Quantcast
Channel: Saaripalsta
Viewing all 2004 articles
Browse latest View live

Uutisia Puutarhapalstalta ja Ransun mielipide

$
0
0



Nyt minulla on sellaista jännittävää kerrottavaa, että ihan uusi verkkosivusto on avattu! Uutiskirjeeni Puutarhapalsta sai kauan kaipaamansa oman sivuston. Sivut ovat vielä suurimmaksi osaksi rakennusvaiheessa, joten pyydän yhtä sitkeää kärsivällisyyttä kuin kevään etenemisenkin suhteen...

Sivut löytyvät täältä: www.elsanlempituoli.fi/puutarhapalsta

Muilta osin minulla ei sitten taida ollakaan mitään raportoitavaa!

Paitsi että siemenkylvöastiastani on noussut jo kolmas tämän näköinen taimi aiemmin nousseiden eri näköisten lisäksi, joita epäilen japaninohdakkeiksi. Jännitän kovasti, olisiko tässä nyt viimeinkin viime vuonna kylvettyjä hohtopiikkiputkia (lajike 'Silver Ghost', Rohan-puutarhaani tietenkin!). Täytyy odottaa sirkkalehtien jälkeisiä lehtiä, sillä tässä vaiheessa ei lajista ole mitään hajua.

Ransu jatkaa.

Vai Puutarhapalsta. Kaikkea se mamma keksii. Mä olen ihan varma, että mun uutisilla olis paljon kovempi kysyntä!
Myyräpalsta™ © Franz Sanchez. Alan heti suunnitella sisältöä...

... pruuuh... tuuh...

Leppoisia hetkiä puutarhojen ja myyrien parissa!

Hohtopiikkiputki – Eryngium giganteum
Japaninohdake – Cirsium japonicum

Lumikellopäivä

$
0
0
Edellisestä piharaportista on luvattoman pitkä aika. Hirveän paljon ei pihalla silti ole tapahtunut, näsiäkin on edelleen nupulla. Lumikellot kuitenkin kukkivat täyttä päätä!
Kerrotun puistolumikellon kukkia on taas syöty, mutta tämä yksi tupas on jätetty onneksi rauhaan. Muuten olisin hyvin vihainen syöjälle!

It's snowdrop time!

Muutama vuosi sitten istutetuista turkinlumikelloista on noussut muutama. Näillä on kivan leveät, kiiltävät lehdet.

Samasta pussista on tullut myös tämä täysin eri laji: tähtilumikello. Lehdet ovat harmahtavat, mattapintaiset ja vastakkain, ja koko kasvi huomattavan roteva.
Ensimmäisenä vuonna istuttamisen jälkeen kukki vain tämä, ja luulin, että koko pussillinen olikin ollut tähtilumikelloa. Sen jälkeisinä vuosina on paikasta noussut kuitenkin yhä uusia turkinlumikelloja, niillä vain kesti pidempään asettua.

Siinä olivatkin pihani lumikellot, paitsi tavalliset yksinkertaiset puistolumikellot, jotka eivät vielä ole kukassa. Haaveissa on kyllä vaikka mitä lajeja: keltakuviollisia, lähes kokonaan vihreäkukkaisia, syksyllä kukkivia, erityisen pitkän suojuslehden omaavia, erityisen hentoja, erityisen korkeita jne...

Kaikenlaista muuta pientä kivaa kuitenkin löytyy. Mukulaleinikit ovat täydessä tohinassa, tämä on tummalehtinen 'Brazen Hussy'. Lisäarvoa kasville tuo se, että tämä lajike on itsensä Christopher Lloydin löytämä metsästä läheltä kotiaan Great Dixteriä, mitä en tiennyt kasvia ostaessani! Kävin aikoinaan useastikin opintomatkalla Great Dixterissä, kun asuin sen lähellä. Kerran sain kunnian tavata herra Lloydin ja kuunnella hänen henkilökohtaista opastustaan puutarhassaan.

Päivän jouluruusukuva.

Päivän Musti.


Mukulaleinikki – Ranunculus ficaria
Puistolumikello, kuvan kerrottu lajike – Galanthus nivalis'Flore Pleno'
Turkinlumikello – Galanthus woronowii
Tähtilumikello – Galanthus elwesii
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger 

Kurkistuksia

$
0
0
Tänään huomasin kevätlumipisaroiden nuput kurkistamassa portaan pielessä. Jotenkin tämä kasvi onnistuu joka vuosi nousemaan niin vaivihkaa, että joskus tämä on jo ollut täydessä kukassa, kun vasta huomaan sen! Kukissa on hauskat keltaiset pilkut, jotka näkyvät jo nupuissa.

There are plenty of nearly-flowers in my garden. They do count, don't they?

Sitten jatkoin matkaani muotopuutarhaan, jossa 'Katharine Hodgkin' -kurjenmiekat ovat edelleen nupulla. Jospa jonakin näistä aurinkoisista päivistä ensimmäinen kukka avautuisi!

Joidenkin hyasinttien nuput näkyvät jo.

Yhdestä pikkusinililjasta kurkistaa kukkanuppuja, joissa on jo väriä! Tämä on vaaleanpunainen 'Rosea'.

Seuraavaksi menin tutkimaan tarhajouluruusuja esikkopellolle. Kaikkein tummakukkaisin siirrettiin syksyllä, ja se on ymmärrettävästi hieman heikossa hapessa. Kukkanuppu on silti reippaasti nousussa.

Kaksi muuta tarhajouluruusua ovat saaneet kasvaa niillä sijoillaan monta vuotta ja ovat jo kookkaita. Vihreäkukkainen näyttää tältä.

Punakukkainen joutuu raivaamaan tiensä läpi heinätuppaan, mutta hyvin se jaksaa. Nämä kasvit ovat kookkaita, eivät mitään heiveröisiä hentukoita, joita tarvitsee paapoa.

Kun aurinko herkesi paistamaan, menin toiveikkaasti näsiän tykö. Nuput ovat edelleen kiinni! Olin niin laskenut sen varaan, että tämä alkaa kukkia jo helmikuun puolella. Ei se mitään, hyvää jaksaa kyllä odottaa.

Kaikkien näiden nuppujen katsomisen jälkeen ansaitsemme viimein kukkia. Talventähtiä löytyy Mustin puutarhasta ja yhdestä toisestakin paikasta, mutta tässä Mustin puutarhan hieno kukkaesitys. Hyvä Musti!

