Saaripalsta

Sain Mummelin blogista – Erilaisia tapahtumia, uusia ja ennen koettuja – kivan haasteen. Siinä nimetään kolme blogia, jotka inspiroivat minua.
Monet blogit inspiroivat, Mummelin tapaan koen tuskaa siitä, että pitää valita vain kolme! Niinpä valitsin yhden pienen aiheen.

Tein yllä olevan mini-patapuutarhan muutaman blogin inspiroimana. Jennin pieni hobittila Koko lailla kodikkaasti -blogissa on valtavan suloinen. Lisäksi Annun itse keramiikasta tekemä hobittitalo blogissa Pientä piharemonttia on hurmaava!
Sitten kun vielä Sametti Hortensia teki ihanan minipuutarhan ja esitteli sen Pikkuinen puutarhani -blogissaan, täytyi minun viimein alkaa toteuttaa omaani. Innostuin tekemään vanhaan haljenneeseen rautapataan tällaisen talvenkestävän minipuutarhan. Siinä on puolukkaa, kahta eri ajuruohoa, sammalta, jäkälää, kiviä ja rekvisiittana minityökalut nyt jo edesmenneestä Tiimarista.

Kiitos edellä mainituille blogeille inspiraatiosta ja haastan teidät jatkamaan haastetta, mutta vain jos inspiroiduitte tekemään niin! Muussa tapauksessa saatte vain iloisina ottaa kehut vastaan.

Loppuosa tästä kirjoituksesta onkin sitten omistettu jokapäiväisille inspiraation ja naurun lähteilleni eli kissapojille Ransulle ja Mustille. Ransu näyttää, että mamma ei vieläkään ole saanut ruohonleikkuria käyntiin.

Innostuin siirtämään parsaa ja sen varret katkeilivat herkästi, mutta ne olivat niin hienot, ettei niitä tohtinut heittää kompostiin. Siinä ne nyt keikkuvat siihen asti, kunnes vaasi kaatuu. En ole kova tekemään nättejä asetelmia, eikä tätäkään nyt oikein hyvällä tahdollakaan voi sanoa huolitellusti asetelluksi. Ehkä vähän miehekäs, sori vaan miehet. Mutta täällä päin voi puolustautua sillä, että tuuli kumminkin kaataa tuon, ja on se rikkonut muutaman lyhdynkin, niin eipä niidenkään parissa kannata niin nyherrellä. Parempi vaan nyhertää pomminkestävää rautapataminipuutarhaa.

Musti esittelee, miten ransunhäntäkukka on yhä kukassa, vaikkakin sateista taipuneena. Portlandruusun viimeiset nuput luultavasti homehtuvat niille sijoilleen.

Pojat toivottavat tarkkaavaista viikon jatkoa!

Loppuun päivän pasuunakuva, siinä on yhtä kutkuttavan lämpimänkeltaiset kukat kuin vaahteranlehdet pihalla!
Tästä värimaailmasta inspiroituneena olenkin mennyt hankkimaan lämpimänkeltaista lankaa. Mitä siitä tulee, selviää joidenkin viikkojen kuluessa.

Pasuuna – Brugmansia
Ransunhäntäkukka on komealuppio, Sanguisorba hakusanensis
Ruokaparsa – Asparagus officinalis

Jokasyksyinen ilonaihe pihani "pienet ja herkät kaunottaret" -kulmassa ovat myrkkyliljat ja syysvuokko. Tällaisella reheväkasvuisella savimaan pihalla, ja maalaispihalla muutenkin, täytyy miettiä tarkkaan, mihin laittaa sellaiset, jotka jäävät herkästi jalkoihin. Valkokukkaisesta 'Alboplena'-syysmyrkkyliljasta oikealle puoliksi vaahteranlehden takana on japaninhiirenporrasta, joka on niin pieni ja siro saniainen, ettei sillä olisi mitään henkiinjäämisen mahdollisuuksia monessakaan muussa paikassa tontillani.

Colchicums are a joy every autumn. This autumn the fabulous 'Waterlily' has aparently decided not to bloom at all. I did find its shoot, but it is very thin and not growing at all. Well, gardening is a good lesson in patience. Next autumn it will surely flower more than ever.

Tarhasyysvuokko 'September Charm' on ensimmäinen pihalleni istuttama syysvuokko ja ainoa lähes kymmenestä, joka on hengissä! Kaikki muut ovat kuolleet kuka mihinkin. En lannistu, vaan istutin tänä syksynä pihalleni kolmea syysvuokkoa, kutakin vähintään kaksi kappaletta. Näitä täytyy saada lisää!
Vaikka aiemmin mainitsin tämän kasvavan hentoisten kasvien paikassa, ei syysvuokko välttämättä ole kovin hento. Ajan kuluessa kasvusto voi levittäytyä hyvinkin laajaksi, sillä syysvuokkolajit leviävät voimakkaasti juuristollaan, silloin kuin ne viihtyvät, samoin kuin luonnonkasvimme valkovuokkokin. Syysvuokot ovat huomattavan korkeitakin, jopa yli metrisiä.

Tässä kaksi syksyn kaunotarta, syysvuokon seurana on ruostekukka 'George Davidson'. Kuva on huijausta, sillä ruostekukka kasvaa ruukussa ja olen jo siirtänyt sen sisään. Viime talvi vei kaikki kukkapenkkini ruostekukat ja nyt ajattelin pelata varman päälle.
Vielä yksi Raakkilasta saatu ruostekukka täytyy ottaa sisään, se ei ole kukkinut vielä tänä vuonna, ehkä ensi vuonna sitten. Se oli huonolla hoidolla kesän enkä kastellut sitä kuivana jaksona kertaakaan, vaikka ruostekukat pitävät kosteanpuoleisesta maasta kasvukaudella. Mutta periaatteeni tosiaan on: pääasia, että on hengissä! Kukkia ehtii ihailla seuraavanakin vuonna.

Syysvuokon juurella kasvaa siis näitä valkoisia kerrottuja syysmyrkkyliljoja eli alastonimpiä. Siinä pitäisi myös kasvaa upea vaaleanpunainen 'Waterlily'-tarhamyrkkylilja. Olen sitä etsinyt ja etsinyt, raottanut vaahteran lehtiä ja mittaillut yhtä pientä tappia, joka on jonkun verso, mutta kovin kapea kerrotuksi myrkkyliljaksi. Ja jotenkin sitkeältäkin se tuntuu, mikä pisti epäilemään peltokortetta!
Sitten tartuin haarukkaan ja varovasti raaputin multaa pois tuon korren ympäriltä, ja sieltähän tuli vastaan sipuli. Hieman onnistuin haavoittamaan sen pintaa, toivottavasti se ei tykkää pahaa. Ihmetyttää vain, miksi se ei kasva yhtään. Ehkä se odottaa jotakin tiettyä lämpötilaa, jota täällä saaristossa ei vielä ole saavutettu. Nyt on kyllä hyytävää ja ensi yönä mittarin pitäisi käväistä nollassa ja ehkä jopa vähän alapuolellakin. Viime viikolla oli jo vähän riitettä kottikärryyn sataneen veden pinnassa aamuisin.

