkaan. Tämä on niin kaunis...

By the Moss Swing
There is a small woodland garden underneath a couple of Scots pines and a rusty old garden swing that I covered with moss and lichen.

'Albina Plena' tulee peittämään ruosteisen sammalkeinun, sillä on apuna toinenkin runsaskasvuinen laji, pagodikärhö. Kumpikin on vielä nuori, mutta ehkä syksyyn mennessä toinen on ylettänyt katokseen asti. Niiden lisäksi keinun takana kasvaa tarhalyhtykärhö 'Princess Diana', joka ei ole vielä noussut maasta, mutta sen kanssa en enää hermoile. Viime vuonna se nousi vasta heinäkuussa.

Aiemmin mainitut 'Barrett Browning' -tähtinarsissit kukkivat.

Alueella on lisäksi pari pallohopeakuusta ja kartiovalkokuusta. Rotkolemmikki 'Looking Glass' kukkii hillitysti. Tässä on hirmu huono maa, tiivis savi. Maanparannus luonnonkarikemenetelmällä on hidas laji, mutta ilokseni voin jo huomata kymmenen vuoden työn tuloksia puutarhassani – ja tilannehan paranee vuosi vuodelta.

Vihreä-valkoista väriteemaa jatkaa mahtikuvioinen keltapeippi 'Herman's Pride', joka ei leviä muiden keltapeippien tapaan.

Vihreä-valkoinen on kauneimmillaan, kun seurana on ripaus keltaista. Ihanat loistokevätesikot vuosien takaa kukkivat uskollisesti.

Keltakielokille voisin yrittää järjestää humuspitoista pintamaata, sillä tämä rassukka ei rehevöidy yhtään. Oikeastaan koko penkki voisi hyötyä kunnon katteesta, tulkoon tämä nyt kirjatuksi muistiin, jotta muistan tehdäkin sen.

Siinä lähes koko poppoo. Myöhemmin mukaan tulee violettia ja vaaleanpunaista akileijoista ja illakosta.

Ai niin, kielot! Raitalehtiset 'Albostriata' -kielot alkavat kohta kukkia.

Ransu esittelee.

Oikealla yläkulmassa näkyy muotopuutarhan nurkkaa, vasemmalta taas jatketaan matkaa keinun ohi kohti Rohania. Lankkusillasta oikealle jatkuu metsäpuutarhapenkki, siinä on koristeraparperi.

Etualalla metsäpuutarha, taustalla muotopuutarha.

Ne tasan samat kolme alppikärhön nuppua, jotka kuvasin kolme viikkoa siten pikkuriikkisinä pompuloina, ovat edelleen nupulla! Hämmästyttävää.
Sopivan hidasta kevään jatkoa kaikille, ei kuitenkaan enää lunta...

Alppikärhö – Clematis alpina
Keltakielokki – Uvularia grandiflora
Kielo – Convallaria majalis
Koristeraparperi – Rheum palmatum
Loistokevätesikko – Primula Polyantha-Ryhmä
Pagodikärhö – Clematis chiisanensis
Pallohopeakuusi – Picea pungens'Glauca Globosa'
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Tarha-alppikärhö – Clematis Atragene-Ryhmä
Tarhalyhtykärhö – C. Texensis-Ryhmä
Tähtinarsissi – Narcissus✕incomparabilis

Lisää!

Niin siinä kävi, että minulla on suuri ilo tarkkailla kottaraisten pesimäpuuhia tänäkin vuonna.

Starlings!
I am very lucky to witness starlings nesting in my garden. Thanks to traditional smallholdings they thrive in the archipelago.

Kiitos kottaraisista kuuluu lehmille. Kottaraiset elävät symbioosissa pientilojen kanssa.

Toinen tärkeä uutinen on se, että helmipensas 'The Bride' kukkii ehkä ensimmäistä kertaa ikinä. Olen istuttanut tämän jo viisi vuotta sitten. Taimi ei ole kasvanut kai senttiäkään. Odotin tästä sellaista pari–kolmimetristä näkö- ja peurasuojaa, mutta tämä on aina vain alle polvenkorkuinen piiska. Kukat eivät ole siinä korkeammassa versossa, vaan lähes maan tasalla. Ehkä tämä vielä jonakin päivänä innostuu kasvamaan...

