Saaripalsta

Olen jo jonkin aikaa ajatellut katsoa vuosien takaisista kuvista, millaista on tänä päivänä ollut eri vuosina. Ihan samalta päivältä ei aina ole kuvaa, mutta näistä suunnilleen samana päivänä otetuistakin näkee jotakin. Huhtikuussa on aina puutarhamessuja ja usein olen ollut poissa kotoa useitakin viikkoja putkeen. Enkä ole ottanut kuvia samoista kohdista, joten loput täytyy nyt vain kuvitella.
Vuonna 2007 oli huhtikuun puolivälin paikkeilla ihan samanlaista kuin nytkin. Pikkukäenrieskat kukkivat, niin myös nyt – sekä siinä olohuoneen ruukussa että ulkona, yhtä aikaa!

Here are some images of different years around the same time. It is interesting to see how variable the spring weather is.

2007 oli Mustin ja Viljon ensimmäinen kevät, ja minun ensimmäinen kevääni täällä. Toukokuun kuvassa voikukat jo kukkivat.

Lauhan talven 2008 jälkeen kevät oli suunnilleen samoissa lukemissa kuin nytkin. Posliinihyasintti tässä aloittelee kukintaa 7.4.2008. Tänä vuonna ne taisivat aloittaa kukinnan ihan samaan aikaan.

Metsätyräkki 'Chameleon' oli puhjennut lehteen ja narsissit olivat nupulla, ihan niin kuin nytkin.

Tuolloin kultainen hassu rakas Viljo oli vielä kuvioissa ♥ Jos Ransu on seurallinen, oli Viljo sitä potenssiin kaksi!

Huhtikuussa 2009 oli horisontti vinossa... ja jäät lähes lähteneet 5.4.

Ja Ransuli Karvapehva oli puolivuotias untuvapallero.

Vuonna 2010 kevät oli hieman myöhemmässä. 6.4. metsätyräkin versot olivat vasta nousussa, tänä vuonna sinä päivänä sen lehdet olivat jo puhjenneet.

Tontti näytti tuolloin kovin ruskealta vielä, ja luntakin oli paikoitellen. Ransu oli langanlaiha puolitoistavuotias teini.

Kevät 2011 eteni tuskastuttavan hitaasti. Meri oli vielä ihan jäässä 6.4.

Seuraavanakin vuonna oli pitkä talvi. 4.4.2012 olivat pikkusinililjat vasta versomassa. Mutta hetkinen, tänä vuonnahan ne ovat ihan samassa tahdissa – löysin näiden versot vasta 6.4.!

Kauhukeväänä 2013 oli puutarhassa vielä näin paljon lunta huhtikuun 5. päivänä. Vaikka täällähän sitä oli vähän verrattuna esimerkiksi pääkaupunkiseutuun. Ripustin riippumaton kostoksi luonnonvoimille, lampaantaljan päällä ja tuplasängyn topattuun päiväpeittoon kääryleeksi kietoutuneena siinä tarkeni hetken. Maata ei voinut unelmoidakaan kaivavansa, tai tekevänsä paljon muutakaan hyödyllistä.

Tänä vuonna – aah, tänä kevätihmisen siunattuna vuonna – kukkivat isokevättähdet 11.4. Kultasahramit ja talventähdet ovat jo lakastumaan päin.

Suikeroesikossa on jo useita kukkia. Olen aiempina vuosina mainostanut tätä julianesikkona, koska sellaisena tämän ostin, mutta sain vastikään tietää, että näissä on usein sekaannuksia ja että tämä on todellakin suikeroesikko.

Musti-isäntäpantteri, joka seuraavaksi täyttää kahdeksan vuotta, tarkastelee valtakuntaansa sateessakin.
Aurinkoista viikonloppua!

Isokevättähti – Scilla luciliae
Kultasahrami – Crocus chrysanthus
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Pikkukäenrieska – Gagea minima
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Posliinihyasintti – Puschkinia scilloides
Suikeroesikko – Primula Pruhoniciana-Ryhmä
Talventähti – Eranthis

Ensimmäinen valkoinen sinivuokko on avautunut! Sain kaksi kappaletta tätä hurmaavaa kasvia puutarhaystävältä viime keväänä, ja eilen hän kävi tervehtimässä ja tuomassa Hanna Tuurin kirjan. Hän oli ajatellut minua nähdessään kirjan alessa. Miten sydäntälämmittävää, ja nyt pääsen paikkaamaan aukon sivistyksessä, kun en ole lukenut Tuurilta muuta kuin kolumneja, vaikka olen halunnut tutustua hänen kirjoihinsa.
Puutarhaystävät ovat parhaita!

Yesterday, a sunny day was completed to perfection by the opening of the first white Hepatica nobilis flower.

Erityiset sinivuokot kasvavat muotopuutarhan varjoisimmassa ja silti kuivassa penkissä, sillä sinivuokko sietää hyvinkin kuivaa maata, mutta ei kilpailua. Sitä ei siis voi laittaa jonnekin villiin paikkaan heinikon sekaan, tai voi, mutta ei kannata.
Sinivuokon kaverina muotopuutarhassa kukkivat lukemattomat vaaleanpunaiset pikkusinililjat, jotka haalistuvat lähes valkoisiksi avauduttuaan. Eivätkö ole suloisia, kuin tähtisadetta.

Valkokukkainen on luonnonkasviamme lehtosinivuokkoa, mutta tämä unkarinsinivuokko on eteläisempi laji ja tämä sen jalostettu lajike 'Blue Eyes'. Tämäkin on todella hurmaava! Pidän tästä vaaleansinisesta sävystä todella.
Sinivuokkoja on saatava lisää, nämä ovat niin ihastuttavan aikaisia. Valkovuokoista ei näy pihallani vielä mitään, keltavuokot ovat sen sijaan yllättäneet, ne ovat jo pienen pienellä nupulla!

