Quantcast
Channel: Saaripalsta
Viewing all 2003 articles
Browse latest View live

Loppiaiskuusi

$
0
0
Pystytin loppiaisen kunniaksi joulukuusen kaupunkikodin makuuhuoneeseen. Se pääsi vaaleanpunaiseen ruukkuun ja sai saman väriset ruusut koristeeksi.

My Christmas tree got some pink decoration as I took it indoors from the balcony!

Vaihdoin vielä latvatähden keväänvihreään helmeen, niin johan kelpaa!

Siinä on nyt kampauspöytä loppiaiskuusineen. Seinällekin on tullut uutta. Kissapotretit vaihtoivat paikkaa, sillä pikku kaappi pääsi viimein seinään.

Siinä pikkuinen antiseptique-kaappi nyt on! Tavaraa on aina vain liikaa, ja tungin hätäpäissäni kaapin päälle sekä peuran että yhden kynttilänjaloista, kun eivät ne muuallekaan mahdu, ei edes mihinkään kaappiin. Seinälle tuli koukku pitkiä koruja varten.
Jaana sanoi Meidän maalla -blogissaan osuvasti, että hamsterin on turha toivoa kodistaan avaraa ja tavaratonta. Hyvin sanottu! Lakkaa tavoittelemasta mahdottomia ja myönnä olevasi hamsteri, kas siinäpä nerokas ohjenuora.

Hyvää loppiaista hamstereille ja kaikille muillekin!

Kevätkalenterin viides luukku

$
0
0
Vides luukku avautuu vuoden viidenteen kuukauteen, siihen kaikkein ihanimpaan: toukokuuhun! Toukokuussa kukkivat lähes kaikki tulppaanit. Italiantulppaaneissa on pirteän kaksiväriset kukat, jotka ovat yöllä ja pilvisellä säällä supussa, auringossa apposen auki.

Thoughts of May... The evenings are so long it is easy to carry on gardening until 11 p.m. or until starvation occurs.

Aivan toukokuun lopussa kukkivat liljakukkaiset 'Ballade' ja 'Purple Dream'. Morsiusleinikin kaksi ensimmäistä kukkaa on auki. Juhannuspioni kukkii vasta kesäkuussa.

Toukokuu on myös narsissien kuukausi. Tämä suloinen on vain 20 cm korkea orkideanarsissi 'Hawera'.

Narsissivuokkokin kukkii samoihin aikoihin.

Toukokuun loppupuoli on myös luonnonkukkien kultakautta. Puna-ailakit ja niittyleinikit kukkivat täysillä, kun ukkolaukat valmistautuvat vasta kesäkuussa tapahtuvaan kukintaan.

Me kaikki nautimme pitkistä valoisista illoista ulkosalla.

Valoisa ja kukkia täynnä oleva toukokuu on enää neljän kuukauden päässä!

Italiantulppaani – Tulipa clusiana
Juhannuspioni – Paeonia humilis'Flore Pleno'
Liljatulppaani – Tulipa Liljakukkaiset-Ryhmä
Morsiusleinikki – Ranunculus aconitifolius
Narsissivuokko – Anemone narcissiflora
Niittyleinikki – Ranunculus acris
Orkideanarsissi – Narcissus Triandrus-Ryhmä
Puna-ailakki – Silene dioica
Ukkolaukka – Allium hollandicum

Päivän pihakierros

$
0
0
Ihanaa, plusasteilla ollaan! Vesikin juoksee hanasta edelleen, mikä on todella harvinaista tähän aikaan vuodesta. Jokainen hanan avaaminen on juhlaa!
Pihalla on vain vähän lunta. Tähkälaventeli on sulattanut ympärilleen avannon.

There is only a little snow, but a bitter wind makes sure that it can't thaw – there is an icy crust, and our road has become an ice road.

Puksipuidenkin vihreät lehdet keräävät sitä vähäistä lämpösäteilyä, mitä auringosta tähän aikaan vuodesta saa, ja sulattavat lunta ympäriltään. Ransu tarkkailee vaahteraa...

Vaahterassa on pantteri.

Musti esittelee myös, miten vesi valuu syksyllä kaivamassani ojassa. Oja johdattaa veden pois vanhemman talon takaa ylämäestä. Sielläkin on niin savinen maa, että vesi vain seisoo, jos ei ole ojaa johtamassa vettä pois.

Vaaleajouluruusu on selvinnyt pakkasista hyvin lasikuvun alla ja näyttää näin lupaavalta.

Jotkut saniaiset ovat vielä kauniina, tämä on Dryopteris lepidopoda.

Belarina-tarhakääpiöesikkoa eivät pakkaset ole hetkauttaneet ollenkaan, sen nuput ovat pirteinä pystyssä ja alkavat hieman raottua. Esikot ovat sitkeitä tapauksia.

Saariston kipakka tuuli jäädyttää lumen pintaan jääkuoren ja tiemme on muuttunut jäätieksi. Tuuli on kaatanut kumoon tuolin lisäksi pätkän aitaa, katkaissut muutaman suuren katajan oksan ja hajottanut saunan oven. Onneksi ei ole pakkasta, niin aidan tolppiakin saa hyvin iskettyä maahan!
Iloista lauhoja päiviä!

Puksipuu – Buxus
Tarhakääpiöesikko – Primula Vulgaris-Ryhmä
Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger

Pallotauti

$
0
0
Pallolapasia, tarkemmin sanoen Pearl Chain Mittens (ohje täällä) on syntynyt viime viikkoina kaksi- ja monivärisinä, sinisillä palloilla, punaisilla palloilla, vaaleanpunaisilla palloilla, kaikenvärisillä palloilla...
Ihastuin malliin ensin Virveriikka-blogissa pari vuotta sitten, mutta en ollut vieläkään ennättänyt ohjeen kimppuun, kun näin, että Auringon ihanat -blogissakin oli tehty lapaset tällä mallilla joskus ennen joulua. Sitten oli pakko kokeilla, mitä syntyy omilla värikokeiluilla.
Tämä on vakavasti addiktoiva malli, varoitan!

Tajusin, että tarvitsen villasukat ja koska puikoilla olikin lapaseksi vähän liian leveä alku, päätin jatkaa sukkana. Aika tyköistuvat sukat tuli, mutta eipähän tipu jalasta!
Tästä kuvasta muuten huomaa, että ompelukonepöydän joulukuusi-installaatio on edelleen paikoillaan, tuolla taustalla.

