Quantcast
Channel: Saaripalsta
Viewing all 1995 articles
Browse latest View live

Sunnuntaimanulit

$
0
0
Sunnuntain kunniaksi: lisää manulikuvia!

More pallas cats!

Manulihiipparointi. Huomaa järeät pehmotassut, noilla kelpaa tassutella. Mietin, jos tämä tulisi ransumaisesti mäiskimään minua poskelle aamuisin; miltä se tuntuisi.

Sitten katettiin pöytä.

Manuleilla ei ollut kiire. Kukin tarkkaili tilannetta omasta kyttäyspaikastaan.
Tajusin, mikä tärkeä sisustuselementti meiltä puuttuukaan. Manulihylly!


Tämä taitaa olla emo, kun on vähän muita tukevampi. Kävi nappaamassa pitkähännän oksanhaarasta.


Varovainen askellus saalis suussa.


Sitten tuli hintelämpi tyyppi, ilmiselvä pentu. Muuten oli jo kooltaan emon tasoa, kuten kuvista näkyy.


Kiipeilytekniikka oli vielä hieman hakusessa.


Alas se pääsi, ja jonkun vastalauseen taisi samalla murahtaa. Olisiko ollut siksi, että äiti ehti napata hiiren. Vai siksi, kun ei oikein mennyt putkeen.


Onneksi se ei ollut viimeinen hiiri, niitä oli pitkin tarhaa ja pakkasesta löytyy lisää. Tiedän sen omasta kokemuksesta, sillä vietin työelämään tutustumispäivät Korkeasaaressa, ammoisina kouluaikoina. Korkeasaaressa on herkkuruuat ja hyvä hoito! Vihanneksista jäi mieleen, että ne olivat freesimpiä kuin kaupan vihannestiskillä. Ja eläintenhoitajista jäi mieleen erittäin kiinnostuneet ja omistautuneet hoitajat, jotka saattoivat viettää vapaa-aikaansakin työpaikalla esimerkiksi kotkia kiikaroiden.
Mukavaa ja maukasta sunnuntaita!

Eikä siinä vielä kaikki

$
0
0
Korkeasaaressa oli nähtävillä myös tiikereitä! Taustalla näkyy vähän pikkutiikeriä...

Amurintiikereilläkin on kolme pentua. Tämä vintiö yritti roikkua emon mahakarvoissa, mutta emo murahti ja häipyi.

Onneksi löytyi halukas painikaveri.

Emon luokse oli kumminkin kivoin mennä.

Lopulta kaikki kerääntyivät samaan läjään.

Isukki tarkasteli valtakuntaansa viereisessä tarhassa.


Päivän bongauksiin kuului myös uupunut leijonakuningas.


Pikkupandatkin oleilevat nykyään kissalaaksossa.

Kerrankin näin myös eurooppalaisen metsäkissan. Sekin nökötti manulien tapaan ylähyllyllä.

Lumileopardin kieli bongattu!

Ja upea häntä sekä jättipehmo-takatassu ♥

Some More
... More wild cats at Helsinki Zoo. The Siberian tigers have cubs too!

Parvekepassio ja kotipedot

$
0
0
Korkeasaaren komistusten jälkeen on korkea aika esitellä omat kotipedot. Parvekepantteri Musti viettää löhölomaa, mutta uneliaisuus on näennäistä. Kaikki tekemiseni noteerataan.

After the Zoo
There are some felines at home too: a (small) panther and a very sleepy pallas cat. And my passion flower finally started flowering, it's taking over the balcony.


Tässä näkymä Mustin sohvalta ja lampaantaljalta käsin: vastaseinällä luikertaa kärsimyspassio. Se maksoi vain muutaman euron keväällä ja on jo tuottanut versoa koko rahan edestä. Muutama kukka on mennyt sivu suun ollessani poissa, ja versoja on joutunut ohjailemaan – yksi pitkä huiskula oli lähtenyt liehumaan parvekelasien ulkopuolellekin.


Tänään sain viimein napattua kukkakuvan päivänvalolla! Yhtä kukkaa ehdin jo nuuhkutella parin illan hämärinä tunteina, mutta kun en ollut päivisin kotona, en saanut siitä kuvaa. Nyt sain, ja uusia nuppuja on vielä ainakin seitsemän. 
Kukassa on ihana, kukkaisa ja kevyt tuoksu. Harmi, että Crabtree & Evelyn lopetti Passion Flower -hajuvetensä valmistamisen, se oli yksi suosikeistani. 
Pelkästään ulkonäöltäänkin tämä kukka on yksi kauneimmista, mitä olen nähnyt. Niin merkillinen, mystinen. Entä nuo kiinnikkeiden spiraalisojotukset sitten, kuin mitäkin jousia! Yhtä ihmettä koko kasvi. Ihmekukka-nimi on mielestäni mennyt tyystin väärälle kasville. Mirabilikset ovat aivan taviksia tähän verrattuna.

Tässä ei puolestaan ole mitään ihmettelemistä. Kotimanuli ottaa tupsluurit mökissään, kuten tavallista.

Antoisia nokosia vaan kaikille muillekin!

Syyskuun lopun tunnelmia

$
0
0
Nyt on kaunista. Oikein kaunista! Vaikka ehdin jo masentua syysvärien saapumisesta, on pakko todeta, että ovathan ne kauniita. Mutta kun tietää, mitä niiden jälkeen seuraa, niin...
Ei mennä vielä siihen. Ystävien kevättalvella antama esikko kukkii taas! Olen jo seonnut laskuissa, onko tämä vuoden kolmas vai neljäs kukinta. Eläköön, esikko!

