Quantcast
Channel: Saaripalsta
Viewing all 1999 articles
Browse latest View live

Kärhöonnea

$
0
0
Olen vuosien kuluessa tappanut noin kymmenen kärhöä puutarhaani. Nyt näyttää siltä, että kärhöonneni on kääntynyt. Viimeisten parin vuoden sisällä on ainakin neljä onnistumista!
Tämä on loistokärhö 'Hagley Hybrid', kauan havittelemani kärhö, jossa on ihana sävy ja nuo tummat heteet pisteenä iin päällä. Istutin tämän viime vuonna kuistin pieleen – ja se on hengissä! Eikä siinä vielä kaikki, se on myös nyt alkanut kukkia!

It seems that I finally have a lucky streak with Clematis.

Kylläpä voi ihminen olla iloinen yhdestä pienestä liaanista.
Taustalla näkyy huussi, jonka edessä kukkii apteekkarinruusu.

Apteekkarinruusu on matkustanut ja muuttanut kanssani jo kolmeen uuteen maahan ja vielä useampaan puutarhaan. Nyt se on toivottavasti lopullisilla sijoillaan. Alun perin ostin sen Peter Bealesin puutarhalta Attleborough'sta Englannista.

Apteekkarinruusun asuinsija on villi punainen penkki. Tässä on kaikenlaista punaista ja vähän muutakin. Taustalla häämöttää muotopuutarhaan väärän värinen, valkoisena ostettu lilja.

Pari viikkoa sitten villissä punaisessa penkissä oli tummempi tunnelma, kun 'Nippon Beauty' -kiinanpionit kukkivat yhtä ainaa tummanpunaisten liljojen kanssa.

Hurmeluppio kukki pitkästä aikaa, ehkä siksi, että muistin keväällä kitkeä tämän ympäristön huolellisesti, kun kasvi ei ollut pariin vuoteen kukkinut lainkaan.

Hempeyttäkin löytyy. Ritarinkannus 'Astolat', tämäkin ensimmäinen onnistuminen noin viiden taimi-istutus- ja siemenkylvöyrityksen jälkeen!

Punaisen penkin vieressä, huussin takana viihtyy Suvikummun Marjan lähettämä ihana kuunlilja 'Sun Power'. Pieni ojakärsämö viihtyy kuunliljan syleilyssä. Limenvihreät lehdet ovat mukavana kontrastina taempana olevan jouluruusun tummanvihreisiin lehtiin.

Yksi onnistunut kärhö on 'Miss Bateman' joka kasvaa villin punaisen penkin vieressä olevaan syreeniin, mutta se ei kuki vielä, vaan itse asiassa on aika pahoin kuivunut.
Tässä kuvassa ovat saunan nurkan tikkaat, joihin kasvaa vielä yksi onnistunut kärhö, ilmeisesti tarhaviinikärhö 'Avant Garde'. Se on talvehtinut jo kaksi talvea, mutta ei ole vielä kukkinut – ehkä siksi, että peurat ovat napsineet sitä niin paljon ohi kulkiessaan. Hengissä olo ja reipas kasvu on kuitenkin huippusaavutus!
Tikkaiden koreissa kukkii 'Empress of India' -krassia, etualalla hehkuvat rusopäivänliljat.

Loppuun poikien terveiset. Täällä ollaan tarkkana! Kaikki hyttystä suurempi saa varoa nahkaansa, etenkin näin iltaisin.


Tarkkaavaista viikonlopun jatkoa!

Apteekkarinruusu – Rosa'Officinalis'
Hurmeluppio – Sanguisorba menziesii
Jouluruusu – Helleborus
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Krassi – Tropaeolum
Kuunlilja – Hosta
Loistokärhö – Clematis Patens-Ryhmä
Rusopäivänlilja – Hemerocallis fulva
Tarhaviinikärhö – Clematis Viticella-Ryhmä

Paahteessa tapahtuu

$
0
0
Viime viikolla raportoin paahdepenkin kukkasista. Nyt jo on uutta raportoitavaa!

A lot happens, and fast, when it's warm.

Kultakärsämön ei pitäisi olla vaikea kasvi, mutta niin vain en ole onnistunut saamaan sen siemenistä mitään aikaan, vaikka kahteen kertaan yritin. Viime syksyn poistomyynnistä ostin sitten oikean taimen, ja jo kukkii! Tämä on lajiketta 'Cloth of Gold', vaikka täytyy myöntää, että en tiedä, miten se eroaa kasvin perusmuodosta. Minusta se on ihan saman näköinen, toisin sanoen ihana.
Väripari taustan shokkipinkkiin harmaakäenkukkaan on harkittu, ja se toimii! Toivottavasti tämä tyyppi nyt tajuaa tehdä runsaasti siementaimia.

Edellisen kerran kuvasin punakärsämöä ketoneilikoiden kanssa, mutta yhtä herkullinen se on keltamataran lomassa. Keltainen on niin mainio korosteväri pinkille! Keltamatara on itse tullut tähän penkkiin sen takana kasvavalta kedolta, ja on tervetullut.

Paahdepenkissä kasvava toinen uutuus, karstaohdake, alkaa myös kukkia ensimmäistä kertaa. Tämä on lähes parimetrinen, upea ohdake.

Heti paahdepenkin takana on pieni keto, jonka poikki johtaa leikattu nurmipolku muotopuutarhaan.

Tällä kertaa ei kuitenkaan mennä muotopuutarhaan, vaan talon toisella puolella olevaan paahteiseen mutta paahdepenkkiä kosteampaan kukkapenkkiin. Siellä on ensimmäinen 'Béla Lugosin' kukka avautunut.
Tämä on tarhapäivänlilja. Parempi nimi olisi ehkä vampyyripäivänlilja, mutta sillä nimellä voi leikitellä näin kotioloissa tuttujen kesken, ehkä siitä ei kuitenkaan ole viralliseksi nimeksi...

Tässä puolestaan makoilee pieni vampyyrintappaja. Ransu toi eilen illalla pienen lepakkosaaliin, ensimmäisensä ikinä. Viljo pyydysti aikanaan kaksi lepakkoa, aika harvinaista tuo on.
Ransu on viime aikoina kunnostautunut lähinnä sohvaperunana eikä ole pyydystänyt juuri mitään. Epäilen, että eilisiltainen pikku lepakko oli jotenkin viallinen yksilö, mitenkään erityisesti Ransua väheksymättä...
Rentoisaa ukkosviikkoa!

Harmaakäenkukka – Lyhcnis coronaria
Karstaohdake – Dipsacus
Keltamatara – Galium verum
Kultakärsämö – Achillea filipendulina
Punakärsämö – Siankärsämön Achillea millefolium punakukkaiset lajikkeet
Tarhapäivänlilja – Hemerocallis Hybrida-Ryhmä

Elokuun kalenteripoika

$
0
0
Helteillä alkavan elokuun kalenteripoika Ransu muistuttaa: etsikää varjoa ja muistakaa lepäillä!

August calendar boy Ransu reminds everyone of the importance of repose.

Illan tullen voi alkaa harkita pientä kävelylenkkiä rauhalliseen tahtiin. Ehkä.

Päivän hempeyskuva. Pus pus kaikille ihanille tytöille, toivottaa Ransu.

Tolkien-penkin keskikesä

$
0
0
Tolkien-penkistä on raportoitu viimeksi kesäkuussa. Ei siitä hirveästi raportoitavaa olekaan, sillä penkki on pieni ja kapea, taloni päädyssä. Kasvit eivät saa olla korkeita, jotta ne eivät kerrytä kosteutta seinään. Sattumoisin aika moni kääpiöivä kasvi on nimeltään Hobbit jotakin. Siitä penkki saikin alkunsa, kun löysin yhtä aikaa 'Elfin'-nummiajuruohon ja 'Blue Hobbit' -sinipiikkiputken.
Nyt Tolkien-penkissä kuitenkin kukkii vähän korkeampi kasvi. Se on siro ängelmä 'Splendide White', ilmeisesti jaloängelmän ja Thalictrum elegans -ängelmälajin risteymä.

