Olen käynyt Sissinghurstissä usean kerran, en edes tiedä, montako. Asuin vuosikausia samalla seudulla. Nämä kuvat on otettu viimeisimmältä visiitiltäni vuonna 2008. Ylimmässä kuvassa on lehmuskuja, jonka päästä alkaa pähkinätarha samalla akselilla.
Nutty dreams
There was an article about nut growing in a magazine. My small but always fertile brain started working. Nuttery! Of course. One must have one's own nuttery on this island, nut grows here naturally and I have transplanted it en masse already for hedging.
Sissinghurstin pähkinätarhaan ei pääse sisälle, mutta tässä on kurkistus pähkinäpensaiden lomasta sivulta päin. Joku hemaiseva adonispatsas kuuluu tietysti jokaisen pähkinätarhan perustajan hankintalistalle, niin minunkin.
Olin muutenkin aikeissa kirjoittaa tästä, kun Ruusunmekko haastoi blogiystävänsä kirjoittamaan toiveesta, unelmasta ja lupauksesta tälle vuodelle. Apua, lupaus voi olla haastava, onneksi se onkin viimeisenä. Aloitetaan toiveesta ja unelmasta.
Toivon, että tänä vuonna pääsen viettämään enemmän aikaa kotona kuin kahtena edellisenä vuonna. Tuntuu, että peruskorjaus ja puutarha eivät ole edistyneet lainkaan pariin vuoteen (ainakaan). Loppukesällä aloittamani saniaistarhakin on vasta alkutekijöissään, joten oikeasti minun pitäisi jatkaa sitä ja muita keskeneräisiä projekteja eikä haaveilla uusista hullutuksista.
Unelmoin silti järjettömästi tästä pähkinätarhasta. Mietin, olisiko se kahdessa rivissä ja säännöllinen, kuten Sissinghurstissä, vai voisiko se olla vain yksi rivi tai ryhmä pähkinäpensaita, joiden alla on ihania lehtokasveja (klikkaa viimeistään tässä vaiheessa yllä jo mainittua linkkiä Sissinghurstin nutteryyn ja huokaa ihastuksesta kasviesittelyjen kohdalla!).
Lupaan... niin, mitä lupaan? Ööööö... lupaan raportoida siitä, miten tämä pähkinätarhaprojekti etenee! Samoin kuin saniaistarha, hedelmätarha, kasvihuone, kohopenkkikasvimaa, Rohan, talonkunnostus ja kaikki muutkin keskeneräiset projektit...
Tässä on näkymä kohti Sissinghurstin nutterya sen toisessa päässä. Noista hyvinleikatuista marjakuusiaidoistakin haaveilen, mutta kun peurat söivät kaikki kymmenet taimeni. Jäljellä on vain kaksi 20 cm korkeaa rääpälettä. Joten jokin toinen kasvi täytyy miettiä noiden tilalle. Harmi vain. Marjakuusi olisi aika luonnollisen värinenkin verrattuna esim. tuija-aitaan. Pöh. Onneksi on pyökki, kasvakoot tänä vuonna istutetut aitataimet nopeasti!
Unelmoin myös siitä, että peurat ja kauriit häviävät saareltamme!
Haastan Sannan Mustavalkoisten koti -blogista vastaamaan Toive, unelma ja lupaus -haasteeseen. Ihan vain kostoksi siitä, että hän meni utelemaan kommentissaan minun puutarhasuunnitelmiani tälle vuodelle. Hah! Ja kuka tahansa muukin, joka haluaa, ottakoon haasteesta kopin.
Marjakuusi – Taxus
Pyökki – Fagus sylvatica
Pähkinäpensas – Corylus avellana