Saaripalsta

Mammalla on kamera kädessä, täytyy siis mennä kuvattavaksi.

Ja näin tulee Ransu, ja Ransu tulee näin...

Tähän suuntaan se kameralla osoittaa, siis tähän asetun.

(Oikeasti yritin sihdata tätä surkeaa sipulisatoa. Taas istutin pussin istukassipuleita keväällä ja taas nostin syksyllä suunnilleen saman kokoisia rääpäleitä, suurin osa sipuleista on taas hävinnyt atomeiksi. Mikä siinä oikein on? Olisiko se, etten kertaakaan kastellut kesän aikana...?)

Onneksi läheskään kaikki ei ole noin surkeaa. Kuistin nurkalla kasvava 'Hagley Hybrid' -loistokärhö availee uusia kukkia. Voi onnea!

Ja kun elämässä on Ransu, on se muutenkin yhtä pörröjuhlaa.
Pehmoista viikonloppua kaikille!

Loistokärhö – Clematis Patens-Ryhmä

Pelargonit kukkivat reippaasti. Vaikka on näin lämmintä, on jo aika kantaa näitä sisälle pikku hiljaa. Tässä kukkii monivuotinen iloni, ruusunnuppupelargoni 'Brightstone'.

It is time to start thinking of taking pelargoniums in...

Tämä on sen sijaan ihan tuore, tai minun mittapuullani ainakin. Maria toi pienen pistokkaan viime vuoden keväällä. Tämä on Balcon Stellena "Rosa Brokig", ja kuuluu ilmeisesti riippapelargoneihin. Todella kaunis!

Riippapelargonin voisi laittaa ensi vuonna seinälle. Sain tällaisia ruukunpidikkeitä Elsan lempituoliin, mutta en ole vielä ehtinyt päivittää kauppaa. Tässä vain testauksen vuoksi siinä on munankuoripelargoni 'Raspberry Ripple', Tiinan siemenestä kasvattama. Kasvutavaltaan juuri tämä ei ole paras mahdollinen seinäruukkuun, kun on niin upean pystykasvuinen.

Seinustalla kukkivat vanhat tutut tähtipelargoni 'Bev Foster' ja valkokukkainen mårbacka 'Prins Nikolai'. Enpä ole juuri siivoillut kukkia kesän aikana, ainoastaan kesäkuussa, kun toin nämä ulos. Ja sen kyllä huomaa.

Lempipelargonini sirokasvuinen Pelargonium sidoides kukkii myös. Tämän ruukun täytyy olla korkealla, jotta riippuvat kukkavarret saavat kasvaa rauhassa. Katso myös noita somia pieniä nukkaisia lehtiä! Ovat vain euron kolikon kokoisia, jos sitäkään.

Loppuun päivän Ransu-kuvat: manulin iltahepuli.

Riehakasta lauantai-iltaa!

Munankuoripelargoni – Pelargonium Zonale-Ryhmä
Mårbackapelargoni – P. Zonale-Ryhmä
Riippapelargoni – P. peltatum
Ruusunnuppupelargoni – P. Zonale-Ryhmä
Tähtipelargoni – P. Zonale-Ryhmä

Viidentoista kaakelin kiinnityksestä alkanut homma hieman levisi. Tässä valmis kaakelointi, eli kyseessä on rintamamiestalon keittiön tiskipöydän ja astiakaapin välitila. Kaapin ja kaakelien väliin jäi juuri sopiva rako kiinnittää vanha emaloitu naulakko.

My tiny kitchen renovation (attaching 15 tiles on the wall) got a bit out of hand... now there is a new order and a new light too!

Yksi laatoista oli eri värinen, hups. Hieman vihreämpi kuin muut. Se oli paketissa päällimmäisenä ja siinä oli jokin steariinitahra, olin ajatellut jättää sen käyttämättä (kaakelit on haettu kierrätyskeskuksesta). Mutta kun laattoja tarvittiin 15 ja niitä oli pakkauksessa juuri se määrä, laitoin vihreämmän keskimmäiseen riviin hanan kohdalle. Tässä kuvassa asiaa ei niin huomaa, livenä sen näkee paremmin. Kaikki laatat ovat lempivärisiä, joten olisin saattanut valita kahta eri sävyä ihan tarkoituksellakin. Onnekas sattuma, nyt pidän tuosta erivärisestä yksilöstä kovasti.

Sittenhän tietenkin kävi niin, että aloin katsella rikkinäistä seinälamppua. En ole löytänyt siihen uutta kupua sitten millään, valaisinta ei nykypäivänä enää ole myynnissä (pitkulainen muovikupuinen Erco).
Pieni sähköhella oli kaiken lisäksi vuosikaudet puuhellan takaosan päällä, kun en muuta paikkaa sille keksinyt. Se peitti kauniin kaakeloidun pinnan. Tarvittiin naapuri, joka ehdotti hellaa olohuoneen ovensuun viereen. Kummallista, nyt keittiössä on yksi kaluste lisää – pieni pöytä – ja tilaa tuntuukin olevan aiempaa enemmän, kun tuo kaunis valkoinen kaakeliseinä hellan takana tuli esiin.
Eläköön naapurit!

Ihana uusi eli vanha valkoinen hellanurkkaus. Olen niin harmitellut kauniin kaakeloinnin peittymistä sähköhellan taakse! Puhumattakaan hankalasta ruuanlaitosta kurkotellen, mutta se ei ole ollut niin oleellista – kyllä pakastepizzan on ylettynyt laittamaan uuniin ja ottamaan sieltä pois...

Rikkinäisen seinälampun pulma oli vielä ratkaisematta, edellisissä kuvissa olin sen vain poistanut. Soitin sähkömiehelle eli Gröndahlille ja hän tuli ja ratkaisi pulmani satakymmenprosenttisesti. Vanhasta talosta pelastettu ihana katkaisija pääsi käyttöön, kun nyt tarvittiin sekä katto- että seinälampulle omat kytkimet.

Jonkinlaisten mutinoiden jälkeen Gröndahl myös maadoitti uuden seinälamppuni ja asensi sen paikalleen, kun olin ensin tasoittanut seinän ja maalannut vanhan lampun kohdan valkoiseksi.

Illan hämyssä huomaan, että tästä tulee paljon enemmän valoa kuin vanhasta Ercosta. Lamppu on sen verran irti seinästä, että se valaisee tiskiallastakin aiempaa paljon paremmin. Vaikka entinen isäntä kuulemma ei niin tiskeistä välittänyt, vaan halusi valon hellan ylle, jotta näkee paistaa ahvenpihvejä.

Sama päivänvalossa. Tuijotan tuota nurkkaa rakastuneena. Miten kaunis! Ja miten se onkin tähän saakka ollut sellainen harmitus.
Ystävä kiteytti asian hyvin: nyt, kun alkaa pimeä kausi, on hienoa, että kotona on kaunista ja lisää valoa. En ole hirmu innokas kynttilöiden polttaja, koska ne tarkoittavat sitä, että on pimeä ja ankea aika (jotkut kutsuvat sitä tunnelmalliseksi). Mutta tuohon kyllä sopisi joku kynttilä, olisi ainakin paloturvallinen ympäristö, jos ei suoraan lampun alla.

