Kun pimeää aikaa on paljon, aiheuttaa hyvä kirja ison ilon. Olin jättänyt pari vuotta sitten kesken päiväkirjamaisen kirjan A Garden in the Hills, joka kertoo puutarhasta Skotlannissa. Samalta kirjailijalta on aikoinaan ilmestynyt kuuluisa A Croft in the Hills, pientilan elämää Loch Nessistä pohjoiseen Skotlannin ylämailla. Tässä puutarhaversiossa, joka on kirjoitettu paljon myöhemmin, on niin paljon kiinnostavia ajatuksia, lämmintä huumoria ja perinnetietoa, että sitä täytyy lukea oikein hitaasti.
Vihreää on onneksi niin ulkona kuin sisälläkin.
Makuuhuoneessa amppelissa talvehtiva
Pelargonium reniforme×
abrotanifolium kukkii ihanasti.
Sen kukat ovat tavattoman hentoiset ja söpöset!
Täysin toisenlainen on
Pelargonium sidoides. Sen kukat ovat dramaattiset, vaikkakin yhtä pienet. Pitkät kukkavarret ulottuvat katosta roikkuvasta amppelista jo lähes lattiaan saakka, mutta ehkä kasvi lopettaa kohta kukinnan ja varret voi leikata.
En olekaan huomannut ottaa kokovartalokuvaa siitä pelargonista, se on vaikea hahmotettava kuvasta hyvin ohuine, risuisine kukkavarsineen. Sen sijaan
Passiflora morifolia erottuu hyvin ja näyttää hauskalta, kun ikkunan ulkopuolella oleva vaahtera on pudottanut lehtensä.
Morifolia varmaankin tarkoittaa mulperinlehteä muistuttavaa, mutta on noissa vaahteranlehdenkin näköä.
Olohuoneessa asustaa myös tämä sähäkkä pieni tapaus, sormipelargoni 'Tessaloniki'. Tuolla värillä ei pienikään kukka jää huomaamatta!
Pari muutakin pelargonia on tekemässä kukkia, ne ovat vanhoja Mårbackan tyyppisiä. Ne ovat hyviä kukkimaan talvellakin. Mutta se, mistä juuri nyt iloitsen, on rosmariini, joka on yhä hengissä! Näitä on ollut tavattoman vaikea talvettaa, olen kyllä kokeillut, sillä rakastan rosmariinia. Nyt ostin tämän taimen oikeasta puutarhaliikkeestä (enkä kaupan vihannesosastolta) jo keväällä ja istutin isompaan ruukkuun jo silloin. Kesän rosmariini vietti ulkona selvästi vahvistuen, sen varsikin on jo puumainen. Voi kunpa tästä saisi monivuotisen yrtin!
Keittiössä ihastuttaa myös herkkä pienikukkainen verenpisara 'Whiteknight's Pearl'. Huomasin tänään nupun vanhassa isossa verenpisarassakin, sekin on aina tekemässä muutamia kukkia tähän aikaan, ihania tapauksia tällaiset.
Kävimme muutama viikko sitten kaupungissa, siellä lasitetulla parvekkeella elelee edelleen monta kasvia, mm. kärsimyspassio. Jos on tulossa kovat pakkaset, täytyy mennä viivana siirtämään ne sisään.
Erittäin iloinen ylläri on kreetansyyssahrami 'Fontenayi', jonka mukulat istutin viime vuoden syksyllä ruukkuun parvekkeelle ja ne kukkivat tammikuussa. Nyt ne nousivat lokakuussa ja toivon kovasti, että eivät ole kukkimassa kovin aikaisin eli nyt, kun olen poissa. Kukat tulivat ainakin viime vuonna selvästi lehtien puhkeamisen jälkeen. Kesän ajan ruukku oli parvekkeella lähes rutikuivana.
Ihana mies toi laakeriheiden. Sen tuoksu vie minut heti opiskeluvuosiini Englantiin, missä nämä kukkivat talvesta kevääseen kookkaina puskina opinahjoni näytepuutarhoissa ja lähes kaikkialla muuallakin. Sain tällaisen kerran aiemminkin ja se talvehti yhden talven yli puutarhassani, mutta kuoli seuraavaan. Nyt ajattelin yrittää istuttaa tämän keväällä puutarhaan, sillä ei tämä voi selvitä hengissä kesästä parvekkeella, jossa käyn vain kerran kuussa kastelemassa. Haaveilen yhä siitä monimetrisestä tuoksuvasta pensaasta puutarhaani! Kaiken muun ihanan lisäksi tämä on ainavihanta.
Talven yli sillä on kuitenkin paremmat mahdollisuudet selvitä leutoilmastoisella lasitetulla parvekkeella. Istutin sen itse tekemääni ruukkuun.
Ruukku on epämääräisen meriaiheinen.
Jotakin sentään nostin jo sisälle, nimittäin kaktukset ja mehikasvit sekä herttalyhdyn, joka ei kestä pakkasta (mutta joutui sitä jo hetkellisesti kestämään lokakuussa ennen kuin pääsi parvekkeelta sisään).
Tähän liittyy hauska muisto Englannista, missä ystävälläni oli tätä. Ystävä on melko rempseä sairaanhoitaja ja totesimme erään yhteisen ystävämme kanssa, että mitäpä muutakaan hänellä olisi kuin huonekasvi, jonka kukkaset näyttävät pikkukikkeleiltä! En ole enää pystynyt näkemään tämän kukkia huvittumatta sen tokaisun jälkeen.
Mustin kuulumisia kaivattiin, mutta musta kissa marraskuussa on yhtä helppo kuvattava kuin lentävä lepakko. Tässä Musti oli mököttämässä kaupunkilomalla, missä ainoa hyvä puoli oli se, että aurinko osui sohvalle silloin, kun se paistoi.
Onneksi nyt Mustin asiat ovat paljon paremmin, se tuli juuri sisälle iltakierrokselta palstallaan. Saimme lisäksi kuulla, että Mustille on tulossa kolme tuoretta lampaan sydäntä tässä piakkoin!
Herttalyhty – Ceropegia woodii
Kreetansyyssahrami – Crocus laevigatus
Kärsimyspassio – Passiflora caerulea
Laakeriheisi – Viburnum tinus
Rosmariini – Rosmarinus officinalis
Sormipelargoni kuuluu kotipelargoneihin, Pelargonium Zonale-Ryhmä
Verenpisara – Fuchsia