Hyasintti – Hyacinthus orientalis
Kevätlumipisara – Leucojum vernum
Näsiä – Daphne mezereum
Pikkusiniulilja – Scilla bifolia
Talventähti – Eranthis
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä

Päivän pamaus ja muut uutiset

$
0
0
PAM! Ensimmäiset krookukset aukesivat tänään! Nämä ovat risteymälajia 'Cream Beauty', jota usein myydään kultasahramina. Oikeammin tämä kai on tarhasahrami. Nämä kasvavat tietenkin Mustin puutarhassa, joka on aurinkoinen ja hyvin hoidettu. Taustalla kukkivat talventähdet.
Onneksi uusia kukkia tulee, sillä vanhoja menee. Joku on käynyt syömässä kaikki kerrottujen lumikellojen kukat, paitsi yhden. Voi surkeus! Törkeää!

The first crocuses are in bloom! Luckily, since someone has eaten nearly all of my double snowdrops. This alleviates the pain (a bit)

Päivän toinen uutinen on se, että vihollinen eli Vippe-kolli on taas maisemissa. Pojat pysyttelevät pääosin sisällä, ellen minäkin ole ulkona. Ja minusta huolimatta Vippe ajoi Mustin puuhun, vaikka olin ihan muutaman metrin päässä. Törkeää!
(on se silti aika söpö)

Päivän kolmas uutinen on se, että noukin Ransun otsalta vuoden ensimmäisen punkin. Niiden talvilepo on käsittämättömän lyhyt. Törkeää!

Kultasahrami – Crocus chrysanthus
Talventähti – Eranthis
Tarhasahrami – Crocus hybridus

Jymylöytöjä

$
0
0
Ensimmäiseksi aamulla huomasin nämä auenneet tähtisahramit (lajike 'Roseus') keittiön ikkunasta. Nyt jo! Eilen ne eivät vielä näyttäneet valmiilta avautumaan, mutta näillä onkin niin soukat nuput, että niitä on vaikea arvioida. Ei siinä muu auttanut kuin mennä makaamaan maahan rähmälleen ja ottamaan kuvia ennen aamukahvia. Taustalla on uusia nuppuja, jotka avautuvat ehkä huomenna.

More crocuses! And a lot of stuff and what not! There is nothing a sunny day can't do!

Vaaleajouluruusu oli laonnut yön pakkasessa, mutta yhdentoista aikaan kukkavarret olivat jo nousseet takaisin pystyyn.

Pakkasta oli ollut sen verran, että varjopaikassa sijaitseva mutapuutarha oli riitteen peitossa vielä iltapäivälläkin. Punaiset pystyt kaislat vedessä taustalla ovat kirjosorsimoa.

Aurinkopaikassa sen sijaan tapahtui. Ensimmäinen 'Katharine Hodgkin' -kurjenmiekka avautui! Puoliksi.

Toiset seuraavat perässä. Viime vuodesta viisastuneena suurin osa näistä on nyt verkkojen suojissa. Verkkoja tarvittaisiin niin paljon, oikeastaan koko puutarhan ylle, jotta kaikilta tuhoilta säästyttäisiin, joten täytyy valita, mitä milloinkin haluaa suojata. Joidenkin versojen päälle olen heitellyt vain risuja ja toivon, että sekin auttaa. Verkko kun on niin kallista, nyt kävin hammaslääkärissä ja siihen menivät verkkorullarahat tältä erää. Edes jokin asia menee minullakin puutarhan edelle...

Eilen illalla perehdyin puutarhapäiväkirjaani ja tänään tiesin, mistä paikasta etsiä näitä... ta-daa! Tässä on pihani ihka ensimmäinen virvalilja ikinä! Näitä pitäisi nousta hieman lisääkin, mutta en vielä löytänyt enempää kuin tämän yhden. Tämäkin on erittäin aikainen kevätkukkija, kuten tästä huomaamme.

Tässä välissä Ransu lähettää terveisiä.

Ja lopuksi päivän ehkä jymyin asia. Siivoilin pihalla, kun yhdessä varjopaikassa silmiini osui kirkkaan keltaista. Se on paikka, jonne olen kipannut maata, kun olen jostakin kohdasta sitä kaivanut. Olen ilmeisesti onnistunut heittämään sinne myös multaa, jossa oli talventähden mukuloita! Voi jysäys. Siellä niitä kukki iso tupas. Se ei ollut voinut olla siinä montaa vuotta sillä siementaimia ei ollut ollenkaan, mutta tupas oli komea. Mitä ihmettä?
Olen joskus vuonna yksi saanut Aarno Kasvilta erikoisempia kevätkukkia, ja tuolloin en vielä pitänyt puutarhapäiväkirjaa. Ihmeellisiä lajeja onkin putkahtanut vähän ihmeellisistä paikoista, joihin minulla oli varmasti sillä hetkellä joku näkemys, ehkä tämä onkin sitä perua. Joka tapauksessa: mahtavaa!!
Uskallan arvella tämän olevan italiantalventähteä, sillä tällä on niin vihreät ja aika kookkaat lehdet, ja koko kasvi on roteva. Tosin varjoisa kasvupaikka tietenkin vaikuttaa lehtien ja kasvin kokoon. Istuttamistani italian- ja turkintalventähtipusseista näyttää tulleen vähän kumpaakin lajia sekaisin, mutta niissä on niin pienet erot, että en uskalla varmaksi arvata, kummasta lajista milloinkin on kyse. Turkintalventähdellä pitäisi kai olla vähän ruskeanvivahteiset ja ohuemmat (varsi?)lehdet, ja sellaisiakin yksilöitä pihallani on. Ja ne ovat paljon matalampia kuin tämä.
Joka tapauksessa kaivoin tämän hurmaavan paakun ylös maantäyttöalueeltani ja siirsin parempaan paikkaan, josta lumi sulaa ensimmäisenä keväällä. Toivottavasti tähdet viihtyvät uudella paikallaan, vaikka se on huomattavasti aiempaa valoisampi!
Voi tätä iloa!

Italiantalventähti – Eranthis hyemalis
Kirjosorsimo – Glyceria maxima'Variegata'
Turkintalventähti – Eranthis cilicica
Tähtisahrami – Crocus tommasinianus
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger
Virvalilja – Bulbocodium vernum

Väärinkäsityksen oikaisu ja talventähtiasiaa

$
0
0
Tämän blogin kommenteissa on ilmennyt ajatus, että Ransu olisi pelkästään mamman kainaloinen eikä metsästäisi ollenkaan. Tämähän on aivan hirmuinen väärinkäsitys! Ransu on Suuri Metsämies (ellei ole liian pakkanen tai helle). Nyt kun myyrät ovat sopivasti tulleet esiin lumen alta, on Ransulla manulinpäivät.

This is proof that Ransu does hunt and does catch, if the weather conditions are suitable.

Tänään puuhailin pihalla ja Ransu seuraili minua tapansa mukaan. Sen tarvitsi vain poiketa hieman pihatieltä heinikkoon ja jo oli myyrä vainaa ja suussa.

Ylpeä saalistaja ja aimo saalis, vaikkakin huomattavasti Ransun lempisaaliita vesimyyriä pienempi. Ransu poseerasi mielellään saaliinsa kanssa, otin kuvia monesta suunnasta.