Siivoilin eilen huussin takana olevaa kevätesikkoniittyä. Yritän hieman hillitä heinikkoa ja koiranputkikkoa ja auttaa esikkoja saamaan jalansijaa siementaimilleen. Löysin samalla muutaman tarhajouluruusun siementaimen! Ne eivät ole kukintaiässä vielä moneen vuoteen. Paikassa kasvaa tämä tumma marjapuuronpunainen ...

... limenvihreä ...

... sekä mustanpuhuva. Näihin(kään) ei millään kyllästy, joten pahoin pelkään, että joudutte katsomaan vielä muutamat kuvat näistä kukkien avautuessa.
Iloista palmusunnuntaita!

Keltavuokko – Anemone ranunculoides
Lehtosinivuokko – Hepatica nobilis
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Unkarinsinivuokko – Hepatica transsilvanica
Valkovuokko – Anemone nemorosa

Ensimmäinen satsi kirjaani oli ilmestynyt Norrskatan rannan postilootaan ilmeisesti perjantaina, kun sain sen mukaani ohikulkiessani eilen. Vein ensimmäiset tilatut kirjat postiin äsken!

Tältä se nyt näyttää livenä.

My new book is here!

Taitto on raikas, ilmava ja kivasti retro palloineen ja fontteineen. Olen erittäin tyytyväinen taittajan työhön! Kukin sipuli- ja mukulakasvilaji on esitelty omana lukunaan.

Kirjassa on lisäksi ohjeita siitä, minkälaisille kasvupaikoille mitäkin sipuli- ja mukulakasvia kannattaa istuttaa, ja miten. Muutama istutussuunnitelma on myös, kun ystävä siihen oikein patisti asiaa empiessäni... (Kiitos tsempistä P ♥)
Ohjeita ostamiseen, säilyttämiseen, talvettamiseen ja lisäämiseen on tietysti myös, eihän ilman niitä voi kasveista puhua.

Kirjan lopussa on yllätys: aukeamallinen nousevien versojen kuvia. Siinä on vähän opastusta oman pihan piippojen tunnistukseen.
Tiedätkö, mitä tässä kuvassa on?

Nehän ovat bokharankurjenmiekan versot! Ne on helppo tunnistaa, kun kasvilla on nuo kahteen suuntaan viuhkamaiset lehdet heti maasta noustessaan. Kaikkien lajien kuvat eivät valitettavasti millään mahtuneet mukaan kirjaan, tämä on yksi poisjääneistä. Bokharankurjenmiekan versot ovat tällä hetkellä ylemmän kuvan asteella, kasvi kukkii muutaman viikon päästä.

Kirjajuhlan kunniaksi pari tähtitulppaania kukkii parhaillaan.
Iloista ja kukikasta kevättä kaikille!

Kirjan omistuskirjoituksella voit tilata nettikaupastani täältä.

Bokharankurjenmiekka – Iris bucharica
Tähtitulppaani – Tulipa humilis

Hyvistä aikeista huolimatta en ole saanut aikaan yhtään pääsiäiskoristelua tai edes ostanut pääsiäiskukkaa, vaikka minulla olisi valmiina parikin astiaa niitä varten. Mutta ei se mitään, onneksi on muhkean talvi- eikun pääsiäisturkin kasvattanut pääsiäiskolli!

Ransu the Magnificently fluffy Easter ~~Bunny~~ Cat wishes everyone a very happy Easter!

Mehukkaita myyrä- ja mämmihetkiä!

Ja löytyyhän se pääsiäiskukkakin, kun menee pihalle, ei niitä sisällä kaivata. Tämä on etelänkevätesikko.
Iloista pääsiäistä!

Etelänkevätesikko – Primula elatior

Vastikään oman puutarha-alan yrityksen perustanut Tiina nakkasi haasteen Saaripalstalle jo alkuviikosta, en vain ole ehtinyt vastata. Tässä tulee!
PS. Käykää tsekkaamassa Tiinan upea uusi logo♥

Kysymykset ja vastaukset:

1. Helpoin ja vaikein esikasvatettava kukka, jota sinulla on ollut?
Klups. Esikasvatan aika vähän koska reissaan edestakaisin, mutta ehkä pienellä kokemuksellani voin jotain vastata. Keltakaunokki, kuvassa yllä, oli helppo. Sen taimet kestivät jopa kolmen viikon poissaoloni turvepoteissa rennosti päälle asetetun muovin alla. Tuloksena minulla on nyt muutama itse kasvatettu keltakaunokki pihallani, ja se on vieläpä mainio perhoskasvi!

Tällaiset helpoin – vaikein – ihanin – jne. superlatiivikysymykset on todella vaikeita btw!

Vaikeimpia ovat varmaan kaikki ne epäonnistumiset, joista en todellakaan ole pitänyt kirjaa. Mainitaan vaikka talven yli kylmäkäsittelyssä olleet ja nyt jo pari kuukautta sisällä "kasvakaa, prkl!"-käsittelyssä olevat hohtopiikkiputki 'Silver Ghost' ja jättikarhunputki, joista ei nouse idun itua. Nyyh.

2. Koska aloitit kukkien parissa puuhastelun ja miksi?

Hyvä kysymys, mutta en tiedä vastausta. Olen aina tykännyt kaivaa maata ja nähdä siemenestä nousevan kasvin ihmeen. Kukkasetkin ovat kivoja, mutta maansiirrot ja kaikenlainen tilan muovailu ja sommittelu ovat oma juttuni. Asetelmat ja kukkakimput taas eivät juurikaan ole oma juttuni.

3. Minkälainen olisi unelmapuutarhasi?

Oma puutarhani, jossa saan toteuttaa itseäni, on unelmapuutarhani.

Jos saisin valita, olisi aina toukokuu, tai ainakin viimeistään heinäkuun puolivälistä kelattaisiin takaisin huhtikuun alkuun. Aina vaan. Enkä ikinä kyllästyisi, lupaan!

