Jatkamme North Ronaldsayn saareen tutustumista. Saaren keskiosassa on asutusta ja lehmiä, jonkin verran lampaita sekä viljelyä tuulensuojaisissa paikoissa.
More North RonaldsayThe middle, some of the west coast and the lighthouse & the old beacon.Haluan käydä kurkkaamassa saaren länsirantaa, joka on luoteistuulella vähemmän suojainen puoli. Tällä pikku saarella ei tosin tuulensuojaista paikkaa tunnu olevan lainkaan, tuuli piiskaa koko Pohjois-Atlantin voimalla.
Majakka löytyy saaren koilliskärjestä. Tämä on Brittein saarten korkein maalle rakennettu majakka: 42 metriä.
Sen juurella ovat vanhat majakanvartijan asunnot ja muut tilat. Niissä on nykyään kaksi vuokramökkiä, kahvila (vain kesäisin) ja villakehräämö!
Jatkan kohti eteläisempää vanhaa majakkaa, jota parhaillaan restauroidaan. Se on vuodelta 1789. Valo korvattiin kivinupilla, kun uusi majakka rakennettiin ja otettiin käyttöön 1854. On oikeastaan aika käsittämätöntä, miten nämä pystyt rakennelmat ovat pysyneet pystyssä myrskyissä vuosisatoja. Aikamoisia insinööritaidonnäytteitä.
Etualalla näkyy levänpolttorakennelmia: pyöreitä kivimuureja, joiden sisällä levää poltettiin saippuaa ja lasinvalmistusta varten. Poltosta tuli saarten maanomistajien tärkeä tulonlähde 1700-luvun aikana, mutta polttoa hoitaneet torpparirassukat sairastuivat moniin vakaviin tauteihin, sillä savu oli myrkyllistä. Levän poltto kiellettiin seuraavalla vuosisadalla. Kivikehiä käytettiin sen jälkeen muun muassa taimien kasvattamiseen tuulensuojassa. Tarpeeksi vankistuttuaan esimerkiksi kaalit pystyttiin siirtämään muurin suojista pellolle.
Kiviseltä ja tuuliselta rannalta on yllättävää löytää vene! Se on melkoisen järeästi moneen suuntaan kiinnitetty ja vedetty useita metrejä merenpinnan yläpuolelle. Perämoottoreitakin on kaksi.
Old Beacon eli vanha loisto on kaunis rakennus, vaikka onkin rakennustelineiden peitossa. Tämä paikallinen kivi, joka luonnostaan lohkeaa litteiksi liuskeiksi, on ihanteellinen rakennusmateriaali ja näyttää lisäksi siltä, kuin rakennelmat olisivat maasta kasvaneet, niin täydellisesti ne istuvat maisemaan.
Tältäkin rannalta löytyy levää syöviä lampaita.
Teen hienon bongauksen, jota en tosin olisi tunnistanut ilman ystävän apua: pulmunen!
Sitten takaisin saaren sisäosiin ja mahdollista tuulensuojaa etsimään. Olisiko tässä hobittimajassa hyvä nukkua?
Kirkkaalla säällä näkyy Fair Isle -saari, välimatkaa lähes 50 kilometriä! On usein vaikea hahmottaa sitä, miten kauas täällä pystyy näkemään, kun saaret ovat korkeita eikä metsä peitä näkyvyyttä. Tässäkin on kuvanottopaikan ja vasemmalla näkyvän vanhan loiston välillä kolme kilometriä.
Illan viimeinen vuorokone käväisee varmaankin tuomassa koululaisen kotiin, ja jokusen työssä kävijän. Minä suuntaan lintuasemalle, sillä siellä on myös majoituspalvelu.
Matkan varrella näen North Ronaldsayn ainokaisen kivipaasin "
Stan Stanen" (murrelyhennelmä sanoista standing stone). Sekin on vaikuttavan korkuinen, noin nelimetrinen.
Kotiinviemisiksi on villalankaa kahdelta naiselta, jotka kehräävät North Ronaldsayn lampaiden villaa. Toinen lanka on kehrätty koneella kehräämössä, toinen käsin. On kiinnostavaa vertailla niitä.
Toivottavasti saan aikaan neuleen, joka tuo mieleen nämä kauniit värit.
