Ötökkäystävällinen puutarha

Heti, kun aurinko paistaa, tulevat perhoset esiin. Otin kopin Sarin puutarhat -blogin pörriäiskasviteemasta ja kokosin tähän joitakin kuvia keskikesän parhaista perhos- ja pörriäiskasveista. Kaikki muutkin öttiäiset ovat tervetulleita puutarhaani, ovathan ne mm. lepakoiden ja lintujen tärkeää ravintoa. Etenkin poikasvaiheessa nämä eläimet tarvitsevat runsaasti proteiinipitoista ruokaa.
Luonnon oma mäkimeirami on todellinen magneetti. Se on täpötäynnä heti, kun aurinko paistaa.

Mäkimeirami on etenkin nokkosperhosten suosiossa, tai ehkä se kertoo jotakin niiden tämänhetkisestä yleisyydestä. Muitakin löytyy, tässä kaiketi pikkukultasiipi kimalaisen seurassa.

Mäkimeirami viihtyy vanhan talon kivijalan eteläseinustalla, siinä on kuumaa ja kuivaa. Laventeliakin siinä kasvaa, ja parrakkaita kurjenmiekkoja.

Sekä syyshohdekukka, joka ei ole tämän suurempi. Tämä ei siedä talvista märkyyttä, sitä ei tässä hiekkaisessa maassa räystään alla juuri olekaan, mutta eipä ole kosteutta sitten kesälläkään. Kateellisena katson muiden blogeissa kuvia upeista syyshohdekukista!

Heinäsirkkoja on paljon, kuten aina. Iltaisin siritys on korviahuumaava, kuin olisi etelässä. Huussin seinässä komeili kookas hepokatti, kenties lehtohepokatti. Tyypin pituus yli viisi senttiä, melkoinen näky. Todella hieno otus.

Huussista alarinteeseen kohtasin kauniin kaaliperhosen ahdekaunokilla. Ahdekaunokit kukkivat vapaasti kukkapenkeissäni, ne ovat kauniita ja kukkivat pitkään – sekä ovat tärkeitä hyönteisille, kuten näkyy.

Viereisessä ruskopenkissä on väriminttu 'Melissa' suosittu. Sitruunaperhonen on vaikea kuvattava, sillä se aterioi siivet supussa ja ainoa mahdollisuus ikuistaa siivet päältäpäin on yrittää saada siitä kuva lennossa.

Koukataanko sitten muotopuutarhaan? Harjaneilikat ovat suosittuja. Nämä on muuten kasvatettu aiemmin mainitun Sarin lähettämistä siemenistä ja värikirjo on aivan mahtava, suurkiitos yhä!

Piikkiputket ovat erinomaisia pörriäiskasveja, onhan yhdessä kukinnossa satakunta pikkuruista kukkaa.

Ruuhka-aika alppipiikkiputkessa.

Mirrinminttu jää niukin naukin kakkoseksi.

Marjat syön suoraan puskista, tämä vanha karviainen tekee makeita ja mehukkaita, isoja marjoja. Kannattaa katsoa ennen kuin laittaa marjan suuhun, sillä ne maistuvat muillekin!

Mennään vielä Rohaniin. Sielläkin tapasin kärpäsen, tällä olikin todella hieno sininen väritys. Ehkä lihakärpänen. Kukka on rikkaporkkana.

Ojakärsämöltä löytyi seuraava hieno, tämä perhonen on punatäplä, sen tarkempaa lajimääritystä en uskalla yrittää.

Rohanin parhaita perhoskasveja on sielläkin kasvavan värimintun lisäksi etelänruusuruoho. Tämän koko ajan avautuvat uudet kukat eli pitkä kukinta-aika on sen salaisuus, lisäksi tietysti kukan muoto, johon perhosen on helppo laskeutua, ja runsas mesipitoisuus.

Kuvaan on osunut ainakin kaksi perhosta ja kaksi kimalaista samaan aikaan.
Olisi mukava kuulla, mitkä ovat teillä parhaita perhos- ja pörriäiskasveja.


Ahdekaunokki – Centaurea jacea
Alppipiikkiputki – Eryngium alpinum
Etelänruusuruoho – Knautia macedonica
Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Karviainen – Ribes uva-crispa
Mirrinminttu – Nepeta× faassenii
Mäkimeirami – Origanum vulgare
Ojakärsämö – Achillea ptarmica
Rikkaporkkana – Daucus carota
Syyshohdekukka – Helenium Autumnale-Ryhmä
Väriminttu – Monarda