Jo pikkutyttönä lempivärini taisivat olla sininen ja vihreä. Aloittakoon lempiväripostauksen ihananvihreänä nouseva karhunlaukka (vasemmalla on narsissi).
Sitten siirrytään vaikka ylempänä rinteessä olevaan vuokko-esikkopuutarhaan, jossa kukkii lehtosinivuokko.
Sen ympärillä nousee lukemattomia käärmeenlaukan vihreitä versoja, niin herkullisen makuisia! Niillä voisi varmaan elää, jos yhteysaluksemme lakkaisi kulkemasta miehistön sairastumisen takia.
Jossain vaiheessa talvea tajusin, että vieressä kasvava japaninatsalea oli jäänyt suojaamatta. Taisin lukea Hiidenkiven puutarhassa -blogia, jossa Minna kirjoitti atsalean syömisestä. Silloin järkytyin. Omat aiemmat atsaleani kun oli syöty kuoliaaksi ja nyt unohdin suojata tämän pienen Ruissalosta hankitun aarteen! Minikokoisen elävän tikun löytäminen talvisesta kukkapenkistä, kaikkien puista lentäneiden oksanpätkien keskeltä, oli haastavaa, mutta lopulta luulin löytäneeni sen. Pistin verkkokuvun päälle ja nyt siinä näkyvät silmut pullistuvan, eli en kai tullut suojanneeksi jotakin kuollutta tikkua.
Siirrytään sitten aiheeseen, jonka olisi tarkoitus olla tämän jutun punainen lanka. Punaiset tynnyrit! Ransu esittelee.
Pointti on justiinsa se, että sadevedenkeruutynnyreistä tulee kaikkea muuta kuin punaiset. Tästä kirjoitin jo aiemmin. Tulee vaaleansinisiä ja vaalean salvianvihreitä. Kuistin ravistunut pöytäkin on täydellisen värinen!
Kuistilla on keinutuoli, joka on ollut aina musta. Sen maali on kuitenkin alkanut ulko-oloissa hilseillä pahasti ja pelkään, että istuimen vaneri ei kestä kosteaa enää. Niinpä keksin tuoda kaupungista ylijääneet puuvahat, joita oli sinistä, vihreää ja vaaleaa, ja blandasin niistä sopivan seoksen lempiväriä, mitä sitten lieneekään.
Ekan käsittelyn jälkeen tuolissa oli hauska patinoituneen kuparin väri, jossa on ihanaa Miss Havisham -tunnelmaa, mutta kun halusin saada tuolista kosteutta kestävän.
Toisen käsittelyn jälkeen väri on tasaisempi, ja vedenkestävyyskin tuli testattua, sillä soutulavitta jäi nyt sadeyöksi taivasalle. Kannoin sen äsken kuistille katon alle, ja vesipisarat ovat pinnassa kuin hanhen selässä.
Kolmaskin vahakerros tulee vielä, sillä yhdellä kertaa ei pysty saamaan ihan kaikkia puolia ja koloja käsiteltyä. Istuin, käsinojat ja jalakset, jotka saavat kuistilla pahimmin vesiroiskeita ja lunta ylleen, tarvitsevat varmaan kolmannen kerroksen.
Tämä on nyt varmasti jonkun mielestä hirmuinen teko, sillä musta oli tuolin alkuperäisväri jostakin 60-luvulta, mutta kun tämä ei ole aito Tapiovaara, vaan kopio, ja tälviisiin saan tuolille ikää kuistilla vielä vuosikymmenet, toivottavasti. Musta ei myöskään ole lempivärejä, vaikka silläkin on paikkansa, kissassa esimerkiksi.
(Tuotetiedot: Osmon puuvaha, sekoitus sävyjä Koivu, Vihreä ja Kyyhkynsininen epämääräisissä määrissä)
Pihani muu kalustus noudattaakin jo lempisävyjä, joihin keinutuoli nyt sointuu.
