Joulusatu

Kissa kiipeää näköalapaikalle kattoparrulle. Kerrankin sinne pääsee, kun tupaan on ilmestynyt joulukuusi, jossa on iso latvatähti. Sen sakarasta ylettyy parrulle, kun pinnistää takatassun varpaat äärimmilleen. Tyytyväisyydestä muikeana kissa asettuu makoilemaan palkin päälle eikä aio tulla koko jouluna sieltä alas.

Pöllö tuhisee hieman tyytymättömänä.
– Kattopalkki on yleensä minun paikkani. Mokoma katti.
– Toisaalta, täällä alhaalla saan hiiret ja myyrät nopeammin kiinni, tuumaa pöllö ja asettuu pilarin päähän niitä tähystämään.
– Huhuu sinne ylös, täällä ovat hiiret ja glögimukit! Lämpimän hiiren voi dipata glögiin ennen kuin sen pistää nokkaansa, nam nam, pöllö houkuttelee.

– Glögi on pahaa, vastaa kissa eikä edelleen aio tulla alas koko jouluna.
– Laskeudun vasta sitten, kun mukiini ilmestyy kermaa. Siihen asti pyydystän täällä kärpäsiä.

Mutta kukahan kermaa toisi? Ehkä balettitassija, jonka tossut ovat jääneet tuvan eteen. Hänen täytyy palata, sillä varpaat jäätyvät ilman kenkiä. Maa on kuurassa ja lampi jäässä.
Balettitanssija saapuu aatonaattoiltana, ja hän on niin pitkä ja notkea, että ylettyy asettamaan kissalle kermakupin kattoparrun päälle. Sitten hän vetää villasukat jalkaansa ja asettuu nauttimaan joulusta.

Illan pimeydessä lammen yli tallustaa pyöreä hahmo. Hän mahtuu juuri ja juuri tuvan ovesta sisään.
– Kas, Totoro! Onneksi meillä on neljä mukia. Kas tässä sinun glögisi, sitä riittää kun katti ei siitä piittaa, sanoo pöllö ja ojentaa Totorolle viimeisen mukin.

Joulun jälkeen, ennen kuin kuusi kannetaan ulos, täytyy kissa houkutella alas. Sen jälkeen pöllö saa takaisin vanhan paikkansa ja kissa tyytyy vaanimaan hiiriä tuvan nurkissa haaveillen oikein isosta latvatähdestä ensi jouluna.

Lämmintä, glögipitoista, kermaisaa ja myyräisää joulua kaikille!

Merry Chistmas!