Saaripalsta

Pieni laatoitusprojekti ei tänään edennyt, kun käsivarret tuntuivat siltä, että olisi terveellisempää tehdä jotakin kevyempää. Niinpä kävin käsiksi toiseen projektiin, joka on lojunut pihapolun varressa muutaman vuoden.

Erään tapahtuman seurauksena sain kerran lisänimen pihakeiju. Koska kuulin tämän arvonimen puhelimessa ensin väärin, siitä tuli pihakeinu. Mutta minulla, pihakeinulla, ei ollut omaa pihakeinua. Tai oli, mutta se oli ruostuneina palasina vanhemman talon uumenissa, ja kun sitä alettiin korjata, keinu päätyi pihalle heinikkoon. Tässä sen tarina tältä päivältä, pojat esittelevät.

Today I erected a garden swing. Not just any old swing but a real old swing!

En ollut ihan varma, olivatko kaikki osat tallessa, mutta roudasin ne silti tähän sijoituspaikalle kasvimaan kulmalle. Kokoamisoperaatio osoitti, että kaikki oli tallessa viimeistä mutteria myöten!

Osat vain ovat niin ruosteessa, ettei ole varmaa, kestääkö keinu istumista. Ei se mitään, olin jo miettinyt keinulle funktion.

Askarteluprojekti sai alkunsa Strömsöstä, mistäpä muualta. Siellä tehtiin joskus kivat sammaltyynyt kanaverkon avulla ja mietin, että voisinkin toteuttaa keinun istuinosat niin. Onneksi en katso Strömsötä kovin usein, siitä tulisi varmaan aina joku puuha jo nyt loputtomien projektien listalle. Aika näyttää, miten tuo selkänojan sammal pysyy.
Mustin epäluuloinen ilme johtuu kurnivan vatsani äänistä.

Siinä se nyt on, kohopenkkikasvimaan kulmassa, mihin osuvat illan viimeiset auringonsäteet. Ehkä sihen voi joskus istahtaa, jos uskaltaa, nauttimaan auringosta.
Kattohuovalla päällystetyt alueet saavat laatoitukset päälleen, jossain vaiheessa. Laatoitus etenee muutaman neliömetrin vuosivauhdilla.
Muutama vanhasta talosta peräisin oleva huono hirsi vielä odottelee pääsyä kohopenkiksi. Sitten, kun saan keinun alustan kivettyä ja kaluste on lopullisella paikallaan, istutan sen taakse jonkin köynnöksen, joka saa kasvaa keinuun. Katos on myös tallella, sen voi ehkä sitten laittaa paikalleen, jos haluaa, ja jos se ei ole päätynyt esimerkiksi paputueksi siihen mennessä.

Aamulla paistoi aurinko, iltapäivällä taivas meni pilveen, ja juuri kun tulin sisälle lämmittämään lihapullia, alkoi sataa. Ehdin ottaa tämän kuvan puistolumikelloista ennen sadetta. Kylläpä nuo ovatkin sulokkaita.
Tätä kirjoittaessani ilta-aurinko paistaa ja taivas lännessä taas pilvetön! Säätä ei voi tylsäksi haukkua.

Mittarissa, joka näyttää aina hieman liikaa, oli kahdeksan astetta neljältä iltapäivällä.

Pihakeinu näkyy keittiön ikkunasta. Tässä vaiheessa satoi.

Eilisen päivän raportista puuttui tärkeä asia. Tai tätä ei ollut vielä tapahtunut, kun kirjoitin jutun. Kun menin nukkumaan, oli sängyssä tällainen kalenteripoika.

Ei tässä nyt mitään ihmeellistä ole, mutta ajattelin vain kertoa. Oikeastaan tämä on lähes jokapäiväistä. Silti aina yhtä ihanaa.
Iloista sadeiltaa, tai aurinkoiltaa, itse kullekin!

Puistolumikello, kuvan kerrottu lajike – Galanthus nivalis'Flore Pleno'

Musti-isäntäpantterilla on paljon puuhaa. Koko piha on tutkittava joka päivä. Näillä tienoilla on hyvät myyräapajat...

Musti the Garden Panther is keeping busy.

... mutta on myös katsottava mitä mamma meinaa!

Mamma lähti leskenlehtien bongausretkelle naapuriin. Yleensä Musti lähtee kävelyilleni mukaan, mutta nyt se jäi tontin kulmalle naukumaan kovaäänisesti. En olisi ilmeisesti saanut poistua reviiriltä.
En ole muuten vielä löytänyt ensimmäistäkään leskenlehden kukkaa.

Musti ehkä on. Se varmaan tietää kaiken, mitä kylillä tapahtuu. Ainakin se näyttää siltä.

Tapahtumien seuraaminen onnistuu myös keittiön pöydän äärestä, kuten kai kaikkien isäntien kohdalla. Tässä Musti murisee naapurin traktorille, joka ilmestyi näkyviin kallion takaa.

Pihalla ollessamme Musti harvemmin murisee, mutta se maukuu minulle kommentteja. Joskus ääni kuuluu, mutta kissaa ei näy. Vai näkyykö?

Viuhahtajaisäntä pihakatajassa.

Isännän oma puutarha kukkii keväällä ensimmäisenä.

Sateen sattuessa isäntä ja renkipoika pysyttelevät sisällä, isäntä renkiä visummin. Kuvasta näkyy, että myös pihatuoli on laitettu ulos, riipputuolin lisäksi. Aurinkoisella säällä on hienoa istuskella tuulensuojassa ja nauttia varhaisesta keväästä.
Eiköhän tuo viikonlopun ja alkuviikon viileys mene pian ohi, muutamassa päivässä! Kyllä me se kestetään.

Askartelu on mukavaa, sammalkeinujen kasaamisen ja kivien pyörityksen lomassa. Olen viime aikoina väkertänyt pari korua, kun materiaaleja sai huikeilla alennuksilla Tiimarin loppuunmyynnistä. Tässä rannekorussa on Tiimarin helmiä, hajonneiden korujen osia ja vanhempia helmiä, joita on saatu ja ostettu.

Vähän hillitympi kaulakoru syntyi lasihelmistä. Muuten hyvä, mutta tähän tulee lisää helminauhoja, en osaa käyttää näin hentoa korua. Tällä hetkellä siinä onkin jo toinen nauha samoista kivistä, mutta se ei vielä riitä. Toisaalta on hauskaa, että sitä voi jo käyttää ja lisäillä helminauhoja tarpeen mukaan.

Tässä on muutama koruprojekti, jotka kuvasin jo pari vuotta sitten. On tavallaan harmittavaa, miten paljon on aiheita blogikirjoituksiin, mutta niistä kaikista ei ennätä millään tehdä juttuja yhdessä elämässä.
Tarkoituksenani oli kirjoittaa muistaakseni siitä, että yritin siivota – ja sen tuloksena korjasin rannekellon, jossa oli helyistä tehty ranneke joka hajosi (tilalle tuli mm. simpukoita), tein helmipampulakorvikset ja vielä kaulakorunkin.