The end of September
It is not the end of the world, even if it sometimes feels like that. The long, long winter is slowly coming. Luckily we are enjoying super warm and sunny days right now.


Tänään oli sen verran tyyni päivä, että pystyin saamaan kuvan tästä parista kerrankin varret pystyssä! Siniheinä ja täpläpunalatva 'Atropurpureum'.


Musti on niin iloinen kotiin pääsystä, että se suorastaan kirmaa. Tässä harvinainen pysähtynyt hetki.

Syysvärit ovat saapuneet Saaripalstalle. Marjaomenapensas 'Marleena' ja laidunkarstaohdakkeen kuivuneita kukintoja, taustalla vaahteran ruskaisin oksa.


Helmipihlaja on niin helmi.

Koivut ovat jo keltaiset, mutta saarnet ovat vielä vihreinä. Lehmät ovat vielä laitumella, kuvaan vain ei osunut yhtäkään.

Maailmanlop... siis syyskuun lopun tunnelmia kohentaa tuntuvasti tämä löytö: tarhasyysvuokko 'September Charm' on sittenkin hengissä! Se versoo! Nyt... aika myöhään. Toivotaan pitkää lauhaa syksyä, jotta tällä on jotain henkiinjäämisen mahdollisuuksia, kun nyt vasta alkoi yhteyttää.
Iloisia löytöjä kaikille muillekin, ja aurinkoista viikkoa!


Helmipihlaja – Sorbus koehneana
Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Siniheinä – Molinia caerulea
Tarhasyysvuokko – Anemonehybrida
Täpläpunalatva – Eupatorium maculatum

Alppipenkin kevät, kesä ja syksy

$
0
0

Kylläpä aika kuluu nopeasti. Keväällä kirjoitin vastavalmistuneesta alppipenkistä ja nyt on jo syksy. Täytyy raportoida, mitä penkissä kesän aikana tapahtui. Penkki on navetan eteläseinustalle tehdyssä pienessä pengermässä. Tässä navettanäkymä alkukesän ihanana hetkenä, kun pihlaja ja raparperi kukkivat.

Alpines
The alpine border was built in the spring and during the summer a part of it has been planted with tiny plants that I could not have before. Oh bliss.


Koska olin saanut alppipenkin valmiiksi juuri ennen Lahden puutarhamessuja, hamstrasin messujen mainiosta taimitarjonnasta monta kivikkokasvia. Viimeinkin pääsin hankkimaan näitä pikku herkkuja! Tämä on hopearikko, mutta kukat ovat punaiset. Taimessa ei ollut mitään lajikenimeä, mutta esimerkiksi 'Millstream' on suunnilleen tämän näköinen. 'Rosea' olisi kai hieman hailakampi. Tämä on oikea minipieni kasvi, kukkavarsi alle 10 cm. Kasvi kukki kesäkuussa.


Ihastuttava mikrokokoinen mätäslaukkaneilikka! Tällä on tieteellinen nimi kohdillaan: juniperifolia, katajamaiset lehdet. Tämän lehdet ovat tosiaan pienet ja kapeat kuin neulaset.
Moni ihmettelee, miten tieteellisiä nimiä voi muistaa, mutta kun ne ovat niin loogisia! Suomalaisia nimiä on paljon vaikeampi. Vihaan näitä tuplanimiä, jotka eivät ole sitä eivätkä tätä – ei tämä ole laukka eikä neilikkakaan, pläägh!


Sitten alkoivat pienet neilikat kukkia. Tämä on kääpiöneilikka.

Kun kerrottu vuorineilikka avasi kukkansa, pökerryin kauneuden edessä. Keskikesällä koitti ilon hetki, kun edelliskesänä kylvetyt pulskaneilikat itivät. Perennojen kylvösruukut kannattaa aina upottaa talveksi maahan ja odotella, tänäkin vuonna minulla on itänyt monta talven yli ulos jätettyä perennakylvöstä, ja ne aiemmin raportoidut punalehtiruusutkin.

Pulskaneilikan pikku taimet pääsivät jo alppipenkin multaan, mutta vasta noin puolet penkistä on istutettu. Kylvin tyhjälle puolikkaalle keskikesällä unikoita ja tätä hirssiä tai mitälie, jonka siemenet olin joskus saanut... ööh... kai keväisessä blogiarvonnassa. Olen vähän huono näissä yksivuotisissa, mutta tulipahan hyötykäyttöön, hirssit ovat nyt tulossa kukkaan! Jossakin unikossakin on kukkanuppu, tosin en tiedä, onko se enää sateen ja tuulen jäljiltä missään kuosissa.

Alppipenkistä navetan sivulle kiertää aloitettu laatoitus, jota jatkan joskus myöhemmin. Istutin ovensuun rampin ja laatoituksen väliseen koloon 'Minor' -nummiajuruohon taimen, se on levinnyt kivasti maata myöten kesän mittaan. Harmi, ettei tullut otettua kuvaa silloin, kun se kukki violettina minipienin kukkasin, se oli todella söpö!

Söpö Musti esittelee.

