Saniaisista ei vielä näy mitään tai melkein mitään, mutta saniaistarha on täynnä kukkia.
Tässä oli aiemmin neljän kuusen rivi, joista kaksi keskimmäistä kaadettiin jo kymmenen vuotta sitten tai ylikin. Yhden matalan kannon päälle laitoin klapityömaalle mahdottoman palasen; ei tuota kirveellä paloiksi saanut, moottorisahalla olisi kyllä, mutta aloin nähdä siinä niin hauskan piispanhattu-muodon, että en halunnutkaan enää pistää sitä paloiksi.
Polun toiselle puolelle on toivottavasti tulossa oranssiin kukkaan viime vuonna istutettu atsalea!
Oranssiin varjohiippaan sointuu mukavasti myös lehteen puhkeava japaninvaahtera. Se on nimetön, parilla eurolla toissa syksynä puutarhaliikkeen loppuunmyynnistä hankittu. Hyvin on talvehtinut tässä ison kuusen kainalossa.
Polun oikealla puolella on enemmän katsottavaa. Siitä kaadettiin iso kuusi vuosi sitten ja valo-olosuhteet paranivat kertakaadolla. Kasvit saavat myös paremmin sadevettä.
Etualan kerrottukukkainen keltavuokko onkin innostunut rehevään kasvuun.
Vuosikausia sitten istutetut 'Sailboat' -nunnannarsissit eivät muutamaan vuoteen enää jaksaneet kukkia, mutta nyt kukkia tuli taas!
Huonommasta paikasta viime vuonna siirtämäni koiranhammas Erythronium californicum'White Beauty' kukkii myös, aiemmassa paikassaan se kasvatti vain lehtiä vuosi toisensa perään.
Arvostan kyllä tuollaista sinnikkyyttä, ettei heitetä veiviä kuitenkaan. Siinä on puutarhurilla mahdollisuus korjata tilanne.
Olen kuvannut tätä paikkaa lähes joka päivä, kun se on juuri nyt niin kiva. Saniaisissa on nähtävää oikeastaan vasta kesäkuussa.
Kerrotun keltavuokon kyljessä kukkii miekkaimikkä 'Diane Claire'.
Musti esittelee. Kaadetun kuusen runko odottaa yhä jatkojalostumista navetan kengitykseen. Vasemmanpuoleinen runko on vanha saarnen kappale, se on ötökkähotelli.
Tähän osuu nyt loistavasti aamuaurinko, puolenpäivän jälkeen alkaa iso jäljelle jäänyt kuusi varjostaa. Taustan kerrottu valkovuokkokin on selvästi kasvanut viime vuodesta.
Se on nimetön lajike, mutta 'Vestal' olisi tuon näköinen.
Toinen kuvakulma sivulta päin. Etualan verkko suojaa tammen itsekseen tullutta (ts. varmaan oravan tuomaa) siementaimea, jotta siitä kasvaa komea puu.
Kuten viimeisistä kuvista näkyy, meillä on satanut. Se ei ole mennyt ihan kuin Römpsöössä, sillä harmaa tihkuinen sää on tuottanut mittariin vain 2 mm eilisaamusta alkaen. Tuuli on sen sijaan melkoinen, ja se varmaan kuivattaa samaan tahtiin kuin kevyt ajoittainen sade kastelee.
Olen etsinyt syksyllä istuttamiani valkokukkaisia 'White Petticoat' -virvanarsisseja. Sitten löysin yhden tuolta valkovuokkopuskan reunalta hätää kärsimästä. Seuraavaksi huomasin toisen nousemassa keskeltä valkovuokkoja! No olisinhan voinut muistaa niitä istuttaessani, että tuossa kasvaa valkovuokko. Pikkuruinen, matala virvanarsissi ihan huutaa apua tuolta keskeltä vuokkoja.
Vanhat kuusen kannot ovat olleet kuvauksellinen lisä saniaistarhaan, mutta ne alkavat lahota. Ruosteinen lintukylpy keikkuu kannon reunalla enää pyhän hengen – tai piispanhatun hengen – avulla.
Voi harmi.
Kalvaspikarililja oli kasvattanut turhan optimistisen mittaisen varren ja on nyt laonnut puuskissa pitkin pituuttaan.
Ken kuuseen kurkottaa, koiranputkikkoon kupsahtaa.
Japaninvaahtera Acer palmatum
Kalvaspikarililja Fritillaria pallidiflora
Keltavuokko Anemone ranunculoides
Miekkaimikkä Pulmonaria longifolia
Nunnannarsissi Narcissus Jonquilla-Ryhmä
Pihajasmike Philadelphus coronarius
Pystykiurunkannus Corydalis solida
Valkovuokko Anemone nemorosa
Vaskivarjohiippa Epimedium× warleyense
Virvanarsissi Narcissus Bulbocodium-Ryhmä