Kaulakorussa on ystävän aarrekätköistä saatuja turkooseja kiviä ja helmiä, ihan lempivärisiä!

Siivouspäiviä voisikin pitää vähän useammin, jos silloin syntyy näin paljon tulosta.

Valitettavasti minulla on tänään taas sellainen päivä, että täytyy istua koneella näpyttelemässä tekstiä. Onneksi sekin puuha on mukavaa ja minulla on mitä parhainta seuraa.

Leppoisaa sunnuntaita! Muistakaa venytellä, muistuttaa Musti.

Aloitin tämän kevyen takin teon noin kymmenen vuotta sitten, mutta se jäi vaiheeseen. Kerran seisomaan jäänyttä projektia on hirmu vaikea jatkaa, kun ei enää jaksa muistella, mitä sen kanssa pitikään tehdä. Viimein ryhdyin jatkamaan takkiprojektia. Onneksi takki ei ollut viimeisimmän muodinmukainen kymmenen(kään) vuotta sitten, vaan kaava taisi olla jostain 80-luvulta, mutta muokkasin sitä vähän. Sehän näissä kesken jääneissä vaateprojekteissa on vikana, että ne vanhenevat.

Finally, I finished a coat I had started some ten years ago. Luckily, I still like the model and love the fabric.

Yritin ottaa kuvaa itsestäni takki päällä. Hmm, takkia ei oikein näy. Ehkä makuuhuoneessa on paremmin tilaa?

Yritän saada selän koristeompelun kuvaan. Äh.

No niin. Ja Musti avustaa.

Ehkä koriste näkyy kuitenkin paremmin näin. Se on jokin vanha brodeeraus ystäväni äidin, tai äidinäidin, vanhasta ompelutarvikevarastosta (R, jos luet tätä, niin kiitos tästä ♥). Koruompelus lienee kuulunut johonkin kaulukseen, se oli kiinnitetty kellastuneeseen silkkiin.
Lisäsin koristeen kun huomasin, että takki istuu paremmin, jos selkään lisää vekin.
Takin kangas on ihan ohutta villaa, jonka ostin ajat sitten isosta hallista täynnä tavaraa keskellä Normandian maaseutua. Onneksi sää taas lämpenee, niin uutta takkia pääsee käyttämään, näihin lämpötiloihin se on liian ohut.

Tässä kaunis yksityiskohta lähempää. Vieressä on toinen vaatekappale, joka on odottanut korjausta pitkään, ja jota olen aika ajoin kuitenkin tarvinnut kipeästi! Se on opiskeluaikanani Englannista vanhojen vaatteiden myymälästä löytämäni alushame, mutta sen olkaimet olivat viimein tulleet tiensä päähän. Nyt vaihdoin ne samettinauhoihin.

Alushame on tässä äitini vanhan 50-luvun iltapuvun vieressä. Tuossa puvussa muuten sekä minä että siskoni tanssimme vanhojentanssit aikoinaan. Äiti piirsi mallin Diorin pitämässä esitelmätilaisuudessa Pariisissa, missä mallit esittelivät Diorin luomuksia, ja vei luonnoksensa ompelijalle. Siinä mekossa on tanssittu paljon, sillä äitini kävi ahkerasti tansseissa 50-luvulla opiskelijana, tanssittajina varmaan teekkaripoikia.
Alushame on nyt taas ollut ahkerassa käytössä, ihan siitä ilosta, että sain sen viimein takaisin käyttöön! Se on loistavaa laatua, selvästi käsin tehty, istuu kuin valettu ja on tyyliltään niin ihana, että siinä tuntee olevansa ihan Marilyn.

Iloista kevätpäiväntasausta!

Nyt kun kevätpäiväntasaus on takana, tulee mieleen, että seuraava etappi onkin jo kesäpäivänseisaus. Voi kunpa aika nyt hidastuisi, juuri tämä aika vuodesta saisi kestää niin pitkään kuin mahdollista! Illalla on jo valoisaa, kasvukausi alkaa ja kaikki on niin kaunista. Nousevissa versoissa ja puhkeavissa silmuissa on uskomattoman upeita sävyjä: ruskeaa, oliivinvihreää, kellanvihreää, kirkkaanpunaistakin. Mikä ilo ja voima!

Now that the spring equinox is over, we are moving fast towards the longest day of the year. This is the season I love most and I wish it could last half a year. These photographs are taken last June.

Mitä kaikkea kolmen kuukauden kuluessa ehtii tapahtuakaan! Kurjenmiekat kukkivat ja keskikesän isommatkin aloitella kukintaa (yläkuvassa siperiankurjenmiekka). Alppiruusut kukkivat. Kesäkuun puolella on jo todella rehevää ja nurmikkoa saa olla leikkaamassa monta kertaa viikossa.

Tulppaanit kukkivat, viimeisten joukossa viherraitatulppaanit (kuvassa 'Spring Green'), niiden kanssa lehtoängelmät ja ukkolaukat. Kuunliljoihin puhkeavat suuret lehdet (kuvassa sinikuunlilja 'Frances Williams').

Lehtosinilatvat kukkivat, palavarakkaus nousee rinnalle pyrkien ohi.

Akileijojen kultakausi ajoittuu alkukesään. Lehtoakileija 'Nora Barlow' on suloinen.

Särkynytsydän kukkii, taustalla juhannuspioni ja morsiusleinikki.
Kaikki tämän postauksen kuvat on otettu viime kesäkuun 10. päivänä.
Iloista valoisaa kautta kaikille!

Alppiruusu – Rhododendron
Juhannuspioni – Paeonia humilis flore pleno
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Lehtosinilatva – Polemonium caeruleum
Lehtoängelmä – Thalictrum aquilegiifolium
Sinikuunlilja – Hosta sieboldiana
Siperiankurjenmiekka – Iris sibirica
Särkynytsydän – Lamprocapnos spectabilis
Ukkolaukka – Allium hollandicum
Viherraitatulppaani – Tulipa Viridiflora-Ryhmä

Pari vuotta sitten kunnostettu vanhan tuvan muuri on odotellut laatoittajaa. Ostin laatatkin jo varmaan toissa syksynä kierrätyskeskuksesta, mutta mutta. On ollut ilmeisesti jotain muuta tekemistä. Onneksi hellaa ei vielä tarvita, vaikka nyt kunnostettuna sitä voisi toki jo käyttää.
Terkut Uuni-Annelle, jos luet tätä: rappaus on pysynyt erinomaisesti!

It has been so mild that I could start the renovating year in February! A lot of projects are hard or impossible to do when the temperature is below zero.

Kun kerran on ollut näin lauhaa ja mukavaa, ryhdyin tuumasta toimeen. Laattaleikkurikin oli odottanut työtehtäviä, kun olin vienyt sen kaupungista saareen. Laatoissa on samaa sinistä kuin kynnyksissä ja tuvan jalkalistoissa, joita en aio maalata, ainostaan puhdistaa.

Mukana on myös ystävältä lahjaksi saatu kaunis kuviollinen Terraviivan Marokko-laatta ja matkamuistolaatta Hollannista. Oli muuten mahtavaa, että laattaleikkurin pystyi virittämään ulos jo helmikuussa, kun ei ollut lunta ja lämpötila oli jo plussalla! Kyllä tämmöinen talvi lisää remonttikautta merkittävästi. Sisätiloissa ei ole paikkaa, missä laattoja leikkaisin, kun se on niin sotkuista puuhaa. Kaupunkiasunnossa se onnistuu kylpyhuoneen lattialla, mutta saaressa minulla ei vielä ole kylpyhuonetta.

Saumoista tuli pakostakin epäsäännöllisiä, kun hellassa, kuten talossakaan, ei juuri ole viivasuoria kulmia. Saumaus jää päivään, jolloin lämpötila on yli viisi astetta.

Pariin pieneen koloon laitoin lapsuuden leikeistä talteen jääneitä lasimosaiikkeja. Ne erottuvat paremmin sitten, kun saumat on käsitelty.

Isäntäpantteri Musti oli tietenkin puuhassa mukana ja tarkasti samalla makuuhuoneen lattian, jonka lankut kiinnitin viime kesänä. Tuossa alakulmassa näkyykin vilaus kynnyksen sinistä.

Iloista sunnuntaita!

Tämä kuvastaa päivän säätilaa erinomaisesti. Vain pienen pieni hattara.

This was the weather today. What a day!

Meri kimmelsi eikä siinä ollut jään palastakaan, ei edes sen kokoista, mitä grogilasiin laitetaan.

Tuuli ei ollut voimakasta, ja iltapäivän aikana se tyyntyi vain lisää. Ilma oli merelläkin jopa hieman lämmintä, tai sanotaan ainakin, että ei ollut kylmää. Maaliskuussa, mahtavaa!

Pari krookusta on kukassa pihallani, tämä on tähtisahrami 'Roseus'.

Sieberinsahramit ovat nousseet reippaina ryppäinä.

Mustin puutarhan talventähdet kukoistavat ja jokunen kultasahramikin kukkii jo, mutta en onnistunut saamaan niitä tähän kuvaan.

Musti itse ei ehtinyt esitellä koppinsa edustaa, kun oli vähän hommia pihakuusessa.

Ritarinkannukset ovat kohoamassa kovalla vauhdilla.

Saaristossa on taivaalliselta tuntuva rauha, ainoastaan linnut pitävät meteliä, mutta se heille sallittakoon. Vaahteran latvassa oli parvi kottaraisia.

Istahdin varovasti pihakeinuun kuuntelemaan hiljaisuutta. Kyllä se kesti istumista ihan hyvin!

Päivän kruunasi pieni retki kyläniitylle Mustin ja Ransun kanssa katsomaan merihanhia. Pysyttelimme kylläkin aika kaukana, jotta hanhet saivat ruokailla rauhassa.

Merihanhi, Anser anser.

Metsähanheen verrattuna koko nokka punainen ja jalat vaaleanpunaiset eivätkä oranssit.

Kuvasin myös sääskien tanssilentoa. Talon lämpimällä seinällä surrasi kärpäsiäkin. Kyllä tuli keväinen olo, jos ei sitä ollut jo ennen!

Iltapäivän päätteeksi auringonsäteet paistavat kuistille. Aurinko armas!
Oli ylittämättömän hieno päivä, varmasti vuoden paras. Toivotaan tällaisia kuitenkin vähän lisääkin, kyllä ykkössijalle mahtuu.
Aurinkoista viikon jatkoa!

Kultasahrami – Crocus chrysanthus
Ritarinkannus – Delphinium
Sieberinsahrami – Crocus sieberi
Talventähti – Eranthis
Tähtisahrami – Crocus tommasinianus

Inka Auring*n ihanat -blogista heitti haasteen, johon kuuluu mukavan kompaktisti viisi kysymystä. Inka keksikin sellaisia, joihin ei voi vastata ihan lyhyesti, ja joita joutuu vähän miettimään. Hyvä vaan, saavat aivosolut liikuntaa.

Haasteen tehtävät:
1. Vastaa saamiisi viiteen kysymykseen
2. Keksi viisi uutta kysymystä
3. Haasta viisi bloggaajaa tekemään samoin

Tässä Inkan kysymykset:
1. Esittele jokin esine tai asia, jolla on sinulle suurta tunnearvoa.

Vanha taloni, jonka ostin kohta kahdeksan vuotta sitten. Silloin arvelin, että kunnostamiseen menisi kymmenen vuotta, kunnes voisin muuttaa taloon. Ehkä se on mahdollista. Kuva on otettu ennen kuin mitään korjaustöitä aloitettiin. Ne alkoivat, katon vuotokohdan korjaamisen jälkeen, seinään kiinni kohonneen maan kaivamisella talon pohjoispuolella ja alimpien hirsien vaihdolla.

2. Onko käytössäsi jokin Niksipirkka -tyylinen niksi, jonka haluat jakaa?

Ääk! Ei varmaan, yleensä teen ensin ja mietin vasta sitten.

3. Kerro jokin mukava lapsuusmuisto.

Jokakesäinen elämä purjeveneessä, elinympäristönä yleensä Turun saaristo, joka onkin minulle nykyään rakasta asuinseutua.

4. Onko sinulla jokin erityinen pääsiäisperinne, tai jokin muu kevääseen liittyvä perinne? Kerro siitä.

Yleensä heitän rundin luudalla pääsiäisen aikaan. Luuta on tuossa Ransun takana.

No ei sentään. Kuules ny, Inka, on nää vähän vaikeita!

5. Ja sitten vähän zen-osastoa: Minkälainen ääni syntyy yhden käden taputuksesta?

Arvaan, että samantapainen kuin sääskien lentämisestä!

Sitten minun kysymykseni ja haastetut.

1. Mitä näet nyt? (Paitsi tietokoneen tai puhelimen näytön)

2. Mitä söit viimeksi?

3. Tapahtuiko tänään jotain kivaa?

4. Ollaanko teillä jo enemmän tunteja päivästä ulkona kuin sisällä? (koskee ihmisiä ja lemmikkejä)

5. Mitä herkkua aiot kokata viikonloppuna?

Kysymykset menevät Marjalle Suvikumpuun, pelkästään. Niistä ehkä huomaa, että minulla on nälkä. Kohta lähden kaivelemaan pakastearkun uumenia, mutta sitä ennen...