Rakastan laukkaneilikoita, ihastuin niihin joskus Skotlannin rannikolla. Englanniksi tämä on sea pink (neilikka siinäkin nimessä) tai thrift, ruotsiksi trift, joten se on varsin helppo muistaa. Jotkut kasvien nimet ovat todella hauskoja muilla kielillä. Keväällä puutarhaani istuttama siperiankleitonia on englanniksi wandering sailor, harhaileva merimies!
Tämä kirkkaanvärinen on rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz', joka lähes kuoli isojen kivien välissä polun varrella, se oli huono paikka, kun täällä ei ole useinkaan lunta. Onneksi ennen viime talvea olin jo pelastanut ne korret, mitkä vielä hengissä olivat, isoon ruukkuun. Vaikka se vietti talven ulkona, selvisivät taimet pakkasesta. Keväällä ne pääsivät alppipenkkiin ja nyt ne ovat vankistuneet sen verran, että ovat alkaneet kukkia.
Kun taas ensi vuonna ehdin paneutua tähän, aion hankkia kaikkia niitä harvinaisia ja hennon pikkuruisia sipulikukkia, jotka ovat kotoisin vuoristoista ja joita ei voi istuttaa kukkapenkkiin joko minipienen kokonsa takia tai siksi, etteivät ne lainkaan kestä seisovaa vettä. Tässä vähän kohollaan olevassa penkissä ei vesi viivy.

Jihuu, täällä sataa! Syyskuu on ollut ennätyskuiva, sadetta on tainnut tulla alle 10 mm koko kuukautena. 

Kirjoitin alppipenkistä enemmän Yhteishyvän blogiini täällä.


Hopearikko – Saxifraga paniculata
Kääpiöneilikka – Dianthus subacaulis
Mätäslaukkaneilikka – Armeria juniperifolia
Nummiajuruoho – Thymus praecox
Pulskaneilikka – Dianthus superbus
Rusolaukkaneilikka – Armeria maritima
Vuorineilikka – Dianthus gratianopolitanus
TallennaTallenna

Ransun mintut

$
0
0
Heippa! Aha, on mun vuoro.


Mamma leikkasi mun mirrinminttupuskan alas kuukausi sitten ja nyt se on tosi hyvä tuore puska taas. Mun edessä on ransunhäntäkukka (toim. huom. komealuppio). Näitä mä käyn hoitamassa päivittäin, etenkin tota minttua. Se on tosi hyvä kasvi.


Sitten mä sain kissanminttua Onnilta Suvikummusta. Mamma istutti sen tuohon oranssiin penkkiin.

Eli siis tähän.

Mammalle tuli vähän kiire istuttaa, tai siis se ei meinannut saada kasvia tarpeeks nopeesti maahan.


Pihakierros jatkuu. Mamma leikkasi nurmikon, tuli myyrät paremmin näkyviin.

Ennen leikkuuta oli meinaan tän näköistä.

Mintun nuuhkimisen jälkeen kiipesin kompostin päälle, viuh.

Hyps


Tuolla on Nelli.
– Huokaus –


Mutta mun täytyy vahtia mammaa. Ja Nelli on vähän... se on pippurinen mimmi.


Sitten pitää raapia.


Tää on hyvä monitoimipölkky. Kelpaa myös lepäilyyn.

Takakoipeakin voi lepuut– JOTAIN LIIKKUU!

*Kuva puuttuu, liian nopeaa juoksua*


Kun pieni kissapoika oli tarpeekseen hyppinyt, juossut, kiipeillyt ja tutkinut, tuli uni.

Pieni muisto metsähommista oli jäänyt kiinni nenänpäähän. Otin sen pois kuvan ottamisen jälkeen, eikä manuli edes havahtunut.


Kissanminttu – Nepeta cataria
Komealuppio, kuvan laji – Sanguisorba hakusanensis var. japonica
Mirrinminttu – Nepeta  faassenii

Ensimmäisiä

$
0
0

Perjantaina ehätti ensimmäinen keskikesällä kylvetyistä sulkaunikoista kukkaan, suureksi ilokseni! Lajike on 'Pink Bicolor', mutta ei tuo kovin pinkiltä näytä. Ehkä kukkanen on ottanut mallia ympärillään olevasta syksyn hienosta värityksestä. Harvoin meillä on näin hienot syysvärit, ja mietin, mistä se johtuu. Ei pakkasesta ainakaan, kun sitä ei ole ollut. Kesä oli rutikuiva, samoin syyskuu, onneksi elokuussa satoi. Ehkä kuiva kausi aiheuttaa voimakkaita värejä.


Alkusyksyllä istuttamani 'Lady Gilmour' -tarhasyysvuokko tekee varovasti uusia kukkia – kuvasta näkyy, että ensimmäinen kukka ennätettiin syödä. Nyt tällä on hieman suojaa päällä, toivottavasti uusia kukkia ei käydä popsimassa. Tämän lehdet ovat hauskasti ryppyiset, ja kukassakin pitäisi olla hieman kähäryyttä sekä kerrannaisuutta ja kaksivärisyyttäkin, mutta ehkä vasta sitten isompana.
Toivottavasti tämä on nimetty viime vuosisadan alun valokuvaajattaren mukaan eikä joidenkin myöhempien, huikentelevaisesta ja skandaalinhakuisesta elämästään tunnettujen leidien perusteella.