Sekin on huipputärkeää, että jalosyreeni 'Moskovan Kaunotar' on tehnyt nuput! Tämän isommat oksat kuolivat yhtenä vuonna, ehkä vesimyyrä oli syönyt niin paljon juuria, että maanpäälliset osat eivät pystyneet jatkamaan elämäänsä. Tyveltä kasvoi kuitenkin uutta versoa ja olen kasvatellut niitä verkon suojissa monta vuotta, sillä syreeni on peurojen suurherkkua (ja sen juuret vesimyyrien). Vesoilla ei ole mitään toivoa kasvaa parimetrisiksi muuten, kukinnasta puhumattakaan, sillä kukka-aiheet kehittyvät oksien kärkiin jo edelliskesänä.

Kaksi vuotta putkeen verkon sisällä on viettänyt myös 'Andeken an Ludwig Späth'. Olen vain varovasti raottanut verkkoa puskan alusen kitkemisen takia ja sitten häkki on heilahtanut takaisin kiinni. Se ei ole ikinä vielä kukkinut, peurojen napsimisen takia, vaikka istutin sen jo vuonna 2009. Nyt siinä on runsaasti kukkanuppuja!

Helmipensas – Exochorda
Jalosyreeni – Syringa Vulgaris-Ryhmä

Musti-pantteri täyttää yksitoista vuotta! Sen kunniaksi Musti vetää pihakierroksen.

My Darling Panther
Musti the Garden Panther is now 11 years old and as fit as ever. Not that he is anywhere near being old. Just saying.

Kääpiömantelit ovat vieläkin kukassa.

Vuokko-esikkopuutarhassa ovat vuokot lopettaneet (kai), mutta japaninvaahtera 'Osakazuki' on puhjennut kauniiseen lehteen ja tarhakalliokielojen kukkavarret kaareutuvat sulokkaasti – lähes puskaa korkeampina. Minullahan oli kunnianhimoinen suunnitelma saada japaninvaahterasta sellainen parimetrinen pensas kuin lauhemmissa maissa näkee.

Kiinanpionit ovat hyvässä nousussa.

Keltalehtinen humala 'Aureus' versoo.

Leppoisaa ja myyräkästä kesäkuuta!

Humala – Humulus lupulus
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Kääpiömanteli – Prunus tenella
Tarhakalliokielo – Polygonatum ✕ hybridum

Tänään tietä pitkin pyöräili puutarhaystävä, joka asettui nojaamaan kaiteeseeni ja kysyi, onko minulla mitään tavallista. Leukaili vain, on itsekin syvä harrastaja, puuvartisiin erikoistunut. Niin voi käydä, että näinkin pieneltä saarelta löytyy hengenheimolainen, jonka kanssa voi jakaa neidonhiuspuun talvehtimiskokemuksia. Punalehtisten lajikkeiden ystävä hän ei tosin ole, ja siitä aiheesta riittääkin naljailua puolin ja toisin!
Rohan sai alkunsa punalehtisestä riippapyökistä 'Rohan Weeping'. Tuossa se on edustalla ja kasvaa ehkä jonakin päivänä ennustettuun parin metrin korkeuteen. Siihen asti nautin siitä kaunislehtisenä pensaana, kuten japaninvaahteroistakin.

Pyökin oksien suojissa on Double Ellen -tyyppisen tarhajouluruusun hyvä olla.

Rohanissa on valitettavan vähän tulppaaneita, sillä suurin osa on syöty, enkä ole hirveän paljon istuttanutkaan. Tässä vanhempaa kantaa oleva 'Black Parrot'.

'Curly Sue'. Eka rimpsureunainen tulppaanini, ei voi olla totta, että siihen kului näin monta vuotta!

Sietämättömän ihana 'Havran'.

Sietämättömän suloinen 'Royal Burgundy' -japaninkirsikan ensimmäinen avautunut kukka.

Sietämätöntä!

Kerta kaikkiaan.

Puutarhaystävä Sametti Hortensian antamista sipuleista nousseet 'Gravetye Giant' -kesälumipisarat istuvat Rohaniin kuin valettu. Taustalla on tummalehtinen keijunkukka 'Berry Marmalade'.

