Ei löydy tipusille nyt juotavaa.
Umpijäässä.
Ei tästä irtoa mitään.
Äskeiset kuvat on otettu viime viikolla, jolloin lunta ei ollut. Nyt sitä on.
'Dawn' -heiden iglu / jurtta on yhä paikoillaan. Viime yönä oli lähes –9 jossain vaiheessa. Mutta NYT pitäisi viimein taas lauhtua! Eilen päivällä oltiinkin plussalla, ja nyt aamulla mittari on kohonnut jo lupaavan lähelle nollaa.
Tiput onneksi selviävät ilmankin vettä, ilmeisesti. Punatulkkuja on täällä aina paljon ja niillä onkin paljon syötävää. Ne herkuttelevat vaahteransiemenillä sekä puissa että maassa. Saarnen siemeniä ne syövät myös mielellään.
Otin nämä kuvat ikkunan läpi. Koiraan nokassa näkyy vaahteran lenninsiipi, kun lintu pupeltaa sen päässä olevaa siementä.
Olen tästä niin kiitollinen punatulkuille, sillä vaahtera tuottaa tuhottomasti siementaimia. Näin niitä on ainakin joitakin satoja vähemmän. Kauniitakin punatulkut ovat, ja niillä on ihana ääni, kuin haikea huilun sointi.
Helmiomenapensas 'Marleena' on tyhjentynyt marjoista.
Olen ihastellut harmaapäätikkaa rasvapötkön kimpussa monena päivänä. Vaikka tikka syö sitä vauhdilla, en henno ajaa komeaa lintua pois. Sitä ei pääse yleensä näin läheltä katsomaan – tämäkin on keittiön ikkunan läpi kuvattu. Jos menisin ulos kuvaamaan, lintu lentäisi heti karkuun.
Tikat ja palokärki pitävät melkoista meteliä, kun niillä on keväinen olo. On turha kuvitella, että maalla (tai pikku saaressa) olisi jotenkin hiljaista.
Tiaisia saa kuvattua hyvin ulkona, ne ovat niin rohkeita. Jos pysyy pari minuuttia paikoillaan, on ruokinnalla kohta taas parvi kuvaajasta huolimatta. Sinitiaiset ovat suloisimpia pikku merimieslakkeineen.
Taustalla on vaahtera, johon kasvaa muratti. Sekin on melkoinen talven koriste!
On tämä kaunista, mutta odotan kovasti, että saan taas kuvata lumikelloja nupulla.
Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii
Muratti Hedera helix