Kun kerran Mamma N rohkeasti esitteli tuotoksiaan Rut Bryk -keramiikkakurssilta, niin sitten minäkin. Ei nyt ihan elämäni ensimmäinen keramiikkatyö, mutta aiemmat voi varmaankin laskea yhden käden sormilla, eikä lasitusväreistä ollut mitään aiempaa kokemusta. Tässä laatassa piti olla enemmän värejä, okrankeltainen jäi tiilenpunaiseksi opiston uunissa, mutta ihan kiva näinkin.

Skotlannin-maisema onnistui yli odotusten. Tein näitä kaksi, ja toinen epäonnistui joko vajaan polton tai taitamattoman oksidin ja värien käyttöni tai molempien takia, mutta tästä tuli hieno. Paksu lasite suli ihanan halkeilleeksi väripinnaksi. Kanervanummista tuli kuvassa harmaat, mutta oikeasti vuoret ovat kanervansävyiset, hennon violetit.

Jopa lampaat, pikku fisut ja pyykkinaru erottuvat! Pyykkinarun edustalla oleva kyttyräselkäinen mummeli eli minä mummona ei takuulla avaudu kenellekään muulle kuin minulle, mutta ei se mitään – taiteen kuuluu olla sellaista, että eri ihmiset näkevät siinä eri asioita.

Firsts
The first new poppy flower (sown in July), the first new japanese anemone flower (planted in August) and my near-first ceramic art, made on a 2-weekend-course. That was so fun and so addictive! Now that one knows how the colours work a need arises to make more and more.


Sulkaunikko – Papaver somniferum Laciniatum-Ryhmä
Tarhasyysvuokko – Anemonehybrida
TallennaTallenna

Lokakuun kalenteripoika juhlii

$
0
0
Tänään vietetään Maailman eläinten päivää, josta alkaa eläinten viikko, Franzin ja minun nimipäiviä sekä pikku Franzin eli Ransun 8-vuotissyntymäpäivää! Juhuu!

Sankari viettää päivän ruuan, hepuloinnin ja torkkujen parissa.




Juhlien kunniaksi nettikaupassani Elsan lempituolissa on syysale. Kaikista tuotteista putoaa 14 % prosenttia pois, jo valmiiksi alennetuistakin! Tarjous on voimassa Elsan päivään 14.10. saakka.
Tervetuloa ostoksille!


Kuulumiset

$
0
0

Aurinko paistaa ja talvella istutettu minipuutarha on edelleen hengissä!


Herkuttelen Suvikummun Marjan antamilla mehuilla, suosikit ovat "Kaikki sekasi" ja "Monterilai". Nämä ovat ihania! Janojuoman lisäksi mainio iltajuoma ja yömyssy.

Aikani kuluu työprojektin parissa liiankin tiiviisti tietokoneen ääressä, lähes mitään muuta ei ehdi. Ransu huolehtii onneksi itse siitä, että kissaa tulee rapsutettua.

Musti huolehtii makoisista unista – omistaan ja minun. Sekä ruoka-ajoista.

Huomenna on tärkeä päivä Ransun uralla, mutta kerron siitä vasta huomenna.
Terkkuja kaikille ja aurinkoisia lokakuun päiviä meiltä kaikilta!

We're all working
Just a quick hello from us all and tomorrow we'll be back with Ransu's latest career news!

Ransu esittelee

$
0
0

No niin! Paljastin eilen, että Ransulla on uusia hommia. Oikeastaan se on samaa vanhaa, mutta kansainvälinen läpimurto on nyt käsillä! Homma liittyy Ransun esittelemiin puutarhahanskoihin, jotka kuvasin nettikauppaani. Hanskojen valmistaja Burgon & Ball on laittanut Ransun esittelyt Twitteriin (täällä) ja Facebookiin (täällä)!

International breakthrough
Ransu has made his debut ages ago, but now it is the real big wide world. Burgon & Ball is showing Ransu's glove-handling skills in both Twitter and Facebook!

Huh huh. Hommia on paljon yhdelle pienelle kissalle. Ransu huolehtii siitäkin, että käytän tietokone- ja hiirihommissa joskus pelkkää vasenta kättä.

Eipä ihme, että poika on iltaisin aivan uupunut. Mutta onneksi taas aamuvarhaisella täynnä virtaa!

Tweedhanskat löytyvät Elsan lempituolista täältä.


TallennaTallenna

Julkaisukelvotonta tekstiä

$
0
0
Puutarhassani olisi paljon syysastereita kukassa, mutta tässä ovat ainoat kukat – siksi, että ne ovat löytäneet tiensä viereisen koristekirsikan suojahäkin sisään. Kuvan oikealla puolella voi nähdä, miltä kaikki muut asterit pihallani näyttävät.

Prosessoituja asterinkukkia.

†#$@&%*!☠@†✴#$#!†+!@#$%^&*†#$!†#$@&%*!☠@†✴#$#!†+!@#$%^&*†#$!†#$@&%*!☠@†✴#$#!†+!@#$%^&*†#$!†#$@&%*!☠@†✴#$#!†+!@#$%^&*†#$!†#$@&%*!☠@†✴#$#!†@&%*!☠@†✴#$#!†+!@+!@#$%^&*†#$!†#$@&%*!☠@†✴#$#!†+!@#$%^&*†#$!†#$@&%*!☠@†✴#$#!†+!@#$%^&*†#$!†#$@&%*!☠@†✴#$#!†+!@#$%^&*†#$!†#$@&%*!☠@†✴#$#!†+!@#$%^&*†#$!†@&%*!☠@†✴#$#!†+!@†%^&*†#$!†#$@&%*!☠@†✴#$#!†+!@†

Eipä muuta tällä kertaa.