Valkoista kerrottua syysmyrkkyliljaa kasvaa myös metsäpuutarhapenkissä vaahteran alla. On tämä niin kaunis ja hassu samaan aikaan, kuin lauma hattivatteja, joilla on kruunut päässä.

Vielä kerran, lähes sama kuva kuin kirjoituksen alussa, mutta vähän eri kulmasta. Nämä ovat niin kauniit!

Japaninhiirenporras – Athyrium niponicum
Ruostekukka – Crocosmia
Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale
Tarhamyrkkylilja – C. Speciosum-Ryhmä
Tarhasyysvuokko – Anemone× hybrida

Olen tässä ihaillut Rohan-puutarhani onnistunutta värimaailmaa, vaikka sen ensimmäinen kukkapenkki onkin vasta vuosi sitten perustettu ja sekin on vielä vaiheessa. Ideana oli yhdistää tummaa ja valkoista, etenkin tummaa purppuraa ja ruskeanpunaista. Mukana on tietysti muitakin sävyjä, ei se noin jyrkästi mene.
Paikoitellen värimaailma on jo tavoitettu! Tummaa edustaa tässä yhä ahkerasti kukkiva ohdake Cirsium rivulare'Atropurpureum'. Shokkipinkki harmaakäenkukka komppaa kivasti. Valkoisia ovat Raakkilasta saatu kellohyasintti ja taustan valkoinen syysasteri.

Hetkinen. Valkoinen syysasteri? Tämän piti kylläkin olla purppuranpunainen 'Winston Churchill'! Ostin tämän taimimyymälän syysalesta viime syksynä. Taimi oli niin härmän peitossa, että leikkasin sen matalaksi eikä se tietenkään kukkinut. Minulla ei ollut hajuakaan tähän asti, että tämä onkin joku ihan muu tyyppi kuin Winston.
Voi... Winston on niin kaunis. Mutta onneksi tämäkin sopii Rohanin värimaailmaan.
Täytynee tehdä uusi taimistoreissu. Se ei harmita kovinkaan paljon! Olisi vain kiva tietää, mitä tämä on. Pitkän kesän aikana käy helposti niin, että taimien nimilaput saattavat vaihtaa paikkaa – jos jostakin taimipurkista putoaa lappu, asiakas työntää sen takaisin ja se voikin mennä viereiseen purkkiin. Tällaista sattuu, eikä taimimyymälää voi siitä syyttää.
Pikainen nettihaku paljasti, että tämä voisi olla 'White Ladies', sillä sitäkin myydään sillä taimistolla, mistä tämän hankin.

Onneksi puutarhassani on tämä kauniin punainen 'Royal Ruby' -syysasteri! Tämä kasvaa villissä punaisessa penkissä, mistä voisin tietysti jakaa tätä Rohaniinkin, joskus kun tämä on tarpeeksi suuri jaettavaksi.

Sitten takaisin Rohaniin. Toinen väriään yllättävästi vaihtanut on tämä, jonka ostin sentään kukkivana! Viime vuonna tämä oli punakukkainen syyshohdekukka 'Rote Tone', tänä vuonna sävy on muuttunut epäilyttävästi keltaiseksi.
Mitä puutarhassani oikein tapahtuu? Joku hobitti käy siellä yön hiljaisina tunteina vaihtamassa kasveja?
Toisaalta tämän muut kukat ovat voineet ollakin punaisia, ne vain ovat joko kukkineet poissa ollessani tai sitten peura on syönyt ne. Kummastakin on todistusaineistoa.

Tässä on juuri sitä värimaailmaa, jota hainkin. Kukkapenkin reunuskasviksi ostettu purppurahappomarja 'Concorde' on yhä yksittäiskasvi, sillä viime vuonna otetut pistokkaat eivät onnistuneet enkä ole muistanut ottaa uusia. Täytynee kirjoittaa asia ylös johonkin listaan...
Vasemmalla on tummakurjenpolvi 'Samobor', se sopii Rohaniin kuin nakutettu niin lehtien kuin tumman violettien kukkienkin puolesta.

Tämä Rohanin yhden puolen kukkapenkki on ehkä jo seitsemän metrin pituinen, enää puuttuu muutama metri tuolta kauemmasta päästä. Jos talvi ei nyt päätä alkaa tästä, ajattelin vielä istuttaa muutaman (kymmenen) taimen, jotka ovat matkalla Hollannista.
Älä yritä tulla, talvi! Lähde takaisin Siperiaan, mistä tulitkin!

Päivän asu -kuva työpäivän päätteeksi. Huomaa myös kuraiset hihansuut.
Nämä ovat tällä kertaa ainoat housuni täällä. Pesukone on kaupungissa ja unohdin ottaa muita housuja mukaan kuin nämä, jotka jalassa tulinkin. Oikeasti käyn näissä jopa töissä, mitä ei nyt uskoisi.
Kuraisilla housuilla ei viitsi istua sohvalle, niinpä olen viettänyt illat pitkissä vanhoissa villakalsareissa. Älkää vain kertoko kenellekään!

Ai niin, onhan minulla ne untuvahousut. Nehän olisivatkin huomattavasti villakalsareita tyylikkäämmät.

I thought I had a Winston Churchill in my border. How surprised I was to discover white flowers! Winston, you look very pale...

Harmaakäenkukka – Lychnis coronaria
Kellohyasintti – Galtonia candicans
Purppurahappomarja – Berberis thunbergii, punalehtiset lajikkeet
Syysasteri – Aster novi-belgii
Syyshohdekukka – Helenium Autumnale-Ryhmä
Tummakurjenpolvi – Gerahium phaeum

Takaisin paikoilleen laitettujen ikkunankarmien ympärille tarvitaan listoja. Olen pari vuotta odotellut, että rikastuisin sen verran, että voisin hankkia vanhan listamallin mukaan höylättyjä uusia listoja. Niin ei ole tapahtunut, joten ryhdyin tuumasta toimeen ja aloin kiinnittää vanhoja karmilistoja takaisin, tai niitä kohtia ainakin, joita voi vielä käyttää. Tähänkin puuhaan tarvitaan pellavarivettä, se tuntuu olevan varsinainen vanhan talon perusainesosa.
Pellavarive kuuluu tietenkin tunkea rakoon isoisän vanhalla puukolla, eihän hommasta muuten tule kunnollista.

I have started to put back the old moulded architraves, in waiting to save enough money to get new ones specially made to match the old ones. If they have survived from the 19th century, I don't want to be the generation that destroys that architectural heritage. The windows in my house are 200 years old!

