Tänä kesänä on pari kertaa käynyt niin, että olen mennyt ulos kameran kanssa sellaiseen aikaan, jolloin yleensä vetelen sikeimpiä sikeitä.
Kumpaankin tapaukseen on syyllinen Ransu ja sen herkkä masu. Olen unen läpi kuullut kakomista, josta seuraa oksennus, aivan sängyn vierestä ja pompannut vetämään mattoja sivuun, jotta en taas joudu mattopyykille.
Viimeisin oli pari yötä sitten. Menin keittiöön hakemaan talouspaperia ja huomasin, että kyläniityn päällä oli paksu usva. Niin hieno, että oli hipsittävä kameran kanssa ulos, vaikka kello oli vasta puoli viisi.
Ensin otin pari kuvaa puutarhassa, tässä ruskopenkin kukkijoita taustanaan kyläniitty usvan peitossa.
Aamun sarastus ja usvainen maisema, hieno hetki.
Lähdin kylätietä pitkin, jotta sain näkymää paremmin kuviin. Peura huomasi tuloni.
Sillä oli kaveri. Ne lähtivät kohti metsää, kun lähestyin. Huomaatko kuvassa kaksi kummitusmaista peuranhahmoa?
Ransu lähti seuraksi.
Ja seurasi tiiviisti kannoilla myös kotiin päin. Jospa saisi aamupalaa niin aikaisin, ettei ikinä!
Aamun sarastaessa tassuttelimme takaisin kotiin ja sänkyyn. Kylläpä uni maistui!
Ensimmäinen aamuinen kuvaussessio oli lähes kuukausi sitten. Silloin kello oli lähes seitsemän, mikä on minulle vielä täyttä yötä. Kun menin vastaavassa tilanteessa keittiöön hakemaan talouspaperia, näin ikkunasta peuran heti aitani ulkopuolella. Pakkohan siinä oli mennä ulos katsomaan, ettei se vain tule pihalle!
Ei tullut, se hävisi, mutta totesin, että aamu on kaunis ja saan kerrankin kuvia, joissa valon suunta on eri kuin yleensä. Moskovan Kaunotar -syreeni ja kotipihlaja olivat täydessä kukassa. Olipa muuten vihreää, kun vertaa nyt kellastuneeseen nurmikkoon.
Rohan aamuvarhaisen valossa.
Kaikki oli aamukasteen kuorruttamaa.
Pojat tulivat esittelemään kasvimaata.
Loppuun täytyy pistää ilta-asioita viime päiviltä. Ystävä kävi ja opasti kiitäjäasioissa. Kuusamissa (kuvassa ruotsinköynnöskuusama 'Serotina') on makea, voimakas tuoksu öisin – en ollut tätä tajunnutkaan! Nyt tiedän, mistä ihana tuoksu tulvahtaa nenääni iltaisin. Tuoksu houkuttelee yölentäjiä kuten kiitäjiä.
Eilen illalla otin kuvia. Kuvassa on ehkä mäntykiitäjä, se on melko tasaisen tumma. Ainakin niitä näkyi kuulemma runsaasti.
Matarakiitäjiä tiesin täällä olevan, sillä olen nähnyt niiden toukkia. Tällä on näyttävämmät värit, tiilenpunaista ja vahva kuviointi.
Tänään iltapäivällä huomasin kookkaan öttiäisen varjoliljassa. Otin runsaasti kuvia, ystävä kertoi tämän olevan etelänpäiväkiitäjä. Niitä ei kuulemma usein näe, sillä laji on eteläeurooppalainen ja vaeltaa Suomeen vain satunnaisesti.
Olipa tuuria!
Tunnelmallisia aamuhetkiä ja tuoksuvia öitä sinullekin!
Etelänpäiväkiitäjä – Macroglossum stellatarum
Matarakiitäjä – Hyles gallii
Mäntykiitäjä – Sphinx pinastri
Ruotsinköynnöskuusama – Lonicera periclymenum
Varjolilja – Lilium martagon