Kuivuus

$
0
0
Täällä taitaa viimeisten kolmen viikon sademäärä olla lähes pyöreä nolla, eikä sitä ennenkään ollut juhlimisen aihetta. Elokuussa tuli hieman enemmän sadetta, mutta muuten tämä vuosi jää historiaan sellaisena, että sadetta on odoteltu epätoivoisena ja lähes yhtäjaksoisesti toukokuun lopulta saakka. Pohjavesi on huippualhaalla vuodenaikaan nähden, kaivoissa on vedenpinta jossain lähes maan syvyyksissä. Mutta kun säästäväisesti käyttää, se on riittänyt toistaiseksi.
Kasvit lurpottavat ennen kuin ruskaantuvat. Aika monesta puskasta ovat lehdet vain karisseet. Hortensiat kärvistelevät ja kirsikkasorvarinpensaasta putosivat lehdet ruskeina ennen ruskaa. Toivottavasti vasta viime kesänä istutettu puska sinnittelee hengissä kuitenkin.
Talvehtimisen kannalta kuiva maa on sikäli märkää parempi, että siinä on paljon ilmaa, joka eristää. Märkä maa on pakkasen saapuessa oikea kuolemanloukku. Ikävältä se varmaan tuntuukin kasvien juurista: voi kuvitella, millaista olisi seistä pakkasessa märissä villasukissa kuivien sijasta.

Onneksi on kuivuutta hyvin sietäviä lajeja kuten tuoksukurjenpolvi, tämä mainio maanpeittoperenna, joka ei silti minun pihallani suostu paljoa leviämään.
Ransu esittelee.


Yksi pienen pieni ja matala ilostuttaa kuivuuden keskellä. Tämä kasvaa niin kääpiönä, ettei edes peura ole hoksannut tätä syödä, vaikka onkin parturoinut viereisen syysleimun. Tämä on vuosia sitten Marialta saatu tähkätädyke 'Rotfuchs', joka on nyt jo kolmannella kasvupaikallaan. Siirsin sen tähän toivottoman kuivaan kohtaan, kun jostain kai luin, että tämä sietää kuivuutta. Saa nyt näyttää kyntensä sitten. Ainakin se on tehnyt yhden kukinnon, mikä on enemmän kuin moneen vuoteen. Ihana väri!

Tästä huomaa, että en juuri harrasta vanhojen taimien kastelua enkä roudaa tänne pussikaupalla multaa – olosuhteet ovat aika karut, ja kasvit sen seurauksena usein hyvin kitukasvuiset. Jatkuva tuuli pitää kasvit myös matalina sekä kuivattaa.

Ilokseni alkaa rutikuivasta mullasta kuitenkin työntyä syyssahramien kukkanuppuja. Elämä voittaa!
Huomiselle lupailtu sade onkin vedetty pois, eikä 10 vuorokauden ennusteessa taas ole tipan tippaa.
Outoa, sano.

Super dry autumn
It's so dry! No rain for three weeks and not a drop in 10-day forecast.

Hortensia – Hydrangea
Kirsikkasorvarinopensas – Euonymus planipes
Syyssahrami – Crocus speciosus
Tuoksukurjenpolvi – Geranium macrorrhizum
Tähkätädyke – Veronica spicata

Kivoja punaisia

$
0
0

Japaninvaahtera 'Osakazuki'. Olisi tullut nätimpi kuva, jos olisin jaksanut ottaa peurasuojan kuvauksen ajaksi pois...

Nice reds
Red dots here and there cheer up a cloudy day. Nets here there and everywhere are against deer who relentlessly come and eat my plants. This is getting really frustrating, they are more numerous and tame by the year and have an ever-increasing appetite. With amazement I read an American list of plants the deer do not eat, in my garden the same plants get eaten with gusto! This autumn saw a total devastation of annual poppies, for the first time ever.


Tummalehtisen japaninkirsikan syysväri ja ne pihani ainoat asterinkukat. Tämäkin kuva olisi nätimpi, jos olisin ottanut verkon pois ensin... kun käyn läpi puutarhakuviani, joita täytyisi käyttää julkaisuihin, on joka toisessa kuvassa verkko. Ei tästä oikeasti tule mitään. Luovutan.

Marjaomenapensas 'Marleena' ei petä. Loistoväri joka syksy, ja pitkään kiinni pysyvät lehdet. Se on jo kasvanut suojaverkkoaan korkeammaksi, hähää, peurat eivät enää yllä korkeimpiin oksiin.

Muutama koristemansikan kukka ilostuttaa.

Pelargoni sointuu kivasti vaahteran syysväriin.


Japaninkirsikka – Prunus Sato-Zakura-Ryhmä
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Koristemansikka – Fragariarosea
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii

Päivän värit

$
0
0

Aamulla heräsin siihen, että aurinko paistoi. Koska lännestä oli vyörymässä harmaampia pilviä, tuli kiire juosta ikuistamaan auringossa liekehtivä kirsikkapuu harmaita pilviä vasten. Tämä on ihan tavallinen, aika hapanmarjainen kirsikka, joka oli tontilla ennen minua – enempää en tiedä.