Samoin tähti keittiön ikkunassa. Mitäpä sitä hyvää poistamaan, vastahan se pääsi paikoilleen!

Täällä tuuli ulvoo joka nurkassa ja hormissa, saa nähdä taas aamulla, mitä on tapahtunut. Pitäkäähän hatuista kiinni, jos ulkona liikutte!

PS. Elsan lempituoliin on saapunut ihania kotimaisia Paperisilppurin kortteja, joissa on Kirsti Hassisen ottamat kuvat maatiaiseläinten poikasista! Kortteja myydään 8 kpl:n paketeissa ystävänpäivän kunniaksi, korteissa on ystävyyteen liittyvät riimit.
Kortit löytyvät Elsan lempituolin korttiosastolta.

Pihakierros muuttuneella pihalla

$
0
0
Tänään olisi ollut upea keli, ellei olisi myrskynnyt edelleen. Kun olokin on vähän flunssainen, tyydyin tekemään vain pikakierroksen. Viimeöisessä sateessa lähes kaikki lumi suli, vähänpä sitä olikin. Tänäänkin tuli jokunen sadekuuro, mutta upeaa auringonpaistettakin oli yllin kyllin.
Muotopuutarhan kukkapenkeissä ei ole lunta lähes laisinkaan, sen sijaan versoja senkin edestä!

Last night's rain took away the snow and revealed a lot of shoots! Too bad it will freeze again next week.

On ehkä-tulppaaneja...

Helmililjoja ja sahrameita...

Laukkoja...

Ja lumen seasta rohkeina kurkistavia 'Katharine Hodgkin' -kurjenmiekkoja.

Mustin puutarhan sahramit ovat myös nousussa, kuten näköjään joka vuosi tammikuussa. Ne ovat kukkineet vailla vaurioita silti joka kevät.

Musti itse tarkastelee vesimyyrätilannetta ojan partaalla.

Ojissa riittääkin vettä. Tämä johtaa mutapuutarhaani, jossa varsinaisen lammen päälle on rempsahtanut katajan oksa. Se ei ole poikki, joten mietin vielä, mitä tehdä sen kanssa. Onko se kauniimpi veden ylle taipuneena, jotenkin tuettuna vaiko kokonaan poikki. Tai ehkä sitä voisi vain keventää leikkaamalla latvaa ja katsoa, mitä tapahtuu.
Puun oksan leikattuaan sitä ei enää saa liimattua takaisin, siksi mietin tällaisia mielummin pitkään kuin lyhyesti.

Saunan nurkalla on etelänkevätesikko avannut kukkiaan. Jännää, että nuput eivät paleltuneet pakkasissa.

Ransun kelpaa tassutella, kun tassuja ei tarvitse laittaa lumeen.
Maitokärryn jäljet ovat hauskasti jääneet näkyviin, eilisen postitusreissun muisto. Vien tilauksia postiin aina useamman kerrallaan, kun matka Nauvoon kestää edestakaisin viitisen tuntia. Silti kävelymatkaa on yhteensä kotisaarella ja Nauvossa niin vähän, ettei autolla kehtaa lähteä. Näin korkeilla vesillä yhteysalukseen ja siitä pois ajaminen on lisäksi hiukan haastavaa.

Tämä päivä on kulunut uuden neulemallin parissa. Ryhdyin viimein tekemään Argyle-sukkia kirjasta Upeat kirjoneulesukat (Madeline Weston, kustantaja Tammi, 2011). Siirryin siis palloista sujuvasti ruutuihin. Näitä sukkia tehdään kahdella pitkällä puikolla ja takasauma ommellaan lopuksi kiinni.
Homma on aikamoista nyhertämistä monien pienten kerien kanssa, ja jos aloittaisin nyt alusta, tekisin ruutumallia koko takaosankin. Ideana on vamasti se, että kun takaosaan tulee kavennukset, niin ruutumalli menisi sekaisin, mutta sukka olisi ehkä kauniimpi kokonaan ruudullisena. Tai sitten ei. Tämäkin pätkä on niin pitkän nyhertämisen tulos, että en lähde purkamaan vain todetakseni, ettei siitä edes tullut kauniimpi. Näillä mennään!

Tuuli natisuttaa taloa edelleen, mutta onneksi tämä on tässä jo seissyt aikansa, joten eiköhän kestä tämänkin myrskyn.
Hyvää viikonloppua ja pysykäähän lämpiminä!

Etelänkevätesikko – Primula elatior
Helmililja – Muscari
Laukka – Allium
Sahrami – Crocus
Tulppaani – Tulipa

Lisää keväistä hehkutusta

$
0
0
Näky viimeöisen sateen jälkeen on tämä. Ja kun tuulikin on viimein vähän tyyntynyt, on olo huikea. Paitsi edelleen vähän flunssainen, mutta kyllä tämä menee lepäämällä ohi. Ja oman pihan minttuteellä runsaalla hunajanokareella höystettynä. Valkosipuliakaan ei sovi unohtaa. Kaikki nämä keinot toimivat sitä paremmin, mitä enemmän niiden tehoon uskoo!
Eipä enää parane kokeilla potkukelkkailua tuossa kylätiellä...

These were the views from my kitchen windows today. In the middle of January. For someone who loves spring such as me, this feels like having drawn the winning ticket! 

Keittiön toisen ikkunan näkymässä ei ole lunta senkään vertaa. Valosarjat ovat edelleen puissa, mutta en viitsinyt lähteä niitä kuumeisena poistamaan, ehtiihän nuo, vaikka huomenna.
Kuva on otettu vasta lähes neljältä ja silti oli näin valoisaa. Pitenevä päivä on ihana asia! Ja tämä todistaa taas sen, ettei lumi mitään valaise. Vaikka lunta ei ole yhtään, on päivä jo tunnin pitempi kuin talvipäivänseisauksen aikaan, hei!

Sekin on mahtavaa, että pystyy tekemään kaikenlaista. Pihalla oli pakko tietenkin käydä, vaikka en mihinkään varsinaiseen puuhaan vielä ryhtynytkään. Istutin kaupasta ostetun rosmariinin oikeaan ruukkuun, multaa sai pihalta, kun otti istutuslapion käteen ja kaivoi kosteaa maata. Tammikuussa, jee!

Rosmariini nököttää nyt nätisti pelargonien lomassa, toivottavasti viihtyy.

Olen vähän lapsellinen, kun en malta lopettaa joulukoristelua. Otin punaiset pallot pois pasuunasta ja laitoin tilalle ruskeat tammenterhot, ehkä kauneimmat ikinä näkemäni joulukoristeet. Säälihän näitä olisi vielä piilottaa, etenkin, kun sain nämä vasta laitettua esiin.

