Tulin hetkeksi kaupunkiin ja nytpä onkin lumikellon nuppuja raportoitavana!
Voi olla, että sitten, kun kukkia avautuu, yritän laji(ke)määrittelyä, mutta se on lumikellojen suhteen haastavaa. Minulla on kyllä kirja, jossa on parinkymmenen lajin lisäksi esitelty muutama sata lajiketta kuvineen, niin että ei kun tunnistamaan sitten.
Hankin myös rosmariinin, sillä en ole luopunut toivosta sen suhteen, vaikka tähän asti en ole talvettamisessa onnistunut. Viime vuonna osuin lähemmäs onnistumista kuin konsanaan aiemmin, kunnes kevättalvella kasvi kuivui. Vasemmalla ruukussa on kuovinmiekkoja, jotka lähtivät kasvuun, kun ruukku oli pakko ottaa kovien pakkasten takia sisään joulukuussa. Sittemmin versot kuivuivat, mutta ehkä siellä vielä jossakussa henki pihisee.
Olisi varmaan pitänyt laittaa ruukku jääkaappiin, kun lähdin kuukaudeksi saareen, eikä jättää huoneenlämpöön. Mutta jääkaapissa on toisaalta homehtumisriski, jos sitä ei kuukauteen avata.
Kaksi muuta esikkoa on lajeja, joihin puhkeavat lehdet ja kukat vasta myöhemmin. Lumikellossa ja jouluruusussa ei nuppuja näy, eivätkä varmaan tänä vuonna vielä kuki.
Otin saaresta mukaan itäneet suvitulppaanit, sillä ei tällaisia pikku ituja hennonut sinne jättää. On riski homehtumiselle, kuivumiselle tai mille tahansa, kun nämä ovat vielä niin pieniä. Ja yhden purkin kuskaaminen ei niin tavattoman haastavaa vielä ole. Mutta MUUTEN en kyllä ala esikasvattaa yhtään mitään! (Ja nämäkin on kylvetty vuosi sitten).
Ystäväni oli siellä tämän viikon töissä ja pääsin rapsuttelemaan lampaita. Karitsointi on jo alkanut.
Ylämaanlehmät tulevat tutustumaan varoen. Lehmissä on jotain niin tavattoman ihanaa ja sympaattista tuo hidas pohdiskelu ja nuuhkiminen.
Ylämaalaiset eivät ole tottuneet harjaamiseen, mutta herefordit kelpuuttivat minut hetken asiaa tuumittuaan.
Koti-Mustikki kiiltää myös. Pojat jäivät tällä kertaa kaupunkikotiin, sillä viivyin Kemiössä alle vuorokauden ja matkan varrella kävin myös katsomassa siskontytön vanhojentanssit.
Maailmassa ei voi olla liikaa esikoita ja olen huomannut blogeista, että esikot innostavat muitakin!
Öiden ajan on ollut pakkasta, niinpä olen nostanut rasian jääkaappiin varmuuden vuoksi. Päivisin se oleilee lasitetulla parvekkeella. Toissa yön se joutui viettämään parvekkeella, onneksi ei mennyt paljon nollan alapuolelle. Käväisin nimittäin Kemiössä.
Ylämaalaiset eivät ole tottuneet harjaamiseen, mutta herefordit kelpuuttivat minut hetken asiaa tuumittuaan.
Kylläpä oli mukavaa hommaa. Kutsumusammatti, suorastaan. On ihanaa rapsutella rapaisia ja heinäisiä kylkiä ja nähdä, kuinka lehmä nauttii. Asiakkaita oli jonoksi asti. Olisin voinut jäädä tuonne loppuiäkseni lehmiä harjaamaan. On niin nautinto nähdä, kuinka eläin puhdistuu ja karva kiiltää. Tämän mustan kaverin ristin Mustikiksi.
Pojilla on hyvä hoitaja, Anneli alakerrasta. Valittamisen aihetta ei näyttänyt olevan, päinvastoin.
Lumikellon ensimmäinen nuppu on kääntynyt jo alaspäin. Kohta pääsemme esittämään laji(ke)arvauksia.
Palattuani olivat tulppaanin idut onneksi yhä hengissä, vaikka loskatiet olivat jäätyneet ihan koppuraksi!
Otin japaninmaksaruohon päältä villatakin pois. Ruukku on ollut koko talven parvekkeella, vaikka pakkasta oli paljon. On tuolla hometta, sillä villatakki oli päällä yli kaksi kuukautta putkeen, mutta on tuolla eloakin! Hyvältä näyttää.
Japaninmaksaruoho – Hylotelephium cauticola
Kuovinmiekka – Hermodactylus tuberosus
Loistokevätesikko – Primula Polyantha-Ryhmä
Rosmariini – Rosmarinus officinalis
Suvitulppaani – Tulipa sprengeri
Tarhakääpiöesikko – Primula Vulgaris-Ryhmä