As I love all plants dainty and airy, Thalictrums are a definite favourite. This 'Splendide White' is new to my garden, planted last year.

Tämä on todella hurmaava. Mikä keveys!

Kesäkuussa kukkinut valkotupsulaukka kukki ja kuihtui ilman, että sitä blogissa noteerattiin. Onneksi otin tämän kuvan, niin tätä pientä mustalaukan miniatyyriversiota ehtii ihailemaan vaikka nyt. Vieressä on tummalehtinen metsätyräkki 'Chameleon', se on tehnyt siementaimia viereisestä punaisesta villistä penkistä ja kasvaa nyt runsaana Tolkien-penkissä. Se näköjään viihtyy erinomaisesti puolivarjossa.

Sinilaukatkin ovat jo kuihtuneet, vaikka ei siitä ole kauaa kun nämä vielä kukkivat. Tämä on hienon taivaansininen laukka, erikoinen. Laukkojen sini kun on yleensä violettia.
Tässä oli pari vinkkiä sipulikukkakuvastoja selaileville. Tuli pyyntö esittää tiivistelmä sipulikukkaherkuista, mutta miten tiivistää, kun kaikki ovat ihania... näiden kahden lisäksi ihania laukkoja on kymmeniä, ja sitten kaikki kymmenet muut sipulikukkasuvut... yritän...
Parin viikon päästä ilmestyvässä Oma PIHA -lehdessä on artikkelini sipulikukista.

Tolkien-penkki sai pari vuotta sitten lisää hobittiasukkaita, kun istutin siihen pari 'Red Hobbit' -jaloakileijaa. Tämä on suositun 'Rotstern'-lajikkeen tiiviimpi versio. Erinomainen matala kasvi ja kaunis kukkija, ja ahkera hobitti.
Ahkeraa elokuun alkua kaikille!

Jaloakileija – Aquilegia Cultorum-Ryhmä
Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Mustalaukka – Allium nigrum
Nummiajuruoho – Thymus praecox
Valkotupsulaukka – Allium orientale

Hyasintteja

$
0
0
Tuoksuhyasintti kuuluu kevääseen. Luit oikein. Kevääseen. Ei jouluun. Jonkun mielestä ehkä jouluunkin, mutta nyt ei puhuta siitä vaan keväästä.
Onneksi niitä nykyään myös saa näin syksyisin, kun kukkasipulit ilmestyvät kauppoihin ja kuvastoihin. Hyasintti on komea kukkija, joka tuo runsaasti väriä vielä paljaisiin kukkapenkkeihin. Punertavat sävyt komppaavat ihanalla tavalla pionien nousevia versoja. Tässä on hempeä 'Apricot Passion' yhdessä 'Ocean Magic' -helmililjojen kanssa.

An ode to hyacinths! Here in Finland they are still infuriatingly often seen as Christmas flowers. Indoors, they smell too heavily and wither way too quickly. And who needs Christmas anyway, when you can have spring?

Hempeissä pinkeissä on eroja eikä varsinkaan pakkauksen värikuvaan kannata luottaa. 'Apricot Passion' on myyntipakkauksissa lohenpunaisempi, tosin kannattaa muistaa, että kasvupaikan maaperä ja kukkimisajan sääolot vaikuttavat monilla kasveilla kukinnan sävyyn.
Tämä 'Pink Pearl' oli pakkauksen kuvassa varsin nätti, mutta oikeassa elämässä omiin silmiini susiruma, paitsi että sudet eivät ole rumia. Tämä näyttää halvalta; verrattuna muihin pinkkeihin hyasintteihin pihallani tämä on kuin marketin halvinta hajuvettä verrattuna Chanel vitoseen. Pikku erona on se, että hyasinttien sipulit ovat lähes kaikki saman hintaisia!

Sitten siihen Chanel vitoseen. 'Top Hit' on hyasinttien aatelia. Tämä on ensimmäisiä, jotka alkavat kukkia, ja kukkii viikkotolkulla, yleensä noin kolmisen viikkoa riippuen siitä, kuinka kuumaa tai viileää on. Kukinnot ovat vuodesta toiseen suuria, vaikka kasvi tekee sivuversoja, mikä onkin hyasinteille luonteenomaista. Yleensä sen myötä vain kukinto harvenee.
Edessä yhtä hempeitä 'Duc van Tol Rose' -tulppaaneja.

Pieni takatalvi ei hyasintteja lannista. Edellinen kuva on otettu pari viikkoa vapun jälkeen, tämä vappuna. 'Top Hit' on hienon sävyinen, hieman syreeniin vivahtava vaaleanpunainen, tässä sävy näkyy hyvin, kun taustana on valkoista.

Tältä näyttää normaali hyasintti parisen vuotta istuttamisen jälkeen. Tämä on kaunis sinisuoninen 'Splendid Cornelia', joka on hyasinteille tyypillisesti harventanut kukintoaan. Vertaa ylemmän kuvan jo neljä vuotta sitten istutettuun 'Top Hitiin'! Täytyy tosin muistaa, että kasvupaikka vaikuttaa kasvin ulkonäköön – nämä kylläkin kasvavat vain parin metrin päässä toisistaan.

Silläkin on väliä, jos sipulissa sattuu olemaan jokin tauti tai muu vika, tai jos sipulit istutetaan väärin esimerkiksi niin, että ne vahingoittuvat. En tiedä, missä vika, mutta 'Purple Sensation' ei ollut kaunis ensimmäisenä keväänään ja tänä vuonna se oli lähinnä kukan irvikuva – heh, luen sopivasti parhaillaan Dorian Grayn muotokuvaa.
Kuvasta näkyy, että kasvia on syöty, mutta ei tämä ollut viime vuonnakaan mikään sensaatio. En aio hankkia tätä lajiketta enää ellei joku väitä hyvin vakuuttavin perustein, että se on erinomainen.
Niin. Mainostin kirjassani, tässä blogissa ja lukuisissa muissa paikoissa, että peurat eivät syö hyasintteja. Eivät niin, mutta metsäkauriit syövät, ja ne ilmestyivät saarellemme runsaslukuisina viime talvena.

Jos haluan upeaa purppuraa, hankin lisää tätä ja niin aion tehdäkin. Tämä on erinomainen uudehko lajike 'Woodstock'– katso tuota varren tanakkuutta ja upeaa tummaa väriä! Tämäkin on jo parivuotias ja edelleen näinkin komea. Tuoksu on hieno, ja tummanpuhuva kasvi on mykistävä keltaisten pikkukäenrieskojen ympäröimänä. Vastaväri saa purppuran väreilemään.
Oli todellinen harmi, kun kaikki muut 'Woodstockit' syötiin juuri ennen kukintaa ja tämäkin pian kuvan ottamisen jälkeen. Kauriit eivät onneksi vaivaudu syömään lehtiä maan tasalle, joten kasvi lienee saanut yhteytettyä ravintoa ensi kevään kukintaa varten.
Taustalla kukkii helmililja.

Kerrottu 'Hollyhock' on jonkinlainen purppuran ja vadelman välimuoto. Ehkä johtuen kerrannaisuudesta tämä kukkii hyasinteista viimeisenä. Kun ensimmäiset saattavat avautua pihallani huhtikuun puolella, tämä avaa kukkansa vasta toukokuun puolivälin jälkeen. Kukkavarressa ei ole montaakaan kukkaa ja kasvi näyttää tekevän runsaasti lehtiä, jotka kylläkin ovat kauniin sävyisiä. Tämä on istutettu kolme vuotta sitten, eikä ensimmäisenäkään keväänään ollut järin komea. Kiinnostava erikoisuus tämä on silti.

