Saaripalsta

Kukaan muu ei voi olla tämän kesäkuun kalenteripoika kuin Musti. Sen lisäksi, että Musti vastikään oli synttärisankari, otti se vieraat ja koiran vastaan niin suvereenin ystävällisesti, että moista hyväntahtoisuutta täytyy arvostaa. Sen lisäksi Musti hurmasi naispuoliset vieraat mennen tullen ja he lepertelivät söpöydestä, kauniista silmistä, samettitassuista ja mistäs vielä...
Sanalla sanoen, sydäntensärkijäpantteri!

June calendar boy is Musti, my black beauty.

Pantteri juo puutarhassaan omasta juoma-altaastaan. Vieraileva koirakin sai käyttää juomapaikkaa.

Tähän väliin on pakko laittaa yksi kukkakuva, kun tuo Mustin vieressä oleva kukkanen on niin suloinen: vuorijumaltenkukka 'Afrodite'.

Sitten takaisin Mustiin. Musti vahtii pihaa tunnollisesti, mutta se on alkanut (onneksi) hakeutua sisään, kun leikkaamaton Vippe-kolli on pihallamme. Toki Musti murisee ja karvat ovat pystyssä, mutta enää se ei yritä pistää kampoihin. Tästä olen erittäin onnellinen, olen ollut huolissani mahdollisen lääkärireissun tarpeesta, täältä kun ei kovin nopeasti pääse yhtään mihinkään, todennäköisesti ei edes samana päivänä.

Ransukin viihtyy pihalla, varsinkin jos me muutkin olemme siellä, mutta Ransun tehtäviä ovat lähinnä viihdytysjoukkoina toimiminen ja mamman tarkkailu.

Musti sen sijaan hiipparoi pantterimaisen tehokkaana...

...ja piehtaroi pantterimaisen onnellisena.

Ennen nukkumaanmenoa pestään jalat, näin on äiti opettanut.
Kesäkuun pantteripoika toivottaa kaikille oikein mukavaa kesää!

Vuorijumaltenkukka – Dodecatheon meadia

Lapsuudenkodissani totuin siihen, että akileijoja vain oli. Ei niitä tarvinnut hankkia tai istuttaa, niitä oli joka paikassa puutarhan varjoisimmasta kukkapenkistä sorakäytävälle asti. Ne olivat tavallisia perinteisiä lehtoakileijoja.
Oman pihani ensimmäinen erikoisempi akileija tuli, kun ystävä lähetti valkokukkaisen lehtoakileijan siemeniä. Niistä kasvatetut taimet kukkivat nyt muotopuutarhassani.

This is a lovely white columbine, thank you C for the seeds! There are now many Aquilegias in my garden, and each year there are more of them.

Viime vuonna tilasin 'Black Barlow' -lehtoakileijan juurakoita. Ne kasvavat muotopuutarhani varjoisimmassa kukkapenkissä, tämän seurana ovat hopeapiippo ja nyppykurjenpolvi, kummankin valkoiset kukat nostavat tummaa Barlow'ta esiin.

Ihastuin Barlow-lajikkeiden kukkiin ensin 'Nora Barlow' -akileijan kautta. Tämä kaunotar kukkii pihallani jo kolmatta kesää.

Nora siementaimineen asustaa pihapolun vieressä aurinkoisessa paikassa, jossa kuitenkin riittää kosteutta. Sitä onneksi saatiin eilen ja tänä aamuna yhteensä 5 mm. Alkoi jo olla todella kuivaa.

Lapsuudenkotini pihalta ovat peräisin tavalliset tummanvioletit ja vaaleanpunaiset lehtoakileijat. Ilokseni näitä on joka vuosi aiempaa enemmän, kun siirtelen siementaimia vähän joka puolelle. Tämä yhdistelmä oli Tiinankin mielestä kaunis: akileijan taustalla on juhannuspioni ja morsiusleinikki. Niin, ja Ransu!

Pihallani on myös Wivi-tädin akileija. Löysin akileijanlehtiä talostani syntyisin olleen Wivin jo hävinneen talon heinittyneestä pihasta, siellä ne eivät ole kukkineet, ainakaan en ole huomannut. Mutta siirrettyäni tämän yksilön pihaani se alkoi kukkia ja millaisin kukin!

Otin tämän kuvan nyt iltakymmeneltä, sillä illan hämyssä herkät pastellisävyt heräävät eloon. Tässä on aivan erilainen kukka kuin lapsuudenkotini akileijoissa, eikö ole hurmaava kukkaröyhelö!

Huomaan, että tässä jutussa olikin vain lehtoakileijoja. Pihallani on toki jo muitakin akileijoja, täytynee kirjoittaa niistä erikseen... nyt toivotan akileijansuloisia unia!

Hopeapiippo – Luzula nivea
Juhannuspioni – Paeonia humilis 'Flore Pleno'
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Morsiusleinikki – Ranunculus aconitifolius
Nyppykurjenpolvi – Geranium renardii

Tätä tulppaania olen tarkkaillut jo jonkin aikaa. Ensin tutkin sen lehtiä: kovin ovat soukat ja epäilyttävän väriset. Voisivatko ne olla...? Vai ovatko sittenkin jotakin muuta?
Kun kukkanuppu alkoi pullistua, punaisuus vahvistui ja jännitys tiivistyi.

If I had some bubbly, I would open the bottle now... with the grand opening of Tulipa sprengeri, the first of its kind in my garden!

Puutarhassani on aito, oikea ja alkuperäinen Tulipa sprengeri!
(Tilattu Villi niitystä, mistäpä muualta).
Tämä on myöhäinen kukkija ja omaa hämäävät kiiltävät vaaleanvihreät lehdet, jotka eivät vaikuta tulppaanin lehdiltä. Useimman muun villitulppaanin tapaan tämä on kotoisin Turkista, tosin siellä tätä ei ole tavattu luonnossa enää pitkään aikaan. Viihtyessään T. sprengeri leviää siemenistä ja toivon, että näin tosiaan tapahtuu! Taidanpa silti varmuuden vuoksi kerätä siemenet talteen, jospa ne saisivat varmemman alun ruukussa. Tämän sipulit tulee istuttaa hyvin syvään.

Muilta osin villissä punaisessa kukkapenkissä ei vieläkään ole kovin punaista. Tarkoitus onkin, että tässä on paljon punaisen sävyjä, joten aniliini lasketaan siihen mukaan. Mutta nuo ukkolaukat voisi siirtää!
Seuraavaksi kukkaan tulee liuta varjoliljoja.

Juhannuspioni ja varjoliljat sopivat hyvin yhteen. Lisäsin tämän kukkapenkin punaisuutta istuttamalla verihanhikin valkokukkaisen kiinanpionin edustalle. Pidän niin kovasti pionin kukista yhdistettynä kevyempiin kukintoihin, olivat ne sitten sarjana, rivinä tai hörselönä. Kuvan taustana on muuten ihana keltalehtinen kuunlilja 'Sun Power' (kiitos Marja, se kukoistaa!).

Tämäkin yhdistelmä on ässä: juhannuspioni ja ruskealehtinen metsätyräkki 'Chameleon'.
Kunhan idänunikot avaavat kukkansa ja pari viikkoa sitten jaettu ja perattu korallikeijunkukka herkeää kukkimaan, niin odottakaas... sitten tässä on pelkkää punaisen ilotulitusta: PAM, PAM!

Juhannuspioni – Paeonia humilis 'Flore Pleno'
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Ukkolaukka – Allium hollandicum
Varjolilja – Lilium martagon

Oikean puutarhurin vierailu inspiroi. Kun mietin sekä Tiinan tuomille että aiemmin hankkimilleni taimille paikkoja, aloin katsella suuren katajan ympäristöä sillä silmällä. Alueen vieressä, tässä kuvassa vasemmalla, on mutapuutarha.

I started a new planting area around a large juniper.

Paikassa kasvoi valmiiksi kolme vuotta sitten istutettu puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum', tässä kuvassa ennen siivousta ja paikan perkaamista. Ostin alppiruusun kukkivana, mutta sen jälkeen se ei olekaan kukkinut. Peurat kalusivat puskan lähes maan tasalle seuraavana talvena, kun en ollut ymmärtänyt sitä verkottaa. Kasvilla kesti kaksi vuotta toipua parturoinnista, mutta nyt se kukkii!

