Kuulin tänään sanonnan, joka menee suomeksi suunnilleen näin: uusi etelätuuli on yhtä kylmä kuin vanha pohjoinen. Se todellakin pitää paikkansa! Tuuli kääntyi etelään jo eilen, vaan yhä oli yöllä –4 ja tuuli on edelleen jäätävä. Kaipa se ensi alkuun tuo meille samat jäätävät ilmat takaisin ennen kuin alkaa tulla lämpimämpää.
Sen ympärillä kukkii pikkukäenrieska, itsekseen tullut, niin täydellinen pari.
Eipä ole ennusteessa kovin kuumaa meille luvassa, mutta se on tyypillistä täällä 7-asteisen meren keskellä. Taitaa sentään kymmenen astetta ylittyä ensi viikon puolivälissä.
Ja sehän sopii minulle, että kevätkukat eivät kuihdu hetkessä!
Tein kyllä kunnon kitkentäkierroksen tarhassa, sillä nokkosta nousee maasta todella paljon. Kaksi vaihtoehtoa: sen siemeniä oli maassa siemenpankissa ja jokin viime talvessa on ne aktivoinut itämään. Toisaalta juuret vaikuttivat vähän isommilta kuin vasta itäneellä siementaimella, vaikka jättijuuria ei tässä enää olekaan.
Ehkä vesimyyrät kuskaavat nokkostakin ravinnokseen käytäviinsä, ja niistä juurenpaloista sitten nousee kasveja. Samaahan myyrät tekevät raunioyrtin ja juolavehnän kanssa, lisäksi löydän tienposken penkereeltä lähes joka kevät pieniä keväisiä kurjenmiekkoja, jotka tuskin ovat itsekseen vaeltaneet monen metrin matkan.
Taas näitä eri kauppanimiä ja lajikenimiä, mutta ruusujen kohdalla niissä on sentään se mainio juttu, että lajikenimestä selviää jalostaja, eli tässä tapauksessa Tantau. Kaikkien Austin-ruusujen lajikenimethän alkavat kirjaimilla Aus, esimerkiksi. Niistä näkee heti, kenen ruusu se on.
![]()
Olen siirtänyt tännekin hämyvuokkoa, jonka sävy riitelee vuokko-esikkopuutarhassa silmääni pahasti. Mutta tänne tämä ompi täydellinen! Kyseessä varmaan 'Robinsoniana', ostin tämän aikoinaan vanhalla nimellä 'Caerulea'.
![]()
Myös viime vuonna istutettu Austinruusu Lady of Shalott eli 'Ausnyson' versoo hyvin. Kuvista näkee, että suojasin näiden tyvet raakavillalla talveksi. Sitä jää aina kiinni piikkeihin, kun otan villoja pois. Olen alkanut poistaa ruusujen suojia vasta vähän aikaa sitten, niin kylmää on ollut. Suojaan vain köynnösruusut ja uudet, edellisvuonna etenkin syyspuolella istutetut.
![]()
Hybridipioni eli "amerikanpioni" nousee pontevana. Nämä lajien väliset risteymät ovat aikaisia. Tämä ja toinen amerikanpionini ovat tulleet salamatkustajina siementaimina toisen kasvin mukana. Todella ihania ylläreitä tällaiset! Kaivoin ne joitakin vuosia sitten pois sen kurjenmiekan keskeltä, missä ne kasvoivat ja siirsin toisen tähän, toisen ruusu-heinätarhaan. Kumpikin on voimissaan.
No, joka tapauksessa tälle toivon pitkää ikää ja menestystä sekä hurmaavaa kukintaa!
Mustin takana on kylvö- ja pistokaspurkkeja, jotka olivat talven yli siinä vanhan villapaidan alla. Huhtikuussa vaihdoin peitteen kevyempään harsoon.
Vasemmalla on koreansembran komeita taimia, kylvin ne toissa syksynä. Myös lakkipuun saman ikäiset taimet näyttäisivät olevan elossa. En kyllä tiedä, mihin näitä puita mahtuisi istuttamaan, mutta se ei ole vielä ajankohtaista tämän kokoisilla taimilla.
