vaikka saimmekin presidentiksi paskanpuhujan koulukiusaajan.
Plääh.
Mutta kevät lähestyy! Pakkanen on hellittänyt, mittarissa on enää –2.
Luin vastikään Tuovi Mutasen viime vuonna ilmestyneen kirjan Talven perennojen kauneus. Nimi hämää, sillä kirjassa on kasvien ulkoasun lisäksi erittäin paljon tietoa niiden lisääntymisestä. Moni kasvi karistaa siemenet hangelle tarkoituksella, se on niiden kylväytymisstrategia.
Kuvassa tädykkeen siemenkotia.
Kaksivuotinen alpi
Lysimachia atropurpurea'Beaujolais' tuottaa toivottavasti taas siementaimia, se on pysynyt puutarhassani mukavasti, vaikka taimia ei kerralla olekaan enempää kuin yksi tai kaksi. Sekin määrä riittää kannan ylläpitoon. Ensimmäisenä vuonna tulee lehtiruusuke, toisena vuonna nousee kukkavarsi. Kriittinen piste on lehtiruusukken talvehtiminen: taimien päällä oli viime talvena vanha villapaita.
Punahevoskastanja 'Briotii' pullistelee nuppujaan.
Eiköhän tästä selvitä, vaikka tekeekin mieli muuttaa johonkin toiseen maahan seuraaviksi kuudeksi vuodeksi!
Luultavasti kevään tullen mieli kääntyy yhä enemmän kohti puutarhasta nousevia versoja ja maailman murheet väistyvät taka-alalle.
Toivotaan niin.
Punahevoskastanja Aesculus× carnea
Tädyke Veronica