Peräännyin niin kauas kuin pystyin eli vierasvuoteen päälle ottamaan kuvaa.

Sitten keksin vielä siirtää sähköhellan päälle maustehyllyn, joka on ollut orpona seinällä vierasvuoteen päällä.
Hieno spiraali-pannunalunen on muuten seppä Hans Valmialan tekemä, Tulentaika-pajasta Tammisaaren läheltä.
Lapsuuteni itäeurooppalaiset lastenkirjojen kuvitukset mieleen tuova pannu-pannunalunen on Englannista ostettu. Uskokaa tai älkää; perkolaattori tuli talon mukana! Mikä onnenkantamoinen.

Ai että ihminen osaa olla onnellinen pienistä asioista! Nämä ovat tosin niitä suurimpia: asiat, joita näkee ja arvostaa joka päivä.
Eläköön naapurit ja taitavat ihmiset ja ihmiset, joilla on näkemystä silloin, kun itseltä se puuttuu.

Valoisaa uutta viikkoa kaikille!

Kun vastaan tuli tämä ihana kuva kesäkuulta, pääsi huokaus. Oi ja voi. Akileijat, sormustinkukat ja viimeiset tulppaanit. Pasuunassa oli kesän ensimmäiset tuoksuvat kukat.
Silti, on liian helppoa luovuttaa ja jäädä huokailemaan oita ja voita. Kyllä nytkin kukkii! Pasuunaan on tulossa paljon uusia kukkia.

There are still flowers, although when I found the above picture, taken in June, I had to sigh. I wish it was June again! Or, better still, April!

Pasuunan vieressä kasvava ruotsinköynnöskuusama tekee ahkerasti uusia kukkia. Köynnös on aika koristeellinen, kun siinä on marjat ja kukat samaan aikaan.

Ensimmäinen syksyllä kukkiva asteri pihallani on aloittanut kukinnan, tämä on elokuunasteri 'Rudolf Goethe'. Sen takana kukkii harjaneilikka, joka on myös aloittanut uuden kukintakierroksen. Taimmaisena on hempeän vaaleanpunainen jalohortensia 'Bailmer'.
Syysasterit kukkivat vasta myöhemmin, onneksi. Ja syysmyrkkyliljat! On vielä mitä odottaa, eikä padogikärhökään ole vielä ehtinyt kukkaan.

Peuran poikki puraisema kellohyasintti on tehnyt uuden kukkavanan, hienoa! Siinä niitä kukkia nyt killuu somasti, uusia avautuu koko ajan. Tämä ihanuus, kuten pasuunakin, on kotoisin Raakkilasta.

Kellohyasintin vieressä on mukava yllätys, nimittäin ohdake Cirsium rivulare'Atropurpureum'. Tämähän kukki kertaalleen kesäkuussa, nyt se on tehnyt uudet kukat.
Iloista kukkasyksyä!

Elokuunasteri – Aster amellus
Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Jalohortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä
Kellohyasintti – Galtonia candicans
Pagodikärhö – Clematis chiisanensis
Pasuuna – Brugmansia
Ruotsinköynnöskuusama – Lonicera periclymenum
Syysasteri – Aster novi-belgii
Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale

Ransu-kuvia on kaivattu, niinpä nyt tarjoillaan Ransua koko ruudun täydeltä.
Saarikodissa Ransu viihtyy kuistilla tarkkaillen tapahtumia ja vahtien, ettei meille tule vahingossa koiria.

September calendar boy is Ransu, since readers have missed him so much!

Kaupungissa Ransu viihtyy missä vain, mistä voi vahtia mammaa.

Koska monissa blogeissa on opetusvideoita tai -kuvasarjoja, laittaa Ransu tähän omat neuvonsa Kong Kickeroon käsittelyyn. Tästä se alkaa: tukeva ote.

Jos ei tästä lähde Kickeroon sisuskalut irti, niin sitten ne on liian tiukasti kiinni.

Opetuskuvauksen jälkeen pieni kalenteripoika on uupunut. Huomaa, että ote Kickeroosta pysyy.
Hei ensi kertaan!

Vaikka olen surkea muistamaan sadonkorjuun, jotakin tulee sentään kerättyä. Pienet luumut, joita meillä päin kriikunoiksi kutsutaan, ovat makeita. Luulin ensin, että nämä ovat oikeita kriikunoita, jotka ovat varsin kitkeriä. Kun selvisi, että se on vain (virheellinen) kutsumanimi, aloin katsella pihallani rehottavaa puolivilliä luumukasvustoa uusin silmin. Mikä potentiaali!
Näitähän tulee napsittua suuhun kuin karamelleja.
Hassua, tulin juuri ajatelleeksi, että nämä ovat suunnilleen saman kokoisia kuin mustikat Ameriikassa! Siellä kaikki on niin suurta...

This is some of my harvest, or to be truthful, most of it. I'm bad at harvesting, but the small and very sweet old plums are a favourite. I just came to think that the size of these is about an American blueberry. Everything is so big there! (And small here). Their plums must be like my apples, or something. I don't remember. But the taste! These are so full of flavour.

Oli aika tehdä uusi mausteöljy. Käytän tukusta ostamaani isoa öljytonkkaa sekä saippuaan että syötäväksi. Tällä kertaa mausteöljyyn upposi valkosipulinkynsiä (niitä pitää olla joka kerta!), basilikaa, timjamia ja korianterinsiemeniä. Parvekebasilikani on kasvanut ennennäkemättömiin mittoihin Biolanin yrttilannoitepuikkojen avulla! Täytynee vielä tehdä pestoa ennen pakkasia, jotta iso puska ei mene haaskuuseen.
Kuvassa muuten näkyy Biolan-basilikan ja Bertollin lisäksi kolmaskin B, tärkeä kumppanini elämässä, nimittäin Bialetti-espressopannu. Ei päivää ilman Bialettia, tai se on huono päivä.

Tein pitkästä aikaa leipää. Oikeasti tähän ajoi rahapula, mutta jos se on näin rakentavaa, on sekin tervetullutta. Leipäänkin upposi korianterinsiemeniä, sillä se pihulainen tekee niin tuhottomasti siementaimia, että siemenet on pakko kerätä. Varastossani lienee korianterinsiemeniä jo kiloittain. Korianteri on tavallaan todella hyvää, mutta tulee siihenkin kyllästyminen, jos sitä laittaa joka ruokaan, kuten minulla on tapana. Kun sitä kerran on...

Korianterin lisäksi leivässä on aurinkokuivattuja tomaatteja. Osa jauhoista on ruista. Ihan hyvää tästä tuli.

Satoisaa viikonloppua!

Syysvuokko kukkii, mukavaa! Ihanaa, että tätä ei ole (vielä) syöty. Nuppujakin on paljon!

There are many pastel colours in my garden, and more arrived by mail.

Musti esittelee pientä rinnepenkkiä, jossa syysvuokko majailee. Eilen löysin ensimmäiset syysmyrkkyliljan maasta ponnistavat nenänpäät, ne ovat tuossa syysvuokon vieressä, vaikka tästä kuvasta ei mitään näykään. Ne ovat valkokukkaisia, samanlaisia on toisaallakin, mutta niistä ei näy vielä mitään. Eikä vaaleanpunaisestakaan. Ne ovat vielä tulossa, jee!