Totuushan on se, että rakastan maankaivuuta. Ehkäpä mieleni vain etsi tekosyytä päästä kaivamaan? Tiinan tuoma suloinen purppuraorvokki (joka ei enää näköjään olekaan labradorica, vaan adunca 'Purpurea'!) pääsi rodon kupeeseen, kun hoksasin sen violettien versonkärkien sointuvan hienosti alppiruusuun.

Katajan varjossa oleva maa on hurmaavan muhevaa, ihan toista kuin toisaalla tontillani oleva betoniksi heittäytyvä tiivis savi. Tätä oli ilo ja onni kaivaa! Valkokukkainen luhtaesikko 'Snowdrop' pääsi tähän muhkeaan multaan, samoin kuin kesäesikko. Taustalla näkyy karhunlaukan lehtiä, sitä olin istuttanut tähän jo aiemmin.

Aiemmin esittelemäni lehtoängelmä 'Black Stockings' osoittautui olevan aivan muuta, vaikka olin näkevinäni niin tummaa vartta. Tässähän on valkoiset kukat! Eikä varsikaan enää tummerra yhtään. Ei se mitään, kaunis tämä on silti ja mukavasti erilainen kuin hennon vaaleanpunaiset, joita minulla jo olikin.
Voisihan noita katajan alimpia risuja leikatakin...

Katajan eteläpuolella kasvaa taikapähkinä, se joka ei kukkinut tänä keväänä. Sen kaikki oksat ovat paleltuneet, joten leikkasin ne pois. Uusia oksia kasvaa tyveltä. Ensi keväänä taas uusi yritys.
Taustalla oleva heinikko-voikukikko on entinen perunamaa, tuleva Rohan-puutarha...

Tästä se alkaa: riippaoksainen punalehtinen 'Rohan Weeping' -pyökki. Oikeasti olen perannut sen ympäristön tämän kuvan ottamisen jälkeen... mutta koko Rohan on yhä jyrsimättä, tässä vaiheessa se täytyy jo ensin niittää, sitten vasta jyrsiä, muuten puuhasta ei tule mitään. En ole yhtään varma, aloitanko laittamaan tätä puutarhan osaa tänä kesänä, kun varoja ei ole ja kaikki liikenevä aika pitäisi käyttää ikkunoiden kunnostamiseen, talojen maalaamiseen, lattioiden korjaamiseen ja muihin hyödyllisempiin askareisiin. Mutta jos tuon saisi jyrsittyä tasaiseksi, voisi aluetta alkaa leikata ruohonleikkurilla, nyt se on liian kokkareista siihen puuhaan.
Voipa silti olla, että jonakin päivänä ryhdyn lempipuuhaani ja tartun lapionvarteen...

Kesäesikko – Primula florindae
Lehtoängelmä – Thalictrum aquilegiifolium
Luhtaesikko – Primula sieboldii
Puistoalppiruusu – Rhododendron Catawbiense-Ryhmä
Purppuraorvokki – Viola adunca 'Purpurea'
Pyökki – Fagus
Taikapähkinä – Hamamelis

Pihani kosteikoissa riittää aina juurille nestettä, vaikka maan pinnalla ei vettä näkyisikään. Tämän kellukan sain tulikellukkana Maatiainen-yhdistyksen taimivaihdosta, mutta tämä onkin keltainen. Nyt en tiedä, onko tulikellukassa keltaista muotoa vai mikä kellukka tämä on. Se ei haittaa, ihana tämä on kumminkin.

Here are flowering bits of my damp and bog garden.

Altainkulleroiden jälkeen kukkii keltaisempi niittykullero, tämäkin on peräisin Maatiaisen taimivaihdosta.

Tässä vähän kokonaisuutta, eli paikka on pihatien varren ojan pieli. Vasemmassa reunassa on keltalehtinen keltapiukkasara, oikealla ja taustalla on koristekastikka 'Overdam'. Keskellä kukkii sinikukkainen japaninlehtosinilatva Purple Rain strain, sillä on hienon tummanpuhuvat sirot lehdet.

Ojan pohjamudissa viihtyy keltakurjenmiekka. Tämä on jännittävä vuosi, sillä minulla on pari erikoisempaakin keltakurjenmiekkaa, joista ainakin toiseen on tulossa kukka ensimmäistä kertaa!

Tässä kuvassa aluetta näkyy vähän kauempaa. Kaikki yllämainitut kasvit ovat kuvan vasemman reunan ojan partaalla. Salaojaputki kulkee pihapolun poikki kuvan oikeaan alareunaan, saunan nurkalle.

Pihapolun alapuolella on vanha kivipenger. Sen vieressä viihtyvät kurjenmiekat ja päivänliljat, taustalla häämöttää kirjavalehtinen keltakurjenmiekka 'Variegata'. Kivien koloihin olen istuttanut laukkaneilikoita, nyt kukkivat 'Düsseldorfer Stolz' ('Dusseldorf Pride') -tarhalaukkaneilikat.

Ensimmäiset siperiankurjenmiekan kukat alkavat aueta. Tämä on 'Wealden Butterfly'.

Hieman alempana on kaikkein märin kohta. Siihen mutapuutarhaan keväällä istuttamani kirjosorsimo näyttää asettuneen, se on heti rehevöitynyt! Tämä on niin kaunis, melkeinpä lempikasvini koristeheinistä. Vihreä jakautuu hienostuneen ohuiksi raidoiksi kermanvaaleisiin, kapeisiin lehtiin ja vaikutelma on paljon sulokkaampi ja pehmeämpi kuin viiruhelpillä. Tämä ei edes leviä ongelmallisesti, vaan maltillisesti. Miksi tätä ei saa melkein mistään taimiliikkeistä? Löysin omani vasta tänä keväänä – monen monituisen vuoden etsimisen ja kyselyiden jälkeen – Järvenpään pihapalvelusta. Kirjosorsimo viihtyy lammikoissa matalassa vedessäkin, mutta pärjää myös jatkuvasti kosteana pysyvän ojan pohjalla.

Mutapuutarhan penkalla kukkii keväällä puutarhamessuilta hankittu kirjokurjenmiekka 'Kermesina'; purppuranpunainen samettiunelma.

Tähänkin olen sanoinkuvaamattoman tyytyväinen. Ostin tämän Tommolan tilan messuosastolta pelkän herkullisen kuvan perusteella ja niin tämä iiris kuin heiltä ostettu vuorikaunokkikin ('Amethyst in Snow') on osoittautunut juuri niin ihanaksi kuin näytekuvassa. Tai vieläkin ihanammaksi, sillä kukat ovat aina luonnossa vielä viehättävämpiä kuin kuvissa.

Sitten vähän isompaa vesiaihetta ja iloisia perheuutisia: haahkanpoikaset ovat vantterassa kasvussa. Tässä on ilmeisesti lastentarhan kesäretki, nämä lapsukaiset ulkoilivat kolmen tädin valvonnassa.

Tässä postauksessa ei ollut puutarhaesittelijää, sillä se veteli päiväunia kuistin keinutuolissa. Leppoisaa pyhää!

Japaninlehtosinilatva – Polemonium yezoense
Kellukka – Geum
Keltakurjenmiekka – Iris pseudacorus
Keltapiukkasara – Carex elata
Kirjokurjenmiekka – Iris versicolor
Kirjosorsimo – Glyceria maxima 'Variegata'
Koristekastikka – Calamagrostis× acutiflora
Niittykullero – Trollius europaeus
Siperiankurjenmiekka – Iris sibirica
Tarhalaukkaneilikka – Armeria Maritima-Ryhmä

Hurraa, kolmessa päivässä saatiin 23 mm vettä! Se tuli todelliseen tarpeeseen. Kurjenmiekat alkavat kukkia, edessä on kaunokurjenmiekka, taempana siperialainen. Taustan kirjavalehtinen keltakurjenmiekkakin aikoo kukkia tänä vuonna ensimmäistä kertaa!

Finally we had some rain. My bog garden improves, I like the little pool that it retains for some days after rain.

Siperiankurjenmiekka 'Wealden Butterfly'.

Pirteän pinkki tarhalaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz' sointuu kivasti sinisiin ja violetteihin iiriksiin.