Kermanvaalea 'City of Haarlem' vaikuttaa olevan myöhäinen. Puhtaanvalkoinen 'Carnegie' kukkii hivenen aikaisemmin, vaikka olikin kukassa tämän kanssa vielä samaan aikaan. Hyasinttien pitkää kukinta-aikaa täytyy vielä kerran ylistää, vaikka menee toistoksi.
Taustalla on jalopähkämön jo reheviä lehtiä toukokuun lopulla.

Viimeinen, vaan ei vähäpätöisin, on huikean sininen 'Delft Blue', klassikkolajike 1940-luvulta. Tämän kaikki kukkavarret napsaistiin toukokuun alussa – lajike kukkii varhain, mutta niin se vain onnistui tuottamaan näinkin komeita kukintoja nysävarsista!

Toivottavasti näistä oli apua sipulivalintoihin. Kannattaa silti muistaa, että tässä oli vain yhden puutarhurin kokemuksia yhdestä puutarhasta. Eri puutarhassa voivat ihan eri lajikkeet nousta parhaiksi.

Helmililja 'Ocean Magic' kuuluu lajiin Muscari aucheri
Jalopähkämö – Stachys macrantha
Pikkukäenrieska – Gagea minima
Tuoksuhyasintti – Hyacinthus orientalis

Elsan lempituolissa ale ja uutuuksia

$
0
0
Jos joku on käynyt viime aikoina nettikaupassani Elsan lempituolissa, on iloisen kevään toivotus ehkä hieman hymyilyttänyt. No, nyt se on muutettu syksyn toivotukseksi! Vaikka vielä kesässä ollaankin. Hyvähän se on, jos aiheuttaa hymyä, vaikka sitten tahtomattaan.
Elsan lempituoli on aito slow-nettikauppa, kenties maailman ainoa laatuaan. Tuotteiden lähetyskin on joskus slow, sillä kotisaarellani ei ole postia, ja jos olen työn takia mantereella, voi kulua hieman aikaa ennen kuin ehdin kotiin etsimään tavarat tuotevarastosta ja sitten vielä postiinkin. Kärsivällisyys on ehdottomasti hyve, ja olen kiitollinen, sillä kaikki asiakkaani ovat olleet erittäin ymmärtäväisiä ja kärsivällisiä – aina.
Kiitos teille ♥

Yllä olevassa kuvassa ovat ihanat rautaiset puutarhatuolit, jotka ovat nyt alessa lähes puoleen hintaan! Väri on salvianvihreä. Tuolit ovat oikeat puutarhan kaunistukset, niiden ainoa mahdollinen haittapuoli on se, että niissä täytyy istua sivistyneen suoraselkäisesti. Lojuilutuolit ovat sitten erikseen, näissä juodaan ryhdikkäästi iltapäiväteetä pikkusormea asianmukaisesti ojentaen.

There are some new and some reduced items in my web shop – perhaps the world's only slow-web-shop! (There was a wishing for joyful spring until yesterday).

Kaunis sademittari, jossa on lasinen mittausastia, on myös alennettu. Tämä on suosittu tuote ja yksi tilaus ennättikin jo kolahtaa postiluukusta, kun olin vasta kirjoittamassa tätä tekstiä. Elsan lempituolilla on oma facebook-sivu, mitä kautta saa tietoa uutuuksista ja tarjouksista – aidossa slow-hengessä vain harvakseltaan; nettihäiriköinti-tykitystä on turha odottaa tästä osoitteesta.

Musta hattukoukku on huipputuote, mutta asiakkaat eivät ole sitä löytäneet. Siispä laitoin nämä nyt koukuttavaan hintaan 6 euroa / kpl (normaalihinta on 16,70 €)! Myyn näitä nyt siis tappiolla, mutta toivon näin pystyväni uudistamaan valikoimaa.

Sitten ihaniin uutuuksiin. Tämä viktoriaanis-henkinen kirjatuki on mustaksi maalattua rautaa.

Ranteenlämmittimissä on uusi malli, jossa kolme kapeaa palmikkoa koristaa kädenselkää. Kärkiosan aukko on yhtenäinen, joten lämmittimet voi vetää sormikkaiden tai lapasten päälle lisälämmikkeeksi. Vanha suosittu kalastajanhanska, jossa sormille on erilliset aukot, on yhä edelleen valikoimissa.

Tämä koko on minulle pikkuisen pieni, mutta mallin näkee tästäkin. Vastalakatut kirsikanpunaiset kynnet eivät ehkä istu tyyliltään täydellisesti luonnonväreihin, mutta kyllähän näitä hanskoja voi käyttää fiksussa kaupunkipukeutumisessakin!
Ranteen raidat ovat Rowanin ihanaa tweed-lankaa.

Hellepäivien iloja

$
0
0
Kuumina päivinä maistuu kylmä juoma. Tosin tänään olen jo liikkunut villapaidassa, sen verran vilpoiselta tuntuu.
Viime viikkoina olen innostunut vanhoista pitseistä, joita sain ystävältä.

Last weeks I have been excited about a new technique in makig bead jewellery.

Moneen kertaan hajonnut rannekello sai aikalisää päätymällä kaulakelloksi, vai miksi kaulassa riippuvaa kelloa nyt kutsutaankaan. Kaulanauhassa on kapeaa pitsinauhaa, agaatteja ja joitakin muita kiviä, lasihelmiäkin.

Samalla nauhatekniikalla syntyi vihreä kaulakääty. Hajonneen rannekellon lukko pääsi tähän lukoksi, vaikka se onkin herkästi avautuvaa mallia (tappi ja rengas). Yhden käyttökerran perusteella se toimii paremmin tässä kuin rannekellossa.
Tämä on tosi hauskaa, korujen keksimistä voisi jatkaa loputtomiin! Vahinko vain, että voi käyttää vain noin yhtä korua kerrallaan jos sitäkään, useimmat päätyvät pölyttymään pöytälaatikkoon pitkiksi ajoiksi.

Kahvikin on maistunut kylmänä. Olen keittänyt aamukahvin jo illalla ja pannut sen jääkaappiin yöksi, kylmä maito ja jääpala lisätään vasta aamulla. Käytän luomumaitoa, siinä ei ole rasvamolekyylejä pilkottu, vaan rasva näkyy klimppeinä – niin kuin asiaan kuuluu, vaikka en maatalosta olekaan kotoisin.
Miksi ihmeessä kaikki pitäisi saada tasapäistettyä yhtenäiseksi massaksi, niin maito, kurkut kuin ihmisetkin?

Nettikauppaani Elsan lempituoliin on tullut  kivasti tilauksia alennusmyynnin ansiosta. Pakkausvastaava Ransu on kiireinen ja lähettää terveiset työn lomasta!

Ei lähes mitään

$
0
0
Pihani näyttää suurimmaksi osaksi tältä. Olen ollut poissa kotoa tavallista enemmän työn takia, puutarha on sillä aikaa nääntynyt helteen ja kuivuuden kouriin. Puutarhassa ei kuki lähes mikään, kukat on laskettavissa kahden käden sormilla.
Jalomalvassa on vielä muutama hassu kukka kuivuneiden kukkavarsien viidakossa. Niitä on tietysti tähän aikaan muutenkin; sormustinkukat, laukat ja unikot, jotka vielä muutama viikko sitten olivat niin hurmaavassa vedossa, ruskistuvat. Himpulat, kun kesän loppu on ankeaa aikaa, kaikki rumenee silmissä! Ja illat pimenevät, nyyh. Matkustamme kohti maailmanloppua taas...

I hate this time of the year! Apart from the fact that I hate winter and autumn even more. Everything dies, and if it is not dead already, it certainly manages to look it.