Niin kuin tuo ihana vanha portti, jonka sain näin täydellisen väriseksi maalattuna! Se ei siis ole valkoinen, vaan aivan hailea mintunvihreä tms. Kuvan tarkennus nyt sattumoisin on seuraavaksi kukkivaan pikarililjaan, joka on keisarinpikarililja 'Vivaldi'.
Portti toisesta kuvakulmasta. Väriparina sillä on hajoamispisteessa oleva tuoli, jonka olen maalannut pellavaöljymaalilla (Allbäckin sävy Jäänsininen).
Tässä on vähän rimankasaushommat kesken, piti taas kertaalleen purkaa pääkasa, kun tarvitsin toista rimaa aitaprojektiin! Niinpä laitoin nyt suosiolla nuo talonseinärimat omaksi kasakseen ainakin joksikin aikaa – siihen asti, kun nurmikkoa täytyy alkaa leikata. Kun ne täytyy aina ensin nostaa pois saadakseen alta muuta puutavaraa.
Yritän käyttää samoja maaleja eri puolilla pihaa, jotta kalustukseen saisi jotakin yhtenäisyyttä. Niinpä olen maalannut samalla jäänsinisellä maalilla tämän kasvilooran. Siinä kasvaa jo toista vuotta peräkkäin Tulipa acuminataa, ne viettivät siis koko viime kesänkin laatikossa, ja talven.
Pidin huolta siitä, että laatikkoon ei sada paljon vettä kesällä ja talveksi kannoin laatikon sisään eteiseen, jossa ei ole lämmitystä. Silti tulppaanit ovat venyneet kovasti. Olisi pitänyt kantaa ne ulos jo viikkoja sitten, mutta kun on ollut yöpakkasia... Pari kuivunutta nuppua löytyy, ja kaksi tuoretta, joista toisen kukkavarren onnistuin saamaan poikki laatikkoa raijatessani, voi ähläm. Eli ehkä yksi kukka odotettavissa. Täytyy yrittää ensi vuonna parempaa tekniikkaa.
Jatketaan ihanilla sinisillä kukilla, kun kalusteasia tuli käsiteltyä. Unkarinsinivuokko 'Blue Eyes' kukkii rautakartion turvissa, muuten peurat söisivät tämänkin. Mahtava taustaväri hempeille kukille on maksanvärinen mukulaleinikki 'Brazen Hussy' tuolla taustalla.
Ihana minipieni pikkusinililja. Joku ryökäle on käynyt syömässä suurimman osan kukista kuvan ottamisen jälkeen.
Lumikurjenmiekat ja atsurihelmililjat tekevät tästä muotopuutarhan penkistä jo melko sinisävyisen näin varhain keväällä, ihanaa.
Olen yrittänyt saada onnistunutta kuvaa joka puolella lepattavista nokkosperhosista, mutta vain tämä yksi on tarkka ja tässä on tuo verkko päällä. Ötökät löytävät onneksi tiensä verkon raoista.
Ihanat lumikurjenmiekat on vasta viime syksynä istutettu, silti ne kukkivat jo tuppaina. Etualalla ranskansahrami 'Picturatus'; todella hienostunut krookus! Jos lumikurjenmiekat olisivat Georgen sävyisiä, kuten ajattelin, olisi värikombo täydellinen.
Saniaistarhan tuoksuorvokki on avannut jo useamman kukan.
Kostea kevätniitty alkaa muistuttaa kukkaniittyä. Posliinihyasintit ovat alkaneet kukkia.
Kevätkurjenmiekka 'Clairette' huikaisee värillään.
Iloista pääsiäissunnuntaita!
Atsurihelmililja – Muscari azureum
Japaninatsalea – Rhododendron molle subsp. japonicum
Karhunlaukka – Allium ursinum
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Kevätkurjenmiekka – Iris reticulata
Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum
Lehtosinivuokko – Hepatica nobilis
Lumikurjenmiekka – Iris histrioides
Mukulaleinikki – Ficaria verna
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Posliinihyasintti – Puschkinia scilloides
Ranskansahrami – Crocus versicolor
Tuoksuorvokki – Viola odorata
Unkarinsinivuokko – Hepatica transsilvanica
Sitten siirrytään vaikka ylempänä rinteessä olevaan vuokko-esikkopuutarhaan, jossa kukkii lehtosinivuokko.