Sisällä talvehtiva balkaninsyklaamikaan ei etene nopeasti. Kukkanuput ovat pysytelleet asemissa jo kuukauden. Ehkä pitenevä päivä houkuttaa ne kukkaan aikanaan. Nyt, kun lumi on sulanut, tarkastin ulkoilevat syklaamit. Niissä ei ole näin montaa nuppua eivätkä ne ole tämän vertaa auki, mutta hengissä vaikuttavat olevan.

Tein ulkona myös tällaisen löydön: vuoden ensimmäiset lumikellon versot! Olisipa hauskaa nähdä nämä pian kukassa. Lumikellohan on varsin nopea kukkimaan maasta noustuaan, jos sää vain on suotuisa.

Musti oli tyytyväinen, kun tulin vähäksi aikaa seuraksi pihalle, mutta sillä oli niin kiire, että en saanut tarkkaa kuvaa.

Mitä lie pantteri miettii.
Tai ehkä tiedänkin, Musti tuli sisälle jonkin ajan kuluttua myyrä hampaissaan.
Ruokahan sillä oli mielessä.

Rauhallista viikonlopun jatkoa ja syökäähän hyvin!

Balkaninsyklaami – Cyclamen coum
Lumikello – Galanthus
Pasuuna – Brugmansia
Rosmariini – Rosmarinus officinalis

Myyräpaisti

$
0
0
Tsemppiä Pepsille ja Maxille, jotka ei pääse käsiksi myyriin lumen takia! Mäkin jäin tänään ilman myyrää.

Me ulkoiltiin tänään kaikki kolme ja Musti oli tikkana, kuten aina.

Sitten me mamman kanssa käännettiin selkämme, seuraavassa hetkessä oli Musti rouskuttamassa myyrää. Siis häh. Putosko se taivaasta?

Pakko mennä lähemmäs.

(Grrr...)

Näyttäsit nyt!

Ei se näyttänyt. Paitsi mamma sai mennä katsomaan. Hö.

(Rouskis, rouskis.)

Sitten mä asetuin vaanimaan Mustia. Ja hyökkäsinkin!

Otettiin pieni painimatsi tiellä.

Sitten Mustin piti äijäillä ja merkata pihan nurkkapuska. Mä kyttäsin sitä.

Sellasta täällä tänään. 
Terkuin
RANSU

Muratti, syklaami ja murattisyklaami

$
0
0
Pihallani kasvava muratti pitää tällaisesta talvesta. Siinä on uusia versonkärkiä ja uusia lehtiä. Se pärjää vain maanpeitekasvina, puuhun kiivenneet versot paleltuvat, jos tulee kova pakkanen ja jos niiden peitteenä ei ole lunta. Nythän lunta ei ole kuin nimeksi, joten jos tulee kova pakkanen, kasvin kaikki maanpäälliset osat paleltuvat. Onneksi kovia pakkasia ei ole tänne päin luvassa.
Muratti on pärjännyt pihalleni istutettuna jo kahdeksan vuotta. En ole talvisuojannut sitä kertaakaan. Tässä on ollut lauhoja, lähes lumettomia talvia ja kovia pakkastalvia, välillä ovat pakkaset tulleet ennen lunta, joten kyllä tämä aika hyvin olosuhteita kestää. Ei tosin kasva lainkaan sellaista tahtia kuin etelämpänä.

Today we have very little snow and very little frost.

Murattisyklaamikin näyttää reippaalta, se ei tosin kukkinut lainkaan viime syksynä. Tämän kanssa on enemmän arpapeliä, selviääkö talvesta vai ei. Joskus murattisyklaamit selviävät, joskus eivät.
Tämän uusimman murattisyklaamin istutin muotopuutarhaan, varmaankin toissa syksynä tai sitä edellisenä keväänä. Viime talvesta se siis selvisi.

Ransu esittelee päivän lumitilannetta. Eilen tuli vähän rakeita, tänään hitunen lunta.

Yksi balkaninsyklaami talvehtii keittiössäni. Näitä tuli samassa paketissa kolme, joten istutin syksyllä puutarhaan kaksi. Tässä on toinen niistä toissapäivänä, jolloin lunta ei ollut. Joidenkin lähteiden mukaan näiden pitäisi olla murattisyklaameja talvenkestävämpiä. Asia on nyt siis kokeilussa. Ainakin näiden luulisi kukkivan varmemmin, sillä nämä ovat kevätkukkijoita. Syksyllä kukkivien lajien kanssa on hankalampaa, sillä ne eivät ehkä ennätä kukkaan ennen talven tuloa.

Hyvin tässä talvessa näyttää viihtyvän muutama muukin kasvi, kuten purppuraorvokki.

Kasasin haisujouluruusun ympärille vaahteranrisuja syksyllä, jotta sitä ei syötäisi. Keko näyttää toimineen, lisäksi jouluruusu on oikein terhakkana.

Raakkilasta saatu kirjavalehtinen talvio karviaispuskan katveessa. Ihana talvivihanta kasvi!

Sitten myyräasioihin. En valitettavasti ennättänyt ikuistaa Mustin komeaa loikkaa tienposken ojan yli, se oli ainakin puolitoistametrinen ja kaari oli korkea. Isku osui suoraan maaliin, seuraavassa hetkessä Musti paineli kohti kotipihaa myyrä hampaissaan.

Päivän myyräpaisti.

Ransu jäi taas vaille myyrää, mutta se johtui siitä, että se keskittyi seuranpitoon.

Lopuksi vielä kerran: saunan nurkalla kukkiva etelänkevätesikko. Eikä ehkä ole viimeinen kuva siitä.
Toiveikasta uutta viikkoa, koko ajan kohti kevättä!

Balkaninsyklaami – Cyclamen coum
Etelänkevätesikko – Primula elatior
Haisujouluruusu – Helleborus foetidus
Muratti – Hedera helix
Murattisyklaami – Cyclamen hederifolium
Purppuraorvokki – Viola adunca 'Purpurea'
Talvio – Vinca

Ruokaa ja lepoa

$
0
0
Flunssa talttui, kun aloin viimein levätä riittävästi. Otin mallia Mustista ja Ransusta.

I had a little flu that finally passed when I understood I must follow Musti's and Ransu's example.

