Saaripalsta

Viime yönä sade ropisi kotoisasti peltikattoon. Aamulla oli sumua vielä noustessani yhdentoista aikaan – en voinut nousta aiemmin, sillä Musti nukkui päälläni. Onneksi yletyin kirjaan kättä ojentamalla.
Keittiön ikkunasta on kiva näkymä muotopuutarhaan ja parin naapuripihan yli kyläniitylle, missä lehmät märehtivät sumussa, vaikka kuvasta niitä ei erotakaan. On vain uskottava!

There was a lovely fog in the morning, the result of a rainy night.

Sademittariin oli kertynyt vettä neljä millimetriä yön aikana. Olisi saanut tulla enemmänkin, mutta tyydytään siihen mitä saadaan.
Koska akileijan ystäviä on niin paljon, jatkan heti siitä mihin eilen jäätiin. Päivän kuvassa on lehtoakileijojen seuraan avautunut punapietaryrtti (punapäivänkakkara).

Tämä voimakkaan punainen on lajiketta 'Duro'.

Tässä vielä ihanat 'Nora Barlowit' ja niiden välissä tummanvioletti risteymätaimi.

Sitten siirrytään muotopuutarhaan. Siellä kukkii 'Black Barlow', tosin tässä ei näy kerrannaisuutta juuri lainkaan, liekö Barlowien sukua ollenkaan.

Ransu tarkastelee rastaita puksipuuaidan vieressä.

Muotopuutarhan varjoisimpaan penkkiin on ilmestynyt aneemisen näköinen mutta kiintoisan roosan värinen siementaimi.

Vuokko-esikkopuutarhassa kukkii sysiakileija.

Ransu lähettää vastaheränneet terveiset kaikille!

Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Puksipuu – Buxus
Punapietaryrtti – Tanacetum coccineum
Sysiakileija – Aquilegia atrata

Akileijat viihtyvät sekä auringossa että varjossa, mutta nyt seuraa varsinaisten varjopaikkakasvien juttu. Tai puolivarjossahan nämä ennemminkin elävät. Mäntyjen alustan metsäpuutarhapenkissä kasvaa keltapeippiä 'Herman's Pride', illakkoa ja ukkolaukkaa 'Purple Sensation', joita siirsin tähän ison mättään vasta pari viikkoa sitten, siksi varret kaatuilevat joka suuntaan. Illakosta olen haaveillut vuosikaudet, mutta en ollut onnistunut sitä hankkimaan, vaikka se on niinkin tavallinen kasvi. Tämän sain lehdistölahjuksena Uudenkaupungin Kukkamessuilta, mikä oli todella mukava ele, kiitos sinne ♥

A lot happens everywhere in the garden. Hence this marathon-post on shady and woodland parts. It is a hard choice to decide on what to write, at this time of the year I may take closer to a hundred photographs per day in my garden.

Mäntyjen alustan metsäpuutarhapenkki on tässä puusillan takana. Musti esittelee.

Ja tässä vielä kauempaa, äskeinen penkki on tuolla kottikärryn vieressä. Tässä edustalla on vaahteran alustan metsäpuutarhapenkki.

Tänä kesänä siinä kukkii pari ukkolaukkaa, joiden siementaimia olen siirtänyt muualta. Ukkolaukka näyttää viihtyvän yllättävän hyvin varjossa ja myös märässä maassa. Edessä kukkii pieni rönsytiarella.

Hiukan aurinkoisemmassa kulmauksessa kukkii rotkolemmikki 'Silver Wings'.

Vaahteran aluspenkki on tässä vasemmassa reunassa. Oikealla näkyy muotopuutarhan omenapuu.

Vaahteran alla kukkii särkynytsydän ja näkymä on sama kuin vuosi sitten otetussa blogini otsikkokuvassa. Oikealla oleva höyhenmäinen saniainen on kivikkoalvejuuri 'Linearis Polydactyla'. Taustalla näkyy vanhan katajan aluspenkki, jossa on enemmän happaman maan lajeja.

Tässä katajan ympäristöä vähän laajemmin, Musti esittelee.

Puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum' on yhä pieni, mutta ainakin se kukkii runsaasti. Otin tämän ympäriltä vasta nyt peuraverkon pois, ja se täytyy laittaa heti elokuussa takaisin, kun väki kylässä vähenee ja peurat änkeytyvät pihoille aggressiivisesti. Muuten alppiruususta jää jäljelle vain lyijykynän pituiset tapit, tämä on kantapään kautta opittu.

Katajan toiselta puolelta on kulku Rohaniin, missä purppuraiset tulppaanit lopettelevat kukintaa nyt vasta. Tällä puolella katajan edessä kasvaa taikapähkinä, joka ei tänäkään keväänä kukkinut, mutta on muuten virkeä.

Katajan alla kukkivat 'Nestor'-mätästädykkeet suloisesti.

Edellisen kirjoituksen kommenteissa mainittiin, että Ransu on söpö vastaheränneenäkin. Tässä todistusaineistoa, että on se söpö nukkuessaankin.

Täällä sataa hiljalleen. Odottelemme nuohoojaa kylään.

Illakko, tarhaillakko – Hesperis matronalis
Keltapeippi – Lamium galeobdolon
Kivikkoalvejuuri – Dryopteris filix-mas
Mätästädyke – Veronica prostrata
Puistoalppiruusu – Rhododendron Catawbiense-Ryhmä
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Rönsytiarella – Tiarella cordifolia
Särkynytsydän – Lamprocapnos spectabilis
Ukkolaukka – Allium hollandicum

Punaisen villin kukkapenkin kaunein hetki on toukokuussa, mutta silloin unohdin raportoida siitä lähes kokonaan. Pionien nousevat punertavat versot, keisarinpikarililjojen oranssit kukat ja vaaleanvihreät lehdet, kaikki on niin raikasta ja samalla kauniin murretun sävyistä. Punainen penkki sijoittuu vanhan talon päädyn ja huussin väliin, Tolkien-penkki on pieni kapea penkki vanhan talon päädyssä. Siinä saa olla vain matalia kasveja, jotta seinään ei kerry kosteutta, ja sattuman oikusta siihen alkoi kertyä hobitteja ja kääpiöitä, ja vähän keijukaisiakin.

This is the spring and early summer in my wild red border and Tolkien-border (that has mainly hobbit and dwarf plants).

Tässä vielä punaista villiä penkkiä toukokuun lopun asussaan. Tillipioni kukkii, samoin suuret 'Manly'-narsissit, 'Carnaval de Nice' -tulppaanit ja puna-ailakit.

Tillipioni.

Samaan aikaan penkin päässä kasvava kirsikkapuu kukki ja siihen kasvanut alppikärhö myös.

Tällä hetkellä kukassa ovat juhannuspionit ja ukkolaukat. Puna- ja oranssikukkaiset liljat ovat jo korkeita. Idänunikot odottelevat kukkaan pääsyä.

Jaoin viime kesänä pahasti rikkaruohottuneen mättään korallikeijunkukkaa ja istutin palat uudelleen eri puolille punaista penkkiä. Nyt ne alkavat kukkia, ja nämähän kukkivat yhä silloinkin, kun viimeiset päivänliljat syksyllä kukkivat.

Siirrytään sitten viereiseen Tolkien-penkkiin. Siihen on kylväytynyt metsätyräkkiä punaisesta penkistä, ja hyvä niin. Pidän sen ruskeasta väristä kovasti. Keskellä kukkii jaloakileija 'Red Hobbit', taustalla on toinenkin, mutta se kukkii huonosti.

Narsissivuokko ehti jo kukkia.

Nuokkutähdikit kukkivat runsaasti, vaikka viime vuonna näitä näkyi tuskin lainkaan. Tämä kaulailee ehkä tulikukan, ehkä ohdakkeen lehtiruusuketta. Täytyy tarkkailla kummaksi se paljastuu.

Kaikki kasvit eivät voi olla Tolkien-nimisiä, vaan mukana on kasvupaikalle sopivia lajeja, kuten tämä maanpeittokasvi koristemansikka 'Pink Panda'. Vai onko joku kuullut pandoista Tolkienin kertomuksissa?

Lehtosaarnien vastapuhjenneet lehdet tuovat paikkaan kauniin valon etenkin illalla. Puurivin jatkeena on yksi vaahtera. Näiden puiden alla on vuokko-esikkopuutarha, eli näin pieniä ovat minun suureellisesti nimetyt puutarhan osani!

Näiden kuvien joukossa oli myös kiinnostava havainto, kun siivosin puupinoa ihan tuossa vieressä. Siellä oli pari seinähuopamehiläistä. Ei ole kuulemma kovin yleinen, joten moukan tuuria tällainen.
Pitäkäähän aistit avoinna puutarhassa!

Alppikärhö – Clematis alpina
Jaloakileija – Aquilegia Cultorum-Ryhmä
Juhannuspioni – Paeonia humilis'Flore Pleno'
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Korallikeijunkukka – Heuchera sanguinea
Koristemansikka – Fragaria× rosea
Lehtosaarni – Fraxinus excelsior
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Narsissivuokko – Anemone narcissiflora
Nuokkutähdikki – Ornithogalum nutans
Seinähuopamehiläinen – Anthidium manicatum
Tillipioni – Paeonia tenuifolia
Ukkolaukka – Allium hollandicum

Perjantai ja kolmastoista päivä on todellakin valtakunnallinen kurjenmiekkaonnen päivä, kuten Intopii blogissaan huomasi. Minullakin aukesi silloin ensimmäinen tarhakurjenmiekan kukka, tämä 'Kent Pride'. Tämä on todellista onnea, sillä toinen kukkavarsi on peurojen syömä, mutta tämä on säästynyt. Vähän matkan päässä on tulossa kukkaan aprikoosinvärinen kurjenmiekka, ensimmäistä kertaa ikinä! Sitä saamme odottaa vielä hetkisen.

The first tall bearded iris opened on Friday!

Rohanissakin on tulossa kukkaan ensimmäinen ikinä. Tämän täytyy olla helluntaikurjenmiekka 'Cranapple'. Taustalla on sävyä toistava metsätyräkki.

Mutta siirrytään takaisin paahdepenkkiin, missä 'Kent Pridet' kasvavat. Verikurjenpolvetkin kukkivat täyttä häkää. Päivänkakkarat ovat ilmestyneet penkkiin itsekseen ja ovat niin ahkeria, ettei paremmasta väliä. Musti esittelee ja muistuttaa, että tänään on luonnonkukkien päivä.

Tänään huomasin ilokseni, että ensimmäinen niittyräpelö on tuottanut kukinnon! Tämä on niin ihana. Kiitos siemenistä Pirkko! Taustalla häämöttää hopeamaruna, siitä kiitos Marialle. ♥ kummallekin!

Sinileimu kukkii ja kirjavalehtinen unelmatädyke alkaa olla jo ohi, tämä kuva on viikon takaa.

Paahdepenkki sijaitsee kedon laidalla, jonka sain eilen niitettyä ja haravoitua. Musti esittelee, vaikka onkin nyt kiinnostunut enemmän nurmikolla liikkuvista västäräkeistä.

Siellä västäräkkien tienoilla kasvaa kaksi puuta, jotka toivottavasti jonakin vuonna kasvavat polvenkorkuista suuremmiksi. Toki ostin nämä kolmiokat tarkoituksella mahdollisimman pieninä taimina Vakka-Taimesta, mutta ovat nämä vähän paleltuneetkin. Tämä on se korkeampi yksilö. Perkasin sen ympäristöä eilen ja katoin maan kedolta niittämälläni heinällä. Tarkoitus oli, että nämä olisivat kaksi kaunista kevytlatvuksista puuta sisääntulotien molemmin puolin. Saa nähdä, toteutuuko visioni koskaan.
Logiikkani on, että pieni puuntaimi juurtuu paikalleen suurta helpommin, sillä pikkutaimen juuret eivät ole kasvaneet kiepille ruukkuun, vaan ne pääsevät suhteellisen suorina maan multiin. Puhumattakaan suurten puuntaimien hankalasta kuljettamisesta ja siitä, että ne kuivuvat todella herkästi.

Tässä vielä näkymä paahdepenkkiin alamäestä päin. Olen yrittänyt jättää talikkoa ja kottikärryä kurjenmiekkojen suojaksi, jospa peurat eivät viitsisi kiertää niitä. Siinä se 'Kent Pride' komeileekin, vähän hassun näköinen yksittäinen jättikukka, vähän kuin joku olisi tökännyt tekokukan tuohon. Penkin yläpäässä on marjaomenapensas 'Marleena', josta raportoin viimeksi nuppuisena. Kyllä se kukkikin – ja millaisin kukin!

Viikko sitten 'Marleena' oli kukassa. En voi tämän kauneutta kylliksi ylistää.

Jos joku haluaa tällaisen ihanuuden itselleen, niin kipin kapin Hongiston taimistolle. Tämä on taimiston oma lajike.

Samalta taimistolta on peräisin myös purppuraomenapuu 'Rixi', joka kukki jo toukokuun puolella, mutta menköön nyt samaan syssyyn, kun en ole tämänkään kuvaa ehtinyt aiemmin blogiin laittaa. Tämäkin on vielä pieni taimi ylärinteessä, jonne tulee hedelmätarha.
Kukkaisaa pyhää!

Helluntaikurjenmiekka – Iris Intermedia-Ryhmä
Hopeamaruna – Artemisia ludoviciana
Kolmioka – Gleditsia triacanthos
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Niittyräpelö – Briza media
Purppuraomenapuu – Malus Purpurea-Ryhmä
Päivänkakkara – Leucanthemum vulgare
Sinileimu – Phlox divaricata
Tarhakurjenmiekka – Iris Germanica-Ryhmä
Unelmatädyke, kirjavalehtinen – Veronica gentianoides'Variegata'
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum

Tänään tuulee niin, että hermot menevät riekaleiksi – jopa minulla, jonka luulisi olevan tottunut, kun täällä saaristossa tuulee aina. Mutta tällainen kova luoteistuuli osuu tähän kylään erityisen inhasti. Tuntuu, että tapetit irtoilevat seinistä.
Säistä huolimatta pasuuna pääsi ulkoilemaan, kun se oli tehnyt kaksi kukkaakin. Se tarvitsi jo isomman ruukun, jollaiseen en voinut sitä sisällä laittaa, tai en olisi jaksanut rahdata sitä enää ulos.
Onneksi tuohon talon seinän viereen ei käy tuuli kaikkein pahimmin. Vein pasuunan ulos viisi päivää sitten, ja kukat ovat edelleen kiinni oksissa eivätkä lehdetkään ole repeilleet.

Last week I took the Brugmansia out for its summer holiday. It was getting a bit large for my tiny sitting room!

Pasuunan kukat ovat todella hienot. Kiitos tästä Raakkilaan, mistä sain tämän kyynärän pituisena keppinä vuosi sitten. Kepissä oli toki jo juuret, joten minun tehtäväkseni jäi vain istuttaa se multaan. Kasvi viihtyi yllättävän hyvin sisällä talven, talossani on talvella noin viisi astetta lämmintä silloin, kun olen poissa ja 15–20 astetta silloin, kun olen paikalla. Valoa se sai koko talven ajan, mutta nostin sen pois ikkunan välittömästä läheisyydestä poissaolojeni ajaksi, sillä näin suuret lehdet haihduttavat suuret määrät nestettä, jos ne ovat suorassa auringonvalossa. Kasvissa oli lehdet koko talvikauden.

Tältä näyttää muotopuutarha talon kulmalta käsin, pasuuna on valkoisessa ruukussa tuolla seinän vierellä.

Juhannuspioni ja morsiusleinikki ovat suloinen pariskunta. Tuulessa niistä on vain vaikea saada tarkkaa kuvaa.

Toinen juhannuspioni kasvaa hyvin talvehtineen sinisateen vierellä. Musti esittelee. Mustista oikealle on yksi niittyräpelötupas viimevuotisista kylvöksistä.

Ransu liittyy seuraan.

Tässä muotopuutarha suoraan sivulta päin. Musti ja Ransu eivät oikein nyt ehdi esitellä.

Siirrytään siis takaisin kukkiin. Tummanvioletti lehtoakileija on hieno keltalehtistä maanpeittokasvia vasten.

Vuorikaunokki 'Amethyst in Snow' on niin kaunis, että ansaitsee olla lähikuvan primadonnana.

Ensimmäiset rohtosormustinkukat avautuvat. Mukana on punaista, vaikka alun perin puutarhassani oli vain itse siemenestä kasvatettuja valkoisia ja aprikoosinvärisiä. Ei se haittaa, punainenkin on todella kaunis, mutta katkon näistä varmuuden vuoksi kukkavanat kukinnan jälkeen, sillä epäilen punaisen geenin olevan voimakkain lisääntymään. Näitä ilmestyy näköjään joka tapauksessa.

Valkoiset 'Albat' kasvatin vuosia sitten Gardens Illustrated -lehden tilaajalahjapussista. Ne ovat raikkaita yhdessä mirrinmintun kanssa.

Näitä yksiä olen jännittänyt. Pari vuotta sitten puutarhassani kukki myös siemenestä kasvatettua 'Apricot Beauty' -lajiketta. Viime vuonna niiden siementaimet kasvattivat vasta lehtiä ja puutarhassani oli alkanut kukkia valkoisten lisäksi myös tavallisia punaisia. Koska lähetin tämän siemeniä kymmenille blogiystäville, olen kovasti toivonut, että tämän siementaimista todella tulisi oikean värisiä eikä esimerkiksi punaisia ja valkoisia, sillä kyllähän nämä pakostakin risteytyvät.
Kyllä, näitä aprikoosin sävyisiä on myös tulossa kukkaan! Nyt toivon ja jännitän, tuleeko blogiystävien puutarhoissa myös tätä väriä.