... päivän talventähtikuva! Mukana tällä kertaa myös kultasahrami 'Cream Beauty'.

Muutakin olisi kukassa, kuten nämä 'Katharine Hodgkin' -kurjenmiekat, jos niitä ei olisi syöty. Tämä on eilinen kuva; tänään näistä ei ollut tätäkään vertaa jäljellä, kun yritin katsoa, avautuisivatko puoliksi syödyt kukat kuitenkin.

Eilen kuvasin myös nämä lupaavan näköiset kukkanuput, mutta yön hiljaisina tunteina nekin on syöty maan tasalle. Voi prkl, stn, vtu, jmlt! Anteeksi vain kielenkäyttö. Prkl.

Onneksi NE eivät olleet huomanneet tätä tavallista kevätkurjenmiekkaa. Se avautui tänään ihan kunnolla, iltapäivän lopuksi vain oli niin pilvistä, että en enää ulkoiluttanut kameraa, vaikka tämän olisi voinut ikuistaa kokonaan auki. Tämä kuva on otettu tänään noin kello kaksi iltapäivällä. Toivotaan, että se on jäljellä huomenna!

Ja yksi kevätkurjenmiekka 'Halkis' näyttää siltä, että se saattaisi avautua huomenna, ellei sitä syödä sitä ennen!

Kevätkurjenmiekka – Iris reticulata

Kultasahrami – Crocus chrysanthus

Talventähti – Eranthis

Menimme Mustin kanssa pienelle lenkille katsomaan merihanhia (taas). Mustilla oli asiaa. Musti on aika kova naukumaan kun olemme ulkona, mutta viime aikoina se on suorastaan purnannut, kun olen poistunut tontilta.

Ihan selvää purnausasiaa! Ja kuuluvaa sellaista vieläpä.

Jotain jännittävää on selvästi ilmassa, en vain tiedä mitä. Mustin häntä meni pörröön kylänraitilla.

Selkäkarvat pörrööntyivät myös. Vai olisiko kyseessä vain kevätinnostus?

Aamulla kevätkurjenmiekka, jonka epäilin olevan 'Halkis', näytti tältä.

Illansuussa se oli jo auki. Mutta eihän tämä olekaan 'Halkis'! Sillä olisivat musteensiniset terälehtien kärjet. Tämä on ihan tavallinen kevätkurjenmiekka. Nämä ovat kyllä kaikki ihan yhtä ihania, mutta nyt mietin, missä 'Halkisit' ovat. Aika suuri osa nousseista versoista on syöty, joten niistä on vaikea sanoa.

Eilen auennutta kurjenmiekkaa ei ole syöty, tänään se kylpi auringonkilossa.

Pantterin kellahdus.

Äskeinen rentous oli silmänlumetta!

Päivän päätteeksi Musti ehti muilta töiltään esittelemään muutamia kukkanuppuja. TAAS sillä on jotain roskia selässä!

Ensimmäinen idänsinililja on jo pitkällä, otin tämän kuvan toissapäivänä. Luulen, että ensimmäinen kukka avautuu huomenna!
Tämä on tullut salamatkustajana lapsuudenkotini pihalta, rusopäivänliljan (kuvassa myös sen lehtiä) juurenpalan mukana.

Pikkusinililja 'Roseat' ovat myös hyvässä jamassa. Näitä vaikuttaa olevan tänä vuonna ihan hirmuisesti, ovat siis lisääntyneet käsittämätöntä tahtia, kun istutin näitä vasta toissa syksynä. Tosin taisin silloin ostaa kaikki neljä pussia, mitä taimimyymälässä oli jäljellä...

Ensimmäinen helmililjan kukintokin jo nostaa päätään. Ei voi valittaa, mahtavaa on! Kyllä tämä on ihmisen parasta aikaa. En kai vain ole joskus ennenkin sanonut näin?
Oikein iloista ja aurinkoista jatkoa viikkoonne!

There are promising buds in the garden. And Musti loves it too!

Helmililja – Muscari
Idänsinililja – Scilla siberica
Kevätkurjenmiekka – Iris reticulata
Pikkusinililja – Scilla bifolia

Kerrotuista puistolumikelloista kukkii kaksi, loput on syöty. Ei näitä kovin paljoa ole, mutta tässä tuppaassa olisi yksi kukka lisää – sen tappi näkyy oikealla – ja toisessa tuppaassa on myös muutama tappi eikä yhtään kukkaa. Harmillista, mutta onneksi on edes nämä kaksi! Ja tämä lajike 'Flore Pleno' ei edes tee itäviä siemeniä, joten niiden menetystä ei voi murehtia.

There are snowdrops and crocuses in flower, one never tires of these!

Viljon haudalla kukkii turkinlumikello, jonka ostin tähtilumikellona. Näistä kukkii vain kaksi, mutta lehtipareja on useampia. Karsin nyt varovasti harvaa heinikkoa pois, jotta taimilla on tilaa elää ja siemenillä maata itää.
Jos eri lumikellolajien kukat näyttävät mielestäsi ihan samanlaisilta, katso lehtiä. Niissä suurimmat erot piilevät.

Mäntyjen alustan metsäpuutarhapenkissä kukkii tähtilumikello, jonka ostin turkinlumikellona! Hyvä, että menivät näin päittäin. Tämän lähellä on kylläkin myös kaksi lehtiparia, jotka eivät todellakaan ole tätä, vaan näyttävät erehdyttävästi turkinlumikelloilta. Sitten kun nekin kukkivat ja alkaa tulla siementaimia, hauskuus vasta alkaa. Lumikellolajit risteytyvät iloisesti ja odotan innolla, millaisia herkkuja pihalleni putkahtaa.

Sitten krookusasioihin. Yksikään sinililjan kukka ei auennut tänään, vaikka oli lämmintä ja tuuletonta. Ei se mitään, sillä tämä yllätyskrookus avautui täysin vailla ennakkovaroitusta, tuosta noin vain! En osannut yhtään odottaa, vaikka olivathan näiden lehdet näkyvissä.
Ostin euron maksavan pussillisen tätä syksyllä Honkkarin alesta, ja tämän piti olla kultasahrami 'Zwanenburg Bronze', mutta tämä ei ole sitä, vai onko muka. Eikö sillä pitäisi olla aika tasaisen ruskeat ulommat terälehdet, tai ainakin alaosastaan yhtenäisen ruskeat. Näissä on kokonaan viiruja, mikä on pelkästään iloinen asia, sillä pidän tästä mallista enemmän! Mutta kun halvalla sai... niin kannatti ostaa, koska tulikin juuri sitä mitä himoitsi! Tämä voisi olla 'Gipsy Girl' tai 'Fuscotinctus'. Mutta eihän sitä tiedä, tuleeko koko pussista näitä samanlaisia vai minkälaisia. Ei se mitään, kaikki käy. Mutta tästä yhdestä olen erityisen iloinen!

