Meillä on tänään pilvinen päivä, vaikka suurimmassa osassa maata näkyy olevan upea auringonpaiste. Sadetta on luvassa, toistaiseksi taivaalta on tullut muutama lumihiutale! Lämpöä on kyllä +5.
Pelargonium sidoides aloitti uudelleen kukinna, luulin jo sen lopettaneen!
En ole hirveästi perehtynyt eri pelargoneihin, kokemusta on vain näistä, joita minulla on. Tätä täytyy kastella selvästi enemmän kuin muita laatuja, kuivuu äkkiä.
Tässäpä on ritarinkukka, joka kukkii loistavasti joka ikinen vuosi. Ja on niin ihanan värinenkin!
Tätä kukintaa olen sen sijaan odotellut vuosia: heidinkämmekkä "Kozu hybrid". Sain kolme heidinkämmekkää kolme vuotta sitten, joista yksi keltakukkainen kukki silloin. Koska näiden pitäisi kestää –15 asteen pakkasta, istutin kaksi ulos, ne olivat keltakukkaisia. Tämän hienoimman värisen pidin sisäkukkana.
Hyvä niin, sillä keltakukkaisista yksi kuoli ensimmäiseen talveen, toinen selvisi siitä, mutta menehtyi ilmeisesti viime vuonna. Syksyllä kaivoin sen juurakon ruukkuun sisälle, juurakko tuntui kyllä vaalealta, paksulta ja elävältä, mutta mitään ei siitä versonut, joten saamme varmaan viettää senkin keltakukkaisen hautajaisia.
Tämä viininpunainen kukkii nyt ensimmäistä kertaa ja voi että, kun se on ihanan värinen. Kukkien tuoksu on outo, lähinnä tulee mieleen joku erittäin keinotekoinen, tyyliin kukkaisa wc-raikastin, mutta onneksi tuoksu on mieto ja tuntuu vain, kun nenän laittaa lähes kiinni kukkiin.
Taustalla kukkii kotipelargoni 'Raspberry Ripple', takuuvarma talvikauden kukkija. Tarkemmin ottaen se on munankuoripelargoni, kotipelargonit on jaettu useaan eri alaryhmään.
Tämä onkin loistava kukkija ja myös talvehtija. Tämä kuuluu palleroverenpisaroihin, joita useimmat jalostetut lajikkeet ovat. Kukat ovat tällä selvästi pienempiä kuin monella uudella lajikkeella, mutta se sopii minun makuhermooni.
Sisällä on talvehtinut myös pikkuinen kaksipistepirkko. Olen nimennyt sen Kertuksi. Kertulle on täytynyt järjestää proteiinia, sillä se ei ole mikään vegaani.
Yhtenä päivänä Kerttu lensi taas ikkunaan, mutta en löytänyt sille yhtäkään ötökkää. Onneksi miesystävä tietää kaiken luonnosta ja ehdotti kissanruokaa.
Myös 'Whiteknight's Pearl' luetaan palleroverenpisaroihin, vaikka sen perimä on enimmäkseen siroverenpisaraa. Se on tuliverenpisaran ja lähes valkokukkaisen siroverenpisaran jälkeläinen. Vieläpä niin, että niiden jälkeläinen on vielä kertaalleen risteytetty sen saman vaaleakukkaisen siroverenpisaran kanssa, jos jotakuta kiinnostaa. Sillä on siis perimässä 75 % siroverenpisaraa.
Sisällä on talvehtinut myös pikkuinen kaksipistepirkko. Olen nimennyt sen Kertuksi. Kertulle on täytynyt järjestää proteiinia, sillä se ei ole mikään vegaani.
Usein Kerttu ilmestyy keittiön ikkunalle, kun istun pöydän ääreen. Sitten olen listinyt harsosääskiä ikkunaa vasten ja laittanut niitä muutaman senttimetrin päähän Kertusta, ikkunalasiin useimmiten. Kuvan tilanteessa Kerttu ruokaili asianmukaisesti ruokapöydällä.
On kiehtovaa seurata, kuinka Kerttu haistaa aterian ja kipittää raadon kimppuun. Tällä kertaa lätkäisin sille pienen kärpäsen ja kuvasta voi havaita, että se maistui paremmin kuin harsosääsket. Ehkä vaihtelu virkistää Kerttua.
Vetäisin sormella kissanruokaa ikkunalasiin ja voi että, kuinka se maistuikaan. Sitä syötyään Kerttu häipyi ruokaperäisille ja tuhisi siellä, lukemista odottavan lehden alapinnalla, iltaan asti.
Heidinkämmekkä Calanthe
Jalopelargoni Pelargonium Domesticum-Ryhmä
Jaloritarinkukka Hippeastrum Hortorum-Ryhmä
Kaksipistepirkko Adalia bipunctata
Kotipelargoni Pelargonium Zonale-Ryhmä
Palleroverenpisara Fuchsia Hybrida-Ryhmä
Siroverenpisara Fuchsia magellanica
Tuliverenpisara Fuchsia fulgens
Unelma Asparagus setaceus