Kesäkuun 5. päivänä tasan yhdeksän vuotta sitten tein kaupat tästä paikasta. Pääsin tiluksilleni oman avaimen kanssa vasta juhannuksen tienoilla. Huussi oli aika uusi, tässä se komeilee tonttini paraskuntoisimpana rakennuksena. Sen takana kasvoi puita, ryteikköä ja vesakkoa kuten suuressa osassa tonttia muutenkin.
Tänä päivänä tuo puusto on harventunut parin isoimman saarnen ja vaahteran riviksi, niiden väleihin olen rakentanut kivimuuria.
Huussin ja vanhan talon välissä on nyt villi punainen penkki, ja ryteikkö talon ylämäen puolelta on myös hävinnyt. Olen viime päivinä jatkanut kivipenkereen tekoa talon takana, kuvassa siitä näkyy pieni vilaus.
Näkymä pihatietä pitkin kohti saunaa ja navettaa on aika sama kuin nytkin. Tässä vaiheessa olin näköjään jo aloittanut puuston raivaustyöt, kuva on heinäkuulta 2006.
Otin tämän kuvan tänään ruohonleikkuun jälkeen – kyllä, edellisestä kerrasta on kolme päivää. Runsasravinteinen ja kosteutta pidättävä savipatja pukkaa liiankin rehevää kasvua!
Saunan päädyn eteen on kohonnut japaninlehtikuusi, se on kasvanut piiskasta kolmimetriseksi kahdeksassa vuodessa. Polun viereinen kivipenger on kaivettu esiin ja sen alapuolella on pitkä kukkapenkki. Lipputangon (katkennut, nykyään humalasalko) ympärystä on kosteana kevätniittynä ja sen ympärillä on nyt siisti nurmikenttä. Tulevan Rohan-puutarhan alue saunasta oikealle on vielä osittain heinikko-koiranputkikko-ohdakkeikko-nokkosikkoa.
Edellisestä kuvakulmasta hitusen verran oikealle voi nähdä, että rehotusta oli. Iso kataja oli vinossa jo tuolloin, viime talvena siitä katkesi lopulta pari kaikken alimmas kallistunutta oksaa. Ystävä oli apuna polttamassa risuja. Roskien polttopaikka oli pihan paraatipaikalla ihan keskellä, ja lähellä kuistin rappusia. Nyt nuo kaivonrenkaat ovat kasvimaalla, toisessa kasvaa parsaa ja toisessa kardonia.
Sama kuvakulma nyt, vihdoinkin näkee että paikat ovat hieman siistiytyneet, vaikka jätinkin rojut siivoamatta, jotta dokumentointi on aitoa. Siellä on sahapukki, sillä pilkoin tänään runkoja, seinänmaalaustikkaat ja laatikko, jossa on ystävälle lähteviä taimia.
Vaahteran alla on metsäpuutarhapenkki, samoin ison katajan ympärillä sekä kauimpana risuaidan edessä, missä on myös sammalkeinu.
Taloni toisella puolella on kuiva keto, jota älysin alkaa niittää jo ensimmäisenä kesänä, tämäkin kuva on heinäkuulta 2006. Taustan nokkospöheikkö vasemmalla on tuleva muotopuutarha.
Nyt kedon yli avautuu näkymä muotopuutarhaan. Keto pitäisi ehkä jo niittää, se kasvaa valitettavan vuolaasti juolavehnää. Yritän kylvää tähän ketoneilikkaa ja sikuria, ainakin. Unikon siemeniä olen varmaan jo ripotellut. Tässä kohdassa on ollut rakennus, siksi maa on aivan erilaista kuin muualla ja mahdollistaa kuivan kedon. Olosuhteesta täytyy ottaa kaikki irti, aivan kuten kosteikkokohdistakin!
Sisälläkin on tapahtunut muutoksia. Tässä kuva ihan ekalta kerralta kun olin täällä juhannuksen aikoihin 2006, olin ennen kuvan ottamista raahannut parisängyn toiseen huoneeseen, jonne se mahtui paremmin. Tästä tuli olohuone.
Ja tältä se näyttää nyt makuuhuoneen oviaukosta katsottuna.
Eikä siinä vielä kaikki. Mustikin täyttää yhdeksän!
Mustin tarkka syntymäpäivä ei ole tiedossani, mutta se on kesäkuun alussa, joten olen päättänyt viettää Mustiaisiakin talon kaupantekopäivänä.
Silloin, kun ostin tämän paikan, minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että maailmaan putkahti pieni musta pantteri, jolla on liperi ja joka on maailman kiltein ja kultaisin kissa. Eikä Mustillakaan ollut aavistusta minusta tai pantteripalstasta, jota olin juuri ostamassa. Mustin työnimi synnyinkodissaan oli Mustikka, siitä oli helppo lyhentää nimi Mustiin.
Paljon onnea Musti-kulta!
Syntymäpäiväkukkaset kukkivat kuistin portailla.
