Viime viikot eivät ole olleet parhaat mahdolliset Mustille, kun ensin korva raadeltiin ja sitten se sai ilmeisesti pureman häntäänsä. Musti suhtautuu tapahtuneisiin silti isäntäpantterimaisella tyyneydellä.
Kummassakin tapauksessa on vihollinen ollut saarella asuva leikkaamaton kolli, jota vastaan Musti on yrittänyt puolustaa tonttiamme. Häntäpurema oli kahdesta tapahtuneesta vaarallisempi, sillä en ensin havainnut koko haavaa, sitten en tajunnut laittaa kauluria estääkseni Mustia nuolemasta haavaansa ennen kuin vasta monen päivän kuluttua.
Haava ei ottanut parantuakseen ja lähdimme kaupunkiin. Tämä on Mustin ilme autossa. Kärsivä pantteri.
Pelastakaa minut!Tällä kertaa se ei sentään joutunut matkustamaan kopassa, sillä sinne se ei olisi mukavasti mahtunut kaulurin kanssa. Musti otti tilanteesta kaiken irti makoilemalla ensin pari tuntia lampaanhajuisten (ja paskaisten) raakavillasäkkien päällä, sitten lopputunnit sylissäni.
Olin leikannut karvoja pois haavan ympäriltä saadakseni sitä paremmin hoidettua Betadinella. Eläinlääkäri muuten totesi Mustin olevan ihan sopivan painoinen (vaikka sen vatsanahka roikkuukin) ((täyttäähän Musti näinä päivinä jo yhdeksän vuotta, se ei ole enää ihan nuori pantteri)).
Eläinlääkäri totesi myös, että hyvin menee, jatketaan hoitoa samaan malliin, mutta määräsi lisäksi antibioottikuurin. Puremahaava, mikä tämä ilmeisesti oli, on hyvin pieni mutta syvä ja siksi tulehtuu kuulemma lähes aina. Kuvassa sitä ei oikein erota, mutta se on kohdassa, jossa on vähiten karvoja – pieni sydämenmuotoinen leikattu kohta. Siitä ylävasemmalla oleva ruskehtava pilkku ei ollut haava, vaan kuivahtanut Betadinen murunen kiinni karvoissa.
Eläinlääkäritäti oli kunnon täti ja tarjosi Mustille paljon lohdutusta ja kehuja. Musti on siitä ihana kissa, että se (useimpien isäntämiesten tapaan) kerjää huomiota, hoivaa ja hellyyttä ollessaan kipeä. Olen hyvin iloinen tästä ominaisuudesta.
Rapsutukset kelpaavat – etenkin kaulurin alta!
Tänään on kauluri jätetty kokonaan pois, sillä olen voinut tarkkailla Mustia ja se ei ole enää pyrkinyt nuolemaan haavaa. Haavan hoitoon olen laittanut vielä hunajapitoista Vetramil-voidetta, jota saimme lääkäriltä. Hunajan entsyymit ovat antibakteerisia ja puhdistavat haavaa.
Pantteri nauttii. Ensipesun kaulurin pois ottamisen jälkeen se tuli suorittamaan syliini, oikein nautiskellen ja pitkään. Eikä keskittynyt hännän juuren pesuun ollenkaan.
Entä se toinen? Kyllä sekin täällä on. Yritin raivata keittiön pöydälle tilaa tehdäkseni töitä.
Ookoo, mamma, oon valmiina!