Tässä kaunotar vielä lähempää, tarhasyysvuokko 'September Charm'.

Rohanissakin on hempeää, vaikka se ei ollenkaan ollut tarkoitus! Piti olla kohtalokkaan tumma-vaaleaa, eikä ainakaan sinistä.
Kurkkuyrtti kukkii sinnikkäästi ja suurenee vain. Se on ihan mahtavan komea puska. Kitke nyt tuosta sitten, ken pystyy. En minä ainakaan.
Taustalla näkyy kaunis hopeatäpläpeippi, jonka ostin Uudenkaupungin Kukkamessuilta toukokuussa. Se on kiitettävästi levittäytynyt täyttämään vastaperustettua kukkapenkkiä. Tämä oli kahdesta ostamastani tummempikukkainen, sopii hyvin Rohaniin, vaikka kuva onkin varsin hempeä.

Pitkään etsimäni tummemman vaaleanpunainen koristemansikka 'Lipstick' löytyi kesällä Viherpeukaloiden valikoimista. Nämäkin ovat Rohanissa. Viherpeukaloiden etu on se, että taimia tulee muutaman kappaleen erissä, niinpä kukkapenkistä tulee kauniimpi kuin jos siellä olisi yksi sitä ja toinen tätä. Niinhän niitä tulee hankittua taimitarhoilta, kun taimia ei raaski ostaa kuin yksittäin, jotta saa kaiken haluamansa, tai edes osan.

Tässä se yleisemmin kaupoista löytyvä koristemansikka Pink Panda eli 'Frel'. Valkoinen höttö oikeassa laidassa on...

...ängelmä 'Splendide White', joka on kukkinut yhtäjaksoisesti puolitoista kuukautta. Splendid, indeed!
Tämä on Tolkien-penkki, ja hei – täältähän se kohtalokas tumma-vaalea värimaailma sitten löytyikin. Tummalehtinen on metsätyräkkiä (lajike 'Chameleon'), joka on nyt seitsemän vuoden kuluessa tehnyt tosi kivasti siementaimia. Tätä yhdistelmää ei voi siirtää Rohaniin, sillä se on paahteessa ja tämä on varjopaikka. Metsätyräkki näyttää kyllä viihtyvän molemmissa, mutta ängelmä kärventyy paahteessa.

Ransu esittelee vielä yhden hempeän, nimittäin loistokärhö 'Hagley Hybridin', tai ehkä sittenkin ennemmin itsensä. Minä ainakin tarkensin Ransuun enkä kärhöön! Ransun takana on pagodikärhö vasta tulossa kukkaan, yleensä se kukkii lokakuun puolella.
Tällä kertaa Ransu ei vahdi koiria, vaan arvotavaraa.

Viherpeukaloilta on nimittäin tullut taas paketti! Tein tilauksen, jotta saisin viimein ihanaa valkokukkaista, sinikeskustaista tähtitulppaania 'Albocaerulea Oculata', tai se kai onkin nykyään Albocaerulea Oculata -Ryhmä, sillä siinäkin on monia muotoja.
Kyllähän sieltä lähti mukaan monta muutakin kasvia, kiva valikoima heillä tänä syksynä! Toivottavasti jotain kukkii jo ensi vuonna, esimerkiksi hempeän vaaleanpunainen hopeasyysvuokko, jospa viimein saisin sen menestymään.
Huomaa vahti-Ransun virkaintoinen ilme.

Nämä kuvat on otettu eilen, sää oli mitä hienoin. Tänään vettä tulee kuin saavista, eikä ulos ole juuri asiaa.

Juoksin vain pikaisesti Rohaniin ottamaan tämän kuvan kellohyasintista ja uudelleen kukkivasta Cirsium rivulare'Atropurpureum' -ohdakkeesta, joka tekee koko ajan lisää kukkanuppuja! Lisäksi se sointuu koristemansikka 'Lipstickiin' paremmin kuin täydellisesti.
Mutta muutoin vietämme päivän tiiviisti kotosalla, hellassa rätisee tuli.
Lämpöistä sadepäivää!

Hopeasyysvuokko – Anemone tomentosa
Hopeatäpläpeippi – Lamium maculatum
Kellohyasintti – Galtonia
Koristemansikka – Fragaria× rosea
Loistokärhö – Clematis Patens-Ryhmä
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Pagodikärhö – Clematis chiisanensis
Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale
Tarhasyysvuokko – Anemone× hybrida
Tähtitulppaani – Tulipa humilis
Ängelmä – Thalictrum

Eilen oli varsinainen sää. Tuuli pieksi vettä vasten ikkunaruutuja, välillä sitä tuli kuin siitä kuuluisasta saavista. Tulipahan sekin koettua! Minun sademittarini päättyy 30 milliin, mutta ystävä tällä saarella kertoi, että hänen mittarissaan oli 40 milliä vettä.
Säästä ei kyllä pitäisi valittaa, kun kuulin juuri Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon tämän päivän kelistä. Lunta ja sähkökatkoja! Apua.
Siniheinä on muuten erittäin kaunis syksyisin. Se saa vähän myöhemmin upean keltaisen syysvärin, mutta näin sateellakin se on kaunis kaikkine pisaroineen violetinvivahteisissa kukinnoissa.

It was really quite dry – before yesterday. Then the skies opened!

Kaikki sadevesitynnyrini olivat tyhjiä, kun sade alkoi. Täällä oli ollut jo todella kuivaa. Tynnyrit täyttyivät yhdessä yössä, tästä kuvasta ei taida erottaa, että astia on ääriään myöten täynnä. Kuva on otettu eilen aamupäivällä.

Mutapuutarha täyttyi vedellä – ai että tykkään, kun siinä on vettä! Savimaa pitää huolen siitä, että vesi pysyy pitkään. Vielä tänäänkin vedenpinta on samalla korkeudella.

Ulkona ei juuri huvittanut olla, joten tunnelmoin sisällä hyvässä seurassa. Hellassa oli tuli pitkästä aikaa.

Pöytä katettiin kauniisti ja söimme hyvin.

Puutarhaa on ihan kiva katsella ikkunoistakin. Tässä on muotopuutarha olohuoneen ikkunasta käsin.

Ulkoilmapantteri Musti pysyi kuistin katon suojissa. Välillä oli suorastaan pimeää keskellä päivää.

Poikien juomakipossa on nyt mintun makuista vettä.
Kohta pitää alkaa miettiä, mitä teen kesän ajan ruukussa kasvaneelle vihermintulle. Korjaan tietenkin sadon, mutta haluaisin myös istuttaa tämän herkullisen mintun. Tai ehkä vien ruukun vain kellariin, tai annan olla ulkona, kasvihan on kai talvenkestävä.

Tänään onkin sitten toisenlainen sää. Hyytävä pohjoistuuli – onneksi kylämme on pohjoisviimalta suojassa – ja upea auringonpaiste. Tein pienen retken polkupyörällä ja huomasin, miten kylmää tuulisilla paikoilla on verrattuna kotipihaan!
Ilta-auringon valo osuu verenpisaraan, joka ei paljoa ole kukkinut, kun se kuivui lähes kuoliaaksi heinäkuussa. Kivasti se nyt on hengissä, ja jospa näin karaistetun verenpisaran talvetuskin onnistuisi, aiemmin en ole onnistunut.

