Neljännen adventin kukat

Tämä nyt ei ole ihan kukkanen, vaan läheskukkanen. Nupusta pilkistää keltaista väriä kumminkin! Etelänkevätesikko haaveilee minun laillani siitä, että olisi kevät.

December is not half as bad when there are some flowers and wannabe-flowers. Most of them belong to primulas, but a little dandelion brings joy in the garden, too.


Tarhakääpiö Belarinassa on myös nuput. Nämä ovat olleet kasvissa jo monen monta viikkoa, mutta ainahan voi toivoa, että aukeaisivat vaikka jouluksi!


Suikeroesikko on sitten ihan tosissaan pykännyt kukatkin, mutta jotenkin ne ovat jääneet minulta huomaamatta. Onneksi havaitsin ne edes näin lakastuneina, jo pelkkä tietokin näistä pikku ihmeistä ilahduttaa suuresti, vai mitä?

Tänään huomasin myös kuistin vierellä olevan sitkeän voikukkasissin. Kuvasta näkyy, että yön aikana tuli rakeita – maassa on vähän valkoista.
Voikukkia onkin nyt tosi hyvä kitkeä, kun niiden lehdet ovat niin vihreät, loistavat kukkapenkistä metrien päähän. Kun vain päivä olisi vähän pidempi, niin ehtisi enemmän!

Ransu ei viitsinyt tassujaan kovin paljoa rakeiseen maahan laittaa, vaan pörhisteli kuistilla. Hirmuinen viima taisi silti olla suurin syy pörhistelyyn. Vaikka tänään oltiin pari astetta plussalla, noin virallisesti, jäätyivät ulkona ajatuksetkin. Sormet eivät kestäneet valosarjojen lamppujen vaihtamista eiliseen tapaan, joten ulkotyöt jäivät minimaalisiksi.


Sisällä olikin mukavaa ja auringonsäteissä tarkeni.


Jätin yhden balkaninsyklaamin istuttamatta syksyllä ulos, ja se on kasvattanut hitaasti muutaman kukkavarren keittiön pöydällä. Periaatteessa tämä laji kukkii keväällä. Jännittävää nähdä, koska sen mielestä on kevät!

Makuuhuoneen pöydällä on pelargoneja ja yksi verenpisara, joka näyttää toistaiseksi oikein hyvältä. Istutin sen aiemmista kokeiluistani viisastuneena suureen ruukkuun, jotta sillä on mahdollisimman tasainen kosteus. Pelargonithan voivat talvehtia vaikka ylipienissä ruukuissa, sillä niitä ei haittaa, jos multa kuivuu täysinkin välillä – oikeastaan se näyttäisi pikemminkin edistävän niiden talvehtimista.


Kokoelmani suurin on tällä hetkellä tähtipelargoni 'Bev Foster'.

Munankuoripelargoni 'Raspberry Ripple'. Näin talvisaikaan terälehtien munankuoriefekti on lähes olematon.

'Cheeky Chappy' on myös hailakka. Kukkien keskiosan pitäisi olla paljon valkoisempi, mutta valon vähyys vaikuttaa varmasti värittömyyteen. En silti valita, kiva ja heleän värinen kukka.


Ruusunnuppupelargoni 'Brightstone' on tulossa jouluksi kukkaan.

Valkokukkainen mårbackapelargoni 'Prins Nikolaj' on perinteinen joulukukkani eikä se petä tänäkään vuonna. Kukkia ei koskaan ole runsaasti ja kasvi on muutenkin hassu hujoppi, mutta suunnatonta iloa se vain tuottaa.
Iloista neljättä adventtia kaikille!


Balkaninsyklaami – Cyclamen coum
Etelänkevätesikko – Primula elatior
Munankuoripelargoni – Pelargonium Zonale-Ryhmä
Mårbackapelargoni – Pelargonium Zonale-Ryhmä
Ruusunnuppupelargoni – Pelargonium Zonale-Ryhmä
Suikeroesikko – Primula Pruhoniciana-Ryhmä
Tarhakääpiöesikko – Primula Vulgaris-Ryhmä
Tähtipelargoni – Pelargonium Zonale-Ryhmä
Verenpisara – Fuchsia