Aina ei ole ruukkutaimenakaan hankittu kasvi ihan sitä mitä piti. Ostin toissa syksynä kaksi hopeapiippoa, vaan nyt kun ne kukkivat, niin... eihän tuo toinen ole ollenkaan piippo! Olin istuttanut ne vierekkäin enkä tajua, etten asiaa aiemmin huomannut – onhan näillä erilaiset lehdetkin.
Hopeapiippo on tuo valkokukintoinen koristeheinä, korkeammat höyhenmäiset kukinnot kuuluvat jollekulle muulle. Se on silti varmaan koristekasvi, sillä lehtitupas on liian kookas ollakseen vastikään pesiytynyt rikkaruoho, eikä kukintokaan vastaa ympäröiviä heinäkasveja. Vaikea arvata lajia, kun luonnon- ja koristeheiniä on satoja. Olisiko joku lauha.
Heinät ovat niin kauniita tuulessa huojuessaan; oikeastaan ainoa kasvityyppi, jota tuuli suorastaan mairittelee.

Muotopuutarhasta on hieno näkymä, kun vastapäätä on näin komea talo. Musti esittelee ja isännöi oikeastaan kumpaakin tonttia, sillä talossa on kissaystävällistä kansaa.
Kohta on taas uusia kasveja tulossa kukkaan, mutta siinä välissä pitää ehkä raportoida taas jostakin toisesta kohdasta pihaa.
Iloista uutta viikkoa!

Hopeapiippo – Luzula nivea
Juhannuspioni – Paeonia humilis'Flore Pleno'
Lauha – Deschampsia
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Mirrinminttu – Nepeta× faassenii
Morsiusleinikki – Ranunculus aconitifolius
Niittyräpelö – Briza media
Pasuuna – Brugmansia
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Sinisade – Wisteria
Vuorikaunokki – Centaurea montana

Juhannusviikon puutarha on täynnä sinisiä hetkiä. Liiterin nurkalla kukkivat raunioyrtit ja lehtosinilatvat.

There are plenty of blue moments in the garden, as the St John approaches. The blues shine wonderfully in the nightless nights.

Navetan edustalle siirretty jakopala 'Wealden Butterfly' -siperiankurjenmiekkaa kukkii reippaasti saatuaan aiempaa enemmän tilaa ja rikkaruohot pois juurtensa seasta.

Tässä näkymä navetan edustalta kohti liiteriä-saunaa ja taloja.

Nurmitädyke kukkii siellä sun täällä.

Aivan tontin toisessa päässä, vuokko-esikkopuutarhassa, ovat sinililjat lopettamassa kukintaa. Tämä lienee espanjansinililjaa, vaikka sen sipulit englantilaisina ostin.

Lisää sinisiä sipulikukkia löytyy kostealta kevätniityltä, joka on tähän aikaan vuodesta näin toivoton rehotus, ennen kuin sen jossain vaiheessa voi niittää. Tässä kukki tänä vuonna monta tähtihyasinttia, vaikka viime vuonna löysin niitä vain yhden ja senkin siirsin pois oikeaan kukkapenkkiin (missä se kukki nyt hitusen aiemmin kuin nämä niityllä olevat lajitoverit).

Sinistä on ilmestynyt rappusille, kun ruukkuyrtit on istutettu isompiin ruukkuihin ja ne ovat saaneet sinisävyiset tassut alleen. Sininen kippo on poikien juomakuppi.

Ransu tulee tähän väliin huomauttamaan, että hänkin on sininen ja suloinen.

Tässä vielä kuva kuistilta kohti saunaa ja liiteriä. Tuolla kauimpana ovat aiemmassa kuvassa esiintyneet sinilatvat ja raunioyrtit. Lähimpänä on tuulessa laonneita perinteisiä lehtoakileijoja, sitten punapietaryrtti ja 'Nora Barlow' -lehtoakileijoja. Niiden takana on alkanut kukkia kaunokurjenmiekka.

Siinä se on, aika hyvin jo täydessä kukassa. Kivien väleissä kukkii tarhalaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz'.

Kävin tänään Korppoon kirkonkylällä hakemassa postista pakettia, joka ei ollutkaan siellä. Se on ilmeisesti kuitenkin tullut Norrskatan postiin jo viikko sitten ja on ilmeisesti lähetetty sieltä edelleen ja on nyt kadoksissa. On harmillista, että Posti lähetti saapumisilmoituksen, vaikka pakettia ei Korppoon postissa ole – reissuun kului yhdeksän tuntia. Sain samalla tosin postitettua yhden tilauksen, käytyä kaupassa sekä minulle että naapureille ja vielä hankittua pari säkkiä kuivabetoniakin projektiin, josta lisää myöhemmin. Ei ikinä jotain niin huonoa, ettei jotain hyvääkin.

Kotirannassa odotti kuitenkin iloinen paksu kirjekuori: Garden of my Dreams -blogin arvonnassa voitettu Iittalan puuvilla-pellava -keittiöpyyhe, mukana yllätyksenä puutarhurin jalkakylpy! Ihanaa, kiitos Maarit! Lisäksi kannatin Korppoossa paikallista yrittäjyyttä ja ostin Anna-Lenan kukkakaupasta verenpisaran ja pari kerää herkullisen sini-turkoosi-vihreää Katia Darling -merinosekoitelankaa.
Ai niin, verenpisarakin päätyi sini-turkoosin sävyiseen ruukkuun rappusille. No, siitä kuva toisella kertaa. Nyt sinertävän tunnelmallista juhannuksen aikaa!

Espanjansinililja – Hyacinthoides hispanica
Kaunokurjenmiekka, kuvien laji – Iris setosa var. canadensis
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Lehtosinilatva – Polemonium caeruleum
Nurmitädyke – Veronica chamaedrys
Punapietaryrtti – Tanacetum coccineum
Raunioyrtti – Symphytum
Siperiankurjenmiekka – Iris sibirica
Tarhalaukkaneilikka – Armeria Maritima-Ryhmä
Tähtihyasintti – Camassia

Ei tulle yllätyksenä kenellekään jos sanon, että tämä juhannus on viileä. Lisäksi nyt on satanut koko päivän oikein kunnolla. Lehtoängelmä vetelee viimeisiään ja tarhakullero 'New Moon' nojailee voipuneen oloisesti kastelukannuun.

This midsummer is very cold and rainy. Keep yourselves warm!

Ransun ilme on hieman myrtynyt. Lämpötilassa ei ole valittamista, mutta sade estää kalenteripojan täysipainoisen puutarhailun. Pesun jälkeen kuistin keinutuoliin jälkikuivumaan jäänyt räsymatto toimii Ransun makuualustana.

Tässä tämänpäiväinen säätila, mutta tässä juttua kootessa onkin kulunut sen verran aikaa, että aurinko ehti juuri tulla esiin ja lännestä aukeaa täysin sininen taivas!

Ransu lähti sateesta huolimatta mamman perässä pihakierrokselle.

Pörhistämällä itsensä oikein pyöreäksi kalenteripoika pysyy kuivempana.

Muotopuutarhassakin on pörheää, kun kasvit oikein nauttivat kosteudesta. Morsiusleinikin ja kirjopuntarpään välissä on hyvinvoiva samettihortensia. Tänä keväänä katsoin, että se olisi versonut jopa polvenkorkeudelta, mutta maalis–huhtikuun viileät säät kumminkin palelluttivat oksankärjet. Pensas versoi siis tyven tienoilta kuten aina ennenkin.

Valkokukkainen lehtoakileija ja punaiset rohtosormustinkukat ovat viehättävän vanhanaikainen pari. Etsi kuvasta kuukauden kalenteripoika!

Päivän kurjenmiekkakuvassa on taas kaunokurjenmiekka, kun tämä on niin kaunis. Laukkaneilikat pitävät seuraa.

Juhannuspionin juhannuksenvietto taisi olla tässä.

Kyllä kalenteripojaltakin lopulta irtoaa hymy, kun...

... mamma rapsuttaa.
Pörröisen lämpöistä juhannusta kaikille, muistakaa villahousut ja rapsutelkaa toisianne!

Juhannuspioni – Paeonia humilis'Flore Pleno'
Kaunokurjenmiekka – Iris setosa
Kirjopuntarpää – Alopecurus pratensis'Aureovariegatus'
Laukkaneilikka – Armeria
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Lehtoängelmä – Thalictrum aquilegiifolium
Morsiusleinikki – Ranunculus aconitifolius
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Samettihortensia – Hydrangea aspera ssp. sargentiana
Tarhakullero – Trollius Cultorum-Ryhmä

Puutarhassani on kukkinut jo muutaman päivän ajan tämä tarhakurjenmiekka 'Kent Pride'. Se on availlut uusia nuppuja, ja kiitos viileiden säiden, ne pysyvät hyvinä pitkään. Tämä kasvaa paahdepenkissä, taustalla kukkii viileän hailakka sinileimu.