Pellavariveen lisäksi ilmansulkupaperia tai tervapaperia kuluu runsaita määriä. Hirsi on erittäin hyvä eriste, mutta vain niillä kohdin, missä sitä on – hirsirakennuksessa on rakoja, vanhassa talossa niitä on vielä enemmän kuin uudessa.
Siispä myös paperia tungetaan joka väliin: seinän sisä- ja ulkopuolelle, huoneiden ylle ja alle. Kulmiin ja nurkkiin vaikka kaksi kerrosta, ja liepeet reilusti toistensa päälle.

Jos karmin ja seinän välissä on paljon tilaa, olen täyttänyt sitä puulla. Puuosien väliin tungetaan niin paljon pellavarivettä kuin mahtuu ja päälle liuska paperia, joka pitäisi saada kuvan mallista poiketen mahdollisimman sileäksi seinän päälle. Ja voisi sen leikata suoraankin ja vähän leveämmäksikin.
Sitten päälle vielä puulista niin tiiviisti kuin sen saa. Tein sen ratkaisun, että vaikka seiniin tulee hieman eristettä, pysyy ikkuna ulkolaudoituksen kanssa samassa linjassa. On hiukan sääli nähdä vanhoja taloja, joiden ikkunat ovat uponneet syvemmälle seinään samalla, kun seinä on paksuuntunut. Toisaalta, se tulee näkymään sitten sisäpuolella, mikä on kyllä harmi, kun näissä vanhoissa karmeissa on upeat reunoiltaan pyöristetyt ikkunalaudat, jotka eivät enää tule niin kauniisti seinästä esiin kuin ennen.

Kaikkea ei voi saada. Jos tämä olisi museotalo, tulisi kaikki entiselleen, mutta kun tästä tulee koti, on eristystä pakko lisätä. Samoin oli lattiarakenteen laita: se muuttui kokonaan multapenkasta rossipohjaksi, mukaan tuli vielä lattialämmityskin! Asumismukavuutta täytyy ajatella, ja lattialämmitys on esteettisin ja taloudellisin vaihtoehto vanhaan taloon, ehdottomasti. Ja viluvarpaalle myös miellyttävin vaihtoehto.
Kuvassa yllä näkyy, miten olen ratkaissut sen ongelman, että vanhan karmin alapuu on halkeillut niin, ettei vesi enää valunut siitä kunnolla, vaan jäi uriin. Halkeamista huolimatta karmi oli niin hyvässä kunnossa, että en halunnut sitä vaihtaa, varsinkin, kun sisäpuolella on se kaunis pyöristys ja vielä koristerihlauksiakin. Leikkasin ja taivuttelin pellin tuohon ikkunan alle, se ulottuu ikkunan alta karmin reunaan asti ja ohjaa veden pois. Aika ovelaa, vaikka itse sanonkin.

Tässä niitä vanhoja karmilistoja. Olen joutunut leikkaamaan joistakin pätkiä saadakseni riittävästi listaa ikkunoiden ympärille, mutta pääasia, ettei tuuli puhalla enää sadevettä rakenteisiin.

Sateisen työpäivän aikana kuluu monta paria hanskoja, sillä märissä on ikävä työskennellä, näpit jäätyvät ja kosteina hanskat myös hajoavat entistäkin nopeammin, etenkin jos niillä tekee raskasta työtä kuten kiven pyöritystä. Niinpä vaihdan aina välillä kuiviin hanskoihin.
Työpäivän päätteeksi sytytin leivinuuniin tulen ja hanskat pääsivät lämmittelemään sen päälle mietoon lämpöön.

Päivän pasuunakuva.
Tunnelmallista pyhäiltaa!

Pasuuna – Brugmansia

Karolinan puutarhablogista alkanut puutarhakuvahaaste on edennyt lokakuuhun. Haasteessa kuvataan jokin paikka tai kaunis kasvi puutarhasta kunkin kuukauden lopulla, se saa olla aina eri kohta, mitä milloinkin tekee mieli näyttää.
Mukaan voi haastaa uusia bloggaajia, jos siltä tuntuu. Tällä kertaa haastan Pirkon Elämää ja elämyksiä -blogista.

Japaninlehtikuusen väritys on alkanut muuttua ihan vähän keltaiseksi. Ensin väriään muuttavat vanhojen oksien neulaset ja vasta viimeiseksi oksien kärjet. Ruoho on smaragdinvihreää, kiitos sateiden. Se pitäisi kyllä vielä leikata.
Tässä ajassa on hyvää se, että hyttyset ovat vihdoin viimein luovuttaneet. Muutama viikko sitten niitä vielä oli runsain mitoin. Näin syksyisin on niiden sijaan jotain ihmeen mäkäräisiä, jotka hyökkäävät paljaisiin kohtiin, joita ei onneksi paljoa ole. Täytyy pitää huoli siitä, että housujen ja takin välistä ei pääse kukaan pistämään kun kyykkii sipuleita istuttamassa, muuten tulee kutisevia paukamia alaselkään. Punkkeja vielä on, mutta niitäkin onneksi vähemmän kuin kesällä.

Pihlajien ja ruusujen marjat ja kiulukat koristavat maisemaa. Havukasvit alkavat nousta arvoonsa.

Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi

Ransulla on joskus aika nautinnollisia ilmeitä, kun ollaan menossa kotisaarelle. Tässä muutama kuva viimeisimmältä matkaltamme. Nyt ollaan lossissa.
Mustikin nauttii, kun päästään kotiin, mutta matkan aikana se on yleensä kärttyinen ja levoton. Kun auto on pysähdyksissä, kuten lossissa, on Musti istuimeni alla.

This is how our trip to the home island goes. Car full of plants, Ransu on top of everything and Musti usually under my seat.

Jos nousen tuoliltani, Ransu valtaa sen välittömästi.

Nauvossa jouduimme odottelemaan sillä aikaa, kun laivaa tankattiin. Siihen kului niin kauan, että laiva lähti puoli tuntia myöhässä. Kuka niitä minuutteja saaristossa muutenkaan laskee. Paitsi Musti.

Ransu näyttää siltä, että välipalasilakka maistuisi.

Lopulta tullaan kotisaaren rantaan. Ransu voisi lojua taljalla vähän pidempäänkin.

Viime päivinä on somessa pyörinyt testejä laittaa tai piirtää rinki ja katsoa, kuinka kissa menee automaattisesti siihen. Koetetiin sitä nyt sitten eilen illalla meilläkin, kissattoman ystävän vaatimuksesta.

Ransu: Niin?

Hmm. Raps, raps.

Sitten Ransu painui keittiöön syömään.

Takaisin tultuaan se asettui maton kulmalle tarkkailemaan rinkiä ja nukahti siihen.

Vähän myöhemmin Musti tuli paikalle. Keittiön kutsu vaikutti olevan huomattavasti ringin kutsua voimakkaampi.