Vironperän Ireneltä puolestaan sain vuosi sitten pari arovuokkoa, ja jihuu – ne ovat molemmat hengissä! Jostain syystä tämä laji ei ole aiemmin halunnut asettua puutarhaani, olen parikin kertaa yrittänyt. Nyt nappasi ja molemmat kukkivat ihanasti!

Yhden ruusun alla kukkii suloinen pikku orvokki, jonka sain ystävältä viime vuonna. Tämä saattaa hyvinkin olla perhosorvokin valkokukkainen versio.

Sietämätön hurmuri Ransu oli kuvausassistenttina.

Koetetaan kestää jälleen kerran!

Arovuokko – Anemone sylvestris
Japaninkirsikka – Prunus Sato Zakura -Ryhmä
Keijunkukka – Heuchera
Kesälumipisara – Leucojum aestivum
Perhosorvokki – Viola sororia
Pyökki – Fagus
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä

Lähdinpä retkelle ystävän luokse. Naapuri oli istuttanut perunat. Omanikin on istutettu, niistä lisää joku toinen päivä.

There and Back
A little stroll on my home island... to see a friend and some hundred thousand cowslips in a wild nuttery.

Tässä kohtaa alkoi mieli hyräillä Taikuri Ozin Follow the Yellow Brick Roadia... Tien keskikohta on keltaisenaan ketohanhikkia.

Sitten sukelletaan metsään.

Kallion jälkeen laskeudutaan entisen merenlahden pohjukkaan. Ystäväni pihaan kuljetaan tervaleppien pielestä ja tuomien kukkia notkuvien oksien ali.

Osa pihasta on pähkinälehtoa, joka on suojeltu. Kevätesikot kukkivat valtoimenaan.

Pihassa kasvaa myös saaren omaa kantaa olevaa suippuorapihlajaa.

Pähkinälehto ja kevätesikkoniitty jatkuu lammashaassa. Lampaat ovat jo tulleet, mutta niitä ei nyt näkynyt. Niiden laidun on laaja, lähes koko niemi.

Ihastuttava piha laskeutuu kohti matalaa merenlahtea. Tontin alaosassa on suuri uimalampi, jossa voi uiskennella käärmeiden ja muiden pikku kavereiden kanssa.

Tulin kotiin vasta illansuussa. Kuu oli korkealla lehmihaan yllä. Lehmät olivat kerääntyneet toiseen päähän kyläniittyä.
Auvoisia kesäpäiviä!

Ketohanhikki – Argentina anserina
Kevätesikko – Primula veris
Pähkinäpensas – Corydalis avellana
Suippuorapihlaja – Crataegus rhipidophylla

Narsissit kukkivat yhä vain, minkä voi nähdä tästä eilisiltaisesta kuvasta. Odottelimme sadetta (yön aikana sitä tulikin lähes 5 mm, jihuu!). Kostean kevätniityn narsisseista viimeiset kukkivat vieläkin. Ennätys!

June Daffodils
The daffodil season goes on and on... it is quite incredible that some of them are still in bloom!

Nunnannarsissi 'Regeneration' on raikkaan värinen ja sointuu kesäkuuhun yhtä lailla kuin kevääseen.

Muotopuutarhasta löytyi jymy-yllätys. Yksi aito luonnonnarsissi, ei jaloste, vaan luonnonmuoto, kukkii! Tämä ei näytä hääppöiseltä, mutta tuntuu sitäkin ilahduttavammalta. Näiden ruohonkorsimaisia lehtiä on vaikea edes huomata, niinpä olen ollut hieman epätietoinen siitä, onko näitä enää puutarhassani vai ei. Nyt on todiste, että on! Joku on käynyt nakertamassa kukkaa, ehkä sama tyyppi, joka on nakertanut pihaesikoidenkin kukkiin hassuja pikku lovia.
Tungin nakkisormeni kuvaan, jotta siitä tajuaa, miten pieni ja siro kukkanen on. Se on oikea aarre!

Toinen mikroskooppinarsissi on 'Avalanche'. Tämä on aikoinaan kukkinut huomattavasti korkeampana metsäpuutarhapenkissä, mutta hävisi sieltä yhden vuoden jälkeen. Syksyllä istutin uuden yrityksen parempaan maahan, mutta tässä saattaa olla kuivaa ja paaheistakin. Tasetti on vain muutaman tuuman mittainen kukkakimppu! Hurmaava.

