Kevätkalenterin neljästoista luukku

Päärynäpuun kohdalla tuli kommenteissa puhetta muistakin kukkivista puista, mm. luumupuista. Tonttini yläreunalla on aika kiva vyöhyke, jossa on tuomi ja pari luumupuuta – niitä, jotka tekevät pieniä, pyöreitä, makeita sinisiä hedelmiä ja joita täällä päin kriikunoiksi kutsutaan. Minulle ei ole vieläkään selvää, ovatko ne luumuja vai kriikunoita. Seisoin pitkään zoomlinssi tanassa, mutta kultarinta on sellainen, että sitä ei näy. Se lurittelee jossakin puun latvuston uumenissa matkien monien muiden lintujen ääniä ja säveltäen omiakin biisejä. Esitystapa on innostunut ja kovaääninen.