Tänään jatkoin viime vuonna kootun pihakeinun päällystämistä. Yksi kerros sammalta on kuiva ja puoliksi lentänyt tiehensä, joten keräsin paksuja sammalmattoja pihaltani ja laitoin toisen kerroksen entisen päälle. Selkänojaan en vielä keksinyt ratkaisua, sammal ei siinä ehkä toimi kovin hyvin, tai sitten uusi kerros verkkoa ja sammalta ehkä toimiikin. Täytyy kokeilla.

Kaavin lapiolla nurmikon sammaleisista kohdista pintamaata pois, ja tässä on nyt mukulaleinikkejäkin mukana. Ja multaa. Oli silti pakko testata istumista. Ihan mukava, mutta pehva tuli märäksi.

Ransu esittelee päivän työmaata.

Sain viimein kivettyä kohdan, johon keinu tulee. Olipa ihanaa päästä pihanrakennushommiin! Muutama neliömetri kiveystä tosin vei voimat, huomaan, miten talvi on vaikuttanut voimiin ja kestävyyteen – ne ovat lähes nollassa.

Lopuksi reunustin kiveyksen betonilla, jotta reunakivet pysyvät paremmin paikoillaan. Laitoin vanhoja hirsiä laatoitusalueen reunaksi, sillä tuossa vieressä on ihan heinittynyt alue, siistimisvuorossa joskus tulevaisuudessa. Tai sitten siitä tulee hieno niittymäinen alue Raakkilan tapaan.
Keinu tulee siirtymään hirsireunan viereen ja haluan ohjata siihen jonkun kärhön kasvamaan, keinuun kun on olemassa katosrakennekin.

Vaikka yö oli kylmä, tuli päivästä lämmin, kiitos tyynen sään. Sääsket tanssivat, kuvasta niitä on vaikea erottaa.

Mikään uusi kukka ei tänään puhjennut kukkimaan, niinpä keskityn esittelemään talventähtiä tarkemmin, niistä kun oli puhetta tässä aiemmin. Talventähti ei ole kovin tuttu monelle, eikä sitä yleensä tiedetä, että sitäkin on olemassa useita lajeja.

Italiantalventähti (Eranthis hyemalis) on meillä yleisesti myynnissä olevista kahdesta lajista yleisempi. Se on kova tekemään siementaimia. Sillä on vihreä varsilehtien kaulus heti kukan alapuolella. Kukka on sitruunankeltainen. Kasvi viihtyy lehtometsän olosuhteissa kosteutta pidättävässä (mutta ei märässä) kuohkeassa mullassa, kesälläkään maa ei saisi kuivua sen kasvupaikalla.

Turkintalventähdellä (Eranthis cilicica) on selvästi hienojakoisemmat varsilehdet, nekin ovat heti kukan alapuolella. Lehdissä on selvä kuparinsävy, etenkin vastapuhjenneina. Varressakin on ruskeaa. Kukka on tummemmankeltainen kuin italiantalventähdellä, tosin ainakin minun on hirmu vaikea erottaa näiden kahden kukkien sävyjä toisistaan. Turkintalventähtikin leviää nopeiten siementaimilla ja viihtyy kuivemmalla kasvupaikalla kuin italiantalventähti.
Kummallekin lajille on tärkeää, että mukulat eivät pääse kuivumaan ennen istutusta tai sen jälkeen, sillä kuivina ne eivät edes harkitse kasvuunlähtöä. Mukuloita voi liottaa kädenlämpöisessä vedessä vuorokauden ennen istuttamista, ja istutuksen jälkeen kasvupaikka kastellaan hyvin ja usein, elleivät syyssateet pidä siitä huolen. Mukuloilta voi kulua välivuosi tai kaksikin maan uumenissa mietiskellessä, joten ei kannata lannistua, jos istuttamista seuraavana keväänä ei nouse montaakaan kukkaa. Mukulat kannattaa istuttaa mieluummin liian syvään kuin liian pintaan.

Nämä kaksi lajia luetaan joskus samaksi lajiksi, sillä niissä on niin pienet erot. Kasvitieteilijät eivät ole päässeet asiasta yksimielisyyteen. Minusta näissä on eroja, ja myös Viljelykasvien nimistömme lukee nämä kaksi eri lajeiksi.
Nämä lajit on tietoisesti risteytetty Van Tubergen -taimitarhalla, ja tuloksena on risteymä, jota kutsutaan nimellä Eranthistubergenii, jos kaksi edellämainittua luetaan omiksi lajeikseen, tai nimellä Eranthis hyemalis Tubergenii-Ryhmä, jos ollaan sitä mieltä, että turkin- ja italiantalventähti ovat molemmat Eranthis hyemalis -lajia. Tämä tuskin kovin montaa kiinnostaa, mutta itse yritän pysyä kärryillä kasvien nimeämiskäytännöissä!
Kuten risteymien kanssa joskus käy, on Tubergen-risteymä steriili eli ei tee siementaimia.

Ristiriitainen päivä

$
0
0
Sunnuntaipäivä oli mitä upein. 'Katharine Hodgkin' -kurjenmiekkoja poksahteli auki kuin paukkumaissia kattilassa. Onneksi näistä suurin osa on verkkojen suojissa! Loppujen päällä on risuja, jotka otan pois vain kuvaamisen ajaksi. Peurat ja kauriit ovat aika laiskoja, eivätkä selvästikään ole kuolemassa nälkään, kun eivät yleensä vaivaudu siirtämään risukekojani pois.

Tähtisahramien lähes kaikki kukat alkavat olla auki. Kun ne auringossa avautuvat, on näky huikea. Onneksi nämä lisääntyvät herkästi siementämällä! Näitä täytyy saada koko kukkapenkillinen.

Ransu esittelee tähtisahrameita.

Vai onko tää puoliprofiili parempi, mamma?

Samassa kukkapenkissä oleva virvalilja alkaa myös avata kukkaansa. Tämä on niin hassu kasvi, kun kukka nousee suoraan mullasta ilman mitään vartta, eikä kukkanuppua edes varjele mikään suojakalvo! Miten terälehdet voivat olla noin virheettömät ja puhtaat.
Löysin jo kaksi muuta kukkanuppua mullan pinnalta, eli ainakin sen verran näitä on hengissä. Olisikohan isutttamassani pussissa ollut viisi sipulia, tai sitten vain nämä kolme.

Vuoden ensimmäinen leppäkerttu löytyi paistattelemasta päivää sormustinkukan lehdellä.

Kevätniityltä nousee sahrameita. Mitähän lajia nämä taas olivatkaan? Silmäys istutusmuistiinpanoihin kertoo, että tässä on tarhasahrami 'Advance'. No niinpä onkin! Tuli sitä mitä pitikin, tämä oli Viherpeukaloilta. Kukan sisus on keltainen, tässä vaiheessa siitä näkyy vasta terälehtien keltaiset tyvet.