The bearded iris show has two brand new participants. Above is 'Kent Pride' that has bloomed in previous years, below are 'Costant Wattez' and 'Cranapple' that are flowering for the first time.

Eilen illalla kuvasin tämän pullistuneen nupun samassa penkissä.

Se on parhaillaan avautumassa! Taustalla sinileimu ja myös ensimmäisiä kukkiaan avaava kaunomesiangervo eli kerrottu sikoangervo.

Tämä aprikoosinsävyinen ja oranssipartainen ihanuus on tarhakurjenmiekka 'Constant Wattez', jonka ostin Turun puutarhamessuilta muistaakseni Viherlassilan osastolta vähintään kaksi ellei kolme vuotta sitten ruukkutaimena. Kylläpä sillä onkin kestänyt päästä kukkaan! Viime kesänä tosin yksikään tarhakurjenmiekka ei puutarhassani kukkinut, puolen vuoden megatalvi taisi olla niille liikaa, enkä ihmettele. Onneksi pysyivät hengissä kuitenkin.

Sitten siirrytään otsikon lupauksen mukaisesti Rohaniin. Sielläkin on parrakas uusi kurjenmiekka kukassa, mutta tätä ei tarvinnut odottaa kauaa – istutin tämän vasta viime syksynä.

Tämä on helluntaikurjenmiekka 'Cranapple', luonnossa vielä upeampi kuin kuvissa.
Helluntai- ja tarhakurjenmiekalla ei kai ole muuta eroa kuin kasvin korkeus ja kukinta aika, vaikka tällä kertaa ne kukkivatkin puutarhassani samaan aikaan. Helluntaikurjenmiekan koko osuu pikku- ja tarhakurjenmiekan väliin, niin myös kukinta. Englanniksi nämä kaikki kulkevat kätevästi yhteisnimellä Bearded Iris, jotka on jaettu ryhmiin kasvin koon mukaan (dwarf, intermediate, tall – ja osa niistä vielä alaryhmiin). Helluntaikurjenmiekka on tuo intermediate, josta joku kasvisnobi on muistaakseni todennut, että se ei ole oikein mistään kotoisin, kun on vailla sekä korkean miekan komeutta että matalan aikaisuutta.
Rohkenen olla toista mieltä. Täällä saariston tuiverruksessa on vain hyvä, että kasvissa on matalampi tukeva varsi – ja kun sen korkeus osuu vielä niin hyvin yhteen naapurikasvien kanssa ja värikin on täydellinen, ei enempää voi vaatia.

Uudelle lukijalle kerrottakoon, että Rohanin värimaailma on tumma-valkoinen, vaikka ihan niin jyrkän mustavalkoinen ei voi koskaan olla. On siellä muutakin, punaisen eri sävyjä oranssista purppuraan. Siirsin sinne myös aikanaan muotopuutarhaan istutettuja 'Black Barlow' -lehtoakileijoja.

'Cranapplen' takana kasvaa metsätyräkki 'Chameleon', luonnossa hieno mutta kuvassa haastava yhdistelmä, kun kukka ei tahdo erottua tummasta taustasta.

Rohan on lisäksi vielä kovin pieni, aloin tehdä tätä ensimmäistä kukkapenkkiä oikeaan reunaan vasta viime syksynä vähän aiemmin istutetun tummalehtisen 'Rohan Weeping' -pyökin ympärille. Se on tuo hyvin tumma pieni lehtimassa kurjenmiekoista vasemmalle.

Tässä tämän aamun kuvassa voi ehkä juuri ja juuri havaita, miten täydellisesti kurjenmiekat komppaavat reunuskasviksi ostamaani 'Concorde'-happomarjaa kuvan oikeassa alakulmassa. Otin siitä viime syksynä pistokkaita, mutta ne eivät onnistuneet. Täytyy yrittää uudestaan.

Yksi tämän kesän erityisiä ilonaiheita on tämä ohdake Cirsium rivulare'Atropurpureum'. Olen vuosia etsinyt tätä kotimaisista taimistoista ja tämän siemeniä niin koti- kuin ulkomaisiltakin siemenmyyjiltä, tuloksetta. Syy siihen selvisi: tätä ei voi lisätä siemenestä, sillä kasvi ei tee itävää siementä.
Viime syksynä tärppäsi, kun ystävä kutsui mukaan tekemään yhteistilausta kukkasipuleista P. C. Nijssenille Hollantiin. Heillä myydään myös perennan juurakoita, valikoimissa tämä ihanuus. Ja nyt se kukkii!

Kasvista ei valitettavasti saa järkevää kuvaa kokonaisena, sillä alhaalla on ohdakkeen kiva lehtiruusuke ja sitten nämä kukat huitelevat puolentoista metrin korkeudessa. Ken on seurannut Chelsea Flower Show'n istutuksia tunnistaa tämän varmasti. Tämä taisi nousta saman tien maineeseen vuoden 2000 voittajapuutarhasta, eikä loppua voittokululle näy.
Ou jee, kyllä osaa ihminen olla iloinen yhdestä ohdakkeesta!
Iloista juhannuksen jatkoa kaikille muillekin!

Happomarja – Berberis
Helluntaikurjenmiekka – Iris Intermedia-Ryhmä
Kaunomesiangervo – Filipendula vulgaris'Plena'
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Pyökki – Fagus
Sinileimu – Phlox divaricata
Tarhakurjenmiekka – Iris Germanica-Ryhmä

Kevätinnostuksen jälkeen minuun iskee aina kesäväsymys. Ihana avaruus, valo, kaiken alku ja sievän siisti uusi kasvu on tiessään. Sen tilalla on holtiton meininki, jonka kurissa pitämiseen tarvittaisiin armeija. Paras talon maalaussesonki on jo ohi, paras rikkaruohon kitkentäkausi myös, yhtä hyvin voi luovuttaa jo nyt. Voi tarttua kameraan ja taltioida tätä holtittomuutta, jos siitä vaikka löytäisi kauneutta.

Everything is grown now – not fully grown; overgrown!

Saunan edustan kosteikkopenkissä kukkivat jossain vaiheessa ihanat oranssit altainkullerot. Nyt siinä on tsiljoona harakankelloa, ihan kivoja nekin tavallaan.

Jossain siellä ojan reunalla sinnittelevät keltapäivänliljat apiloiden ja keltamoiden seassa.

Musti esittelee parasta rehotusseutua.

Jossain siellä Mustista oikealle on ystävältä saatua saksankirveliä. Se on ihana kasvi, kun sietää tällaista rehotuskilpailua! Luonnostaan vaaleanpunainen siankärsämö kaulailee sen kanssa.

Orjanruusuja kasvaa siellä täällä heinikossa. Ne ovat hurjan kauniita kaartuvine oksineen ja herkkine kukkineen.

Saunan nurkalta avautuu näkymä hoidetumpaan osaan puutarhaa. Tässä laajakulmatyyppisessä kuvassa näkyy saunan vieren kosteikkopenkki ja mutapuutarha, entisen lipputangon ympärystän kostea kevätniitty (kesäinen rehotusalue, tuossa japaninlehtikuusen takana), ja kivipenkereen alapuolen kosteahko kukkapenkki, missä kasvaa muun muassa kurjenmiekkoja ja päivänliljoja. Ei ehkä tarvinne mainita erikseen, että tämä kohta puutarhastani on erityisen kostea.

Kosteissa oloissa viihtyvät kosteiden paikkojen kasvit. Tämä iloisesti vilkuttava lehti on yksi niistä. Joka kevät se aiheuttaa sydämentykytyksiä ja huolta, sillä se lähtee kasvuun valtavan myöhään, kuten saniaiset yleensäkin. Ja siinä se taas on, kuningassaniainen, vaikka tällä kertaa olin varma, että se on menehtynyt, kun juuripaakku oli taas noussut ylös maasta.

Ransu tulee esittelemään kosteikkopenkkiä.

Tässä kohdassa ovat kurjenmiekat. Ransun vieressä on siperiankurjenmiekka 'Wealden Butterfly', seuraavaksi vasta kohta kukkaan tuleva loistokurjenmiekka 'Shirley's Choice', jossa on valkoiset kukat. Kauimmaisena on tumman sinivioletti kaunokurjenmiekka.

Vielä yksi kuva kaunokurjenmiekasta, kerta kiellon päälle. Tämä kukkii joka vuosi ilahduttavan pitkään, vaikka olisi lämpimämpääkin.

Siperiankurjenmiekka 'Wealden Butterfly'.

Pihani on toden totta aikamoinen rehotus. Sitä halkoo ajettu nurmitie ja muutama hoidetumpi pläntti.

Rehotuksesta on iloakin. Tein nokkosella ja lipstikalla maustettua keittoa. Siitä tuli törkeän hyvää ja vitamiinitkin olivat varmasti kohdillaan.
Muistakaahan vitamiinit, jotta ette vilustu!