Tässä vielä tuoreempi kuva, kun kukkia on avautunut enemmän. Supersuloinen pikkuinen, toivottavasti tämä nyt asettuu ja viihtyy. Nytkään näistä ei kuki kuin yksi sipuli, muut ovat puskeneet vain lehtiä.

Hobittipenkissä syklaaminarsissi 'Bilbo' lopettelee ja 'Red Hobbit' -akileija on tulossa kukkaan. Harvinainen yhteispotretti!

Saniaistarhassa ihanaakin ihanampi nunnannarsissi 'Sailboat' kukkii vieläkin. Yli kuukausi kukassa...!

Sitten on tämä. Tein vierailun yhdelle saaren vanhalle pihalle ja löysin sieltä kerrottua valkonarsissia, ilmeisesti 'Plenus' (ent. 'Albus Plenus Odoratus'). Kylläpä on aarre! Mieletön tuoksu. Näitä ei tahdo löytyä kaupoista, täytyy tehdä löytöretkiä vanhoille pihoille.

Nunnannarsissi – Narcissus jonquilla ja Jonquilla-Ryhmä
Syklaaminarsissi – N. Cyclamineus-Ryhmä
Tasetti – N. Tazetta-Ryhmä
Valkonarsissi – N. poeticus

Matkin Betweeniä, jonka Rikkaruohoelämää-blogissa oli ihana juttu tulppaaneista. Toinen toistaan kauniimpia! Niinpä laitan minäkin oman pienen myöhäisten tulppaanien kavalkadin esiin.
Liljakukkainen 'Ballade' on supulla suloinen. Väri sointuu kiinanpionin ruskehtaviin versoihin passelisti.

Tulips
In my garden, deer, hares etc. eat most of tulip shoots, but I'm in the process of installing a deer fence. Here are some tulips that have been spared (mostly due to protective nets). Aren't they a lovely way to welcome summer.

Nyt 'Balladet' ovat levittäneet kukkansa ennen kuin terälehdet varisevat. Tarha-alppikärhö 'Ruby' natsaa kukkiin täydellisesti.

Oivan väriparin tekee myös ystävältä saatu tummakurjenpolvi 'Raven'. Tämä on ihana! Kiitos.

'Raven' avasi ensin kukkansa ja se oli vielä purkissa, odottelin 'Samoborin' kukkia avautuvaksi, jotta voi vertailla niiden sävyjä. Olin luulossa, että 'Raven' olisi tummempi. Ensimmäinen 'Samobor' avautui ja vein purkin sen viereen, olikin haastavaa kannatella purkkia yhdellä kädellä, jotta kukat ovat vierekkäin, ja ottaa kuvaa toisella... ei ihan onnistunut, anteeksi vain. Mutta yllättävän sama väri näissä on! 'Raven' on vasemmalla, 'Samobor' oikealla. 'Samobor' on ehkä hivenen ruskeanpunaisempi. Ehkä. 'Ravenista' puuttuvat lehtien tummat kuviot.
Niinpä istutin 'Ravenit' eri paikkaan, muotopuutarhaan, missä ne saavat kansoittaa maan, kun 'Samobor' kansoittaa sitä omalta osaltaan toisaalla. Nämä ovat niin ihania! Kansoittakaa, please!

Takaisin tulppaaneihin. Tämä ei ole mikään kaunistus, mutta ilolla totean, että en sittenkään missannut syreenitulppaani 'Lilac Wonderin' kukintaa – se vain ei ollut kovin kummoinen... ehkä paremmalla onnella ensi vuonna.

Yksi lemppareistani on kreikantulppaani, korkeahko luonnonlaji, siro ja nätti kuin mikä. Upea oranssinsävy terästettynä hitusella vihertävää kehälehtien ulkopinnassa. Kukka on itse täydellisyys.

Olen heikkona näiden luonnonlajien siroihin varsiin ja teräväkärkisiin terälehtiin. Ja tuohon jännittävään kukan ulkopuolen sävyyn, sisällä kukassa väri on tulisempi. Sävy on nätimpi sivulta päin. Lisäksi nämä nousevat yhä uudestaan vuodesta toiseen, ainakin jossakin määrin. Peuranpitävä aita varmaan runsastuttaa näidenkin kukintaa... kukkapenkeissäni on raivostuttava määrä poikki purtuja tulppaaninnaatteja.