Sen ympärillä nousee lukemattomia käärmeenlaukan vihreitä versoja, niin herkullisen makuisia! Niillä voisi varmaan elää, jos yhteysaluksemme lakkaisi kulkemasta miehistön sairastumisen takia.
Jossain vaiheessa talvea tajusin, että vieressä kasvava japaninatsalea oli jäänyt suojaamatta. Taisin lukea Hiidenkiven puutarhassa -blogia, jossa Minna kirjoitti atsalean syömisestä. Silloin järkytyin. Omat aiemmat atsaleani kun oli syöty kuoliaaksi ja nyt unohdin suojata tämän pienen Ruissalosta hankitun aarteen! Minikokoisen elävän tikun löytäminen talvisesta kukkapenkistä, kaikkien puista lentäneiden oksanpätkien keskeltä, oli haastavaa, mutta lopulta luulin löytäneeni sen. Pistin verkkokuvun päälle ja nyt siinä näkyvät silmut pullistuvan, eli en kai tullut suojanneeksi jotakin kuollutta tikkua.
Siirrytään sitten aiheeseen, jonka olisi tarkoitus olla tämän jutun punainen lanka. Punaiset tynnyrit! Ransu esittelee.
Pointti on justiinsa se, että sadevedenkeruutynnyreistä tulee kaikkea muuta kuin punaiset. Tästä kirjoitin jo aiemmin. Tulee vaaleansinisiä ja vaalean salvianvihreitä. Kuistin ravistunut pöytäkin on täydellisen värinen!
Kuistilla on keinutuoli, joka on ollut aina musta. Sen maali on kuitenkin alkanut ulko-oloissa hilseillä pahasti ja pelkään, että istuimen vaneri ei kestä kosteaa enää. Niinpä keksin tuoda kaupungista ylijääneet puuvahat, joita oli sinistä, vihreää ja vaaleaa, ja blandasin niistä sopivan seoksen lempiväriä, mitä sitten lieneekään.
Ekan käsittelyn jälkeen tuolissa oli hauska patinoituneen kuparin väri, jossa on ihanaa Miss Havisham -tunnelmaa, mutta kun halusin saada tuolista kosteutta kestävän.
Toisen käsittelyn jälkeen väri on tasaisempi, ja vedenkestävyyskin tuli testattua, sillä soutulavitta jäi nyt sadeyöksi taivasalle. Kannoin sen äsken kuistille katon alle, ja vesipisarat ovat pinnassa kuin hanhen selässä.
Kolmaskin vahakerros tulee vielä, sillä yhdellä kertaa ei pysty saamaan ihan kaikkia puolia ja koloja käsiteltyä. Istuin, käsinojat ja jalakset, jotka saavat kuistilla pahimmin vesiroiskeita ja lunta ylleen, tarvitsevat varmaan kolmannen kerroksen.
Tämä on nyt varmasti jonkun mielestä hirmuinen teko, sillä musta oli tuolin alkuperäisväri jostakin 60-luvulta, mutta kun tämä ei ole aito Tapiovaara, vaan kopio, ja tälviisiin saan tuolille ikää kuistilla vielä vuosikymmenet, toivottavasti. Musta ei myöskään ole lempivärejä, vaikka silläkin on paikkansa, kissassa esimerkiksi.
(Tuotetiedot: Osmon puuvaha, sekoitus sävyjä Koivu, Vihreä ja Kyyhkynsininen epämääräisissä määrissä)
Pihani muu kalustus noudattaakin jo lempisävyjä, joihin keinutuoli nyt sointuu.
Niin kuin tuo ihana vanha portti, jonka sain näin täydellisen väriseksi maalattuna! Se ei siis ole valkoinen, vaan aivan hailea mintunvihreä tms. Kuvan tarkennus nyt sattumoisin on seuraavaksi kukkivaan pikarililjaan, joka on keisarinpikarililja 'Vivaldi'.
