Salainen ase

Tässä on peuroille kyytiä! Puutarhaystävä Linda lähetti linkin pohjoisamerikkalaiselle sivustolle, jossa oli kiinnostavan kuuloinen litkuresepti peurojen karkottamiseksi, tai ainakin harhauttamiseksi pois kukkanuppuja syömästä. Amerikastahan nämä pirulaiset ovat kotoisin, joten siellä luulisi oikeaa tietoa olevan, sillä valkohäntäpeuraongelma on siellä(kin) valtava.
Resepti kuulosti hyvältä, sillä jotkut kuulemani ohjeet ovat olleet vähän epärealistisia suureen pihaan. Hajuvesi... sitä tarvittaisiin kymmenen litraa, entä hiuksia sitten? Voisin tietysti olla yhteydessä johonkin kampaamoon ja hakea sieltä mustan säkillisen hiuksia silloin tällöin. Mutta tässä sekoitettiin gallonaan vettä yksi kananmuna, vähän maitoa, tiskiainetta ja öljyä, niitä löytyy! Ja neljästä litrasta riittää! (Ainakin muutamalle kasville).

I found an interesting recipe for a deer repellent, thanks to a friend. We shall see how it works...

Kävin tänään suihkuttamassa karkotetta kaikkialle, etenkin sipulikukille ja kaikille niille perennoille, joita peurat yleensä aina syövät, kuten ritarinkannuksille, päivänliljoille ja kurjenmiekoille. Tässä marskinliljan tuho, keltainen paksu tappi maan tasalla olisi ollut se paksu verso, josta nousee kukkavarsi. Vasemmalla on pienempi verso, joka ei vielä ole kukkimiskokoa, siihen jäi yksi lehti. Toivottavasti lehdet kumminkin kasvavat, jotta kasvi saa yhteytettyä ravintoa ensi vuoden kukintaan.

Liljoja syödään aina hyvällä ruokahalulla. Tässä oli paksu marhanliljan verso (keppien haarassa oikealla). Sen suojana oli rautahäkkyrä, mutta sekään ei aina riitä. Risukasan alta pilkistää myös pienempiä sivusipuleiden lehtiversoja. Turha odottaa kukkia tästäkään ensi kesänä.

Suurin osa tulppaaneista näyttää perinteisesti tältä.

Bokharankurjenmiekkojen päällä oli verkkosuoja, mutta se oli lentänyt pois paikoiltaan tuulessa tällaisin seurauksin. On siinä ja siinä, pystyvätkö kasvit vielä tämän jälkeen kukkimaan.
En mielellään kuvaa näitä peuratuhoja, sillä pelkkien kuvien löytäminen kuva-arkistoistani saa veren kohisemaan päässä. Mutta tässä nyt joitakin selitykseksi siitä, miksi vihaan peuroja. Ne pitäisi kaikki ampua, piste. Äskenkin, kun tuli naapurin luota vaalivalvojaisista, oli pihallani vastassa kaksi peuraa.

Sitten täytyy keskittyä niihin, jotka kukkivat ja joita ei ole syöty! Tarhakääpiöesikko.

Vaaleanpunainen lajitoveri on ujompi tyyppi.

Hassu palloesikko 'Ruby' tuottaa kukkatertun ihan maan tasalla.

Tämä ei ole esikko, mutta tämä on muuten vain lempparini keväisistä näyistä: herttamerikaali. Muhkea ja kohtalokkaan tumma verso on ihanan ryppyinen ja karvainen, ja siinä on sitä hidasta voimaa, josta voi jo nähdä tulevan jättiläisen (kukkien kanssa noin kaksimetrinen). Kasvi ei enää myöhemmin ole tämän värinen, vaan tämä uhkea tummanpuhuvuus on kevään erikoisväri.

Loppukevennykseksi poikien vaalipaini.
Iloista vaali-iltaa ja alkavaa viikkoa!


Tässä vielä resepti peurankarkotuslitkun valmistamiseen:
1 muna
1 dl maitoa
ruokalusikallinen (ruoka)öljyä
ruokalusikallinen nestemäistä saippuaa, esim. astianpesuainetta
vajaat 4 litraa vettä
Vispaa muna ja maito, lisää öljy ja pesuaine. Sekoita seos veden joukkoon ja kaada spraypulloon. Ruiskuta kasvit parin viikon välein ja uudestaan aina sateen jälkeen.
Raportoin, miten tämän kanssa käy! Suunnitelman heikkous on se, että jos olen poissa ja sataa, niin karkotteen vaikutus menee sen siliän tien. Peurat saavat aikaan suurta tuhoa hirmu lyhyessä ajassa.


Bokharankurjenmiekka – Iris bucharica
Herttamerikaali – Crambe cordifolia
Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä
Marskinlilja – Eremurus
Palloesikko – Primula denticulata
Tarhakääpiöesikko – Primula Vulgaris-Ryhmä