Amarylliskevät

Vihreäkukkainen 'Evergreen' -ritarinkukka eli "joulu"amaryllis on kukkinut jo pitkään, nyt sillä on toinen kukkavana menossa. Muutama kyseli, miten nämä saa uudestaan kukkaan ja vastasin, että en ole mikään amaryllispeukalo.

Myös viime kesänä hankkimani jalopelargoni, joka päätyi ostoskoriin juuri tuon mahtavan värisen kukan takia, on tehnyt ekat kukat tälle vuodelle. Tämä on ollut kuivua kuoliaaksi muutamaankin otteeseen; kaipaa selvästi enemmän vettä kuin kotipelargonit.
Tuossa vieressä näkyy omituinen vino keppi...

... se on ritarinkukka 'Merengue'! Nyt en osaa yhtään sanoa, koska tämä on viimeksi kukkinut. Hankin tämän syksyllä 2006, muistaakseni Viherpeukaloilta... enkä ole varma, onko tämä sen jälkeen kukkinut kertaakaan. Hämärä muistikuva on, että joskus. Siis 13 vuoden aikana kahdesti.
Nyt on pakko myöntää, että jotain olen tehnyt tänä vuonna oikein. Ehkä olen yrittänyt olla tarkempi siinä, että en kastele. Kaikki ritarinkukat (minulla on niitä yhteensä kolme), jotka ovat kuihduttaneet lehtensä, ovat siirtyneet ruukuissaan lattialle viileään seinännurkkaan, jossa ne ovat saaneet pysyä lähes kuivina. Ehkä kerran kuussa olen lorauttanut niille todella vähän vettä, jos silloinkaan.
Eilen huomasin, että siinä kolmannessakin on lehdenkärki nousemassa sipulista, joten nostin sen valoon ja annoin vähän vettä. Siitä, olenko ehkä antanut näille lannoitetta joskus viime kesänä, ei ole mitään muistikuvaa. On se mahdollista.

Tässä 'Merengue' kukassa lapsuudenkodissani joulukuussa 2006. Voi, miten nostalgista... tuolloin rakas isäni vielä eli ja lapsuudenkoti oli vielä olemassa. Tai onhan se vieläkin, mutta siellä asuu eri perhe.
Olen erityisen iloinen siitä, että juuri tämä ritarinkukka on yhä elossa. Tämä on ensimmäinen, jonka olen hankkinut ja ehkä kaikkein kaunein ritarinkukka ikinä. En hirveästi fanita niitä, sillä usein niillä on luonnottoman suuret kukat, mutta tämän sirous on jotain ihan muuta, ja tuo mahtava väri.
Koska näiden kukkaväristä eivät lehdet anna osviittaa, olen arponut, onko tämä se yksi valkoinen, vai se toinen valkoinen, vai iso vaaleanpunainen 'Hercules', jonka olen jossakin mielenhäiriössä ostanut – vai sitten tämä, josta olen toivonut kaikki nämä vuodet, että juuri tämä ei olisi heittänyt henkeään. Tämä on siis lottovoitto.
Nyt juuri lehdenkärkeä työntävä on sitten joku noista edellä mainituista, toivottavasti se pienempikukkainen niistä valkoisista.

Edellisen kuvan kanssa samasta kansiosta muuten löytyi tämä puolivuotias pikku-Musti. Epätarkka, mutta niin söpö, ettei kuvaa raaski heittää menemään.

Mustin kanssa yhtä söpönen on Prinssi Nikolai, joka on päättänyt tehdä aivan vaaleanpunaiset nuput. Tällähän on jännää värivaihtelua, olen kirjoittanut aiemminkin. Periaatteessa tämän pitäisi olla valkoinen mårbacka.
Tähtien asento on selvästi otollinen pelargoneillekin, sillä myös Thessaloniki, Natalie ja Cheeky Chappy ovat tehneet nuput, huomasin eilen.
Aurinkoisia ja nuppuisia kevätpäiviä!


Jalopelargoni – Pelargonium Domesticum-Ryhmä
Kotipelargoni – Pelargonium Zonale-Ryhmä
Ritarinkukka – Hippeastrum