4. Jos saisit kasvattaa vain yhtä kukkaa, mikä se olisi ja miksi?

Voi ei, tällaisten kysymysten esittämisestä pitäisi asettaa joku sanktio! Miten tuollaiseen voi edes alkaa vastata. Yritänkin olla ovela ja vastaan kokonaisen kasvisuvun: kurjenmiekat. Koska niitä on niin paljon, ja ne alkavat kukkia aikaisin keväällä ♥

Kuvassa on keltakurjenmiekka 'Berlin Tiger'.

5. Kuinka paljon tuli kuvia otettua viime kesänä puutarhastasi?

Kuules ny hei. En ala laskea jokaista viime kesän kuvaa. Välillä 1.6.–31.8. olen ottanut 1660 valokuvaa. Niistä varmaan muutama sata on muualta kuin kotoa, ja sitten on kotoa sisältä otetut kuvat, joten arvioin, että pihalta otettuja kuvia on vajaa tuhat. Aikavälin valitsin näin siksi, että vaikka monen mielestä kesä alkaa kun kasvit alkavat kasvaa ja loppuu ruskaan, minusta kevät jatkuu toukokuun loppuun ja syksy alkaa syyskuun alussa.

Yllä oleva kuva on ensimmäinen 1.6.2013 ottamani kuva, se on olohuoneesta. Kukassa ovat huone-esikko ja munankuoripelargoni 'Raspberry Ripple'.

Alla on viimeinen 31.8.2013 ottamani kuva, siinä on Ransun tuoma vesimyyrä eteisessä. Kumpikaan näistä ei siis ollut pihalta!

Ai niin. Tässä olivat haasteen säännöt:

Vastaa saamiisi viiteen kysymykseen

Keksi viisi uutta kysymystä

Haasta viisi bloggaajaa tekemään samoin

Eli tässä omat kysymykseni:

1. Katsotko puutarhaohjelmia tv:stä? Mitä niistä?

2. Kukkiiko pihallasi jokin esikko parhaillaan? Mikä?

3. Onko esikasvattamo vallannut kodin joka pöydän ja ikkunan?

4. Minkä kasvin aiot seuraavaksi hankkia?

5. Pidätkö kukkakuoseista sisustuksessa ja vaatteissa?

Haaste matkaa eteenpäin Sadulle Kukkaiselämää-blogiin, Jorille Hernepensaskujanne-blogiin ja – hahaa – takaisin Tiinalle!

Hohtopiikkiputki – Eryngium giganteum

Huone-esikko – Primula obconica

Jättikarhunputki – Angelica gigas

Keltakaunokki – Centaurea macrocephala

Keltakurjenmiekka – Iris pseudacorus

Munankuoripelargoni – Pelargonium Zonale-ryhmä

Tänä keväänä raportoin näköjään kaikesta vähän myöhään, mutta parempi niin kuin ei ollenkaan...
Pari viikkoa sitten aloitin ikuisuusprojektin nimeltä talon rimoitus. Vanhassa talossani oli jäljellä ikivanha seinälaudoitus, josta sai mallin ja mitat uusiin lautoihin. Ne ovat erityisen leveitä. Talo laudoitettiinkin jo pari vuotta sitten.
Rimat ovat odottaneet taapelissa sitä, että käyn niihin käsiksi. Vanhat rimat kun olivat paitsi niin ikään erityisen leveitä, myös kulmistaan viistettyjä. Niiden höyläyttäminen olisi käynyt liian kalliiksi, joten päätin, että viistän ne itse. Omistan sentään sähköhöylän, mikä on selvä etu heihin verrattuna, jotka laudoittivat talon edellisen kerran kai joskus 1800-luvulla.

Höylätyt viisteet erottuvat vaaleampina reunoina jo vähän harmaantuneissa rimoissa. Keskimmäinen rima on ollut taapelissa toisin päin ja se ei ole harmaantunut. Rimat, kuten seinälaudatkin, kiinnitetään sydänpuoli ulospäin.

Olin arvellut, että saisin paikoilleen ehkä kolme rimaa päivässä, kun ne pitää paitsi höylätä myös sahata seinän yläosan sahalaitareunan mukaan. Yllätyksekseni sain kuitenkin heti ensimmäisenä päivänä kahdeksan rimaa paikoilleen!
Sitten tuli vastaan ikkuna, joka kaipaa ensin listat ympärilleen ja sitten tajusin, että siitä eteenpäin tulee uusi kuisti, jonka sisälle ei tarvinne rimoja asentaa. Talon päädyissä on puolestaan se vika, että päätykolmioiden panelointi on etenkin alareunastaan vaihdettava, ja koska sahalaitakuvio vaikuttaa rimojen sahaukseen, ei päätyjäkään kannata aloittaa, koska sahalaita ei ehkä osu aivan samoille kohdille. Takaseinään on puolestaan turha uhrata kokonaisia rimoja, sinne voi käyttää pätkiä, jotka ovat jääneet yli muilta seiniltä.
Niin tämäkin ikuisuusprojekti jämähti taas paikoilleen.

Uudet rimat julkisivun pätkään saanut talo on silti kivan näköinen, siitä tuli taas askelta enemmän talon näköinen. Kun kohtapuoliin saan valmiiksi ensimmäisen julkisivun ikkunoista, näyttää se taas hivenen paremmalta. Näistä pienistä valmiista murusista saa kovin paljon pontta ja hyvää mieltä. Seinä näkyy makuuhuoneen ikkunasta.

Aika moni on pyöritellyt silmiään näille projekteilleni, jotka ovat varsin työläitä ja hitaita. Mutta toisiko nopeus lisäarvoa? Tarkoitan, että jotakinhan täytyy ihmisen tehdä, ja valmis ei välttämättä ole paras tilanne. Rakentamisvaihe tuottaa tekemisen iloa. Ei silti, ei tekeminen tällä tontilla lopu...
Mutta jos talossa on vielä jäljellä seinälaudoitus yli sadan vuoden takaa, kuka minä olen sitä vaihtamaan toisenlaiseksi. Lautojen leveydestä tulee tietty rytmi, joka on esimerkiksi 50-luvun talossa täysin erilainen kuin 1800-luvun talossa. Sama asia on ikkunoiden kanssa. Onneksi niitäkään ei ollut vaihdettu, enkä olisikaan ostanut taloa, jossa näin olisi tehty.