Eilen olin jo ihan terve ja sain tehtyä kaikenlaista tärkeää pihalla, illalla viimein myös kirjanpitoasiat tulivat kuntoon. Tänään onkin sitten vähemmän innostava keli, lunta tulee taivaan täydeltä! Maailma on taas muuttunut valkoiseksi. Olemme vähän harmissamme Ransun kanssa. Ransu ei ole astunut ulos tassullakaan, enkä minäkään.

Onneksi on Musti, joka nauttii. Se juoksee sisään ja ulos ja haluaisi, että menisimme kaikki lumeen peuhaamaan. Välillä keskitytään tipu-teeveen lähetyksiin ikkunalla.

Viime päivinä on käynyt kylmä itäviima. Keittiön hella ja olohuoneen Porinmatti ovat olleet ahkerassa käytössä. Samalla niillä valmistuu ruokakin, mitäpä sitä turhaa sähköhellaa päälle napsauttamaan, kun hellalevyt ovat jo valmiiksi kuumina. Myös Porinmatissa on keittolevy, joten ruokaa valmistuu myös olohuoneen puolella.
Tässä tekeytyy ruoka, joka onnistuu minulta: englantilainen aamiainen. Herkkusieniä pannulla, kananmunat lisätään vähän myöhemmin, ja tomaatinpuolikkaat. Tällä kertaa käytin ruokaan meetvurstin jämät, joten lisäsin nekin viimeisten joukossa, pekoni laitettaisiin tietysti ensimmäisenä pannulle. Pienessä kattilassa on papuja tomaattikastikkeessa, ne kaipaavat kyytipojakseen vielä paahdetun leipäviipaleen ja ateria on valmis! Hyvällä teellä ryyditettynä, tietenkin. Englannissa asuneena en voi kuvitella syöväni tätä ateriaa minkään muun juoman kanssa.

Kipeänä en paljoa kokkaillut, mutta valkosipulia kului. Paraisten kaupasta löytyi savustettuja valkosipuleita, jotka tuoksuvat taivaallisilta, maussa aromia ei juuri huomaa. Hyvä flunssaruoka on toisen entisen kotipaikkani Katalonian peruslisuke pa amb tomàquet; tomaattileipä. Leivän kuuluisi tietysti olla maalaislimppua. Paahdetun leipäviipaleen (leivän täytyy olla eilistä, ihan tuore ei käy) päälle hangataan valkosipulin kynttä, jos halutaan enemmän valkosipulia, voi sitä pusertaa, kuten minä tässä tein. Sitten otetaan suuri, mehukas, kypsä tomaatti ja hangataan sen puolikkaalla leipäviipaletta, kunnes se on punainen. Tässä oli haaste nro 2: minulla oli vain kirsikkatomaatteja ja nekin kovia.
Lopuksi leivän päälle lorautetaan oliiviöljyä ja ripotellaan merisuolaa. Kuva ei todellakaan vastaa sitä todellisuutta, mitä Kataloniassa saa eteensä, mutta tämä on talvisen Suomen tomaattitilanne, ja leipäkin oli joku mikälie muovipussisämpylä.
Toinen flunssaherkkuni on avokadoleipä, jossa on muuten samat raaka-aineet, mutta tomaatin sijaan, tai sen lisäksi, leivän päälle lusikoidaan isoja klönttejä kypsää avokadoa.

Ransu näyttää, mitä aterian päälle voi tehdä. Suvikummun Marjan blogiarvonnasta aikoinaan voittamani valkoiset pitsivillasukat toimivat unisukkina sekä minulla että Ransulla.
Makoisia talvipäiviä kevättä odotellessa!

Suojaan talvelta

$
0
0
Ei kevät vielä tullutkaan lounaissaaristoon. Tuli lunta. Suojasin 'Katharine Hodgkin' -kurjenmiekat kanaverkoilla, jotta niitä ei syödä. Olisi kivaa saada nähdä niiden aikaiset kukat tänä vuonna! Verkkojen edessä on tähkälaventeli, se talvehtii aina hyvin ja on jo tehnyt monta siementaintakin. Paikka on toivottoman kuiva ja paahteinen kesällä, mutta laventelille olosuhteet ovat juuri sopivat. Laventelimatto peittäisi maan tuossa hyvin, kun moni muu ei siinä pärjää. Maa on edelleen aika paljas, vaikka kukkapenkin perustamisesta on monta vuotta.
Tosiaan, maa... tuolla lumen alla. Ihana multa!

Lumen myötä värit häviävät, ja se harmittaa. Kaikki kauniit vihreän ja ruskean sävyt katoavat ja valkoiset ja harmaat tulevat tilalle. Näköaisti ei saa riittävästi ravintoa, silmät tylsistyvät. Kun lumi tässä välillä suli ja sai ihailla vihreää nurmea ja ruskeita oksia, jotka aurinko kuparoi, tuntui se silmissä ehkä samalta kuin pavlova suussa – taivaalliselta!
Vihreät puksipuut ovat ihanat talvella, vaikka tässäkin ne ovat lähes lumen peitossa.

Tämä kuva on tasan vuoden takaa, mutta meri on yhtä avoin nytkin. Toivon, ettei se jäädykään, niin se alkaa heti lämmetä kevätauringon säteistä ja vaikuttaa osaltaan kevään aikaiseen saapumiseen.

Tämäkin kuva on tasan vuoden takaa. Ransu on järkyttynyt lumen määrästä ja mennyt koppiin suojaan.
Tule kevät pian!

Puksipuu – Buxus
Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia

Vastaukset haastekysymyksiin

$
0
0
Kivipellon Saila lähetti Saaripalstalle haasteen. Siinä vastataan viiteen kysymykseen, periaatteessa pitäisi valita top 5 -lista jokaiseksi vastaukseksi, mutta katsotaan miten käy...

1. Onko puutarhassasi jokin kasvi jonka versoja odotat joka kevät ja jolla on jokin tarina?
Nykyään odotan tämän versoja, eli sinisateen. Istutin sen 2,5 vuotta sitten ja se on selvinnyt kahden talven yli peitteeseen käärittynä. Rakastan sinisateita kaikkialla, missä ne kasvavat valtaviksi köynnöksiksi, mutta sellaista on vähän turha odotella talvenaralta kasvilta Suomessa! Hauska kuriositeetti se on silti, ja taas loppukeväällä jännä nähdä, onko se selvinnyt talvesta.

Sinisade Kew Gardensissa Lontoossa.

Puun muotoon leikattu sinisade Arley Hall -kartanon puutarhassa Luoteis-Englannissa.