Harakankello – Campanula patula
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Kaunokurjenmiekka, kuvien laji – Iris setosa var. canadensis
Keltapäivänlilja – Hemerocallis lilio-asphodelus
Kuningassaniainen – Osmunda regalis
Loistokurjenmiekka – Iris Sibirica-Ryhmä
Orjanruusu – Rosa dumalis
Saksankirveli – Myrrhis odorata
Siperiankurjenmiekka – Iris sibirica

Edellisen kirjoituksen kommenteissa kaivattiin Mustin ja Ransun riehumiskuvia, ja Naukulan Sulo kaipailee edelleen vastauksia kysymyksiinsä muun muassa siitä, mistä kärpäset tulevat.
Siispä pojat vastaavat kysymyksiin ja lopuksi saamme nauttia vähän painiottelusta.

Mikä on hyvä piilo?
Musti: Puu on hyvä. Muita en paljasta.
Ransu: Mikä on piilo? Jos se on sellainen paikka, mistä mamma ei huomaa mun komeutta eikä voi leperrellä mulle, en halua sellaisesta tietääkään.

Missä kärpäset asuu?
Ransu: En tiedä. Niitä on aika paljon ulkona, mutta on niitä joskus sisälläkin. Mamma sanoo silloin, että voisin ottaa mallia isoveljestäni Viljosta ja metsästää niitä, mutta miten mä voin kun en ole koskaan Viljoa tavannut!

Miks ihminen nukkuu aina samassa paikassa?
Ransu: Aika filosofinen tyyppi toi Sulo, asettaa erikoisia kysymyksiä. No, vastaus on yksinkertainen. Siksi, että silloin löydän mamman vaikka unissanikin kun tiedän missä se on!

Koska on ihmisten aikaisin?
Musti: Nyt on mun vuoro vastata. Ihmisten aikaisin ei ole koskaan niin aikaisin kuin minun aikaisin. Aamuni saattaa alkaa esimerkiksi kello kolme yöllä. Joskus vietän mamman kanssa sängyssä niin pitkän aamun kuin mamma haluaa. Silloin se nousee kyllä ennen kolmea iltapäivällä. Mutta ei koskaan kolmelta yöllä, eikä viideltäkään, vaikka se on oikein hyvä aika.

Mitä sä teet mieluiten?
Ransu: Syön, nukun jossain mamman lähettyvillä ja tarkkailen mammaa.
Musti: Hiippailen pihalla, kiipeän puihin ja tarkkailen reviiriäni.

Sitten siihen painiin, joka on molempien poikien lempipuuhaa.

Sitten rauhoitutaan vähän ja katsotaan lopuksi päivän kukkakuvat, joissa pääosissa ovat ihanat keltaiset.

Lehtoängelmä ja tarhakullero 'New Moon'.

Nappiniittyleinikki.
Iloista keskiviikkoa!

Lehtoängelmä – Thalictrum aquilegiifolium
Nappiniittyleinikki – Ranunculus acris'Flore Pleno'
Tarhakullero – Trollius Cultorum-Ryhmä

Keväällä aloin pitää mediapaastoa, mikä tarkoitti lähinnä sitä, että suljen tv:n kun siirryn tietokoneen ääreen, jotta se ei ole päällä yksinään taustalla hälisemässä. Sitten tietokoneeni alkoi temppuilla ja viime viikolla jouduin viemään sen huoltoon. Tietokoneeton aika venyi viikoksi, mikä oli hankalaa, sillä hoidan lähes kaikki työni tietokoneella – ja esimerkiksi nettikaupan pitäminen edellyttäisi päivittäistä tilausten seurantaa.
Hankaluuden lisäksi huomasin tilanteessa muitakin puolia. Oli helpottavaa, kun joka asiaa ei voinut googlettaa, seurata tai postata blogiin. En käynyt viittä kertaa päivässä katsomassa säätiedotusta ja tarkastanut tv-ohjelmia verkosta, jolloin takerruin sinne aina pidemmäksi aikaa.
Elämästä oli varkain tullut sellaista, että avasin koneen ensimmäiseksi aamulla – ja vielä viimeiseksi ennen nukkumaan menoa piti tarkistaa, onko blogiin tullut kommentteja. Ilman tietokonetta ja nettiä ehdin tehdä kaikenlaista, kuten tehdä pientä remonttia ja jatkaa ikuisuusprojektiksi venynyttä tuolinpäällistä.

Ransu esittelee (tosin päällinen ei vieläkään ole valmis).

Siksakkeihin rakastuneena aloin virkata uutta puseroa.

Vietin laatuaikaa Ransun ja Mustin kanssa.

Musti rakastaa leikkiä nauhan kanssa ja vaatii minua leikkimään useita kertoja päivässä. Nyt tottelin.

Välillä ratkoimme ristikkoa Mustin kanssa sängyssä...

... kunnes paikalle tuli häirikkö, joka ei ristikoiden päälle ymmärrä.

Ehdin myös leipoa kirsikkatomaattipiiraan toukokuun Pirkka-lehdestä ja viettää laatuaikaa ystävien kanssa.
Tuntuu, kuin olisin ollut viikon lomalla. Sillä aikaa olenkin tehnyt lisää hyviä päätöksiä medioita koskien. Nyt en laita tietokonetta päälle ensimmäiseksi aamulla ja suljen sen johonkin aikaan jo alkuillasta. Se, että koneeni on ollut päällä koko valveillaolon ajan, on merkinnyt, että olen ollut koko ajan töissä!
Vapauttavaa keskikesää kaikille ja antoisia hetkiä käsitöiden, ruuan, remonttien ja parhaiden ystävien kanssa kaikille muillekin!

I was without computer for a week. What a revelation! I had not realised how time-consuming a machine can be. Now I don't turn it on first thing in the morning, neither do I check emails last thing at night.

Ransun elämässä on muutamia tärkeitä asioita. Kong Kickeroo on paras lelu. Tästä kuvasta voi ehkä hahmottaa Ransun kokoa, sillä Kickeroo on aika suuri lelu – useimmille kissoille.

Ransu's life is work, play and stalking.

Untuvahousujen siisteys on Ransulle kunnia-asia.

Ransu viihtyy kaupungissa ollessamme parvekkeella tarkkailemassa pihan tapahtumia.

Isoveli Musti on tärkeä henkilö Ransun elämässä (mamman ohella). Mustikin viihtyy parvekkeella lämpimän lampaantaljansa päällä.

Sitten täytyy raportoida vähän muistakin parvekkeen asioista. Isossa ruukussa alkoi keväällä kasvaa siementaimi, joka näytti aika lailla koiranputkelta. Jätin sen kuitenkin kasvamaan, kun ajattelin, että voi se olla jotakin arvokkaampaakin. Ja niinhän se vaikuttaa olevan: punakoiranputki 'Ravenswing' selvästi!
Kasvi näköjään kylväytyy yhtä tehokkaasti kuin luonnon koiranputkikin, onneksi. Ostettuani pari ohikukkinutta 'Ravenswingiä' taimimyymälästä viime kesänä ne viettivät muutaman päivän parvekkeellani ja ehtivät pudottaa siemenen tähän ruukkuun.
Puutarhaani istuttamat taimet eivät ole nousseet, mutta niiden siementaimia kyllä, mukavin mitoin. Yhtäkään kukkaa ei vielä ole näkynyt, mutta voi olla, että niitä kehittyy vasta ensi vuonna, kuten sarjakukkaisilla usein.

Isossa ruukussa kasvaa muutakin mukavaa: basilika, ruohosipuli ja ystävältä saatu valkoinen mansikka. Odotan mielenkiinnolla, jos siihen tulee satoa tänä kesänä! Toivottavasti se on monivuotinen.

Siemenkasvattamoruukussa ovat itäneet niittyräpelöt lajiketta 'Limouzi' sekä yksi Stipa arundinacea. Kiitos niiden siemenistä Pirkolle! Lähetän sinulle vastalahjana 'Ravenswingin' siemeniä, kun se näköjään kasvaa näin helposti siemenestä, jos sinullakin varsinainen emotaimi on menehtynyt.
Heinien kaveriksi on noussut yksi taimi talven yli mullassa olleista siemenistä: jättikarhunputki. Vihdoin! Sehän vaatii kylmäkäsittelyä, siksi kylvin sen jo syksyllä ruukkuun ja olin jo heittänyt toivon, kun yksikään siemen ei ollut itänyt.
Nyt mietin kuumeisesti, minne tämän istutan, sillä peurat ovat syöneet kaikki tähänastiset jättikarhunputket ennen kuin ne ovat ehtineet kypsyttää siemeniä. Ehkä rakennan tälle jonkun verkkosuojan. Siemeniä tarvitaan, sillä kasvi on kaksivuotinen. Joka tapauksessa nyt se saa vielä viettää turvallisia lapsuusaikoja taimitarhassani.
Turvallista viikon alkua kaikille ja muistetaanhan kastella taimia!