Pakko keskittyä pieniin iloisiin kukkiin nyt vain. Jo kertaalleen kuivuuteen lähes kuollut verenpisara on pykännyt iloksemme kukan.

Rohanissa näyttää ihan mukavalta, paitsi että sieltä edelleen puuttuvat pensasaidat, käytävät ja kukkapenkkien reunukset – eli kaikki muotoa ja ryhtiä tuovat rakenteet, heh.

Todella paljon iloa tuottaa tämä Cherin viime syksynä lähettämä väriminttu, joka kukkii kahden kukinnon voimalla! Taustalla on toisen puutarhaystävän antama harmaakäenkukka. Helminukkajäkkärät kukkivat kivasti. Paljon muuta tässä ei sitten kukikaan, kun peurat ovat syöneet liljat, salkoruusut, kellohyasintit ja tähän siirtämäni syyskimikin. Tuo edessä oleva tappi kuuluu tiikerililjalle.

Pari liljaa on peuroilta onneksi jäänyt huomaamatta, nimittäin nämä suuren katajan juurella kasvavat heikinliljat. Näissä on suussasulava appelsiininsävy.

Neilikkaruusussa on tasan kolme kukintoa, mutta ne kaikki ovat hienon säännöllisiä pallomaisia kukkakimppuja.

Tässä myös hyvin pieni suuri ilonaihe: magnolia 'Susanin' verso. Siirsin tämän viime kesänä liian paahteiselta paikalta ja pensas lähti kasvuun tänä vuonna kovin myöhään. Kerta toisensa jälkeen sen maasta puskeva verso (tuo isompi pääverso on kuollut) syötiin aivan maata myöten jo siinä vaiheessa, kun verso oli vasta parin senttimetrin pituinen. Tarkkaa työtä, peurat eivät tee tällaista, ne tuskin huomaavat parin senttimetrin pituisia versoja. Voisiko olla lintu, joka on luullut nousevaa versoa madoksi?
Suojasin kasvin tiheäsilmäisellä verkolla ja olen iloinen, että magnolia jaksoi pykätä vielä uuden verson niin monen syödyn jälkeen, kun ottaa huomioon, että kasvilla ei ole ollut lehtimassaa, millä yhteyttää ravintoa. Sillä oli tuskin lehteäkään myös viime vuonna, kun se kasvoi vielä liian paahteessa – ja kovan talven jälkeen versoi silloinkin vasta loppukesällä.
Magnolian verso on tuo lehti edustalla, taustalla on kai joku pihatähtimö. Ryhdyn kitkentäpuuhiin heti huomenna...

Yksi asia kesän kääntymisessä kohti syksyä on kivaa. Ransulla on selvästi parempi olla.

Talvikaulurista ei olla vielä luovuttu, mutta eiköhän se kohta syksyn alkaessa lähde. Ransulla on ollut sellainen aikataulu tähänkin asti. Itse olen taas alkanut nukkua villasukat jalassa, muuten ei saa unta, kun on niin kylmä.
Antoisaa viileämpää aikaa, yritetään sinnitellä, kohta on taas kevät ja sitä ennen istutetaan sipulikukat!

Harmaakäenkukka – Lychnis coronaria
Heikinlilja – Lilium henryi
Helminukkajäkkärä – Anaphalis margaritacea
Jalomalva – Sidalcea
Magnolia 'Susan' on M. liliifloran ja M. stellatan risteymä
Neilikkaruusu, kuvan lajike – Rosa Grootendorst-Ryhmä 'Pink Grootendorst'
Verenpisara – Fuchsia
Väriminttu – Monarda

On niitä kuitenkin

$
0
0
Tilanne on parempi kuin eilen väitin. Kukkia ei voi laskea kahden käden sormin, vaan tarvitaan varpaat myös. Sinipiikkiputken maahan mätkähtänyt verso kukkii hempeästi mäkimeiramin lomassa.

Syreenipuskan sopivasti varjostama ängelmä 'Splendide White' kukkii yhä, mikä on hämmästyttävää. Tämä on kukkinut pari viikkoa, vaikka on ollut helle.

Keltakaunokeista osa on vielä ihan hyvin kukassa, osassa on meneillään viimeiset pari kukkaa. Tämän kuvan ottamisen jälkeen saksin kuivuneet ja ohikukkineet perennanversot pois, se sai kukkapenkit näyttämään huomattavasti paremmalta. Mieli koheni sen mukana, varsinkin, kun tänään oli upean aurinkoinen päivä; kesää parhaimmillaan!

Perargonit eivät ole hellekaudesta millänsäkään, mutta pienet taimikasvatukseni ovat valitettavasti kuolleet. Siellä olisi ollut esikkoja ja orvokkeja. Ensi vuonna taas uusi yritys, joillakin uusilla siemenillä... ellei sitten joku sitkeä päätä vielä itää. Kaikki itämään lähteneet ovat kuitenkin menehtyneet.

Endless Summer -jalohortensia on luottokukkija ja kasvaa niin lähellä taloa, että peurat eivät tätä juurikaan syö, onneksi!

Yksi punahattukin kukkii, kun suojasin sen metallikartiolla. Peurat syövät näitäkin, lisäksi punahatut ovat jostain syystä pihallani todella kitukasvuisia, jos pysyvät hengissä ylipäätään. Tämäkin kasvi on kasvanut pari vuotta ja siinä on yksi kukkavarsi. Lajike on 'Green Jewel' tai sellaisena ostettu, vaikka näyttää erehdyttävästi valkoiselta.

Tämän kasvin siirtäminen pihani kuivimpaan ja paahteisimpaan kukkapenkkiin oli oikea teko. Hopeapiiska 'Little Spire' viihtyy ja kukkii ihanan sinisin kukin.

Tarhapiiskut ovat alkaneet kukkia ja ovat valloittaneet saunan nurkalla olevan pienen kukkapenkin lähes kokonaan. Nämä ovat kivoja loppukesän piristäjiä ja kuivuvat syksyllä kauniisti pystyyn koristaen pihaa koko talven.

Kultapallot ovat myös hurmaavia palleroita. Tein tänä vuonna näille kokeen ja leikkasin varret puolivälistä poikki kesäkuussa. Ehkä se vähentää kaatuilua, en tiedä. En ole näitä vielä tukenut, osa varsista on jo kaatunut, osa ehkä jättää kaatumatta tuon leikkuun ansiosta, ehkä?

Aurinkopalleroista viikonloppua kaikille!

Hopeapiiska – Perovskia-risteymät
Jalohortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Kultapallo – Rudbeckia laciniata, kerrannaiset lajikkeet
Mäkimeirami – Origanum vulgare
Punahattu – Echinacea
Sinipiikkiputki – Eryngium planum
Tarhapiisku – Solidago Canadensis-Ryhmä
Ängelmä – Thalictrum

Maratoonari muotopuutarhassa

$
0
0
Kolmisen viikkoa sitten muotopuutarhassa avautui ensimmäinen keltakaunokin kukka. Nyt on kaksi viimeistä kukkaa enää auki, enempää nuppuja ei ole. Keltakaunokin kukkanuppu on hieno ananaksen oloinen pallukka, jonka huipulta kukka avautuu tupsuna.

This summer's super surprise was provided by chicory! I never thought it would grow so tall, nor did I think it would bloom for such a long period – considering the heat and drought we've had.

Heinäkuussa kukki myös lempparilaukka, pallerolaukka. Kompakti, upean värinen ja pörriäisten suosiossa. Tarvinneeko enempää selityksiä? Hyvän korkuinen myös, noin polvenkorkuisena mainio kumppani niin monille kukkapenkin kasveille.