2. Olet lähdössä kauppaan, katsot peiliin, laitatko jotain ehostusta, mitähän?
Ehdottomasti laitan. Meikkipuuteria ja ripsiväriä, vähintään. Ja hajuvettä.

3. Saunan lämmöstä vilvoittelemaan, enkelin kuvia hankeen, avantoon vain ihan vain terassille istumaan?
Tätä vilvoitteluasiaa en ymmärrä ollenkaan. Jos on kerrankin päässyt paikkaan, jossa ei tule vilu, niin miksi sieltä pitäisi lähteä ulos värjöttelemään? Hankeen tai avantoon ei minua saa millään, ulkoilmaankin vain, jos on kesä ja ilman lämpötila yli 25 astetta. Eikä siellä silloinkaan tarkene kauaa istua.

4. Kaunein muisto karvatassukaverin touhuista?

Vaikea keksiä vain yhtä juttua. Ransu on ihana, kun se tulee peiton alle kylkeeni nukkumaan, tuli jo pienenä. Kuvassa Ransu alle kaksivuotiaana poikasena.

5. Joku haluaisi kustantaa Sinulle matkan jonnekin, minne haluat. Suuntaisit siis...

... Pohjois-Englantiin Northumberlandiin ja eteläiseen Skotlantiin, Bordersiin. Jo muutaman viikon ajan olen tuntenut sinne selittämätöntä kaipuuta. Tällaisia kaihoja on välillä sinne sun tänne, ihaniin paikkoihin, joissa on käynyt. Kaukokaipuuta ei ehkä olisi, jos ei olisi ikinä matkustanut kotipaikasta mihinkään, tai ehkä olisi sittenkin, mutta se ei olisi näin kohdentunutta.
Yläkuvassa on kalastajakylä St Abbs Skotlannin Borders-seudulla.

Pieni mutta suojainen satama.

St Abb's Head on viereisellä niemellä sijaitseva luonnonsuojelualue. Niemen keskellä on järvi, sen takana siintää Pohjanmeri. Kasvillisuutena on muun muassa laajoja mattoja laukkaneilikkaa. Oman pihani vaivaiset pari laukkaneilikkaa vievät kukkiessaan ajatukset tähän paikkaan.

Lindisfarnen "pyhä saari" Northumberlandissa Englannissa.

Kiitos haasteesta kaimaseni, laitan tämän eteenpäin, jos keksin yhtä kivat kysymykset jossain vaiheessa!

Laukkaneilikka – Armeria maritima
Sinisade – Wisteria

Helmikuu alkoi

$
0
0
Helmikuun myötä alkoivat myös keväiset puuhat! Hankin sylin täydeltä esikkoja, jotta pääsin vähän möyhimään multaa.

Ruokapöytä on hieman täynnä, mutta eihän tässä tarvitse enää syödäkään, kun on näin paljon silmänruokaa. Oikealla suojaverkon alla on kylvös (japaninohdake 'Early Pink Beauty' ja mustapäivänhattu 'Green Wizard').

Keskellä pöytää on joulun alla istutettuja hyasintteja, jotka saivat tässä välissä kylmäkäsittelyä sekä parvekkeella että jääkaapissa – säästä riippuen. Niitä ei siis ollut preparoitu kukkimaan jouluksi, vaan olivat tavallisia puutarhaan tarkoitettuja. Niistä pitäisi muistaakseni tulla jotakin aprikoosinsävyistä.

Pöydällä kasvaa myös ruohosipulia ja syksyllä peltirasiaan istutettuja krookuksia, jotka otin vasta nyt parvekkeelta sisään, jospa ne kukkisivat lähiviikkoina.
Taustalla näkyy uusia ihania ruukkuja, joita sain myyntiin Elsan lempituoliin!

Näitä hurmaavia peltiruukkuja löytyy Elsan Väriläiskät -osastolta täältä (klik).

Makuuhuoneessakin on keväistä, kun lakanat vaihtuivat kelta-vihreäsävyisiksi. Kaiken kruunaavat kirkkaankeltainen aluslakana ja Mustin viinirypäleenvihreä sänkykamarikatse.
Iloista ja aurinkoista helmikuun alkua!

The spring is on its way, even if we had blizzards today. The plants have filled the kitchen table and even the bed is covered with botanical subjects.

Esikko – Primula
Hyasintti – Hyacinthus orientalis
Japaninohdake – Cirsium japonicum
Mustapäivänhattu – Rudbeckia occidentalis

Puutarha ajatuksissa

$
0
0
Vaikka tänään oli lämmin päivä, ei puutarhaan nyt ihan kevät puhjennutkaan. Vielä. Odotukset huomiselle ja ylihuomiselle ovat korkealla, sillä aurinkoa ja reilusti plusasteita on luvassa! Vaaleajouluruusu piti kukkiaan vielä supussa tänään.

The spring has not come just yet despite it being quite warm. Tomorrow we should have some sun, that will hopefully improve the matter.

Ajatukset eivät nyt juuri muualla liiku kuin kevään tulossa puutarhaan, joten puutarha-aiheiset blogihaasteet ovat paikallaan. Niitä on tullut sekä Tylsältä Mörökölliltä että Pihakuiskaajan puutarhasta.
Ensin Mörököllin kysymyksiin.

1. Jos saisit kasvattaa vain viittä perennaa, mitkä ne olisi?
Onpa haastava... Tähän saa ehkä vastata suvuittain, ei lajeittain, niin mahdollisuudet laajenevat... Vastaan Mörököllin tavoin kurjenmiekat, sillä ne ovat niin moninainen suku. Ja esikoita, ehdottomasti! Ja erilaisia saniaisia, ovelasti tarkentamatta, niin saan valita ne kaikki! Valeangervoja myös, pidän niistä hurjasti, vaikka en olekaan saanut niitä rehevoitymään kunnolla. Ja ängelmiä ja rotkolemmikkejä. Ja varjohiippoja!

Kevätkurjenmiekka

2. Entä mikä on yksivuotisten kasvien top viisi sinun mielestäsi?
Köynnöskrassi, palloleijonankorva, pioniunikko, ruiskaunokki ja jättiverbena, vaikka se onkin monivuotinen.

3. Mitkä kasvit ovat päällimmäisenä hankintalistalla tänä vuonna ja miksi?
Enpä ole tehnyt hankintalistoja! Hmm. Tärkeintä olisi jatkaa pensasaitoja peuroja ja kauriita vastaan, ja tuulensuojaksi. 

