Vielä kosteampaa

Viimeksi kerroin kosteasta niitystä, nyt siirrytään vielä märemmälle alueelle eli kosteikkopuutarhaan. Niitä on oikeastaan pihani ojien varsilla useampia. Kullerot ovat alkaneet kukkia, tässä niittykullero.

Ihanan appelsiininoransseista altainkulleroista on valitettavasti syöty kaikki kukkavarret, mutta onneksi on tämä yksi. Hämäävää on, että tämä kukka nousee mielestäni siitä, missä pitäisi kasvaa kesäkullero 'Golden Queen', lehdetkin kuuluvat selvästi sille eikä altain versiolle, jos muistini kasvien sijainnista tekisikin tepposet. Voiko kesäkullero kukkia näin aikaisin?

Edellisten lähellä viihtyy karhunlaukka, istutin sen aika kosteaan muistellen, miten se kasvaa Englannissa melko kosteissa metsäisten tienpientareiden notkelmissa. Hyvin tuo näyttää viihtyvän.

Pihapolun alapuolen ojassa on kestomärkää. Pallorentukka on kasvattanut mahtavan lehtipehkon kukkakruununsa ylle.

Oja viettää rentukasta vielä alemmas, jonne olen kaivanut suuremman kuopan mutapuutarhaksi. Kirjosorsimo on levinnyt muutamassa vuodessa tehokkaasti, toivottavasti tämä ei leviä haitalliseksi vieraslajiksi asti kuten tavallinen isosorsimo. Tämä on kumminkin todella nätti valaistessaan kermanvaaleilla raidoillaan mutaista kohtaa.

Tässä kuvassa ei vettä näy, mutta suuren katajan ja kauempana näkyvän Rohan-puutarhan välissä on oja ja mutapuutarha. Pari kirjosorsimon vaaleaa lehteä voi erottaa ihan kuvan vasemmassa reunassa. Alppiruusu mutapuutarhan partaalla on vielä suojaverkon sisällä, ehkä niitä uskaltaa jo poistella. Tai ehkä ei – viime yönä oli ihanan tarhakalliokieloni kukkavarret käyty syömässä.

Kostea niitty jäi edellisestä kuvasta vasemmalle, tässä lähempää sen pienitorvisia 'Green Eyes' -narsisseja, jotka ovat käytännössä valkoisia. Torvi ei ole vihreä, mutta kukissa on sentään huumaava tuoksu! Narsissien takana on kesälumipisarapehko, rentukkakin on päässyt mukaan kuvaan oikealla. Vaaleat lehdet taustalla kuuluvat kirjavalehtiselle 'Variegata' -keltakurjenmiekalle.

Ransu esittelee kosteaa kevätniittyä. Olin sihtaamassa tätä kuvaa siivottuani niityltä voikukat ja korkeimmat koiranputket, kun Ransu kiiti siitä edestä. Sillä oli aika kiire...

... istumaan metsäpuutarhan puusillalle. Mielenkiintoista. Ilmekin on mitä mielenkiintoisin.

Tässä toinen esittelijä. Musti on istahtanut alppiruusun viereen, hirrelle mutapuutarhan partaalla.

Alppiruusun juurella kukkii ihastuttava purppuraorvokki, joka on tehnyt siementaimiakin. Toivottavasti tämä kukkii pitkään, ajattelin näistä yhteiskukintaa alppiruusun kanssa. Kyllä se on tainnut jonakin vuonna onnistuakin! Joka tapauksessa tummanpuhuva orvokki muodostaa hienon alustan alppiruusulle.

Nyt aiheesta eksyminen uhkaa, mutta on pakko laittaa vielä näkymäkuva yli herkullisen rotkolemmikin kostealle kevätniitylle (kun se on niin kivan siistin näköinenkin eiliseen verrattuna).

Lopuksi mennään vielä kivipenkereen laidalle, missä ei ole enää juurikaan kosteaa, ainakaan tässä kohdassa. Kostea niitty alkaa kuvan oikeasta reunasta. Kääpiömantelien kukinta on lopuillaan ja niiden seuraksi nousee 'Chocolate Wing' -sulkavaleangervoja.

Ihanat yhdessä! Onneksi ei ole ollut kuuma, sillä kääpiömanteli on juuri sellainen pensas, jonka kukinta menee ohi päivässä, jos tulee toukohelle.

Tämä meni nyt aiheen viereen, sillä nämä viimeiset lajit eivät enää ollenkaan kasva kosteikkopuutarhassa. Mutta pysyn otsikon lupauksessa siinä mielessä, että kerron myrskytuulen ja sateen jo alkaneen täällä lounaissaaristossa. Sade piiskautuu vaakatasossa keittiön ikkunaan. Kosteaa säätä luvassa!

Alppiruusu – Rhododendron
Altainkullero – Trollius altaicus
Karhunlaukka – Allium ursinum
Keltakurjenmiekka – Iris pseudacorus
Kesälumipisara – Leucojum aestivum
Kesäkullero – Trollius chinensis
Kirjosorsimo – Glyceria maxima'Variegata'
Kääpiömanteli – Prunus tenella
Niittykullero – Trollius europaeus
Pallorentukka – Caltha palustris'Multiplex'
Purppuraorvokki – Viola adunca'Purpurea'
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Sulkavaleangervo – Rodgersia pinnata