Tuolloin tähkälaventeli 'Munstead' oli vielä täydessä vedossa, sen seurana kukki vaaleanpunainen portlandruusu 'Comte de Chambord', jossa on nyt onneksi pari uutta kukkanuppua sentään. Laventelin ruskistuneet kukinnot leikkasin jo poikki, jotta puska näyttää siistimmältä.

Muotopuutarhassa oli rehevyyttä ja kukkarunsautta. Ruusut, harjaneilikat, ukonhattu ja väriminttu kukkivat. Tästä on vain pari viikkoa! Oi kesä.

Pasuuna avasi uudet kukat kesäkuun alussa kukkineiden tilalle.

Niiden makea tuoksu levisi riippumatossa laiskottelevan nenään.

Yritykseni siirtää vanha mustaviinimarjapensas riippumaton viereen ei valitettavasti onnistunut, vaan iso puska kuoli siirtoon. Täytyy yrittää toisen kerran, jotta riippumatossa lojuessa voi samalla napsia marjoja suuhun.

Voi tätä kukkarunsautta!

Silloin kukki myös yllättäväksi hujopiksi venähtänyt sikuri.

Mutta hetkinen – sehän kukkii vieläkin!
Tämä on todellinen yllätys. Yli parimetrinen tyyppi, jonka kukat ovat auki vain päivisin ja joka kasvoi niin korkeaksi, että lakosi, jaksaa yhä vain tuottaa uusia kukkia joka ikinen päivä. Taustalla kukkii toinen loppukesän ja alkusyksyn maratoonari Endless Summer -jalohortensia.

Muuten ei voi oikein kukkarunsaudesta puhua, on ollut niin kuivaa.

Sadevesitynnyrit oli käytetty viimeistä tippaa myöten.
Viime yönä tuli helpotus. Aamuisesta kuvasta voi ehkä erottaa, että iso tynnyri on lähes täynnä vettä. Yön ja aamun aikana satoi 17 mm, yhtä paljon kuin koko heinäkuussa ja elokuussa tähän asti varmaan yhteensä. Tällä hetkellä aurinko paistaa taas siniseltä taivaalta, mutta jossain päin näyttäisi olevan harmaita pilviä, joten ehkä saamme vielä lisääkin sadetta. Sitä on ainakin ennustettu tälle viikolle. Tuuli on tosin pitänyt huolen siitä, että maan pinta on jo kuiva. Toivottavasti kosteutta löytyy nyt mullasta.

Eilen siirsin ja istutin paljon kasveja tietäen, että yöllä tulee sade. Yksi siirretyistä on tämä suloinen sinikatana, jonka olen saanut Hernepensaskujanteelta. Tämä oli väliaikaisesti istutettu Rohaniin, mutta sopii väriltään niin mainiosti muotopuutarhaan, että sai nyt siirron sinne. Toivottavasti se viihtyy paahteessa ja kuivassa maassa, sen olisi tietysti voinut ensin tarkistaa...

Kesäkuussa poikki leikattujen kultapallojen tilanne on tämä. En osaa sanoa, oliko leikkuulla mitään merkitystä pituuskasvun ja lakoamisen kannalta. Tilanne vaikuttaa samalta kuin joka vuosi tähänkin asti, ja ensimmäisen syysmyrskyn koittaessa koko kasvusto lienee rähmällään.

Musti oli aamulla tätä mieltä koiranilmasta. Nyt on jo hieno keli ja Musti nauttii ulkoilusta tiluksillaan parhaillaan.
Aurinkoista ja riittävän sateista viikon jatkoa!

Jalohortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Kultapallo – Rudbeckia laciniata, kerrotut lajikkeet
Pallerolaukka – Allium sphaerocephalon
Pasuuna – Brugmansia
Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä
Sikuri – Cichorium intybus
Sinikatana – Catanache caerulea
Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia

Pieni laatoitusprojekti

$
0
0
Tässä tämän ja parin edellisen päivän sääkuva. Sade ja paiste vaihtuvat niin tiheään tahtiin, että ne tapahtuvat usein samaan aikaan. Mojova tuuli pitää huolen siitä, että pisarat lentävät vaakasuoraan ja että vesi ei jää pitkäksi aikaa lehtiä kastelemaan – nurmi on kuivaa jo puolen tunnin kuluttua edellisestä kuurosta.

The weather changes so quickly these days that it rains and shines at the same moment.

Musti esittelee pientä laatoitusprojektiani, joka on ollut suunnitelmissa monta vuotta. Alun perin tässä oli pari betonista kaivonrengasta, joissa poltettiin roskia. Suoraan kuistin edessä oleva paikka ei ollut esteettisin vaihtoehto siihen, ja muutenkin kierrätän roskat mieluummin kuin poltan.

Pieni tasainen paikka antoi ajatuksen laatoituksesta.

Löysin kivan laattamuotin Tukholman Nordiska trädgårdar -messuilta muutama vuosi sitten. Tänä keväänä aloin viimein valaa laattoja.

Laatassa ui kaksi kalaa vesipyörteissä. Hankin tähän turkoosinsinistä väriä, jota levitetään pintaan vasta jälkikäteen. En ole vielä päättänyt, käytänkö sitä.

Aidossa slow-hengessä en ole vielä saanut projektia valmiiksi, vaikka se on näin pieni. Laatoituksen alakulmassa on iso kivi, jonka punnersin tuohon keväällä vanhan talon edustalta. Se oli niin täydellisen tasainen ja paksuinen juuri tuohon, että oli jokaisen hikipisaran väärti. Tämä kuva on otettu juhannuksen aikaan, minkä huomaa kukkivasta juhannusruususta.

Samoihin aikoihin laatoituksen vieressä kukki vuorijumaltenkukka 'Afrodite'. Kissojen juomalampi lepää kiveyksen reunalla.
Tällä hetkellä syysvuokko valmistelee kukkaesitystä tuossa vieressä.

Entisen grillin alusvati toimii sammakkolampena – bongaa sammakko! Nyt astiassa on viimein vettäkin.

Tässä toinen tämän hetken kuva, laatoitusprojekti alkaa oikeasta alakulmasta.
Sademittari on puolillaan vettä, keltakaunokki kukkii vielä, vaikka muotopuutarhassa se on jo ohi. Kauempana tarhapiiskut toistavat lämmintä keltaista väriä. Kaatuvan saunan päädyssä kasvaa japaninlehtikuusi, syksyllä sekin saa pehmeän kananpojankeltaisen syysvärin.

Korkeat pilvimassat kohoavat iltaisin jylistäkseen öisin vaikuttavina ukkosina.

Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Tarhapiisku – Solidago Canadensis-Ryhmä
Vuorijumaltekukka – Dodecatheon meadia

Keittiön miniremppa

$
0
0
Eilen jatkoin ikuisuusprojektiani eli vintin lattian eristämistä ja rakentamista, samalla sain tehtyä hieman lisää hyllyjä nettikauppani Elsan lempituolin varastolle. Tänään pakkasin yhtä tilausta ja huomasin, että eräät peltihyllyt eivät vielä ole myynnissä, koska en ole niitä kuvannut. Hmm...

Hylly löysi paikkansa jääkaapin yläpuolelta. Nyt se on kuvattu ja myynnissä Elsan lempituolissa, hinta mahtavan alhainen 6,80 euroa! Hylly on muuten oikein hyvän mittainen myös oven päälle.

Siistin tuon kulmauksen jo joskus keväällä, jolloin kuvasin sen myös. Nyt vain pieni hylly on tullut mukaan kuvioihin. Taulu, jossa on sumuinen maisema ja lehmä, on sympaattinen löytö vanhemmasta talostani. Sen laholta kuistilta pelastettu pieni apupöytä heiluu, mutta pysyy juuri ja juuri pystyssä. Laitoin liinaksi pöydän päälle vaihteeksi keittiöpyyhkeen. Siinä on ruotsalaisia smörgås-herkkuja, pyyhe on peräisin DesignTorgetin Arlandan myymälästä. Peltilaatikkoja ja isoja lasipurkkeja löytyy Elsan lempituolista.