Tämä päivä olikin sitten täydellinen lapiohommiin. Kosteaksi pehmennyt maa on ihanteellinen kaivettava. Jatkoin Rohan-puutarhan istuttamista ja kukkapenkin reunojen tekemistä, olen ehtinyt yhden reunan kukkapenkissä jo yli puoleenväliin!
Iloista istutusaikaa kaikille muillekin!

Siniheinä – Molinia caerulea
Verenpisara – Fuchsia
Viherminttu – Mentha spicata

Uudestisyntyneen keittiön myötä minusta näyttää tulleen keittiöihminen. Häärään keittiössä. Teen jopa ruokaa!
Tänään tein omenapiirakkaa, mutta se oli niin nopea, etten ehtinyt saada siitä kuvaa ennen kuin se syötiin (johon minulla oli kyllä apuvoimia).

With the refreshed kitchen, I'm afraid I've become a kitchen person! I have cooked. Several times.

Herkulliset omput on kasvattanut pihani vanha 'Åkerö'-omenapuu.

Omppuja riittää! Kerään kokonaisena säilyneitä pudokkaita lintulaudalle, mistä linnut (tai peurat) voivat käydä niitä syömässä ennen kuin itse käytän ehjiksi jääneet. Niitä riittää kaikille.
Kuvasta näkyy, että meillä ei vielä juuri mitään ruskavärejä ole, on vain vihreää.

Tässä yhtenä päivänä tein perunavuokaa herkullisista "Heimlot"-perunoista, joita sain ystäviltä. Vanha myöhäinen perunalajike soveltui erinomaisesti vuoaksi! Kun vain olisin osannut maustaa ne paremmin, olisi tullut vielä parempaa. Ehkä ensi kerralla.

Kiitos ruoasta C ja K!
Basilika oli myös omaa tuotantoa, tai siis keväällä kaupan ruukkuyrttinä ostettu ja kesän ajan portaanpielessä isommassa ruukussa kasvanut. Korjasin siitä nyt viimeiset versot ennen kylmän rintaman tuloa. Mukaan runsaasti valkosipulinkynsiä pitämään flunssat ja vampyyrit loitolla.

Onneksi en ole kotona yksin. Jos vampyyri tulisikin, olisi sillä monta tyyppiä vastassa. Talossani asuu myös kaksi kotikissaa, etenkin sateella. Tänä iltana satoi ja huomenna tulee lisää.

Kissatkin viihtyvät keittiössä, ainakin silloin kun kipoissa on ruokaa. Olen yrittänyt pitää heitä pienellä dieetillä, mutta se on vaikeaa. Selitäpä kissalle, että se on dieetillä omaksi parhaakseen.

Kotona alkaa viihtyä yhä enemmän tyyppejä. Pasuuna pääsi sisälle vasta yhden kylmän yön jälkeen, tosin täällä ei ole ollut pakkasta, eikä ehkä edes alle viittä astetta. Kukkanuppuja on valtavasti! Onneksi puska ei kasvanut kokoa kesän mittaan, niin sitä ei tarvinnut leikata, olisi ollut sääli katkoa nuppuoksia. Pari nuppua tietenkin putosi sisäänkantamisen hötäkässä.

Suurin osa pelargoneista on vielä ulkona, olen kantanut niitä sisälle vähitellen, samalla pessyt alusvadit ja pyyhkinyt ruukut puhtaiksi. Tässä kurkkii toissa talvena kylvetty 'Cheeky Chappy' gloksinian lehtien takaa. Oikealla on tuoksupelargoni.

Iltakuva olohuoneesta.

Iltakuva makuuhuoneesta. Nyt on tähdennettävä, että saadakseni koko huoneet kuvaan olen seissyt kynnyksellä, eivät huoneet oikeasti näin suuria ole, ne ovat pienen pieniä! Asumme nukkekodissa, melkein.

Kynnys ja seuraan liittynyt Musti. Näemmä en edes seissyt kynnyksellä, vaan olohuoneen puolella! Tossu näkyy kuvassa, tuo ransunvärinen.
Oikealla näkyy Porin Matin pieni eduspelti, lähes siinä on olohuoneen nurkka.

Sitten saakin taas alkaa miettiä, miten pujottaudun peiton alle. Tai edes osan peittoa alle. Jalkopäästä?
Makoisia unia hyvässä seurassa kaikille!

Gloksinia – Sinningia
Pasuuna – Brugmansia
Tuoksupelargoni – Pelargonium× fragrans

Kävimme jo monta viikkoa sitten äitini sukusijoilla Asikkalassa ja Kärkölässä. Olen vain vähän hidas niistä kirjoittamaan. Todistetusti hämäläisenä se anteeksi annettakoon.
Eilen soitti ystävä, joka on muuttanut Hollolaan, ja se kirvoitti minut kirjoittamaan tästä loppukesällä tehdystä reissusta. Ensin suuntasimme Urajärven kartanoon Asikkalassa, se oli avoinna vuoden viimeistä päivää 31.8. Seuraavan kerran kartanoon pääsee toukokuussa ennakkotilauksesta, 1.6. alkaen se taas on avoinna kaikille.

Kartanossa oli unelmien kirjasto. Mikä tunnelma! Huomaa jugend-pöytälamppu ja kakluuni. Seinissä on juuri tuollainen tumma sinisävy, jota olen ajatellut vanhemman taloni tupaan. Inspiraatio siihen on Gallen-Kallelan maalauksessa Kullervon sotaanlähtö, sekä jugendissa ja keskiajassa laajemminkin.
Eksyinpä aiheesta.

Kartanon alueen rakennukset ovat kaiken kaikkiaan inspiroivia. Sivurakennus on vuodelta 1700 ja siinä on hurmaava mansardikatto. Sellaisestakin haaveilen, mutta en keksi, minne. Voisikohan rintamamiestalosta naamioida 1700-luvun rakennuksen...?

Seuraava etappi oli Huovilan puisto Kärkölässä. Täällä oltiin aivan äitini äidin sukusijojen kupeella. Puistossa on kaksi suurta lampea, pienempi oikeastaan kosteikko ja oja, joka lampia yhdistää, kaikki varsin elegantisti toteutettuna.
Samassa paikassa toimii kotiseutumuseo, jossa äitini muistaakin äitinsä toisinaan vierailleen. Äidin muistin mukaan hänen mummunsa puhui joskus Huovilan huikentelevaisesta isännästä, joka kiersi maailmaa hämäläisten silmin varsin epäjärkevästi, ja lisäksi istutti merkillisiä kasvilajeja puistoonsa.

Huovilan isäntä ratsasteli puistossaan Suomessa ollessaan. Maisemat varmaan kelpasivat maailmanmiehellekin. Näistä kuvista ei oikein erota, miten jylhää maisema on. Tuosta lammen vastarannalta kohoaa jyrkkä kallio kolmenkymmenen metrin korkeuteen.

Täältä sitä inspiraatiota vasta löytyikin!

