Otin kuvia pari päivää sitten, oli vähän eri näköistä kuin nyt. Vastikään
Oravankesäpesän Kati mainitsi, että täytyi käydä ottamassa uudet palstansa tammikuun kuvat, kun sää oli muuttunut niin. Kuvat ikään kuin vanhentuvat, ainakin, jos niillä haluaa kuvata puutarhansa tämänhetkistä ulkoasua tässä tammikuussa ja täällä etelässä.
Tällaisilta näyttivät tarhajouluruusut huussin takana pari päivää sitten.
Rivendellin joessa vesi pulppusi hienon jääkuoren alla.
Tarhajouluruusujen lehdet ovat hieno lisä talviseen puutarhaan. Tsiljoona kertaa kivemmat kuin vaaleajouluruusulla, joka oikeastaan kukkii lähes lehdettömänä.
Tässä joentörmällä olisi myös lumikellojakin, mutta niistä ei vielä ole näkynyt mitään. Vähän aikaista toki on, mutta lumen häviäminen nostaa välittömästi piippokuumeen.
Moni varjohiippakin on hyvä talvikasvi lumettomassa etelässä. Tämä on piivarjohiippa 'Frohnleiten', kuten taimilapusta pystyy ehkä tihrustamaan. Lapun voi varmaan jo ottaa maan sulettua pois, varjohiippa on pärjännyt jo pari vuotta ja vähän runsastunutkin, enköhän sen jo muista enkä kaiva vahingossa pois. Tämäkin kasvaa Rivendellin joentörmällä.
Vähän alempana rinteessä on kohta, johon tyhjensin tuhkat viime viikolla. Silloin siinä oli lunta, kuvanottohetkellä ei ollut, tällä hetkellä taas on.
Tässäkin on tarhajouluruusuja. Käärmeenlaukan versot nousevat jo tammikuussa (nuo ruohon näköiset) ja siitä saa näin kerättyä maistuvaa talvisatoa. Mainio kasvi, jonka Maatiainen on valinnut vuoden kasviksi hietalaukan ohella.
Havaitsin tarhajouluruusun siementaimen myös punaisessa villissä penkissä, muutaman metrin päässä. Jouluruusut tuntuvat matkustavan.
Eipä täällä silkkaa lumetonta auvoa ole. Samasta kohdasta alarinteeseen katsoessa: niin kauas kuin silmä siintää, näen järviä... ei kun jäätikköä ja lisää jäätikköä. Tie on vaarallisen liukas, jalankin on helppo päätyä ojaan tai ainakin mukkelis makkelis.
Jäätilanne vähän huolestuttaa. Mutapuutarhan ympäristö on edelleen umpijäätynyt alue, joka peittoaa mutapuutarhan rantojen istutusalueet monen metrin päähän. Kuvassa näkyvä alppiruusu kasvaa parhaillaan jäässä ja siitä oikealle olisi himalajanjättililjan iso sipuli. Harmi, pari vuotta olen sitä kasvatellut ja se saattaisi jonakin vuonna jo kukkia. Jos on enää elossa. Siinä on kasvi, jonka sipulia löytyy äärimmäisen harvoin myynnistä.
Marjakuusikin on jääpedissä, mutta tämän mahdollinen menetys olisi pienempi, vaikka vuosia tämänkin kasvattamiseen on mennyt.
Kävelen vähän matkaa Rohania eteenpäin ja hämmästyn. Näsiän nupussa, parissakin, pilkottaa vähän punaista!
Rohanin päädyssä, vähän ylempänä, on kasvimaa. Tässä on rinnettä, ojaa ja pengermää, silti kiveys on aivan jäässä.
Näkymä kauempaa, täältä katsottuna äskeinen kasvimaa on tuolla perällä pengermän päällä. Tässä on tämä aiemmin mainittu mutapuutarhan seudun jäinen lätäkkö. Normaalisti salaoja johtaa vedet mutapuutarhasta tämän kohdan ali tienvarren ojaan, mutta nyt se on selvästi jäässä. Mäntyjen varjo kai pitää paikan kylmän varjoisena ja märkyys kylmentää, sillä tästä ei ole suojasään päivinä ja aurinkosäällä jää sulanut.