Tykkään keittiöstäni, vaikka itse sanonkin! Ansio ei ole minun, vaan kuuluu talon rakentajalle ja heille, jotka eivät ole sitä purkaneet.
Taannoin minulle soitti keittöremonttifirma, joka halusi tehdä tarjouksen. Onneksi he ymmärsivät nopeasti, etten vähimmässäkään määrin edusta heidän kohderyhmäänsä. Kuolisin, jos joku tulisi purkamaan keittiöni.

Purin tänään tosin jotakin ihan omin käsin. Tiskipöydän takaseinässä on ollut muovinen suojalevy, ties kuinka vanha, eikä se ikä mitään, mutta siihen oli porattu monia reikiä, mukaan lukien tuo seinässä näkyvä iso reikä, johon on varmaankin joskus suunniteltu hanaa tai vesijohdon läpivientiä. Halusin nähdä, onko kosteutta kertynyt levyn taakse seinään.
Ei ollut. Hyvä niin. Kaakelit taustaseinään minulla onkin jo valmiina, hankin ne Kierrätyskeskuksesta viime syksynä, tai jonakin syksynä ainakin... Antaa nyt seinän kuitenkin ensin hengittää slow-hengessä muutama viikko ennen laattoja, varmuuden vuoksi.
Lisäksi keksin, että astiakaapin taustaksi voisi laittaa tapettia, mutta sekin saa odottaa, sillä maalasin sen valkoiset osat uudelleen ja niiden täytyy ensin kuivua. Kaapissa ei ole takaseinää, vaan tuo on samaa pahviseinää kuin keittiössäni muutenkin.

Keittiöni ei ole mitenkään erityisen ihana, mutta tunnelmallinen se on. Seinäpahvit kupruilevat ja niiden maali on kulunut. Lisäksi keittiö on sekä vieraskamari että työhuone. Ikkunoissa on talviverhot jo toista vuotta putkeen. Ompelin juuri kesäverhoihin tarpeelliset lisähelmat, mutta nyt en voikaan vaihtaa niitä paikoilleen, kun laitoin vierasvuoteen päälle tuon vihreän viltin ja tyynyt, joissa on samoja värejä kuin talviverhojen sormustinkukissa. Voi. Tulkoon talvi, sitten.

Ransu on ainakin valmiina. Sen talvikarva ei ole vielä edes kokonaan lähtenyt.

There is a tiny makeover going on in my kitchen. TINY is the keyword here! I removed a board behind the sink wanting to see if the wall is dry behind it. Well, it is. I have some reclaimed tiles to go on the wall instead, watch this space in some years to come...

Lopuksi poikien terveiset heinäsirkkajahdin lomasta. Vihreä heinäsirkka tuotiin tänä iltana eteiseen.

Toimeliasta viikonloppua!

Lisää keittiöaihetta

$
0
0
Keittiörempasta voidaan siirtyä jouhevasti keittiöpuutarhaan. Lintulaudan alla on tipujen keittiö: kaura on itänyt ja on nyt korjuukypsää. Vieressä kukkii ahkera tuoksukeltavirma, ne ovat menestyneet todella hyvin vaateran alla paikassa, josta muut kasvit ovat kuolleet vuoron perään tiiviiseen savimaahan ja veden sekä ravinnon puutteeseen.

I don't really have a kitchen garden per se, but there are some mints growing in my borders, and the birds have an oat patch beneath their feeder.

Toinen mahdoton paikka on muotopuutarhan tiivissavisin penkki. Istutin siihen harmaaminttua viime kesänä ja nyt se kukkii.

Valkokirjavalehtinen kenties omenaminttu (ostettu "kirjominttuna", jollaista ei kai ole) lähti niin myöhään keväällä kasvuun, että luulin sen menehtyneen. Ihan hyvin se voi ja toimii mukavasti ruusun aluskasvina.

Sitten takaisin keittiöön. En kuitenkaan voinut olla jatkamatta miniremppaa. Pahvi lähti pois seinästä, sillä se ei ollut kunnolla siinä kiinni, siihen ei voinut laatoittaa. Raaka puu on kaunis, mutta tässä paikassa seinä ei voi jäädä puupinnalle.

Kierrätyskeskuksen laatat riittivät juuri sopivasti välitilaan. Luulin niitä olevan enemmän ja voivani laatoittaa myös alas lattiaan ulottuvan kaistaleen, mutta hyvä näin. Onneksi, sillä en laskenut niiden riittävyyttä – katsoin vain, että viisi mahtuu rinnakkain!

Edellisen kirjoituksen kommenteissa muisteltiin kaunista hellanurkkausta. Tässä remontin aikainen behind the scenes -kuva nurkkauksesta. Tiskiä, tavaraa, rojua, röykkiötä...

Puuseinät saivat hieman tasoitetta rakoihin ja valkoista öljymaalia pintaan. Lisätasoitus ja uusi maalikerros jää myöhempään ajankohtaan, samoin saumaus. Kaakeleiden yläpuolelle tulee pieni mintunvihreä emaloitu naulakko jostain menneiltä vuosikymmeniltä, joka on juuri passeli talon henkeen ja keittiön väreihin. Naulakko oli vanhempieni kylpyhuoneessa, isäni oli sen jostakin pelastanut eikä suostunut heittämään pois – onneksi!
Kaappi sai takaseinälleen vaaleaa 50-luvun tyyppistä tapettia, kuvassa sitä ei edes näe, niin saman sävyistä se on seinämaalin kanssa. Sekin siistiytyi nyt samalla.
Loppujen lopuksi välitilan ulkonäkö muuttui tosi vähän, sillä myös vanha muovilevy oli vaaleansininen. Silmä tuskin huomaa eroa, mutta paikka tuli siistimmäksi, kun pienet tahraiset ja reikäiset pinnat vaihtuivat.

Remonttikissa Ransu oli mukana tässäkin hommassa. Tässä Ransun pusutteluilme. Ja kippoonkin voisi laittaa vähän raksuja.
Rauhallista ja ruokaisaa sunnuntai-iltaa!

Harmaaminttu – Mentha longifolia
Omenaminttu – M.× rotundifolia
Tuoksukeltavirma – Patrinia triloba

Rohan etenee

$
0
0
Pieni Rohan-projekti alkaa olla jo vähän isompi, tai ehkä keskikokoinen. Tämähän tulee lopulta täyttämään koko entisen perunamaan. Nyt valmiina on yhden puolen kukkapenkkiä noin viitisen metriä.

Kukkapenkki näyttää vielä kovin sekavalta, mutta luotan siihen, että parin vuoden päästä asia on jo toinen. Koko tämän kukkapenkin istutushan alkoi vasta vuosi sitten.
Koska peurat verottavat kukkia rankasti, istutin reunaan pähkinäpensaita, joista tulee kapea ja korkea aita.

Peurat syövät muun muassa myskimalvaa, mutta onneksi se osaa haarautua ja tehdä uusia kukkia. Malvan alku on saatu Tiinalta, nyt sen siementaimia on voinut jo siirtää muuallekin muotopuutarhasta, minne sen alkuperäisen istutin.

Raakkilasta saadut kellohyasintit syötiin, mutta onneksi tämä osaa – sipulikukille harvinaisella tavalla – tehdä uuden kukkavarren! Liljoista ei nimittäin ole pihallani kukkinut tänä vuonna lähes mikään, ne kun eivät osaa tätä taitoa.

Helminukkajäkkärää ei onneksi syödä, se on niin suloinen. Tämäkin on kotoisin Raakkilasta, nyt sitä kasvaa pihallani jo useassa paikassa.

Harmaakäenkukka saa myös kasvaa ja kukkia rauhassa. Tämä on saatu Intopiiltä.