Mutapuutarhani on sateen jälkeen kaunis, kun siinä on pieni lammikko muutaman päivän ajan. Etualalla on idän- ja ketomesiangervoja.

Sarjarimpi ja kirjosorsimo arvostavat vetisiä olosuhteita.

Saaripalstalla on vieras Naukulasta. Tässä vietetään ehtoota lunkisti olohuoneen sohvalla, mutta tätä ennen...

... vieras on leikannut nurmikon! Onpa siistiä. Ja ystävällistä.

Pyörittelimme myös kiviä vanhan talon edustalta kivimuuriin sekä raivasimme kasan seasta nokkosia. Kyllä sauna maistuikin, ja punajuuri-vuohenjuustokeitto myös.
Yhtä mukavaa alkuviikkoa kaikille muillekin!

Idänmesiangervo – Filipendula palmata
Kaunokurjenmiekka, kuvan muoto – Iris setosa var. canadensis
Keltakurjenmiekka – Iris pseudacorus
Ketomesiangervo – Filipendula purpurea
Kirjosorsimo – Glyceria maxima 'Variegata'
Sarjarimpi – Butomus umbellatus
Siperiankurjenmiekka, kuvien lajike – Iris sibirica 'Wealden Butterfly'

On hauskaa, kun tulee vieraita. Tulee käytyä paikoissa, jotka ovat lähellä, mutta joissa harvemmin tulee kuljeksittua. Täytyy silti heti sanoa, että Nauvon keskiaikainen kirkko ja sen hautuumaa ovat suosikkikohteitani. Jos Nauvossa on ylimääräistä aikaa, suuntaan todennäköisesti kirkkomaalle kävelemään. Naakat ovat lisäksi söpöjä.

Since I had a guest I also visited some sites one normally doesn't, not in everyday scheme of things. This is the mediaeval church of Nagu, where I usually go shopping and to the Post Office, some two hours' ferry trip away. We also went to see the former chalk quarry on the island where I live.

Menimme tietysti myös katsomaan kotisaareni entisiä kalkkilouhoksia, kuten myös Tiinan ja siskonsa kanssa. Tämä on piilokuva: etsi Naukulan Mamma!
Vihje: Hän on pukeutunut punaiseen.

Ahvensaaren entistä kalkkilouhosta.

Vierailussa oli muutenkin kiviteema, sillä Naukulan Mamma sai kivikärpäsen pureman ja suorastaan vaati, että puramme kivikasaa vanhan talon edustalla ja jatkamme kivimuurin tekoa. Muuri onkin nyt saanut näkyvää jatketta parisen metriä! Naukulan Mamma huomautti, että tähän touhuun jää koukkuun. Yritin monta kertaa houkutella häntä lopettamaan, mutta ei – vielä oli yksi juuri sopivan kokoisen ja muotoisen näköinen kivi, yksi piti jopa kaivaa ylös maasta!
Hienoa jälkeä tuli. Tuhannet kiitokset N.M.!

Äskeisessä kuvassa oli muuten yksi kaunotar, joka on entistä hienompi saatuaan taustakseen kunnon kivimuuria. Tämä on viime syksynä istutettu tarhapimpinellaruusu 'Tove Jansson'! Kukka on oikeassa elämässä vielä paljon upeamman värinen, syvempi ja samettisempi, kuin kuvissa.

Juhannusruusukin kukkii, onneksi eilinen sade ei ruskistanut ainakaan kaikkia kukkia. Osa on vielä avautumatta. Aurinkotuoli odottaa nyt seuraavaa vierasta. Tänään kyllä istahdin siihen, Ransukin tuli mukaan hetkeksi.

Ransu on sitä mieltä, että kaksi kissamammaa voisi olla lakisääteinen minimi kissatalouksissa. Tässä Ransu esittelee tennispallon käsittelytaitojaan sekä Naukulan Mammalle että minulle – tämä on pallo, johon Ransu ei ole tähän mennessä edes koskenut, vaan käytän sitä yleensä naapurin koiran kanssa leikkimiseen!

Puuhakasta viikonjatkoa kaikille!

Juhannusruusu – Rosa spinosissima 'Plena'
Tarhapimpinellaruusu – Rosa Pimpinellifolia-Ryhmä

Pienen tauon jälkeen puutarhassa alkaa kukkia kaikenlaista kaunista. Akijeijoja avautuu yksi toisensa jälkeen, tässä juhannuspionin ja morsiusleinikin seuralainen. Juhannuspioni on nyt aivan lopuillaan, enää muutamassa kukassa on terälehtiä jäljellä. Moriusleinikki sen sijaan mennä porskuttelee. Monen pienempikukkaisen valtti näyttäisikin olevan suuria kukkia pidempi kukinta-aika. Uusia pieniä kukkia tulee koko ajan, kun suuret harvemmat kukat menevät ohi nopeasti.

There are more and more flowers now, just in time to celebrate Midsummer solstice.

Sormustinkukatkin aloittavat, näitä on paljon. Mikä sen ihanampaa, sillä ihastuin kukkaan jo lapsuuden kesähuvilalla. Nämä ovat toissa vuonna kukkineiden valkokukkaisten jälkeläisiä, mutta mukana on myös perusmuotoon eli punaiseen kääntyneitä yksilöitä. Onkin kiinnostavaa nähdä, minkälaisia kukkia niistä monille blogiystäville lähetetyistä mummonkalsarinvärisistä tulee. Viime vuonna valkoiseni eivät kukkineet, joten toivon, että siemenistä tulee ainakin suurimmaksi osaksi oikeaa lajia.
Sormustinkukan takana on rinneakebia, joka syötiin lähes maan tasalle viime syksynä, mutta se versoo reippaasti ja kiipeilee kohti korkeuksia. Sehän kukkii keväällä, joten en tiedä, näenkö sen kukkia koskaan, mutta ainakin kasvi pysyttelee hengissä vuodesta toiseen.

Tässä kuvassa on kaksi lempikukkaa yhdessä: vuorijumaltenkukka 'Afrodite' ja rotkolemmikki 'Silver Wings'.

Rotkolemmikki 'Variegata' kaunistaa vuokko-esikkopuutarhaa. Tässä kasvissa on kaikki kohdillaan: kasvutapa, lehtien muoto ja värit, suloiset lemmikkimäiset kukat pilvenä lehdistön yläpuolella. Kun vielä saisin 'Hadspen Cream' -lajikkeen menestymään, sillä on mielestäni näistä kauneimmat lehdet. Pidän enemmän kelta- kuin valkokirjavista lajikkeista. Kaksi yritystä 'Hadspen Creamin' kanssa ei ole onnistunut, täytyy yrittää vielä kerran.

Vuokko-esikkopuutarhassa kukkii myös sysiakileija, vastikään Uudenkaupungin kukkamessuilta ostettu!

Myös perinteisen tummanvioletin ja 'Nora Barlow' -lehtoakileijojen jälkeläinen on hieno kerrottu tummanpuhuva kaunotar.

Upeaa. En voi muuta sanoa! Tumman jälkeläisen molemmin puolin kasvaa 'Nora Barlow'.
Kuvassa vasemmalla näkyy tänä kesänä ensimmäistä kertaa kukkiva sulkavaleangervo 'Chocolate Wing'. Puutarhanhoito on siitä hauskaa, että samat ihanat kukat voi tavata uudestaan joka vuosi, mutta vuosittain tulee myös kokonaan uusia kukkia! Tämän sulkavaleangervon istutin kolme vuotta sitten.

Eikä siinä vielä kaikki! Myös metsäpuutarhapenkissä on ensimmäinen valeangervon kukka ikinä, tämä on sormivaleangervo. Tännekin on kylväytynyt lehtoakileija. Särkynytsydän jaksaa vielä pitää viimeisestä kukistaan kiinni.

Tämä yhdistelmä on minusta hieno: tummanpunainen punapietaryrtti ja tummanvioletti lehtoakileija.

Sitten siirrytään paahdepenkkiin. Tähkähietalilja aloittelee kukintaa, taustalla uskollinen verikurjenpolvi, joka kukkii ties miten pitkään.

Sinileimu on hellyyttävän hempeänsininen.

Hajulaukka on hienostuneen värinen.