Toiset kultasahramit löytyvät Mustin puutarhasta yhdessä talventähtien kanssa. Nämä ovat vaaleankeltaista lajiketta 'Cream Beauty'.

Tähtisahramit avautuvat auringossa. Nämä ovat punertavaa lajiketta 'Roseus'.

Ei niitä kukkia ihan hirmuisesti ole... äskeiset tähtisahramit ja edellisen postauksen kurjenmiekat kukkivat tässä muotopuutarhassa, mutta eihän niitä edes näy.

Kaikenlaista pientä elämää on kyllä, ja ilmestyy koko ajan lisää! Tässä suikeroesikon ensimmäinen nuppu ♥

Sitten päivän behind the scenes -kuva. Imuroin eteisen eilen, imurikin on vielä siinä lojumassa. Ja tänään näyttää tältä. Puutarhurin arkea. Silti, multakokkareet ovat ah, niin ihania. Varsinkin verrattuna lumikokkareisiin!
Iloisia multahommia kaikille!

Kultasahrami – Crocus chrysanthus
Puistolumikello, kuvan lajike – Galanthus nivalis'Flore Pleno'
Suikeroesikko – Primula Pruhoniciana-Ryhmä
Talventähti – Eranthis
Turkinlumikello – Galanthus woronowii
Tähtilumikello – G. elwesii
Tähtisahrami – Crocus tommasinianus

Tein tänään tärkeitä tieteellisiä mittauksia pihalla, kun Raakkilan blogissa tuli kommenteissa puhetta siitä, miten ilman lämpötila vaihtelee meren tuntumassa. Onnekseni asun saaren sisäosissa, rantaan on muutama sata metriä, jonka aikana ilma vähän lämpenee. Meren yli kulkenut ilmahan on hyytävän kylmää.
Matkalla rannasta tänne on lisäksi metsiä tuulensuojana. Siispä maan tasalla voi olla todella lämmintä, etenkin näin tuulettomana päivänä. Tässä lämpötila noin senttimetrin korkeudelta tänään klo 11 muotopuutarhassa, taloni eteläpuolella. Tämä on lämmin paikka. Kuvassa on myös tähtisahrami 'Roseus'.

I tested how much the temperature varies between ground level and at one metre. Among other things. Today was a very still day, I expect the difference to be greater on a windy day.

Tänään oli todella tyyni päivä, joten testipäivä ei ehkä ollut paras mahdollinen. Metrin korkeudella mittari näyttää 11,1 astetta, kun maan tasalla se oli 14,9. Talon pohjoispuolella varjossa se oli 7,4 astetta maan tasalla ja 8,1 astetta metrin korkeudella.
Parin metrin korkeudella auringossa ilma oli hitusen viileämpää, 10,1 astetta, kun onnistuin kohtaamaan mittaushetkellä pienen tuulenvireen.

Löysin muotopuutarhasta vielä yhden uhmakkaan 'Katharine Hodgkin' -kurjenmiekan kukkanupun, kaikki muuthan tästä lajista on syöty.

Laitoin sille lasikuvun suojaksi. Ransu esittelee. Laskemalla karvaisen ahterinsa unkarinikiviuhkon päälle Ransu myös varmistaa, ettei sitäkään pysty kukaan haukkaamaan. Ainakaan juuri nyt.

Musti liittyi seuraamme.

Ransu meni todella ovelana väijymään kastelukannun taakse.

Hahaa! Täältä voin hyökätä täysin salaa!
(Varoitus: nyt seuraa kissakuvamaraton.)

(Onnistuin saamaan mukaan yhden kevätkurjenmiekan, oikeassa yläkulmassa pieni sininen.)

(Tässä kuvassa näkyy Mustin puutarha, kopin edustalla on vähän keltaista.)

Hyps...

... ja hyps.

Kyttäyskaksikko.

Sitten esikkoasiaa. Otin huone-esikkoni ulos, jotta vaihtaisin sen toiseen ruukkuun. Sepä olikin kaikessa hiljaisuudessa tehnyt kaverin! Toinen tupas kasvoi reilun viiden senttimetrin päässä emosta, jonka olisi ilmeisesti myös voinut jakaa kahdeksi, mutta jätin nyt sen jakamatta.
Pienempi osa lähti helposti irti vetämällä. Todella kivaa! Ostin kasvin kolme vuotta sitten. Tänä talvena siinä on koko ajan ollut ainakin yksi kukka.

Idänsinililjan ensimmäistä kukkaa ei ihan voi kutsua auenneeksi, mutta yritystä on.

PAM! Pikkusinililja 'Rosea' avasi ensimmäiset kukkansa täysin levälleen tänään! Toisessakin puskassa on yksi kukka auki, mutta tämä avautui näin komeasti. Että osaa kukkanen olla suloinen! Tämähän on todella pieni, vain noin 5 cm korkea.

Nyt me aloitamme iloisen perjantai-illan vieton esikoiden kanssa. Toissapäivänä tehdyn lasagnen viimeinen pala tirisee puuhellalla, se taitaa jo olla lämmin. Hyvä, koska näännyn nälkään!
Iloista viikonloppua ja muistakaahan syödä!

Huone-esikko – Primula obconica
Idänsinililja – Scilla siberica
Kevätkurjenmiekka – Iris reticulata
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Tähtisahrami – Crocus tommasinianus
Unkarinikiviuhko – Limonium gmelinii

Kirjopikarililjojen versot nousevat kostealla niityllä! Ihan hyvä vain, että tulee vähän viileämpää, jotta kevät ei etene rysäyksellä. Tällainen hitaasti fiilistellen saapuva kevät on mannaa.

Fritillaries are on the up and up...

Kirjavalehtinen keisarinpikarililja on tänäkin vuonna ilahduttavan elinvoimainen. Istutin tämän toissa syksynä, kun tämän kaivatun herkun sipuli löytyi Kauppilasta. Tämä on 'Aureomarginata' eli keltareunainen, mutta en ole varma, kuinka paljon eroa tällä on 'Argenteovariegataan' eli valkoraidalliseen.

Tavalliset keisarinpikarililjat lapsuudenkotini pihalta alkavat jo raottaa ensimmäisiä lehtiään.

Sisällä on pieni siemenkylvös muovin alla, on hauskaa katsoa blogeista miten valtavia kylvösrivistöjä monella on! Tänne ei pelargonien lisäksi mahdu paljon muuta, niin homma pysyy pienessä mittakaavassa (toistaiseksi).
Pasuuna on pieni puu ja pitänyt lehtensä koko talven kauniisti. Se kuivui syksyllä niin pahasti, että tiputti lehtensä, mutta kasvatti sitten uudet.

