Quantcast
Channel: Saaripalsta
Viewing all 1994 articles
Browse latest View live

Tassuhassuttelua

$
0
0
Nyt seuraa kissablogihassuttelua. Monessa blogissa on vertailtu kissan tassujen kokoa tulitikkuaskiin. Alkoikohan tämä Naukulan blogista?

Sizing up
Cats' paw size measuring...

Ransu oli helppo kokokartoituksen uhri ollessaan päikkäreillä. Ensimmäisessä kuvassa ovat takatassut (ja häntä), tässä kuvassa etutassut.

Varvasvälikarvat.

Takavarpaat ja villapöksyt.

Lisäksi Ransu esittelee sänkyyn kertyneen ravan määrää.

Mustin tassut eivät ole aivan niin jätit, ihan normaalikokoiset oikeastaan.

Onko vähän tyhmät jutut?

No niin. Selvä. Ensi kerralla taas kukka-asiaa.
Hyvää yötä ja hassuja unia!

Rohanin kevätsiivous

$
0
0
Siivosin Rohan-penkkini pari päivää sitten. Kylläpä kevät etenee nopeasti, tuolloin nimittäin työskentelin pitkisssä kalsareissa ja haalarissa eikä tullut edes kuuma. Tänään oli ohuet housut ja vain pari paitaa päällekkäin, uskalsin olla jonkun hetken ilman takkiakin...
Rohan on tässä kuvassa siivottu ja kevätkuosissaan. Ai, ei siltä näytä vai?
Annas kun selitän. Tässä kasvaa seuraavia kasveja, jotka ovat peurojen ja kauriiden ruokalistalla: tulppaaneja, hyasintteja, pikarililjoja, näsiä, liljoja, valkolatva, laukkoja, esikkoja, lumikki, ruusuja, jouluruusuja, salkoruusu, peruukkipensaita, koristekirsikka, mustaselja, maksaruohoja, iiriksiä, päivänliljoja, kärhö, kimikki, myskimalvoja, ritarinkannus, akileijoja, syyshohdekukka, orvokkeja. En varmaan muistanut kaikkea, mutta ymmärtänet, miksi kitkennän, uusien kasvien istutuksen ja kylvöjen jälkeen viritin verkkoja, risuja ja häkkyröitä koko penkin pituudelta.

Ne penteleet, tai joku muu pentele, syövät vieläpä koko ajan uusia lajeja. Perjantaina huomasin kerrotussa rentukassa olevan avautuvia nuppuja. Kun menin niitä lauantaiaamuna katsomaan, oli kaikki syöty.


Etsin myös kovasti punakolmilehteä katajan alustan metsäpuutarhapenkistä, sillä sen pitäisi jo lähes kukkia. Lopulta hoksasin sen – kasvi oli lähes syöty, vain yksi lehdenraappana oli jäljellä. Perrrrhana!
Nyt tämäkin kasvaa sellaisen risuvirityksen suojissa, että oksat pois. Tai siis ei pois, vaan paikoilleen.
Pershana, pershana, pershana.

Siirrytään takaisin Rohaniin ja iloisempiin asioihin eli kukkiin, joita ei (vielä) ole syöty. Viime kevään ruukkuistutuksista siirretyt suloiset matalat sarjatähdikit kukkivat.


Valkokukkaiset idänsinililjat ovat myös avanneet kukkansa.

Löysin uuden kauniin kerrotun tarhajouluruusun, joka kuuluu Double Ellen -sarjaan. Tämän kukissa on pilkut, vastaavaa ihastelin Sarin puutarhat -blogissa Turun puutarhamessujen jälkeen. Messujen viimeisenä päivänä ei näitä kaunottaria enää löytynyt, mutta nyt löysin Espoosta Taimiasta.


Lahden puutarhamessuilta hankittu punakukkainen kärhö pääsi koristekirsikka 'Royal Burgundyn' juurelle. Kaikkien näiden herkkujen suojaaminen ei ole liioittelua... tänä vuonna olen suurissa toiveissa myös Fritillaria elwesiin kukkimisen suhteen, sillä olen löytänyt useita sen näköisiä versoja ja ne ovat nyt verkkojen suojissa, osa jopa kaksinkertaisesti.
Minulla taitaa olla puutarha verkossa.


Loppuun ei tule päivän pamausta tänään, vaan päivän pöristys. Söpöläinen villakärpänen suristeli ohi kärsä sojossa ja takajalat liehuen. Kiireensä kullakin.

Iloista ja puutarhatuholaisista vapaata toukokuuta!


Idänsinililja, valkokukkainen – Scilla siberica'Alba'
Punakolmilehti – Trillium erectum
Sarjatähdikki – Ornithogalum umbellatum
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Villakärpänen – Bombylius major

Vuokko-esikkopuutarhan salakukkijat

$
0
0
Puutarhassani kevät etenee, ja jos minulta kysytään, liian nopeasti. Hämäläisperäiselle ihmiselle sopisi sellainen tahti, jossa pysyy hiukan hitaampikin perässä. Tarhavarjohiippa alkaa ihan pian kukkia! Hämyvuokot ovat ryhtyneet kukkimaan kuin varkain, samoin valkovuokot. Kerrotut lajikkeet ovat vasta kehittämässä kukkanuppujaan, mutta tällä tahdilla nekin pian avautuvat, sitten lakastuvat ja kohta on syksy.
Oi ja voi...

Soon it will be over
The spring heatwave is here – to my dismay. Spring, my favourite, is flying past as if there was no tomorrow. There is, however, and I fear it will be autumn! Always the optimist.

Hämyvuokko.


Vuokko-esikkopuutarhan rotkolemmikki on kirjavalehtinen 'Variegata', vaikka tässä ei näykään kuin pari kirjavaa lehteä. Sekin ryhtyi kukkimaan ihan äkkiä, hyvä kun ehdin lehdet äkätä! Ensimmäinen valkotäpläimikän kukkakin on bongattu.

Narsissi 'Orangerie' aloitti myös kukinnan. Tämä on ihana, kuin aamiaismunakas. Nam, tulipa nälkä.


Palloesikko 'Ruby' alkoi kukkia lähes maanrajassa, nyt sen kukkavarsi venyy sitä mukaa kuin kukkia avautuu. Hassu.


Päivän pamauksesta huolehtii bokharankurjenmiekka! Tämäkin aloitti salamana, en huomannut nuppuja lainkaan.
Vaikuttaa siltä, että peurakarkotespray toimii, sillä tällä ei ole suojaverkkoa yllään enkä ole kahteen vuoteen saanut ihailla tämän kukkia ilman verkkoa! Karkotteen ohje on täällä.

Lämpö tuntuu kyllä hivelevältä... joten nautitaan!

Bokharankurjenmiekka – Iris bucharica
Hämyvuokko, kuvan laji – Anemone nemorosa forma caerulea
Palloesikko – Primula denticulata
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Tarhavarjohiippa – Epimediumrubrum

Narsissikarkelot

$
0
0
Syklaaminarsissien aloittamiin juhliin alkaa liittyä muitakin. 'White Lady'.


Kostealla kevätniityllä Narcissus moschatus.


Siinä vieressä ovat kirjopikarililjat tulossa kukkaan!


Tänään kitkin punaisen villin penkin ja huomasin 'Tahitin' kukan.


Lähellä on uusi oranssi penkki, jossa kukkii syklaaminarsissi 'Jetfire' .


Sen kaveriksi on liittynyt ihastuttava 'Palmares'.
Aurinkoista ja narsissipitoista viikonloppua!


Kirjopikarililja – Fritillaria meleagris
'Palmares' on tähtinarsissi, Narcissus  incomparabilis, ja kuuluu lisäksi kauluskukkaisiin eli ryhmään 11a
Syklaaminarsissi – Narcissus Cyclamineus-Ryhmä 
'Tahiti' on tähtinarsissi, Narcissus  incomparabilis, ja kuuluu lisäksi kerrannaisiin eli ryhmään 4
'White Lady' on tähtinarsissi, Narcissusincomparabilis, ja kuuluu lisäksi pienotorvisiin eli ryhmään 3

Äitienpäivän maratooni

$
0
0

Eilisen päivän kuvasaldo on 77, vaikka heitinkin kaikki epätarkat, ylivalottuneet tai muuten vain huonot pois. Tästä ei silti tule 77 kuvan postausta, mutta koeta jaksaa... keitä vaikka kahvit.
Tulin ikuistaneeksi vähän laajempiakin näkymiä. Saarnissa ja korkeammalla kasvavissa vaahteroissa ei vielä näy vihreää, merituuli on kylmä, sillä meri on vasta noin 7-asteinen.

Marathon Sunday
It's Mothering Sunday today, and it's May photo marathon time! Too much is happening in the garden, everything must be recorded and then duefully shared. Bear with me.


Alempana tontillani, paremmassa tuulensuojassa, kukkii vaahtera. Sen kimpussa hyörivät kimalaiset ja muut pörriäiset luovat kihelmöivän keväisen äänimaailman, surina ja hurina kuuluu metrien päähän. Edustalla näkyy omenapuun oksia, niissä ei ole vielä mitään viherrystä, silmut pysyvät herneen kokoisina harmaina palloina. Ehkä siksi täällä onnistuu omenasato lähes poikkeuksetta, kun kylmä tuuli pitää huolen siitä, ettei puu kuki aiemmin kuin on pölyttäjiä liikkeellä.