Näitä suvitulppaanin taimia olen hyysännyt myös jo koko viime kasvukauden, kylvin nekin toissa syksynä. Ne eivät juuri kasvaneet koko viime kesän mittaan ja syksyllä yhdistin kaikki kolme taimipottia tähän yhteen vanhaan maalipönttöön, pidin sen sisällä talven yli. Kaksi näyttäisi olevan yhä elossa, mutta minähän vuonna tällaisia hiuksenohuita ruohonkorsia pääsisi istuttamaan. Kysyn vaan.
![]()
Mutta hei, jotain joskus onnistuukin! Viime vuonna kylvettyjen 'Hula Dancer' -rohtopunahattujen taimipurkeista nousee jotain, ainakin parista–kolmesta purkista!
![]()
Myllätystä maastakin nousee onneksi versoja. Tämä on varmaan syksyllä istutettu marhanlilja 'Peppard Gold'. Laitoin niitä tänne syksyllä kolme, kun väri olisi niin ihana kullansävyinen. Kerran vuosia sitten tämän jo hankin, mutta se osoittautui Claude Shrideksi ja sittemmin myös hävisi varmaan vesimyyrän mahaan, sillä sitä ei ole moneen vuoteen enää näkynyt.
Ehkä onnistumisprosenttini olisi parempi, jos viskoisin siemenet suoraan multaan, mutta tällaisen harvinaisuuden kanssa ei millään raaskisi.
Mitä vielä, tuolta se nyt nousee!
Ja ruusutarhassakin nousevat molemmat toissa syksynä istutetut 'Pink Morning' -marhanliljat, joista ei viime vuonna näkynyt lähes mitään, toisesta nousi vain pari lehteä.
Koska pionit eivät pidä talvimärkyydestä, istutin sen kivipengermän päälle. Tässäkin kohdassa on vesimyyriä, mutta Hiidenkiven Minnan kiinnostavien havaintojen mukaan myyrät eivät pioniin koskisi.
Kuten kuvasta huomaa, alue on vielä hieman vaiheessa ja heinikko tuli käännettyä ja kitkettyä hieman hätäisesti syksyllä.
![]()
Samalla pengermällä kasvavan punakukkaisen 'Briotii' -punahevoskastanjan nuput ovat aivan valtavat. Tulisikohan siihen tänä vuonna taas kukkia? Ei tainnut tulla viime vuonna yhtään.
![]()
Sen eteläpuolella näkyvät viihtyvän pienet 'Persian Pearl' -tähtitulppaanit. Kuten joitakin viikkoja sitten kukkineiden 'Purple Hill' -kurjenmiekkojen kanssa, nämäkään eivät näytä taantuneen. Toissa syksynä istutin molemmat. Taustalla on tummalehtinen mantelityräkki 'Purpurea', tällekin pienelle sipulikukalle mukava tausta.
![]()
Pitkän jutun loppuun vielä ihana uutinen samalta suunnalta: heisi Viburnum× bodnantense'Dawn' kukkii kuitenkin tämä keväänä, vaikka en syksyllä havainnut siinä ollenkaan nuppujen alkuja! Yksi kukkarypäs tuli puskan alaosaan. Talvi tuli niin yllättäen, että ehkä tämä ei ehtinyt tuottaa enempiä.
Kuva on otettu kymmenen päivää sitten, mutta kiitos viileiden säiden, kukkaterttu kukkii yhä vain.
Hämyvuokko Anemone nemorosa eli valkovuokko, sen sinervät ja kai punervatkin lajikkeet. Minusta niitä voisi kyllä edelleen kutsua valkovuokoiksi ja laittaa lajikenimi vain perään. Sanonpahan vaan.
Kaukasianpioni Paeonia mlokosewitschii
Mantelityräkki Euphorbia amygdaloides
Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä
Pikkukäenrieska Gagea minima
Punahevoskastanja Aesculus× carnea
Rohtopunahattu Echinacea pallida
Suvitulppaani Tulipa sprengeri
Tähtitulppaani Tulipa humilis