Siirrytään takaisin ulos heti, kun sisällä ei ole viime päivinä raaskinut olla muutenkaan. Tämä kukkanen on jäänyt vallan vaille esittelyä, vaikka oli kukassa jo viikko sitten. Kevätlumipisara viihtyy talon pohjoispuolen varjossa. Tänä vuonna on kivaa, kun se kukkii yhtä aikaa ensimmäisten kevätkukkien kanssa, yleensä tässä kohdassa on runsaasti lunta ja jäätä silloin, kun ensimmäiset paikat ovat sulia, ja lumi pysyy kuin tatti.

Perennojakin on mukavasti nousussa, niitä vain ei tule kuvattua samoin kuin kevätkukkia. Metsätyräkki 'Chameleon' on viininpunainen maasta ponnistaessaan.

Edellisen kuvan taustalla kukkivat sieberinsahramit.

Sitten päivän behind the scenes -kuva, tai tämä on jo toissapäivältä. Kaivoin vähän ojia ja tein kivipengertä. Kun katsoin peiliin, alkoi vähän naurattaa. Olin pessyt kädet huolellisesti sisälle tullessani, mutta enpä tullut ajatelleeksi naamaa.

Kuistilla on ikkunanentisöintityöpaja ja olen nyt opetellut taas jättämään saappaat kuistille (noin joka toinen kerta).
Ihanaa, kun sisällä ei tarvitse käydä kuin nukkumassa ja tekemässä voileipää! Ja kirjoittamassa blogikirjoituksia, näitä on niin mukava jakaa teidän kanssa.

Eilen paikkoja vähän särki ja päätin olla kaivamatta, mutta minkäs teet, kun on tällainen keli! Ransu esittelee.
Niinpä kaivoin muutaman keskeltä nurmea esiin nousseen kiven, koska nyt ne näkyvät niin selvästi ja kuten ystäväni huomautti, kesällä on niin kuivaa, että nurmiheinän juuret muodostavat silloin mahdottoman tiuhaa mattoa, että lapiota ei tahdo saada uppoamaan maahan, eikä kiveä hievahtamaan juurien otteesta. Savimaa menee lisäksi kesällä lähes betoniksi. Nyt maa on niin kosteaa ja muhevaa, että sitä on ilo kaivaa!
Kivien esiin kaivaminen on venäläistä rulettia, kun koskaan ei tiedä, onko vastassa leivänpaahtimen vaiko mikroaaltouunin kokoinen, vai vanhanajan televisio, joka on jo pakko jättää maahan. Eiliset olivat niitä mikroaaltouuneja. Kolme riitti sille päivälle, ja tänään teen jotakin muuta! Vaikka... on ihanaa, kun kivimuuriprojekti edistyy... ja olen aloittanut myös uuden kivipenkereen teon.

Aurinkoista sunnuntaita!

Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Kevätlumipisara – Leucojum vernum
Kirjopikarililja – Fritillaria meleagris
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Pasuuna – Brugmansia
Sieberinsahrami – Crocus sieberi

Jos sängyssäsi köllisi tällainen pehmopoika, pystyisitkö pitämään näppisi kurissa?

Etenkin, kun tulosi aistittuaan pehmopoika kiertyy selälleen?

Juu, en minäkään voi. Näiden kuvien ottamisen jälkeen sukelsin sekaan. Pehmoista illanjatkoa!

To stroke or not to stroke is not the question. It is, where to stroke! Ransu is as fluffy all over.

Jos matolla aurinkoläikässä lojuu kuuma pantteri, pystytkö kävelemään ohi ilman, että täytyy pysähtyä nuuskuttamaan lämmintä kissanvatsaa?

Mustus, Rooman keisari on valmiina vastaanottamaan kansalaisten huomionosoituksia paraatiasennossaan.

Roman emperor Mustus is ready to receive his citizens.

No niin, vihdoinkin tapahtuu! Sain tiedon, että kirjani pitäisi tulla ensi viikon aikana painosta. Sain myös hinnan, joten pystyin viimein laittamaan kirjan nettikauppaani Elsan lempituoliin. Sieltä sitä nyt voi tilata!
Jokainen kirjan minulta tilannut saa sen tietenkin omistuskirjoituksella varustettuna.

Olen myös saanut myyntiin pienen erän astioita, joissa on ihanaa vanhan ajan tunnelmaa.

Nämäkin löytyvät jo Elsan lempituolin hyllyiltä. Tästä kupista juodaan ruusuilla ja lemmikeillä maustettua kahvia...

Tämä kuva ei liity aiheeseen mitenkään, paitsi että tästäkin tulee iloiselle mielelle. Kuva tuli vastaan viime kesän kuvien joukosta. Unikko on jättänyt uimahousut rantakivelle!

Elsan lempituoliin pääset tästä KLIK.

Aurinkoista viikonloppua!

Vaaleanpunainen helmililja 'Pink Sunrise'.

Posliinihyasintti.

Kevätsahrameita.

Vaikka osalle krookuksista on käynyt näin... mutta nyt ei keskitytä tähän, vaan niihin kukkiin!

Jihuu, tavalliset siniset pikkusinililjat ovat vihdoin nousussa vuokko-esikkopuutarhassa! Näiden vaaleanpunaiset versiothan kukkivat jo täyttä päätä aurinkoisessa muotopuutarhassa. Kasvupaikan ero samalla tontilla voi aiheuttaa yli kymmenen päivän erotuksen kukinta-aikaan.

Lämpimimmillä paikoilla kukkivat pystykiurunkannukset, siis rakennusten kivijalkojen eteläsivuilla.

Ensimmäiset tarhajouluruusun kukat ovat auki. Tämä limenvihreä on niin herkku...

... mutta niin on myös tämä lähes musta, joka kukkii hetkeä myöhemmin.

Nyt joku alkaa päivitellä pihani aikaista kevättä. Mantereella taitaa kuitenkin olla lämpimämpää. Moni on postannut sinivuokkojen kukista jo ajat sitten, eivät ne täällä vaan kuki! Tässä villi sinivuokko, joka kasvaa oikein aurinkoisella penkereellä puutarhassani.

Sen eteläisempi serkku unkarinsinivuokko on ehkä hitusen pidemmällä.

Onneksi kevätlumipisarat kukkivat upeasti eikä näitä ole edes syöty!

Ja – tadaa – tässä yksi, joka on aikaisessa, eikä tätäkään ole syöty (tosin laitoin heti nämä nuput huomattuani suojakuvun päälle – ja onhan nuo lehdet napsittu poikki jo aiemmin): tähtitulppaani! I-ha-naa, tulppaanikausi alkaa!