Yritin asettua seisomaan ihan ringin viereen, jos Musti kiinnostuisi siitä sitten.

No niin, no niin!

No... niin.

Ei tästä taida nyt oikein tulla testivoittoa...

Yksi asia on kyllä varma. Jos hankit jotakin rapisevaan paperiin käärittyä ja annat paperin pudota lattialle, sen päältä löytyy pian rintakarvojaan sukiva Ransu.

Siitä taas emme ole varmoja, millainen Ameriikan-meininki Suomen kaupungeissa nykyään on. Kiertävätkö pikku trullit ovelta ovelle kerjäämässä karkkeja ja loitsumassa pyhäinpäivänä? Varauduimme asiaankuuluvasti pantterieväin mahdollisiin kiertäviin noitiin ja luurankoihin, sillä vietämme tämän pyhäinpäivän kaupungissa.

Karkki vai kepponen?

Hyvää pyhäinpäivää!

Ransu sai muutama viikko sitten syntymäpäivälahjaksi monia leluja, joista yhdestä on tullut hitti. Sillä on leikitty niin paljon, että se kesti vain muutaman päivän, mutta onneksi lelun valmistaja toi niitä kolmin kappalein. Kyseessä on Auringon ihanat -blogista tutun Inkan tekemä pallo Elli-kissansa karvoista!

Tässä pieni diaesitys Ransun pallo- ja huiskaleikeistä korimökissään:

Created with flickr slideshow.

Lopuksi vähän vauhdikkaampaa menoa. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Kuten sanottu, ensimmäinen Ellipallo on jo palasina, toinen on hajoamassa hyvää vauhtia, onneksi kolmas on vielä jotakuinkin ehjä, vaikkakin menossa litistynyt.

Lopuksi Manuli Manulsson Sanchez esittelee kurre-otetta:

Reipasta uuden viikon alkua kaikille!

Marraskuinen puutarha on täynnä lämpimän keltaisia, ruskeita ja raikkaan vihreitä sävyjä. Miten kaunista! Pisteenä iin päällä on pieni kukkanen vaahteranlehtien seassa. Sehän on syyssahrami!
Olen istuttanut näitä kahteen paikkaan pihallani ja molemmissa paikoissa on parhaillaan yksi kukka, josta ei vielä viikko sitten ollut mitään aavistusta.

There are two specimens of Crocus speciosus in bloom right now, what a surprise! A week ago I had no idea that these would come up.

Ransu esittelee pihan syysvärejä.

Koska pihalla käy ilkeä tuuli, siirrytään sisälle viimeisen pasuunankukan pariin. Sen seurana kukkivat muutama pelakuu, riippaorvokki ja ruostekukka.

'Cheeky Chappy'.

Balcon Stellena "rosa brokig".

Nyt tämä tyttö on laittanut hellaan tulen ja siirtyy sen ääreen tekemään pastakastiketta. Tyyntyvää viikon alkua kaikille!

PS. Tämä oli juhlapostaus, sillä aloitin blogin pitämisen päivälleen seitsemän vuotta sitten. Kiitos teille lukijat kaikista näistä vuosista!

Pasuuna – Brugmansia
Riippaorvokki – Viola hederacea
Ruostekukka – Crocosmia
Syyssahrami – Crocus speciosus

Syksyssä on se hyvä puoli, että kukinnat kestävät piiiit-kään. Yksi ja sama kukka kestää viikkokausia, kun ei ole hellettä eikä pakkasta. Tämäkin ruotsinköynnöskuusama 'Serotina' on ollut kukassa jo kuukausia.

There is a lot of red going on!

Vuorikonnantatar 'Darjeeling Red' jatkaa kukintaa yhä vain.

Samoin tekee Cirsium rivulare'Atropurpureum'. Olisikohan tämä vihdoin sen viimeinen avautuva kukka tänä vuonna?

Sen juurella kukkii täydellisesti sävyyn osuva koristemansikka 'Lipstick'.

Toisaalla taas kukkii vähän hailakampi Pink Panda eli 'Frel'.

Sitten ovat ruusut. Neilikkaruusu 'Pink Grootendorst'.

David Austin -ruusu 'L. D. Braithwaite'.

Ja uskollinen portlandruusu 'Comte de Chambord'.

Päivän suurin ilonaihe oli kuitenkin se, että syyssahrameita löytyi lisää! Nämä olivat vähän piilossa lehtien seassa. Tälle on nousemassa pari kaveriakin, samoin toisella kasvupaikalla eilen huomaamani yksinäisen syyssahramin vierellä on useita nousevia nuppuja.

Myös tämä eilen kuvaamani syyssahrami on saanut tänään seuraa. Luin jostakin, että nämä nousevat suorastaan yhdessä yössä. Niinpä näköjään. Hip hei!

Minusta tänään on ollut mitä parhain peribrittiläinen puutarhurointisää. No, tuulta voisi olla vähemmän, mutta jatkuva tihkusade huolehtii siitä, että istutettavat ja siirrettävät kasvit eivät pääse kuivumaan.
Kaikki eivät kuitenkaan olleet säästä samaa mieltä. Yllätin Ransun sängystä pää mamman pyjamanhousuissa.

Kun yritin ottaa jonkinlaista kuvaa, jossa näkyisi Ransun naamaa, se veti pyjamanhousuja eteensä kaksin tassuin. Ehkä sieltä lukijakunnasta löytyy Ransun ymmärtäjiä?

Itse olen innosta pinkeänä. Tässä tämän viikon istutuslista, josta osa on jo tänään saatu maahan:
Allium jesdianum'Early Emperor', laukka
Allium stipitatum'Mount Everest', sorjalaukka
Anemone nemorosa'Green Fingers', valkovuokko
Artemisia schmidtiana, ohotanmaruna
Aster laterifolius'Horizontalis', kaita-asteri
Berberis thunbergii, japaninhappomarja
Bulbocodium vernum, virvalilja
Camassia leichtlinii'Alba', isotähtihyasintti
Clematis× triternata'Rubromarginata', tähtikärhö
Cyclamen coum, balkaninsyklaami
Epimedium pinnatum'Black Sea', varjohiippa
Epimedium× rubrum, tarhavarjohiippa
Erythronium dens-canis'Lilac Wonder', rusokoiranhammas
Fritillaria elwesii, pikarililja
Helleborus niger, vaaleajouluruusu
Hyacinthoides hispanica'White City', espanjansinililja
Hydrangea anomala ssp. petiolaris'Miranda', kirjavalehtinen köynnöshortensia
Iris winogradowii, pieni kurjenmiekka
Lychnis coronaria, harmaakäenkukka
Narcissus'Elrond', narsissi
Narcissus jonquilla, nunnannarsissi
Narcissus'Regeneration', narsissi
Physocarpus opulifolius'Diable d'Or', purppuraheisiangervo
Primula'Francesca', esikko
Primula japonica, valkokukkainen japaninesikko
Prunus Sato Zakura-Ryhmä 'Royal Burgundy', tummalehtinen japaninkirsikka
Pulsatilla'Rote Glocke', kylmänkukka
Ribes sanguineum, ruusuherukka
Rosa'Cécile Brunner Climbing', köynnösruusu
Sedum'Common Red', hurmemaksaruoho
Syringa komarowii ssp. reflexa, nuokkusyreeni