Tulta löytyy myös oranssista penkistä. Valitettavasti kaikki syksyllä istutetut 'Brown Sugarit' on syöty, mutta rikkaruohokasvuston seasta pilkistää jotakin muuta jännittävää! Pistin multaan myös pienen 'Little Princess' -risteymätulppaanin sipuleita. Tämä on ilmeisesti kreikantulppaanin ja ruusutulppaanin risteymä, ehkä. Kukissa on musta keskus, jonka ympärillä on keltainen kehä ennen kuin väri muuttuu oranssiksi. Aika raju näin pieneksi!

Toissa syksynä istutettu 'Texas Flame' -papukaijatulppaani pistää parastaan, ihanaa että näitä ei ole syöty eivätkä nämä edes näytä taantuneen hitustakaan! Minun pitäisi vain poistaa verkko penkin ympäriltä, jotta pääsen kitkemään... puna-ailakit ovat toisaalta juuri nyt niin ärtsy väripari näille, että niitä ei voi vielä poistaa. Ehkä kitken vasta, kun ne lakkaavat kukkimasta. Mutta pelkään, että moni pieni viimevuotinen siementaimi, joita syksyllä istuttelin, nääntyy tuonne viidakkoon.

Silti: nauttikaamme viidakkoelämästä, kyllä tätä on odotettu!

Kreikantulppaani – Tulipa orphanidea
Liljatulppaani – T. gesneriana, Liljakukkaiset-Ryhmä
Papukaijatulppaani – T. gesneriana, Papukaija-Ryhmä
Syreenitulppaani – T. bakeri
Tarha-alppikärhö – Clematis Atragene-Ryhmä
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum

Sain viimein keväällä valmiiksi uusimman ja suurimman hirsisen kohopenkin. Vihdoinkin pääsin kylvämään kaikkia eteisen kaappiin kertyneitä siemenpusseja, joista osa lienee jo esihistoriallisia! Koska yhdessä kohopenkissä on monivuotisia yrttejä, joiden sekaan ei montaa yksivuotista vihannesta mahdu, ja toisessa parsaa, jonka sekaan ei myöskään oikeastaan mitään mahdu, on yksivuotisten lajien käytössä ollut vain yksi pieni hirsipenkki sekä yksi kaivonrengas viime vuodet.

Asiaan tuli aimo parannus, sillä uusi penkki on noin viisi metriä pitkä ja metrin leveä, tai ylikin. Ransu toimii mittatikkuna.

Penkin yksi pää on varattu varhaisperunoille. Olen täpinöissäni, kun lempivihannekselleni on viimein riittämiin tilaa! Pisteeksi iin päälle sain Kantaperunalta kahta uutta sorttia testaukseen, sepä tietysti vauhditti penkin valmistumista ja hyvä niin.
Uudet sortit ovat 'Annabelle', jota olenkin ostanut kaupasta viime kesänä, pitkulainen ja maukas herkku. Toinen on pyöreämpi 'Colomba'. Istutin perunat vasta kuukausi sitten, kun huhtikuu oli niin kylmä. En ole käyttänyt hallaharsoa, se olisi vauhdittanut kasvua. Mutta hyvää on hyvä odottaa.

Olen innostunut kokeilemaan myös ruutuviljelyä. Musti esittelee ruutujen kokoa... niiden pitäisi olla 40 x 40 cm, mutta koska penkin multatilan leveys on noin metrin, laitoin poikkisuunnassa narun vain keskeltä. Koko pitkän penkin pituudelta on keskellä rivi papua, joten venytän sääntöjä tapani mukaan.
Oikeastaan olen ollut kiinnostunut ruutuviljelystä jo kauan sitten, mutta nyt vasta ryhdyin tuumasta toimeen, kun keväällä ilmestyi uusi kirja (Anne-Marie Nageleisen: Laatikkopuutarhurin opas, runsas sato ruutuviljelyllä). On kumma juttu, miten ne siemenet aina putoavat pussista riviin; kylvöhetkellä ei tule ikinä muistaneeksi ruutujuttuja. Lomittain ja lähekkäin viljely on mitä järkevintä kasvien terveydenkin kannalta, ja esteettisestikin odotan tältä kesältä suuria. Olen kerrankin jopa muistanut kastella kylvöksiäni, mikä on harvinaista. Ja niistä esihistoriallisista siemenistä ainakin vihannesportulakka on jo hienosti itänyt!