Palataanpa sitten Saaripalstan kotipihalle ja nykyhetkeen. Mutapuutarhani on onneksi edelleen täyttynyt vedellä, voin kokea edes jonkinlaista yhteenkuuluvuutta upeiden lampien puistoon. Vasemmassa reunassa näkyy vielä muutama neliömetri raivattavaa ja kaivettavaa aluetta, vaaleat heinät ovat jo toivottua kasvillisuutta eli kirjosorsimoa. Se on levinnyt oikein mukavasti ja ei kuitenkaan liikaa.
Huovilassa myytiin taimia, joista kerrottu suopayrtti ja vaaleanpunainen palavarakkaus päätyivät mutapuutarhan laidalle. Rusokoiranhammas sai kodin suuren katajan juurelta. Kasvimatkamuistot ovat kaikkein kivoimpia!

Tässä näkymä vähän kauempaa, pihapolulta. Oikealla erottuu japaninlehtikuusen neulasia ja edustalla rantapunalatvan ohikukkineita kukintoja. Täpläpunalatva on vasta tulossa kukkaan vähän sivummalla.

Tässä näkymä kohti paikkaa, josta edellinen kuva on otettu. Sinihohtoinen japaninlehtikuusi on oikein kiva yhdessä kellanvihreiden palmusarojen kanssa. Palmusaroista riittää jaettavaksi myös mutapuutarhan reunalle, se on leviävä heinä, mutta ei kuitenkaan liiaksi. Muutaman vuoden välein kun ottaa palan pois vyörymästä naapurikasvin päälle, se riittää. Se viihtyy kosteassa, näyttää pärjäävän suunnilleen savisen ojan pohjallakin.

Viimeisimpänä juttuna lisäsin pari puolilahoa hirrenpätkää alppiruusun viereen mutapuutarhan partaalle. Reuna on paljon nätimpi kun siinä on jokin selkeä päätös, ja mihinpä lahoava puu paremmin sopisi kuin katajan ja alppiruusun katveeseen, siihen se näyttää suunnilleen kasvaneen. Toivottavasti sammaloituu mukavasti.
Tuo kataja oli muuten kohtalaisen pysty silloin, kun ostin paikan! Jos ei muusta, niin siitä huomaa ajan kuluneen – ja tuulten puhaltaneen.
Siitä puheen ollen, nyt tuulee niin, että taitavat lehtipuista parhaillaan lähteä lehdet vihreinä!

Huovilan kotisivu on täällä.
Urajärven yhteystiedot löytyvät täältä.

Last weekend in August, we visited my mother's home region to see some sights. They gave so much inspiration! One should be a tourist more often.

Alppiruusu – Rhododendron
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Kirjosorsimo – Glyceria maxima'Variegata'
Palmusara – Carex muskingumensis
Rantapunalatva – Eupatorium cannabinum
Täpläpunalatva – E. maculatum

Sunnuntain kunniaksi: pelkkiä kukkia, joita puutarhassani parhaillaan kukkii! Yritän olla löpisemättä, kerrankin. Keskitytään nyt olennaiseen.
Köynnöskrassi 'Empress of India'.

Here are most of the flowers in bloom right now.

Loistokurjenpolvi eli 'Johnson's Blue'.

Loistosädekukka 'Burgunder'.

Rantakukka 'Robert'. Tämä kukkii huomattavasti myöhemmin kuin luonnonkasvi pohjanrantakukka, jota puutarhassani myös on. Olisiko tämä sittenkin lajien välinen risteymä, en löydä asiaan vahvistusta netistä.

Köynnösukonhattu 'Red Wine'.

Saman köynnöskaaren toisella puolella ruotsiköynnöskuusama on innostunut kukkimaan enemmän kuin kesällä konsanaan. Juurella jalohortensia 'Bailmer'.

Ransunhäntäkukka eli komealuppio. Taustalla on viirullinen elefanttiheinä 'Zebrinus'. Se on talvehtinut jo monta vuotta, mutta talvenarkuus näkyy siinä, että toivottua parin metrin korkeutta ei kai ikinä saavuteta.

Tämä tupsukukka on Cirsium rivulare'Atropurpureum', ei suomenkielistä nimeä. Taustalla kukkii kellohyasintti.

Pagodikärhö.

Elokuunasteri 'Rudolf Goethe' ja koiranputki 'Ravenswingin' siementaimia.

Syysasterit ovat vasta nupulla. 'Royal Ruby' näyttää varovasti jo terälehtien väriä, toisesta syysasterista ei voi vielä edes aavistaa kukkien väriä.

Syysmyrkkyliljatkin ovat vasta nupulla, vaikka monissa puutarhoissa ne jo kukkivat täyttä päätä. Tässä valkoisia versioita kurkistaa rohtosormustinkukan lehtien välistä. Oikealla on japaninhiirenporras.

Tässä on viikon yllättäjä. Kun menin keräämään salaatinlehtiä kasvimaalta, sieltä kurkistikin tällainen! On totta, että olen kipannut ei-itäneitä kylvöksiä kasvimaan kohopenkkeihin. Sieltä niitä aarteita on sitten löytynyt, muun muassa ritarinkannuksen siementaimia. Ja nyt tämä!
Pienen kokonsa puolesta tämä näyttää keto-orvokkiristeymältä, siis tarhaketo-orvokilta. Muunlaisia en pihaani kelpuutakaan, en pidä suurikukkaisista orvokeista, niistä puuttuu sulokkuus tykkänään.
Nyt pitää käydä läpi muistiinpanoja, mitä kaikkea olen vuosien saatossa kylvänyt... ainakin 'Sawyer's Blackia', tosin luulin ripotelleeni siemenet ihan toiseen paikkaan. Joka tapauksessa, tervetuloa puutarhaani, pikku orvokki! Siirsin hänet jo Rohaniin, missä hän saa kasvaa rauhassa ja tehdä toivottavati runsaasti siementaimia.

Iloista sunnuntaita kaikille!

Elefanttiheinä – Miscanthus sinensis
Elokuunasteri – Aster amellus
Jalohortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä
Japaninhiirenporas – Athyrium niponicum
Kellohyasintti – Galtonia candicans
Koiranputki – Anthriscus sylvestris
Komealuppio, kuvan laji – Sanguisorba hakusanensis var. japonica
Köynnöskrassi – Tropaeolum
Köynnösukonhattu – Aconitum hemsleyanum
Loistokurjenpolvi – Geranium'Johnson's Blue'
Loistosädekukka – Gaillardia× grandiflora
Pagodikärhö – Clematis chiisanensis
Rantakukka – Lythrum salicaria
Ritarinkannus – Delphinium
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Ruotsinköynnöskuusama – Lonicera periclymenum
Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale
Tarhaketo-orvokki – Viola Tricolor-Ryhmä

Tämän kuukauden kuvassa näkyy osa paahdepenkkiä, jossa on jo hieman ruskavärejä, mutta niistä lisää toisella kertaa. Kukkimisvuorossa ovat maksaruohot, edustalla kaunis tumma komeamaksaruoho, jonka lajikenimeä ei ole tiedossa. Voisi olla 'Purple Emperor', esimerkiksi. Tummaa väriä korostavat etualan niittyräpelö ja taustan kultakärsämö. Kultakärsämön takaa kurkistaa korkeampi ja hailakamman värinen komeamaksaruoho 'Matrona'. Pidän myös sen vanhan roosan sävystä erityisen paljon.