4. Mitä luulet, miksi jouduit puutarhakärpäsen puremaksi?
Varmaan siksi, että join kuravettä pienenä. Leikin, että se on kahvia. Sain varmaan riittävän määrän mikrobeja ja multaa verenkiertooni.

5. Oletko saanut puutarhainnostustasi tarttumaan lähipiirin ihmisiin?
Olen, ja se on todella mukavaa!

Sitten Pihakuiskaajan puutarhan Annelin kysymyksiin.
1. Minkä värinen on lempikukkasi?
Voi että kun on haastava kysymys. Tykkään vähän erikoisista, esimerkiksi aprikoosinväriset, tai tummanruskeat, mustanvioletit ja vihreät kukat ovat kivoja. Ja kaikki. Kaikille kukille on paikkansa. Kalvakankeltainen on myös yksi lempiväreistä kukissa.

Tellima on erikoinen, mutta ihana.

2. Onko sinulla hyötypuutarha? Jos on, mitä kasvatat siellä?
On, aika pieni. Siellä on monivuotisia yrttejä ja parsaa. Yksivuotisia kasvattelen lähinnä salaattia ja rucolaa, joskus perunaa ja sipulia, huonolla menestyksellä.

Parsaa, kamomillaa ja karannut pioniunikko.

3. Mitä marjapensaita sinulla on?
Pihallani oli vanhastaan herukka- ja karviaispensaita. Niistä suurin osa on saanut jäädä paikoilleen. Muotopuutarhassani on muutamia vanhoja marjapensaita, yleensäkin ne saavat olla mieluiten sekaistutuksissa eikä omissa riveissään.

Tässä istutuksessa on siniheinä, punalatva, keltakaunokki ja karviaispensas.

4. Miten hoidat kompostoinnin?
Monin tavoin! Kompostijätettä tulee puutarhasta, keittiöstä ja kuivikekäymälöistä, joita minulla on sekä sisä- että ulkovessana. Ne kompostoin erikseen, keittiö- ja puutarhajäte kompostoituu yhdessä. Olen aikeissa rakentaa isomman kompostikompleksin.

Puutarhajätekomposti

5. Mikä on paras paikka puutarhassasi?
Varmaan valoisin ja aurinkoisin paikka eli muotopuutarha. Siitä voi tervehtiä kaikki ohi kulkevia, mikä on mukavaa.

Muotopuutarha viime kesäkuussa

En ole vielä pistänyt eteenpäin edellistäkään haastetta, kun en ole keksinyt hyviä kysymyksiä. Pistän nämäkin sitten samaan nippuun ja lähetän hyvät kysymykset, kunhan ensin keksin ne...

Tänään löysin uusia lumikellon nuppuja pihalta, toivon kovasti, että nämä aukeaisivat tämän lauhan viikon aikana! Nämä ovat tähtilumikelloja. 

Tarkkailimme Ransun kanssa, kun lumi tippui räystäiltä. Enpä paljon mukavampaa puuhaa helmikuussa tiedäkään.
Iloisia aurinkoisia päiviä kaikille!

Esikko – Primula
Jättiverbena – Verbena bonariensis
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Kevätkurjenmiekka – Iris reticulata
Köynnöskrassi – Tropaeolum
Palloleijonankorva – Leonotis nepetifolia
Pioniunikko – Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä
Punalatva – Eupatorium
Rotkolemmikki – Brunnera
Ruiskaunokki – Centaurea cyanus
Siniheinä – Molinia caerulea
Tellima – Tellima grandiflora
Tähtilumikello – Galanthus elwesii
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger
Valeangervo – Rodgersia
Varjohiippa – Epimedium
Ängelmä – Thalictrum

Ennätystalvi

$
0
0
Tänään oli lämmin päivä ja huomisesta on tulossa toinen samanmoinen. Katselin paria ritariludetta, jotka seikkailivat ikkunoiden välissä. Nämä ilmestyvät sinne aina keväisin, en tiedä mistä, mutta toivottavasti löytävät poiskin.
Ötököiden löytäminen on niin mahtavaa, se merkitsee kevättä!

I found some bugs today, that is a sure sign of spring!

Köynnöskuusaman varressa oli joku kärpäsentapainen. Tästä kuvasta ei erotu siivistä heijastuvia sateenkaaren värejä, upeat! Auringossa ja tuulensuojassa oli kärpäsellä tosi lämmin, kun varjossakin oli seitsemän astetta.

Lumi hupenee silmissä. Tämä kukkapenkki oli vielä eilen lumen peitossa.

Hauskasti lumi häipyy ensin kasvien ja kalusteiden ympäriltä. Tuolien alla on nurmipyörylät.

Pallerolaukka on sulattanut itselleen kasvureiän.

Lumi sulaa silmissä. Koska öisinkin ollaan plussalla, ei hangen päälle kerry kovaa pintaa. Mustin kuuluisista lumikengistä ei ole mitään apua, tassu uppoaa sohjoon.

Musti esittelee kohopenkkikasvimaata.

Huomasin, miten hauskasti viiniruuta on pysynyt vihreänä ja korkeana! Lumi vain suli ympäriltä ja – tadaa – kasvi on pystyssä vehreänä.

Kun on näin lauhaa, postin laakeriheiden pakkassuojan. Sehän teki kukkanuput jo syksyllä, joten en halua, että se salakukkii vanhan maton sisällä.

Päivän jouluruusukuva: ensimmäiset kukat ovat alkaneet avautua!

Edellisen kirjoitukseni kommenteissa Pioni pisti merkille saman kuin minä: viime kuussa kukki esikko, nyt helmikuussa jouluruusu ja mahdollisesti lumikellotkin. Tästä näyttää tulevan erinomainen kukkavuosi, kun joka kuukaudelle on kukkia. Niiden lisäksi olen iloinnut vedestä. Juokseva vesi toimii edelleen, se ei ole jäätynyt vielä! Tällaista talvea ei olekaan vielä aiemmin ollut. Viime talvena vesi oli jäässä noin kuukauden ajan, ja sekin tuntui ruhtinaallisen lyhyeltä ajalta.

Toinenkin ennätys on tulossa. Aiempi näsiäni syötiin kuoliaaksi eikä se koskaan kukkinut. Viime vuonna hankin uuden Vakka-Taimesta ja tajusin suojata sen syksyllä verkolla. Nuput pullistelevat! Koska vuosi sitten helmikuun lopulla kuvasin kukkivan näsiän Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa, rohkenen toivoa, että tämäkin saattaisi kukkia tässä kuussa.
Oi jännitystä!