Autumn colours and last of the flowers
Cherry trees and the Japanese larch are starting to look their best. Last night was the first frost.


Sitten aurinko meni pilveen. Japaninlehtikuusi alkaa värittyä. Viime yönä oltiin ekaa kertaa miinuksella.


Joskus loppukesällä leikattu mirrinminttu on mahtava syyskukkija. Tämä kannattaa muistaa aina leikata kukinnan jälkeen, jotta tulos on tämä.


Ransu esittelee. Myös ransunhäntäkukka eli komealuppio ja portlandruusu 'Comte de Chambord' kukkivat vielä.

Kivipellon Sailan jakamista esikontaimista yksi on yrittänyt kukkia, mutta joku on käynyt nakertamassa kukkaa - murrrr. Vieressä on uusi nuppu, ja oikealla purppuraorvokin nuppu. Voi näitä ihania violetteja syyskukkijoita!


Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Komealuppio – Sanguisorba hakusanensis
Mirrinminttu – Nepetafaassenii
Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä
Purppuraorvokki – Viola adunca'Purpurea' 

Haikeaa

$
0
0
Ei millään pysty ottamaan kuvia järkyttävästi valkoiseksi muuttuneesta maailmasta. Värit hävisivät juuri, kun ne olivat parhaimmillaan. Tässä ei auta muu kuin katsella haikeana muutaman päivän takaisia kuvia. Japaninlehtikuusi ja Musti. Loistava värimätsäys!

Remembering
The world has become white, but as I particularly dislike the white, there are no photos to prove. In case of doubt go and look at the weather forecast, South of Finland in your web browser. These photos are from six days ago.


Syyssahramien ensimmäinen kukka alkoi avautua... tämä kuva on otettu kuusi päivää sitten, ennen kyseistä H-hetkeä, jonka sittemmin pilasi edellä mainittu valkoinen.

Plääh.

Ainoa iloinen asia on se, että olen onnistunut löytämään nettikauppaani Elsan lempituoliin harvinaisen kauniita joulukoristeita. Vai mitä sanot tästä lasisesta isosta tammenterhosta?
Löytyy täältä: Elsan lempituoli.
Iloisia hetkiä valkoisen ystäville ja tsemppiä meille kaikille muille!


Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Syyssahrami – Crocus speciosus

Ankean marraskuun piristys

$
0
0

Marraskuu on yleensä ihan jees, silloin ovat monen kasvin syysvärit parhaimmillaan ja lopulta syksy pimenee kohti ankeaa joulukuuta. Mutta nyt iski ankea talvi kovin aikaisin.
Kaupunkiparvekkeeni kärsimyspassio pysyi urheasti vihreänä pakkasessa monta päivää, kunnes pakkasen luvattiin vain kiristyvän ja minun oli pakko leikata varret poikki ja ottaa ruukku sisään. Todella harmi katkoa näin ihania versoja, mutta sitten ne aiheuttivat vielä yhden ihmeen: ne ovat edelleen vihantia, monta päivää sitten katkaistuina! Kärsimyspassio on ainavihanta köynnös, joka sietää pientä pakkasta. Sen olisi riskillä voinut vielä jättää lasitetulle parvekkeelle, mutta epäilen, ettei se tällaista jääkautta kuitenkaan kestä. Huoneenlämpö on kasville takuulla aivan liian kuuma, joten täytyy toivoa, että sää lauhtuisi ja kasvin saisi takaisin parvekkeelle. Nyt isosta ruukusta pistää vain metrin pituinen varsi, jossa on muutama lehti.

Lonkeroita kiemurtelee pitkin katonrajaa. Olkoot paikoillaan, kunnes kuihtuvat. Ei niitä sitä ennen raaski kerätä kompostiin.

Kävin lähi-taimimyymälässä ja siellä oli murattisyklaamin mukuloita vielä jäljellä, yksi oli ryhtynyt kukkimaan pussissaan. Olen aiemminkin ostanut näitä sinnittelijöitä, niinpä tälläkin kertaa syklaami lähti mukaan. Kukka on väärin päin, kun se oli pussista käsin kasvanut mihin suuntaan sattuu. Toivotaan, että kukkia tulee lisää. Tässä pikkuisessa on ihastuttava tuoksu.


Syklaamikin joutui jääkauden jaloista sisälle, samoin kaikki muu. Pari tomaattia, jotka vahingossa kesällä itivät siemenseoksesta eikä niitä raaskinut heittää pois. Tomaatteja ei ehkä tule, mutta on kivaa, että ikkunan sisäpuolella on elämää, kun ulkona on täysi kauhistus. Ei tuonne tee mieli mennä. Tänään leikin, että on ydinlaskeuma ja olen linnoittautunut sisään. Todellinen maailmanlopun meininki siis.
Toivottavasti äitini ei lue tätä, sillä mamman soppakulhossa on lisää pelastettuja murattisyklaameja ja syyssahrameita, joiden toivon pian kukkivan.

Piristykseksi ankeuteen järjestän pienen arvonnan. Palkintoina on:
Käsintehdyt kissakorvakorut (läpikorvan)
Laidunkarstaohdakkeen siemeniä
sekä seuraavat kirjat:
Hanne Kinnunen: Parsaa omasta pihasta
Kaisa Vermasheinä: Lempeää kauneutta luonnosta (reseptejä luonnonkosmetiikan tekemiseen)
Dan Rosenholm: Trädgårdshandbok för lata
Shawna Coronado: Viherseinät – uutta ilmettä puutarhaan


Laidunkarstaohdake on kaksivuotinen loistava perhoskasvi!