Ihanat värimintut myös, onneksi! Tämä on puolestaan Cheriltä. Onnea ovat puutarhaystävät!

Kukkapenkistä nousee myös kurkkuyrttiä muistona entisestä toimesta kasvimaana. Sininen ei kylläkään kuulu Rohanin värimaailmaan, vaan siellä kuuluisi olla tummia ja vaaleita kukkia, lisäksi vanhaa roosaa, mutta siitä olen joutunut lipsumaan kaikenlaisiin muihinkin punaisiin ja oranssiin. Nekin sointuvat tummiin lehtiin, joita Rohanissa on.
Uusimmat istutukset ovat Viherpeukaloilta tilattu tummanpunakukkainen koristemansikka 'Lipstick', meksikonhanhikki sekä valkoinen pitkään toivelistalla ollut pioni 'Moon of Nippon'. Taimimyymälöissä on jo syysale!

Tässä kuva vähän kauempaa. Tällä kulmalla on mutapuutarha. Vasemmassa reunassa on märkää maata kohti lahoa saunaa, johon suuntaan mutapuutarha jatkuu.

Laitoin mutapuutarhan penkaksi vähän mini-kivimuuria. Sen päällä kasvaa valkokukkainen virginiantädyke ja muutama vaaleanpunakukkainen kellopeippi, ilokseni huomaan, että nekin on jätetty rauhaan.

Näistä toivon oikein mahtavaa pehkoa mutapuutarhan partaalle. Hyvältä näyttää toistaiseksi.

Harmaakäenkukka – Lychnis coronaria
Helminukkajäkkärä – Anaphalis margaritacea
Kellohyasintti – Galtonia
Kellopeippi – Physostegia virginiana
Kurkkuyrtti – Borago officinalis
Myskimalva – Malva moschata
Virginiantädyke – Veronicastrum virginicum
Väriminttu – Monarda

Musti esittelee

$
0
0
Musti: Mamma katkaisi tästä saarnesta yhden ison oksan. Sen lehdet ja oksanpätkät meni katteeksi noiden istutusten päälle. Samalla niiden eteen tuli kätevä raapimapölkky. Hyvä, mamma!

Musti the Garden Panther shows a selection of his favourite spots.

Ransu: Osaan mäkin esitellä... mitäs tuolla liikkuu...

Musti: Takaisin asiaan! Täällä paahdepenkin tienoilla on kiintoisia uusia juttuja.

Mamma teki valmiiksi tän kukkapenkin taustamuurin. Tai kai se aikoo jatkaa sitä johonkin suuntaan, se ei osaa ikinä lopettaa. Hyviä kyttäyspaikkoja, nämä.

Tässä kohtaa mamma pyysi mua seisomaan suorana, jotta kaikki näkee, miten vinoon ukkostuulet on puhaltaneet tuon karstaohdakkeen. Tämäkin on uusi kivi, jonka päällä seison.

Verkon sisällä oleva puu on marjaomenapensas 'Marleena'. Se on tehnyt joitain marjoja.

Ransu: Osaan mäkin esitellä...

Illalla koittaa pienoinen ongelma, kun väsyneet esittelijät makaavat peiton päällä. Yöt ovat viileitä, peitto on jo valmiiksi liian pieni ja ohut.
Ratkaisu: Laitoin kaksi kerrosta vaatteita päälle, villasukat jalkaan ja asetuin nukkumaan poikien viereen. Eihän noita voi häiritä.

Tassuja ja massuja.
Makoisia yöunia!

Karstaohdake – Dipsacus
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Saarni – Fraxinus excelsior

Arvaa kuka

$
0
0
Et varmaan arvaa, että tässä tuolilla on jotain!

Ransu is playing hide-and-seek...

Hihii! Täällä on niin pieni tyyppi, että mitään ei näy!


Se olen minä, häh hää! Voisin puraista, jos tulisit vähän lähemmäs.

Seuraavaksi siirsin keittiön pöydän niin, että sen päällä voi silittää. Pöydän päälle kangas kaksin kerroin, rauta lämpenemään ja lähdin hakemaan silitettävää mekkoa...

... ja kun palasin, oli näky tämä.

... Noh niin! Alahan silittää!!

Toivottavasti teillä kaikilla muillakin on yhtä tehokas kotiapulainen!

Tehdään kevättä

$
0
0
Huomasin ilokseni, että sipulipussit ovat ilmestyneet taimiliikkeisiin! Siksipä onkin syytä muistuttaa yhdestä tärkeästä asiasta. Kaikkia sipuleita ei kannata hillota kaapin uumeniin siinä pelossa, että kasvit alkavat versoa liian varhain. Eräät sipulit eivät nimittäin lainkaan kestä kuivumista. Jo kaupassa ja kuljetuksissa on osa sipuleista saattanut kuivua, siispä on hyvin tärkeää saada sipulit aikaisin maahan, niin aikaisin kuin mahdollista, mielellään heti kun ne on ostettu!
Tällaisia heti-istutettavia ovat lumikellot (kuvassa puistolumikello)...

... ja talventähdet. Talventähden mukula on kuin rusina, pieni ja ryppyinen. Sitä on hyvä liottaa ennen istuttamista. Talventähden mukulat eivät kestä edes sitä, että maa on kuivaa syksyllä, joten jos ei sada, kastele paikkaa, johon ne istutit. Niin hölmöltä kuin se tuntuukin.

Tästä voimme siis päätellä, että kaikilla sipuleilla ja mukuloilla ei suinkaan ole pitkää lepokautta, jonka sipuli sietää olla täysin kuivana, kuten tulppaaneilla. Nehän voidaan istuttaa vaikka rautakangen kanssa jo kohmeiseen maahan. Monella sipulilla on vain minimaalinen lepokausi, jonka jälkeen kaivataan taas kosteutta, sillä juuristossa on jo eloa. Narsissitkin ovat tällaisia, vaikka eivät niin herkkiä kuivumiselle kuin lumikellot. Narsissi kasvattaa juuria jo syksyllä, vaikka maan päällä ei näykään mitään. Siksi narsissi on kaikkein kiireellisimpien jälkeen listalla toisena, tai kolmantena, sillä toiseksi kannattaa istuttaa kirjopikarililja.

Kirjopikarililjat viime kevään vappusäässä.

Takaisin lumikelloihin.
Jos mitään ei nouse, ei huolta. Nousee ehkä seuraavana vuonna, tai sitä seuraavana. Voi myös nousta pelkkiä lehtiä, kuten nämä kaksi vuotta sitten istutetut lumikellot, jotka puskivat maan pinnalle vasta viime keväänä. Pussissa luki turkinlumikello, mutta ensimmäisenä keväänä nousi vain yksi kukkiva kasvi ja se oli selvästi tähtilumikello. Tässä kohdassa, mistä nämä nyt nousivat, ei edellisvuonna noussut mitään. Nämä taitavat nyt olla niitä turkinlumikelloja!

Tämäkään kukkanen, joka on ilmeisesti turkinlumikello, ei kukkinut eikä edes tehnyt lehtiä toissa keväänä, vaikka tämäkin on kaksi vuotta sitten istutettu. Viime keväänä tuli näin nätti kukka täysin yllätyksenä. En edes muistanut, että olin istuttanut lumikellon sipuleita näin laajalle alalle.

Tämä on se tähtilumikello, joka nousi jo ensimmäisenä keväänä ja viime keväänä uudestaan.
Lumikellojen suhteen ei siis totisesti kannata heittää toivoa. Jos maan päällä ei näy mitään, voi olla, että mullan uumenissa tapahtuu.

Lopuksi Ransun terveiset keväiseltä kylätieltä.

Voi kevät ♥
Tule pian!