Koristemansikka – Fragaria× rosea
Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä
Portlandruusu – R. Portland-Ryhmä
Ruotsinköynnöskuusama – Lonicera periclymenum
Syyssahrami – Crocus speciosus
Vuorikonnantatar – Bistorta affinis

Kukkapenkkejä myllätessään saa olla tarkkana. Eilen istuttelin muotopuutarhassa. Suurta kuoppaa ruusulle kaivaessani maasta nousi pari tällaista pientä tyyppiä. Paikassa kasvaa ainakin helmililjoja, tähtitulppaaneja ja kevätkurjenmiekkoja. Aikainen kasvuunlähtö viittaisi helmililjaan. Äkkiä pienokaiset takaisin maahan ja pari hellää taputusta päälle!

Digging new plants in has resulted to baby findings. Above possibly Muscari, below hellebores.

Tänään kitkin vuokko-esikkopuutarhaa istuttamisen lomassa ja löysin noin tsiljoona tarhajouluruusun siementainta. Niitä oli varottava ihan tosissaan, kun vedin suuria heinätuppaita ja kaivoin ojakellukan lehtiruusukkeita ylös – paikka on hieman puolivilli. No, hieman-sanan voi jättää pois.

Siellä niitä on suuuuuren jouluruusupuskan juurella. Kaikki tarhajouluruusuni ovat valtavan hyvinvoivia ja niiden lehdet ovat valtavia, mutta mitään kukkia ei näy. Ainakin parissa blogissa olen ihaillut syksyllä kukkivia tarhajouluruusuja. Olen silti erittäin iloinen hyvinvoivista ja suurista kasveista, jotka ovat näemmä päättäneet kansoittaa koko esikkopellon. Se tuskin kevätesikoita haittaa, sillä niiden lehdet puhkeavat todella aikaisin, jouluruusujen lehdet tulevat vasta kun puihinkin puhkeavat lehdet. Silloin esikot ovat jo valmiit varjoisampaan kauteen.

Jatketaan lehtiaiheella. Joidenkin myöhään kukkivien kasvien lisäksi ilonaiheena juuri nyt ovat hienot lehdet. Tämä on keijunkukka 'Green Spice', jonka perintötekijöissä on amerikankeijunkukkaa, mutta en ole varma, luetaanko tämä amerikan- vai tarhakeijunkukkiin, jälkimmäiset ovat risteymälajikkeita.

Pihallani jo kahdeksan vuotta talvehtinut muratti on kaunis lehtikasvi. Se pysyy pienenä maanpeittokasvina, kun ei ole ihan talvenkestävä. Oikealla on keltapeippi 'Florentinumin' lehtiä.

Lopuksi vielä parin viikon takaisia kuvia, silloin maahan pudonneet vaahteranlehdet olivat vielä keltaisia. Elefanttiheinä 'Purple Fall' on uusi hankinta viime syksyltä, ja se on juuri niin kaunis kuin Muhevaisen myyjä lupailikin. Ruskaväri on todellakin hieno purppuraan vivahtava!

Pidän kovasti myös varjohiipoista, niissä ei tunnu huonoa puolta olevankaan. Tämä on idänvarjohiippa 'Lilafee'. Ruskaväri on hienostunut punaruskea.

Amerikankeijunkukka – Heuchera americana
Elefanttiheinä – Miscanthus sinensis
Helmililja – Muscari
Idänvarjohiippa – Epimedium grandiflorum
Keltapeippi – Lamium galeobdolon
Kevätesikko – Primula veris
Kevätkurjenmiekka – Iris reticulata
Muratti – Hedera helix
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Tarhakeijunkukka – Heuchera Brizoides-Ryhmä
Tähtitulppaani – Tulipa humilis

Tänään se tapahtui täälläkin. Taivaalta alkoi tulla valkoista, ensin ihan pieninä hiutaleina ja harvakseen, sitten kiihtyvällä tahdilla.

Today we had this autumn's first snow. Actually it was more like white rain.

Ensimmäiset kuvat otin ikkunan läpi, piti keittää uusi rohkaisupannullinen kahvia ennen kuin uskaltauduin ulos. Japaninlehtikuusen neulasisto on harventunut viime päivien tuulissa.

Eilen saunan jälkeen ripustetut pyykit eivät takuulla olleet ehtineet kuivua yön aikana, eivätkä ne kuivuneet päivälläkään. Huomenna on päivä uus.

Minipuutarha sai sopivan minimaalisen lumikuorrutteen.

Iltapäivällä lunta tuli jo niin suurina hiutaleina, että suurenkin puutarhan nurmella näkyi valkoista. Ilokseni huomasin, että lumi on ihan märkää, oikeastaan oli kuin vettä sataisi. Siispä ryhdyin istuttamaan, pari piikikästä japaninhappomarjaa pääsi tontin laidalle toivottavasti pitämään peuroja poissa. Niiden kohdalla oli suuri kivi, jonka kampesin ylös, mutta sen pyöritteleminen ylämäkeen olisi ollut turhan raskasta. Kivi loksahti hyvään kohtaan osittain toisen kiven päälle ja tuumin, että se saa jäädä tuohon. Jatkan vasemmalla paahdepenkin takana olevaa kivimuuria kaarevasti uutta kiveä kohden, joka näkyy harmaana möhkäleenä nurmen reunalla.
Paahdepenkissä kukkii muuten vieläkin yksi vaaleanpunainen siankärsämö, siis punakärsämö.

Istuttelujen ja kivenpyörittelyjen lomassa olen katkonut oksia vaahteroista. Pari vaahteraa kasvaa aivan liian lähellä taloa, aiemmin niitä on pidetty pieninä leikkaamalla. Omaan makuuni kynityt vaahterat ovat liian kynittyjä, mutta liian suuriksi kasvaneita oksia täytyy kuitenkin välillä leikata. Nytkin pari oksaa otti jo kiinni sähköjohtoon kaatuessaan. Johto heilui rivakasti, mutta onneksi se on tukevaa tekoa.
Köyden avulla saa oksaa vedettyä kaatumaan haluamaansa suuntaan, asiaa auttavat tietenkin myös oksan loveaminen, sahauskulma ja muut konstit. Tuossa paikassa ei ole hirveästi suuntavaihtoehtoja, kun yhdellä puolella on talo ja toisella johto.

Päivän syyssahramikuva.