Minultakin kuluu aikaa tajuta, että on todellakin kevät. Eilen avasin ulkovesihanan vedentulon, kannoin Madonnan vuokko-esikkopuutarhaan ja ryhdyin paikkamaalaamaan sadevesitynnyreitä. Ne täytyy saada paikoilleen ennen ensi viikon lopulle ennustettuja sateita, jotta saan kasteluvettä. Talvinen kynttilälyhty jököttää edelleen keskellä pihaa. Edustalla on ruma häkki, se suojaa Moskovan kaunotarta, mutta en uskalla ottaa verkkoa pois, jos pensas vaikka kukkisikin. Myyrät taisivat syödä sen juuret niin, että pääoksat kuolivat ja nyt se on kasvattanut kokoa pari vuotta. Pari lehtisilmua on niin kookkaita, että elättelen toivoa parista kukkatertusta!
Jospa samalla kukkisi myös 'Andeken an Ludwig Späth'– istutin sen kesällä 2009 eikä se vielä ole kukkinut. Nyt se on verkon sisällä lähes vuoden ympäri, jotta peurat eivät saa napsittua oksankärkiä. Tai nehän kaluavat nuoret syreenit lähes maan tasalle.


Edellisessä kuvassa näkyi kostea kevätniittyni. Tässä sitä lähempää: Narcissus moschatus, kirjopikarililjat ja monenmoisia muita nousevia sipulikukkia.

Kevätniitty rajoittuu pieneen rinteeseen. Siinä kukkii nyt ensimmäistä kertaa mukulaleinikki 'Brazen Hussy', jota en ostanut kukan takia, sillä se on täysin identtinen tavallisen mukulaleinikin kanssa, jota kasvaa pihallani tsiljoona. Mutta tämän lehdet ovat kihelmöivän ruskeat, eikö? Vasemmalla on siperianesikko tulossa kukkaan.

Suikeroesikko on ollut kukassa jo jonkin aikaa. Ostin tämän aikoinaan julianesikkona, mutta Pirkko Kahila korjasi luuloni. Pirkkohan on paitsi ruususpesialisti, kurjenmiekka- ja narsissifani, myös esikkohullu, ja mitäs vielä. Asteripimahtanut ainakin myös, ai niin ja liljat ja pionit... taitaa olla edennyt hyvin vakavaksi tämä sairaus jo. Tässä Pirkon selvitystä suikeroista:
"Suikeroesikkoja on kahta tyyppiä. Tavallisempi malli ovat ne matalat sortit, joissa kukat ovat yksitellen tai kaksitellen juuri ja juuri lehtien yläpuolella. Ne ovat periaatteessa peräisin risteymästä P. juliaevulgaris."
Ylläoleva suikero on juuri tätä laatua. 

Sitten on tämä, jonka sain Uudenkaupungin kukkamessuilta pari vuotta sitten. Tämänkin Pirkko tunnisti suikeroksi, joka saattaa olla lajiketta 'Gartenglück' tai on ainakin sen tapainen:
"Harvinaisempia ovat ne sortit, jotka ovat saaneet alkunsa risteymästä P. juliae  elatior tai  Elatior-hybridi. Niissä on korkeammat kukkavanat ja vanan päässä useampi kukka. Aiemmin niistä käytettiin erikseen nimeä P.  margotae. Esimerkiksi valkokukkainen 'John Mo' on tällainen. Saksalaisessa perennakirjassa mainitaan, että lajike 'Gartenglück' (Garden Treasure) olisi karmiininpunainen ja keltasilmäinen."

Alemman kuvan suikeron sukulaisuus Primula elatioriin eli etelänkevätesikkoon on ilmeinen, kun katsoo kuvaa etelänkevätesikosta. Tätä muuten luullaan yleisesti kevätesikoksi, mutta se on eri laji. Tämä on suurempikukkainen, vaaleamman keltainen, kukkii aikaisemmin eikä kukissa ole oransseja täpliä.


Oikea kevätesikko on juuri tulossa kukkaan esikkopellossani, joka on kuvasta päätellen myös nokkos- ja heinäpelto. Tarhajouluruusu kukkii yhä vain.

Tässä vielä korkeampi suikeroesikko punaisessa villissä penkissä, jonka väritys juuri nyt on niin hieno. Kiinanpionien punaiset versot mätsäävät metsätyräkki 'Chameleonin' ruskeanpunaisiin lehtiin, keisarinpikarililjat kohoavat korkeuksiin.

Metsätyräkin pienissä siementaimissa on jo voimakas ruskeanpunaisuus. Idänsinililjan vahva sininen sopii siihen.


Pirkolta tuli myös korjaus tähdikkiasiaan, kirjoitin Rohanissa kukkivasta sarjatähdikistä, mutta ei tämä ole sitä, kukkimisaikakin olisi liian aikainen jopa tänne saaristoon. Tämä taitaa olla turkintähdikkiä, vaikka ostin tämän muistaakseni nimellä Ornithogalum balansae, joka on joidenkin lähteiden mukaan nykyään turkintähdikki, toisten mielestä oma lajinsa. Kasvien nimeäminen on alati muuttuvaa ja luonnollisesti siinä on eri koulukuntia ja mielipiteitä, niin kuuluukin. Tiede ilman debattia on totalitarismia. Olen sanonut tämän ennenkin: opit on tehty kyseenalaistettaviksi!
Ja luojan kiitos minulla on puutarhaystävä, joka kyseenalaistaa kaiken, minkä kirjoitan.


Koivuihin puhkeavat juuri lehdet.


On niin kuivaa, että tie pölyää mahdottomasti. Siihen levitettiin eilen suolaa, nyt se on kristallitie.


Perkasin eilen syksyllä istutetun oranssin penkin. Tässä on paljon suojakeppejä pitämässä verkkoa paikallaan kohta kukkivien tulppaanien suojana, mutta keskellä kasvaa myös rusotuomipihlaja. Näen sieluni silmillä sen isompana puuna, kun alla kukkivat narsissit ja tulppaanit keväisessä loistossaan. Tähän täytyy myös siirtää keisarinpikarililjaa, vanhemmat kasvustot alkavatkin taas olla hurjan kookkaita.


Lopussa kiitos seisoo, niin tässäkin tapauksessa. Ransu lähettää tajunnanräjäyttävät puskut ja runsaasti kiihkeitä pusuja kaikille mammoille, hyvää äitienpäivää!


Idänsinililja – Scilla siberica
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Kevätesikko – Primula veris
Kirjopikarililja – Fritillaria meleagris
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Mukulaleinikki – Ranunculus ficaria
Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii
Siperianesikko – Primula cortusoides
Suikeroesikko – Primula Pruhoniciana-Ryhmä
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Turkintähdikki – Ornithogalum oligophyllum

Muotopuutarhan iloja

$
0
0

Ehdin jo harmitella lämpimän sään kuihduttaneen punaisen kylmänkukan ainokaisen kukkasen parissa päivässä, kun tänään huomasin kaksi uutta kukkaa!

Today's treasures
In my English Garden, a small cottage garden in front of my house.


Ensimmäinen 'Little Beauty' -tulppaani on auennut! Tämä on kaiketi risteymä, pitkään luulin tämän olevan tähtitulppaani, sitten kreikantulppaani, mutta tämä on lajien risteymä jota kaiketi täytyy vain kutsua Little Beautyksi, piste. Todella hyvin tämä nousee puutarhassani joka kevät, hieman 'Persian Pearl' -tähtitulppaanin jälkeen.


Lisää punaista! Hyasintti 'Amethyst', ehkä.

'Pink Pearl' sointuu muotopuutarhaan oikeastaan aika hyvin. Nyt sen seurana kukkii vaaleansinisiä 'Valerie Finnis' -tummahelmililjoja. Kiinanpionin punertavat varret asettuvat nätisti tähänkin kokoonpanoon.


Nyt niiden seuraan avautuu myös sinisiä 'Delft Blue' -hyasintteja.


Ihana syreeninkukat mieleen tuova 'Top Hit', kestoesiintyjä vuodesta toiseen.


Bokharankurjenmiekka, taustalla 'Purple Sensation' -hyasintteja.


Päivän pamaus: kalvaspikarililja avasi kukkansa! Ihanaa, ihanaa. Tämän kukkaa on odotettu! Ja verkko meni päälle heti kuvan ottamisen jälkeen, tämän kanssa ei oteta riskejä.

Tänään piti ruoho leikata, tässä istuinryhmän alla se oli 20-senttistä. Nyt silmä lepää, vaikka reunat jäivätkin taas kerran huolittelematta, kun muut puuhat kutsuivat (tein kivipengertä, kivet kutsuvat aina niin vastustamattomasti). Edessä on superverkkoviritys, sillä haluan, että tänä vuonna marskinlilja pääsisi kukkaan (lehtitupsu oikealla) ja marhanlilja myös, se on syöty monena vuonna peräkkäin.

Pyykit kuivuvat sekunnissa, on niin kuuma! Vaan omenapuun lehdet yhä vatvovat puhkeamista.


Muotopuutarhan vieressä on keto, jonka läpi johtaa polku.

Polun mutkassa kukkii 'White Lady', vanha narsissilajike.

Yritin saada Mustia poseeraamaan nättien kukkien edustalla, mutta tällainen kuvasta tuli. Liian kiire.


