Rikkaporkkanat kukkivat kaikkialla siellä, minne muutama vuosi sitten istutin siemenistä kasvattamiani taimia. Nimi on alentava, ikään kuin kyse olisi rikkakasvista. Minusta tämä on mitä kaunein koristekasvi, kukkapenkkien täytekasvi ja leikkokukkakin. Tässä katajanaluspenkissä se on kirjaimellisesti täytekasvi – täyttää koko penkin. Kyllä tuolla muutakin pitäisi kasvaa... henno sitten kitkeä näitä.
Kurkkaus paljasti, että muut kasvit löytyvät sieltä kyllä. Kaksivuotisen rikkaporkkanan kanssa en stressaa siementaimista; kyllä ne vähenevät, kun muu kasvusto ottaa alaa.
Katajan runkoa pitkin kiipeilee ihana tarhalyhtykärhö Princess Kate; olen tyytyväinen, että se on reippaassa kasvussa ja tajunnut itse, että siinä on sille täydellinen köynnöstuki. Kataja on edelleen melko rujo, kun toissa talvena siitä ratkesi iso vino päärunko niin, että kaksi kolmasosaa katajasta hävisi.
Rikkaporkkanaviidakko on kauneimmillaan iltavalossa. Tai kai aamuvalossakin, jos olisin silloin hereillä.
Se on myös täydellinen kaveri toiselle rakastamalleni luonnonkukalle: villille palsternakalle.
Rohanin päädyssä ne tuottavat täydellistä niittytunnelmaa, ja palsternakat myös vastaväriä viininpunaiselle. Siellä kukkii pallerolaukkoja ja marjapuuronpunainen lilja, Peter Joyn lilja (hänen tuottamansa risteymä).
Rikkaporkkana, palsternakka, Austin-ruusu William Shakespeare 2000, väriminttu 'Kardinal' ja tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon'.
Rohanin keskivaiheilla rikkaporkkana pitää seuraa tähkähelmikälle, etelänruusuruohoille ja tummalehtiselle japaninkirsikalle.
Muotopuutarhassa ystävän siemenestä kasvattama harjasärmäputki kasvaa Hernepensaskujanteelta saadun viiniruudan vierellä. Mahtavia nämä kukat jo omillakin ansioillaan ja siksikin, että niistä tulevat ystävät ja kanssabloggaajat mieleen!
Kasvatin itse muutama vuosi sitten harjasärmäputken serkkua, Selinum tenuifoliumia, mutta valitettavasti viime kesä oli niille liikaa. Kahdesta pienestä taimesta enää toinen sinnitteli elossa loppukesällä ja sitäkään ei enää tänä keväänä näkynyt. Täytyy kokeilla uudestaan...
Tontin länsireunalle siivilöityy ilta-aurinko ihanasti. Sielläkin on jo runsaasti rikkaporkkanaa. Etualalla on hulluihin mittoihin yltänyt rohtosormustinkukka, itsekseen kylväytynyt siementaimi.
Eilen, kun leikkasin nurmen, oli kiinnostavaa katsoa, mitkä paikat ovat kosteita ja mitkä kuivia. Tähän kohtaan valuu selvästi ylhäältä kalliolta vesi, sillä keväisin tässä on suorastaan litimärkää ja nytkin ihan tuoreen oloista. Täällä onneksi satoi kokonaisen päivän viikko sitten – taivaan lahja, heinäkuussa! Viitisen metrin päässä nurmi on puolestaan lähes kulottunut.
Valittelin jokin aika sitten Austin-ruusu Lichfield Angelin rentovartisuutta. Laidunkarstaohdake (itse kylväytynyt sekin) on tarjonnut tukevan vartensa ruusulle, ihan omin neuvoin ne toisensa löysivät.
Ylempänä vuokko-esikkopuutarhassa rehottaa luonnonkasvusto ahdekaunokkia, keltamataraa ja ojakärsämöä. Niitä ei ihan hirveästi henno kitkeä, mutta meinaan istuttaa tuohon sekaan yhden uuden ruusun kuitenkin.
Loppuun päivän uutinen: ruskosormustinkukka, kasvatettu siemenestä kolme vuotta sitten, availee ensimmäisiä kukkiaan! Olen paaponut ja tarkkaillut näiden lehtiruusukkeita ja viimein odotus palkitaan.
Tämä on juuri sopivaa hommaa hämäläishenkiselle slow-ihmiselle, sen vaan sanon. Niiiiin palkitsevaa. Ja onneksi olen kotona, kun tämä H-hetki on käsillä.
Kukissa on täydellistäkin täydellisempi ruosteenväri oranssiin penkkiin. Jonka voisin nimetä uudelleen kauniimmin ruskopenkiksi: kultaa ja oranssia vasten iltaruskon auringonsäteitä, sehän se ajatus oli.