Päivän Musti. Oikeasti Musti oli myös ihan reippaasti ulkona myyräjahdissa. Kameran linssi meni huuruun, kun tulimme sisään, toisaalta se tuo kuvaan hauskaa vanhanajan tunnelmaa.
Ulkona näkyvät vielä keltaiset omenapuun lehdet. Mustin vieressä on balkaninsyklaami. Istutan niitä ulos kaksin kappalein, mutta tämä kolmas saa viettää talven keittiössäni, varmuuden vuoksi. Näiden metsästäminen on kestänyt niin kauan, että en halua menettää kaikkia, jos niiden käykin huonosti.
Istutukset jatkuvat huomenna!

Balkaninsyklaami – Cyclamen coum
Japaninhappomarja – Berberis thunbergii
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Punakärsämö – Achillea millefolium, punakukkaiset lajikkeet
Syyssahrami – Crocus speciosus

Kasvit antavat loputtomasti inspiraatiota. Niiden elinvoima, kasvutapa, omapäisyys, yllättävyys! Tuoksu, lehtimuoto... ja väri.
Syklaamit ovat ihastuttavia, niin pienet luonnonkukat kuin vähän isommat jalostetutkin, kuten kuvan minisyklaami. Tällainen on pakko hankkia joka syksy, vaikka se onkin vain kausikukka. Minä en ainakaan ole onnistunut näiden talvettamisessa, eikä tarvitsekaan, kun joka syksy voi muutamalla eurolla ilahduttaa itseään hankkimalla sen kaikkein kauneimman. Tänä vuonna se on purppurakukkainen, ja lehdissä on erityisen hieno suonikuviointi.

Lempivärit toistuvat hankkimissani langoissa. Tämä lanka tuli vastaan kirpputorilla monta vuotta sitten ja ostin ison vyyhdin, luulen, että se on pellavaa. Vasta tänä vuonna keksin, mitä siitä teen: nutun.
Malli on pienestä kirjasta Vogue knitting – Vintage knits, jonka ostin käytettynä Yhdysvalloista joskus kymmenen vuotta sitten. Kirjaa näyttää tälläkin hetkellä olevan Amazonilla myynnissä käytettynä.
Tätä nuttua en kylläkään käytä sängyssä, vaan ihan neulejakkuna. Kerrankin noudatin ohjetta alusta loppuun, nauhakiinnitystä myöten!

Makuuhuoneessa oli niin hämärää, että väreistä ei saa selvää, tässä näkyy väri paremmin. Aika raju, enkä edes ole varma, sopiiko purppura minulle, mutta pidän tällaisesta syvän purppuraisesta kovasti. Nauha on samettia, hieman luksusta elämään!

Purppura on kestoihastukseni, mutta tänä syksynä olen syttynyt erityisesti myös lämpimästä keltaisesta. Sitä näytti pari viikkoa sitten olevan joka suunnassa, mihin tahansa katsoi! Tässä neljä päivää sitten otetussa kuvassa japaninlehtikuusi on vielä mahtavan pörheä, nyt neulaset ovat alkaneet jo putoilla.

En voinut vastustaa, kun Menitan lankakaupassa silmiini osui herkullisen keltainen vyyhti raakasilkkilankaa. Ostin sille kaveriksi pari kerää samansävyistä paksua merinovillaa.

Tein langoista kaulurin. Yritys ottaa kuvaa makuuhuoneen peilin kautta...

Ääh...

Siirrytään suosiolla olohuoneeseen ikkunan ääreen. Napit olen hankkinut vuosia sitten, vaikka en yhtään tiennyt, mihin niitä käyttäisin, mutta kun ne olivat niin ihanat. Kaikkea kannattaa hamstrata, aika tavaran kaupitsee.

Kauluri on leveä suorakaide, jonka molemmissa päissä on resorit 52 silmukalla. Keskikohdassa on 58 silmukkaa. Koko neulomus on noin metrin pituinen. Silkkilankaraidat neuloin nurjiksi, jotta langan käsinkehrätty kuhmuraisuus pääsee oikeuksiinsa, muuten pinta on vain suoraa oikeinneuletta.

Inspiroivaa syksyn jatkoa kaikille!

This autumn I have been inspired by cyclamen and larch colours in my knittings. The only problem is that there is hardly enough light to take photographs.

Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Minisyklaami on jalostettu idänsyklaamista, Cyclamen persicum

Menin kasvimaalle keräämään rucolaa salaattiin, kun huomasin, että siellä on vielä jotakin vihreää. Ja sitähän oli! Rucola on siitä ihanaa, että sitä ei tarvinnut kylvää kuin kerran. Sen jälkeen kasvi on pitänyt huolen siitä, että jälkikasvua on joka ikinen vuosi keväästä syksyyn. Nyt siellä oli rucolaa laatoituksenkin väleissä, vielä en hennonut kitkeä taimia, korjasin vain sadon.
Ja millaisen sadon! Kesällä perhosten toukat syövät rucolanlehdet aivan pitsiksi, minulle jäävät usein vain lehtiruodit. Nyt lehdet olivat suorastaan ravintolatasoa.

I was delighted to discover a great rocket harvest. In the summer, cabbage butterfly caterpillars eat the leaves totally. November is far better than I remembered!

Marraskuu on muutenkin paljon parempi kuin muistinkaan. Herukoissa on vielä keltaiset lehdet ja omenapuissakin muutama värikäs lehti. Tänään aurinkokin näyttäytyi, Ransu esittelee.

Vaahteroiden perkuusta syntyneet oksat muodostavat kasoja vielä jonkin aikaa. Olen viritellyt pienemmistä oksista suojia kasvien ympärille, jotta peurat eivät pääsisi niihin helposti käsiksi. Tuuli ja maan jäätyminen saattavat tietysti kaataa viritelmäni, mutta kaikkea pitää silti kokeilla.

Pidemmistä rangoista olen jatkanut aidan tekoa Rohanin ympärille. Totuushan on se, että näin harva aita ei pidä peuroja poissa – ne kaivautuvat ali tai hyppäävät läpi, mutta jos tämä edes vähän hidastaisi niiden kulkua. Sellaisessa kohdassa, josta aita puuttuu, on selvä peurapolku.
Sain viikonloppuna kaikki loput taimet ja sipulit maahan, nyt Rohanin kukkapenkki on jo kahdeksan metrin pituinen ja enää viimeiset neljä metriä puuttuvat, plus vasen puoli saunan edustalla. Rohan tulee ulottumaan A-tikkaisiin saakka, niiden jälkeen on oja ja sen jälkeen tulee muuta joskus hamassa tulevaisuudessa.
Haluan jossain vaiheessa jonkinlaisen laatoituksen alueen keskelle, mutta saa nähdä, toteutuuko se koskaan. Kuvan vasemmassa laidassa katajan oksien alla näkyy vähän vettä, siinä on mutapuutarha. Musti esittelee.