Laakeriheisi – Viburnum tinus
Näsiä – Daphne mezereum
Pallerolaukka – Allium sphaerocephalon
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger
Viiniruuta – Ruta graveolens

Ruokaa pihalta

$
0
0
Kävipä viimeksi kotisaarelle tullessani niin, että en ehtinyt kauppaan. Koko matkan Paraisilta lossirantaan edessäni ajoi kaksi autollista turisteja niin hitaasti, että myöhästyin juuri siitä lossista, jolla olisin ehtinyt ruokakauppaan. Saaristotie on mäkinen ja mutkainen, ohittaminen on vaarallista, etenkin jos ohitettavia on kaksi yhtä aikaa. Näin talvella lossien väli on usein puoli tuntia, juuri passeli kauppa-aika.
Muutaman kerran olen päästellyt ärräpäitä ja huudellut edellä ajavalle, että kaasupoljin on se oikeanpuoleinen. Satunnaiset turistit eivät maisemia ihaillessaan valitettavasti useinkaan tule ajatelleeksi, että jollakulla perässä ajavalla voi olla tarve päästä tiettyyn yhteysalukseen, Ahvenanmaan-laivaan tai seuraavaan lossiin, jotta saa asiansa hoidettua tai ylipäätään pääsee sinä päivänä kotiin. Sitä paitsi teillä on nopeusrajoitukset siksi, että niitä noudatetaan, eikö? Kahdeksankympin tiellä ei pitäisi ajaa kuuttakymppiä, sillä muuten lossirannassa onnistuu huonolla tuurilla näkemään vastalähteneen lossin perävalot.

Onneksi on pakastin, sieltä löytyi jotakin, ja onneksi myös pihalta löytyy ruokaa! Ryytisalvia on voimissaan, vaikka surkuttelin sen vihreiden lehtien joutumista talven armoille, kun unohdin korjata sadon tammikuussa. Ihan turhaan, siitä saa satoa helmikuussakin!

Tässäpä siskoni salviapasta, joka on juuri sellainen italialainen ruoka, joka sopii suuhuni. Niin pastakastikkeessa kuin pizzankaan päällä ei saa mielestäni olla juuri mitään, niinhän se Italiassakin on. Meillä valitettavasti suurin osa ravintoloista tarjoaa italialaista ruokaa amerikkalaisittain eli liian runsailla täytteillä. Usein pyydän varmuudeksi, että laittaisivat pizzaan sitten vain viisi katkarapua, jos tilaan katkarapupizzaa. Ja silti laittavat yhdeksän.
No niin, asiaan. Jos täällä on joku muukin, joka pitää ruuasta, jossa on tuskin mitään aineksia, tässäpä ohje. Lisäsin siihen valkosipulia:
Laita pasta kiehumaan (runsaaseen veteen, johon on ripautettu merisuolaa). Ota paistinpannu ja laita sille voita sulamaan, itse laitoin tällä kertaa eilen tehtyä valkosipulivoita savustetusta valkosipulista, nam. Riivi pannulle salvianlehtiä ja kääntele. Kun pasta on kypsä, mutta ei missään nimessä lötkö, vaan sopivasti al dente, kaada vesi pois ja kippaa pastat salviapannulle, sekoita ja kumoa saman tien lautaselle ja ala lappaa suuhun. Pasta syödään saman tien. Jos pasta ei saa olla vetistä, ei se myöskään saa yhtään jäähtyä.

Hyvä ruoka, parempi mieli. Onhan se mukavaa, että helmikuussakin saaristoon eksyy jokunen turisti!

Päivän pihakuvassa voi nähdä, että lumi on jatkanut sulamistaan, nyt koko kalusteryhmän alla on nurmimatto!

Lunta on silti yhä vain. Ransu esittelee tuulipuvun housuja.

Päivän lumikellokuvassa voi nähdä aavistuksen nuppujen kääntymistä kohti kukkimisasentoa!

Päivän jouluruusukuva.

Manuli Manulsson iltapäivän auringossa.

Päivän auringonlasku. Joka päivä vähän edellistä myöhemmin, juhuu!

Jouluruusu – Helleborus 
Lumikello – Galanthus
Ryytisalvia – Salvia officinalis

Vessanraikastin ja neilikkahullaannus

$
0
0
Ulkona on kiva puuhailla, kun lumi ei estä pihatöiden tekoa. Näin aurinkoista ei tänään ollut, kuva on  otettu kolme päivää sitten. Harjaneilikat ovat hienon vihreitä talvellakin!
Tästä tulikin mieleeni, että hyvistä päätöksistä huolimatta, joita en kylläkään ryppyotsaisena tehnyt, joutunen kuitenkin tilaamaan siemeniä, vaikka varastossani on edelleen siemeniä monen vuoden kylvötarpeiksi. Postissa tuli nimittäin Chiltern Seedsin siemenluettelo. Siinä on vain muutamia kuvia, mutta tämä oli yksi niistä:

Kuva: Chiltern Seeds
Tätä on paaaaakko saada! Harjaneilikka 'Hollandia Purple Crown'. Ja senhän tietää, että samalla on pakko tilata muutakin, eihän sitä nyt vain yhtä pussillista kehtaa...

Tämän päivän pihatöissä oli vuorossa muun muassa oksien silppuamista. Tarvitsin lisää kuiviketta vessoihin. Katkenneista katajanoksista sai mukavan tuoksuista haketta, lisäksi riivin katajan oksankärkiä tyhjennetyn vessan pohjalle, siellä on hyvä olla karkeampaa ainetta ilmastamassa.
Kylläpä vessa tuoksuu suloiselle! Paras vessanraikastin ikinä. Vaikka hirmu vähän tällainen sisäkuivikekäymäläkään tuoksahtaa, ja jäte myös maatuu käsittämätöntä vauhtia. Vessan tyhjentäminen on ihan kivaa puuhaa.

Samasta katajasta riitti myös kranssiin. Koristelin sen juuri Elsan lempituoliin myyntiin tulleella ruosteisella peltisydämellä. Sydämet löytyvät Nostalgiset-osastolta täältä.

Se on sitten kuulkaa ystävänpäivä tulossa. Hankin viime viikolla keväisiä sipulikukkia uusia tuotekuvauksia varten. Elsan lempituoliin on tulossa uusia ihania juttuja, kunhan saan ne laitettua kaupan hyllyille. Muut kiireet ovat vieneet ajan niin, että en ole vielä ehtinyt. Ehkä tänä iltana.
Portaiden mutaisuudesta voi päätellä jotakin maan paljastumisesta... Ei voi valittaa, on niin ihanaa päästä jo keväthommiin.

