Kaupunkiasunnossani oli tapahtunut kummia ollessani jonkin aikaa poissa. Kaksi onnetonta tomaatintainta, jotka olivat itäneet keskikesällä kylvetystä siemenseoksesta, olivat reagoineet johonkin. Enpä näiltä odota paljon mitään, mutta en raaski poiskaan heittää, ovathan tomaatintaimet kohta lailla piristäviä keskellä vuoden pimeintä aikaa.
Johtuen kenties kastelun puutteesta oli toinen taimi kehittänyt pienen kukkatertun.
Toiseen taimeen oli jo syksyllä kehittynyt marja – tuo on niin pieni, etten osaa hedelmäksi kutsua... Poissa ollessani se oli alkanut punertua! Hämmästyttävää ja ilahduttavaa, luonnon voitto pimeydestä.
Tomaatti päätyi Totoron eväslautaselle, sillä hän ei olekaan vetäytynyt kausiunille, vaan on innostunut kasvattamaan tomaatteja. Tuo oma tomaattini Totoron edessä ei ole paljoa nukkekotikokoisia tomaatteja suurempi...
Mutta mitä tapahtuukaan metsän reunassa? Sieltä lähestyy tonttu, ja kuten tiedämme, tontuilla on metkut ja kepposet mielessä. Tonttu on tuomassa viskipulloa Totorolle.
Vaikuttaa siltä, että Totoro saattaa kumminkin pian nukkua loppiaiseen saakka...