Bokharankurjenmiekka – Iris bucharica
Hyasintti – Hyacinthus orientalis
Kalvaspikarililja – Fritillaria pallidiflora
Kreikantulppaani – Tulipa orphanidea
Kylmänkukka – Pulsatilla
Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä
Marskinlilja – Eremurus
Tummahelmililja – Muscari armeniacum
Tähtitulppaani – Tulipa humilis
'White Lady' on tähtinarsissi, Narcissusincomparabilis, ja lisäksi se kuuluu ryhmään 3, pienitorviset.

Söpöjä pikkareita

$
0
0

Laitoin otsikoksi hauskan lukihärön edellisen kirjoitukseni kommenteista, ajattelin kylläkin puhua pikarililjoista. Toivottavasti joku nyt ei karvaasti pety, kun ei tule alusvaate-esittelyä...
Kostealla kevätiitylläni avautuu ensimmäinen assyrianpikarililja. Pidän kovasti näistä ruskeakukkaisista pikarililjoista, ne ovat niin jänniä.

It's Fritillary time!


Samalla niityllä ovat kirjopikarililjat viimein avanneet kukkansa kunnolla. Nämä ovat toisaalta ehkä vielä assyrianpikarililjaa ihanampia...


Rohanissa nuppuilee yksi, jota luulin Fritillaria elwesiiksi. Mutta sen ei pitäisi olla ruudullinen. Mitähän olen tähän istuttanut.. ehkä kuitenkin jonkun ruukullisen kukkivana ostettua kirjopikarililjaa viime keväältä? Kylläpä siitä tuntuu olevan ainakin tuhat vuotta, ei voi millään muistaa. Muinaisten faaraoiden aikaa, oikeastaan.


Rohanissa on myös tulossa kukkaan upea tumma pihaesikko. Tällä on hurja keppi- ja verkkosuojaus, sillä pihaesikot kuuluvat joidenkin pihani vierailijoiden suosikkiruokiin. Ihanaa päästä näkemään näitä kukassa, yksi toinenkin hyvin suojattu on tulossa kukkaan muotopuutarhassa! Siellä kasvaa myös kalvaspikarililja, joka esiteltiin edellisessä postauksessa.

Hyppäämmekin nyt muotopuutarhan yli punaiseen villiin penkkiin, sillä tuli lukijan pyyntö esitellä se. Tässähän se on, siellä kukkivat keisarinpikarililjat ja muutama narsissi ja punainen suikeroesikko, jota ei tästä kuvasta erota.


Keisarinpikarililja kuuluu lapsuuteni lemppareihin, tätä kasvoi kotini pihalla ihan portaan pielessä ja pidän jopa tämän tuoksusta (tai hajusta), sillä se liittyy vuoden ihanimpaan aikaan, toukokuu oli sitä jo lapsena. Myös vanhojen narsissien tuoksu vie lapsuuden ihaniin keväisiin.

Keisarit ansaitsevat useamman kuvan. Nämä ovat lapsuudenkotini kantaa.


Viimeisimpänä on kukinnan aloittanut kerrannaiskukkainen 'Manly' -narsissi. Kukat ovat suuria ja niistä tulee mieleen lumpeenkukka. Apteekkarinruusun risumaiset vielä paljaat oksat tuntuvat olevan juuri näiden kukkien edessä joka kevät, mutta minkäs teet. Onpahan ainakin tukea raskaille narsissinkukille, sillä tämän lajikkeen varret saattavat taittua kukan painosta.


Siinä se oli, villin punaisen penkin pikainen kevätesittely. Paljon on nousussa ja joitakin vasta odottelen maan pinnalle. Toivottavasti pääsen pian raportoimaan lisää kukintaa, mutta sillä välin on vaikka kuinka paljon raportoitavaa pihan muista osista...
Iloisia ja kauan odotettuja sadepäiviä kaikille!


Assyrianpikarililja – Fritillaria uva-vulpis
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Kirjopikarililja – Fritillaria meleagris
Pihaesikko – Primulapubescens

Yhä uusia narsisseja

$
0
0
Aiemmin avautuneiden narsissinkukkien seuraksi puhkeaa uusia lajeja. Tässä jo kertaalleen esitelty 'Palmares', joka on uutuus pihallani, viime syksynä istutettu.

More and more daffodils
New cultivars are joining the party!

Saman oranssin penkin toisella puolella kukkivat pienet 'Jetfire' -syklaaminarsissit.


Istutin oranssiin penkkiin syksyllä tulppaaneja, puna-keltaraidallista 'Texas Flame' -lajiketta ja 'Blushing Apeldoorn' -darwinhybriditulppaaneja. Nämä ovat viimeksi mainittuja. Kukat näyttävät nupulla vielä hyvin keltaisilta, mutta terälehdissä erottaa jo punaista reunaa. Terälehtien ulkopuolellekin pitäisi tulla punertavaa sävyä.

Ransu esittelee oranssia penkkiä, tässä vaiheessa tulppaanien nuput olivat vielä niin vihreitä, ettei niitä erota.

Oranssin penkin vieressä on vuokko-esikkopuutarha. Siinä kukkivat kauluskukkaiset 'Orangerie' -narsissit.


Alareunassa, jota ei edellisessä kuvassa näy, kukkii 'Ornatus' -valkonarsissi.

Sirotuomipihlaja on puhkeamassa kukkaan.

Musti esittelee, huomaatko?


Ihastuttava narsissiyllätys löytyi punaoksaisen kanukan vierestä: ihastuttavan Kosotädin syksyllä lähettämistä vanhan maatiais-valkonarsissin sipuleista ensimmäinen kukkii jo tänä keväänä! Tätä tuoksuvaa kukkaloistoa on tiedossa joka vuosi lisää, sillä nämä vanhat kestävät laadut ovat hyviä lisääntymään.
Tämä on hyvin saman näköinen kuin 'Ornatus', mutta tällä on ehkä hitusen pyöreämmät kehälehdet.


Kostean kevätniityn aikaisin narsissi on Narcissus moschatus.

'Thalia' -orkideanarsissit ovat avautuneet moschatusten seuraksi.


Hobittipenkissä on 'Bilbo' -syklaaminarsisseja.
Eikö olekin ihania, narsisseja on vaikka kuinka monia erilaisia! Jos ei pidä tavallisesta pääsiäisliljasta tai on kyllästynyt teteihin, on silti takuulla narsisseja, jotka osuvat omaan makuhermoon. Ja ne tuoksuvat!


Sitten on vielä tämä karvakukkanen. Ransu istui hienossa asennossa pihanurmella, olin juuri painamassa laukaisijaa, kun se huomasi jotakin. Sainpa ikuistettua manulin hyökkäykseen lähdön. Luulen, että hyökkäyksen kohteena oli isoveli Musti.
Iloisia narsissijuhlia kaikille muillekin!


Darwinhybriditulppaani – Tulipa Darwinhybridi-Ryhmä
Orkideanarsissi – Narcissus Triandrus-Ryhmä
'Palmares' on tähtinarsissi, Narcissus  incomparabilis, ja kuuluu lisäksi kauluskukkaisiin eli ryhmään 11a
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis
Syklaaminarsissi – Narcissus Cyclamineus-Ryhmä 
Valkonarsissi – Narcissus poëticus

Tontin yksi laita

$
0
0
Ajattelin laittaa pari kuvaa esikkopellosta, ja sitten piti ottaa mukaan kuvia viereisistä puskista ja sitten vielä niitäkin seuraavista... lopputuloksena kuvamaratooni, jälleen. Anteeksi! Tässä, vielä kerran, eikä ehkä ole viimeinenkään kerta: vanhin tarhajouluruusuni, valtava puska marjapuuronpunaisia kukkia.

Another Sunday marathon
I thought to share a couple of images of hellebores, and then some plants that grow near them, and include also the shrubs around there too, and in the end we're having another marathon post.


Kevätesikkoja liittyy jouluruusujen seuraan.


Limenvihreäkukkainen jouluruusu on aivan ihana.

Samoin hyvin tumma.


Kun kuvasin edellistä, hoksasin, että 'Plumosa Aurea' -terttuseljaan ovat puhjenneet lehdet! Ovatkohan nämä nyt riittävän plumosat eli höyhenmäiset, liuskaiset, täytyy tarkkailla. Voi olla, että tämä onkin vain 'Aurea'. Joskus lehtien varsinainen muoto kehittyy vasta vanhempiin oksiin. Ja joskus kasveja myydään väärillä nimillä. Joka tapauksessa, odotellaan. Juuri tänään keskustelin puutarhaystävän kanssa siitä, miten kasvien kanssa – etenkään puuvartisten – ei kannata hötkyillä.


Kasvien hankkimisessa on sekin hauska piirre, että samaa kasvia myydään useilla nimillä, joskus vanhentuneilla. Nimet kun muuttuvat, sukuja yhdistellään ja erotellaan, lajeja samaten. Ostin Lahden puutarhamessuilta innoissani uuden kärsäkallan nimeltä Arisaema robustum ja kotona minulle selvisi, että minulla olikin tämä jo. Olin ostanut tämän Vakka-Taimelta nykyisellä nimellään Arisaema amurense eli amurinkärsäkalla. Heh!
Voisiko tähän keksiä jonkun uuden sanonnan, esimerkiksi: Parempi kaksi lempikasvia kuin ei yhtäkään! Vanhempi amurinkärsäkallanikin on hyvässä nousussa, mutta se kasvaa eri penkissä.

