Pieniä kaupunkiprojekteja

Viritin ehkä elämäni ensimmäisen amppelin. Pelargonin pistokkaista jäi pari myymättä muutaman viikon takaisilta Marketanpuiston markkinoilta. Keksin, että minullahan on hieno englantilainen amppeli, joista toisessa samanlaisessa on valosarja toimittamassa parvekevalaisimen virkaa. Toinen amppeli lojui toimettomana.
Pistokas (Marialta alun perin pistokkaana saatu riippapelargoni "Balcon Stellena Rosa") on liikuttavan pieni vielä, mutta toivottavasti se siitä vahvistuu. Täytyy vain järjestää se varjoisaan paikkaan niiksi viikoiksi, kun olen poissa. Kahden kodin väliä seilaaminen aiheuttaa kasvijärjestelyjä ja rukouksia viileistä ja sateisista keleistä!

Meni hetki miettiessä, millä vuoraan amppelin, jotta multa pysyy siinä. Silmiini osui rätti, jolla olen pyyhkinyt maalipensseliä parvekkeen lattiaa maalatessani. Maalitahrat sointuvat siis parvekkeen sävyihin täydellisesti, tuumasin, ja tungin kankaan (joka taitaa olla vanha tyynyliina – meillä ei ole heitetty juuri mitään pois) amppelin sisään.

Englantilaisuus jatkuu pienissä yksityiskohdissa kuten lasisessa parvekelasin avausvetimessä. Tässä roikkui vain ruma naru, jonka päässä oli solmu ja joka tuulessa hävisi aina lasien raosta ulkopuolelle. Kun kävin kerran Laura Ashleyn myymälässä ja siellä oli tällaisia alennuksessa, ei siinä tarvinnut miettiä sekuntiakaan. Tämähän oli juuri se kapistus jota tarvitsin, ja miten kaunis!
Tuulella se hieman kolisee laseja vasten, mutta ei ole mennyt rikki muutamassa vuodessa.

Lasia löytyy myös keittiön pöydältä. Vanhojen pullojen kokoelmaa on siellä sun täällä, ja monet niistä olen tuonut kaupunkiin pestäväksi, sitten ne ovat jääneet tänne. Vuotuiseen seljankukkamehuun ei ole toistaiseksi tarvittu kuin pari hassua pulloa kerrallaan.
Nämä olivat säilössä keittiön ylimmissä kaapeissa, mutta kun huoltomies tuli puhdistamaan ilmanvaihtokanavat, hän huomautti, että kaappi on rakennettu ilmanvaihtohormin eteen. Sepä kummallista, tuumasin, ja purin heti sen kaapin, joka oli pahiten hormin edessä, jotta se päästiin puhdistamaan. Nyt on koko ylärivi kaappeja poistumassa, sillä en ole niistä aiemminkaan pitänyt. Niiden alla kulkee lippa, jonka valaisimista puolet ei toimi tai on muuten hajonnut, eikä niitäkään pääse huoltamaan poistamatta päällä olevia kaappeja.
Mikä siinä onkin, että remonttisormet alkavat heti syyhytä, kun pieni sysäys tulee. Olen inhonnut valkoisia 90-luvun keittiökaappejani alusta asti, mutta tässä asunnossa on ollut paljon muuta, jota olen inhonnut vielä enemmän, joten keittiö on saanut olla rauhassa.

Vasemmalla on muuten kiva uusi maljakko, jonka ostin Kuninkaanlammen puutarhasta. Siitä oikealle on Arabian käsinmaalattu vanha kaunis vaasi, jossa on se vika, ettei siihen saa kimppua oikein nätisti, kun suuaukko on niin laaja. Siis jos kimppuja edes harrastaisi, heh. Sikäli en kyllä olisi tarvinnut tuota uuttakaan maljakkoa... kukat ovat kivoimpia luonnossa ja puutarhassa, leikkokukissa on harvoin samaa kauneutta ja siksi ne jäävät aina ostamatta.

Täällä me siis olemme ja odottelemme kotiin pääsyä. Musti rentoutuu parvekkeen sohvalla.

Ja olohuoneen tuolissa. Sain viimein tuolinpäällisen valmiiksi, tai päätin, että nyt se on valmis, ja molemmat kissat ovat sen hyväksyneet.


Kun vielä pääsisi kotiin ...

Riippapelargoni – Pelargonium peltatum