Tässä kasvimaan tilanne kuukausi sitten, kun upotin perunat multaan. Tai mullan, ojanpohjaryönän, heinänkorsien ja talonalus/multapenkkamaan seokseen... kirjoitin aiheesta jutun Yhteishyvän blogiini Nainen ja moottorisaha täällä: KLIK.

Sitten vähän Making of... materiaalia. Kuvasin ylläolevaa kuvaa penkiltä käsin ja sain heti linssiluteen kimppuuni.

Kamerat käyntiin!

Mutapuutarhassa on nyt säännöllisesti vettä, kun sataa säännöllisesti. Ihanaa! Viime kesäinen superkuivuus on vielä tuoreessa muistissa. Vuosi sitten edellinen sade oli saatu kuukautta aiemmin ja oli jo todellinen huoli kaivoveden riittämisestä heti kesän alkuun. Kyllä se sitten loppujen lopuksi riitti koko kesäksi, kun äärimmäisen säästeliäästi käytti.

Bog Garden
I'm thinking whether or not Glyceria maxima'Variegata' has a bit too spreading habit for my little bog. The dainty native species get squashed. I might dig it out. Alternatively it just requires some annual checking, but digging clay bog is heavy going. Thinking continues...

Mutapuutarha sai uuden asukkaan amerikankeiholehdestä. Tällä on kauniit lehdet, mutta saattaa levitä pikkuiseen mutapuutarhaani hieman liikaa.

Kirjosorsimo nimittäin jo pyrkii täyttämään mutapuutarhani. Kaivoin sitä tässä yhtenä päivänä runsain mitoin pois, mutta savisen ja juurakkoisen mutapohjan kaivaminen on kovaa hommaa, neliömetriä enempää ei päivässä kykene.
Yritän kasvattaa tässä luonnonlajejakin, kuten siroa sarjarimpiä, ja kalmojuuren kirjavalehtistä muotoa, joka on aivan ihana, mutta kituuttaa vuodesta toiseen jostakin syystä. Viime vuonna siirsin sen tälle kosteammalle puolelle, missä sen pitäisi viihtyä paremmin. Tänä vuonna en ole löytänyt sen versoja vielä ollenkaan, mutta se onkin aina myöhäinen nousija.
Kylätien varrella ojanpohjassa kasvaa kaunista ratamosarpiota, se on löytänyt tiensä minunkin puutarhaani. Tällä hetkellä saaren ojissa kukkii myös ihastuttava rantaluhtalitukka. Luonnon keltakurjenmiekkakin tähän sopisi... Ja ehkäpä haluaisinkin pystykeiholehteä mieluummin kuin tuota ameriikan-mallia... Loppujen lopuksi. Jos sitä vain jostakin löytyisi. Toisaalta etsin kirjosorsimoakin ensin vuosikaudet, ja nyt haluan sen pois! Mutta on sillä kulunutkin monta vuotta koko mutapuutarhaan leviämiseen, joten ehkä sitä voisi vain rajoittaa vuosittaisella kaivuulla.
Tällä tahdilla ei tekeminen lopu, kun sitä aiheuttaa itselleen koko ajan lisää.

Mutapuutarhan laidalle pääsi vuosikaudet etsimäni ihana liuskalehtinen tervaleppä 'Imperialis'. Tällä on vielä höyhenmäisemmät lehdet kuin sulkaharmaalepällä ja myös tervalepän 'Laciniata'-lajikkeella. Tervaleppä toivottavasti viihtyy, kun saa ulotettua juurensa kosteaan mutamaahan. Tämän pitäisi jäädä hieman luonnon tervaleppää pienemmäksi, kuitenkin lopulta tämän pituus on yli kymmenen metriä... Hmm. Voi olla, että viidenkymmenen vuoden päästä kaadan tätä moottorisahalla lähes satavuotiaana mummona, mutta se on sitten.
Tervaleppä sietää hyvin leikkuuta, siitä voidaan tehdä pensasaitaakin. Ehkä tätäkin voisi pitää vähän bonsai-tyyppisenä kolmemetrisenä puuna... Kunhan nyt ensin hieman kasvaa ennen kuin alan saksia.