Minulla ei muuten ole ihan hirveästi talvipakkasen aiheuttamia menetyksiä, ehkä siksi, että lumeton talven tulo on saaristossa ennemmin sääntö kuin poikkeus. Ja meillä oli hyvin kuiva syksy. Kylmimmät tammikuun lukemat taisivat olla karvan verran alle –20 eli ei täällä ole ollenkaan sellaisia paukkuja kuin Sisä-Suomessa.


Sitten siirrymme muutaman metrin alemmas vuokko-esikkopuutarhan kohtaan, jossa vierailimme edellisessäkin postauksessa. Mutta kun se on niin ihana.

Tarhavarjohiipan ja hämyvuokkojen edustalle nousee kevätlinnunherne.

Tarhavarjohiippa.

Hämyvuokko.

Balkaninvuokot ovat täällä taas! 'Blue Shades'.

'Charmer'.


Rotkolemmikki salakukkii narsissin takana.


Siinä vieressä tulee kukkaan seuraava varjohiippa, nimittäin vaskivarjohiippa. Tämä on tuplasti korkeampi kuin tarhavarjis, ja kukat ovat ihanan oranssinsävyiset.


Alempana rinteessä kasvaa kaksi ruusuherukkaa. Vanhempi puska on kuivattanut kaikki muut versot paitsi yhden eikä kuki tänä vuonna. Sen sijaan tämä uudempi on täydessä vedossa. Näiden juurella kasvavat tarhavarjohiipat ovat vielä niin pieniä, että vadelmanpunainen pläjäys ei ihan vielä toteudu, mutta ehkä ensi vuonna...


Marjaomenapensas 'Marleena' valmistautuu lehteen ja kukintaan.

Se näyttää vähän yksinäiseltä paahdepenkin yläpäässä, mutta kyllä se kohta saa seuraa, kun perennat nousevat.
Tässä siirryttiin vähä vähältä kauemmas niistä alun jouluruusuista, kun juttuni venyy ja paisuu. Ollaan jo 20 metrin päässä.
Kiva, että jaksoit olla mukana!


Balkaninvuokko – Anemone blanda
Hämyvuokko – Anemone nemorosa, punerva- ja sinerväkukkaiset lajikkeet ja muodot, kuvien muoto on formacaerulea
Kevätesikko – Primula veris
Kevätlinnunherne – Lathyrus vernus
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Tarhavarjohiippa – Epimediumrubrum
Terttuselja – Sambucus racemosa
Vaskivarjohiippa – Epimedium  warleyense

Lehtien lumoissa

$
0
0
Kotiinpaluuni on lumoava, ja se johtuu pääosin muusta kuin kukista! Lehtiin voi rakastua. Ja siihenkin, että tähän asti kuolleelta näyttänyt heisi sekä ruusu ovatkin tehneet versoja tyviltään!
Musti esittelee lehtien puhkeamista vuokko-esikkopuutarhassa. Mustista oikealla olevaan saarneen eivät vielä lehdet puhkeile, vasta myöhemmin.

New leaves, fresh and green
We all love spring! Just yesterday I found new growth in a couple of shrubs I thought lost for the winter. Hooray! Plants may be slow to start but the main thing is that they are alive.


Varjohiipan sydämenmuotoiset lehdet. Love ♥
Mukana hämyvuokon kukka.


Japaninvaahtera 'Osakazukin' puhkeavat lehdet.

Helmipihlaja kohtaa ruusuherukan.


Marjaomenapensas 'Marleenaan' puhkeavat kohta kukat.

Toissa syksynä istutettu koristekirsikka 'Royal Burgundy' ei kukkinut vielä tänäkään keväänä, mutta ehkä ensi vuonna. Uudet nahkeankiiltävät lehdet ovat yhtä ihania kuin kukat.


Kirjosorsimo porskuttaa mutapuutarhassa.


Sulkavaleangervo 'Chocolate Wing' on herkullinen, nam.


Olen lakannut hämmästelemästä vaaleamunkinhupun selviämistä talvesta, sillä molemmat istuttamani kappaleet nousevat uskollisesti joka kevät. Koristeellisia oransseja marjoja en valitettavasti ole ikinä nähnyt, mutta näiden lehdet ovatkin pääasia.
Taempana on punakoristeraparperin nousevia lehtiä.

Saniaisia alkaa pikku hiljaa nousta maasta. Helmisaniainen.

Japaninhiirenporras 'Purple Garden'.

Kastanjakolmilehti.

Koristeheinät heräävät kevääseen lähes poikkeuksetta hyvin hitaasti, mutta ei tämä: kirjopuntarpää. Niin ihana, kuin aurinko!


Puntarpään yllä kohoaa samettihortensia, joka puhkeaa lehteen vastoin kaikkia odotuksia oksien kärjistä! En suojaa tätä talviksi muuten kuin kasaamalla kuivia vaahteranlehtiä puskan tyvelle, jotta tyvi säästyisi. Mikä yllätys! Talvenarat eivät välttämättä olekaan niin kovin arkoja.

Maanpeittokasveista lemppareitani on keltalehtinen mäkimeirami 'Aureum'.

Lemppari-värimaailma löytyy puolestaan punaisesta villistä penkistä. Kameralla on vaikea ikuistaa iltavalossa hehkuvia retrovärejä: vihreää, keltaista, oranssia, punaista, ruskeaa.
Tulihan tähän lopulta muutama kukkakin mukaan!

Helmipihlaja – Sorbus koehneana
Helmisaniainen – Onoclea sensibilis
Hämyvuokko – Anemone nemorosa, punerva- ja sinerväkukkaiset lajikkeet ja muodot
Japaninhiirenporras – Athyrium niponicum
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kastanjakolmilehti – Trillium sessile
Kirjopuntarpää – Alopecurus pratensis 'Aureovariegatus'
Kirjosorsimo – Glyceria maxima'Variegata'
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Mäkimeirami – Origanum vulgare
Punakoristeraparperi – Rheum palmatum var. tanguticum
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Samettihortensia – Hydrangea aspera var. sargentiana
Sulkavaleangervo – Rodgersia pinnata
Vaaleamunkinhuppu – Arum italicum
Varjohiippa – Epimedium

Herkkuvärejä muotopuutarhassa

$
0
0

Muotopuutarhassa eletään karamelliaikoja. 'Peppermint Stick' -italiantulppaanit alkavat kohta kukkia 'Top Hit' hyasinttien yllä.

Sweets for the eyes
There seem to be a lot of candy colours right now!


Tässä samat kukat toisesta suunnasta, nyt edustalla kukkii 'Splendid Cornelia'.


Kohta mukaan liittyy tummaa violettia: maatiaiskurjenmiekan nuput valmistautuvat.


Ihan pieni violetti kukkii jo: idänvarjohiippa 'Lilafee'. Tämä on suloinen kuin karkki!


Omenapuuhun ovat juuri puhjenneet lehdet.


Muuten aika pastellisessa muotopuutarhassa hehkuu yksi monen monta vuotta vanha papukaijatulppaani, ehkäpä 'Rococo', sain näitä nimettömänä. Ihanaa, että tämä on vielä elossa ja vieläpä säästynyt peurojen hampailta!


Ehkäpä merkkaan tuon punaisen liekkipapukaijan langalla, jotta voin siirtää sen vaikka punaiseen villiin penkkiin. Nämä liljakukkaiset 'Balladet' noudattavat paremmin muotopuutarhan värimaailmaa. Oikealla kukkii vielä vaaleansinisiä 'Valerie Finnis' tummahelmililjoja.

Yksi muotopuutarhan kulma alkaa olla pahasti juolavehnän vallassa, kun reunuslaudat ovat vuosien saatossa nousseet ja päästäneet juolavehnää leviämään. Täytyy uudistaa koko penkin kulma-alue jossain vaiheessa. Siinä kasvaa muun muassa näitä pikkuisia 'Little Beauty' -tulppaaneja, ihan peukaloisen kokoisia.
On tuossa kortettakin, mutta sille ei oikein voi mitään, eikä tarvitsekaan, nyhdän noita pamppuja ylös silloin tällöin, eikä niistä oikeastaan haittaa ole. Kortteen juuret ovat syväsukeltajia eivätkä vie ravinteita koristekasveilta, näin olen ainakin itse järkeillyt. Kun ei niitä poiskaan saa. Lannoitevettä niistä voi valmistaa, todella hyväätekevää sellaista, ja terveellistä hiushuuhdetta myös! Korte saa kerättyä pitkillä juurillaan savisesta maasta piitä, mikä vahvistaa solukkoa – niin ihmisessä kuin kasvissakin. Itse jätän siksi aina kitkenyt kortteet kukkapenkin pinnalle luovuttamaan ravinteitaan kasveilleni.


Ta-daa! Tämä aiheutti päivän onnesta pökerryksen. Ihanaakin ihanampi pihaesikko kukkii. Tämä on ollut visusti verkon suojissa, jotta kukaan ei pääsisi tätä syömään – näitä valitettavasti popsitaan oikein urakalla, jos ei ole suojaa. Niin lehtiä kuin kukkiakin.
Eikö ole täydellinen!
Ja kuvan ottamisen jälkeen verkko heilahti takaisin päälle niin, että humaus kävi.


Kevät kääntyy kohti loppuaan, vaahteroihin puhkeavat lehdet. Taustalla japaninlehtikuusi on jo saanut uudet vihreät neulaset.