Sen sijaan tästä parin vuoden takaisesta Hong Kongin pussista ei tullut oikeaa lajiketta, mutta se ei haittaa – pidän näistä ruskearaidallisista kultasahrameista erityisen paljon.

Sinivuokon kukkanuppuja en vielä löytänyt, vaikka siellä täällä mantereella ne jo kukkivat. Ne näyttävät kukkivan täällä aina mannerta myöhemmin. Näsiäkään ei vielä availe nuppujaan, vaikka äsken uutisissa näin sen täydessä kukassa Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa.

Perin aurinkoista päivää on varjostanut suuri murhe. Yöllä oli ystävältä tullut viesti Herra Harmaan poismenosta. Harmaa oli niin ihana kissa, että tässä eivät mitkään sanat riitä.
Hyvää matkaa Mustan luo, Harmaa, ja paljon voimia Harmaan ihmiselle!


Kultasahrami  – Crocus chrysanthus
Näsiä – Daphne mezereum
Tarhasahrami – Crocushybridus
Tähtisahrami, kuvan punakukkainen lajike – Crocus tommasinianus'Roseus'
Virvalilja – Bulbocodium vernum

Lumikellomietteitä

$
0
0
Pihallani kasvaa neljää laatua lumikelloja. Tai voi niitä olla enemmänkin, sillä lumikellot risteytyvät, enkä voi olla varma siitäkään, onko istuttamissani sipulipusseissa ollut puhdasta lajia vai jotakin risteymää, pusseista kun ei välttämättä ole tullut etiketin mukaista lajia laisinkaan.
Kerrotut puistolumikello 'Flore Plenot' eivät ainakaan risteydy, harmi kyllä, sillä nämä ovat steriilejä. Olisipa kivaa löytää uusia kerrannaisia siementaimiristeymiä!
Näiden kukkaset kokivat kovan kohtalon, kun lähes kaikki syötiin ja tämä viimeinenkin roikkuu puoliksi katkenneen säikeen varassa. Ihmeen monta päivää se on silti jaksanut jatkaa kukintaa!

Istutin viime keväänä pihalleni myös tavallista yksinkertaista puistolumikelloa, ja ne ovat tehneet runsaasti lehtiä, mutta kukinta näyttää tapahtuvan vasta jonakin tulevana vuonna.

Pakkasyöt ovat vieneet veronsa ... vai ovatko?

Jonkin ajan kuluttua edellisen kuvan ottamisesta oli toinen kukkavarsi jo noussut takaisin pystyyn.

Ja sitten myöhemmin molemmat olivat taas reippaina, kuin mitään pakkasta ei olisi ollutkaan!
Nämä ovat oman tunnistukseni mukaan tähtilumikelloa, pussissa piti olla turkinlumikelloa, mutta sitä nämä eivät ainakaan ole.

Nämä vieressä kasvavat turkinlumikellot eivät ole laonneet yöpakkasissa, jostain syystä.
Olen tullut siihen tulokseen, että tämä on kaunein lumikello. Pidän erityisesti lehtien raikkaanvihreästä väristä ja kiiltävyydestä, noilla kahdella aiemmin mainitulla lajilla on harmahtavat, mattapintaiset lehdet. Turkinlumikellon lehdet myös kaartuvat ulospäin varsin sulokkaasti kehystäen harvinaisen siroa kukkavartta somasti, jättäen sille tilaa. Turkinlumikellon kukat ovat pienet mutta (tai ehkä juuri siksi) erinomaisen viehkot!

Lopuksi päivän jouluruusukuva (vaaleajouluruusu).

Ja päivän Ransu.

Puistolumikello – Galanthus nivalis
Turkinlumikello – G. woronowii
Tähtilumikello – G. elwesii
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger

Samettihortensian töppönen ja päiväkahvit Ransun kanssa

$
0
0
Muotopuutarhassa tapahtuu. Virvaliljan kukka avautuu.

Auringonkilossa se aukeaa sepposen selälleen. Vierestä nousee toinen pinkki nenä, ja vähän kauempaa kolmas!

Yritin saada tähtisahramin kukkia ja virvaliljaa samaan kuvaan, mutta niillä on vähän liikaa välimatkaa. Virvalilja on pinkki läikkä kuvassa taka-alalla. Se on ihan saman värinen näiden 'Roseus' -tähtisahramien kanssa.

Kohentelin samettihortensian ympärillä olevaa peuraverkkoa ja samalla rypistelin sen kuivuneita versonkärkiä, joissa olisi silmut, elleivät ne paleltuisi joka talvi. Sitten yhden oksan päässä olikin vihreät tuoreet silmut! Voi himpulainen, ja minä onnistuin juuri rusentamaan pois silmuja suojaavan ruskean kuoren. Mikä avuksi, sillä tämä on niin talvenarka, että eivät silmut ihan vihreinä selviä pakkasista. Ja nyt oli mahdollisuus, että samettihortensiani kerrankin kukkisi, kun yleensä tämä lähtee kasvuun ainoastaan pensaan tyveltä.
Repäisin palan sinisadetta suojaavaa harsoa ja tein siitä hortensian oksankärkeen pienen töppösen. Toivottavasti se pysyy tuulissa paikallaan. Lupaan jatkossa olla paljon varovaisempi!

Tummanpuhuvassa 'Ravenswing'-koiranputkessa on jo näin isoja lehtiruusukkeita! Nämä ovat siementaimia, kasvi on niin lyhytikäinen, että istuttamani kolme taimea menehtyivät, mutta niiden elämä jatkuu lukemattomissa siementaimissa. Mahtava juttu.

Istahdin Ransun seuraan puutarhapöydän ääreen nauttimaan auringosta.

Ransulle ei kelvannut saman pöydän ääressä istuminen, vaan piti istua samalla istuimella. Vain kahvi puuttui, mutta en voinut nousta Ransun alta sitä keittämään.

Päivän hymy.
Iloista viikon jatkoa!

Koiranputki – Anthriscus sylvestris
Samettihortensia – Hydrangea aspera ssp. sargentiana
Tähtisahrami – Crocus tommasinianus
Virvalilja – Bulbocodium vernum

Muutama huurteinen

$
0
0
Ensi yönä mennään taas pakkaselle. Tässä kuvia eräältä aamulta, kun puutarha oli kuuran peitossa. Vihreäkukkainen tarhajouluruusu.

We've had frosts at night making the garden very pretty in the mornings.

Punakukkainen tarhajouluruusu.

Tulppaaninverso.

Virvaliljalle olin laittanut suojakuvun, varmuuden vuoksi. Kun kyseessä on uusi laji pihallani, en edes tiedä, kuuluuko se peurojen ruokalistalle – kupu suojaa pakkasen lisäksi myös syödyksi tulemiselta.