Saaripalsta sai Kuukauden puutarhakuva -haasteen Anun puutarha -blogista. Haasteen on keksinyt Karolinan puutarha -blogin Karolina seuraavin saatesanoin:

"Hei, te jotka luette ahkerasti ruotsalaisia puutarhablogeja, olette ehkä panneet silmälle kivan haasteen joka jatkuu kuukaudesta toiseen - Månadens Trädgårdsbild! Kuukauden Puutarhakuva toistuu blogista toiseen ja kuvassa on kasvuaikana yleensä jokin sen kuukauden ihanimmin kukkiva pensas, perenna, talvisaikaan jotain yleisnäkymää tai muuta. Jokainen joka ottaa haasteen vastaan ja lähettää kuvan saa haastaa omat blogiystävänsä mukaan. Yleensä kuukauden kuva on kuukauden viimeisellä viikolla (koittakaa muistaa jatkossa) mutta eipähän tuo ole turhan tarkkaa. Jos kuvaa perennaa tai muuta kasvia olisi kiva jos kuvaan liittyisi jotain tietoa kasvista tai muuta tärkeää tarinaa."

Lähetän haasteen eteenpäin Marian koti ja puutarha -blogiin.

Komeamaksaruoho – Sedum-risteymät, jotka kukkivat syyskesällä
Kultakärsämö – Achillea filipendulina
Niittyräpelö – Briza media

Kuva: Cougar's
Lokakuun 4. päivänä tasan kuusi vuotta sitten maailmaan putkahti eräs pieni Franz Sanchez.

Franzista kasvoi hintelä teini...

... ja komea nuorimies.

Tänä päivänä tämä kuusikiloinen pikku kisu juhlii kotioloissa Kickeroon kanssa.

Ja toivoo, ettei isoveli Musti vie lelua.

Lopuksi vielä pieni kuvasarja Ransun ensi päiviltä meillä kaupunkikotona, noin 14-viikkoisena. Ransu oli utelias ja seurasi minua joka paikkaan, kylpyhuoneessa hyppäsi aina vessanpöntön kannelle tarkkaillakseen touhujani paremmin. Vaan tällä kertaa olin nostamassa kantta auki, kun Ransu pomppasi ja päätyikin pönttöön. Se oli loikannut sieltä ulos ennen kuin edes tajusin, mitä oli tapahtunut. Kastunut ja järkyttynyt Ransu juoksi olohuoneeseen.

"Ei kai se iso musta vaan nähnyt?"

Äkkiä pakoon.

Turvaan tuolin alle puhdistautumaan.

Ja pikku herra Sanchezin meno jatkui pian entiseen malliin niin, ettei tarkkaa kuvaa saanut.

Paljon onnea kuusivuotiaalle Ransulle! Jos jostain kuuluu ilotulitusta ja eläköön-huutoja, se johtuu siitä, että me juhlimme. 4.10. on nimittäin myös kahdet nimipäivät ja maailman eläinten päivä vielä päälle! Onnea kaikille eläimille!

On October 4th, we are celebrating Ransu's birthday, both our name days and the World Animal Day. Congratulations to all animals!

Syksy on siitä mukavaa aikaa, että on taas aikaa. Ruohonleikkuu ei työllistä samaan tapaan kuin kesällä eivätkä rikkaruohotkaan siemennä ja kasva yhtä villiin tahtiin. On taas aikaa muokata ja muovata. Pääsee lempipuuhaani eli lapio- ja kivenpyörityshommiin!
Tässä saunan nurkalla on pihani märin kohta, mutapuutarha. Mudassa kasvaa mm. kuvassa näkyvää vaalearaitaista kirjosorsimoa. Nyt muovailin mutapuutarhan reunamaa kivillä, kun toisaalla liian suureksi puskaksi levinnyt kaunokurjenmiekka piti jakaa, sille täytyi saada paikka.
On muuten mahtavaa, kun joidenkin kasvien istuttamisesta on jo niin pitkä aika ja ne ovat viihtyneet niin hyvin, että niitä voi jakaa!

Autumn is great moving earth time!

Tässä on näkymä mutapuutarhan yli toiseen suuntaan. Etualalla kukkii vaaleanpunakukkainen kellopeippi, haluan tuohon korkeaa ja tuuheaa kasvillisuutta. Taustalla näkyy Rohan-puutarhan kukkapenkkiä.

Näkymä Rohanin päädystä, mutapuutarha jää vasemmalle ison katajan taakse. Rohanin oikean reunan kukkapenkistä on nyt valmiina yli puolet. Alueen keskelle tulee aukio, tai ehkä enemmän tuohon saunan puoleiseen reunaan. Sitä ehtii vielä miettiä. Saunan ja Rohanin välissä on oja, niitä risteilee pihallani paljon.

Terkut Tiinalle: tuliaisiksi tuotu purppuraorvokki leviää todella kivasti ja on tehnyt siementaimia jopa parin metrin päähän emokasvista! Tämä on aivan ihana maanpeittokasvi varjoon, tässä se kasvaa katajan varjossa alppiruusun alla.

Rohanin ensimmäinen kukkapenkki tulee vielä laajenemaan tai ainakin saamaan lisää asukkaita entisten väleihin, kunhan kasvitilaus saapuu Hollannista. Olen ollut erittäin tyytyväinen vuosi sitten istutettuun Hollannista tilattuun pinkkikukkaiseen ohdakkeeseen Cirsium rivulare'Atropurpureum', se on tehnyt jo laajan lehtiruusukkeen ja tuottanut jatkuvasti uusia kukkia jo kuukausien ajan.
Huomaa Musti taustalla myyräjahdissa.

Ransu oli tapansa mukaan mammajahdissa eli seurasi mitä teen. Ja vähän piti myös seurata, mitä Musti puuhailee ja saako se saalista.
Tässä kuvassa näkyy se yksinkertainen systeemi, millä reunustan kukkapenkit, jotta nurmikko ei leviä niihin. Upotan maahan vanhan seinälaudan ja tuen sen rimanpätkillä. Ruohonleikkuun helpottamiseksi olen myös upottanut maahan tiiviin rivin tiiliä lautareunan nurmen puolelle, mutta niiden kuoppa täytyy vuorata maanrakennuskankaalla, muuten nurmi kasvaa tiilien väleihin ja sitä ei jaksa kukaan leikata. Ajatus on siis se, että ruohonleikkurin pyörä kulkee tiilirivin päällä, näin nurmen reunatkin saadaan leikattua yhdellä kertaa eikä trimmeriä tarvita erikseen. Kaikki nurmen orjuudesta vapautuva aika on plussaa!
Unelmana on kyllä se, että saisin tämän ja monen muun puutarha-alueen nurmikäytävät kivettyä, mutta kustannussyistä se tapahtunee hamassa tulevaisuudessa tai ei silloinkaan. Siihen asti mennään näillä.

Kellopeippi – Physostegia virginiana
Kirjosorsimo – Glyceria maxima'Variegata'
Purppuraorvokki – Viola adunca'Purpurea'

Lokakuun poika on komea Musti-pantteri. Tarkkana hän vahtii tonttiaan, jonne ei kutsumattomilla ole asiaa. Mikään liikahdus ei tapahdu kalenteripantterin huomaamatta.

Kalenteripojassa on toinenkin puoli. Kun rentoudutaan, sekin tehdään täydellä teholla.
Rentoa viikon jatkoa kaikille!