Sokerina pohjalla ehkä suloisin puutarhakasvi ikinä: kerrottu sikoangervo eli kaunomesiangervo. Lempikukkia on vaikea nimetä, sillä rakkaitahan nämä ovat kaikki, paitsi ne joista ei satu pitämään. Mutta ainakin tällä hetkellä kukkivista tämä on ykkönen. Kun kukat avautuvat, ne ovat kuin mikrokokoisia juhannusruusun kukkia. Jo nupulla ne ovat söpöjä palleroita, alussa vaaleanpunaisia kuten emokasvillaan sikoangervollakin. Kasvi muistuttaakin sitä kaikin puolin niin, että luonnonkasvimainen sulo on tallella, ainoastaan avautuneista kukista voi nähdä eron. Tässä on jalostustyö parhaimmillaan: kasvista ei ole pyritty tekemään jättikukkaista turboversiota, ainoastaan pieni viritys on ollut paikallaan tuottamaan luonnonkasvista kaunein lopputulos, mitä kuvitella saattaa.
Tämän kuvamaratoonin päätteeksi toivotan suloista juhannusta kaikille!

Hajulaukka – Nectaroscordum siculum
Juhannuspioni – Paeonia humilis 'Flore Pleno'
Kaunomesiangervo – Filipendula vulgaris 'Plena'
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Morsiusleinikki – Ranunculus aconitifolius
Punapietaryrtti – Tanacetum coccineum
Rinneakebia – Akebia quinata
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Sinileimu – Phlox divaricata
Sormivaleangervo – Rodgersia aesculifolia
Sulkavaleangervo – Rodgersia pinnata
Sysiakileija – Aquilegia atrata
Särkynytsydän – Lamprocapnos spectabilis
Tähkähietalilja – Anthericum liliago
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum
Vuorijumaltenkukka – Dodecatheon meadia

On kymmenen kuvaa kesään -haasteen viimeisten kuvien aika! Tässä juhannusnäkymä keittiön eteläikkunasta. Kuukausi sitten eivät saarnen lehdet olleet likimainkaan puhjenneet, mutta nyt puu on täydessä lehdessä ja lehmät kesälaitumella.

Here are my June window views. The latter part of this post is photographed nearly at midnight last night. There was a magical mist.

Keittiön itäikkunasta vasta kiinnostavaa eläinkantaa näkyykin. Mennäänpä ulos katsomaan tarkemmin.

Sinitintin poikanen huutaa kurkku suorana!

Ruokaa!

Onneksi tarjoilu pelaa. Poikasten pesästälähdön takia kissapojat olivat tänään kotiarestissa. Toivottavasti suurin osa poikasista pääsi turvallisesti maailmalle. Yksi hyvin pieni ja vielä lentokyvytön oli pihanurmella eikä sen vanhempia näyttänyt tulevan paikalle. Syötin pikkuiselle karviaispistiäisen toukkia, joita puskissani riittää yllin kyllin, sekä hyttysiä, joita myös tuntuu riittävän. Välillä vetäydyin, jos emo tulisi paikalle. Ei tullut ja punkkipinseteillä suoritetuista syöttöyrityksistä huolimatta poikanen lopulta lakkasi syömästä ja nukkui pois. Ehkä se oli liian pieni elämään. Sekin on osa luontoa, vaikka surulliselta tuntuukin.

Siirrytään eilisiltaan. Keittiön ikkunasta näkyi hieno usva.

Lähdin usvakävelylle. Ransu oli muotopuutarhassa, tarkkana kuin porkkana.

Naapurin pihan yli lehmiä tuskin näkyi.

Jatkoin matkaa pitkin kylänraittia. Usva oli asettunut hienoiksi aalloiksi.

Kuukin näkyi.

Ransu tuli seurakseni iltakävelylle.

Sinne se jäi. Ehkä Ransu jättäytyi toivorikkaana vahtimaan, josko kasteisella niityllä kieriskelisi juhannusneitoja kukkasia korvakarvoissaan.

Onneksi Musti tuli kotipolulla vastaan, niin ei tarvinnut vetäytyä yöpuulle vallan ilman isäntää.
Taianomaista juhannusyötä kaikille!

Juhannus on hienoa aikaa, sillä villiruusut kukkivat. Orjanruusu kukkii tässä kylässä runsain mitoin, omassa pihassanikin on muutama suuri puska. Nämä ovat pari–kolmemetrisiä, pitkäoksaisia pensaita. Oksat ovat sulokkaasti alaspäin kaartuvat.

This is the sweet time of wild roses and lots of irises.

Vaikka muuten raivaankin tonttiani raskaalla kädellä, jätän nämä puskat niille sijoilleen. Näillä suurilla ruusuilla on kesytön ja herkkä luonne, ei näitä voi hävittää.

Vaalin myös kurjenmiekkoja, vaikka olenkin ne kaikki itse istuttanut, tai ehkä juuri siksi. Osan olen tilannut Englannista saakka, kuten nämä kuvassa taustalla näkyvät 'Wealden Butterfly' -siperiankurjenmiekat ja nyt niiden seuraksi avautuneen valkokukkaisen 'Shirley's Choice' -loistokurjenmiekan.

Siinä ne kasvavat, kosteassa ja aurinkoisessa paikassa. Valkokukkaisesta oikealle on kaunokurjenmiekka.

Saman kukkapenkin kosteammassa päädyssä on raitalehtinen keltakurjenmiekka tulossa kukkaan ensimmäistä kertaa!

Pihatien toisella puolella yhtä kosteissa olosuhteissa kasvaa tavallinen keltakurjenmiekka ja sitten tämä... joka on myös tulossa kukkaan ensimmäistä kertaa. Olen tarkkaillut nuppua tyytyväisenä, näyttää tulevan sitä mitä luvattiin...

... mutta ensin täytyy esitellä tämä, joka unohtui! Tämä kukki touko–kesäkuun vaihteessa: pikkukurjenmiekka 'Sapphire Gem'. Suloinen kuuraparta.
Tänä vuonna partaniekkamiekat eli pikku- ja tarhakurjenmiekat kukkivat pihallani todella nihkeästi, tämä pukkasi pari kukkaa ja tarhamiekat eivät yhtäkään. Onneksi voi toivoa parempaa onnea ensi vuonna, eikä tämän kukkimiseen ole enää kuin yksitoista kuukautta (ja ensimmäisiin kevätkurjenmiekkoihin enää kymmenen! Jihuu, kevät lähenee!).

Mutta niin. Pitikö tässä päästää joku jännityksestä?

Ta-daa! Keltakurjenmiekka 'Berlin Tiger' avasi ensimmäiset kukkansa tänään. Aikamoinen tiikeri! Vielä ihanampi kuin taimipotin pienessä kuvassa; hurrr-hurrr-hurrrmaava!

Lopuksi vielä yhden pienen tiikerin terveiset: on liian KUUMA! Voisiko mamma tilata takaisin sen 15 astetta, kiitos. Se oli hyvä.

Kaunokurjenmiekka – Iris setosa
Keltakurjenmiekka, raitalehtinen – Iris pseudacorus 'Variegata'
Loistokurjenmiekka – Iris Sibirica-Ryhmä
Orjanruusu – Rosa dumalis
Pikkukurjenmiekka – Iris Pumila-Ryhmä
Siperiankurjenmiekka – Iris sibirica

Punaisia kukkia on pihallani siellä sun täällä, ei vain tässä villissä punaisessa kukkapenkissä. Ensimmäiset idänunikot ovat nyt avautuneet, tosin toinen niistä ehti jo pudottaa terälehtensä ennen kuin ennätin hep sanoa.

I like lots of red flowers – bright red, soft red, all kinds!

Tämä menee jo vaaleanpunertavan puolelle, mutta ei se mitään. Varjoliljan murrettu roosa on hieno väri. Näitä kasvaa villin punaisen penkin lisäksi esikkopellossa ja metsäpuutarhapenkissä.

Japaninvaahtera 'Osakazuki' muuttuu yleensä kesän edetessä vihreälehtiseksi. Nyt, kun sen suurimmat oksat katkesivat lumen painosta, tekee se hurjasti uutta kasvua ehjästä osasta runkoa. Niinpä punaisista uusista lehdistä saadaan nauttia pidempään.

Punapietaryrtti 'Duro' on hienon intensiivisen värinen.