Helmililja – Muscari
Kevätlumipisara – Leucojum vernum
Kevätsahrami – Crocus vernus
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Posliinihyasintti – Puschkinia scilloides
Pystykiurunkannus – Corydalis solida
Sinivuokko (lehtosinivuokko) – Hepatica nobilis
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Tähtitulppaani – Tulipa humilis
Unkarinsinivuokko – Hepatica transsilvanica

Toissa viikolla pidin navetan tervausviikon.

A couple of weeks ago I started repainting my old cowshed with linseed oil (white parts) and wood tar mixture (dark parts).

Navettani on hyvin pieni ja hirsistä tehty. Sekin täytyy kengittää joskus, sillä ylämäen puoleinen alin hirsi on lahonnut, eikä sivujenkaan alimmissa hirsissä ole kehumista. Mutta kun olen kaivanut maata niin, että hirsikehikko ei enää ole maakosketuksessa, niin kaipa tuo kestää vielä siihen asti.
Hirsiä voi kuitenkin kengitystä odotellessa vähän huoltaa. Navetan eteläseinä on laudoitettu, olen jokusen huonoimman laudan ja riman uusinutkin. Nurkissa on ollut kotelot, mutta niitä ei kannata uusia ennen kengitystä. Sudin vain hirsien päihin valkoista pellavaöljymaalia, jotain samantapaista niihin oli aiemminkin laitettu.

Ikkunoidenkin korjaaminen on kesken. Tämä oli rikki ja sen korjasin jo, mutta toinen ikkuna puuttuu kokonaan. Keskeneräisyys ei haittaa, vaan maalasin vielä hyväkuntoiset räystäslaudat ja korjatun ikkunan puitteet. Näyttää hassun siistiltä ja rähjäiseltä samaan aikaan!
Haaveilen viherkatosta, tässä olisi sopivan loiva kattokulma siihen, ja viherkatto sopisi tyylillisesti tummaan hirsirakennukseen oikein täydellisesti.

Seiniin sudin tervan, pellavaöljyn ja tärpätin seosta, kunnes loppui ensin tärpätti ja sitten vielä tervakin. Siispä oli ryhdyttävä muihin puuhiin.

Aloin kiinnittää uusia linnunpönttöjä. Tämäkin homma on odottanut sitä, että saan ensin seinän maalattua. Hirveän moni puuha on jonkun ketjureaktion häntäpäässä!
Päätykolmiot on maalattu punamullalla, mutta haluaisin nekin tummanruskeiksi. Niinpä sudin punamullan päälle tervaseosta, ja se vähän tummeni. Ehkäpä se ajan saatossa muuttuu. Punamultahan on siitä loistava maali, että sen päälle voi maalata suoraan mitä vain, sillä se ei muodosta kalvoa, vaan on vanhettuaan vain jauhomaista ainetta puun pinnassa.

Kaivelin vähän ojia navetan ympäristössä ja muuallakin. Tämä on yhtä ihanaa puuhaa kuin lapsenakin: nostaa lapiollinen maata ja katsoa, kun vesi alkaa virrata! Mahtavaa!

Joka paikasta nousevia kiviä päätyy kivimuuriin ja penkereisiin. Tämä tontin reunan kivimuuri sai taas muutaman palan lisää. Tämän edustalla, tuossa saarnien alla, on vuokko-esikkopuutarhani.

Musti esittelee. Mamman (Huom: Naukulan Mamman avustuksella!) tekemä muuri on hyvä kyttäyspaikka. Kyllä mammat tietää.
Iloiset terveiset tervantuoksuiselta pihalta!

Tänä talvena munankuoripelargoni 'Raspberry Ripple' on kukkinut koko talven. Edes yleensä kovin ahkera mårbacka 'Prins Nikolai' ei ole nyt kyennyt samaan. Nyt prinssissä ei ole yhtään kukkaa, mutta tässä vadelmaviettelyksessä on ihan tuore kukkaterttu, jossa on monta nuppua. Nyt se on saanut kaverikseen tuoksupelargonin pienet valkoiset kukat.

(Toim. huom. Ripple ei tarkoita viettelystä vaan väreilyä, mutta raspberry ripple -tyyppistä nimeä käytetään jäätelöannoksista ja muista herkuista)

Tämä on aika hauskaa. Lukinliljan viereltä nousee pieniä kasveja, joiden mietin olevan ehkä sen siementaimia. Nehän alkoivat kukkia ja paljastuivat pikkukäenrieskoiksi! Olen ottanut mullan ruukkuun pihalta ja täällä kasvaa käenrieskaa kaikkialla. Nyt myös huonekasvina!

Tämäkin on aika hauska juttu. Unna ja Ella lanseerasivat aikoinaan päärynäkäsitteen, siis siitä, että kissa on päärynänmuotoinen. Unna Tuutikki on itseoikeutetusti päärynätuutti.
Koska Ransukin on selvästi päärynä, olen tässä vuosien aikana miettinyt, mikähän päärynä Ransu olisi. Koska Ransu ei ole Ransu Tuutikki, ei Ransu voi olla päärynätuutti Unnan lailla, vaikka haluaisikin. Unna on mahdottoman söpö kissatyttö.
Vastaus oli ilmiselvä, se on ollut nenäni edessä koko ajan. Ja nyt selviää, miten hidasjärkinen oikein olen. Ransuhan on päärynäpehmis!
Jäätelölinjalla ollaan täälläkin.

Viime aikoina olen yrittänyt opetella tunnistamaan uusia lintuja cd:ltä. Se on pistänyt päärynäpehmikseen vauhtia.
Missä ne ovat?
Tutkittuaan kaikki huoneet Ransu ryhtyi katsomaan ikkunoista, jos ne olisivat ulkona.

Kun selvisi että lirputus tulee äänitoosasta, Ransu asettui nautiskelemaan luonnon äänistä sohvalleen.
Ilmeen muikeudesta päätellen äänimaailma on mehukasta.

Tänään hihittelin kottaraiselle, joka liverteli ja naksutteli tv-antennin ylimmällä orrella. Kylläpä sillä on hassu ja monipuolinen laulu! Tämä on kuulemma reviirilaulua. Saunasta tullessani huomasinkin, että kottarainen vilahti ulos saunan päädyn pöntöstä. Jospa se taas pitkästä aikaa kelpaisi kottaraisille! Elämme jännittäviä aikoja.

Lukinlilja – Hymenocallis
Munankuoripelargoni – Pelargonium Zonale-Ryhmä
Märbackapelargoni – Pelargonium Zonale-Ryhmä
Pikkukäenrieska – Gagea minima
Tuoksupelargoni – Pelargonium× fragrans

Kuka on taas tuonut roskia sänkyyn? Valkoinen hieno pussilakana on täynnä kuraisia tassunjälkiä, jotka ovat epäilyttävän kookkaita.
Ja kuka taas kynsii sohvaa, ja repii tapettia oven pielestä?
Kuka kiipeää alumiinitikkaita pitkin liukkaalle peltikatolle, vaikka mamma on sata kertaa kieltänyt?
Entä kuka härnää isoveljeä ja kerjää verta nenästään? Kuka meni taas tänäänkin tekemään tuttavuutta kylille tulleeseen Vippe-kolliin, vaikka sekin tietää varmaa turpiin saamista?
Kuka, kukakohan?