Kerro kommentissasi, minkä tai mitkä palkinnot haluat, jos arpaonni osuu kohdalle. Kullakin kommentoijalla on yksi arpa.
Arvonta tapahtuu sunnuntaina 13.11. klo 13.
Onnea arvontaan!


Kärsimyspassio – Passiflora caerulea
Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum
Murattisyklaami – Cyclamen hederifolium

Arvonnan voittajat

$
0
0
Kirja-korvakoru-siemenarvonta on suoritettu! Arvoin numerot sekä blogin että facebookin kautta kommentoineiden kesken satunnaisella numerogeneraattorilla.
Voittajat ovat seuraavat:

Hannah: Dan Rosenholmin kirja (hannah voitti myös edellisessä arvonnassa, mutta sepä vasta epärehellistä olisi, että voitto diskattaisiin sen takia)
Saraheinä: kissakorvikset
Kivimäen emäntä: Viherseinät-kirja
Riina: Luonnonkosmetiikka-kirja
Taina Kilpi: Parsakirja
Cheri: karstaohdakkeen siemenet

Nyt tarvitsen osoitteita, jotta saan palkinnot postiin. Hannahin ja Cherin osoitteet minulla on jo, mutta Saraheinä, Riina ja Taina Kilpi; lähetättekö osoitteenne sähköpostiini saila(at)elsanlempituoli.fi

Onnea voittajille!

Pojat onnittelevat painin ja pesun merkeissä.

Ilouutinen: pakkanen on lauhtunut, joten ruukut ja kipot on voinut kantaa takaisin parvekkeelle. Passiokin saa olla siellä niin kauan kuin ollaan suunnilleen plussan puolella. Soppakulhosta pilkistää syyssahramin piippoja ja murattisyklaamin lehdenalkuja!
Iloista kasvattelua kaikille muillekin, pienestä piiposta on marraskuussa suuri ilo!

Luento huomenna

$
0
0

Puutarha peuroista huolimatta -luento pidetään huomenna keskiviikkona 16.11. Maatiainen ry:n toimistolla Helsingissä, Stenbäckinkatu 8, klo 18.
Luennoitsijana on maamme johtava peuraekspertti eli minä.

Tervetuloa kaikki! Tilaisuuteen saavat tulla kaikki jäsenyyteen katsomatta – Maatiainen on toki valtavan kiva yhdistys, johon kannattaa liittyä. Jäsenlehtikin on mahtavan vaihteleva lukupaketti, sillä mukana on kasvien lisäksi eläimiä, maisemia ja kulttuuria; monenlaista asiaa vanhan geeniperimän ja perinteiden säilyttämisen puolesta. Yhdistys toimii fiksulla asialla avarakatseisella otteella, lisäksi se järjestää taimivaihtotapahtumia, joista olen saanut puutarhaani monta helmeä.

Kuvassa on yksi kasvi, jota ei pihallani syödä: tarhavarjohiippa. Mitään varjohiippoja ei syödä, mistä olen valtavan iloinen, sillä nämä ovat maailman kauneimpia kasveja. Herkän sydämenmallisiin lehtiin tulee herkulliset ruskavärit, kuten kuva todistaa. Luulisin, että nahkeat lehdet jäävät rauhaan myös etanoilta ja kotiloilta?

Koska kevätmieli on aina päällä, tässä vielä toukokuinen kuva tarhavarjohiipasta.

Iloista keväänodotusta kaikille muillekin!


Deer oh deer
Tomorrow I'm giving a presentation on how to have a garden despite deer – frankly, I would like to know that myself... Well, some (quite a lot) of experience and experimenting amount to something worth revealing. Welcome!



Tarhavarjohiippa – Epimediumrubrum

Neulepäivitys

$
0
0

Koska olen viime kuukausina pusertanut taas uuden puutarhakirjan tähän maailmaan, ei puutarha-asioista kirjoittaminen tai lukeminen juuri nyt ihan hirveesti hotsita – tai sen verran se aina tietysti hotsittaa, että saan työasiat hoidettua. Keväällä ilmestyvästä kirjasta lisää hieman myöhemmin.

Puutarha ei aina tarkoita rentoutumista ja vapaa-aikaa, niinpä rentoudun mielelläni neulomalla. Kesän ja syksyn mittaan on valmistunut muun muassa pari neuletakkia. Tämä bolero on hieman löyhä, olisi pitänyt tehdä se ohuemmilla puikoilla, mutta sellaisen voi tehdä sitten myöhemmin. Löyhä bolero on oikein kiva löyhän silkkimekon kanssa – tässä päivän asu koreografiystäväni 15-vuotisjuhlaesitykseen.

Relaxing by knitting
For a lot of people gardening means relaxing – for me it is actually work, not exactly a place where I cat let go of work-related thoughts. I relax by knitting and creating other things. This summer and autumn I've made a couple or cardigans.

Käsialani on löyhää, siksi bolerosta ei tullut lainkaan niin tiivis kuin ohjeen kuvissa (kirjasta Weston & Taylor: Knit Vintage).
Tämä on elämäni ensimmäinen ja viimeinen tekele, johon pujotin 470 pienen pientä lasihelmeä kaksinkertaiseen mohairlankaan – ei koskaan enää. Eikä niitä oikeastaan edes näy...