Sulkavaleangervo 'Chocolate Wing' tarjoilee pehmeämpää punaista, ihana väri!

Samat herkät sävyt löytyvät vuorikonnantattaren lajikkeesta 'Darjeeling Red'. Istutin tätä yhden kivipenkereen reunalle siinä toivossa, että taimet muodostaisivat riittävän tiheän maton. Nurmen leikkuu reunalle asti on vaikeaa ja siinä olevan kuivan kokkareisen savimaan ovat valloittaneet rönsyleinikit. Tällä pitäisi olla hyvä leviämis- ja maankattamistaipumus.

Sokeri on taas pohjalla: japaninesikko. Ostin tämän kukkivana, kun juuri tässä yksilössä oli niin kauniin punaiset kukat. Ilokseni tämä on talvehtinut. Lähellä kasvavalle kirjoesikolle kävi köpelösti, kun sen lehdet yllättäen nuupahtivat – ne oli syöty tyveltä. Kaivoin sen juuret pois maasta ja toivon, että ne jaksavat kasvattaa uusia lehtiä ruukussa uudessa mullassa, jossa niitä toivottavasti ei syödä.
Puutarhurointia harrastaessa ei pääse tylsistymään, kun aina on jotakin pelastettavaa.
Iloista uutta viikkoa!

Idänunikko – Papaver orientale
Japaninesikko – Primula japonica
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kirjoesikko – Primula× bullesiana
Punapietaryrtti – Tanacetum coccineum
Sulkavaleangervo – Rodgersia pinnata
Varjolilja – Lilium martagon
Vuorikonnantatar – Bistorta affinis

Kävin sukuloimassa Porissa. Ol hianoo!

These fantastic sceneries are from the west coast near Pori, where some relatives live. I got to visit their summer residence where I had last been as a child. It was just as marvellous, or even more so, than I remembered.

Vietin pari päivää mökkiparatiisissa serkun seurassa. Soutelimme lumpeiden ja ulpukoiden lomassa.

Vanhassa mökkipihassa on tunnelmaa.

Saunarannasta pääsi pulahtamaan mereen. Päivällä oli kuuma, kun ilmassa oli ukkosta. Melkein menin uimaan myös ilman saunaa, mutta en ihan. Se on jo aika paljon, että edes harkitsin. Vesi oli viileää, en sitä lämpimäksi sanoisi!

Silmä lepäsi näissä maisemissa ja mieli hyvässä seurassa. Olin ollut täällä viimeksi joskus teininä. Hyvin olivat paikat muistissa, vaikka kaikkea en tietenkään muistanut.

Kiitos vieraanvaraisuudesta S!
Sain myös käydä kahden blogiystävän pihoissa samalla seudulla, kiitos Tiina ja Katja!

Siinä missä aikaiset pionit kukkivat jo aikaa sitten, kiinanpionit aloittavat vasta nyt. Tai siis pihallani, muualla olen nähnyt niitä kukassa jo aiemmin. On näitä odotettukin, niin upeaa on kukkaloisto, lisäksi se on vuosi vuodelta komeampaa.
Villissä punaisessa penkissä kukkii varjoliljojen seurana taustan valkokukkainen 'Duchesse de Nemours'. Edessä on punainen 'Nippon Beauty' juuri tulossa kukkaan.

It is the Peony Festival season!

'Nippon Beauty' on upea, syvän punainen ja korkea ilmestys.

'Duchesse de Nemoursissa' on raikas tuoksu.

Muotopuutarhassa on vallalla pastellimaailma. Edessä kukkii jalopähkämö, ja sormustinkukat ovat vallanneet kukkapenkit laidasta laitaan. Takana keskellä häämöttää pioni.

Se on 'Bowl of Beauty', todellinen kauneuden malja. Tämänmalliset kukat ovat minusta kauneimpia pionin kukkia, 'Nippon Beautyssä' on samaa suloisuutta.

Pörröisen piikkinen alppipiikkiputki komppaa hauskalla tavalla pörröistä pionia, lisäksi molemmissa on unenomaista ja herkkää pastellitunnelmaa.
Suloista viikonloppua!

Alppipiikkiputki – Eryngium alpinum
Jalopähkämö – Stachys macrantha
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Varjolilja – Lilium martagon

Tämä ei ole maksettu mainos. Jos tietää oikein hyvän taimiston, on se lukijoiden edun mukaista, että siitä kerrotaan. Jos taimistolla on vielä upea näytepuutarha, se on kiva matkakohde, vaikka ei mitään erityistä olisikaan ostamassa. Ja erikoisempia kasveja havittelevat haluavat aina tietää, mistä olen mitäkin onnistunut hankkimaan.
Yksi tällainen hyvä taimisto, jota mielelläni suosittelen, on Taimimoisio Porin Ruosniemessä. Heiltä ostamani taimet ovat olleet terveitä ja reheviä, lisäksi näytepuutarhasta saa kivasti vinkkejä kasvien yhdistelyyn.

Taimimoisio is an excellent nursery in Pori. They have a lovely display garden. I went there to get a variegated gentian speedwell I photographed there three years ago but failed to buy it then.

Puiden alle on sijoiteltu vehmaita istutuksia, juuri oikeaoppisesti niin, että alueet ovat laajoja. Näin niihin mahtuu pensaita ja perennoja näyttäviksi massoiksi. On aina surku nähdä liian kapeiksi tehtyjä kukkapenkkejä, joissa kasvit joutuvat sinnittelemään kuin ihmiset ruuhkabussin käytävällä.
Istutusten väleissä kuljetaan nurmikäytäviä pitkin. Reunat on kantattu, nurmi aina siistiksi leikattu ja kasvit hyvinvoivia.
Toki kasveja joskus menehtyy, niin käy kaikille. Viime talvi ja erityisesti sen pitkä keväinen pakkasjakso tappoi Taimimoisiossa juhannusruusunkin! Se on jo aikamoinen talvi se. Mutta sekin on hyvää palvelua, että tällaisista asioista voi vaihtaa kokemuksia asiantuntevien puutarhureiden kanssa.

Näytepuutarhan maa on järkkytönkköä savimaata, vieläpä oikein paksuna kerroksena. Oman tonttini maa on niin samanlaista, että siksikin on kiinnostavaa nähdä, mitä siihen on onnistuttu tekemään. Kaikkein märin kohta on kaivettu matalaksi notkelmaksi, jossa viihtyvät mm. kullerot. Nämä kesäkullerotkin ovat puolentoista metrin korkuisia! Saa nähdä, tuleeko näistä kohulööppi joku päivä: "Suomen Koristekasviliitto tiedottaa: kesäkullero myöntää käyttäneensä luvattomia aineita".

Tässä kukkapenkissä näkyy se, miten hyvä kumppanikasvi kurjenpolvi on esimerkiksi pioneille. Kurjenpolvet täyttävät pionipuskien välit, myös poimulehteä voi nähdä pilkottamassa. Takana lienee myskimalva.

Tätä varten minun oli pakko päästä Taimimoisiolle. Kuvasin nämä kasvit heidän näytepuutarhassaan kesäkuun alussa kolme vuotta sitten, mutta olin niin pöpi, etten hoksannut silloin ostaa niitä! Tässä on kirjavalehtinen unelmatädyke hempeän vaaleanpunaisen sammalleimun edustalla. Ihanaa marenkihöttöä!
Taimimoisiolla on myös verkkokauppa, mutta jostain syystä haluan päästä hipelöimään taimiruukkuja itse ja myös näkemään omin silmin koko valikoiman. Tilaankin postimyyntikasveja lähinnä vain ulkomailta.

Tässä saaliini, jonka toin kotiin: 2 x kirjavalehtinen unelmatädyke, kyläkurjenpolvi 'Midnight Reiter', keltalehtinen hopeatäpläpeippi, narsissivuokko sekä 10 euron alekassillinen taimien loppueriä: 2 x tarhasyysvuokko 'Whirlwind', 2 x silkkihanhikki, vaaleajouluruusu, 2 x mätäsleimu 'Red Admiral' ja lehdistä päätellen joku kurjenpolvi, jossa ei ollut lappua. Ihanaa, taas istutettavaa! Edelliset ehtivätkin jo loppua.