Hyvää ystävänpäivää!


Harjaneilikka – Dianthus barbatus

Esikot valmiustilassa

$
0
0
On hauska huomata, miten olemme sukulaissieluja esikoiden kanssa. Nekin ovat toivorikkaasti valmiina kevättä varten, jos se sattuisi vaikka saapumaan nyt heti. Tämä tarhakääpiöesikko "Belarina" oli nupulla jo tammikuussa. Mitä optimismia! Sen ensimmäinen kukkanuppu kohottautuu nyt yhä korkeammalle kuin periskooppi.
Tänään oli pakkasta nelisen astetta ja kylmä viima lisäksi. Heitin esikon päälle vähän risuja tuulensuojaksi.

Don't you just love the way Primulas are ready for spring in the middle of winter?

Kaikissa esikoissa ei suinkaan ole kukkanuppuja, mutta tarhakääpiöt ja loistokevätesikot ovat yleensä aika kukkavarmoja jo hyvin aikaisin. Tämän tarhakääpiöesikon kukkanuppuja saimme ihailla viime vuoden tammikuussa, mutta nyt, kun kumarruin ottamaan tästä kuvaa, huomasin, että ei tuo keltainen olekaan ihan kukkanuppu vielä, vaan lehtisykerö. Nuputkin siellä jossain keskellä varmasti ovat.

Etelänkevätesikko on minulla ainoa luonnonlaji, jossa saattaa olla kukkia talvella. Tämä on tammikuussa kukkinut kukkavarsi, joka jäi lumen lytistämäksi. Nyt lumi on taas sulanut päältä pois. Kukat ovat painuneet ja kärsineet, mutta kyllä minä silti katson näitä keskitalven kukkia yhtä ihastuneena kuin kaikkein komeinta pionia kesällä!

Reipas etelänkevätesikko on pakkasesta huolimatta tekemässä uusia kukkia. Nämä kukkanuput kuuluvat isompaan tuppaaseen, jonka siementaimi tuo edellisen kuvan kukkija on.

Näsiänkin kukkia saamme odotella vielä hetken.

Laitoin lasikuvun jouluruusun suojaksi, se on vetänyt kukkiaan enemmän suppuun, kun lämpö katosi. Toivottavasti se tulee pian takaisin!

Tähtilumikellotkin etenevät hyvin hitaasti, mikä lienee viisainta. Kukka näyttää silti jo kukkimiskypsältä tuolla esilehden takana somasti piilotellessaan, ikään kuin neitokainen ohuen hunnun tai viuhkan takana.
Tällä lajilla on yleensä pitkä kukkavarsi, ainakin 15 cm. Tällä hetkellä nämä ovat vasta kuusisenttisiä nysiä. Kai ne aikovat kasvaa pituutta ennen kukkimista, niin luulisi. Elämme jännittäviä aikoja!


Etelänkevätesikko – Primula elatior
Jouluruusu – Helleborus
Loistokevätesikko – Primula Polyantha-Ryhmä
Näsiä – Daphne mezereum
Tarhakääpiöesikko – Primula Vulgaris-Ryhmä
Tähtilumikello – Galanthus elwesii

Helmikuun kalenteripoika

$
0
0

Mustin St Tropez

Aurinkoiset päivät ovat isäntäpantterin mieleen. Vaihdoin keittiön pöydältä pois kukallisen, keltapohjaisen joululiinan ja laitoin tilalle keltakuvioisen ystävänpäiväkahviliinan. Puhtaalla liinalla kelpaa makoilla auringossa!

The February calendar boy is photographed at our very own St Tropez, the sunny kitchen table.

Kalenteripoika reagoi lepertelyyn kohentamalla asentoa ja nousemalla lopulta ylös.

Olisiko tässä hyvä kuvausasento?

Huomatkaa, miten hienosti mamman lempiliina sointuu miehekkään mustiin tassuhin.

Terveisiä kaikille söpöille auringosta tykkääville tytöille!

Helmikuun bonuspoikana on toinen keltaiseen sointuva kaveri, joka lähettää terveiset sängyn uumenista.

Parvekkeen kevät ja uusia juttuja Elsan lempituolissa

$
0
0
Kaupunkiasuntoni parvekkeelle on puhjennut kevät. Loppusyksyllä istuttamani 'Gipsy Queen' -hyasintit ovat ehtineet kukkaan! Väri on todellakin pehmeä lohenpunainen, vaikka ei niin oranssi kuin paketin etiketissä.

Kaikenlaisia ihania kukkivia sipulikukkia löytyi kukkatukusta. Ne sopivat loistavasti keväisten uutuuksien kuvaamiseen. Valkoisessa häkissä on tassut alla ja ranskanlilja huipulla, se on kaunis!

Valikoimiin tuli myös söpö kori, jonka kyljessä on kanojen kuvia. Nämä uutuudet löytyvät Elsan lempituolin Nostalgiset-osastolta täältä.

Tuoksuhyasintti – Hyacinthus orientalis

Kevätkalenterin kuudes luukku

$
0
0
Otetaan suora lento toukokuuhun. Valkonarsissit kukkivat, ja kaikki muutkin narsissit! Tämä lajike on 'Ornatus'.

Ensimmäiset kullerot kukkivat, tässä altainkullero. Amerikankullero on vielä aikaisempi.

Loistokevätesikot kukkivat (ja lähes kaikki tulppaanit on syöty).

Onneksi joitakin tulppaaneja säästyykin! Tämä on metsätulppaani.

Rypäs tähtitulppaaneja.

Punakoristeraparperin lehdet nousevat tummanpunaisina.

Kevätesikkopellosta nousevat punakukkaiset tarhajouluruusut.

Me villapöksypojan kanssa toivotamme oikein mukavaa kevään odottelua!

Päivän bonuskuvat: aamiainen Ransun (ja taimikasvatusten) kanssa.

Muistakaa myös rapsutukset!

Altainkullero – Trollius altaicus
Amerikankullero – T. laxus
Kevätesikko – Primula veris
Loistokevätesikko – Primula Polyantha-Ryhmä
Metsätulppaani – Tulipa sylvestris
Punakoristeraparperi – Rheum palmatum var. tanguticum
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Tähtitulppaani – Tulipa humilis
Valkonarsissi – Narcissus poëticus ja Poëticus-Ryhmä
Viewing all 2003 articles
Browse latest View live