Pari viikkoa sitten otettu behind the scenes -kuva: tässä komeilevat rimapino ja muutama muukin laudanpätkä, pino pöllejä ja viime vuonna kaadetusta vaahterasta peräisin olevat risut. Näitähän pihallani riittää, en vain useinkaan jaksa näitä kasoja kuvata. Oman jaksamisen takia täytyy keskittyä niihin paikkoihin, joissa silmä jo vähän lepääkin.
Iloista uutta viikkoa!

I started the wall cladding project only to discover I must wait until I get some other stuff done first... so typical. The good news is, there are (more than) enough projects to keep me occupied!

Koska minulla on varpaat jäässä kesät talvet, käytän aina tällaisia lammastöppösiä. Jostain syystä ne eivät nyt olleet jaloissa.

Mitähän siellä on?

Voi hyvänen aika, ei kai siellä oikeasti ole jotain...?

Toivon, että kyseessä oli puoliksi irronnut tuotelappu.

I wonder what Musti was thinking of finding in my slipper?!

Musti siirtyikin sitten ulos saalistamaan. Aikamoinen tehotassu se on, kaupungissakin sai vastikään yhden hiiren, vaikka hihnan toisessa päässä oli kuudenkymmenen kilon punnus.

Kun näin Indiskan alennusmyynnissä tämän linnunpöntön, se oli menoa. Mikä hurmaava turkoosinvihreä katto ja kukkaiskuviot! Ripustin sen ensin männyn oksaan, mutta paikka oli niin tuulinen, että pelkäsin mahdollisten linnunpentujen sairastuvan meritautiin. Mökkipahanen on peltiä, joten en oikeasti tiedä, kelpuuttaako kukaan tipu sitä asunnokseen.

Talon edessä se on ehkä vähän rauhallisemmassa paikassa. Katossa näkyy valkoinen jälki. Aloin puhdistaa neonvärisen hintalapun jämää luottopuhdistajallani kynsilakanpoistoaineella, mutta se vei maalitkin mennessään.

Lisää turkoosia saapui elämääni Roomasta. Hyvä ystäväni asuu siellä, on suuri eläinten ystävä ja oli mukana järjestämässä löytökissatalojen esittelytapahtumaa harrastuspaikassaan. Sain sieltä terveisinä yhden löytökissajärjestön t-paidan, tietenkin lempivärisenä!

I gatti della Piramide toimii Piramide-monumentin lähellä. Se taas liittyy erääseen minun ja ystäväni käyntiin läheisellä hautausmaalla, siksi hän valitsi juuri tämän. Kiva muisto ja hyvä tarkoitus! Lisäksi kuva on hieno ja istuvuus täydellinen. Miten tuosta vasemmanpuoleisesta kartion (tai pyramidin) muotoisesta kissasta tulee jotenkin mieleen Ransu?

Ransu lähettää muikeat terveiset kaikille eläinsuojeluasioita kannattaville hyville ihmisille, väriin katsomatta!

I bought a lovely painted bird house and got a lovely cat shelter t-shirt from a friend in Rome.

Olemme taas olleet kaupungissa. Mustin salamatassuille ei siellä ole paljon käyttöä. Pojat viettävät löhölomaa sillä aikaa kun mamma käy töissä.

Parvekejalava on puhjennut lehteen. Parveke on lasitettu ja erittäin lämmin. Seuraavaksi jännitän, jaksavatko helmikuussa istutetut tulppaanit kukkia – kymmenen versoa on nousussa eli yhtä monta kuin sipuleitakin! Peltinen astia saattaa lämmetä liikaakin tulppaanin juurille, olen yrittänyt nostaa sangon välillä varjoon.
Parvekejalava on, tiedoksi uusille lukijoille, itsestään katupuusta tuohon astiaan kylväytynyt. Kippuraoksat ovat kuivia koristeoksia, jalavalla on nuo ohuet suorat oksat. Joka kesä se kuivuu aika pahasti ja joka talvi ilmeisesti palelluttaa joitakin oksankärkiä, hyvä vain. Pysyy paremmin bonsaikokoisena.

Sitten puhelimella otettu surkealaatuinen kuva. Tällainen oli tilanne, kun piti ajaa rannasta lossiin. Oli vähän hankalaa vaihtaa vaihdetta. Tässä kuvassa Ransu onkin jo vähän nostanut leukaansa kepin päältä.
Lauttojen odotusten ja lautta- sekä laivamatkojen ajaksi pojat pääsevät ulos kopeistaan jaloittelemaan ja käymään hiekkavadilla.

Sitten kurkotin kameran esille Ransun tuolin edessä olevasta kameralaukusta. Ilmeestä päätellen poika vähän häriintyi, ja vaihdekeppiäkin piti liikuttaa, kun ajoimme lossiin.
Kenellä muulla on näin runsailla rintakarvoilla varustettu apukuski? Huomaa myös juoma- ja ruokakipot karvapehvan alla. Tässä autossa on täysi varustelu.

If someone thinks my driving is hairy, he is quite right!

Kaupunkiloma venähti pitkäksi perhettä kohdanneen surun takia. Suuressa surussa on tärkeää muistella edesmennyttä yhdessä, siitä saavat kaikki lohtua ja voimaa – ja iloakin, sillä iloisiakin hetkiä on tärkeää muistaa yhdessä surun keskellä.
Kotona on ehtinyt tapahtua yhtä sun toista, mutta onneksi mantereen kuumimmat lämpötilat eivät toteudu täällä saaristossa. Jotain on silti mennyt lähes ohi, kuten nämä pikkutulppaanit. Näitä kukki tänä vuonna vain kaksi, kun suurin osa nupuista syötiin. Onneksi kukka on kuihtuvanakin kaunis.

