Rakastamani brittityylinen kostea ja lauha talvi ei tullutkaan meille jäädäkseen, vaan saimme Siperian. Lintujen ruokinta piti aloittaa, tosin naapurit olivat jo aloittaneet, joten linnuilla on ollut ruokaa tähänkin asti. Sanotaan, että lintuja ei saisi ruokkia vain silloin tällöin, mutta kun olemme parin naapurin kanssa täällä kaikki silloin tällöin, niin eikö siitä yhteensä tule suunnilleen koko ajan?
'Tis the end of British-style winter, we got Siberia again. No denying geographical facts there, but still I was hoping!Ruokintapaikat näkyvät ikkunoista, jotta ei tarvitse mennä ulos hyytymään lintuja katsellakseen.
Ai, pitikö tuo messinkitähti ottaa pois viimeistään Nuuttina? Se on niin kiva, enkä ole edes ollut kotona sitä katselemassa, saisinko jatkoaikaa esim. laskiaiseen?
Lintujen katseleminen on meillä yhteinen harrastus.
Viime kesänä istutin välimerenmaruna 'Powis Castlen' muotopuutarhaan sille hyvään kuivahkoon paikkaan. Tämä on vähän talvenarka, joten suojaustoimet ovat tarpeen, kun lunta on näin vähän ja pakkasta hirmuisesti. Maa on vielä ihan sula, joten mitään hätää tällä ei vielä ole.
Koska lunta ei ole luvassa ja pakkaset jatkuvat, kasasin marunan päälle pienen keon. Yksi siniheinä oli sopivasti kellahtanut syksyn myrskyissä vieruskasvin päälle retkottaen siinä rumasti. Napsin sen tähän. Näin pienellä toimenpiteellä voi olla suuri merkitys, talvenkestävyys on joskus hyvin pienestä kiinni. Nyt täytyy vain toivoa, että ei tule talvimyrskyjä. Monen muun kasvin kohdalla olen laittanut ensin kanaverkkoa ympärille ja sitten kasannut sen sisään esim. kuivia lehtiä. Ehkä voisin vielä katsoa, jos jossain olisi palanen verkkoa jäljellä.
Lopuksi osallistumme
Naukulan kerhon lanseeraamaan kissa ja kirjasydän -haasteeseen. Tässä minun ja Ransun näkemys.
Siniheinä – Molinia caeruleaVälimerenmaruna – Artemisia arborescens