Päivän syyssahramikuva. Näitä nousee koko ajan lisää! Heittelin eilen tuhkat tähän kohtaan, siitä tuo harmaa töhnä. Meillä ei ole ollut lunta sen viime torstaisen luonnonoikun jälkeen. Juhuu!

Rucola – Eruca sativa
Syyssahrami – Crocus speciosus

Näiden täytyy olla vuoden viimeisiä kukkia, tai ainakin hyvin lähellä. Seuraavaksi esittelenkin lehtiä. Mutta sitä ennen pojat näyttävät muotopuutarhan viimeiset kukat.
Tiikeri, ei kun Ransu, vaanii kasvuston seassa. Edessä kukki asteri.

"The Boys" point out a few flowers... the last of the season. May spring arrive soon!

Elokuunasteri 'Rudolf Goethe' on aika sinnikäs – elokuusta on monta tovia.

Asterin lähellä on muutama harjaneilikan kukka ja Endless Summer -jalohortensia, jonka vaaleanpunaiset kukinnot ovat lähes kokonaan haalistuneet.

Musti esittelee. Mustia lähinnä oleva uusin ja pienin hortensiankukinto on vielä vaaleanpunainen. Lehtien syysväri on kiva, pirteän limenvihreä. Ruotsinköynnöskuusamassa on sama väri.
Eläköön värikäs marraskuu!

Elokuunasteri – Aster amellus
Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Jalohortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä
Ruotsinköynnöskuusama – Lonicera periclymenum

Monet vihreät ja värikkäät lehdet ovat ilostuttaneet viime viikkojen ajan. Purppurahappomarja muuttui tumman punaruskeasta vaaleamman ruosteenpunaiseksi. Sen vieressä on todella vihreä laakeriheisi, jonka sain Sametti Hortensialta keväällä. Valitsin kasvin itse, vaikka arvelin, että sen täytyy olla talvenarka. Kohtapuoliin se täytyy suojata huolella, sillä en halua menettää sitä!

Toive lauhasta ja lyhyestä talvesta pätee niin omalla kuin tämän pensaankin kohdalla. Laakeriheiden talvenkesto huitelee 16–17 pakkasasteen tietämissä, se on ehkä juuri ja juuri mahdollinen raja lounaissaaristoa ajatellen, kunhan kasvi on hyvin suojattu.
Pensas kukki keväällä valkoisin tuoksuvin kukin. Se kukkii esimerkiksi Englannissa keskellä talvea ja tekee nuput valmiiksi jo syksyllä. Olisipa hauskaa nähdä sen kukkivan ennen talven tuloa!

Näissä kuvissa näkyy vaahteranrisuja, joita olen tökkinyt vähän joka puolelle estämään peurojen haukkaisuja. Suurimpana tässä näkyy vaskivarjohiippa, varjohiippoja ei kylläkään syödä. Tummat lehdet vasemmalla kuuluvat haisujouluruusulle. Sen kukat, jos niitä joskus tulee, ovat vihreät. Peurat syövät jouluruusuja ja varsinkin salkoruusuja, joiden kasvattaminen saarellamme onkin täysin tyjänpäiväistä ja turhauttavaa. Salkoruusun vaaleita tappeja näkyy kuvan ylälaidassa. Hyvä jos lehtiäkään ehtii nähdä ennen kuin ne syödään, kukkavarsista pääsee vain uneksimaan.

Rohtosormustinkukan vehreitä lehtiruusukkeita ei onneksi syödä. Taikapähkinällä oli loistavan keltainen syysväri, mutta unohdin ottaa siitä kuvan ennen kuin tuli tuulinen yö. Sen jälkeen pensaassa oli kiinni enää kaksi lehteä, nuo kuvan lehdet.

Tässä kuvassa on mukava rypäs syysilostuttavia lehtiä: tähtiputkea, akileijaa, rohtosormustinkukkaa ja murattisyklaamia. Esikoissakin on ihanan vehreät lehdet, mutta näihin kuviin ei osunut yhtäkään esikon lehtiruusuketta. Olen ollut näkevinäni myös pienen pieniä kukkanuppuja yhdessä esikossa, täytyy tarkkailla sitä lähemmin joku toinen päivä.

Kaupunkiparvekkeellakin on ihania lehtiä, nimittäin mansikkaa. Inkan antama valkoinen mansikka tekee lisäksi yhä vain uusia kukkia. Saa nähdä, kypsyykö jokunen marja tässä lähiaikoina...
Aurinkoista sunnuntaita!

Akileija – Aquilegia
Esikko – Primula
Haisujouluruusu – Helleborus foetidus
Laakeriheisi – Viburnum tinus
Mansikka – Fragaria
Murattisyklaami – Cyclamen hederifolium
Purppurahappomarja – Berberis thunbergii, punalehtiset lajikkeet
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Salkoruusu – Alcea
Taikapähkinä – Hamamelis
Tähtiputki – Astrantia
Vaskivarjohiippa – Epimedium× warleyense

Tilanne: Musti nukkuu söpösti. Yritän lähestyä uinuvaa pantteria hiljaa kameran kanssa.
Mutta pantterin silmät raottuvat.

Sikeä uni olikin silmänlumetta. Pantteri on valppaana.

Toiveet söpöistä unikuvista voi heittää.

Todisteena ovat enää joka suuntaan harottavat karvat.

Kuvauspalkkio.

Pikkujoulumies Franz Sanchez osallistuu mamman joulumarkkina-askarteluihin. Tarjolla on monenlaista kimaltavaa, hohtavaa, villaista ja pehmeää juttua.

❖

Elsan lempituoli on tänäkin vuonna mukana Hvitträskin joulumarkkinoilla! Tunnelma on joka vuosi ollut mahtava.
Tänä vuonna markkinat pidetään ensi viikonloppuna 29.–30.11. klo 11–17.
Paikkana on siis rakennuskulttuurimme kehto, arkkitehtien Gesellius-Lindgren-Saarinen ateljeekoti Hvitträsk Kirkkonummella. Lämpimästi tervetuloa!

❖

Vietin tänään pikkujouluja syömällä parvekkeella kypsyneen pikkuisen valkoisen mansikan. Ei se kyllä ihan kypsältä maistunut. Raukka ei ole saanut lähes yhtään auringonvaloa koko kypsymisensä aikana. Taimessa on vielä yksi vihreä raakile ja useita kukkia. Raakile oli niin tiukassa, etten saanut sitä irti. Kypsyköön sitten, tai pakastukoon, saa nähdä kumpi tapahtuu ensin.

Marraskuun kalenteripoika eli pikkujoulumies Franz Sanchez toivottaa kaikille iloista juhlakautta!