Samantapainen kääpiötulppaani on vielä hyvässä vedossa, kaikilla kolmella kukallaan. Kuvasta näkyy, että viereinen varsi onkin syöty, samoin kaikki muut nousseet kukkavarret. Onneksi kasvi ei tarvitse kukkia seuraavan vuoden ravinnonkeruuseen, vaan lehtiä. Kääpiötulppaani on korkea ja siro, näistä kahdesta tämä on suosikkini, vaikka matala pikkutulppaanikin on söpö.

Ehkä kaikkien aikojen ihanin tulppaani, tähtitulppaani 'Persian Pearl', kukkii myös. Onneksi tajusin istuttaa näitä syksyllä lisää, mutta muutenkin tämä vaikuttaa olevan parempi sipulikukkakevät kuin viime vuonna. Näitä on noussut vanhoiltakin paikoilta viimevuotista enemmän, kuten monia muitakin sipulikukkia, joita ei viime keväänä näkynyt lainkaan!
Tähtitulppaanien kanssa kukkivat helmihyasintit lajiketta 'Ocean Magic'. Taustalla on lisäksi hempeä vaaleanpunainen tuoksuhyasintti.

'Persian Pearlin' ulompien, kapeampien terälehtien ulkopinta on hopeaisen metallinhohtoinen. Sisällä on keltainen keskus. Kukka on viehkeän kuppimallinen ja terälehtien kärjet kaartuvat sulosti suipoksi. Tämä kukka on kerta kaikkiaan ihana, vähän niin kuin Diandra, jos joku on katsonut Tähdet, tähdet -ohjelmaa. Ihana ja täydellinen, ei voi muuta sanoa.

'Violacea Black Base' vetelee viimeisiään, mutta musteenvärinen keskus näkyy yhä. Näissä on kaikissa tenhoa, joka varmasti johtuu osaltaan juuri siitä, että laji on niin vaihteleva. Tähtitulppaanista on moneksi.

Duc van Tol -tulppaanit ovat aikaisia. Tämä on 'Duc van Tol Rose' seuranaan jo monta vuotta vanha hyasintti 'Top Hit', joka kukkii joka vuosi yhtä runsaasti.

Postauksen otsikko lupaili bikinitypykkää. Sellainen tuli yllätyspostina Tuutusen basaarista: Unna ja keltaiset bikinit! Silmämme ovat ihastuksesta sydämenmuotoisina kuin Unna Tuutikin aurinkolasit ♥ ♥
Unnan mamma on tosi taitava piirtäjä, viime vuonna meitä riemastutti Ransu uimapuvussa, ja tällainen joulukortti löytyy olohuoneen hyllystä.
Voi suurkiitos Tampereelle!

Helmililja 'Ocean Magic' on lajia Muscari aucheri
Kääpiötulppaani – Tulipa turkestanica
Pikkutulppaani – Tulipa biflora
Tuoksuhyasintti – Hyacinthus orientalis
Tähtitulppaani – Tulipa humilis

Minun oli pakko laittaa Unnan kuva vieläkin kehystämättömän Ransun kuvan viereen, ja nehän sopivat yhteen kuin nakutettu! Nämä molemmat Ellan tekemät piirustukset tulevat nyt ehdottomasti päätymään samoihin kehyksiin. Taustan kirjakasassa näkyvää otsikkoa mukaillen yhteistaideteos voisi olla nimeltään Ihanat kissat rannalla.

A blog friend has done some wonderful drawings of both her cat Unna and my Ransu. They are perfect together!

Ransu virnistelee tyytyväisenä. Ranta on Ransun mieleinen saunan viileä betonirappu. Siinä ei tule kuuma tuuheissakaan uimahousuissa.

Saunan kulmalla on oja, jossa on mutapuutarha. Kerrottu rentukka eli pallorentukka kukkii parhaillaan.

Vähän kauempana metsäpuutarhapenkissä on amerikankullero aloittanut kukinnan.

Suikeroesikko on siinä vieressä kauniimpana kuin koskaan! Tämä on ihastuttava, matala esikko.

Viereinen 'Raili' on huomattavasti vaisumpi tällä kertaa, tai sitten se vasta aloittelee. Kukkanuppuja ei oikein näy. Tämä on Särkän perennataimiston löytämää pohjoista kantaa oleva esikkolaji. Viime vuonna tämä kukki todella runsaasti, ehkä se vei mehut.

Ransun lempipaikan vieressä, saunan varjossa ja kosteassa maassa viihtyy etelänkevätesikko. Se on tehnyt siementaimia, jotka ovat kukintaikäisiä. Tänä vuonna minulla on ensimmäistä kertaa useita etelänkevätesikoita kukassa!

Kuivassa ja paahteisessa muotopuutarhassa on myös esikkoja. Loistokevätesikko, luultavasti 'Gold Lace', alkaa kukkia.

Muutama vuosi sitten ruokakaupasta ostettu Belarina-tarhakääpiöesikko on yhä hengissä, vaikkakin hyvin pieni.

Viime keväänä istutin useita tarhakääpiöesikoita vuokko-esikkopuutarhaan. Kaksi keltaista, kaksi vaaleanpunaista. Tämä yksi keltainen on erittäin reipas! Tämä on sama kasvi, joka oli jonkinlaisessa kukassa vielä tammikuussakin. Nämä jalostetut tarhakääpiö- ja loistokevätesikot saattavat hyvinkin kukkia kevään lisäksi syksyllä.

Tänään löysin toisen niistä vaaleanpunaisista kukassa! Toivottavasti tämä tekee lisää kukkia. Toinen vaaleanpunainen yksilö vaikuttaa hävinneeltä, samoin toinen keltainen. Ja ADHD-esikon ystäville minulla on huonoja uutisia. Siirsin sen syksyllä siitä turhamaisesta syystä, että sen punaiset kukat eivät sointuneet ympäröiviin kasveihin. Esikko yritti sinnikkäästi tehdä kukkanuppuja syksyllä uudella kasvupaikallaan, mutta sitten tuli talvi ja nyt kasvi vaikuttaa kuolleelta. Ja se oli pihani paras kukkija, ihan kaikista kasveista!