Jättikarhunputki – Angelica gigas
Koiranputki – Anthriscus sylvestris, "punakukkaiset" lajikkeet ovat punakoiranputkia. Vaikka eivät niiden kukat niinkään punaisia ole, mutta kasvin väritys on tummanpuhuva.
Niittyräpelö – Briza media

Nukketalon remontti on edennyt hieman. Toisen kerroksen sähkötyöt ovat kesken ja esimerkiksi makuualkovista puuttuvat edelleen valaisimet eikä halli/ompeluhuoneen kattolamppuakaan ole vielä kytketty.
Sain silti korjattua sängyn oikean pituiseksi patjalle ja kiinnitettyä pyyhetelineen kylpyhuoneeseen. Kylpyhuoneen seinältä pudonnut taulukin pääsi takaisin paikoilleen. Kalustaminen saa odottaa sähköjohtojen ja kattolistojen kiinnittämistä.

My dolls' house second floor is still awaiting wiring and decoration such as cornices. However, I tidied it a little bit and finally got around to removing Christmas decorations – for the first time in maybe two years (or more).

Alakerta on jo valmis, mutta keittön seinältä oli myös pudonnut valaisin. Sekin on nyt kiinnitetty, samalla tein pieniä muutoksia sekaiseksi menneeseen sisustukseen.

Musta Hercule-kissa sai viimein kunnollisia raksuja (=kahvinporoja) makkaranviipaleiden sijaan.

Tango-koira siirtyi vahtimaan eteistä.

Ruokailuhuoneesta korjattiin pois joulukuusi ja takanreunukselta muut joulukoristeet. Miss Marple -kissa nauttii takkatulen loimusta teen, donitsien ja punaviinin kanssa. Myös vihreät kuulat ja runebergintortut ovat siirtyneet odottamaan sopivampaa vuodenaikaa.

Ruokasaliin on ilmestynyt pari laatikkoa, olisikohan jotakin muuttohommia? Toisaalta, remontin keskellä laatikoita on aina.

Toisesta kerroksesta ovat puuttuneet myös verhot. Makuuhuoneen toisen ikkunan verhot syntyivät ystävän antamista pitsitilkuista.

Ulko-ovestakin otettiin pois joulukranssi – johan se on ollut siinä useamman vuoden. Talon kulmalle on ilmestynyt postilaatikko. Tässä valtakunnassa vanhan ajan kirjepostit ovat arvossaan.

Muotopuutarha on siirtynyt kevään sipulikukkailoittelusta kesän hempeisiin pastellisävyihin. Rohtosormustinkukat, pioniunikot ja kiinanpionit kukkivat sikin sokin.

My pastel-coloured English Cottage garden is doing well!

Tänä vuonna mustalaukkoja kukkii useita, kun viime vuonna taisi kukkia vaivainen yksi. Laukat ovat selvästi tehneet siementaimia muutamassa vuodessa.

Muotopuutarhan kulmalle on kylväytynyt vaaleanpunainen unikkomeri tuossa reunalla pari vuotta sitten olleesta ruukullisesta unikoita. Tänä vuonna aion heitellä näiden siemeniä kedolle yhdessä ketoneilikoiden siementen kanssa.

David Austin -ruusu 'The Pilgrim' vaikuttaa olevan pomminvarma talvehtija ja muutenkin erittäin terve. Se on joka vuosi yhtä komea, ja kaunis.

Ruotsinköynnöskuusama 'Serotina' on kivan kaksivärinen. Taivutin tämän alimman oksan maahan rautakoukun avulla, jospa se juurtuisi. Silloin saisin saman köynnöksen toiseenkin köynnöskaareen.
Tuossa taustalla muuten hujottaa sikuri. Kuuluuko sen tosiaan kasvaa yli kaksimetriseksi, vai onkohan tämä tyyppi käyttänyt kiellettyjä aineita?

Ripauksen sinistä on tuomassa joukkoon ritarinkannus. Näistä kaksi on onneksi tänä vuonna säästynyt peurojen hampailta, kolmannen ne ovat syöneet niin, että se ei kuki, ja Rohanissa on kaikki pienet ritareiden taimet tuhottu. Mutta nyt ei mietitä harmillisia takaiskuja, vaan ihaillaan juuri nyt kukkivia ihanuuksia.

Sormustinkukista osa on aprikoosinväristä 'Apricot Beauty' -lajiketta, jonka toivon pysyvän jatkossakin värivalikoimassa. Tietyn värin siirtyminen siementaimiin on epävarmaa, sillä eri värit risteävät keskenään.

Tänä vuonna muotopuutarhan uutuutena on harjaneilikka. Nämä SariW:n lähettämistä siemenistä kasvatetut taimet kukkivat viimein! Tosin en tainnut edes kylvää siemeniä kovin pian ne saatuani. Mikä iloinen yllätys; nämä ovat ihania ja täydentävät muotopuutarhan sävyjä loisteliaasti. Tämän kaksivärisen pinkin lisäksi on valkoinen ja sellainenkin, jonka jokaisen kukinnon kukista osa on vaaleanpunaisia, osa valkoisia. Aika huikeaa!

Toinen uutuus on tämä: Taimimoision monen taimen alekassissa viime kesänä ostettu "joku Geranium". Geraniumpa hyvinkin, ja miten hienosti sekin sointuu muihin pastellikasveihin! Nyt täytyy mennä Taimimoision sivuille katsomaan, mikä tämä saattaisi olla.
LISÄYS: Kasvi vaikuttaa olevan dalmatiankurjenpolvi.

Lopuksi poikien terveiset. Kukin nauttii pihasta omalla tavallaan ja kaikilla aisteilla. Ransu mutustelee heinää seljapuskien varjossa.

Samoin Musti. Krhm, ruoho on venähtänyt vähän pitkäksi. Luulen, että nyt en ota enempää puutarhakuvia ennen kuin se on leikattu.
Hempeää viikonloppua!

Dalmatiankurjenpolvi – Geranium dalmaticum
Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Mustalaukka – Allium nigrum
Pioniunikko – Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä
Ritarinkannus – Delphinium
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Ruotsinköynnöskuusama – Lonicera periclymenum
Sikuri – Cichorium

Nurmi on kätevästi kulottunut, mamman ei tarvitse käynnistää pärinäkonetta niin usein.

Tuossa saunan edessä se tosin on aina vihreää. Täälläpäin on pulleita vesimyyriä.

Peuratkin pitäisi kuulemma syödä pois. Ne syövät muun muassa varjoliljoja. Esittelen tässä liljaa, huomaatko? Mamman tarkennukset on taas päin mäntyä.

Nyt tulen mukaan muotopuutarhaan. Tässä oikealla on mamman lempiruusu 'The Pilgrim'. Siitä pitää sanoa, että se tuoksuu. Ei nyt ihan myyrältä, mutta kumminkin.

Toisessa penkissä kukkii jalopähkämöä ja valkoisia sormustinkukkia.

Sitten lähden tutkimaan naapurin myyrä- ja hiiritilanteen. Heippa!

We get to follow Musti the Garden Panther on his round.

Jalopähkämö – Stachys macrantha
Rohtosormustinkukka, valkoinen – Digitalis purpurea'Alba'
Varjolilja – Lilium martagon

Esikkoihmisen puutarhassa on tietenkin myös kesällä kukkivia lajeja. Tähkäesikko kasvaa vähän turhan kuivalla paikalla, mutta tällä kertaa se on sentään hengissä vielä istuttamista seuraavana vuonna! Kukkavarsi voisi olla korkeampi ja niitä voisi olla useampia, mutta kasvin hengissäolo on kuitenkin kaikkein tärkeintä. Esikko kaulailee pihakäenkaalin kanssa.

Kesäesikko on myös viime vuonna istutettu ja sekin on juuri tulossa kukkaan.

Kesäesikon vieressä kasvaa safiirikiurunkannus, jonka korkeus on puolestaan yllättänyt minut. Tämähän on ainakin 30 cm korkea! Väri on upea sininen.

Nyt on edellisten kuvien varjopenkkien vieressä oleva kostea kevätniitty niitetty, kun viimeistenkin sipulikukkien lehdet olivat kuihtuneet (narsissit ja tähtihyasintit).
Niitylle olikin jo kasvanut aikamoinen kasvustopehko, johon ehdin tuskastua joka vuosi. Sitten, kun paikka on niitetty ja leikattu kertaalleen ruohonleikkurilla, on tuska tiessään. Tuohan onkin ihan kivan näköinen ja pysyy loppukesän ja syksyn siistinä ruohonleikkurilla. Ja keväällä olen taas niin iloinen sipulikukkaniitystä! Entiseen lipputankoon kiipeää keltalehtinen humala.

Vaahteran alustan varjopenkissä on tuoksukeltavirma tulossa kukkaan. Tämä on mainio kasvi, joka viihtyy kaikkein vaikeimmassa paikassa aivan vaahteran juurella, missä juuri mikään muu ei suostu kasvamaan. Keltaiset kukat tuovat auringon pilkettä varjoon.

Mäntyjen alustan varjopenkissä on iloinen yllätys: pienikokoisten Allium amplectens'Graceful' -laukkojen rykelmä! Näistä kukki viime vuonna vain yksi, nythän niitä on ainakin kymmenen.

