Pelargonikatsaus

Joka taso on taas täynnä kasveja, osa on lattialla. Lepokautta viettävät ritarinkukat ja muut sipulit voivat olla lattialla poissa valosta, mutta kukkivat pelargonit ilahduttavat niin paljon, että ne ovat paraatipaikalla. Etualalla 'Raspberry Ripple', loistava talvikauden kukkija joka vuosi. Kukkii se ahkeraan kesälläkin.

Yksi kokoelmani ensimmäisiä on kirkkaanpunainen ruusunnuppupelargoni 'Brightstone'; hankittu Tukholman puutarhamessuilta vuonna 2007.

'Friesdorf' on kaunis vähän kuihtuneenakin. Ihanat tummat ja pienet pyöreät lehdet!

Kuvissa näkyy ohuita riippuvia rönsyjä. Ne kuuluvat Pelargonium sidoidesille.

Siitä täytyy ottaa kuvat erikseen koko kasvista, nähdäkseen kasvutavan, ja kukista, sillä kaukaa otetusta kuvasta ei erota näitä ihastuttavia pikku kukkia.

Hauraan oloinen keveys on kerrassaan valloittavaa.

Riippapelargonikin on tehnyt pitkiä lonkeroita, kukat ovat lähes lattianrajassa.

Tuoksupelargonin pienet valkoiset kukat valloittavat. Lehdet ovat pieniä ja harmaita, niitä näkyy tuolla taustalla. Etualan lehdet kuuluvat maljaköynnökselle.

Pikkuruinen 'Thessaloniki' on valloittava pelargoni. Kääpiökoosta huolimatta ei asennetta puutu.

Mårbacka-tyyppinen 'Prins Nikolai' on periaatteessa lähes valkoinen, mutta vasemmanpuoleisessa versossa on vaaleanpunaisemmat kukat. Oikealla on jalopelargoni, jonka löysin kesällä; ihastuttavan punaiset kukat!

Tämä tummanpunainen sävy sopii olohuoneeseeni kuin nenä päähän.

Siirrytäänpä makuuhuoneeseen. Pelargonium reniforme × abrotanifolium oli kesän ajan ulkona puun oksalla ja kun siirsin sen syksyllä sisään, amppeli lainehti. En ollenkaan muistanut, että siinä ei ole veden poispääsyreikää. Mutta kummallista on, että pelargoni tuntui olevan elämänsä vedossa ja on edelleen huomattavan rehevä. Tämä on yksi pelargonien kiehtova ominaisuus: ne ovat yksilöitä. Niitä on niin varjon kasvupaikoista kuin auringosta, ja osa viihtyy suorastaan kosteassa.
Täytyy tästä lähin kastella tätä reippaammin. Vissi totuus on, että olen lähes tappanut tämän kuivuuteen pariinkin otteeseen. Aiemmin esitelty tuoksupelargonikin kaipaa selvästi enemmän vettä kuin vaikkapa kotipelargonit.

Niin ikään rönsyävä 'Deerwood Lavender Lass' oli kesällä amppelissa ulkona. Siinä on edelleen söpöt vaaleanpunaiset pikku kukat.

Kookkain pelargonini 'Bev Foster' pieneni, kun leikkasin sen rankasti. Tilansäästöä se on pienikin säästö.

Lopuksi mennään keittiöön, jossa kukkii "korallipisara"Bessera elegans.

Ransu esittelee.
Aurinkoisia päiviä!


Jalopelargoni – Pelargonium Domesticum-Ryhmä
Maljaköynnös – Mandevilla
Riippapelargoni – Pelargonium peltatum
Tuoksupelargoni – Pelargonium×fragrans
Kaikki loput pelakuut kuuluvat kotipelargoneihin, P. Zonale-Ryhmä