Vuokko-esikkopuutarhaa kaunistaa moni muukin kukka, mutta niistä lisää toisena päivänä. Nyt keskitytään esikoihin, eli laitan loppuun vain tämän palloesikko 'Rubyn' kuvan. Tämä onnistuu aina käräyttämään tai palelluttamaan osan kukistaan, ehkä jonakin keväänä saan vielä kuvan täydellisestä kukinnosta. Tälläkin on ollut kaveri, mutta se on aina ollut kitukasvuisempi ja nyt se on kai menehtynyt.
Mitä tästä opimme? Osta aina kaksi tainta (vähintään)!

Amerikankullero – Trollius laxus
Etelänkevätesikko – Primula elatior
Loistokevätesikko – Primula Polyantha-Ryhmä
Palloesikko – Primula denticulata
Pallorentukka – Caltha palustris'Multiplex'
Suikeroesikko – Primula Pruhoniciana-Ryhmä
Tarhakääpiöesikko – P. Vulgaris-Ryhmä

Tänään rakkaan ystäväni rakas Helmi-kissa nukkui ikiuneen.

♥

Hyvää tilannetajua osoittaen puutarhani kauneimmat narssisit 'White Ladyt' avasivat tänä aamuna ensimmäiset kukkansa. Tämä on vanha lajike, joka kukkii hyvin pitkään ja tuoksuu ihanammalta kuin mikään muu narsissi.
Suloisen herkkiä kukkia suloisen kissan muistolle.

Kostealla kevätniitylläkin kukkii. Kirjopikarililjat valmistautuvat kukintaan. Taustalla näkyy eilen avautuneita narsisseja.

Narcissus moschatus on muuttunut viimevuotisesta selvästi kellertävämmäksi. Jotkut lähteet katsovat sen olevan keltanarsissin alalaji, mutta kansainvälisessä narsissirekisterissä se on toistaiseksi omana lajinaan.

Vuokko-esikkopuutarhassa kukkivat kauluskukkaiset 'Orangerie'-narsissit.

Viime syksynä ystävältä saatu syklaaminarsissi 'Peeping Jenny' on suloinen. Nämä ovat elämäni ensimmäiset syklaaminarsissit.
Onneksi tämä on vasta narsissikauden alkua, paljon on vielä tulossa!

Sain ystävältä eilen hienon lahjan: itse tehdyn kranssin matkoilta kerätyistä simpukankuorista. Se sopii kuin valettu eteisen isoon vatiin, jossa pidän kynttilää. Sytytin sen Helmin muistolle, simpukoissakin on helmiäistä.

Vadin vieressä on isäni aarteistosta löytynyt vanha kalaverkon kohonaru, vaikka yritänkin muutoin välttää "Hej, olemme saaristossa!" -teemaa.

Lopuksi Mustin terveiset Helmille, tietenkin helmililjojen kanssa.

Taivaassa on varmasti tosi hyvät piehtarointipaikat. Mukavia piehtarointeja ja terveiset Viljolle!

'Peeping Jenny' on tilattu Peter C. Nijsseniltä.
'White Lady' ja Narcissus moschatus on tilattu Villi niitystä.
'Orangerie' on tilattu Ruotsista, mutta en enää muista mistä!

Helmililja – Muscari
Kirjopikarililja – Fritillaria meleagris
Syklaaminarsissi – Narcissus Cyclamineus-Ryhmä

Join munkkikahvit tänään pihalla ystävän kanssa, vaikka hyytävässä viimassa tulikin kylmä ja kahvikin jäähtyi turhan nopeasti. Ulkokahvikausi on nyt silti korkattu!
Istuimme muotopuutarhassa, sillä se on aurinkoisin paikka. Kuvassa yksi muotopuutarhan kukkapenkeistä, jossa on jo ihan mukavasti väriä, kiitos helmililjojen ja tähtitulppaanien.

This year's first garden coffee break has been had, even if there is quite a cold wind.

Muotopuutarhan valkokukkaiset sinivuokot ovat jo ohikukkineet, mutta viereisen metsäpuutarhapenkin valkovuokko on avautunut. Tämän piti olla 'Monstrosa', ostin taimen viime keväänä Ruissalon kasvitieteellisestä puutarhasta, mutta tämä onkin ihan tavallinen. Elän toivossa, että tämän joukossa olisi silti 'Monstrosaa', sillä eri valkovuokkolajikkeet kasvavat Ruissalon puutarhassa tiiviinä mattona yhdessä tavallisen valkovuokon kanssa.

Unkarinsinivuokko 'Blue Eyes' on vielä vedossa toisessa metsäpuutarhapenkissä.

Kirsikkapuun alla on ripaus keltavuokkoa, vielä pienenä plänttinä, kukkamattoa odotellessa.

Kaikkein eniten vuokkoja on tietenkin vuokko-esikkopuutarhassa. Siellä lehtosinivuokon viimeiset kukat sinnittelevät mukulaleinikin lehtien seassa.

Hämyvuokot ovat juuri tulossa kukkaan. Rakastan tämän kasvin sävyjä!

Ensimmäinen kukka on puolittain auki.

Balkaninvuokko 'Charmer' vilkuttaa kaikille iloista vappua narsissinkukkien lomasta!

Balkaninvuokko – Anemone blanda
Helmililja – Muscari
Hämyvuokko – Anemone nemorosa, sini- ja punakukkaiset lajit, kuvissa on f. caerulea
Keltavuokko – Anemone ranunculoides
Lehtosinivuokko – Hepatica nobilis
Mukulaleinikki – Ranunculus ficaria
Tähtitulppaani – Tulipa humilis
Unkarinsinivuokko – Hepatica transsilvanica
Valkovuokko – Anemone nemorosa

Tuolla me eilen joimme munkkikahvit, tuolla pihalla. Tässä näkymä tänään!