Sehän on Ransu, aina yhtä aktiivinen veijari, joka ei kyllästy härnäämään. Joka aamu se puree mammaa nenästä, ja usein iltaisinkin. Ja myös siinä välissä. Tänään, kun istahdin töiden lomassa puutarhatuoliin, tuli Ransu avuliaasti puremaan nenästä ja asettui sitten syliini ja kehräsi kovaäänisesti. Vaikka ei se muulloin sylissä viihdy, mutta silloin se on paikallaan, kun mamma on juuri aikeissa nousta jatkamaan hommia.

Ransu ei ole ainoa, joka tuo rapaa sisälle. Syyllistyn siihen itsekin. Ja entäs Musti, itse isäntäpantteri! Se tulee sisään ja asettuu keittiön pöydälle puhdistautumaan. Ja sen kyllä huomaa, kun katsoo pöytää.

Mustista on lisäksi irronnut todella paljon karvaa. Isäntä riisuu pitkät kalsarit, on kevät!

Niin, on kevät. Se yksi 'Katharine Hodgkin', jonka suojasin kuvulla, ehti kukkaan, jonka ikuistin ennen kuin se lopulta syötiin, kun piti jo suojata muuta. Takana näkyy kaveri, jonka nupun kärjestä on rouskaistu pala, mutta sekin avautui sulokkaasti. Nämä ohuet terälehdet ovat niin söpöt avautuessaan, kun ne ovat vielä vähän rytyssä!

Kevään tunnistaa siitäkin, että pyörä on otettu esiin! Tai olisi tämän voinut ottaa jo kuukausi sitten, ei vain ole tullut otettua. Tämäkin on ihanan sininen, kuten kurjenmiekka, ja ...

... Ta-daa! Ensimmäiset sinivuokot ovat auki pihallani! Lisäksi kuulin Brändöstä tästä nurkan takaa, että sielläkin oli noteerattu kevään ensimmäiset sinivuokot. Tänään on selvästi saariston virallinen sinivuokkopäivä.

Unkarinsinivuokko 'Blue Eyes' on pian kirimässä lehtosinivuokkojen rinnalle.

Takaisin kuukauden kalenteripoikaan. Sekin on sininen, vaikka tässä iltavalossa näyttääkin ihan hassun väriseltä. Ransu on sinitabby. Ja ihan viattoman näköinen, varmasti syytön mihinkään rapaan. Ja vaikka olisikin syyllinen, niin pieni annos mikrobeja sängyssä lisää varmasti mamman vastustuskykyä, eikö niin? Ilmankos olen tuskin koskaan kipeänä!

Aamuisin Ransu on yhtä ihana ja kamala, kun se on niin pehmeä ja toisaalta yrittää niin sinnikkäästi purra minua hereille. Tänäänkin se oli kietoutunut pääni ympärille kuin pehmein karvalakki, ja unettavan lämmin se olikin – paitsi se tappajahai-puoli, joka yritti jatkuvasti käydä nenäni kimppuun.
Kalenteripoika lähettää pehmeät puskut ja kipakat nenänpuraisut kaikille ihanille kissatädeille!

April calendar boy is Ransu, who sees to it that I have enough soil and other earthly debris even in my bed.

Lehtosinivuokko – Hepatica nobilis
Unkarinsinivuokko – H. transsilvanica

Uusia sinivuokkoja on nousussa. Olin lähes unohtanut, että vuokko-esikkopuutarhassakin kasvaa sinivuokko! Tämä on saanut niskaansa keväisen annoksen kompostimultaa, ja sitä näyttää olevan vähän tukassakin.

There are two native Hepaticas in my garden. They are so sweet and hairy.

Mustin puutarhaan on ilmestynyt pari sinistä isokevättähteä. Siirsin nämä viime kesänä aiempaa parempaan paikkaan kun olivat niin varjossa, mutta en enää muistanut minne. Nyt selvisi!
Talventähdet ovat kukintansa lopulla, mutta kultasahramit 'Cream Beauty' ovat vielä vedossa.

Siirrytään takaisin vuokko-esikkopuutarhaan. Sen reunamilla kasvavaan kultaherukkaan ovat puhkeamassa lehdet. Samoin on kaikkien herukoiden laita. Taikinamarjoissa ja etenkin lamoherukoissa onkin jo pienet avautuneet lehdet.

Lehtoakileijoissa on jo suuret lehtiruusukkeet. Kivimuurin suojissa kasvaa erityinen akileija, ja tästä näystä olen erittäin iloinen! Tämä on sysiakileija. Sekin on selvinnyt talvesta! Hurmaava periskooppi tämä.
Sysiakileija ei varmaankaan ole erityisen herkkä tai talvenarka, mutta kasvien jälleennäkeminen vain tuottaa niin suunnatonta riemua näin keväisin. Istutin tämän vasta viime vuonna, ja uusista kasveista ei koskaan tiedä. Kun ei niistä vanhoistakaan voi olla varma!

Vuokko-esikkopuutarhan puolivarjossa kasvavat pikkusinililjat ovat viimein avanneet kukkansa. Näissä on hieno sinisävy. Vaikka pidän idänsinililjasta, pidän erityisesti tästäkin. Tällainen viileä ja kalvakka sininen oikein hohtaa iltavalossa.
Ransu esittelee, huomasitko?

Pehmoista illanjatkoa!

Isokevättähti – Scilla luciliae
Lamoherukka – Ribes glandulosum
Kultaherukka – Ribes aureum
Kultasahrami – Crocus chrysanthus
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Sinivuokko – Hepatica nobilis
Sysiakileija – Aquilegia atrata
Taikinamarja – Ribes alpinum
Talventähti – Eranthis

Pihakeinun pihakeinu

Isännän puuhia

Koruväkerryksiä

Ompeluväkerryksiä

Kohti kesäpäivänseisausta

Pientä hellaprojektia

Vuoden hienoin päivä

Viiden kysymyksen haaste

Mustin touhuja ja päivän kurjenmiekka

Lumikellokatsaus ja krookuksia

Jaettu esikko on kaksi esikkoa

Pikarililjojen kuulumisia

Päivän kysymys

Toinen visainen

Kirja myynnissä - kauppa auki!

Sateisen päivän kukkaset

Navettaoperaatio

Sisäkukkaa ja päärynää

Huhtikuun kalenteripoika

Sininen hetki