October calendar boy is Musti, who takes both work and relaxation very seriously.

Irene Vironperältä haastoi minut kertomaan inspiraation lähteistä. Irene itse vastasi haasteeseen niin hyvin, että en osaa sen osuvammin sanoin itse kertoa. Yritän kuitenkin sanoa jotakin fiksua.
Yläkuvassa on hollanninlumimarja 'Mother of Pearl', jonka marjat ovat punertavat, tosin hyvin vähän vain. Tilasin sen pari vuotta sitten Viherpeukaloilta. Inspiraatio iskee usein, kun käy taimistolla tai selaa puutarhaliikkeen valikoimaa netissä. Syntyy ahaa-elämyksiä siitä, millaisia kasveja voisi istuttaa mihinkin kohtaan. Syntyy toisaalta myös tarpeita hankkia kasveja, vaikka ei tietäisikään, mihin niitä laittaisi!

Ahaa-elämyksiä – siis inspiroituneita elämyksiä – syntyy myös blogeja, kirjoja ja lehtiä lukemalla, puutarhavierailuilla ja jopa unissa, mutta ne täytyy kirjata saman tien ylös. Kuningasajatukset haihtuvat yhtä nopeasti kuin ilmestyvätkin.

Taimimyymälöissä syntyy inspiraatioita silläkin tavalla, että löytää samaa kasvia, jota on joskus nähnyt jossakin merkittävässä puutarhassa. Olin Englannissa asuessani jonkin aikaa töissä Leedsin linnan puutarhamyymälässä Kentissä, ja valitettavasti kun minulle tarjottiin vakituisen puutarhurin paikkaa upeassa puutarhassa, en voinut ottaa sitä enää vastaan muuttuneen elämäntilanteen vuoksi.
Leedsin linnan puutarhasta muistan erityisen hyvin muutaman kasvin, joista yksi on piiska. Sitä kasvaa aurinkoisessa pengermäpuutarhassa, ja kun löysin hopeapiiskaa suomalaiselta taimistolta, täytyi sitä heti hankkia ja istuttaa puutarhani aurinkoisimpaan ja kuivimpaan paikkaan (kuvassa yllä). Se on talvehtinut hyvin. Kuten Leedsin linnan puutarhassa, tämänkin läheisyydessä kasvaa ikiviuhkoa, toinen kuivan ja paahteisen paikan perenna.
Vaaleanpunainen kukka taustalla on komealuppio, joka on kotoisin Vakka-Taimesta. Taimistojen näytepuutarhat ovat inspiroivia paikkoja ja hyviä siitäkin, että purkissa myytävästä taimesta tuskin näkee, minkälainen kasvi on aikuisena kooltaan ja olemukseltaan. Se selviää, kun tutkii näytepuutarhaan istutettuja kasveja, samalla saa hyviä ideoita kasvien yhdistelyyn.

Puutarhatyyliini vaikuttavat monet Englannissa ja Ranskassa vietetyt vuodet. Toisaalta Suomen monimuotoinen luonto tuottaa ideoita. Senkin koen inspiroivaksi, että voin kokeilla erikoisten ja talvenarkojen kasvien menestymistä – onnistumiset tuottavat suunnatonta mielihyvää, toisaalta epäonnistumiset kuuluvat lajin luonteeseen.
Ojennan haasteen eteenpäin Cherille Autuas olo -blogiin!

Hollanninlumimarja – Symphoricarpos Doorenbos-Ryhmä
Hopeapiiska, kuvan lajike – Perovskia-risteymä 'Little Spire'
Ikiviuhko – Limonium
Komealuppio – Sanguinaria hakusanensis

Moikka! Mä esittelen. Näettekö? Siis mut. Hyvä.
Sitten kun saa silmät irti mun komeudesta, voi katsoa tuonne taustalle, siellä kukkii neilikkaruusu ja sen vieressä kivasti harmaa välimerenmaruna.

Ransu shows what is worth looking at right now. (Apart from the obvious, himself).

Toinenkin ruusu kukkii, toi portlandruusu ransunhäntäkukan vieressä. Tai ainakin siinä on monta nuppua. Ransunhäntäkukka on hyvä nimi, mutta jos joku haluaa ostaa tota pörrökasvia, kannattaa kysyä kaupassa komealuppiota.

Näissäkin on mun mielestä hieno muoto, siis mun häntämäinen. Vuorikonnantatar 'Darjeeling Red'.

No niin, nyt on vähän kiire, joten se on moro!

Ai niin, yks juttu vielä. Sisällä on outoa, karsee döfä jotenkin.
Mammasta se on hienoo, mun mielestä toi pasuuna saisi tuoksua vesimyyrältä. Siinä on 15 kukkaa.
Pitäkää ittenne pörröisinä!
Terkuin Ransu

Komealuppio, kuvan laji – Sanguisorba hakusanensis var. japonica
Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä
Pasuuna – Brugmansia
Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä
Vuorikonnantatar – Bistorta affinis
Välimerenmaruna – Artemisia arborescens

Muotopuutarhassa kukkii kaikenlaista, kivasti lämpimänkeltaisten vaahteranlehtien höystämänä. Osa lehdistä on vielä puussa ja omenapuu on edelleen täysin vihreä, sen syysväriä vasta odotellaan.
Reunuspäivänkakkara on ahkera kukkija.

Loistokurjenpolvi.

Jalopähkämö on tehnyt iloksemme uuden kukinnon.

Jalohortensia myös. Vanhat kukinnot haalistuvat vaaleiksi, uudet ovat vaaleanpunaisia.

Ruotsinköynnöskuusama 'Serotina'.

Pieni ilonaihe: koko syksyn kovasti etsimäni murattisyklaamin lehdet ovat tulleet esiin! Tämä on siis ainakin vielä hengissä, vaikka viime vuonna havaitsin sen lehdet vasta marraskuun lopulla. Mukulaan saa kerättyä aika vähän ravintoa, jos kasvi yhteyttää vain muutaman viikon ajan vuodesta.
Tämän voisi harkita peittävänsä lehtikerroksella talveksi, niin talvehtiminen olisi varmempaa. Harrastan vähän liikaakin uhkapeliä näiden talvenarkojen kanssa.

Rentouttavaa viikonloppua!

Jalohortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä
Jalopähkämö – Stachys macrantha
Loistokurjenpolvi – Geranium'Johnson's Blue'
Murattisyklaami – Cyclamen hederifolium
Reunuspäivänkakkara – Tanacetum parthenium
Ruotsinköynnöskuusama – Lonicera periclymenum

Edellisen kirjoituksen muotopuutarhakukista jäi näyttämättä sikuri, joka kukkii yhä vain. Se on paikkansa puutarhassani ansainnut. Näin monen kuukauden kukinta on tervetullutta vaikka joka vuosi! Odotan innolla ja kauhulla siementaimia, niiden lehdet muistuttavat niin erehdyttävästi voikukkia, että pelkään kitkeväni ne ennen kuin tajuan varoa.

Today there are many blues that don't make me blue at all. Instead I'm very happy indeed! There are blue flowers and lovely blue dishes that I have received as a present and found at a thrift store.