Loppuun Ransun terveiset, Ransukin viihtyy varjossa. Vintin rappusilla käy hyvä ilmavirta. Vähän viileämpää saisi silti olla!

Humala, keltalehtinen – Humulus lupulus'Aureus'
Kesäesikko – Primula florindae
Pihakäenkaali – Oxalis fontana'Rufa'
Safiirikiurunkannus – Corydalis flexuosa
Tuoksukeltavirma – Patrinia triloba
Tähkäesikko – Primula vialii

Taas muotopuutarhaa ja taas 'The Pilgrim' -ruusua. Kuvan toiseen kukkaan on kömpinyt pieni vihreä hämähäkki, kunpa voisin tehdä samoin.

Vaaleankeltainen ruusu on raikas yhdessä valkoisten ja aprikoosinväristen sormustinkukkien kanssa.

Aah. Joko kyllästyit?

Tänä vuonna ruusun kanssa on käynyt sikäli hassusti, että istutin sille viime vuonna kaveriksi sikurin. Arvelin sen kasvavan ruusun kanssa saman korkuiseksi eli noin metriseksi.

Mutta sikuripa onkin roihahtanut yli kaksimetriseksi ja se kasvaa suoraan ruusun edessä. Täytynee siirtää, tai ehkä sikuri on lyhytikäinen perenna muutenkin.
Edessä kukkiva tumma pallo on koristelaukka 'Forelock'.

'Forelock' on noin 1,5 -metrinen hassu hujoppi. Viime vuonna se piti kokonaan välivuoden eikä edes tehnyt lehtiä, onneksi se on silti yhä hengissä. Tämä sopisi väritykseltään paremmin tumma-vaaleaan Rohaniin, joten se saattaa muuttaa syksyllä sinne.

Sikuri voi jonkun mielestä olla vaatimaton hukkakasvi, mutta minusta sen kukat ovat taivaallisen ihania. Ensimmäinen kukka aukesi viime viikonloppuna.

Muotopuutarhassa on niin paljon kaunista, ettei siihen yksi postaus riitä, mutta tässä joitakin kohtia. Hopeapiippona ostettu joku koristeheinä on hurmaava kukkiessaan.

Vaaleanpunaisia pioniunikkoja kasvaa siellä täällä. Kun yksi kukka lakastuu, toinen pamahtaa auki.

Toinenkin David Austin -ruusu, 'L. D. Braithwaite', avautuu. Tämä vain on huomattavasti kitukasvuisempi ja hentovartisempi kuin 'The Pilgrim'. On totta, että näissä ruusuissa on tasoeroja. Tämä on silti varsin kauniin punainen ja elän joka vuosi toivossa, että tämä olisi seuraavana vuonna rotevampi. Toivoin pensasta, mutta sain pienen ryhmäruusun kokoisen rääpäleen, jonka kukat ovat silti erittäin kauniit. Niitä vain ei ole paljoa, kun ei ole oksia, joissa niitä kasvaisi.

Loppuun Ransun vinkki: talon alla on viileää! Sinne pääsee kätevästi tuuletusräppänästä. Moro vaan ja viileää päivänjatkoa kaikille!

'Forelock'-laukka on koristelaukka – Allium Koristelaukka-Ryhmä
Pioniunikko – Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä
Rohtosormustinkukka, aprikoosinvärinen – Digitalis purpurea'Apricot Beauty'
Rohtosormustinkukka, valkokukkainen – Digitalis purpurea'Alba'
Sikuri – Cichorium intybus
'The Pilgrim' ja 'L. D. Braithwaite' ovat David Austinin jalostamia pensasruusuja

Muotopuutarhassa kukkii toki paljon muutakin kuin ruusuja, vaikka ne puutarhan kuningattaria ovatkin. Muutama pioni on, tässä kiinanpioni 'Bowl of Beauty'. Sillä kukkii yleensä kaverina alppipiikkiputki, mutta suurin putki menehtyi viime talvena – se, jonka kukinnot ovat yltäneet kisailemaan auringosta pionin kanssa.

Onneksi on siementaimia, niistä suurinkin kisailee tosin vasta kukkapenkin ulkopuolella kasvavien lyhyempien heinien seassa!

Lukija toivoi yleiskuvaa muotopuutarhasta. Näin kesärehotuksen aikaan siitä on vaikea saada kokonaiskuvaa, tai yleensäkin muoto ei oikein aukene yhdestä kuvasta. Keittiön ikkunasta ylhäältä päin otettu kuva talvella tai varhaiskeväällä lienee havainnollisin, ja sellaisia täällä on julkaistukin. Tämä kuva on muotopuutarhan sivulta päin kesäkuussa otettu – olipa tuolloin vielä vihreää!
Muotopuutarha on neliömäinen alue, jonka keskellä on pieni pyöreä ruohokenttä ja neljässä kulmassa kukkapenkit.

Nyt ruoho on kuivunut kauniin ruskeaksi, silti kukkaset jaksavat kukkia. Rohtosormustinkukat ja jalopähkämöt etummaisessa penkissä, taempana muun muassa valkoista myskimalvaa.

Äskeisessäkin kuvassa häivähti taustalla tämä hohtopiikkiputki. Yritin kasvaa tämän lajiketta 'Silver Ghost' siemenestä, mutta yksikään ei vielä ole itänyt. Onneksi ostin kuitenkin yhden taimen tätä perusmuotoa viime kesänä. Se kasvaa muotopuutarhan kuivimmassa kulmauksessa.

Samassa penkissä viihtyy tähkälaventeli 'Munstead', joka on juuri alkanut kukkia. Tämä on talvehtinut erittäin varmana sekä vähä- että runsaslumiset talvet lounaissaaristossa. Tärkeimpänä syynä siihen lienee paikka, joka ei takuulla ole vetinen.

Yritys ottaa yleiskuvaa äskeisestä penkistä. Tien poskesta siihen on kylväytynyt myös tulikukka. Karviainen on tehnyt runsaasti marjoja, vaikka kaikki sen lehdet on taas syöty. Tässäkin penkissä kasvaa ruusu, jonka pitäisi olla pensasruusu, vaan aika matala se on vuodesta toiseen.

Ruusu on portlandruusu 'Comte de Chambord'. Sen lähellä kasvaa tummakukkainen loistosalvia 'Blaukönigin', mutta en onnistunut saamaan siitä hyvää kuvaa yhdessä ruusun kanssa. Sen sijaan mirrinminttu pääsi samaan kuvaan.

Myskimalva on komea kuin pensas ja ruusupensas taas matala kuin pienikokoinen perenna!

Viereinenkin kukkapenkki on hyvin kuiva ja lisäksi vaahteran varjossa. Varjo on hyväkin, mutta puu toimii myös sateenvarjona sen lisäksi, että sen juuret imevät maasta lähes kaiken veden. Kuivassa varjossa näyttää viihtyvän viime vuonna Tolkien-penkistä siirretty harmaapipo.

Viinilaukat avaavat kohta kukkansa.

Tämä laukka ehti jo kukkia, mutta en tiedä mikä tämä on. Penkissä pitäisi kasvaa myös hietalaukkaa, mutta nyt näyttää siltä, että tämä onkin viinilaukka ja edellisen kuvan laukat hietalaukkoja.

Joka tapauksessa, tässä on seuraavan kukkapenkin koristelaukka 'Forelock'– upea ilmestys. Vieressä hujoppisikurin varret.

Tämä kukkapenkki oli aluksi murheenkryyni, sillä entuudestaan tiivis savimaa tiivistyi, kun salaojat kaivettiin ja maakasa lepäsi paikan päällä. En jaksanut kääntää maata kunnolla, istuttelin vain ja toivoin parasta. Maa on kuin betonia. Mutta ainakin kahdella sivulla on nykyään kunnolliset salaojat.
Pikku hiljaa kasvillisuus on alkanut viihtyä, vaikka muutama vuosi siinä kului. Rohtosormustinkukat, pioniunikot ja mustalaukat kukkivat.

Vuorikaunokki 'Amethyst in Snow' on kukkinut pitkään.

Erityisen ihastuttava on kellankirjava koristeheinä kirjopuntarpää, jonka kukinnot häilyvät pioniunikoiden kukkien yläpuolella.

Sormustinkukka on väsähtänyt lintukylvyn ääreen.

Pioniunikot ja harjaneilikat kehystävät näkymää, jossa taivaansininen ritarinkannus availee kukkiaan. Taustalla on 'The Pilgrim' -ruusu.

Tässä vielä sama ritarinkannus vastakkaisesta suunnasta. Sen ympärillä kukkivat 'Apricot Beauty' -rohtosormustinkukat.