Kirjopikarililja – Fritillaria meleagris
Puistolumikello – Galanthus nivalis
Talventähti – Eranthis
Turkinlumikello – Galanthus woronowii
Tähtilumikello – G. elwesii

Terveiset pihalta

$
0
0
Musti tarkastaa akileijan taimikasvatusastian. Kastelun tarpeessa, toteaa Musti. Nostin pohjareiättömän astian sateensuojaan kaupunkireissun ajaksi, nyt se on sopivasti kuivahtanut, onneksi ei liiaksi.

There are some lovely late summer flowers going on right now.

Kasteluvettä riittää, sadevesitynnyrit ovat täynnä. Verkko estää pieniä otuksia putoamasta veteen, mutta kultapallon terälehtiä se ei torju.

Hortensioiden ympärillä on myös verkkoja, mutta nämä ovat isoja otuksia eli peuroja ja kauriita vastaan. Verkon suojissa samettihortensia on tehnyt nukkaisia vauvalehtiä.

Jalohortensia kasvaa ilman verkkoa, sillä se on peuroille vähän hankalassa paikassa ilmeisesti. Tosin vain muutaman metrin päästä edellisestä. Ilokseni huomaan, että harjaneilikat ovat ryhtyneet kukkimaan uudestaan!

Ihanaa, että peurat eivät ole syöneet tarhasyysvuokon kukkavarsia! Yksinkertainen metallikartio on riittänyt suojaksi, ainakin toistaiseksi. Lajike on 'September Charm'.

Lopuksi Ransun terveiset. Nyt syömään ja nukkumaan, huomenna on pitkä päivä puutarhassa ja paljon muutakin hommaa.
Toimeliasta uutta viikkoa!

Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Jalohortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä
Samettihortensia – Hydrangea aspera ssp. sargentiana
Tarhasyysvuokko – Anemone× hybrida

Ilta muotopuutarhassa

$
0
0
Portlandruusu 'Comte de Chambord' kukkii ja tuoksuu.

An evening at my Cottage Garden...

Muotopuutarhan toisella laidalla kukkii puolestaan neilikkaruusu 'Pink Grootendorst'.

Tässä kuva hieman kauempaa. Harmaalehtinen kasvi etualalla on välimerenmaruna 'Powis Castle', se talvehti loistavasti pienen olkikasan ja katonharjatiilen alla. Olen niin iloinen siitä!
Olisi pitänyt laittaa sama systeemi ruostekukkien päälle, sillä ne menehtyivät viime talvena, kun lunta oli niin vähän.
Tänään sain puksipuuaidatkin leikattua, joten sain taas vähän lisää pistokkaita, jotka pääsivätkin saman tien maahan. Ne juurtuvat valtavan hyvin, mutta kasvavat vain noin sentin vuodessa! Varsinainen ikuisuusprojekti. Kasvavat kyllä sitten reippaammin, kun juuristokin on isompi.

Musti esittelee, tässä tilanne eilen illalla vielä ennen puksipuiden leikkuuta (ja nurmen reunahaituvien siistimistä). Hitaasti kasvamisessa on se etu, että aitoja ei välttämättä tarvitse leikata kuin kerran vuodessa.

Kas, tuolla päin on jotakin kiinnostavaa, siirrytään sinne.

Kas, iiso! Tämä on herännyt takaisin elämään. Jostain syystä iisot viihtyvät minulla hirveän huonosti, niitä vain kuolee yksi toisensa perään. Tämänkin julistin jo kuolleeksi, lisäksi tämän piti olla jokin vaaleanpunakukkainen lajike. Ei se mitään, tämä on mukava yllätys.

Edellisessä kuvassa taustalla häämöttävä unkarinikiviuhko on hyvä värikomppaus iisolle. Tässä kuvassa taustalla puolestaan kukkii kirkkaansinikukkainen hopeapiiska.

Vaaleanpunainen on kaunis siniviolettien kanssa, niinpä tämä ransunhäntäkukka eli komealuppio kasvaa edellisten läheisyydessä. Taustalla näkyy valkoinen lilja, joka ei tänä vuonna kukkinut, sillä lähes kaikki pihani liljat purtiin poikki. Peurat ovat siitä raivostuttavia, että ne syövät kukkavarret, mutta eivät selvästi nälkäänsä, sillä ne eivät vaivaudu kumartumaan ja syömään kasvia alempaa – kukat vain.

Vaaleanpunaista löytyy myös toisesta penkistä, välimerenmarunan vierestä. Tämä on pihani ensimmäinen syysleimu, joka kukkii (paitsi viime vuonna, kun ostin tämän kukkivana, mutta sitä ei lasketa)! Nämäkin ovat peurojen ruokalistalla ja aiempi valkokukkainen yritys menehtyi syödyksi tulemiseen. Tämä näyttää nyt paremmalta. Lajike on 'Crème de Menthe' ja tällä on valkokirjavat lehdet. Osassa versoista on kokonaan vihreät lehdet, mutta en raaski leikata niitä pois, antaa kasvin kerätä mahdollisimman paljon voimia juuristoon, jos tämäkin syödään kohta. Nautitaan nyt näistä ihanista kukista niin kauan kuin niitä on!

Kohtalokkaan tummaakin löytyy. Köynnöskaaressa kasvaa köynnösukonhattu 'Red Wine'.

Pasuunaan on tulossa paljon kukkia. Onneksi on vielä lämmintä!
Lämpöisen syyskesäistä viikonjatkoa kaikille!

Hopeapiiska – Perovskia-risteymät
Iiso – Agastache
Komealuppio, kuvan laji – Sanguisorba hakusanensis var. japonica
Köynnösukonhattu – Aconitum hemsleyanum
Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä
Pasuuna – Brugmansia
Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä
Puksipuu – Buxus
Ruostekukka – Crocosmia
Syysleimu – Phlox paniculata
Unkarinikiviuhko – Limonium gmelinii
Välimerenmaruna – Artemisia arborescens

Puoli vuotta kevääseen

$
0
0
Ihanaa, enää kuusi kuukautta! Kevääseen.
Kevätkevätkevät ♥
Kun narsissit kukkivat (kuvassa kauluskukkainen 'Orangerie') ja niiden juurella minimaalisen pienet pikkukäenrieskat...

Only six months to spring!

Ja nurmikin on täynnä pikkukäenrieskojen pieniä kukka-aurinkoja, ja kevätaurinko paistaa!

Pikku Ransuja myös, ja pystykiurunkannuksia (violetit kukat Ransusta oikealle).

Valkotäpläimikkä 'Mrs Moon' kukkii vuokko-esikkopuutarhassa. Kauhistus, tämä jäi kokonaan rekisteröimättä tänne blogiin viime keväänä! Imikkä on erittäin ansiokas syksykasvikin, sillä sen lehdet ovat raikkaan vihreät vielä joulunakin, ellei jotakin lunta tule pilaamaan asiaa.

Muotopuutarhassa kukkii ihanista ihanin kevätkukka, tähtitulppaani 'Persian Pearl'. Sen seurana 'Ocean Magic' -helmililjat.

Musti saapuu esittelemään.

Voisiko edes maailman luovin ihminen keksiä kauniimpaa kukkaa!

Oikeasti huijasin ihan vähän. Edellisiin kuviin on kyllä yli seitsemän kuukautta. Tasan kuusi kuukautta sitten näytti tältä. Kerrotut puistolumikellot kukkivat.
Se on kuulkaa ystävät kohta kevät!


'Ocean Magic' on lajia Muscari aucheri
Pikkukäenrieska – Gagea minima
Puistolumikello, kuvan kerrottu lajike – Galanthus nivalis'Flore Pleno'
Pystykiurunkannus – Corydalis solida
Tähtitulppaani – Tulipa humilis
Valkotäpläimikkä – Pulmonaria saccharata
Viewing all 1999 articles
Browse latest View live