Hiukan ylempänä puronvarressa loistavat vielä kerrotun rentukan ('Multiplex') viimeiset kukat, kuva on otettu kaksi viikkoa sitten.

Hieman ylempänä, saunan nurkalla, on keltakurjenmiekan kirjavalehtistä lajiketta 'Variegata' sekä iiriksiä ja päivänliljoja. Ja Musti!

Tämä on aarre! Sain ystävieni tontilta Pohjois-Karjalasta suo-orvokkia. Toivon, että saan tämän huippusuloisuuden viihtymään riittävän kosteassa ja silti paikassa, jossa ei ole liikaa kilpailua. Vaikka oli tämänkin kasvupaikalla selvästi kasveja, jotka kasvavat korkeiksi.

Pihatien toisellakin puolella on tällä kohtaa kosteikko. Sen partaalla kasvaa kesäkullerona ostettu matala oranssi kullero, jota kuitenkin epäilen aasiankulleroksi, sillä kasvi kukkii aikaisin, touko–kesäkuussa.
Taustalla on korkeampi, ihastuttava altainkullero, kulleroherkku. Välissä on kirjavalehtinen koristekastikka 'Overdam', yksi parhaista koristeheinistä: tulee lehteen jo keväällä ja on koristeellinen koko kasvukauden lumen tuloon asti.

Luonnonkasvi niittykullero tulee kukkaan hitusen oranssien perässä. Kulleroiden pallomaiset kukat ovat valtavan kauniita!

Taimivaihdossa tulikellukkana hankittu jokukellukka on myös aloittanut kukinnan. Ihanaa väriloistoa näistä keltaisista ja oransseista tulee yhdessä!

Samassa kosteikonreunapenkissä aloittaa myös karhunlaukka kukinnan. Valkoisille kukille tuo ripsialpin tummuus kivan taustan.

Lopuksi sadepäivän terveiset. Ransun alapohjaeristeet kastuivat.
Mukavaa sadepäivää!

Aasiankullero – Trollius asiaticus
Altainkullero – T. altaicus
Amerikankeiholehti – Sagittaria latifolia
Kalmojuuri – Acorus calamus
Karhunlaukka – Allium ursinum
Kellukka – Geum
Keltakurjenmiekka – Iris pseudacorus
Kesäkullero – Trollius chinensis
Kirjosorsimo – Glyceria maxima'Variegata'
Koristekastikka – Calamagrostis✕ acutiflora
Niittykullero – Trollius europaeus
Pystykeiholehti – Sagittaria sagittifolia
Ratamosarpio – Alisma plantago-aquatica
Rantaluhtalitukka – Cardamine pratensis ssp. paludosa
Rentukka – Caltha palustris
Ripsialpi – Lysimachia ciliata
Sarjarimpi – Butomus umbellatus
Sulkaharmaaleppä – Alnus incana f. laciniata
Suo-orvokki – Viola palustris
Tervaleppä – Alnus glutinosa

Nyt niitä on! Alppikärhöjä ja tarha-alppikärhöjä. Ensinnäkin muotopuutarhan 'Ruby'. Tämä aloittaa kukinnan ensin, kun on lämpimällä paikalla talon eteläseinustalla.

It's Alpine Clematis Time
These hardy and sweet Clematis are so reliable and bloom now when no other Clematis is even thinking of producing flower buds yet. Sadly, Clematis montana does not overwinter here – its roots survive and it produces new shoots in the spring, but as it flowers on last year's growth, there are never any flowers.

Ihana 'Ruby'!

Tästä olen täpinöissäni, sillä tämä kukkii nyt ensimmäistä kertaa. Ostin 'Albina Plena' -lajikkeen viime vuonna ja nyt se on jo kasvanut metriseksi ja tuottanut lähes kymmenen suloista kukkaa. Kukkien kannassa on häivähdys viininpunaa. Ihana ihana kukka!
Tämän perimässä ei olekaan alppikärhöä laisinkaan, vaan on magnuksen- ja siperiankärhön risteymä.