Keijunkukka.

Kerrottu lumikello (puistolumikello 'Flore Pleno').

'Katharine Hodgkinin' silkkipaperinohuet terälehdet kestävät pakkasta yllättävän hyvin. Vaikka kukat eivät mene suppuun yöksi, vaan ainoastaan kiertyvät hieman rullalle reunoiltaan, ei pakkanen ole tehnyt terälehtiin mitään vaurioita.

Maa on niin viileä, että puutarhapantteri päättää olla laskematta ahteriaan maahan. Luulin ensin, että se käy vessalla, mutta ei – se olisi halunnut istuutua.

Toisaalta, Musti ei ennätä istumaan, kun on tontti tarkastettavana mahdollisten yöllisten vierailujen jäljiltä.
Puuhakasta viikonloppua kaikille muillekin!

'Katharine Hodgkin' on kurjenmiekkaristeymä, Ruotsissa näitä kutsutaan nimellä Iris Reticulata-Ryhmä, vaikka tämän risteymän perimässä ei olekaan kevätkurjenmiekkaa (I. reticulata).
Keijunkukka – Heuchera
Puistolumikello – Galanthus nivalis
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Virvalilja – Bulbocodium vernum

Maaliskuun kalenteripoika

$
0
0
Maaliskuun poika näyttää samanaikaisesti pehmeän ja terävän puolensa ...

... pitää itsensä timmissä kuosissa lukuisten kiipeämis- ja venytysharjoitusten avulla ...

... ja ottaa aina kehut ja hellyydenosoitukset vastaan sekä nauttii elämästä muutenkin täysin palkein.

Kalenteripojan kunniaksi sain ystävältä tämän kassin. Pakkasin sen autoon ja aurinko osui siihen ... no, mitä osuvimmin!

Raukeisiin tunnelmiin, kauniita unia komeista panttereista kaikille!

Bonuskuvat: varpaat.

March calendar boy: Musti!

Päivän kukat

$
0
0
Yksi rypäs 'Katharine Hodgkineja' on hienosti kukassa, toisen ryppään yltä suojaverkko on liikkunut joko tuulen tai eläimen toimesta ja kukat on syöty. Onneksi on kuitenkin nämä, ja onneksi näitä näyttäisi olevan tulossa kukkaan vielä kolmannessakin paikassa!

Ja joka tapauksessa sille toiselle verkolle löytyi nyt parempaa käyttöä, sillä ihanaakin ihanammat 'Halkis'-kevätkurjenmiekat ovat tulossa kukkaan! Viime keväänä en ehtinyt nähdä näistä yhtäkään ennen kuin ne syötiin, joten olen erityisen onnellinen niistä kahdesta, jotka ovat nyt turvassa tämän verkon alla. Nuo musteeseen kastetut terälehtien kärjet ovat silkkaa ihanuutta.

Virvaliljoista on pulpahtanut maan pinnalle kaksi uutta, edelliset kaksi ovat kuihtuneet, paleltuneet tai syödyt. Paleltuminenkin on mahdollista, täällä on ollut -9,9 astetta jossain vaiheessa viikon aikana!

Helmililjojakin on alkanut tupsahtaa mullan pinnalle.

Portaanpielen ruukussa ne kukkivat täyttä päätä, mutta nämä onkin nuppuisina ostettu ja istutettu ruukkuun tänä keväänä.

Pikkusinililjat nousevat maasta vuosi vuodelta runsaampina kasvustoina. Vaaleanpunainen lajike on 'Rosea'.

Pikkusinililjan mikropienet siementaimet ovat vain pari senttimetriä korkeita ja silti niissäkin on jo muutama nuppu!
Pikkusinililjaa voin lämpimästi suositella kärsimättömille tarhureille, jotka haluavat nopeasti leviävän keväisen sipulikukkameren. Tosin kasvupaikkakin vaikuttaa. Muotopuutarhasta löytyy tätä paljasta multapintaa runsaasti siementen itää, sininen pikkusinililjani ei ole ollenkaan näin levinnyt, sillä se kasvaa villimmän kasvuston seassa vuokko-esikkopuutarhassa. Toisaalta niitä oli alun perin vain yksi, kun näitä vaaleanpunaisia istutin heti kättelyssä neljäkymmentä.

Päivän Musti.
Tarkkaavaista viikon jatkoa!

Helmililja – Muscari
Keväturjenmiekka – Iris reticulata
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Virvalilja – Bulbocodium vernum

Jouluruusutilanne

$
0
0
Vaaleajouluruusun tilanne on hieman surkea. Kaikki muut kukkavarret on syöty paitsi yksi. Onneksi iloksemme on sentään jätetty se yksi.

Unfortunately someone eats my hellebores. 

Huussin takana esikkopellossa saavat tarhajouluruusut nousta rauhassa, tai ovat saaneet ainakin toistaiseksi. Ehkä huussin ihmishaju karkottaa peuroja tai hämää niiden hajuaistia.

Harmikseni huomasin nyt ensimmäistä kertaa, että myös talventähtiä syödään. Pari viikkoa sitten siirtämästäni italiantalventähdestä on syöty joka ikinen kukka, ja toisaalla kasvavista turkintalventähdistäkin (kuvassa) joitakin kukkia. Kuten Sylvi edellisen tekstini kommenteissa totesi: onneksi ikinä ei käy niin, että ihan kaikki syötäisiin!

Sitten ilonaiheisiin. Tämä risu- ja lehtikasalta vaikuttava paikka on metsäpuutarhapenkkini, josta nousee vaaleamunkinhuppu myös tänä keväänä! Sitä tuo hienosti marmoroitu lehtirulla nimittäin on. Tämä talvenarka laji on viihtynyt pihallani jo kaksi vuotta, lupaavaa! Vasemmalla alhaalla on tummakurjenpolven lehti, nekin ovat jo vihreitä.

Kevätlumipisaroiden kukat ovat auenneet!

Päivän pantteri puussa.
Iloista torstaita!


Italiantalventähti – Eranthis hyemalis
Kevätlumipisara – Leucojum vernum
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum
Turkintalventähti – Eranthis cilicica
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger
Vaaleamunkinhuppu – Arum italicum

Eiliset kurjenmiekat ja sadepäivän kuulumisia

$
0
0
Eilen aurinko paistoi suloisesti, ainakin aamulla. Tänään sataa ja tuulee. Tai tuuli eilenkin, mutta ei satanut... Kuvassa eilinen 'Halkis', toinen on vielä nupulla taustalla. Nämä ovat kevätkurjenmiekkoja.

Maatessani maassa huomasin myös bokharankurjenmiekan versot! Nämä ovat nousseet nopeasti. Molemmat sipulit näyttävät edelleen olevan elossa, sillä näitä versoo toinen erä jonkin matkan päässä.

