Ransun paketti

Olen kokeillut tilata Ransun erikoisruokaa Zooplussalta, kun sitä on jonkin verran kehuttu. Täytyy sanoa, että omat kokemukseni eivät ole kovin ruusuisia. Ensimmäisen kerran tilasin kotisaareen. Silloin kuljettaja soitti minulle aikeissa jättää paketin yhteen lossirantaan, jota reittiä en yleensä kulje. Sieltä ei paketti olisi siirtynyt eteenpäin. Vaati aika monta soittoa, että saatiin selvitettyä, minne hänen kannattaa paketti jättää. Saariin kun kulkevat niin ihmiset kuin rahditkin yhteysaluksilla, täytyy tietää, mistä paikasta ja laiturista kunkin reitin alus lähtee ja mihin aikaan. Sekin paketti tuli lopulta perille, mutta aika paljon myöhemmin kuin olin toivonut.
Seuraavan kerran tilasin Ransun ruokaa kaupunkiasuntoon ajatellen, että se tulee nopeasti ja yksinkertaisesti. Olin tehnyt tilauksen hyvissä ajoin viikkoa aikaisemmin, jotta ruoka saapuisi viikon alussa, jolloin olimme juuri saapuneet kaupunkiin, ja jolloin olisin päivällä kotona. Eipä kuulunut. Perjantaina olin koko päivän poissa kotoa ja silloin oli postiluukusta tiahtanut lappu, jossa kerrottiin, että lähetystä oli yritetty toimittaa. Olin kyllä samalla paikkakunnalla – jos he olisivat soittaneet, olisi jokin toimitusosoite voitu sopia!
Piti odottaa viikonlopun yli. Viikonlopun aikana ei tilausta edes voinut itse noutaa Vantaalta, olisin tehnyt senkin epätoivoissani. Maanantaiaamuna soitin kuljetusfirmaan ja sovimme kuljetuksen paikkaan, jossa olisin töissä tuon päivän. Ja sinne se onneksi iltapäivällä tuotiin!
Mitään vahvistusta tilauksesta ei kummallakaan kerralla ole tullut sähköpostiini, vaikka ekan kerran jälkeen lähetin siitä palautettakin. Surkeaa toimintaa.

Joka tapauksessa, onneksi Ransulla nyt on ruokaa.

Ja pahvilaatikko.

Noh, anna tulla niitä nappuloita!!

Saattaa olla, että tämä jäi viimeiseksi kerraksi, kun tilaan Zooplussalta. Siellä ei edes näytä olevan Urinary-raksujen moderate calorie -versiota, joka on Ransulle parempi, sillä hän viettää massakautta jatkuvasti.

Pääasia on kuitenkin, että Ransu on tyytyväinen. Kylläinen Mr. Sanchez tuli avustamaan töissäni laskemalla keskivartalonsa kirjanpitoni päälle ja käyttämällä tyynynä nauhuria, jolta olin seuraavaksi ajatellut purkaa yhden haastattelun.

Ruokaisaa keskiviikkoa!