Unelmatädykkeet pääsivät jo maahan tämän hempeän vaaleanpunaisen 'Kimono'-sammalleimun viereen, joka kukki touko–kesäkuun vaihteessa. Marenkiunelmaa odotettavissa vajaan vuoden päästä!

Viimeksi kaivattiin Mustin ja Ransun kuulumisia. Ransu torkkuu kuistin keinutuolissa, mutta Musti isäntänä tietenkin partioi. Tai kai niitä keinutuolissa torkkuviakin isäntiä on, mutta Musti ei ole sellainen. Kun on hommia, niin ne täytyy hoitaa.
Puuhakasta viikonloppua!

Hopeatäpläpeippi, keltalehtinen – Lamium maculatum 'Aureum'
Kesäkullero – Trollius chinensis
Kurjenpolvi – Geranium
Kyläkurjenpolvi – Geranium pratense
Myskimalva – Malva moschata
Mätäsleimu – Phlox douglasii
Narsissivuokko – Anemone narcissiflora
Pioni – Paeonia
Poimulehti – Alchemilla
Sammalleimu – Phlox subulata
Silkkihanhikki – Potentilla atrosanguinea var. argyrophylla
Tarhasyysvuokko – Anemone× hybrida
Unelmatädyke, kirjavalehtinen – Variegated gentian speedwell – Veronica gentianoides 'Variegata'
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger

En alun perin suunnitellut muotopuutarhaani minkään väriteeman mukaan. Oikeastaan vasta viime kesänä hoksasin, miten onnistunut keskikesän violetti-valkoinen väritys on. Yritänkin nyt vahvistaa tätä väriskaalaa, vaikka mukana on tietenkin myös muun värisiä kukkia – kunhan ne sointuvat yleisilmeeseen.
Enpä olisi uskonut, että alan pitää vaaleanpunaisesta ja violetista, ne olivat nuorempana inhokkivärit. Yök, äklötyttövärejä! Olin nimittäin puihin kiipeilevä ja sinisestä ja vihreästä pitävä tyttö. Olen varmaan tullut vanhaksi...

The pastel shades in my semi-(in)formal English Garden are a success, albeit the colour combination came across mostly as a coincidence.

Kiinanpioni 'Bowl of Beauty', alppipiikkiputki, jalopähkämö ja paljon paljon rohtosormustinkukkia.

Kuivemman puolen kukkapenkissä kasvaa komea herttamerikaali. Onneksi ennätin ottaa siitä muutaman kuvan, sittemmin huomasin suurimman osan kukista hävinneen perhosentoukkien suuhun! Hitsi. Eikö linnuilla ole tähän aikaan kauhea kiire syöttää poikasiaan, luulisi toukkien maistuvan, kun minunkin pihapiirissäni pesii vaikka sun mitä.
Herttamerikaalin kukat tuoksuvat hunajalta ja pidän niiden pariin metriin kohoavasta kevyestä harsopilvestä, joka toimii kevyenä seinämänä tien ja puutarhan välissä.
Taustalla kukkii valkoinen myskimalva (ja muutama sormustinkukka). Oikealla alhaalla näkyy sinisade, joka talvehti ulkona pakkasharson sisässä.

Tässä vielä näkymä koko muotopuutarhaan riipputuolista käsin. Herttamerikaali kasvaa vasemmalla köynnöskaaren takana. Tie kulkee vasemmalla ja talo on oikealla, muotopuutarha on niiden välissä. Sen keskellä on pieni pyöreä nurmikko.

Ransu esittelee. Kaikkien neljän kukkapenkin kaikkiin reunoihin on kasvamassa puksipuupensasaidat. Otan uusia taimia pistokkaista sitä mukaa kuin leikkelen aitaa. Yhtään en ole talvelle menettänyt, ensimmäiset istutin tähän kolme vuotta sitten. Ransun takana voi nähdä juuri kukintansa aloittaneen 'Pink Grootendorst'-neilikkaruusun.

Tiinan tuoma loistosalvia korostaa hänen pihassaan pionien kukintaa, ja tätä esimerkkiä noudattaen istutin omani vaaleanpunaisen portlandruusu 'Comte de Chambordin' viereen.

'Comte de Chambord' on huippuhieno leveästi kerrottukukkainen ilmestys. Se vain pysyttelee vuodesta toiseen varsin matalana, ja valitettavasti peurat verottavat sen syyskukintaa heti, kun kylä elokuun lopussa hiljenee. Onneksi siitä saa nauttia yllin kyllin nyt!
(Vaikka yllätin nuoren peuranvasan äsken naapurin perunapellosta)

Uusia pioneja on kukassa! Tämä on viime vuonna istutettu kiinanpioni 'Wladyslawa', johon näyttäisi olevan tulossa kaksi kukkaa.

Aah. On tämä vain kaunein pionin kukan muoto! En muuta mieltäni, vaikka...

... nyt kukkii ensimmäistä kertaa ikinä myös 'Lady Alexandra Duff'; huikean ihana haalistunut kellervän vaaleanpunainen. En ole niin kovasti siniseen taittuvan pinkin ystävä, tässä on sitä sävyä mistä itse vaaleanpunaisessa pidän, mutta toisaalta – puutarhassa kaikki sävyt löytävät paikkansa.

Kuinka voisi olla rakastamatta kaikkia näitä värejä!
(Niin ja Ransua ja Mustia myös)
Rakastunutta iltaa kaikille! Taidan vielä hipsiä yöjuoksulle muotopuutarhaan, pastellit ja valkoiset kukat ovat jännittävimmillään kesäyönä...

Alppipiikkiputki – Eryngium alpinum
Herttamerikaali – Crambe cordifolia
Jalopähkämö – Stachys macrantha
Loistosalvia – Salvia× sylvestris
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Myskimalva – Malva moschata
Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä
Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Sinisade – Wisteria

Sisäkukat tahtovat unohtua kesällä. Niitä muistaa kastella, kun huomaa jonkun lurpottavan. Voisihan näitä ulkonakin pitää, mutta minusta on hauskaa, että sisäikkunallakin on kukkia, vaikka en itse sisällä juuri olekaan.
Nyt kukintansa on aloittanut Pelargonium sidoides, minusta kaikkein kaunein pelargoni ikinä. Sen taustalla on upeasti kukkiva huone-esikko, jonka ostin jo toissa talvena. Olen talvettanut sen aivan samalla hoidolla ja lämpötiloissa kuin pelargonitkin, se vain vaatii enemmän kastelua. Näiden talviolot ja lämpötilat ovat siis vanhan vetoisan rintamamiestalon talviolosuhteet, lämpötila vaihtelee tilanteen mukaan 5 ja 20 asteen välillä, eivätkä kasvit näytä olevan tästä moksiskaan. Soilikit kyllä ovat, ne kuolevat aina ja olenkin luopunut niistä kokonaan. En nimittäin harrasta kausikukkia lainkaan.
Vasemmanpuoleisessa ruukussa oleva ruohosipulin näköinen on muuten itse siemenestä kasvattamaani heinäliljaa Zephyranthes citrina, se on todella hidas kasvamaan! Mutta taimet ovat hengissä vuodesta toiseen.

Here are some of the flowers indoors, however most or the pelargoniums live outdoors at summer.

Pelargonium sidoides on vailla suomenkielistä nimeä. Tämän kukissa on upottava purppuran sävy ja ne ovat ihanan pienet ja sirot.
Vaikka en pidäkään vaaleanpunaisesta tai violetista, siis periaatteessa, olen pitkään ollut hurmaantunut purppuraan. Mutta sen täytyy olla tietty purppura, ei liian sininen eikä varsinkaan aniliininpunainen.

Lehdetkin ovat söpöt ja pienet, vieläpä hienostuneen harmaanukkaiset. Kasvutapa vain on hieman epämääräinen, mutta se täytyy antaa anteeksi moiselle kaunottarelle.

Tuoksupelargonin lehdet ja kukat ovat samaa kokoluokkaa, mutta se kasvaa sidoidesia paljon runsaammin. Vasemmalla on valkokukkainen mårbackapelargoni 'Prins Nikolai'.

Tammikuun karmeilla keleillä kostoksi luonnonvoimille kylvetyt mummonpalsamit kukkivat yhä. Tämä länsi-ikkunalla oleva yksilö on hyvä kasteluindikaattori, tämän lehdet alkavat aina lurpottaa ensimmäisenä. Kasvi reipastuu silmänräpäyksessä saatuaan vettä.
(Ai niin, kyllähän mummonpalsami on kausikukka! Toimikoon se poikkeuksena joka vahvistaa säännön.)