Siinä olivat eiliset aiheet. Sään takia en ole tänään tehnyt ulkona juuri muuta kuin nostanut tuulen kaataman liiterin oven takaisin paikoilleen.
Verenpisaran talvetus on onnistunut ensimmäistä kertaa ikinä, ja ensimmäiset kolme kukkaa ovat alkaneet kukkia! Parissa kukassa on hauska mutaatio ulommissa terälehdissä, niiden kärjet ovat muuntautuneet lehden mallisiksi.
Ostin tämän verenpisaran ilman mitään laji- tai lajiketietoa Korppoon kirkonkylän kukkakaupasta. Tämä muistuttaa joitakin luonnon verenpisaroita, ja siinä voi olla syy helppoon talvehtimiseen, tai sitten ei. Luonnonlajit ovat joskus lajikkeita helpompia, mutta tämä ei pidä aukottomasti paikkaansa.

Talvehtimisen onnistumisen syy voi olla myös tässä: riittävän iso ruukku, jossa multa ei pääse koskaan kuivumaan, ja paikka pohjoisikkunalla poissa paahteesta. Verenpisarat eivät siedä kuivumista.

Pelargoneilla on tähän aikaan vuodesta lepohetki, mutta nuppuja on jo alkanut näkyä. Ainoa, joka kukkii, on tuoksupelargoni. Sen kukat ovat lyöttäytyneet riippapelargonin seuraan näyttäen hämäävästi siltä, kuin kukat kuuluisivat samaan kasviin. Oikeasti tuoksupelargonin lehdet ovat hyvin pienet ja täysin vihreät vailla tummempia läikkiä.

Huone-esikkokin kukkii, siinä on myös pari uutta nuppuista kukkavartta. Aloitin lannoittamisen jo kolmisen viikkoa sitten, kokeilen Biolanin uutta amppelilannoitetta, vaikka kukkani eivät amppeleissa kasvakaan. Esikko kiitti lisäravinteesta välittömästi, ei siinä koskaan aiemmin ole ollut kolmea kukkavartta näin aikaisin keväällä.

Salviatee on tekeytymässä, nippu on suoraan pihan yrttipenkistä kerätty. Salvia on mainio talvimauste. Pitäkää itsenne lämpiminä!


Bokharankurjenmiekka – Iris bucharica
Huone-esikko – Primula obconica
Kevätkurjenmiekka – Iris reticulata
Riippapelargoni – Pelargonium peltatum
Salvia – Salvia officinalis
Tuoksupelargoni – Pelargoniumfragrans
Verenpisara – Fuchsia

Uusia versoja bongattu ja kissakuvia yleisön pyynnöstä

$
0
0
Marskinliljan versot nousevat aikaisin maasta ja paleltuvat sitten herkästi. Näiden päällä on ollut katajanoksa suojana, mutta nyt otin se pois, kun yöpakkasia ei ole luvassa ainakaan kymmeneen vuorokauteen.

It feels very cold, but we don't have night frosts any more and plants keep growing and believing the summer will come.

Lehtoakileijoissa on kauniit lehtiruusukkeet, samalla huomasin myös kultatesman versovan reippaasti.

Toivottiin kissakuvia. Tällainen apuri minulla on tietokonehommissa.

Ransu: Enkö olekin komea näin vastaheränneenä?

Oikeasti otin Ransusta monta kuvaa siksi, että sen viikset olivat ihan hassusti. Se oli nukkunut niin kauan yhdellä poskella, että sen puolen viikset sojottivat alaspäin. Lisäksi Ransun toisessa poskessa on ylöspäin kaareutuva Salvador Dalí -kestoviiksi. Sitä en onnistu ikinä saamaan kuvissa näkyviin, tässäkin siitä erottuu vain aavistus, jos osaa katsoa – tummempi viiksikarva muiden yläpuolella, valkoista kaappia vasten.

(Zoomaus)

Musti: Jo on markkinat. Kunnon herrasmieskissan viikset ovat aina ojennuksessa, niin kuin muutkin karvat. Korvakarvat suorassa ja hännänpää siivosti.

Ransunkin viikset olivat jonkun ajan kuluttua palautuneet normaaliasentoon. Paitsi se kesto-Dalí.


Kultatesma – Milium effusum'Aureum'
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Marskinlilja – Eremurus

Uusia kukkia ja kissanviiksiä

$
0
0
Tänään on sadepäivä, ja nyt taivaalta näyttää tupruttavan jotain valkoista hyhmää. Ei siis ole ulkoilupäivä, mutta eilen aurinko onneksi vähän näyttäytyikin, jolloin säntäsin heti ulos.
Pieniä jääkurjenmiekkoja käy sääliksi, sillä joku kaivaa niitä säännöllisesti maasta, jopa keskellä talvea. Olen sitten istuttanut niitä uudestaan sitä mukaa kuin olen kyennyt.
Mutta nythän niillä näyttää olevan runsaasti jälkeläisiä! Kukkia saa vielä odottaa. Odotan malttamattomana myös viime syksynä istutettuja kalpeankeltaisia Iris winogradowii -miekkoja, mutta ne kukkivatkin ilmeisesti vasta toukokuussa. Ihan kohtahan on huhtikuu, mihin ihmeeseen maaliskuu on hujahtanut!
(EDIT. Luin juuri, että jos jääkurjenmiekan sipulit on istutettu liian pintaan, ne vain tekevät runsaasti sivusipuleita eivätkä kuki. Näin on takuulla käynyt tuosta lehtimassastakin päätellen, kun olen tökännyt ylös kaivetut sipulit uudestaan maahan. Täytynee mennä tuonne sateeseen, ne täytyy heti saada syvempään! Moro!)

Ensimmäiset rohkeat pikkusinililja 'Rosean' kukat ovat avautumassa.

Uusia kukkanuppujakin on pulpahtanut pinnalle. Tämä on pikkutulppaani. Sen vieressä on jonkun sipulikukan siementaimia, olisiko pikkusinililja, se siementää ihanan ahkerasti. Pikkusinililjat ovat nuppuisina ylisöpöjä, kun kukat ovat järjestyneet tiheiksi pötköiksi suojaan lehden uraan.

Taimilla ei ole hätää, sillä Ransu valvoo!

Tätäkään ei syödä, joko siksi, että tämä kasvaa aivan kuistin portaan kupeessa – se ei kyllä estä peuroja syömästä kuunliljoja – tai siksi, että tätä ei tosiaankaan syödä. Kevätlumipisara on ehkä kaikkein ihanin kevätkukka, kun se on näin aikainenkin. Jos ihanimmaksi ei lasketa kurjenmiekkoja... tai tulppaaneja... tai pikkusinililjaa ja sinikevättähteä... esikoita... lumikelloja... narsisseja...

