Siperian saaristossa

Pari kuvaa eilisen kotimatkan varrelta, tässä ollaan vasta ensimmäisessä lossissa Paraisilla, sitten tuli pimeä. Vastassa on Nauvon lauttaranta. Tuuli oli aikamoinen ja puuterilumi pöllysi. Varmaan joku extremematkailija tai ulkomaanelävä olisi ollut haltioissaan.

A couple of images on my home journey. No, I do not live in Siberia – it only resembles very much!

Puuh. Kotipiha on dyynien vallassa, onneksi ei kuitenkaan vielä viime talven mittasuhteissa. En ole ottanut yhtään kuvaa kotoa, joten niitä ei nyt tule – ulkona ei ole mitään kaunista ja päiväkin on ihan harmaa.

Sen sijaan saatte kuvan taas yhdestä mukulakasvista: keijunlilja. Tämä on köynnös, jossa on huikea kukka!

Muutama päivä sitten paistoi aurinko. Musti oli hyvin tyytyväinen ja etsi paikan aurinkoläikässä.

Sohvan päältä sellainen löytyi, oikein hyvä paikka. Tyynykankaassa Mustin takana on keijunliljoja!

Jokin aika myöhemmin aurinkoläikkä oli siirtynyt ja Musti sen mukana.

Mitä tästä opimme?
Jos et tiedä, missä aurinko paistaa, katso kissaa. Se tietää.

Nyt lähden tarpomaan hankeen hakemaan tuuraa, sillä juokseva vesi on mennyt jäähän. Käsipeli-vedennoston aika on taas alkanut. En saa aamukahvia ennen kuin saan vettä, joten tässä alkaa jo olla hätätilanne. Illalla laivan saapuessa kotisaarelle oli pilkkopimeää, en lähtenyt silloin rikkomaan jäätä. Olisin riskeerannut otsalampun pudottamisen kaivoon, lisäksi siellä oli hirmuinen Siperian-tuuli ja tarvikkeetkaan eivät ole vielä helposti saatavilla. Menin siis nukkumaan ilman hampaidenpesua, lisäksi vaatteet päällä, kun oli niin kylmä. Voi kevät, tule jo!

(toim. huom. Kissoilla on kyllä ollut juomavettä, sillä jätin lähtiessäni kukkienkastelukannun lattialle täynnä vettä, sillä seisonut vesi on kuulemma kukille hyväksi, lisäksi ne eivät varmaankaan arvosta kaivokylmää vettä. Kannu on lisäksi kissojen vesiastia. Olisinhan tietysti voinut pestä hampaani siitä, mutta en halunnut alentaa veden pintaa...)

Voi kevät, tule jo!

Keijunlilja – Gloriosa superba