Muotopuutarhan värimaailmasta on kuin varkain tullut pastellinen, kun huomasin, miten hyvin violetit, vaaleanpunaiset ja valkoiset sointuvat toisiinsa – ja keltaiseen taloon. Sininen, punainen ja keltainen toimivat piristeväreinä, samoin hopeaiset lehdet. Välimerenmaruna 'Powis Castle' talvehti hyvin, kun laitoin sen päälle vähän olkikatetta (koristeheinien leikkuujätettä) kovimpien pakkasten ajaksi. Taustalla on valkokirjavalehtinen syysleimu 'Crème de Menthe', jonka toivon kukkivan tänäkin vuonna. Peurat ovat kovia syömään syysleimuja.
Hempeää pyhäiltaa ja uutta viikkoa!

Alppipiikkiputki – Eryngium alpinum
Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Harmaapipo – Penstemon hirsutus
Hietalaukka – Allium vineale
Hohtopiikkiputki – Eryngium giganteum
Jalopähkämö – Stachys macrantha
Karviainen – Ribes uva-crispa
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Kirjopuntarpää – Alopecurus pratensis'Aureovariegatus'
Loistosalvia – Salvia× sylvestris
Mirrinminttu – Nepeta× faassenii
Mustalaukka – Allium nigrum
Myskimalva, valkokukkainen – Malva moschata f. alba
Pioniunikko – Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä
Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä
Ritarinkannus – Delphinium
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Tulikukka – Verbascum
Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia
Viinilaukka – Allium atropurpureum
Vuorikaunokki – Centaurea montana
Välimerenmaruna – Artemisia arborescens

Muotopuutarha pyrkii varastamaan show'n, mutta kukkii pihallani muuallakin. Paahdepenkin ovat vallanneet istutettujen kasvien lisäksi luonnonkukat kuten päivänkakkarat. Ne ovat oikein tervetulleita! Koska heti paahdepenkin takaa alkaa keto, sopii tähän kukkapenkkiinkin luonnollinen pienikukkaisten kukkien loisto. Etualalla komeilee kaunoangervo.

If the last posts showed a very controlled area of the garden (got the pun?), here is a wilder part – my scorch border.

Siankärsämöä kasvaa pihallani runsaasti, mutta tähän penkkiin olen istuttanut ja siirtänyt punakukkaisia versioita. Siksi siankärsämöä ei voi tästä kitkeä ennen kuin se kukkii. (Toim. huom. Nyt valkoiset versiot on jo kitketty).

Punakukkainen siankärsämö eli punakärsämö on hieno yhdessä matalan ketoneilikan kanssa, joka on tässä luonnonkantaa ja peräisin tien pielestä. Tämä kuva on otettu suoraan ylhäältä päin, oikeasti kukilla on parikymmentä senttimetriä korkeuseroa. Tämä punakärsämö on niin tummakukkainen, että lajike lienee 'Cerise Queen' eli 'Kirschkönigin'.

Erityisen iloinen olen itse siemenestä kasvatetusta harmaakäenkukasta, joka kukkii nyt ensimmäistä kertaa. Monelle tämä on liikaa leviävä vitsaus, mutta kun olen tätä nimenomaan tähän penkkiin toivonut, kasvattanut, ja kun siementaimista vain yksi selvisi istutettavaksi asti, voitte kuvitella, miten iloinen tästä yhdestä olen! Harmaakäenkukkaa on valkokukkaisenakin, mutta itse halusin tähän juuri tätä kirkuvan pinkkiä, tämä on niin ihanan raisu.

Mikä hurmaava ja samalla luonnollinen sekamelska!

Paahdepenkissä kukkii verikurjenpolvea monessakin kohtaa. Se on saaren omaa luonnonkantaa, juurenpaloista lisättyä, kun en tohtinut kaivaa luonnossa harvinaista kasvia maasta. Keltainen kukkanen kuuluu silkkihanhikille.

Paahdepenkin yläpäässä on tulossa kukkaan karstaohdake, ensimmäinen ikinä. Tämä on jännittävää!

Paahdepenkin lähellä, kedon laidalla syreeniaidanteen vieressä kukkii ruusu. Tämä on vanhempi asukas tontillani kuin minä, huomattavasti vanhempi. Lajista tai lajikkeesta ei ole mitään tietoa, mutta kaunis hän on.

Mysteeriruusu lähikuvassa.
Suloista viikon jatkoa!

Harmaakäenkukka – Lychnis coronaria
Karstaohdake – Dipsacus
Kaunoangervo – Filipendula vulgaris'Plena'
Ketoneilikka – Dianthus deltoides
Siankärsämö – Achillea millefolium
Silkkihanhikki – Potentilla atrosanguinea var. argyrophylla
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum

Ilta-aurinko paistaa kauniisti muotopuutarhaan. Ransu esittelee.

This is my little English Garden, a square area between the house and the village street.

Kun käännytään hieman oikealle, näkyy talon seinä. Kukkapenkkien muodosta ei saa mitään käsitystä, eikä kasvillisuuskaan näytä kummoiselta.

Kun kameraa suunnataan enemmän vasemmalle, näkyy muotopuutarhan keskellä oleva nurmipyörylä. Kasvillisuudesta ei vieläkään saa mitään käsitystä. Kalusteista vasemmalle näkyy kurjenmiekan lehtiä ja laventelipuska. Mennään lähemmäs.

Tähkälaventeli 'Munstead' on mainio tiivis laventeli, joka on talvehtinut erinomaisesti tässä kuivassa penkissä. Sen vieressä olleet ruostekukat eivät selvinneet viime talven yli, vaikka talvi oli niin lyhyt. Harmi.

Jalomalva 'Purpetta' on myös aloittanut kukinnan. Se on kuin minikokoinen salkoruusu. Taustalla upeat harjaneilikat, suurkiitos näistä SariW! Olen niin rakastunut tuohon kasviin, sen taimien moniin kukkaväreihin ja siihen, että juuri tätä kasvia muotopuutarhani kaipasi tullakseen täydelliseksi. Mikä onnellinen sattuma!

Tässä vielä toinen harjaneilikka, tällä kertaa kukintaansa lopettelevan sinisen ritarinkannuksen ja Endless Summer 'Bailmer' -jalohortensian kanssa.

Kirjoukonhattukin on aloittanut kukinnan. Taustalla näkyy upean purppurainen väriminttu.

Väriminttu on upea vaaleankeltaisen ruusun lähellä, mutta kameralla ei vain saa taltioitua sitä, minkä silmä näkee. Tai minä en osaa! Tässä kuitenkin jotakin yritystä, vaalea klöntti vasemmalla on ruusua.
Olen hävittänyt useita väriminttuja muotopuutarhan kuivaan maahan, joten piti ihan käydä katsomassa, olisiko tässä nimilappua. Olihan siellä, tämän pitäisi olla 'Kardinal'. Cherin viime syksynä lähettämä vaaleanpunainen väriminttu on myös hengissä, onneksi! Se kasvaa Rohanissa, mutta ei varmaankaan kuki vielä tänä vuonna.

Lempparilaukkani pallerolaukka on myös syvän purppurainen ja kukkii parhaillaan.

Neilikkaruusu 'Pink Grootendorst' ja Musti ♥

Nyt on mahtavat kelit, ihminen tarkenee. Viimein on ne kaksi viikkoa vuodesta, jolloin edes varpaita ei palele! Paitsi että tietenkin minulla on tälläkin hetkellä jalassa lammastohvelit. Ostin juuri uudet, kun vanhat Shepherdit kuluivat puhki. Ilman näitä ei vain voi elää, varpaat alkavat valittaa heti jos yritän poistaa heidät lampaanturkin lämpimästä sylistä. Entiset olivat beiget, mutta olen erityisen ihastunut näihin uusiin ransunvärisiin.

Ransunväriselle huippuvuorten turskakissalle nämä 30 asteen lämpötilat ovat kuitenkin vähän liikaa. Onneksi on viileää nurmea, jolla lojua lituskana kuin kuivattu turskankyljys.

Toivottavasti illan viileys tuo helpotusta kaikille helteestä kärsiville. Tai ehkä nämä viileänsävyiset kukat helpottavat.
Viileitä öitä kaikille niitä kaipaaville!

Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Jalohortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä
Jalomalva – Sidalcea
Kirjoukonhattu – Aconitum× stoerkianum'Bicolor'
Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä
Pallerolaukka – Allium sphaerocephalon
Ritarinkannus – Delphinium
Ruostekukka – Crocosmia
Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia
Väriminttu – Monarda

Akileija-aihe jatkuu

Varjopaikkoja

Tolkien-penkki ja punainen villi penkki

Ohikiitäneet omenankukat ja kurjenmiekkaonnea

Tuulinen päivä muotopuutarhassa

Suloisia sinisiä

Sateisen juhannuksen kalenteripoika

Uusia kurjenmiekkoja ja Rohanin värimaailmaa

Rehotusta siellä ja täällä

Pojat asialla

Mediapaastolla

Ransun puuhia ja kasvua parvekkeella

Pienikokoista remonttia

Hempeä muotopuutarha

Puutarhakierros Mustin kanssa

Keskikesän esikot

Taas muotopuutarhassa

Muotopuutarhan muut kukat

Villiä ja mysteeriä paahteessa

Illansuussa muotopuutarhassa