Kevääseen kuuluu sekin mahtava puoli, että muuttolinnut saapuvat. Katselimme kyläniityllä kailottavia kurkia Ransun kanssa ikkunasta, yritin samalla ikuistaa Ransun Dalí-viikseä. Näkyykö?

Tai ehkä erottuu tässä vähän paremmin?

Joka tapauksessa minä, Manulsson ja Panttersson toivotamme kaikille pikaista auringon paluuta!


AI NIIN! Unohdan aina kriittisellä hetkellä, mutta nyt muistin! Sain ihanan ilahdutushaasteen Pikkuisen puutarhan Sametti Hortensialta. Lämmin kiitos!

Haasteen säännöt:
Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Jos haluat, ylläolevaa kuvaa saa vapaasti käyttää postauksessa!
Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!
Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevaa bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia.

Lähetän haasteen eteenpäin Tylsälle Mörököllille!


Jääkurjenmiekka – Iris danfordiae
Kevätlumipisara – Leucojum vernum
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Pikkutulppaani – Tulipa biflora

Mutajuttuja ja aurinkoa

$
0
0
Aamun puutarhakierroksella huomiota herätti tämä paahdepenkin alaosa, joka on joutunut veden valtaan. Sille ei nyt voi tehdä mitään muuta kuin toivoa, että veden tulo lakkaisi. Olinkohan jossain välissä sitä mieltä, että tämä kevät on harvinaisen kuiva jo näin aikaisin?

A couple of weeks ago I thought that this spring was exceptionally dry. Not any more!

Pihani on kyllä muutenkin märkä, ja sitä halkovat lukemattomat ojat. Niihin kerääntyy lehtiä syksyn ja talven aikana, ja näin keväällä ne on kätevä haravoida pois, samalla raapaisten vähän pohjamutaakin, niin ojat pysyvät auki.

Tänään oli tämän ojan vuoro. Se johtaa saunan viertä kohti mutapuutarhaa. Etualalla kasvaa kerrottu rentukka, ojan varrella muun muassa palmusaraa ja mutalammessa kirjosorsimoa (punaiset versot).

Rentukka lähempää, sen lehdet ovat jo vihreät. Sillä on mieleisensä olot juuri tässä.

Puuhailimme tietenkin puutarhapantterin kanssa.

Ransu pysytteli visusti sisällä niin kauan kuin satoi.

Sitten tuli ihan kiva ilma, tuulikin alkoi tyyntyä.

Kyykistyminen aiheuttaa sen, että Ransu alkaa hölkätä kovaa vauhtia kohti. Häntä pystyssä ja soinnikas kurr.

Sitten ihana aurinko tuli esiin kruunaamaan illan! Yritin ottaa kuvaa Ransusta vastavaloon, mutta sillä on joskus niin kova kiire. "Tassu eteen - mars!" Viiksetkin tanassa.

Sinnehän se pikku orava olikin matkalla.

Korvat luimuun ... mutta ei se kiivennytkään enää ylemmäs.

Ihana ilta-aurinko.


Aurinkoista tiistai-iltaa!

Kirjosorsimo – Glyceria maxima'Variegata'
Palmusara – Carex muskingumensis
Rentukka, kerrottu – Caltha palustris'Multiplex'

Pieni retki ja pieni löytö

$
0
0
Aamulla kurkien huudot sekoittuivat laivojen sumutorvien ääniin. Yhdentoista aikaan sumu hälveni niin nopeasti, että en ehtinyt ottaa siitä kuvaa. Taivaalla näkyi enää juuri ja juuri joitakin harmaita riekaleita.

We had a foggy morning, but I love the sound of ship fog horns. Then we had a little walk in the village with my cats and discovered new blue flowers in my garden.

Päätin lähteä pienelle retkelle, tosin hyvin lähelle. Sain seuraa, tietysti. Tässä ollaan vielä kotipihalla.

Retken määränpää oli tämä, ihastuttava vanha tila – yksi saaren vanhimmista – ja sen edustalla kukkivat lumikellot.

Lumikellojen joukossa on muutama tupas kevätlumipisaraa, ja tämä on vihreäpilkkuista!

Oman pihani kevätlumipisaroissa on keltaiset pilkut, ja jotenkin en ole koskaan onnistunut näkemään vihreäpilkkuisia yksilöitä. On hieno tunne, kun löytää aivan uuden kasvin!
Kelta- ja vihreäpilkkuiset lumipisarat luetaan omiksi muunnoksikseen, tämä vihreäpilkkuinen on Leucojum vernum var. vernum ja keltapilkkuinen on var. carpathicum.

Näin hienon bongauksen jälkeen oli aika lähteä takaisin kotiin ja palkita itsensä kupillisella kahvia. Musti vilkuilee jo kotiin päin.

Silti se jättäytyi jälkeen leikkiäkseen hetken kukkulan kuningasta.

Muuustiii!

Omalla pihallani on avautunut uusi kurjenmiekka. 'Halkis'-kevätkurjenmiekan lähellä kasvava ei olekaan toinen 'Halkis', vaan ihan tavis kevätkurjenmiekka. Onneksi nekin ovat huippukauniita.

Ensimmäisen atsurihelmililjan ensimmäiset kukat alkavat avautua, mutta ne kasvavat niin hassusti maan pinnassa, että niitä tuskin huomaa. Aikookohan tämä kasvattaa vartta kumminkin?
Lajikirjon laajentaminen kannattaa aina. Silloin saa lähes takuulla pidemmän kukinta-ajan, siis koko kasvisukua ajatellen. Atsurihelmililjakin on paljon tummahelmililjaa aikaisempi, jälkimmäisistä ei ole mullan pinnalla vielä kukkanuppujen ajatustakaan. Eli jos on istuttanut molempia, on helmililjakausi paljon pidempi!

Nyt sataa taas. Onneksi sain tänään yhden tärkeän ojan avattua ja syvennettyä. Siitä lisää toisella kertaa, ehkä. Raportoitavaa on niin paljon ja joka päivä tulee lisää.
Sateen ropinaan on mukava nukahtaa. Pantteri kuorsaa tässä vieressäni.
Hyvää yötä!

Atsurihelmililja – Muscari azureum
Kevätkurjenmiekka – Iris reticulata
Tummahelmililja – Muscari armeniacum

Pääsiäiskukat

$
0
0
Huone-esikko pistää parastaan pääsiäisen kunniaksi. Kukkia on todella paljon, ja nuppuja vielä enemmän! Lannoittaminen kannattaa, näköjään. Yleensä muistan aloittaa lannoittamisen vasta kesän korvalla, mutta nyt työnsin lannoitepuikot* multiin jo kuukausi sitten, ja vaikutus nähdään tässä.

Some indoor flowers, celebrasting Easter. Happy Easter!

Hiukan on huone-esikolla ollut varastot vähissä, kun yhteen kukkaan ei riittänytkään väriainetta kuin vain terälehtien tyviosaan! Tämä kuva on otettu reilu viikko sitten, kukkia oli silloin vähemmän.

