Projekti "The Rima"

Tänä keväänä raportoin näköjään kaikesta vähän myöhään, mutta parempi niin kuin ei ollenkaan...
Pari viikkoa sitten aloitin ikuisuusprojektin nimeltä talon rimoitus. Vanhassa talossani oli jäljellä ikivanha seinälaudoitus, josta sai mallin ja mitat uusiin lautoihin. Ne ovat erityisen leveitä. Talo laudoitettiinkin jo pari vuotta sitten.
Rimat ovat odottaneet taapelissa sitä, että käyn niihin käsiksi. Vanhat rimat kun olivat paitsi niin ikään erityisen leveitä, myös kulmistaan viistettyjä. Niiden höyläyttäminen olisi käynyt liian kalliiksi, joten päätin, että viistän ne itse. Omistan sentään sähköhöylän, mikä on selvä etu heihin verrattuna, jotka laudoittivat talon edellisen kerran kai joskus 1800-luvulla.

Höylätyt viisteet erottuvat vaaleampina reunoina jo vähän harmaantuneissa rimoissa. Keskimmäinen rima on ollut taapelissa toisin päin ja se ei ole harmaantunut. Rimat, kuten seinälaudatkin, kiinnitetään sydänpuoli ulospäin.

Olin arvellut, että saisin paikoilleen ehkä kolme rimaa päivässä, kun ne pitää paitsi höylätä myös sahata seinän yläosan sahalaitareunan mukaan. Yllätyksekseni sain kuitenkin heti ensimmäisenä päivänä kahdeksan rimaa paikoilleen!
Sitten tuli vastaan ikkuna, joka kaipaa ensin listat ympärilleen ja sitten tajusin, että siitä eteenpäin tulee uusi kuisti, jonka sisälle ei tarvinne rimoja asentaa. Talon päädyissä on puolestaan se vika, että päätykolmioiden panelointi on etenkin alareunastaan vaihdettava, ja koska sahalaitakuvio vaikuttaa rimojen sahaukseen, ei päätyjäkään kannata aloittaa, koska sahalaita ei ehkä osu aivan samoille kohdille. Takaseinään on puolestaan turha uhrata kokonaisia rimoja, sinne voi käyttää pätkiä, jotka ovat jääneet yli muilta seiniltä.
Niin tämäkin ikuisuusprojekti jämähti taas paikoilleen.

Uudet rimat julkisivun pätkään saanut talo on silti kivan näköinen, siitä tuli taas askelta enemmän talon näköinen. Kun kohtapuoliin saan valmiiksi ensimmäisen julkisivun ikkunoista, näyttää se taas hivenen paremmalta. Näistä pienistä valmiista murusista saa kovin paljon pontta ja hyvää mieltä. Seinä näkyy makuuhuoneen ikkunasta.

Aika moni on pyöritellyt silmiään näille projekteilleni, jotka ovat varsin työläitä ja hitaita. Mutta toisiko nopeus lisäarvoa? Tarkoitan, että jotakinhan täytyy ihmisen tehdä, ja valmis ei välttämättä ole paras tilanne. Rakentamisvaihe tuottaa tekemisen iloa. Ei silti, ei tekeminen tällä tontilla lopu...
Mutta jos talossa on vielä jäljellä seinälaudoitus yli sadan vuoden takaa, kuka minä olen sitä vaihtamaan toisenlaiseksi. Lautojen leveydestä tulee tietty rytmi, joka on esimerkiksi 50-luvun talossa täysin erilainen kuin 1800-luvun talossa. Sama asia on ikkunoiden kanssa. Onneksi niitäkään ei ollut vaihdettu, enkä olisikaan ostanut taloa, jossa näin olisi tehty.

Pari viikkoa sitten otettu behind the scenes -kuva: tässä komeilevat rimapino ja muutama muukin laudanpätkä, pino pöllejä ja viime vuonna kaadetusta vaahterasta peräisin olevat risut. Näitähän pihallani riittää, en vain useinkaan jaksa näitä kasoja kuvata. Oman jaksamisen takia täytyy keskittyä niihin paikkoihin, joissa silmä jo vähän lepääkin.
Iloista uutta viikkoa!

I started the wall cladding project only to discover I must wait until I get some other stuff done first... so typical. The good news is, there are (more than) enough projects to keep me occupied!