Ahdekaunokki – Centaurea jacea
Etelänruusuruoho – Knautia macedonica
Harjasärmäputki – Selinum carvifolia
Keltamatara – Galium verum
Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum
Ojakärsämö – Achillea ptarmica
Pallerolaukka – Allium sphaerocephalon
Palsternakka – Pastinaca sativa
Rikkaporkkana – Daucus carota
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Ruskosormustinkukka – Digitalis ferruginea
Tarhalyhtykärhö – Clematis Texensis-Ryhmä
Tarhaviinikärhö – Clematis Viticella-Ryhmä
Tähkähelmikkä – Melica ciliata
Viiniruuta – Ruta graveolens
Väriminttu – Monarda
Kurkkaus paljasti, että muut kasvit löytyvät sieltä kyllä. Kaksivuotisen rikkaporkkanan kanssa en stressaa siementaimista; kyllä ne vähenevät, kun muu kasvusto ottaa alaa.
Katajan runkoa pitkin kiipeilee ihana tarhalyhtykärhö Princess Kate; olen tyytyväinen, että se on reippaassa kasvussa ja tajunnut itse, että siinä on sille täydellinen köynnöstuki. Kataja on edelleen melko rujo, kun toissa talvena siitä ratkesi iso vino päärunko niin, että kaksi kolmasosaa katajasta hävisi.
Rikkaporkkanaviidakko on kauneimmillaan iltavalossa. Tai kai aamuvalossakin, jos olisin silloin hereillä.
Se on myös täydellinen kaveri toiselle rakastamalleni luonnonkukalle: villille palsternakalle.
Rohanin päädyssä ne tuottavat täydellistä niittytunnelmaa, ja palsternakat myös vastaväriä viininpunaiselle. Siellä kukkii pallerolaukkoja ja marjapuuronpunainen lilja, Peter Joyn lilja (hänen tuottamansa risteymä).
Rikkaporkkana, palsternakka, Austin-ruusu William Shakespeare 2000, väriminttu 'Kardinal' ja tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon'.
Rohanin keskivaiheilla rikkaporkkana pitää seuraa tähkähelmikälle, etelänruusuruohoille ja tummalehtiselle japaninkirsikalle.
Muotopuutarhassa ystävän siemenestä kasvattama harjasärmäputki kasvaa Hernepensaskujanteelta saadun viiniruudan vierellä. Mahtavia nämä kukat jo omillakin ansioillaan ja siksikin, että niistä tulevat ystävät ja kanssabloggaajat mieleen!
Kasvatin itse muutama vuosi sitten harjasärmäputken serkkua, Selinum tenuifoliumia, mutta valitettavasti viime kesä oli niille liikaa. Kahdesta pienestä taimesta enää toinen sinnitteli elossa loppukesällä ja sitäkään ei enää tänä keväänä näkynyt. Täytyy kokeilla uudestaan...
Tontin länsireunalle siivilöityy ilta-aurinko ihanasti. Sielläkin on jo runsaasti rikkaporkkanaa. Etualalla on hulluihin mittoihin yltänyt rohtosormustinkukka, itsekseen kylväytynyt siementaimi.
Eilen, kun leikkasin nurmen, oli kiinnostavaa katsoa, mitkä paikat ovat kosteita ja mitkä kuivia. Tähän kohtaan valuu selvästi ylhäältä kalliolta vesi, sillä keväisin tässä on suorastaan litimärkää ja nytkin ihan tuoreen oloista. Täällä onneksi satoi kokonaisen päivän viikko sitten – taivaan lahja, heinäkuussa! Viitisen metrin päässä nurmi on puolestaan lähes kulottunut.
Valittelin jokin aika sitten Austin-ruusu Lichfield Angelin rentovartisuutta. Laidunkarstaohdake (itse kylväytynyt sekin) on tarjonnut tukevan vartensa ruusulle, ihan omin neuvoin ne toisensa löysivät.
Ylempänä vuokko-esikkopuutarhassa rehottaa luonnonkasvusto ahdekaunokkia, keltamataraa ja ojakärsämöä. Niitä ei ihan hirveästi henno kitkeä, mutta meinaan istuttaa tuohon sekaan yhden uuden ruusun kuitenkin.
Loppuun päivän uutinen: ruskosormustinkukka, kasvatettu siemenestä kolme vuotta sitten, availee ensimmäisiä kukkiaan! Olen paaponut ja tarkkaillut näiden lehtiruusukkeita ja viimein odotus palkitaan.
Tämä on juuri sopivaa hommaa hämäläishenkiselle slow-ihmiselle, sen vaan sanon. Niiiiin palkitsevaa. Ja onneksi olen kotona, kun tämä H-hetki on käsillä.
Kukissa on täydellistäkin täydellisempi ruosteenväri oranssiin penkkiin. Jonka voisin nimetä uudelleen kauniimmin ruskopenkiksi: kultaa ja oranssia vasten iltaruskon auringonsäteitä, sehän se ajatus oli.
Ahdekaunokki – Centaurea jacea
Etelänruusuruoho – Knautia macedonica
Harjasärmäputki – Selinum carvifolia
Keltamatara – Galium verum
Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum
Ojakärsämö – Achillea ptarmica
Pallerolaukka – Allium sphaerocephalon
Palsternakka – Pastinaca sativa
Rikkaporkkana – Daucus carota
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Ruskosormustinkukka – Digitalis ferruginea
Tarhalyhtykärhö – Clematis Texensis-Ryhmä
Tarhaviinikärhö – Clematis Viticella-Ryhmä
Tähkähelmikkä – Melica ciliata
Viiniruuta – Ruta graveolens
Väriminttu – Monarda