Tekeminen oli silti mukavaa ja nopeaa (helmihomma taisi viedä tekemisajasta puolet), ja vaatteesta tuli kiva ja käyttökelpoinen. Omakuvien ottaminen vain on aina yhtä haastavaa. Tässä yhteiskuva: mä & 2 Mustia.


Yksivärisen jälkeen täytyy aina päästä jonkun värikkään kimppuun. Sellainen oli tämä neuletakki, malli on Novitan syksyn lehdestä 3/2016, mutta tietenkin valitsin aivan eri langat, en ole varmaan ikinä tehnyt mitään täysin ohjeen mukaan – en pysty sellaiseen. Ihana oranssinsävyinen mohairlanka löytyi Menitasta, sitten sommittelin siitä ja lankavarastoni aarteista 70-lukulaisen paletin ja ryhdyin neulomaan. Niukkalinjaisesta takista tuli käsialallani reilumpi, mutta ei liikaa. Just passeli käyttötakki siis.


Pöllönapitkin ovat Menitasta, jokainen on yksilöllinen ja mahtavan söpö. Yksi lanka vaihtaa hitaasti väriä oranssin ja ruskean välillä, siitä tuli mukava efekti kukkiin. Vihreänsekainen lanka on Ilun Handusta.

Ai niin, tuli se aiemmin puolivalmiina vilautettu vinoruudullinen sini-vihreäsävyinen shaalikin valmiiksi, siitä en muistanutkaan ottaa kuvaa... näinä päivinä kuvaushetket ovat kortilla, kun valoisa aika tuntuu kestävän pari tuntia, ja sitten ovat päivän valokuvaushetket ohi.
Koetetaan kestää tätä synkkää tunnelia, tsemppiä kaikille ja laitetaan iloisen väriset langat puikoille!

Puutarha on elämänkumppani

$
0
0
Näin viisaaseen toteamukseen päädyin tässä yhtenä päivänä, kun luin puutarhahaasteen vastauksia jossakin blogissa. Sitten minut haastettiin, joten pääsen avaamaan tätä ajatustani.

Ensimmäiseksi tuli haaste Leena Lumin blogista, Blogger Recognition Award – kiitos Leena!

Tässä tunnustuksen säännöt:
1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.


2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen.
Tämä on tullut kerrottua useastikin, haasteen kanssa ja ilman, joten lyhyesti: perustin nettikaupan ja halusin sille kaveriksi blogin, joka kertoo puodin pitäjästä.
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.
Hurjaa, ohjeita! Noh, ammattikirjoittajana ja tiukkanutturaisena kielipoliisina toivoisin, että saisin lukea napakkaa ja hyvää suomen kieltä. Mutta blogit ovat oma persoonallinen maailmansa, ja siinä on oma arvonsa – että ne ovat juuri niin monenkirjavia kuin niiden kirjoittajatkin.
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajiksi.
Maininta ja linkitys tuli jo tehtyä, ja tämä on kiertänyt niin monessa blogissa, että en keksi, missä tämä ei olisi kiertänyt... Tunnustuksen saa napata ken haluaa, mainitse vain siitä kommentissa, jotta osaan tulla lukemaan vastauksesi!
Olen muuten niin tiukkanutturainen, että korjaan myös näiden haastekysymysten pilkku- ym. virheet, heh. Siinä päivän nolo tunnustus.


Sitten tuli Kolme asiaa puutarhassa -haaste Pikkuisesta puutarhasta, siihen kuuluukin liuta kysymyksiä! Pikkuisen puutarhan Sametti Hortensia on ihana pionihulluuden riivaama nainen, joten hänen kunniakseen (tai hengenahdistuksekseen) laitan kuvan suloisen sävyisestä 'Lady Alexandra Duff' -kiinanpionista. Tässä on aivan huippu haalistunut aprikoosinsävy ja makea tuoksu.

3 asiaa, jotka ilahduttivat viime kesänä (kasvukautena)
  • Ensimmäiset 'Claude Shride' -marhanliljan kukat
  • Ensimmäinen 'Moon of Nippon' -kiinanpionin kukka
  • Heinäkuun lopussa henkiin herännyt prinsessa Diana (kärhö)
3 asiaa, joista en pitänyt viime kesänä
  • Peurat
  • Peurat
  • Peurat
3 asiaa, jotka sain kesän aikana valmiiksi
Tuota noin... en mitään...
3 asiaa, jotka jäivät kasvukaudella kesken
Kaikki on kesken, aina... tähän liittyy oivallukseni puutarhasta elämänkumppanina. Puutarha ei ole asia, jota rakennetaan ja saadaan valmiiksi. Se on suhde.
3 asiaa, joita stressasin
  • Kirjaprojekti
  • Peurat
  • Kuivuus
3 asiaa, jotka saivat minut rentoutumaan
  • Linnunlaulu
  • Hiljaisuus
  • Puiden lehtien kahina
3 asiaa, jotka haluaisin hankkia ensi kesänä
  • Riista-aitaa
  • Lisää riista-aitaa
  • Joukkotuhoaseen peuroja vastaan
Onkohan tämäkin haaste kiertänyt joka ikisen puutarhablogin? Olen niin huonosti seurannut blogeja viime viikkoina. Tämänkin haasteen saa ottaa tästä mukaan!

Viewing all 1995 articles
Browse latest View live