Ransu esittelee, miltä nurmeni nyt näyttää. En ole leikannut sitä yli viikkoon. Ehkäpä voisi taas leikata... Voikukat ovat kyllä aika ihania. Ja onhan niiden siemenpallerotkin lähes yhtä söpöjä kuin Ransupallero!


Hyasintti – Hyacinthus orientalis
Idänvarjohiippa – Epimedium grandiflorum 
Italiantulppaani – Tulipa clusiana
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Maatiaiskurjenmiekka on luultavasti Iris aphylla
Papukaijatulppaani – Tulipa Papukaija-Ryhmä
Pihaesikko – Primulapubescens
Tummahelmililja – Muscari armeniacum

Rakastunut lehtiin, osa 2

$
0
0
Yksi ihana, joka vuosi vuodelta kasvaa hieman aiempaa suuremmaksi, on kilpiangervo. Tästä kasvaa toivottavasti jonakin päivänä jättilehtinen monsteri, toistaiseksi on ollut tyytyminen pienehköihin lehtiin. Nämä vastapuhjenneet lehdet ovat vasta mukulaleinikin mittakaavaa, kuten kuvasta näkyy.
Kilpiangervo on vastine etelämpänä kasvaville gunneroille, mutta ne eivät kestä meidän talveamme. Niitä näkee usein lampien partaalla isoissa puutarhoissa, niinpä istutin oman kilpiangervoni mutapuutarhan läheisyyteen.

In love with leaves part 2
There is no end to fantastic leaf shapes and colours, especially in spring when they are just emerging.


Olen onnistunut saamaan 'Ravenswing' -punakoiranputkesta pysyvän asukin puutarhaani. Siitä on näkyvissä muutama siementaimi, ja joku viime vuonna kukkinut vanhempikin lehtiruusuke näyttäisi olevan elossa.


Kivikkoalvejuuri rullautuu mullasta.


Keltakirjokanukka 'Aurea' on uusien lehtien puhjetessa hurmaavan oranssi.


Ruoste ja oranssi ovat ehdottomia lempivärejäni, niinpä olen liekeissä tästä uudesta viime syksynä istutetusta oranssista penkistä: rusotuomipihlaja ja 'Blushing Apeldoorn' -tulppaanit.


Sama kauempaa. Taempana, kivimuurin edessä sirotuomipihlaja jo kukkii. Välissä kasvavat pirteät voikukat tuli juuri parturoitua ruohonleikkurilla, mutta epäilemättä ne nousevat sieltä pian uudestaan!


Juuri kun ehdin sanoa, että kielot vasta nousevat maasta, näkyvät niissä jo kukkanuput! 'Albostriata' on raitalehtisen lajikkeen nimi.

Ja juuri kun ehdin sanoa, ettei 'Royal Burgundy' -koristekirsikka kuki vielä tänä vuonna, huomasin siinä pari kukkanuppua! Nyt vain pahoin pelkään, että minun ja kirsikan aikataulut menevät ristiin. Täytyisi asentaa kameroita filmaamaan pitkin poikin puutarhaa.
Tästä kuvasta muuten tuli hassu muisto ajoilta, kun opiskelin Englannissa. Opiskelimme puiden tunnistusta puutarhassa. Japanilainen opiskelukaverini totesi noista kirsikan rungossa olevista halkeamista ja nystyröistä, että hänestä ne ovat pelottavan ja ällöttävän näköisiä, kuin joitakin elävien olentojen suita tai paiseita, jotka saattavat aueta ja sulkeutua itsekseen sillä aikaa kun katsoo toisaalle. Tosiaan! Ja hyi yök. Naurattaa vieläkin, kun katson kirsikoita läheltä, ja näen silmissäni ystäväni demonstroimassa "suiden" avautumista. Japanilaiset lienevät kuuluisia siitä, miten paljon he kiinnittävät huomiota yksityiskohtiin.

Päivän toinen riemunkiljahdus: punalehtiruusun siementaimia! Sain kiulukoita Päivänpesän elämää -blogin Katjalta kai puolitoista vuotta sitten. Kylvin ne ruukkuun, jonka upotin maahan ja siinä se on ollut 1,5 vuotta. Luonteelleni ominaisesti perehdyin vasta jälkikäteen siihen, miten ne olisi pitänyt kylvää. Olisi pitänyt poistaa hedelmäliha, hioa pintaa hiekkapaperilla ja pyörittää siemeniä kolme kertaa myötäpäivään nousevalla kuulla ja sylkäistä istutusreikään, vai miten se nyt menikään. En poistanut hedelmälihaa edes, kun ajattelin, että kai ne näin luonnossakin kylväytyvät, paitsi jos ovat kulkeutuneet linnun tai jonkun muun otuksen ruuansulatusjärjestelmän läpi. Mutta näin ne vain ovat itäneet! Yritykseni juurruttaa juurivesaa tai pistokkaita eivät ole onnistuneet.
Olikohan ruusu niitä lajeja, jotka kasvattavat ensimmäisenä vuonna vasta juurta, vai miksi kaikki nousivat vasta nyt, mutta ei sillä väliä. Hurraa ja tuhannet kiitokset Katjalle, viimeinkin minulla on punalehtiruusua! Ruusuista kenties kaunein, vaikka enpä menisi takuuseen, miten niistä nyt voi valita – toinen toistaan kauniimpia.


Gunnera – Gunnera
Keltakirjokanukka – Cornus alba, kelta- ja keltakirjavalehtiset lajikkeet
Kielo – Convallaria majalis
Kilpiangervo – Astilboides tabularis
Kivikkoalvejuuri –  Dryopteris filix-mas
Punakoiranputki – Anthriscus sylvestris, tummalehtiset ja -vartiset lajikkeet
Punalehtiruusu – Rosa glauca
Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis

Tulppaanihuumaa

$
0
0

Pienimuotoinen kuvamaratooni puutarhani tulppaaneista viime perjantailta. Rohanissa alkavat kukkia kerrannaiset 'Royal Acres' -tulppaanit.


Samoin hyvin tumma viininpunainen 'Havran'.


Tässä kohdassa Musti tuli naapurin puolelta seurakseni. Sillä oli kovasti asiaa. Pastori Panttersson saarnaa usein, mutta haluaisin tietää, mistä aiheesta.


Muotopuutarhassa on muun muassa italiantulppaaneja. Ne ovat pilvisellä säällä ihania suippopuikuloita.


Auringossa ne avautuvat, mutta täysin levälleen auenneena muoto ei ole enää minun silmiini niin kaunis. Tämä lajike on 'Peppermint Stick', ja se kukkii ahkerasti vuodesta toiseen. Keskellä on 'Top Hit' -hyasintti.


Liljakukkainen 'Ballade' on hieno, ja sen taustalla näkyy täydellinen väriyhteensointuvuus...


...alppikärhö 'Ruby' on tulossa kukkaan.

Pikkuiset 'Little Beauty' -tulppaanit kukkivat ryppäinä.


Oranssissa penkissä on eri värimaailma. 'Blushing Apeldoorn' -tulppaani kukkii, taustalla näkyy vuokko-esikkopuutarhan narsisseja ja kevätesikkoja.


En kyllästy ihailemaan rusotuomipihlajan ja oranssien tulppaanien sekoitusta. Siksipä hankin uuden japaninvaahteran, se näkyy taustalla. Hyvin liuskalehtinen ja punaruskea lajike on 'Enkan', jonka pitäisi pysyä pienenä pensaana.


'Texas Flame' on tulossa seuraavaksi kukkaan, vieressä kohoaa tiikerililja.


Kylänäkymä on kaunis, yhdessä puutarhassa kukkii pilvikirsikka.

Omatkin kirsikkapuuni kukkivat sekä punaisessa villissä penkissä että ylempänä rinteessä.


'Carnaval de Nice' on tulossa kukkaan kerrottujen narsissien keskelle. Istutin syksyllä paketin papukaijatulppaanien värisekoitusta, mutta siitä on tullut vain punaisia ja valkoisia, niitä näkyy taustalla. Ei se mitään, ihania nekin ovat!


Kitkemisen tuoksinassa poikki menneet kukkavarret ovat päätyneet huussikukiksi. Rakastan puutarhavessaani; jokaisella puutarhurilla pitäisi olla mahdollisuus syödä, nukkua ja käydä vessassa niin, että puutarhastaan ei tarvitsisi poistua ollenkaan.

Ensi kerralla raportoin varmaankin Uudenkaupungin kukka- ja mökkiviikonlopusta!


Alppikärhö – Clematis alpina
Italiantulppaani – Tulipa clusiana
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii
Tiikerililja – Lilium lancifolium

Uudessakaupungissa

$
0
0

Vietimme poikien kanssa ihanan viikonlopun Uudenkaupungin saaristomaisemissa. Tästä on muodostunut jo perinne joko kukkamessujen tai vanhojen talojen tapahtuman aikaan. Ihana mökkisaari on Koratian siirtomaa.
Ransu havaitsi pian viileänraikkaan merituulen edut saunalaiturilla...

Wonderful weekend
We had a great weekend at Uusikaupunki a little up the west coast. Garden fair, a great friend's company and a tiny island with a sweet old cottage – the recipe for best weekends.

...toivuttuaan ensi järkytyksestä. Onneksi tällä kertaa kukaan ei mennyt uimaan! Se olisi ollut vielä järkyttävämpää.


Musti suorittaa pantteritutkimuksia.