'Albina Plena' kasvaa sammalkeinun päädyssä, toisessa päädyssä on pagodikärhö, jonka verson onnistuin katkaisemaan viime vuonna. Se nousee onneksi ihan reippaasti maasta jo. Lisäksi keinun takana on suloinen tarhalyhtykärhö 'Princess Diana', sekin versoo! Viime vuonna se nousi vasta heinäkuussa. Ja on siellä suloinen Mustikin.

Toinen uusi täpinäkärhö on 'Lemon Dream', jonka pitäisi olla keltainen, eipä tämä kovin keltainen ole, kerman värinen ehkä – onko kerma sitten valkoista vai keltaista, siitä voidaan väitellä. Ihastuttava kerrottu kukka ja kuulas sävy! Kuutamoväri rulettaa.
Valitettavasti olen onnistunut roiskuttamaan rapaa kukkasille, taisin kitkeä ennen kuvausta. Jotenkin tuntuu, että aina, kun teen jotakin, rapa lentää ja se koristaa sitten minut, kissat ja kasvitkin.

Näiden kukkien kannassa ei ole viininpunaista, mutta varret ovat puolestaan herkullisen sävyiset. Ihania yksityiskohtia tällaiset!

Juuri eilen illalla luin osuvan lauseen kirjasta Elämäni paimenena (James Rebanks): "Hyvät paimenet käyttävät runsaasti aikaa katsomiseen, tarkkailemiseen ja ajatteluun. Nimenomaan sitä he tekevät, kun heidän ohitseen ajaa tiellä ja he näyttävät vain seisoskelevan portin pielessä."
Nimenomaan! Tuo kolahti kuin moukari, ja luulenpa, että moni muukin kotitarhuri tunnistaa itsensä tuosta. Jos ihminen seisoo keskellä puutarhaa dementoituneen näköisenä, voi mennä lähemmäs kuuntelemaan, kuinka aivot raksuttavat. Häiritä ei saa.

Sitten on vielä itse alppikärhö, aito ja alkuperäinen. Se on kiivennyt kirsikkapuuhun jo niin korkealle, että osa kukista huitelee neljässä metrissä. Niitä ei edes huomaa ennen kuin tajuaa kääntää katseen ylöspäin kohti puun latvaa. Joissakin kohdissa ihanat kukkaset nuokkuvat heti pään yläpuolella.

Kaukana ylhäällä ovat saarnien vastapuhjenneet lehdet.

'Moskovan Kaunotar' -jalosyreeni avaa kohta ensimmäisen nuppunsa!

Pakko laittaa vielä tämäkin, maratonpostauksen uhalla. Marjaomenapensas 'Marleena' alkaa kukkia, se on jälleen aivan täynnä nuppuja!

Ja tämä vielä. Japaninkirsikka 'Royal Burgundy' kukkii yhä – eläköön viileä alkukesä!

Heilautus vaan kaikille, taas jatketaan ravan roiskuttamista!

Alppikärhö – Clematis alpina
Jalosyreeni – Syringa Vulgaris-Ryhmä
Japaninkirsikka – Prunus Sato Zakura -Ryhmä
Magnuksenkärhö – Clematis fauriei
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Pagodikärhö – Clematis chiisanensis
Saarni – Fraxinus excelsior
Siperiankärhö – Clematis sibirica
Tarha-alppikärhö – C. Atragene-Ryhmä
Tarhalyhtykärhö – C. Texensis-Ryhmä

Nyt ollaan herkun äärellä

Narsissiuutisia

Orvokkionnea ja vähän vuokkoakin

Alppikärhöt

Ensimmäisten tulppaanien huumaa

Taimiaarteita ja iloisia yllätyksiä

Terveisiä kaupunkikodista

Hyvä narsissikevät

Muotopuutarha-maratooni

Se hetki vuodesta

Sammalkeinun luona

Saunan päätyseinän asukkaat

Kesäkuun kalenteripoika

Rohanin ihanuuksia

Kotisaariretkellä

Viimeiset narsissit

Matkija

Kasvimaan kuulumisia ja hurahdus ruutuviljelyyn

Mutapuutarhan kuulumisia

Alppikärhöhetki