♥

Istuttelin tänään vähän Rohanissa ja muuallakin. Tänne huussin viereiseen vuokko-esikkopuutarhaan päätyi kauan havittelemani kelta- ja liuskalehtinen terttuselja 'Plumosa Aurea'. Oikealla oleva kivimuuri täydentyi myös, aina muutamalla kivellä kerrallaan. Kun jotain istuttaa, täytyy yleensä ensin kaivaa muutama kivi ylös, jotta saa hyvän istutuskuopan.
Huussin takana, tai siis tässä kuvassa edessä, näkyy tarhajouluruusujen reheviä lehtituppaita.

I just love the way hellebores have established in my Spring garden! I find more and more seedlings several metres from the mother plants.

Suurista lehdistä tulee viidakkomainen olo. Tämän rehevyyden ja korkeuden vuoksi pidän tarhajouluruusuista, vaikka ovat vaaleajouluruusutkin kauniita. Ne vain ovat kovin köykäisiä näihin verrattuna... niiden etu on toisaalta se, että nytkin parissa vaaleajouluruusussa näkyy kukkanuppuja (vasta aivan maan tasalla), kun minulla eivät tarhajouluruusut ole ikinä kukkineet syksyllä.
Ilokseni huomasin tänään näiden siementaimia, jotka olivat jo aika suuria, jopa neljän metrin päässä emokasveista ylämäessä, jota en ole juuri lainkaan hoitanut!

Katoavaa kauneutta: syysasteri 'Royal Ruby' kumartuu talven tulon edessä yhdessä pionin kanssa.

Pari puna-ailakkia vielä sinnittelee.

Voikukka pohtii avautuako vai ei.

Aurinko pilkahti pariin otteeseen tänään. Muotopuutarha näyttää vielä ihan kivalta, kiitos puksipuiden ja muutaman muun vihreän.

Maustesahramit ovat versoneet muotopuutarhassa. Nämä tuskin ikinä voivat kukkia, kun näiden kukat tulisivat vasta lehtien jälkeen. Silti, kiva tietää, että ovat hengissä.

Syyssahramit sen sijaan ovat vielä täydessä vedossa, näiden rytmi sopiikin paremmin ilmastoomme. Vaikka kukkia on purtu poikki ja laonnut, on onneksi enemmistö pystyssä.

Näitä kasvaa kahdessa paikassa ja kummassakin kukkii! Tämän tuppaan seurana on lintulaudalta loikannut kaura.

Iloista syyspäivän iltaa kaikille!

Maustesahrami – Crocus sativus
Puksipuu – Buxus
Syysasteri – Aster novi-belgii
Syyssahrami – Crocus speciosus
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Terttuselja – Sambucus racemosa
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger

Kävin tänään läpi kuva-arkistoja ja huomasin tämän viime maaliskuun alussa otetun kuvan. Tämähän on lähes samanlainen eilisen kuvan kanssa! Miten ihanaa. Tähän on vain kolme kuukautta, ja talvi ei edes ole tullut, joten voi olla, että tällaista on vaikka vielä kuukaudenkin päästä – aina kannattaa toivoa! Ja jospa tällaista olisi vielä helmikuunkin alussa? Jos toivoisi joulupukilta oikein hartaasti?

The above picture is taken last March, and it is nearly identical to yesterday's picture. I thought of asking Father Christmas if the winter months could all be similar, no snow and just lovely low sunshine, and some good digging weather, please.

Otin kuvan uudesta kuvakulmasta, kun olin istuttanut Rohaniin vielä kaksi alennusmyynnistä hankittua ruusua ja yhden tummalehtisen mustaseljan. Vasemman puolen kukkapenkki alkaa uhkaavasti lähestyä loppuaan eli ojaa, joka on kuvassa tikkaiden edessä heinikossa. Ojan jälkeen maanpinta on ylempänä ja ajattelin yhdistää sen Rohaniin yksinkertaisella sillalla joskus hamassa tulevaisuudessa. Tämä ylempikin alue on vielä pelkkää villiä heinikkoa, Mustin oivallista myyrästysmantua.

Uudet ruusut ovat:
- David Austin -ruusu 'Winchester Cathedral', valkokukkainen. Minulla on hyviä kokemuksia Austineista.
- Neidonruusuihin kuuluva 'Félicité Parmentier', vanha lajike 1800-luvulta, alkuperä tuntematon.

Näiden lisäksi istutin tummalehtisen mustaseljan 'Black Beauty'. Minulla on vahva visio siitä, miten hienoilta 'Félicité Parmentierin' hailakan lohenpunaiset kukat näyttävät seljan tummanruskeita lehtiä vasten.

Löysin kuva-arkistoista myös kuvan ensimmäiseltä keväältäni täällä vuonna 2007, jolloin kulotimme heinittynyttä entistä perunamaata, sen jälkeen tosiaan pidinkin aluetta kasvimaana muutaman vuoden ennen kuin aloin muovata siitä nykyistä Rohan-puutarhaa. (Nimi tulee tummalehtisestä 'Rohan Weeping' -pyökistä sekä Tolkienin maailmasta).
Pihalla oli tuolloin yhtä sun toista rojua, tosin joku saattaa olla sitä mieltä, että niin täällä on vieläkin – ne ovat vain erilaisia ja vaihtaneet paikkaa.

Vielä yksi kuva suunnilleen samasta kuvakulmasta, mutta tikkaiden toiselta puolen tällä kertaa.

Sitten kuva täysin vastakkaisesta suunnasta eli äskeisen kuvan talojen välistä. Seisoin äsken tuolla kaukana A-tikkaiden luona. Saunan nurkkakin on nyt päässyt kuvaan.
Siniheinä on upea keltainen ilmestys!

Tuossa ihan laatoituksen nurkalla on syyssahrameita. Ransu esittelee.

Päivän syyssahramikuva.

Sitten Ransu esittelee vielä rautapataminipuutarhan, jos kiireiltään ehtii...

... tässä välissä tuolta koirankopista pisti vain hännänpää ulos ...

Mham. Olipa makoisia aromeita meidän kopissa.

Mamma!!

... ja sitten pussattiin.
Katsotaan minipuutarhaa tarkemmin sitten joku toinen kerta.
Iloista viikon jatkoa!

David Austin -ruusut kuuluvat ilmeisesti puistoruusuihin, Rosa Puistoruusu-Ryhmä
Mustaselja – Sambucus nigra
Neidonruusu – Rosa Alba-Ryhmä
Siniheinä – Molinia caerulea
Syyssahrami – Crocus speciosus

Inspiroivien blogien haaste

Kadonnutta impeä etsimässä

Kalvennut Winston Churchill

Tilkettä ja tuulensuojaa

Kuukauden puutarhakuva

Reissukissa Ransu

Yritystä

Ellipallo

Marraskuun yllättäjä

Päivän punaiset

Pieniä löytöjä

Valkoista vettä

Kasvien väreissä

Marrassato paras sato

Viimeisiä kukkia, pojat esittelevät

Iloa lehdistä

Lepäävän pantterin kuvaaminen

Marraskuun kalenteripoika

Jouluruusunlehtiviidakossa

Kirje joulupukille