Saunalaiturilta oli hyvä tarkkailla mm. vedessä kelluvia paisteja.


Metsähommiakin oli.


Ja kun sääkin tuntuu olevan aina niin hyvä.

Rentouduimme täydellisesti.


Kiitos isäntäväelle, meillä kaikilla oli ihanaa! Kukaan ei olisi halunnut pois, mutta Musti puki meidän kaikkien ajatukset parhaiten sanoiksi paluumatkalla autossa. Mouuuu-määä-yyyyyh!

Minulle Uudessakaupungissa oli mökkisaariparatiisin lisäksi toinenkin houkutus. Kukkamessut!

Vakka-Opiston puutarhapiiri oli toteuttanut minipuutarhoja, niitä oli ihana tarkkailla, mutta keskittyminen oli vaikeaa. Myyntipöytä toisensa jälkeen notkui houkuttelevia taimia, niitä oli pakko päästä hypistelemään, ettei vain mene joku herkku sivu suun.
Tapasin myös Kivipellon Sailan, se oli tosi hauskaa! Olen vain sellainen putkiaivo, että en oikein kykene sekä seurustelemaan että nuuskimaan taimipöytiä samaan aikaan, mutta onneksi näemme pian bloggaajatapaamisessa, ja toivottavasti silloin keskittyminen on helpompaa.

Samaan aikaan olisi ollut myös Minifarmimessut, mutta meitä ei Koratian Jennin kanssa innostanut ajatus halliin roudatuista eläimistä eikä myöskään niiden ympärillä pyörivistä lapsilaumoista, joten suuntasimme torille jäätelölle. Käväisimme myös Pellavasydämen puodissa, käsityötarvikkeiden valikoima on hyvä ja on upeaa, että puodissa on esillä paljon esimerkkejä ja vinkkejä – esimerkiksi valmiiksi raidoitetuista langoista ei saa keränä mitään kuvaa raitojen asettumisesta, niinpä niistä oli kudottu näytteitä. Puikkojakin sai kokeilla. Mahtava palvelu!


Tässä saalis. Kuvassa näkyy myös lomakastelijani, Sametti Hortensian mainio vinkki: pullo!

Koska joku utelias nimeltä mainitsematon juuri äsken mainittu kumminkin kysyy, mitä ostin, niin tässä lista.

Vakka-Taimelta:
  • Thalictrun kiusianum
  • Maianthemum stellatum
  • Sorbus vilmorinii
Mattilan taimistoilta:
  • Rubus 'Loch Ness'
Lemun kartanon puutarhalta:
  • Mentha spicata 'Moroccan' (myytiin kyllä vesimintun nimellä)
Yksityisiltä myyjiltä:
  • Vancouveria hexandra
  • Dicentra cucullaria (oman epäilyni mukaan, tai joku muu Dicentra)
  • Arisaema (joku muu laji viimein kuin amurense, jota ostin vahingossa viimeksi eri nimellä vaikka minulla oli sitä jo)
  • Dodecatheon meadia
  • Clematis recta (vaikka minulla pitäisi jo olla sitä, mutta se on niin kaunis)
  • Agastache rugosa
  • Allium zebdanense
  • Pulmonaria saccharata, jossa on hieno lehtikuviointi, tosi paljon vaaleaa.

Hyvin hillitty saalis siis. Tässä kuvassa pelkät perennat. Olen etsinyt imikkää, jossa olisi mahdollisimman paljon vaaleita laikkuja, mielellään lähes koko lehden peittäviä. Tuo on aika hyvä, eikö olekin. Vasemmalla kukkiva on Maianthemum (ent. Smilacina).
Osa myyjistä myy jakopaloja pihastaan, joten kaikista taimista ei ole tarkkaa laji/lajikenimeä. Ymmärrettävää – kaikkien taimipottien varustaminen nimikyltillä on hirmu homma.  Ja sitten nimien muistaminen on omasta päästä kiinni siinä hälinässä. Mutta se juuri tekee Ugin kukkamessuista niin ihanan, että siellä kohtaavat harrastajat ja ammattilaiset aidosti!

Varjopaikkoja ja kohtaamisia

$
0
0

Puutarhastani on vieläkin niin paljon raportoitavaa viime viikolta, että jatkan näillä vanhoilla uutisilla. Metsäpuutarhapenkeistä en ole edes kertonut pitkään aikaan! Varjohiippakarkelot jatkuvat, kun kalvevarjohiippa aloittaa kukinnan. Sen vieressä kukkii koiranhammas 'White Beauty', lajia Erythronium californicum.

Sama pari vähän kauempaa.


Ja vielä kauempaa. Tässä kasvaa paljon mukulaleinikkiä ja keltapeippiä. Särkynytsydän nousee niiden keskeltä hitaasti kukkimaan, samoin jokunen saniainen, valeangervo ja lehtosinilatva. Toivon, että ihana 'Geranium' -narsissi nousee kukkimaan tänäkin vuonna, joitakin lehtiä näkyy kyllä. Tässä on hankala savimaa yhdistettynä vaahteran juuriin, jotka imevät veden ja ravinteet. Haasteellinen paikka.


Koiranhammas 'Pagoda' kukkii myös.

Tertturotkokielo. Vieressä olevat lehdet kuuluvat syyläjuurelle.


Katajapenkin paremmassa maassa kukkii amurinkärsäkalla, oikealla nimellään Vakka-Taimesta hankittu, nythän minulla on näitä kaksi, kun ostin vahingossa Lahden messuilta saman kasvin sen vanhalla nimellä! Ihana ihana kukka, onneksi minulla on näitä nyt kaksi.


Sitten siirrytään mäntyjenaluspenkkiin. Viehättävä keltakielokki on varmasti jo kuihduttanut kukkansa, tämän kukkimisaika on valitettavan lyhyt. Onneksi ennätin näkemään sen tänä vuonna.


Tästä iloitsen valtavasti: kesäpikkusydän! Tämähän on monella pihalla ihan tavallinen kasvi, mutta minun on ollut hirmu vaikea saada tätä menestymään. Tämä yksi rassukka on sinnitellyt ainakin viisi vuotta. Olen nyhtänyt sen pariin kertaan vahingossa koiranputkia kitkiessäni, kun en ole muistanut katsoa tarkasti mitä nypin, lehdet ovat yllättävän samanlaiset nuoren koiranputken kanssa. Sitten siirsin tämän aiempaa parempaan paikkaan, jossa se saisi kasvaa rauhassa ja viime vuonna en nähnyt tätä ollenkaan. Nyt se on noussut maasta, jipii! Lajike on muistaakseni tummanpunakukkainen 'Bacchanal'.


Ihanaakin ihanampi valko-keltainen tarhakääpiöesikko tarjoilee lempiväriyhdistelmääni (no, niitä on monta): vihreä-valko-keltaista. Tämä on niin raikas!


Siitä siirrymme sujuvasti toisiin esikoihin. Siperianesikko kukkii hurmaten minut ja varmasti teidätkin. Sen vieressä on mukulaleinikkejä, amerikankullero ja taempana rotkolemmikki.


Esikko-onnea: edessä siperian, takana suikero ja välissä haaleamman vaaleanpunainen jauhoesikko.

Jauhoesikon kukat ovat näin pienet ja söpöt! Kuin lemmikkejä, yhtä suloisia, paitsi nuo terälehdet, jotka ovat puna-ailakin miniversio tai sinnepäin. Onko söpömpää kukkaa nähty?


Pisamainen perhosorvokki 'Freckles'.


Sitten kuva-arvoitus. Mitä on tapahtunut?
Vastaus: kävin kaupassa ja Musti istui kotimatkan autossa ruokakassin päällä.


Pitäisiköhän pantteri pistää dieetille.

Tässäkin maratoonissa on loppuhuipennus.
Olen puhunut Kahilan Pirkon kanssa bloggaajavisiitistä Päivölän koeruusupellolle Nummelaan. Siellä ei olla paikalla joka päivä, mutta ryhmävierailuja voidaan sopia etukäteen. Tämä kuva on viime heinäkuun alkupäiviltä ja laajempia esittelyjäni löytyy täältä: RUUSUT ja KURJENMIEKAT.
Nyt on niin, että minun ja Pirkon muiden menojen takia paras päivä olisi arkena. Olisiko ketään kiinnostuneita tulemaan katsomaan ruusuja (ja kurjenmiekkoja, liljoja, pioneja ynnä muuta mitä silloin on kukassa) perjantaina 8. heinäkuuta joskus puolenpäivän aikaan? Pirkko esittelee, tietysti.
Toivottavasti saamme pienen ryhmän kasaan. Ilmoittautumisia saapi lähettää minulle sähköpostilla saila (at) elsanlempituoli (piste) fi

Jos joku liikkuu Nurmeksessa tänä viikonloppuna, niin tule ihmeessä Nurmeksen tapahtumalauantaihin 28.5.! Puhun kulttuurimiljöistä, puukaupungeista, Nurmeksen kauppalasta ja omasta ikuisuusprojektistanikin Hannikaisen salissa klo 12. Luennon jälkeen on opastettu kävelykierros Puu-Nurmeksessa. Olisi kiva tavata blogituttujakin!
Tässä linkki Nurmeksen tapahtumasivulle.


