Kuukausi alkaa lumisena, siitä huolimatta kalenteripoika on se, joka ei niin lumesta välitä. Hänellä on muita avuja.
Voi hyssykät, tässä itää suvitulppaani. Miten se nyt keskellä tammikuuta. No ei tässä mikään auta, piti nostaa rasia keittiöön, jossa ollaan sentään plussan puolella. Näillä pakkaslukemilla ei eteisessä tai vintin rappusilla nimittäin olla.
Meillä sattui perjantaina hirveän huolestuttava tapaus, josta kerron jo nyt heti, että se taisi olla väärä hälytys. Ennen kuin joku huolestuu.
Olin kameran kanssa kiertämässä pihaa ja tulin ikuistaneeksi Ransun pissin. En kyllä hoksannut katsoa, tuleeko sieltä pissiä. Oletin, että tulee. Ransulla ei ole ollut pissivaivoja noin kymmeneen vuoteen.
Äkkiä sisään!
Kiinnitin huomiota siihen, että Ransu ei enää palattuani hakeutunut vessalle. Ei ollenkaan koko iltana. Sateisesta myräkästä huolimatta se halusi kyllä pariin kertaan illalla ulos ja lähdin mukaan taskulampun kanssa katsomaan, tuleeko pissaa. Ei tullut, kun se vain päätti kököttää kuistilla tuulta kummastellen.
Olin kameran kanssa kiertämässä pihaa ja tulin ikuistaneeksi Ransun pissin. En kyllä hoksannut katsoa, tuleeko sieltä pissiä. Oletin, että tulee. Ransulla ei ole ollut pissivaivoja noin kymmeneen vuoteen.
Nuorena sillä oli kaksi kertaa virtsakiviä, mutta kummallakaan kerralla ei tarvinnut leikata.
Pitkän pissin jälkeen Ransu teki myös isot kakit. Perjantaina tuuli ikävästi, Ransun pehvavillat aivan hulmusivat.
Sisällä se kuitenkin hakeutui hiekkavadille, mutta mitään ei tullut. Voi sitä kauhun tunnetta. Oli perjantai-iltapäivä, eikä saaresta pääsisi pois eläinlääkäriin kuin vasta lauantaina. Jos pissa ei kulje, on tosi kyseessä ja tunnit kalliita.
Ransu hakeutui taas ulos ja pyrki siellä asioille useaan otteeseen. Mitään ei tullut. Mutta sitten tuli vielä pieni kakka.
Vielä senkin jälkeen se yritti tehdä tarpeitaan pariin otteeseen, mitään ei tullut.
Meillä on täällä saaressa mökkeilevä eläinlääkäri, joka onneksi viettää nykyisin paljonkin täällä aikaa. Hän on oikea taivaan lahja. Soitin hänelle ja hän oli juuri tullut mökilleen miehensä kanssa. Lupasi katsoa käsivaraston, lääkelaukussa pitäisi olla eläinten tulehduskipulääkettä. Hän selitti, että usein se pelkästään riittää ja auttaa, sillä kissojen virtsakivet johtuvat usein muusta kuin tulehduksesta. Lisäksi tarvitaan tietysti virtsakiviä estävää ravintoa.
Lähdin ajamaan saaren toiseen päähän – perjantaina tie oli yhtä luistinrataa. Jo pihasta jyrkästi oikealle käännyttäessä, kun pitäisi vähän pakittaa, huomasin, että renkaat vain lipsuvat ja auto lähtee luisumaan loivaa rinnettä kohti tietä ja sen toisen puolen syvää ojaa. Joten kieli keskellä suuta. Ei auttanut kuin ajaa lähes kävelyvauhtia, onneksi kilometrejä ei ollut kuin muutama suuntaansa.
Sinne ja takaisin selvisin, Ransu sai lääkkeensä.
Pissa tuli vasta seuraavana aamuna, pitkä ihan tavallinen pissa. Ja Ransu on siitä pitäen pissannut ihan normaalisti 1–2 isoa pissaa päivässä kuten yleensäkin. Se syö urinary-nappuloita muutenkin joka päivä, mutta nyt se ei ole saanut yhtään mitään muuta perjantaista lähtien. Se juo selvästi vähän enemmän ja pissaa vähän useammin nyt, kun on tiukalla urinary-kuurilla.
Koska epänormaalia pissakäyttäytymistä ei ollut enää pian sen toisen pikku kakan jälkeen, ajattelen, että ehkä se olikin se jälkikakka, joka jäi vaivaamaan ja vielä senkin jälkeen sai tuntumaan siltä, kuin jotain olisi vielä tulossa.
Joka tapauksessa Ransu on nyt täysin kunnossa ja yllä oleva kuva kertoo, kuinka hän vietti Valtteria.
Eilen illalla selvisi myös Ransun pakkasraja. Se kävi ulkona puolenyön maissa, kun pesin hampaita, tuli pian sisään ja marssi hiekkavadille.
Pidätin hengitystäni. Ei kai vaan sittenkin...?
Kohta alkoi kuulua vaimeaa lorinaa. Sulosointuja kissamamman korville. Pitkä pissi tuli, ne ovat Ransulle tyypillisiä. Ihan tavallinen, terve pissi. Oi onnea.
Kuoppa lumeen ja hieno pitkä pissi. Mamma tarkisti.
Voitaisko me mamma puhua jo jostain muusta? Vaikka pussaamisesta.
Tänään olin juuri vaihtanut kameraan zoomlinssin tipujen kuvaamista varten, kun Ransu halusi kanssani ulos. Astelu lumisia portaita alas on varovaista ja epäileväistä.
Ransu asteli saman katajan alle, josta perjantainkin pissakuvat olivat.
Tänään olin juuri vaihtanut kameraan zoomlinssin tipujen kuvaamista varten, kun Ransu halusi kanssani ulos. Astelu lumisia portaita alas on varovaista ja epäileväistä.
Onneksi Ransulla ei ole vastaan sanottavaa siihen, että mamma tutkii sen peräpäätä pissaamisen aikana ja jopa valaisee sen pissasuihkua taskulampulla.