This is the weather this morning. Happy Labour Day!

Narcissus moschatus kumartuu.

Kirjopikarililjat ovat soukkia eivätkä kerää painavaa räntäkuormaa.

Minun oli tarkoitus esitellä hyasintteja tässä jonakin päivänä, esitellään nyt sitten! Tämä on 'Apricot Passion' yhdessä 'Ocean Magic' -helmililjojen kanssa.

'Top Hit' -hyasintit ja 'Duc van Tol Rose' -tulppaanit.

'Splendid Cornelia'

Kiinanpionin punaisina nousevat versot sointuvat kauniisti punertavin hyasintteihin. Nämä hyasintit ovat lajiketta 'Apricot Passion'.

Eilisen postauksen hämyvuokot ovat räntälumen peitossa, mutta tämä yksi on onnistunut raivaamaan lumeen reiän. Voin kuvitella, kuinka tämän pienet lehdet ovat äheltäneet märkää lunta sivuun...

Etelänkevätesikot ovat sen sijaan joutuneet taipumaan.

Ransu seurasi minua ulos ja vietti hetken tuolilla.

Ääh! Äkkiä takaisin sisään!

Nyt sisälle mamma, ja hellaan tuli!

Kyllä, kyllä Ransu. Lämpöistä vappua, älkäähän vilustuko piknikeillä!

Kaikki tämän postauksen kuvat on otettu tänä aamuna noin kello yhdeksän. Iltapäivällä kolmeen mennessä pitäisi jo auringon paistaa!

Etelänkevätesikko – Primula elatior
Helmililja 'Ocean Magic' kuuluu lajiin Muscari auheri
Hyasintti – Hyacinthus orientalis
Hämyvuokko – Anemone nemorosa, kuvassa forma caerulea
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Kirjopikarililja – Fritillaria meleagris

Tämä päivä oli, Luojan kiitos, erilainen kuin eilen. Aurinko paistoi täydeltä terältä koko päivän! Lämmin ei ollut, mutta ei tarvitsekaan. Kukinnat menevät liian nopeasti ohi, kun on lämmintä.
Päivän kuva muotopuutarhasta näyttää, että eilen loskan peitossa olleet kukat eivät olleet siitä moksiskaan. Hyasintit, tulppaanit ja helmililjat kukkivat ihan samalla lailla kuin toissapäivänäkin.

Today the weather is something else than yesterday – thank God.

Tähtitulppaani 'Persian Pearl', vielä kerran! (Ja voi olla, etteivät sen kuvat lopu tähänkään).

Eilen kuvasin 'Carnaval de Nice' -tulppaanin räntäsateessa, tänään sama nuppu on ihan kunnossa ja valmiina kukkimaan ehkä viikon päästä, riippuen lämpötiloista.

Tänä vuonna pihassani kukkii hyvin vähän korkeita tulppaaneja, sillä lähes kaikki niiden versoista on syöty miltei maata myöten. Nämä yksinkertaiset aikaiset 'Candy Princet' kasvavat muotopuutarhassa niin takarivissä, että nämä ovat jääneet peuroilta huomaamatta – onneksi! Olipa mukavaa löytää nämä tänään lähes kukassa.

Päivän jymylöydös on kuitenkin tässä. Menin huvikseni katsomaan, jos parsapenkissä näkyisi jotakin versonkärkeä. No hyvänen aika, siellähän oli lähes korjuukokoista parsaa! Näitä en ehtinyt syödä tänään, mutta täytyy herkutella huomenna. Sato lienee noin viisi tankoa, kun parsat on vasta pari vuotta sitten siirretty tähän.
Parsat kasvavat betonisessa kaivonrenkaassa, siis kohopenkissä, joka on aurinkoisella paikalla ja lämpenee siis nopeasti keväällä. Se aikaistaa satoa varmasti.

Loppuun aurinkoisen päivän Ransu-kuvat.

Tämä on Ransun "nyt mä tulen ja pussaan" -ilme. Ja sitten se tulee ja pussaa ♥

Iloista viikonloppua!

Helmililja – Muscari
Hyasintti – Hyacinthus orientalis
Ruokaparsa – Asparagus officinalis
Tähtitulppaani – Tulipa humilis

Nurmi kasvaa niin korkeana, että sitä voisi vähitellen leikata. Jos voisi, ei nimittäin raaski. Samalla menisivät pikkukäenrieskat, kiurunkannukset ja mukulaleinikit, joita on koko nurmikko täynnä.

One could mow the lawn, if one only could. There are too many flowers in it! Lesser celandines, least gagea, fumewort, even some self-heal.

Mukulaleinikillä on aurinkoiset kukat. Nurmikolla kasvaa myös laikuittain ahoniittyhumalaa ja punapeippiä.

Pari vuotta sitten ostin erikoisen mukulaleinikin. Arvelin sen viihtyvän pihallani, koska tavallinenkin mukulaleinikki kukoistaa. Istutin sen ensin aivan liian kuivaan ja paahteiseen paikkaan, mutta on se silti selvinnyt. Siirsin sen viime syksynä metsäpuutarhapenkin kuivaan kohtaan, vaikka kasvi viihtyykin paremmin kosteassa, mutta tässä se saa edes varjoa. Hyvinhän se on tuossa lisääntynyt! Tämä on ruskealehtinen lajike 'Brazen Hussy'. Näkemykseni on, että tässä se muodostaa hienon taustavärin japaninhiirenportaille, ne eivät tosin ole vielä versoneet. On jokavuotinen yllätys, että ne lähtevät kasvuun – sitä ei voi koskaan pitää itsestäänselvänä.
Mukulaleinikin vieressä on mukava yllätys, hieman kituuttaen tähän asti kasvanut koiranhammas 'White Beauty'. Toivon sen pikku hiljaa runsastuvan tuossa kuitenkin.

Tarhakoiranhampailla on ehkä parempi paikka, vaikka ne ovat vaahteran alla. Vaahtera tunnetusti imee veden ja ravinteet maan pintakerroksista. Tässä metsäpuutarhapenkissä kasvaakin vähän vähemmän hentoja lajeja. Tarhakoiranhampaat tuntuvat silti viihtyvän, ne ovat oikein tuuheita. Tämänkin seurana on pystykiurunkannus, ne ovat soluttautuneet kukkapenkkeihinkin, enkä moiti niitä siitä.
Samassa penkissä versoo muitakin ilonaiheita, nimittäin viime vuonna istutetut tai siirretyt lumikki, kolmilehti ja keltakielokki. Kevät on iloisten jälleennäkemisten aikaa!

Ahoniittyhumala – Self-heal – Prunella vulgaris
Japaninhiirenporras – Athyrium niponicum
Keltakielokki – Uvularia grandiflora
Kiurunkannus – Fumewort – Corydalis
Koiranhammas – Erythronium
Kolmilehti – Trillium
Käenrieska – Least gagea – Gagea minima
Lumikki – Sanguinaria canadensis
Mukulaleinikki – Lesser celandine – Ranunculus ficaria
Punapeippi – Lamium purpureum
Tarhakoiranhammas – Erythronium Tuolumnense-Ryhmä

Söin ne neljä parsaa, jotka penkistäni pystyi korjaamaan. Ihan hyvää tuli, vaikka epäonnistuin kokkaamisessa – parsat jäivät vähän raaoiksi. Olisi pitänyt vaan keittää eikä yrittää mitään reseptiä...
Silti, hyvä on hyvää, vaikka voissa paistaisi. Ei kun silloin se vasta hyvää onkin!

I harvested and ate the asparagus. Quite good! Would have been better with a talented cook, but one can't be great at everything...

Loppuun päivän fanikuva Ransusta.
Kauniita unia kaikille ♥

Tässä vähän narsissikuvia. Kannettavan tietokoneeni näppäimistö on sekoamassa, mutta onnistuin liittämään tähän nyt ulkoisen näppäimistön, jolla kirjoittaminen sujuu. Toivottavasti kone ei hajoa juuri nyt, vaan vasta ensi kuussa, kun minulla on varaa tehdä asialle jotakin vasta silloin.
Vuokko-esikkopuutarhaa kaunistavat kauluskukkaiset 'Orangerie'-narsissit.

It's daff time! And there is plenty still to come.

Narsissien kanssa kukkivat pienet vuokot ja imikät, mutta niitä ei tästä kuvasta erota. Taustalla avautuvien kevätesikoiden keltaiset kukat sen sijaan näkyvät!

Ransu saapuu esittelemään. Taustalla kukkivat keisarinpikarililjat. Valkokirjavalehtinen versio 'Aureomarginata' näyttää jäävän vaille kukkia tänäkin vuonna, vaikka se onkin korkea ja komea pehko tuolla ihan kukkapenkin keskellä.

Kuivan kedon laidalla kukkivat tuoksuvat 'White Ladyt'.

Kostealla niityllä kukkii Narcissus moschatus, joka on haalistunut kukinnan edetessä lähes valkoiseksi. Kukinnan alussahan ihmettelin kukkien keltaisuutta.
Iloista viikonloppua!

Kauluskukkainen narsissi – Narcissus-ryhmä 11a
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Kevätesikko – Primula veris

KarvapöksyRansu sai haasteen Myrtti The Siperiankissalta. Nämä kaksi edellämainittua poikaa näyttävät epäilyttävän samanlaisilta takaapäin...
Säännöt ovat: viisi päivää, yksi kuva jokaisena, samoin yksi haaste eteenpäin.
Osallistumme ensimmäisenä päivänä kuvasarjalla pienestä arkisesta painiottelusta pihalla.

+6666666666666666666663-+bn +4
(tämä oli Ransun omapehvainen selostus ottelusta).

Huomaa silmät tiukasti kiinni. Hyvin näkee mäiskiä!

Tässä viimeisessä kuvassa Ransun karvapöksyt pääsevät oikeuksiinsa.
Pehmoista viikon päätöstä!

Haastamme tänään mukaan Kallen Pekepoikien blogista.

Ransu received a blog challenge about his everyday life. Today we travelled from the city to our home island.

Tänään Ransu vietiin autolla kaupungista kotisaarelle. Ransu autoilee hyvin, vaikka koppaan ei olekaan kiva joutua. Autossa on raksu- ja vesitarjoilu, kun pojat päästetään lossirannassa ulos kopeistaan.

Raavaan miehen on huolehdittava linjoistaan myös matkoilla!

Lossissa Musti änkeytyi eteen. Sitä ei kiinnosta ruoka, vaan kojelaudan nippelit. Mä siirryin taakse hyvälle paikalle.

Tässä mä näytän mun hyvän paikan seuraavaa seuraavassa lossirannassa. Täältä tällainen pienempikin kaveri näkee.

Tossa alhaalla on vessa. Musti meni vessaan. Mä olin jo käynyt.

Pari tuntia myöhemmin oltiin kotona. Kierrettiin mamman kanssa pihaa. Yhdessä vaiheessa se karkas! Mä bongasin sen kun se tuli kylätietä pitkin takas ja sanoin pari valittua naukaisua.

Sitten oli päivän karvapöksykuvan aika.

Hei vaan tytöt! Lähdettäiskös kalaan?

Kalaseuraa odotellessa.

Pieni kevätkatsaus

Sinivuokkopäivä

Se on täällä tänään

Pääsiäiskissa

Vastaukset haastekysymyksiin

Projekti "The Rima"

Tohvelisankari

Turkoosia elämään

Kaupunkireissulla

Ihania tulppaaneja ja bikinityttö

Kaverukset rannalla ja muuta mukavaa

Kauneimmat narsissit

Vappuvuokot

Iloista joulua! siis vappua!

Aurinkoisen päivän löydöt

Mukulaleinikkejä ja koiranhampaita

Parsa-annos

Narsisseja

Ransun arkikuvahaaste

Ransun sunnuntai