Katsoin viime viikolla ruskopenkissä kummallisen kapeaa ja myöhäistä tulppaaninnuppua.
Onneksi sytytti lähes heti. Sen täytyi olla suvitulppaani, Tulipa sprengeri. Se ei ole kukkinut vuosikausiin. Lisäksi, viimeksi kun sen näin, se asusti punaisessa villissä penkissä.
Mitä ihmettä?
Sanat eivät riitä kuvailemaan onnentunnetta, kun tämä harvinaisuus, jota minulla oli vain tämä yksi kappale, onkin yhä hengissä!
Viime syksynä tilasin suvitulppaanin siemeniä, mutta niissä ei näy vielä mitään ituja. Ja nyt ei tarvitse niin kovin jännittää, menestyykö kylvös vai ei.
Vielä kerran hurmaava suvitulppaani! Tässä yhdistyy luonnontulppaanin sirous korkeaan kukkavarteen. Tummalehtinen kasvi on metsätyräkki 'Chameleon'.
Puna-ailakit ovat niin valloittavia, että saavat kukkia tässä penkissä samoin kuin tuolla kauempana.
Mikä ihana oranssi väri, ja puna-ailakkien keskellä vielä potenssiin tsiljoona. Ainoa harmi on se, että en tiedä, onko tähän sointuva Austin-ruusu Lady of Shalott enää hengissä. Austinit kärsivät talvesta erittäin pahoin, lähes kaikissa on vain yksi pieni verso kasvussa hyvin alhaalta.
Pehmeän oranssi Shalottin leidi on ainoa, jossa ei ole mitään elonmerkkiä, vaikka minusta sen yhdessä oksassa oli lupaavaa viherrys/punerrusta silloin toukokuussa, kun ruusut leikkasin. Nyt sekin näyttää kuivuneen. Ei auta kuin odotella.
Onneksi jotkut muut puuvartiset voivat oikein hyvin. Kuparivaahtera alkaa kohta olla polvenkorkuinen, ostin tämän pari vuotta sitten lyijykynän mittaisena pienokaisena. Kuparivaahteran hienous on kanelinvärisessä kaarnassa, jonka voi nähdä jo näin nuoressa kasvissa.
Seuraava ilonaihe on kiinanpunapuu, tälläkin on kanelimainen kaarna. Tämä tulee olemaan ruskopenkin alimmassa kohdassa, kunhan laajennan sitä. Toistaiseksi tämä on yksinään pikku pyörylässä, tai on tällä vähän seuraa siemenestä kasvattamistani vielä pienistä kultapäivänliljoista ja keltasormustinkukasta, jonka vastikään hankin ja istutin.
Ihanat kuminat kukkivat jo toista vuotta peräkkäin, kenties ne varret, jotka eivät kukkineet viime vuonna. Ei kai se monivuotinen ole?
Ruskopenkki ja muut paikat tässä jutussa ovat tässä tontin länsilaidalla. Lauantaina oli varsinainen sadepäivä, vettä tuli kauan ja välillä kuurot olivat melkoiset.
Nyt tuulikin on tyyntynyt. Ihanaa kesäsäätä taas tiedossa.
Onneksi jotkut muut puuvartiset voivat oikein hyvin. Kuparivaahtera alkaa kohta olla polvenkorkuinen, ostin tämän pari vuotta sitten lyijykynän mittaisena pienokaisena. Kuparivaahteran hienous on kanelinvärisessä kaarnassa, jonka voi nähdä jo näin nuoressa kasvissa.
Koska pidän erityisesti sarjakukkaisista, on pihani paratiisi raidallisille pyjamaluteille, jotka elävät nimenomaan sarjakukkaiskasveilla.
Kanadanlilja – Lilium canadense
Kellukka – Geum
Kielijänönputki – Bupleurum longifolium
Kiinanpunapuu – Metasequoia glyptostroboides
Kumina – Carum carvi
Kuparivaahtera – Acer griseum
Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Puna-ailakki – Silene dioica