Heinäkuu vetelee viimeisiään ja kalenteripoika esitellään vasta nyt. Häntä ei suinkaan ole unohdettu, miten voisikaan, kun hän seuraa minua kuin manulihai laivaa.
Nyt on vuorossa Ransumaratooni.
Välillä hän on näennäisesti menossa ohi...
... mutta saapuu sitten kuitenkin mammansa luokse.
Etenkin, jos mamma kutsuu! Tässä hän esittelee ruskopenkkiä, jossa asustaa kissanminttu.
Onnin lähettämä.
Kalenteripojan mielestä heinäkuu on ollut mitä mainioin. Ei ole ollut liian kuuma.
Säät ovat olleet sellaiset, että tassut ja masuvillat ovat kastuneet, mutta rapatessa roiskuu. Myyrät ovat mehukkaita ja niitä on paljon.
Välillä täytyy käydä ottamassa hörppy. Yksi juomakipoista on keittiön ruokapöydällä.
Ruoka sentään syödään lattialla. Myyrät nurmella tai kuistilla.
Ransusta on vaikea ottaa kuvaa, sillä kun kyykistyn, alkaa se tulla kohti. Täytyy olla nopea tarkennuksessa ja muissa säädöissä.
Havainnollistava kuvasarja. Ransu on matkalla kohti kissanminttua.
Tumti-dum...Mitä. Mamma paapuurissa!Kurssin muutos.
Oi mamma, mamma, oi mamma! Täältä tulee kultapoikasi!Kohta pussataan.Kalenteripoika pussaa ja puskee niin, että tuntuu. Sitten se asettuu kuistille itseensä tyytyväisenä tarkkailemaan mamman touhuja.
Toinen hyvä on vanha tuoli, joka on iltapäivällä varjossa. Siinä on manuleille sopiva olopaikka.
Ei pidä luulla, että kalenteripojan elämä on pelkkää lojumista. Sillä on välillä niin kiire, ettei ehdi saada kuvaan kuin pöksyt.
Huomion kiinnittävät muutkin asiat kuin mamma.
Ransu on kova poika halaamaan unissaan, useimmiten kohteena on Musti, mutta mamman käsivarsi tai jalka käy myös. Musti on onneksi suvaitsevainen eikä sitä haittaa kasanukkuminen.
Näin on kulunut kalenteripojan heinäkuu, toivottavasti teilläkin on ollut sopivat kelit!
