Ihme juttu, mutta jääkenttiä syntyy eri talvina eri paikkoihin.
Tänä talvena pahin jääkenttä on muodostunut entisen saunan päädyn kosteikkopenkkiin. Se näyttää paikalleen jäätyneeltä hyökyaallolta kumpareineen ja notkelmineen. Taustan mutapuutarhassa jääkuori on alempana.
Viikko sitten oja näytti tältä. Jäätä oli vain ojan syvennyksessä. Jään alla kuului kyllä veden solinaa.
Nyt tilanne on tämä, vastakkaisesta suunnasta kuvattuna.
Ojanvieren jouluruusu- ja lumikellopaikka on jään alla.
Voihan hemuli. Kuningassaniainen, aarteeni, jonka olen saanut suojattuna talvehtimaan jo monta vuotta, on tuolla pakkassuojan – ja jääkuoren – alla.
Jää muodostaa kyllä todella hienoja muotoja: kuhmuja, aaltoja, reunuksia. Se on paikoilleen jähmettynyt liike.
Pihatien ali tuleva salaoja on kuin jäätynyt vesiputous.
Erikoista on kuitenkin se, miten jäätä on syntynyt ojasta ja salaojasta vasemmalle eri lailla kuin aikaisemmin. Yhtenä vuonna syntyi hirmuinen jääalue tuonne alemmas ojan päähän, mutapuutarhan ympärille, mutta nyt siellä ei ole (vielä?) mitään jääongelmaa.
Toisaalla, huussin takana Rivendellin purossa, on suorastaan vähän vettä. Yleensä se on varsin jäinen paikka, tai oikeastaan siitä alarinteeseen, jossa valuva vesi ja jää ei haittaa, kun se on vain nurmikkoa.
Vähän tässä huolettaa kasvien selviäminen, mutta kokemus on opettanut, että useimmat aina selviävät – mutta menehtyvät ovat luultavasti erikoisempia aarteita, joita on saanut metsästää vuosikausia ja pulittaakin enemmän.
Kivipengermän päällä on ruusupioni; sen menehtyminen ei hirveästi haittaisi, vaikka se ei ole vielä edes kukkinut, mutta kun sen kukkien väri on niin ruma. Taempana on idän- ja ketomesiangervoja; niiden luulisi selviävän, kun ovat kasvaneet tuossa jo niin monta vuotta. Ehkä ne ovat jo kokeneet tällaiset olosuhteet, vaikka en sitä muista. Sitten on narsisseja, kurjenmiekkoja, kilpirikkoja ja monenlaista muuta.
On tosiaan merkillistä, kuinka tämä jääkausi on vyörynyt täältä eri suunnasta kuin ennen. Entisen saunan toiselle seinustalle tammikuussa laskemiani tikkaita ei saa irti ennen kevättä.
Ensi viikolle on nollaa luvassa. Saa nähdä, alkaako jääkausi siitä pikku hiljaa hellittää, vai meneekö vain pahemmaksi.
Pihatien yläpuolen ojanpientareella on viime vuonna istutettu peikonpaju. Sekin kasvaa jäässä nyt.
On tässä muutakin jännitettävää – ja kauhunsekaisella mielellä odotettavaa – kuin presidentinvaalitulos.
Pajut taitavat onneksi sietää aika hyvin jääkuorta, kosteikon asukkeja kun ovat. Jos niiden pakkasenkesto ja talvensieto vain riittävät. Puuteripaju 'Mount Aso' on avaamassa ensimmäisiä vaaleanpunaisia pajunkissojaan. Jääkuori ulottuu tähänkin puskaan asti.
Toivottavasti kaikki menee hyvin.
Idänmesiangervo Filipendula palmata
Ketomesiangervo Filipendula purpurea
Kilpirikko Darmera peltata
Kuningassaniainen Osmunda regalis
Peikonpaju Salix babylonica var. pekinensis'Tortuosa'
Puuteripaju Salix gracilistyla
Ruusupioni Paeonia veitchii