Portti toisesta kuvakulmasta. Väriparina sillä on hajoamispisteessa oleva tuoli, jonka olen maalannut pellavaöljymaalilla (Allbäckin sävy Jäänsininen).
Tässä on vähän rimankasaushommat kesken, piti taas kertaalleen purkaa pääkasa, kun tarvitsin toista rimaa aitaprojektiin! Niinpä laitoin nyt suosiolla nuo talonseinärimat omaksi kasakseen ainakin joksikin aikaa – siihen asti, kun nurmikkoa täytyy alkaa leikata. Kun ne täytyy aina ensin nostaa pois saadakseen alta muuta puutavaraa.
Yritän käyttää samoja maaleja eri puolilla pihaa, jotta kalustukseen saisi jotakin yhtenäisyyttä. Niinpä olen maalannut samalla jäänsinisellä maalilla tämän kasvilooran. Siinä kasvaa jo toista vuotta peräkkäin Tulipa acuminataa, ne viettivät siis koko viime kesänkin laatikossa, ja talven.
Pidin huolta siitä, että laatikkoon ei sada paljon vettä kesällä ja talveksi kannoin laatikon sisään eteiseen, jossa ei ole lämmitystä. Silti tulppaanit ovat venyneet kovasti. Olisi pitänyt kantaa ne ulos jo viikkoja sitten, mutta kun on ollut yöpakkasia... Pari kuivunutta nuppua löytyy, ja kaksi tuoretta, joista toisen kukkavarren onnistuin saamaan poikki laatikkoa raijatessani, voi ähläm. Eli ehkä yksi kukka odotettavissa. Täytyy yrittää ensi vuonna parempaa tekniikkaa.
Jatketaan ihanilla sinisillä kukilla, kun kalusteasia tuli käsiteltyä. Unkarinsinivuokko 'Blue Eyes' kukkii rautakartion turvissa, muuten peurat söisivät tämänkin. Mahtava taustaväri hempeille kukille on maksanvärinen mukulaleinikki 'Brazen Hussy' tuolla taustalla.
Ihana minipieni pikkusinililja. Joku ryökäle on käynyt syömässä suurimman osan kukista kuvan ottamisen jälkeen.
Lumikurjenmiekat ja atsurihelmililjat tekevät tästä muotopuutarhan penkistä jo melko sinisävyisen näin varhain keväällä, ihanaa.
Olen yrittänyt saada onnistunutta kuvaa joka puolella lepattavista nokkosperhosista, mutta vain tämä yksi on tarkka ja tässä on tuo verkko päällä. Ötökät löytävät onneksi tiensä verkon raoista.
Ihanat lumikurjenmiekat on vasta viime syksynä istutettu, silti ne kukkivat jo tuppaina. Etualalla ranskansahrami 'Picturatus'; todella hienostunut krookus! Jos lumikurjenmiekat olisivat Georgen sävyisiä, kuten ajattelin, olisi värikombo täydellinen.
Saniaistarhan tuoksuorvokki on avannut jo useamman kukan.
Kostea kevätniitty alkaa muistuttaa kukkaniittyä. Posliinihyasintit ovat alkaneet kukkia.
Kevätkurjenmiekka 'Clairette' huikaisee värillään.
Iloista pääsiäissunnuntaita!
Atsurihelmililja – Muscari azureum
Japaninatsalea – Rhododendron molle subsp. japonicum
Karhunlaukka – Allium ursinum
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Kevätkurjenmiekka – Iris reticulata
Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum
Lehtosinivuokko – Hepatica nobilis
Lumikurjenmiekka – Iris histrioides
Mukulaleinikki – Ficaria verna
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Posliinihyasintti – Puschkinia scilloides
Ranskansahrami – Crocus versicolor
Tuoksuorvokki – Viola odorata
Unkarinsinivuokko – Hepatica transsilvanica