Siemenpussista tuli mukavasti monenvärisiä kukkia, vaikka näiden piti olla kerrottujakin – sitä nämä eivät minusta ole. Se ei haittaa. Punertavakukkaisten yksilöiden varretkin punastelevat.

Tässä vielä yksi, mamman mussukka karvakukkanen Ransu, joka viihtyy sisällä päikkäreillä. Tänään otettiin tupsluurit mamman päällä, se on harvinaista herkkua se! Siis ei mamman päikkärit, vaan se, että Ransu nukahtaa päälleni ♥ Takana oleva taulu kuvastaa hyvin Ransua.

Lopuksi ajankohtainen kuva, joka on otettu hetki sitten. Taivas oli dramaattisen tummanharmaa, silti aurinko paistoi. Sade tuli ehkä tuolla etelämpänä Korppoon Kyrklandetilla, tai sitten vasta jossakin mantereen päällä, sillä aurinko vain jatkoi paistamista tummaa taivasta uhmaten. Mustikin mahtui kuvaan!

Huone-esikko – Primula obconica
Mummonpalsami – Impatiens balsamina
Mårbackapelargoni – Pelargonium Zonale-Ryhmä
Tuoksupelargoni – Pelargonium× fragrans

Varoitus! Tämä on sekamelskamaraton. Ihanaa on joka puolella, esimerkiksi muotopuutarhassa valkoisten ja vaaleanpunaisten kukkien keskellä. Edessä on valkokukkainen myskimalva ja sen edustalla komealuppion lehdet.

There are lovely bits oll over...

Paahdepenkissä kukkii pienikasvuinen etelänruusuruoho 'Mars Midget' ja sen takana täkäläistä luonnonkasvia ketoneilikkaa, tienvarresta juurenpätkästä kerättyä kantaa.

Vuokko-esikkopuutarhassa asustaa maariankämmekän sukulainen Dactylorhiza praetermissa.

Tarhalaukkaneilikka 'Nifty Thrifty' aloittaa kukinnan pihapolun kivenkolossa.

Villinä rehottavaa aluetta reunustaa palavarakkaus, sen takana viime syksynä kaivetun saunaliiterin vierun ojamullan on vallannut kirjopillike, se on minusta hieno rikkaruoho ja lisäksi yksivuotinen, joten ei siitä mitään haittaakaan ole.

Japaninvaahtera 'Osakazukin' uudet lehdet ovat punaisia, niiden kaverina kukkii söpö luonnonkukka ojakärsämö. Tämän takia en ole kääntänyt vuokko-esikkopuutarhaani sitä perustaessani, vaan istuttanut koristekasvit sinne luonnonkasvien sekaan, kun siellä kasvaa tällaisia aarteita.

Tolkien-penkissä kukkii isohelokki, vaikka sillä ei olekaan Tolkienin kanssa mitään tekemistä.

Ransu on ihana.

Sitten ovat kiinanpionit, vielä kerran! 'Lady Alexandra Duff'.

'Nippon Beauty'.

'Duchesse de Nemours'.

'Wladyslawa'.

Vastikään hankittu kyläkurjenpolvi 'Midnight Reiter'.

Huussi.

Lehmät kyläniityllä. Ja valkoinen charolais-sonni.

Mustaselja kukkii, kohta saadaan seljankukkasamppanjaa.

Molemmat kuolleiksi julistamani ängelmät ovatkin hengissä! Jaloängelmä punnersi minipienet lehdet maan pinnalle juhannuksena ja tämän keijuängelmän versot löytyivät metsäpuutarhapenkistä muutama päivä sitten. Eläköön!

Herhiläiset pörräävät ahkerina rohtosormustinkukissa.

Muotopuutarhassa on kukkeaa, vaikka aukkopaikkojakin löytyy, kun kasveja hävisi talvella. Ei nyt keskitytä siihen vaan nautitaan tästä! Ehkä lisää kuolleistaheräämisiäkin vielä tapahtuu.
Kukkeaa heinäkuuta kaikille!

Etelänruusuruoho – Knautia macedonica
Isohelokki – Oenothera missouriensis
Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Keijuängelmä – Thalictrum rochebrunianum
Ketoneilikka – Dianthus deltoides
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Kirjopillike – Galeopsis speciosa
Komealupio – Sanguisorba hakusanensis
Kyläkurjenpolvi – Geranium pratense
Mustaselja – Sambucus nigra
Myskimalva – Malva moschata
Ojakärsämö – Achillea ptarmica
Palavarakkaus – Lychnis chalcedonica
Rohtosormustinkukka, valkokukkainen – Digitalis purpurea 'Alba'
Tarhalaukkaneilikka – Armeria Maritima-Ryhmä

Kesä on hienoa aikaa, kun ruukkukukkien kokoelma voi asua ulkona. Sisälle taloonsa mahtuu asumaan paremmin, vaikka toisaalta ihminenkin tarvitsee kesällä varsin pienen asuintilan – teltta ja leirituli varmaan riittäisivät!
Osa pelargoneista ja muutama muu kaveri asuu pienellä porrashyllyköllä talon sinustalla. Ylemmällä hyllyllä on palsamipelargoni 'Lady Plymouth' ja alempana vasemmalla kukkii munankuoripelargoni 'Raspberry Ripple', keskellä ruusunnuppupelakuu 'Brightstone' ja siitä oikealle Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan taimimyynnistä hankittu veripasuuna.

Koristelehtipelargoni 'Catalina'.

Sain yhden pasuunan myös Raakkilasta, se asustaa suuressa vanhassa maalipurkissa. Tämä kuva on otettu kuukausi sitten, kasvi on jo paljon suurempi. Jännittääkin, miten onnistun näiden suurten pensaiden tai pienten puiden talvettamisessa, ja miten enää mahdun itse kotiini kun kaikki kasvit ovat sisällä. Onneksi ne ovat vielä kohtuullisen kokoisia. Täytynee rakentaa lisähuoneita...

Istutuspöydällä kasvaa kaikenlaista, onneksi pääosin ulos kukkapenkkeihin muuttavia tapauksia. Keskellä on niittyräpelöä Pirkon lähettämistä siemenistä. Se on yksi kauneimmista koristeheinistä. Kiitos Pirkko!

Talon seinustallakin on tavaraa ja ruukkuja, myös muutamia uusia kokeiluja, kuten siemenestä kasvattamaani palloleijonankorvaa ja jaloleinikkiä. Kääk, sekin pitää talvettaa jossakin lämpimässä!
Ransu esittelee ja muistuttaa, että hänetkin pitää talvettaa lämpimässä.

Naapurin Lea on laittanut vanhan tervatun veneen täyteen pelargoneja. Tässä riittää ihasteltavaa ohikulkijoille! Ransu esittelee.

Jaloleinikki – Ranunculus asiaticus
Koristelehtipelargoni – Pelargonium Zonale-Ryhmä
Munankuoripelargoni – Pelargonium Zonale-Ryhmä
Niittyräpelö – Briza media
Palloleijonankorva – Leonotis nepetifolia
Palsamipelargoni – Pelargonium× graveolens
Ruusunnuppupelargoni – Pelargonium Zonale-Ryhmä
Veripasuuna – Brugmansia sanguinea

Musti esittää, miten pidetään hiiret poissa talon alusrakenteista. Etsitään tuuletusräppänä, näin kesällä ne ovat auki.

Musti the July Calendar Boy shows how to keep rodents off the house understructures.

Sitten ponnistetaan takakäpälillä kunnon loikka...

... ja mennään tarkastamaan tilanne.
Kun Musti meni tässä kellariin Ransun perässä, voimme olla varmoja, että jos siellä joku epäonninen hiiri oli, niin eipä ole enää.

Muotopuutarhan värimaailma saa lisää sävyjä. Sormustinkukkien lomassa on Mustin lisäksi pari heikinliljaa, jotka venyttävät varsiaan ja valmistautuvat vaalean oranssiin kukintaan. Taustalla jalohortensia Endless Summer kasvattaa kukkaterttujaan.