Edellisessä kuvassa taustalla häämöttävä elokuunasteri 'Rudolf Goethe' kukkii kunnolla vasta nyt. Syysasteritkin ovat viimein kukassa, mutta ne eivät ole sinisiä, joten niiden esittely jää toiseen kertaan.

Sinistä onnea lisää maailman kaunein voirasia, jonka sain lahjaksi ystävältä Ransun syntymäpäivillä. Argumentointi oli vastaanpanematon: koska Ransu on mamman poika, voi Ransun syntymäpäivälahjan ojentaa hänen mammalleen. Ei käy kiistäminen. Kiitos vielä tuhannesti P!

Edellisen lahjan antaja on yhtä hulluna posliiniastiohin kuin minäkin, tai ehkä jopa vielä enemmän. Astiahulluus on totisesti hankala tauti, varsinkin kun on hulluna kaikkeen vanhaan, nostalgiseen ja vähän kuluneeseen. Vältänkin kirpputoreja kuin ruttoa, jotta en saisi pakko hankkia -kohtauksia. En tarvitse oikeasti yhtään mitään, pikemminkin tarvitsen joka ikisen roposen elämiskuluihin. Sitä on vaikea pitää mielessä, jos näkee jotakin ylimaallisen ihanaa.
(Paitsi että voirasiaa kyllä tarvitsin kipeästi.)
Nyt kävi niin, että minulla oli asiaa lähetystorille. Halusin viedä sinne muutaman vanhan rojun ja ehkä hankkia jonkun parin euron työpaidan raksahommiin. Kävi kuitenkin niin, että iskin silmäni yhteen vanhaan sairaalakaappiin, josta lisää myöhemmin sitten, kun siitä on kuviakin. Taannoinhan vein äidin vanhan tietokoneen näppäimistön kierrätyskeskukseen ja tulin sieltä ulos jugendhylly kainalossa.
Tällä kertaa huomioni vei pikku kaapin lisäksi myös kaunis sinikuvioinen tarjoiluvati. Sitä ihaillessani unohdin tyystin, että minulla on jo aika monta tarjoiluvatia ennestään. Mielenkiinnon sytytti logo, jossa on ankkurikuvio ja kyrilliset kirjaimet. Mietin, onko astia jonkun venäläisen ravintolan vanha.

Sehän oli sitten pakko saada, sillä astia ei ollut mikä tahansa tavallisesta kaupasta hankittu vati, vaan siinä oli kiehtova logo. Nyt selvisi, että astia on Neuvostoliiton laivaston vanha, tuota logoa käytettiin 1920-luvulta vuoteen 1947 asti. Ilmeisesti astiasta voisi maailmalla saada paljon enemmänkin kuin sen muutaman euron, jonka siitä pulitin.
Voi onnea!

Loppuun vielä päivän pasuunakuva.
Onnellista viikonlopun jatkoa kaikille!

Elokuunasteri – Aster amellus
Pasuuna – Brugmansia
Sikuri – Cichorium
Syysasteri – Aster novi-belgii

Tänä vuonna olen saanut vain yhden ikkunan lasitettua, mikä on kyllä hitausennätys. Onhan tässä vielä kuukausia jäljellä, mutta kun lämmitetty työskentelytila puuttuu, niin sormien jäätyminen ja kitin jähmeisyys asettaa rajoja ikkunapuuhille talvella.
Syynä ehkä se, että tänä vuonna on ollut vähemmän aikaa tehdä ylipäätään mitään, ja toisaalta olen tehnyt muita hommia. Tai sitten se, että olen hidastunut entisestään, entinen etana onkin nykyään yksisoluinen!
Joka tapauksessa tämä yksi- tai monisoluinen sai eilen yhden ikkunan paikoilleen.

This is the only window I have finished this year so far. It seems that a former slow-person has become near immobile!

No, hitaus ei liene synti, eikä siitä sakoteta kuten nopeudesta, heh.
Olen kai hehkuttanut tätä ennenkin, mutta eikö metsätyräkki 'Chameleon' soinnu mukavasti tummalla punamullattuun taloon?

Edellisen vieressä kukkii yhä vain tämä hitaasti kukinnan lopettava ängelmä 'Splendide White'. Nyt se on kukkinut jo kaksi ja puoli kuukautta putkeen.

Syksy etenee verkkaisesti muutenkin. Viime yö oli huisin lämmin, illalla alkoi voimakas lounaistuuli, jonka mukana lämpötila alkoi nousta illan kahdeksasta asteesta yöllä jopa kymmeneen. On tuntunut hyvin lämpimältä muutaman kylmemmän päivän jälkeen, viiden asteen nousu lämpötiloissa tuntuu luissa ja ytimissä – positiivisesti.
Voi! Tässä kuvassa on Musti esittelemässä, mutta se on juuri vesileimani alla. Mikä moka! Kuvassa on syreeniä oikealla, ne ovat vielä vihreitä, jonkin verran limenvihreää syysväriä on jo. Saarnessa on vielä osa lehdistä tallella.

Musti.

Paahdepenkissä kukkii vielä jokunen punakukkainen siankärsämö.

Paahdepenkin yläpäässä marjaomenapensas 'Marleena' on heittäytynyt pirteän punaiseksi. Keto on täynnä vaahteran lehtiä, jotka haravoin pois varmaan vasta keväällä, jos niistä on enää mitään jäljellä. Ne luultavasti lentävät tiehensä syysmyrskyissä. Taustalla näkyy muotopuutarha.

Tämä kuva on otettu muotopuutarhaan päin täysin vastakkaisesta suunnasta, Rohanista käsin. Välissä on metsäpuutarhapenkkejä, tosin niistä on vaikea nähdä oikein mitään. Vasemmalla on pari mäntyä, niiden alla on yksi metsäpuutarhapenkki, mutta sen edessä on komposti.
Muotopuutarhan 'Åkerö'-omenapuu on vielä täysin vihreä. Tuo keltainen vaahteranlehtimatto taustalla, muotopuutarhassa ja kedolla, on aivan ihanan värinen!

Loppuun vielä iltakuva talosta. On onnea saada edetä omaan tahtiinsa, vaikka sen verkkaisuus joskus kanssaihmisiä ihmetyttääkin. Talojen nopeaan nousemiseen on kai niin totuttu. Korjausrakentaminen on paljon hitaampaa, mutta onhan heitäkin, jotka saavat koko talon ikkunat korjattua parissa vuodessa. Ja sitten on vähän hitaampia korjaajia.
Uskotteko, että tästä tulee joskus valmista?
Minä en ole aina ihan varma ;-)

Koristeomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Saarni – Fraxinus
Siankärsämö – Achillea millefolium
Ängelmä – Thalictrum

Sipulisato

Pelargonit

Valmis keittiön levinnyt miniremppa

Ei vielä luovuteta

Syyskuun kalenteripoika

Sadonkorjuuaika ja elämäni tärkeät B:t

Hempeää ja lisää hempeää

Sadepäivä ja poutasää

Keittiöihminen

Sukuseutumatkailua

Sunnuntain kukkaset

Kuukauden puutarhakuva

Kuusivuotias Ransu

Maanmuokkausaika

Lokakuun kalenteripoika

Inspiraation lähteitä

Pihakierros Ransun tapaan

Muotopuutarhan värit

Sinistä onnea

Vuoden ikkuna