Amurinkärsäkalla – Arisaema amurense
Jauhoesikko – Primula farinosa
Kalvevarjohiippa – Epimediumversicolor'Sulphureum'
Keltakielokki – Uvularia grandiflora
Kesäpikkusydän – Dicentra formosa
Koiranhammas – Erythronium
Perhosorvokko – Viola sororia
Siperianesikko – Primula cortusoides
Syyläjuuri – Scrophularia nodosa
Tarhakääpiöesikko – Primula Vulgaris-Ryhmä
Tertturotkokielo – Maianthemum racemosum

Kulleromaassa

$
0
0
Viikonloppu tuli vietettyä Pohjois-Karjalan upeissa vaara- ja järvimaisemissa Nurmeksessa. Rentukat ja kullerot kukkivat, tässä rentukkaa kauppalan vanhan sataman rannassa.

North Karelian flowers
There was a theme weekend on wooden towns in Nurmes, North Karelia this weekend and I was invited to speak of historic towns and my own renovation project. It was lovely to spend two days in this fantastic setting, and far too many years had passed since my previous visit. Marsh marigolds and globeflowers were in bloom, as they are in my own garden over 500 km to the south-west.

Rentukat ja kullerot kukkivat myös omalla pihallani. Taustalla häämöttää kerrottukukkaisen rentukan oranssinkeltaisia kukkia, lehtikuusen juurella kukkii orkideanarsissi 'Hawera'.


'Hawera' lähempää. Tämä on hellyyttävän pienikukkainen, edellisestä kuvasta huomaa, että kevätesikon kukinto on suunnilleen samaa kokoa.


Toinenkin narsissi on myöhäinen kukkija, lisäksi toivon, että pääsen pian raportoimaan lisää narsisseja! Tämä on nunnannarsissi 'Regeneration'.


'Thalia' ja 'Regeneration' kukassa, kostealla kevätniityllä on vielä nupulla "vihreätorvinen" (oikeasti valkoinen, jossa häivähdys kellertävää) 'Green Eyes'.


Tässä niittykullero, näitä näkyi Pohjois-Karjalassa paljon sekä villinä että istutettuna. Omalla pihallani on vain tämä yksi aarre, jonka olen saanut taimivaihdossa.


Altainkullero kukkii ihanan alppelsiininvärisenä.


Kullerot kasvavat aika kosteassa, samoin kuin vaaleanpunaisina kukkivat kilpirikot. Niiden taustalla näkyy lisää 'Regeneration' -narsisseja. Taustalla mutapuutarhassa näkyy vaaleaa kirjosorsimoa.


Ransu esittelee.
Iloista uuden viikon alkua!


Altainkullero – Trollius altaicus
Kilpirikko – Darmera peltata
Kirjosorsimo – Glyceria maxima'Variegata'
Niittykullero – Globeflower – Trollius europaeus
Nunnannarsissi – Narcissus Jonquilla-Ryhmä
Orkideanarsissi – Narcissus Triandrus-Ryhmä
Rentukka – Marsh marigold – Caltha palustris

Vihreä-valkoista onnea

$
0
0
Onnea on kotiinpaluu pitkien reissujen jälkeen, ja vieläpä kukkavastaanotto lempiväreissä! Kostea kevätniitty on rehahtanut kasvuun kuten aina, mutta onhan tämä ihana. Lyhyttorvinen 'Green Eyes' -narsissi kukkii koiranputkien lomassa.

Green and white
Was there ever a fresher colour combination?

Ransu esittelee. Ihanat vaaleankeltaiset 'Regeneration' -narsissit ja 'Hawerat' kukkivat myös vielä, onneksi.


Kesälumipisara.


Metsäpuutarhapenkki mäntyjen alla tarjoilee lempiyhdistelmää: 'Albostriata' -kielo, Hermann's Pride' -keltapeippi ja valko-keltakukkaiset loistokevätesikot.

Hieman sivummalla on huikean hieno 'Great Expectations' -sinikuunlilja. Tästä suurkiitokset puutarhaystävälle Sametti Hortensialle! Hän tiesi, että haikailen tätä. Ihana Dickens-nimi ja ihana ulkonäkö, voiko kasvilta enempää pyytää. Aarteeni kasvaa peurasuojaverkon sisällä.


Toisessa metsäpuutarhapenkissä kohoaa sormivaleangervo ja sen takana kukkii kuin kukkiikin vihkotasetti 'Geranium' ja vielä moni kappalein! Jonkin aikaa jo luulin tämän hävinneen.

Vuokko-esikkopuutarhakin on pukeutunut valkoiseen, kun tarhakalliokielo ja valkopeipit kukkivat.


Ylempänä rinteessä on mahtava rehotus koiranputkien toimesta.

Raparperi ja pihlaja kukkivat. On järkyttävän kaunista.


Ja omenapuu kukkii!


Sen alla kukkii muun muassa valkoinen lehtoakileija ja morsiusleinikki.


Tämä on kesän kauneinta aikaa, kun omput ja syreenit ovat kukassa.


Nyt alkavat taas näkymät keittiön ikkunasta muotopuutarhaan olla kohdillaan, kun paljasta multaa ei juuri näy. Kuvassa keskellä on saarni, niihin eivät vielä ole puhjenneet lehdet.
Onneksi mitään tärkeää ei näytä kuolleen, vaikka sademittari on rutikuiva. Pisaraakaan ei näytä tulleen poissaoloni aikana, koskahan viimeksi satoi – kolme viikkoa sitten? Saisi jo sataa...
Loppuun vielä yksi ilon aihe: kantturat ovat tulleet kyläniitylle!


Keltapeippi – Lamium galeobdolon
Kesälumipisara – Leucojum aestivum
Kielo – Convallaria majalis
Loistokevätesikko – Primula Vulgaris-Ryhmä
Morsiusleinikki – Ranunculus aconitifolius'Flore Pleno'
Sinikuunlilja – Hosta sieboldiana
Sormivaleangervo – Rodgersia aesculifolia
Tarhakalliokielo – Polygonatum ✕ hybridum
Valkopeippi – Lamium album
Vihkotasetti – Narcissus ✕ medioluteus

Tulppaaneja kyllästymiseen asti

$
0
0
Pyydettiin kuvia 'Texas Flame' -papukaijatulppaanista sitten, kun se on avautunut. Ja nythän se on! Ta-daa!

On fire
I have seen 'Texas Flame' tulip before, and even concentrated in photographing it from all sides and in different lights. But not until now have I fallen fiercely in love with it. What a tulip!

'Texas Flame' läheltä.


'Texas Flame' kauempaa. Edessä on uusi hankinta, japaninvaahtera 'Enkan'.


Vielä kerran, kyllästymiseen asti, 'Texas Flame', tällä kertaa kylämaisema taustanaan.
Kyllästyitkö?
Minä en pysty. Tämä on vielä kauniimpi kuin ennen, kauniimpi kuin koskaan missään muualla kuin täällä oranssissa penkissäni punamullattujen talojen kylämaisemassa, jossa se on täydellinen. Rusotuomipihlajan vieläkin hieman rusehtavat nuoret lehdet ja japaninvaahtera sointuvat tähän mahdottoman hyvin.

Samaa väriteemaa mutta huomattavasti sirommassa mittakaavassa tarjoaa kreikantulppaani muotopuutarhassa.

Muuten muotopuutarhan värimaailmassa liikutaan aivan muualla kuin oranssissa, joten periaatteessa kreikantulppaanit voisi siirtää. Mietin asiaa kukinnan jälkeen, mutta kukkavarret olisi toki viisasta merkitä nyt ylös kaivuuta varten.
Minulla oli verkko tulppaanien ja kurjenmiekan päällä, ja se osoittautui hyväksi ajatukseksi. Eilen kuitenkin otin sen pois, koska korkeat kasvit alkavat kasvaa verkon läpi, eikä sitä tahtonut nytkään saada pois rikkomatta laukkoja ja akileijoja.


Yön aikana edessä kukkivasta viittakurjenmiekasta oli syöty puolet ja nuo etummaiset kaksi 'China Town' -viherraitatulppaania on popsittu samalla.
Ja minä kun olin siinä luulossa, että peurat ovat jotenkin lakanneet vierailemasta puutarhassani! Taitaa ollakin aika tehokasta se kanadalainen neste, jota olen tänä keväänä ahkerasti vispaillut. Ja kun ei ole satanut, niin sen haju on pysynyt. Nyt minulla oli pullossa parisen viikkoa sitten sekoitettua nestettä, ja voi hyvänen aika, miten kamalalta se lemuaa – eltaantunutta maitoa ja mätiä kananmunia. Sumutin sillä kaiken mahdollisen.

Kuvasta huomaa, että ihana sikuri on kova tekemään siementaimia (nuo voikukan näköiset). Noita täytynee kitkeä, pitää ensin tutkia, onko siellä jotakin tärkeää seassa. Tässä kohdassa on niin toivottoman tiukka savi, että voi olla, ettei siinä mitään muuta edes yritä kasvaa.


Talon toisella puolella, pohjoisseinustalla, kukkivat 'Spring Green' -viherraidat. Nämä on istutettu ainakin viisi vuotta sitten! Ja enemmänkin kukkisi, elleivät peurat söisi.