Pohjoisikkunalla asustavalla verenpisaralla on kaksi kukkaa, ensimmäinen ehti jo lakastua. Näissä on hauskasti keskenään eri väriset terälehdet, epäilen, että kukan iällä on vaikutusta asiaan, muuta järkevää selitystä en keksi. Terälehtien väri muuttuu monilla kukilla kukan vanhetessa.

Ihanimman pääsiäisyllätyksen järjesti balkaninsyklaami. Sille kävi köpelösti, sillä tammikuussa se lähes kuivui kuoliaaksi ja lukemattomat kukkanuput menivät siinä, suurin osa lehdistä sentään virkosi. Vain tämä yksi kukkavarsi jäi jäljelle ... ja tätä olen tarkkaillut ... ja tarkkaillut ... poissaolojeni ajaksi nostanut varjoon ja yrittänyt kastella runsaasti, kuitenkaan ei liikaa, mukula mätänee herkästi ...

Siinä se aarre on! Pienten kukkien ihailijalle tämä on kaunein kukka mitä ajatella saattaa, mutta ymmärrän senkin, jos jonkun mielestä näin pieni kukkanen on ihan joutava. Meitä on moneen junaan.

Tilasin näitä kolme mukulaa, joista kaksi istutin syksyllä puutarhaan. Toinen niistä vaikutti huonoksi menneeltä, kun otin pakkassuojana olleen katajanoksan sen päältä pois muutama viikko sitten. Toisessa on sen sijaan puhkeavia lehtiä! Voi kun sekin kukkisi.

Toisin kuin murattisyklaami, tämä laji kukkii keväällä. Sen vuoksi balkaninsyklaamia väitetään paremmin talvenkestäväksi kuin murattisyklaamia, joka yleensä vasta valmistautuu kukkimaan, kun talvi tulee. Juuri se heikentää talvenkestoa. Tällä pitäisi sen sijaan olla sekä kukinta että yhteyttäminen hoidettu talven saapuessa.
Murattisyklaami on tosin ollut puutarhassani vihreänä koko tämän talven, joten ehkä se kerrankin olisi saanut kerättyä ravintoa ensi syksyn kukintaan.

Täällä valmistaudutaan pääsiäiseen rennoissa merkeissä. Sää ei tänään juurikaan houkuttele ulkoiluun, vaikka ei suoranaisesti sadakaan.

Pasuuna voi paksusti.

Ojatöissä katkaisin vahingossa lehtikuusen oksan, ja samalla sain idean kerätä vähän kirsikankin oksia sisälle maljakkoon. Niissä alkaa olla vihreää elämää.
Pääsiäinen on elämän juhlaa. Iloista pääsiäistä!


Balkaninsyklaami – Cyclamen coum
Huone-esikko – Primula obconica
Murattisyklaami – Cyclamen hederifolium
Pasuuna – Brugmansia
Verenpisara – Fuchsia

* Testauksessa Biolanin uudet amppelilannoitepuikot, saatu kokeiluun. Kiva luomulannoite, sisältää kompostoitua broilerinlantaa. Ainoa miinus on se, ettei puikkoa niin vain helposti työnnetäkään tiivisjuuristen kasvien ruukun multaan ja sitten, kun se jää pinnalle, se vähän haiskahtaa. Yllättävän vähän kyllä.

Aitoa ja alkuperäistä savea

$
0
0
Tältä se näyttää. Kunnon savi. Siitä ei mene läpi vesi, se irtoaa isoina klöntteinä, joita luulisi kivenmurikoiksi, mutta ne saakin vetämällä pienemmiksi paloiksi. Joskus savi irtoaa laattana, joka ulottuu pitkälle lapion terän ulkopuolellekin. Se on sitkeää ja tiivistä tavaraa. Tästä saisi varmaan muovailtua vedenpitäviä kippoja ja kuppeja, jos olisi sellaiseen taipuvainen. Itse muovailen vielä mieluummin puutarhan muotoja.

This is my garden soil ... yes, it's clay. The plot has been on the shore of a shallow bay for centuries, gathering fine sediment. Due to land rising, I am now some ten metres above sea level, but there is plenty of water in the garden still. Rainwater does not go anywhere unless I dig a trench for it.

Vanhan taloni alimmat hirret olivat ylämäen puolelta lahonneet, kun ostin paikan. Syy oli se, että tällä puolella maa oli aikojen saatossa noussut hirsivarviin asti, maatuneiden puiden lehtien ja muun humuksen myötä. Sittemmin hirret on vaihdettu ja maata kaivettu kuutioittain pois, mutta talossa ei edelleenkään ole räystäskouruja – se saa odottaa kattoremonttiin asti joskus hamassa tulevaisuudessa. Vettä siis kertyy tähän sekä ylämäestä että katolta. Maasta tuntuu lisäksi nousevan vettä sieltä sun täältä, mäessä lienee useita vesisuonia. Siksi vettä pois johdattava oja on tärkeä.

Viimeksi syvensin ojaa syksyllä, mutta nyt siinä seisoi taas vesi, joten uusi kaivuu oli paikallaan. Savi on siitä jännää, että se tarttuu lapioon eikä sitä niin vain saa heivautettua lennokkaasti pois. Kun klöntti istuu lapion laipiossa kuin tatti, siinä meinaa lentää itse mukana, kun lapiota heilauttaa liian innokkaasti.

Ransu oli mukana hommissa.

Vesi johtuu pois kohti esikkopeltoa huussin takana. Ojan kaivuuta hankaloittaa kallio, joka nousee ylämäen puolella (kuvassa oikealla), toisella puolella on kirsikkapuu, joka näkyy tässä kuvassa vasemmassa reunassa. Aivan ojan partaalla on ollut vuosia sitten kaadetun vaahteran kanto ja juuristo, joka nyt oli viimein lahonnut niin, että sain kammettua sen pois. Oja leveni ja syveni roimasti!

Sama kohta kuvattuna huussin suunnalta päin. Jouluruusut viihtyvät lehtomaisessa paikassa, kuvassa näkyy vihreäkukkainen tarhajouluruusu.
(Ransu esittelee, huomasitko?)

Ojan toisella puolella kukintaansa aloittaa punakukkainen tarhajouluruusu.

Ojankaivuun tieltä viime syksynä siirtämäni herkku, lähes mustakukkainen tarhajouluruusu, on myös hengissä, mutta vähän myöhässä ja vaisumpi kuin serkkunsa. Kyllä sekin tästä tokenee, kun saa kasvaa rauhassa taas muutaman vuoden.

Olipa pilvisiä ja sateisia kuvia. Tähän loppuun siis iltapäiväaurinkoa huussin etupuolella.
Aurinkoista pääsiäisen jatkoa!

Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Viewing all 2004 articles
Browse latest View live