Tällä hetkellähän muotopuutarhassa on varsin hempeä, miltei äitelä tunnelma, mutta puutarhassa se on ainoastaan ihanaa. Nuorempana pidin kovasti vaahtokarkeista, mutta tätä nykyä ne maistuvat vain silmin nautittuna!
Mustista vasemmalle on vielä kukkiva kiinanpioni 'Lady Alexandra Duff'. Tämä muotopuutarhan viimeinen kukkapenkki on vielä autio, kun sain sen takanurkan valmiiksi vasta viime syyskesällä. Suuri vaahteran kanto Mustin takana saa lahota paikoilleen, kunhan ensin suvaitsee kuolla ja lakata pukkaamasta uusia lehtiä.

Oranssinruskeaa väriä on jo ilmestynyt muotopuutarhaan: kolme vuotta sitten Lepaan viini- ja puutarhamyymälästä hankittu marhanlilja kukkii nyt ensimmäistä kertaa! Peurat eivät ole sitä tänä vuonna syöneet, katkaisin itse tuon varren kärjen. Norsu posliinikaupassa, sanoo naapurin Lea, tarkoittaen itseään kukkapenkissä hääräämässä, mutta samasta ongelmasta kärsitään täälläkin. Tuo tuki, joka on oikeastaan peurasuoja, oli kaatunut – onneksi jättäen marhanliljan ehjäksi. Mutta kun nostin sen pystyyn, kuului naps.
Ai että rakastan ruskeita kukkia! Hieno poltettu, suorastaan keramiikkamainen olemus tällä.

Koska lämpimät sävyt ovat enemmän sydäntäni lähellä kuin kylmät, tein viimein sen päätöksen, että istutan keltalehtistä mäkimeiramia kukkapenkkiin. Tämähän on rehottanut yrttipenkissäni jo monta vuotta, mikä on sikäli tyhmää, että en käytä tätä lainkaan ruuanlaittoon, vaan kasvi saisi mielummin toimia koristekasvin tärkeässä tehtävässä. Olen vieläpä tiennyt pitkään sekin, mihin tämä parhaiten sopii, kiitos entisen opinahjoni Englannissa, jonka puutarhassa oli keltalehtistä mäkimeiramia mattona keltakukkaisen ruusun alla.
Nyt kun David Austin -ruusu 'The Pilgrim' on tulossa kukkaan, oli aika tarttua tuumasta toimeen.
Oikeassa alakulmassa näkyy keltakirjavaa kirjopuntarpäätä, jota istutin sinne sun tänne muotopuutarhaan jo viime vuonna. Näistä oikealle on jalohortensia, minusta keltaiset lehdet ja vaaleanpunaiset kukat ovat myös todella toimiva yhdistelmä.

Mutta tässä on kaksikko, joka toimii kuin porotokka: keltakukkainen ruusu ja sen alla keltalehtinen maanpeittokasvi. Välissä ovat ruusun vihreät lehdet, jotta kumpikin keltainen erottuu ja jalostuu. Yhdistelmä on aurinkoinen ja mehevä!
'The Pilgrim' on kokemukseni mukaan David Austin -ruusuista parhaita. Se on terve, reheväkasvuinen ja kaunis. Kukat ovat näille ruusuille tyypillisiä voimakkaasti kerrannaisia leveitä lättyjä ja vaalenevat auetessaan.

Sama ilta-auringossa. Koska pehkosta riitti jaettavaa, istutin mäkimeiramia ruusun kahdelle puolelle. Voisihan tuohon vielä kolmannenkin jakopalan laittaa. Kukkapenkkien reunuslaudat ovat taloni vanhoja seinälautoja, siksi niissäkin on keltaista väriä. Reunalle pitää vielä lisätä multaa ja puksipuun pistokkaita.

Heinäkuun kalenteripoika esittelee ja piehtaroi.

Tässä vielä näkymä kohti kukkapenkkiä riippumatosta käsin.
Vasemmassa reunassa kohoaa keltakaunokki, siitä tulee tähän lisää keltaisia kukkia.

Näkymä riippumatosta toiseen kukkapenkkiin. Valkokukkaisesta myskimalvasta vasemmalle on hienosti jo kahden talven yli elänyt tähkälaventeli 'Munstead'. Sillä on niin hyvä kompakti ja mätästävä kasvutapa, että otin siitä nyt pistokkaita, jotta saisin sitä vähän lisää talvella menehtyneiden kasvien jättämiin aukkoihin. Tässä kohdassa on erittäin kuiva maa, kiitos ojien ja edesmenneen rakennuksen hiekka-, kivi- ja tiilijätteen, eli maa on ihanteellinen kuivilta kivikkorinteiltä kotoisin olevalle laventelille. Paikka on paahteinen suurimman osan päivästä, sekin on laventelin mieleen. Laventelin kukkanuput alkavat vähitellen värittyä sinisiksi.

Alppipiikkiputken sini alkaa olla huikea.

Lopuksi vielä kalenteripojan piehtarointi-ilme kaikille heille, joiden mielestä hän on aina hillitty, hallittu ja järkevä. Hetkensä ne on kalenteripojallakin.
Hauskaa loppuviikkoa!

Alppipiikkiputki – Eryngium alpinum
Heikinlilja – Lilium henryi
Jalohortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Kirjopuntarpää – Alopecurus pratensis 'Aureovariegatus'
Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä
Myskimalva – Malva moschata
Mäkimeirami, keltalehtinen – Origanum vulgare 'Aureum'
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia

Runon ja suven päivän kunniaksi laitan pari kuvaa ihastuttavista akileijoista, jotka kukkivat aina vain. Valkokukkainen lehtoakileija tahtoo hävitä valkoisten sormustinkukkien sekaan, mutta kyllä sen sieltä erottaa, kun katsoo tarkkaan – ja niinhän puutarhassa kannattaakin kulkea, aistit tarkkoina.

This is the day of poetry and summer, according to Finnish calendar. Let's celebrate it with poetical flowers!

Tolkien-penkissä kukkii 'Red Hobbit' -akileija. Tämän kaverilta leikkasin kaikki kukkavarret pois, kun nuput näyttivät niin huonoilta. Se varmaankin kukkii hieman myöhempään tehtyään uudet varret. Akileija on siitä ihana, että se on niin sinnikäs! Wivi-tädin kerrotun vaaleanpunaisen lehtoakileijan kukkavarret kävi peura syömässä kukinnan loppuvaiheessa, mutta nyt sieltä on nousemassa uusia nuppuja.

Samassa kukkapenkissä kasvaa suloinen harmaapipo. Mutta kuka on keksinyt antaa hennolle ja herkälle kasville nimeksi PIPO? On punapipo, vuoripipo ja jopa pystypipo, ihme ettei vielä villapipokin.

Ihan lähellä on apteekkarinruusu aloittanut kukinnan.

Pisamakellokin kukkii Maria-patsaan juurella, kiitos tästä kuuluu siis Marialle!

Runon ja suven päivä huipentuu keskiyön puutarhakierrokseen, jolloin silmät ja nenä havaitsevat eri asioita kuin päivällä. Paimenmatara on valloittanut lautapinon.

At midnight, one notices the little white star flowers of hedge bedstraw... and another star performer too!

Ransu runoilee ransunvärisiä rakkausrunoja kuistin kaiteella kesäyössä, Unnalle varmaan.
Hyvää runon ja suven päivää!

Apteekkarinruusu – Rosa 'Officinalis'
Harmaapipo – Penstemon hirsutus
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Paimenmatara – Hedge bedstraw – Galium album
Pisamakello – Campanula punctata

Kesäkuun kalenteripoika

Akileijoja

Villissä punaisessa penkissä tapahtuu

Inspiroituneena

Kosteikkopuutarha kukkii

Märkää ja aikaansaatua

Turistina ja kivenpyörittäjänä

Lempparikukkia

Jännittävä juhannus

Villiruusuja ja uusia kurjenmiekkoja

Sekalainen kokoelma punaisia kukkia

Hemmotteluloma Porissa

Pionien aika alkoi

Taimistovinkki

Muotopuutarhan pastellimaailmassa

Sisäkukkasia

Ihanaa siellä sun täällä

Kukkia purkeissa

Heinäkuun kalenteripoika esittää: uusia värejä muotopuutarhassa

Suven päivän kukkasia