Rohanissa kukkivat puolestaan 'Black Parrot' -papukaijat. Seurana niillä on ihanan valloittava hopeatäpläpeippi, joka mennä porskuttaa ja hyvä niin, pysyvät rikkakasvit aisoissa.
Harmi, että tuli näin kuuma, tulppaanit kohta lopettelevat. Viime vuonna oli ihanaa, kun niiden kukinta kesti juhannukseen.
Ainakaan tänne ei ole sateita luvassa myöskään seuraaviin kymmeneen päivään, joten voi olla, että kokonainen kuukausi ilman pisaraa menee rikki jo näin alkukesästä. Noin kolmeen viikkoon ei nimittäin ole satanut. Ainoa hyvä puoli siinä on, että nurmikon kasvu lakkaa, kun se kellastuu. Mutta niin tekee sitten kaikki muukin.


Punaisessa villissä penkissä alkaa papukaijasekoitus vedellä viimeisiään. Valkoiset ovat kivan näköiset tummaa metsätyräkin lehdistöä vasten.


Mutta sinne on avautunut uusi: kerrottu myöhäinen 'Carnaval de Nice', ja Tulipa sprengeri vasta virittelee kukkanuppuaan.


Siinä ne ovat, taustanaan ylärinteen koiranputket. Kiinanpionien nuput näkyvät jo ja liljat nousevat.
Kesä alkaa kohisten, hyvää kesää!


Hopeatäpläpeippi – Lamium maculatum
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kreikantulppaani – Tulipa orphanidea
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Sikuri – Cichorium intybus
Viitakurjenmiekka – Iris aphylla
Viherrairatulppaani – Tulipa Viridiflora-Ryhmä

Akileijahuumaa

$
0
0
Yleensä japaninakileija on ensimmäinen kukassa, mutta nyt näyttävät kaikki akileijat rehahtavan kukkaan samaan aikaan. Tämäkin on kivasti tehnyt pari siementaimea ympärilleen vuosien mittaan.

Columbine explosion
Usually columbines have some sort of order: first the flabellata, then vulgaris, then other species and hybrids, but now they are all over the place and all at the same time.


Japanilaiset kasvavat muotopuutarhassa, ja sinnekin on päätynyt lapsuudenkotini lehtoakileijoja, ne ovat siementäneet vähitellen hieman joka paikkaan. Tämä hennon vaaleanpunainen on suloinen.

Seassa on myös valkoisia, ystävän lähettämistä siemenistä, vaikka niitä ei oikein kuvasta erotakaan. Mutta tämä kuva oli pakko laittaa, sillä omenapuun kukinnasta ei enää huomenna saa kuvaa, se on ihan juuri ohi...


Varsinainen akileijavyöry on kuitenkin pienen laatoituksen vieressä, sillä siihen istutin sen ensimmäisen lapsuudenkotini akileijatulokkaan, joka tuli toisen kasvin ruukussa salamatkustajana. Musti esittelee.


Muutaman metrin päähän istutin 'Nora Barlowin' noin viisi vuotta sitten, ja se sekä tumma peruslehtoakileija ovat tuottaneet ihanan sekoituksen Barlow-tyypin siementaimia monissa väreissä.


Tämän vuoden uusi tulokas – tällaista väriä en ole ennen nähnytkään. Kivat nuo vihertävänvalkoiset hipaisut terälehtien kärjissä.


Aito ja alkuperäinen 'Nora Barlow', tästä huomaa, mistä edellisen siementaimen vaaleat hipaisut ovat peräisin. Norassa on upea kaksivärisyys.


Oma suosikkini on kuitenkin ehkä tämä yksivärinen purppurainen.


Tai ehkä sittenkin kaikki vanhanajan akileijat suloisessa sekamelskassa, ihan kuin lapsuudenkodinkin pihalla. Koiranputken kukka sopii sekaan niin täydellisesti, ettei sitä henno pois nyppäistä.


Puna-ailakkikin sopii akileijoihin hirmu hyvin.


Ransu esittelee puna-ailakin ihanuutta.


Ja kas, telliman hentoinen kukkavarsi nousee sieltä myös. Sekin sopii.

Akileijasekamelska kauempaa, ja vähän muutakin.

Tämäkin kuva piti ängetä mukaan, sillä akileijamelskan vieressä on kostea kevätniitty, jossa alkavat juuri tähtihyasintit kukkia.

Eikä hobittipenkkiäkään saa unohtaa, siellä kukkii jaloakileija 'Red Hobbit'!


Jaloakileija – Aquilegia Cultorum-Ryhmä
Japaninakileija – A. flabellata
'Nora Barlow' on lehtoakileija A. vulgaris var. stellata
Lehtoakileija – A. vulgaris
Tellima – Tellima grandiflora
Tähtihyasintti – Camassia

Tähtihetkiä

$
0
0

Kostealla niitylläni kukkivat tähtihyasintit, kuten edellisessä jutussa jo kerroin. Yksi isotähtihyasintti kasvaa myös kunnollisessa kukkapenkissä, missä se ei joudu taistelemaan heinän ja koiranputkikon sun muun kanssa elintilasta. Onhan se muodostanut paljon komeamman tuppaan kuin yksittäiset sini- ja isotähtihyasintit, jotka eivät juuri leviä niittypläntilläni, mutta nousevat sentään uskollisesti joka vuosi.
Mikähän siinäkin on, mutta minusta nuo niityn seassa sinnittelevät yksittäiset ja harvempikukkaiset sissit ovat nätimpiä. Lopputulema on niin luonnollinen.

Blue love
I have a tiny meadow with spring flowers – come late July, I cut it all with a scythe and then mow it like lawn for the latter part of the year. The last flowers to come into bloom are camassias.


Kukkapenkin komea isotähtihyasintti.


Musti esittelee.


Ihan samasta pussista istutin sekä iso- että sinitähtihyasintin sipuleita myös niitylle, joten mistään lajien välisestä erosta ei ole kyse. Tämä havainnollistaa hyvin sen, miten eri lailla kasvit kasvavat, kun niillä on tai ei ole kilpailua.


Kun katsoo vähän kauemmas, näkyy kuusten väliin uuteen saniaistarhaani, jonne roudasin ison rungon pätkän tässä eräänä päivänä. Sillä voi istua, kunnes se lahoaa. Rungon taakse aion vielä kasata lisää maata, eli se saa myös toimia pienenä pengermänä.
Kuvasta näkyy sekin, että rinne jatkuu siitä ylös ja ihan kuvan yläreunassa pilkistää vielä isompi rungon pätkä, joka lepää tonttini ylälaidalla.


Kun katsoo kosteaa niittyä toisesta suunnasta, näkyy vielä alempana oleva kyläniitty. Oikealla on puska kääpiömantelia, jonka kukinnan menetin tänä keväänä, näin vain ensimmäisen kukan avautuvan ja sitten piti lähteä yli viikoksi pois. Kukinta ei tosin nyt näyttänyt olevan kovin runsas, ja onneksi olen nähnyt nämä kukassa jo monena vuonna!
Kukinnan jälkeen kääpiömantelit menevät jotenkin ruskean rönttöisiksi, mutta onneksi pihalla on kaikkea muuta kaunista katsottavaa. Olen jotenkin allerginen puskille, jotka ruskettavat kukintonsa, syreeneissä ja syriköissäkin sama juttu, monista pensasangervoista puhumattakaan.


Kirsikkaluumu 'Nigra' kukki jo pari viikkoa sitten, eikä koko puskassa ollut kuin pari vaivaista kukkaa! Jopas on kitsasta. Toivottavasti ensi vuonna on runsas kukinta sitten.

Tässä kylällä on yksi ihana kirsikkaluumu, omaa vajaa parimetristä puskaani hiukkasen vanhempi... varmaan kymmenillä vuosilla. Tuolla se näkyy kaukana vasemmassa reunassa.


Nyt tulee tajunnanräjäyttävää kukkamateriaalia. Marjaomenapensas 'Marleenan' kukinta on ennätyksellisen komeaa. (Taustalla kukkivat pihasyreenit).


Tässä on pienen mainonnan paikka. Pensaan, tai tässä tapauksessa pienen puun – se on leikattu yksirunkoiseksi – on jalostanut Hongiston Taimiston Timo Saarimaa. 'Marleenaa' ei ehkä ole myynnissä yleisesti, mutta kannattaa kysyä Hongiston Taimistolta (Koski TL). Tämä on nimittäin aivan käsittämättömän kaunis.
Ostin tämän marjaomenapensaana, mutta nyt se näyttää olevan sivustolla koristeomenapuun nimellä. Sama puska yhtä kaikki!

'Marleena' hieman kauempaa – runko ei tässä näy, koska puu kasvaa alempana pengermän takana.


Ja vielä kauempaa, muotopuutarhan läpi nähtynä. Sointuu ihanasti muotopuutarhaan!


Eikä siinä vielä kaikki. Loppuun kirsikka kakun päälle. En sittenkään menettänyt japaninkirsikka 'Royal Burgundyn' ensimmäistä kukintaa ikinä – se on sinnikkäästi pitänyt kukkansa (2 kpl) läpi helteet ja tuulet. Mikä ihanuus! Kerrotut kirsikankukat ja tummat lehdet, tämä on jo melkein liikaa. Mutta kyllä tämän vielä kestää, juuri ja juuri.
Tai toivottavasti et pyörtynyt.
Pökerryttävän ihanaa viikonloppua!


Isotähtihyasintti – Camassia leichtlinii
Japaninkirsikka – Prunus Sato Zakura -Ryhmä
Kirsikkaluumu – Prunus cerasifera
Kääpiömanteli – Prunus tenella
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Sinitähtihyasintti – Camassia quamash
Viewing all 1994 articles
Browse latest View live