Risotto

Nyt tarkkana, sillä seuraa tämän vuoden ruokapostaus. Kovin usein näitä ei nimittäin heru!
Sain keväällä maa-artisokan taimen, mistä olen erittäin iloinen. Maa-artisokka kuuluu ehdottomiin lempimakuihini. Peurat verottivat kasvustoa rankasti, sain sadoksi kolme pähkinän kokoista mukulaa.

The first harvest
I just love Jerusalem artichoke. Its flavour is so refined! Hence I was so pleased as I received a plant last spring. Deer ate it with great gusto, as they eat nearly everything. I harvested three nut-sized tubers and boy did they make a great risotto!

Luulin 19-vuotiaaksi asti, että risotto on tylsää ruokaa, jota tehdään Uncle Ben's -riisistä ja herne-maissi-paprikasta. Sitten ystävä perehdytti minut italialaiseen ruokamaailmaan, eikä paluuta ole ollut. Ai TÄLLAISTA risotto onkin!
Ensimmäinen oikea risotto, jota sain, ja jonka tekoon samalla osallistuin, oli kinkku-rosmariinirisottoa. Vähän sillä reseptillä tein nytkin, mutta en laittanut lihaa. Päätin, että maa-artisokan hieno maku ei saa peittyä.
Ensin kuullotin sipulia ja valkosipulia voissa, sitten lisäsin riisiä ja kuullotin hieman lisää. Taisin lisätä maa-artisokatkin viipaleina tässä vaiheessa.

Seuraavaksi lorautus viiniä, valkkari olisi varmaan sopinut myös, mutta sitä ei ollut.


Kun viini on imeytynyt, aletaan lisätä lihalientä vähän kerrallaan välillä sekoittaen. Aina, kun neste on imeytynyt, lisätään uutta – paitsi sitten, kun risotto on valmista. Täytyy olla tarkkana, että siitä tulee al dente eikä mitään ylikypsää kanttiinirisottoa!

Rosmariinia lisätään loppuvaiheessa. Kun risotto on valmista, siihen voi vielä sekoittaa voinokareen. Risottoannoksen päälle raastetaan parmesaania.

Kuvaa valmiista annoksesta ei ole, sillä imuroin sen heti lautaselle saatuani.
Iloisia risottohetkiä kaikille muillekin, ja muistakaahan ottaa rosmariinit ulkoa sisälle! Minun meinasi unohtua ja pakastua.

Maa-artisokka – Jerusalem artichoke – Helianthus tuberosus