Mäntyjen alla kukkii joitakin vaaleajouluruusuja. Valkoiset kukat menevät pakkasessa rumiksi, ja se on näiden toinen huono puoli. Villatupot suojaavat kukkia tulemasta syödyksi sen lisäksi, että se suojaa nousevia nuppuja pakkaselta.
Kun katsotaan samoilta jalansijoilta vastakkaiseen suuntaan, kohti muotopuutarhaa, on näkymä aivan toinen. Jäätä tuossakin toki on, mutta silti on myös toiveita keväästä! Tai oli, toissapäivänä siis.
Muotopuutarha kerää lämpöä, sillä se on talon eteläpuolella ja hyötyy seinän tuottamasta lämpösäteilystä.
Tässä vaiheessa vuotta huomaa jopa suuren eron kahdella penkillä, jotka ovat lähinnä seinää verrattuna niihin kahteen, jotka ovat lähempänä tietä. Jälkimmäisissä on enemmän lunta.
Yritin silti etsiä keväisten kurjenmiekkojan suippoja kärkiä, sillä nekin ovat hyvin varhaisia. Niitä ei näkynyt, sen sijaan tällainen kurjenmiekka siellä on kurkistamassa laventelin ja lumen välistä. Parrakas paksujuurinen kurjenmiekka siis, ei niitä sipuliversioita. Näissä pysyvät lehdet vihreinä yli talven, mikä on kohtalokasta, sillä peurat vetävät näitä lehtiä syödessään ylös maasta, kun juuri on pinnassa. Nyt eivät ehkä pysty, kun maa on niin jäässä.
Tässä puolestaan tunnelmia talon puoleisesta penkistä (toissapäivänä). Hopeapiippo on siinä ihan vihreänä ja uudessa kasvussa.
Samassa penkissä kasvaa 'Hippolyta' -lumikelloja ja nekin nousevat aikaisin tässä lämpimässä penkissä, mutta nyt en vielä löytänyt niiden versoja. Voi olla, että jos olisin kohottanut vaahteranlehtiä, olisin löytänyt, mutta en halua häiritä. Pysykööt vielä piilossa, nyt on talvi.
Menin katsomaan vielä yhtä lumikellopaikkaa. Tämä on japaninlehtikuusen juurella, tässäkin on lämmin kohta. Istutin pari vuotta sitten tähän 'S. Arnott' -lumikelloja. Ne ovat aikaisia ja korkeita. Ja kylläpä: tuollahan niiden nenänpäitä näkyy! Löysin ainakin neljä. Linssi oli vähän väärä lähikuvaukseen.
Siinä kyykkiessäni kuuntelin kivaa pulinaa. Viereisessä ojassa, jääkuoren alla, vesi virtaa (kohti mutapuutarhaa).
Kävin vaihtamassa makrolinssin ja palasin kuvaamaan S. Arnotteja. Kas siellä, nyt näkyy!
Kuten sanottu, kuvat ovat vanhentuneita, sään suhteen ainakin. Valtterin myötä saimme ensin eilen vettä ja räntää, illalla se muuttui valkoiseksi ja tänään tuli vielä vähän lisää. Nyt meillä on 5 cm lumikerros, mikä lienee ihan hyvä, sillä pakkastakin on luvassa moneksi päiväksi.
Lumesta en nyt niin innostunut, että olisin sitä kuvannut. Ehkä huomenna. Tai kyllähän te tiedätte, miltä se näyttää.
Himalajanjättililja – Cardiocrinum giganteum
Hopeapiippo – Luzula nivea
Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum
Lumikello – Galanthus
Marjakuusi – Taxus
Näsiä – Daphne mezereum
Piivajohiippa – Epimedium× perralchicum
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger
