... esittelee jouluruusuja sekä ilahduttavaa postia.
Kukkuu! Täällä huussin ympäristössä me mamman kanssa tutkitaan kasveja. Mamma kertoo.
Tässä se sama tarhajouluruusu, jonka nuppua esiteltiin jo edellisessä jutussa. Nyt nuppuja näkyy nousevan ainakin kolme! Viime keväänä tämä siementaimi kukki vasta yhdellä kukalla.
Eilen ja tänään on ollut niin lämmintä, että nuppuja ilmestyy maan pinnalle kuin sieniä sateella, tämä kasvaa metrin päässä edellisestä.
Huomaan, että ehkä parhaiten siementaimia on ilmestynyt heti huussin takaseinän viereen, sen pohjoispuolelle. Tähän ei tule suoraa auringonvaloa oikeastaan ollenkaan. Nämä ovat kaikki itsekseen kylväytyneitä siementaimia, ja tarhajouluruusuja. Vaaleajouluruusut kasvavat toisaalla.
Mitä ihmettä – kun katsoo lähemmäs, on tuolla ainakin neljä nuppua! Viime vuonna tämä ei minusta kukkinut vielä ollenkaan. Onpa se runsastunut reippaasti!
Myös vanhojen, isojen tarhajouluruusujen nuput ovat tulleet näkyviin. Nämä ovat kasveja, jotka olen hankkinut taimina ja siementaimet ovat näistä kolmesta yksilöstä lähtöisin. Tämä on vihreäkukkainen.
Tämän lähes mustakukkaisen nuppuja ei edes tahdo erottaa maatuvien lehtien seasta. Rakastan tätä dramaattista väriä – se on kuin kauhuleffasta: kuivuneen veren värinen. Vähän kuin joku hirviö nousisi maasta.
Tässä sama kasvi kokonaisuudessaan. Nämä vuosia sitten istutetut ovat aika valtavia. Jos mittaa ringiksi laonneiden lehtien alueen, se on halkaisijaltaan lähes metrin.
Kaikkein isoin on tässä kuvassa etualalla ja sen kukat ovat kauniin punaiset. Se on ensimmäinen istuttamani, siitä on varmaan noin kymmenen vuotta. Suurin osa siementaimista näyttää olevan saman värisiä.
Kuvasta näkyy hyvin, kuinka täällä ylärinteessä on jo ihan lumetonta ja maakin alkaa hiljalleen sulaa, mutta jääkenttä tuolla alempana, vaikka on aurinkoisemmassa paikassa, ei ota hävitäkseen sitten millään. Tuolta tontin alakulmaan asti on silkkaa jäätä, joka tuntuu pysyvän kiinni kuin liima.
Jouluruusualueen halki kulkee oja, joka johdattaa vettä pois vanhan talon takaa. Se on niin kutsuttu Rivendellin joki. Huomasin siinä jäästä puskevan (tai oikeastaan jään saartaman) mukulaleinikin, vähänkö söpö! Sinnikäs pikkuinen. Oja oli jo sula, mutta jäätyi pinnasta uudelleen.
Tuoli on asetettu lämpimään paikkaan vanhan talon eteläseinustalle ja istahdan siihen päivittäin. Tuoli on Ransunkin suosikki, etenkin, jos itse istun siinä ja se pääsee syliin. Vaikka muuten se ei ole sylikissa. Asia on selvästi eri, kun ollaan ulkona.
Ransu ei nyt jäänyt tuoliin, vaan jatkoi tutkimaan.
Täällä vanhan talon kivijalassa on kaikenlaista...
Hmm!Sitten siirryttiin sisälle.
Lupasin esitellä keskivartalomakkaran, kun se valmistuu. Kovin kauan tuossa ei mennyt, sillä siitä tuli hametta lyhyempi. Päätin lopettaa kappaleen sitten, kun tuo viivojen turkoosi lanka loppuu.
Vaatteen tarkoitus on pitää alaselkä ja vatsa lämpimänä, tosin nyt ei tarvetta ole, kun talo lämpiää ihanan auringon vaikutuksesta ihan itsestään. Talvipakkasilla kaipaan usein jotain alaselän-keskivartalon lämmikkeeksi.
Kävin hakemassa postit rannasta ja siellä oli ihana yllätys. Kortti, jossa on harmaa ja musta kissa!
Musti:
Moi minultakin!Kortin kirjoittaja kertoo lukeneensa blogiani jo pidempään, mutta ei ole kommentoinut. Hän päätti kommentoida itse tekemällään kortilla!
Mikä ihana ajatus. Ylipäätään paperipostin saaminen on nykyisin ihan juhlahetki, tällaisesta iloisesta yllätyksestä puhumattakaan.
Kirjoittaja toteaa kissajuttujen olevan hänen suosikkejaan ja että nyt erityisesti kaipaa hyvän mielen luettavaa ja luonnon kauneutta.
Se on niin totta. Kiitos ♥
Ransu tekee parhaansa tuottaakseen mahdollisimman hassua ja pehmoista sisältöä. Nauratti niin, kun näin nuo tursuavat masukarvat, että oli pakko hakea kamera.
Pehmoista viikon jatkoa!
Mukulaleinikki – Ficaria verna
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger
