Vedän sanat takaisin siitä, että syyssahrameita ei oikein nouse. Niitä nousee kuin sieniä sateella. Enin osa niistä kasvaa muotopuutarhassa.
Tuolla vaahteranlehtien seassa niitä on, jos joku erottaa. Muotopuutarha näyttää kyllä ruokottomalta risukolta. Mutta kun ne ovat omat risut, niitä sietää.
Sahrameita ilmestyy koko ajan lisää lehtien lomasta. Kukat eivät enää ole vaarassa hukkua lehtiin, sillä lähes kaikki vaahteranlehdet ovat varisseet. Kovalla tuulella lehdet toki kasaantuvat ja saattavat aiheuttaa sahramien hentoisten varsien katkeamisia.
Sahrami, kuten moni muukin sipuli- ja mukulakasvi, lisääntyy sivumukuloista. Kukkinut mukula menehtyy, mutta tuottaa vieri viereen uusia mukuloita ja siksipä sahramit alkavat vähitellen kukkia tuollaisina mukavina kukkakimppuina.
Samassa penkissä kukkii ihan sahramien sävyinen asteri 'Little Carlow'.
Huomasin sen edessä olevassa vaahterankannossa leppäkertun. Tuo vaahtera ei meinaa millään kuolla, se on kaadettu jo 15 vuotta sitten ja vieläkin kanto puskee lehtiä. Niitä riivin joka kesä, mutta elinvoima ei vieläkään ole loppunut. Tänä kesänä yritin pilkkoa kantoa kirveellä pienemmäksi, jospa se joku vuosi kuolisi. Ihan kiva se on kantona, mutta en halua vaahteraa kukkapenkkiin.
Ihanaakin ihanampi 'Little Carlow', vielä kerran!
Olen yrittänyt haalia muotopuutarhaan kaikkea violettia. Sopivan sävyinen ryytisalvia 'Purpurascens' on ihan yleinen kukkapenkkikasvi Englannissa, jostain syystä jouduin etsimään sitä muutaman vuoden ennen kuin tärppäsi. Taimimyymälät näkyvät myyvän sitä vain yrttiosastolla alkukesästä.
Tavallinen salvia talvehtii yrttipenkissäni loistavasti, mutta varmuuden vuoksi suojasin tämän aarteen viime talveksi, kun se oli taimen ensimmäinen talvi.
Keltaistakin löytyy hyvänä vastapainona violetille. Keltakukkainen Austin-ruusu The Pilgrim aiheutti huolta, kun se paleltui tyveä myöten ja lähti versomaan vasta kesällä. Jonkin aikaa sai jännittää, nouseeko jalovesa vai juurivesa. Lehdistä, piikeistä ja kasvutavasta se paljastui jaloksi jo kesällä, mutta nyt, kun ensimmäinen nuppu valmistui, on asia aivan selvä. Saa nähdä, pystyykö nuppu avautumaan enää loka–marraskuun hämäryydessä.
'Comtesse de Bouchaud' -kärhö on kukkinut samojen kahden kukan voimin useita viikkoja.
Sen kanssa samaan kaareen kiipeää rinneakebia, joka yllätti tänä vuonna täydellisesti yltämällä kahden metrin korkeuteen! On se tuossa ollut jo kymmenen vuotta, joten ihan kiva, että se viimein päätti kasvaa. Kukkiakin olisi hauska nähdä jollakin vuosikymmenellä.
Tuossa akebia kiipeilee, kaaressa kuvan oikeassa reunassa. Sillä on hieno punaruskea syysväri. Taustalla syreenit, joiden kellanvihreä sävy on syksyn ihanimpia.
Tien puoleisessa kaaressa on Flammentanz-köynnösruusu vielä vihreä.
Asteri erottuu edukseen kuihtuvan kasvillisuuden keskellä, tämä kuva on kedolta päin.
Vastakkaisesta suunnasta katsottuna asteri kukkii kauimmaisessa penkissä, mutta näkyy hyvin tänne asti.
Kuvat tuli otettua aurinkoisena päivänä, ne ovat olleet vähissä. Siispä toivotan aurinkoa viikonloppuun!
Asteri – Symphyotrichum
Kärhö – Clematis
Rinneakebia – Akebia quinata
Ryytisalvia – Salvia officinalis
Syyssahrami – Crocus speciosus
